Feministien vuorosta poimittua

Seuraavat kommentit on poimittu Feministien vuoro -blogin feministien kommenteista markkina-arvoteoriaa koskien.

Ihmettelen suuresti - eikö feministien olisi helpompi puhua markkina-arvoteoriasta, jos he tutuisivat teoriaan edes hiukan? Toinen (surullisempi) vaihtoehto on se, että he eivät ymmärrä teoriasta hölkäsen pöläystä edes lukemisen jälkeen.

Tätä pohdin tosissani, kyllä. Nyt jos siis aletaan vertailemaan ilman seksiä jäävää miestä ja väkivallan uhan alla elävää seksityöläistä, ollaan ihan eri asioiden äärellä. Seksin saaminen ei ole ihmisoikeus, mutta turvallisuus on. On ikävää, etteivät monet ihmiset löydä kumppaneita (tai seksikumppaneita), mutta näitä ihmisiä on niin heteromiehissä, -naisissa, homomiehissä, lesboissa ja kaikissa eri sukupuolissa ja seksuaalisuuksissa. Se, että ihminen ei saa syystä tai toisesta seksiä (tai että saa) ei kerta kaikkiaan ole mikään yhteiskuntaa järjestävä periaate!

Eli miesten ongelmat eivät ole oikeita ongelmia, ellei niihin kuole.

Koko ajatus on sen verran naurettava, että alkaa tosissaan nyppiä välillä tää täällä blogissa kommentointi. Ettekö te osaa muusta puhua kuin “naisten seksuaalisesta vallasta” ja Laasasen teorioista. Oikeesti. Argh! Meillä vois olla monia mielenkiintoisia keskusteluja täällä, jos tää ei ois yhtä ja samaa markkinateorian jahkausta.

Jaahas.

Todistettavasti monet köyhät ja huono-osaiset ovat saaneet naisia/seksiä. Miten tähän tulisi suhtautua? Oletetaanko tässä tosiaankin, että ihmiset valitsevat puolisonsa/seksikumppaninsa rationaaliselta pohjalta siten että arvioivat toisen yhteiskunnallisen aseman ja pääsääntöisesti tähän yhteiskunnalliseen asemaan nojaten tekevät päätöksen seksin harrastamisesta tai seurustelusta? Kukaan joka on joskus ollut ihastunut/rakastunut/tuntenut vetoa toisiin ihmisiin tuskin allekirjoittaa tätä. Eri asia on että yhteiskunnallisella asemalla on joissakin tilanteissa merkitystä (ja historiallisesti katsottuna sillä on ollut paljon enemmän merkitystä) mutta kaikkea pariutumista selittäväksi mekanismiksi se ei kerta kaikkiaan sovi, koska se ei yksinkertaisesti selitä tarpeeksi.

Ei markkina-arvoteoriassa oleteta, että kumppani valitaan "rationaaliselta" pohjalta tietoisesti arvioiden.

Ensinnäkin, masturbaatio on eri asia kuin seksuaalinen suuntautuminen. En ole ehdottamassa kenellekään seksuaalisen halun kohdistamista samaan sukupuoleen, enkä aio ehdottaakaan. Sen sijaan voi todeta, että aika monet ihmiset maailmassa haluavat samaa sukupuolta olevia tyyppejä, ja tämä seikka jää kokonaan markkina-arvoteorian ulkopuolelle. Ja aika monet tyypit haluavat sekä miehiä että naisia, joten siltä kannalta ei edes voi olla mitään erillisiä heteroseksimarkkinoita.

Häh? Tyypillinen baarihan on "erillinen heteroseksimarkkina" jossa naiset etsivät miehiä ja miehet naisia. Homo, lesbo ja heteromarkkinat ovat hyvin erillisiä, koska yksilö ei voi ottaa niissä kuin jalkovälinsä määrittämän pariutumisposition.

Toinen juttu on se että seksin puute ei ole sama asia kuin vaikkapa ruoan puute. Ilman ruokaa kuolee, ilman seksiä elää. Ei käteen vetämisen ehdottaminen ole mikään heitto, mua ihmetyttää se että jos kyse on seksistä niin miks masturbaatio ei oo keskustelussa mukana ollenkaan. Ihan niin kuin ilman naista oleminen tarkoittaisi samaa kuin ilman seksiä oleminen – sehän ei pidä paikkaansa. Eri asia on se että monet kaipaa seksiä nimenomaan toisen ihmisen kanssa, ja siitä päästään siihen että mikä siinä toisessa ihmisessä on sellaista mitä kaipaa. Epäilisin että seksiä ostamalla ei välttämättä saavuta esim. kokemusta omasta haluttavuudesta tai kokemusta siitä että on erityisen lähellä toista ihmistä – nää lienee monille ihan tärkeitä asioita jotka tekee seksistä toisen kanssa parempaa kuin yksin.

Olisiko biologialla jotain tekemistä asian kanssa? Jos masturbaatio riittäisi, kuolisimme sukupuuttoon.

Tähän homojuttuun vastasin jo äsken. Ja jos ei hae mitään yhteyttä toiseen ihmiseen niin eikö silloin ole ihan asiallista harrastaa masturbaatiota, jos se toinen ihminen ei kerran ole se mistä seksissä on kysymys?

Niin, ihmisestähän tässä on kysymys.

Todettakoon vielä että en missään nimessä halua pilkata tai asettaa naurunalaiseksi ihmisiä jotka kaipaavat elämäänsä enemmän seksiä naisten kanssa tai muuten vain vähemmän yksinäisyyttä. Minusta markkina-arvoteoria on se joka banalisoi ja asettaa kummalliseen valoon näiden ihmisten tilanteen.

Häh? Asiantilan ja sen syiden julkilausuminen asettaa heidät kummalliseen valoon.

Normaalin tilastollisen vaihtelun lisäks tota hommaa vois lähteä purkamaan esim. silleen että ottais huomioon että myös muut tekijät kuin sukupuoli ja taloudellinen menestys vaikuttavat siihen saako ihminen seksiä (toisten kanssa, siis, yksinhän jokainen saa niin paljon kuin huvittaa). Ja sit vois miettiä että mikä osuus sillä taloudellisella menestyksellä yhdistettynä tiettyyn sukupuoleen on ja mikä osuus sitten jollain ihan muulla seikalla (ikä, se millaisesta seksistä pitää/mitä etsii jne – aika monet seikathan tähän vaikuttavat).

Hienoa, että oikein pohditaan empiirisiä tutkimuskysymyksiä. Onneksi asiaa on tutkittu paljon evoluutiopsykologiassa ja muualla, jos vain viitsii lukea niitä tutkimuksia.

Niinno, ei se varmasti ole mitenkään sattumaa. Luulisin että se liittyy mm. siihen kulttuuriin jossa a) urheilijoita, rocktähtiä jne ihaillaan ja jossa b) missejä ja malleja pidetään seksuaalisesti haluttavina. Mutta arkisen kokemuksen perusteella sanoisin että kaikki eivät niin kauheasti ihaile rocktähtiä eivätkä kaikki halua missiä puolisokseen tai seksikumppaniksi. Ja tämä on mun mielestä markkina-arvosettien yksi suuri ongelma: otetaan annettuna että on olemassa ikään kuin jokin yksi suuri “haluttavuuden laki” jonka mukaan kaikkien ihmisten elämä sitten lutviutuu.

Ei kysymys ole siitä, että kaikki ihailevat missejä ha rokkareita, vaan että misseillä ja rokkareilla on korkein markkina-arvo. Ne ovat eri asioita.

Onhan siinä kaksi selkeää haluttavuuden lakin: miehet pitävät - tilastollisesti tarkastellen - eniten kauniista naisista ja naiset pitävät eniten korkean statuksen miehistä.

Kyllähän siihen seksin saamiseen vaikuttaa muutkin asiat kuin status, jollei sitten laajenneta statuksen käsitettä koskemaan ihan kaikkea. Yksi asia mm. joka vaikuttaa on se että kuinka kapea-alaisesti rajaa sen joukon naisia/muita ihmisiä joiden kanssa on kiinnostunut sekstailemaan. Jos on esim. kovin suuret vaatimukset ulkonäköä tai muita ominaisuuksia koskien niin mahdollisuudet varmastikin heikkenevät radikaalisti. Sama jos hakee seuraa johonkin ihan tietynlaiseen (esim. sm) seksiin. Toinen asia joka huonontaa mahdollisuuksia liittyy tietty siihen että mitä ajattelee itsestään ja omista mahdollisuuksistaan ja toisista ihmisistä. Jos pitää kaikkia naisia epämiellyttävinä pihtareina ja itseään varmana luuserina homma ei ehkä toimi kovin hyvin (ja tietty itsevarmuus liittyy statukseen mutta ei mitenkään täysin suoraan). Ja jos vielä miettiin esim. aktivistiporukan statuksia niin onhan aina siten että samalla tyypillä on yhdessä porukassa tietynlainen asema ja toisessa toisenlainen – senkin takia tuntuu vähän hölmöltä ajatella, että voitaisiin jotenkin selkeästi nimetä jokin miesryhmä jolla on jokin yleinen alempi asema. Vaikka olisi köyhä voi silti olla tietyssä porukassa hyvinkin kiinnostava, ja vaikka olisi rikas ja menestynyt ei välttämättä menesty ihmissuhteissa kovin hyvin.

Mikään edellä mainistuista asioista ei ole ristiriidassa markkina-arvoteorian kanssa. Ja kaikkiin pohdintoihin löytyy vastaus esim. kirjastani. Tottakai partnerin löytäminen on sitä vaikeampaa, mitä nirsompi henkilö on. Sehän on suora seuraus markkina-arvojen olemassaolosta.

Ja markkina-arvoja on järkevintä arvioida tiettyjä markkinoita koskien. Esimerkiksi ympäristöaktivistien markkinat.

Eikä markkina-arvoteorialla ole välttämättä mitään tekemistä rikkauden ja köyhyyden kanssa.

Miehet tykkää kauniista naisista mutta tykkää ne muistakin naisista. Ja usein ihmiset pitää kauniina tai komeana sitä tyyppiä josta sattuu tykkäämään. Ja se mitä vaikkapa punkkarimies pitää kauniina on ihan eri kuin mitä vaikkapa bisnesmies (no ei ehkä aina mutta usein, oletan).

Ei miesten naismakujen välillä ole suuria eroja. Kyseessä on virheellinen projisointi, koska naisten miesmauissa on suuria eroja: toiset pitävät punkkareista, toiset bisnesmiehistä.

Eikä miesten kauniina pitäminen muutu mihinkään suhteen mukana. Miehet pitävät Kiira Korpea edelleen kauniina, vaikka olisivat suhteessa muuhun naiseen.

Ehkä en joo ymmärrä alkuunkaan, tai sitten voisko olla niin että eri kirjoittajat käyttää ko. teoriaa vähän miten sattuu? Kun tosta sun tekstistä vois olettaa että markkina-arvoteoria on vaan jokin yleinen mekanismi jota voi käyttää ymmärtääkseen tiettyä tilannetta (aktivistiporukassa miekkarien järjestäjään suhtaudutaan suopeasti) siinä missä muissa teksteissä ensinnäkin oletetaan että on olemassa joitakin universaaleja ja muuttumattomia ominaisuuksia jotka tekevät miehestä halutun ja toiseksi että voidaan jotenkin pitävästi määritellä että on olemassa jokin tästä syystä syrjitty ryhmä joka on tuomittu seksittömyyteen ja jonka tilanteesta sitten ollaan huolissaan. Näinhän ei voitaisi olettaa – tietyn porukan ulkopuolella – mikäli pidetään avoinna se että ne arvostetut ominaisuudet voivat olla mitä milloinkin. Tuollaisena kuin asian esität voidaan yhtä hyvin ajatella että aina on olemassa tiettyjä ajallisesti ja paikallisesti vaihtelevia ominaisuuksia joita ihmisissä yleensä arvostetaan, ja että usein tällaisia ominaisuuksia kantavat henkilöt sitten ovat kohtuullisen suosittuja niissä tietyissä piireissä.

Markkina-arvoteorian käyttäjät käyttävät teoriaa hyvin yhtenäisesti. Sama pätee myös asiastakirjoittaneisiin teoreetikkoihin.

Ei markkina-arvoteoria oleta mitään muuttumattomia universaaleja ominaisuuksia. Itse asiassa ominaisuuksien luonne on teorian kannalta yhdentekevä. Haluttujen ominaisuuksien selvittäminen on yksinkertainen empiirinen tutkimuskysymys. Ilmeisesti feministeille on täysin vierasta se, että asioita tutkitaan ihan ihmisiltä kysymällä tai tarkkailemalla heifdän käytöstään. Feministit näyttävät luulevan, että sukupuolentutkimus on vain sitä, että istutaan norsunluutornissa miettimässä poliittisen agendan mukaisia ajatuksia ja julkaistaan ne sitten tutkimuksena.