No, koetan vastata kysymykseen. Meikkaaminen on pinnallista sanan varsinaisessa merkityksessä. Meikkaamisessa ehostetaan pintaa todellisuuden peittämiseksi. Kun ruosteiseen mopoon vedetään uusi maali, kyse on samanlaisesta pinnallisuudesta.
Mopon rassaaminen vaatii merkittäviä taitoja, joita ei ole 90 prosentilla väestöstä. Ylivoimainen enemmistö maistereista ja sivistyneistöstä ei ymmärrä, miten mopo toimii. En minäkään.
Huulipunan ja ripsivärin laittaminen lienee lasten leikkiä (verrattuna mopon purkamiseen ja kokoamiseen), vaikka en ymmärrä siitäkään yhtään mitään.
Eikä mopopoikia pahemmin arvosteta. Ne on niitä tulevia amislaisia, joille sivistyneistö hörähtelee hyväntahtoisesti. Maaseutuhan on täynnä mopoikia, potentiaalisia peräkammarin janttereita. Ei nykymaailmassa heru kädentaidoille arvostusta.
Kun meikattu böönä laittaa kuvansa instaan tai faceen, kommenttiloota täyttyy ihailijoista. Mopojalle peukkua heiluttaa vain äityli.
Arvostetut poikien asiat?
Ronja jatkaa:
Kaveriporukassa huvitellaan, pojat saavat meikkiä naamaansa. Posket helottavat. Huulilla kimaltaa kirkas puna. HAHAHA.Eivät tyttöyteen liitetyt asiat ole naurettavia, kun niitä tekevät tytöt. Kun tytöt meikkaavat ja tekevät ankansuumutristuksiaan, pojat katsovat kiimaisina vieressä. Vallitseva tunne ei ole halveksunta, vaan himo.
Poika harjaa hiuksensa. Sitoo ne leteille. Suipistelee suutaan. HAHAHAHA.
Poika perinteisenä tyttönä naurattaa, koska tyttöjen jutuille on helppo nauraa. Tyttöyteen liitettävät asiat ovat edelleen huvittavia, halveksittuja ja vähempiarvoisia yhteiskunnassamme.
Minäpä kerron Ronjalle tarinan menneisyydesta, muutamien vuosikymmenten takaa. Ennen vanhaan oli naurettavaa, kun tyttö yritti olla johtaja tai pukeutua miesten vaatteisiin. Naisten sukupuolirooli on kuitenkin vapautunut vuosien kuluessa, jolloinka miehekkäästi käyttäytyvä nainen ei ole enää ihmetyksen aihe. Miesten rooliodotus ei ole vapautunut, jotenka mies ei saa käyttäytyä naisen lailla ilman nauretuksi tulemisen vaaraa.
Seksuaalisen pääomansa turvin tytöt ovat jo lähtökohtaisesti arvokkaampia kuin pojat, joten tyttöjen ei tarvitse tehdä "naisen työtä" naiseuden saavuttamiseksi. Tyttö voi vain meikkailla ja kieritellä lettejään ilman, että hänen statusasemansa olisi uhattuna naisten hierarkiassa. Pojat ovat lähtökohtaisesti arvottomia, joten poikien on ansaittava statusasemansa tekemällä naisille ja yhteiskunnalle hyödyllisiä asiaoita. Itsensä puunaaminen ei nosta poikaa statusasteikossa, koska sellainen toiminta ei kohdistu muiden hyväksi.
Meikkaavaa ja lettejään kierittelevää poikaa pidetään naurettavana, koska silloin poika yrittää korostaa sellaisia seksuaalisen vallan ominaisuuksia, joita hänellä ei ole. Samalla tavalla on hauskaa, kun 40-kiloinen tyttö heristää nyrkkejään ja sanoo vetävänsä kaikkia turpaan. Yritys käyttää olematonta valtaa on ihmisistä huvittavaa.
Esimerkiksi harva nainen muistelee kiiruhtaneensa koulusta kotiin vain, että pääsisi nopeasti pukemaan Barbeja tai piirtelemään poneja. Muistelemme mieluummin, kuinka emme koskaan viihtyneet likkaporukoissa tai olleet kiinnostuneita nukeista ja prinsessoista. Kerromme, kuinka leikimme autoilla kuin pienet pojat, ja välillä meitä sellaisiksi luultiinkin.Missä todellisuudessa Ronja elää? Tyttötytöthän ovat naisten hierarkian suvereeneja hallitsijoita, joiden perässä pojat laukkaavat. Poikatytöt ja muut potentiaaliset lepakot ovat friikkejä, jotka eivät koskaan pääse arvostuksessa tyttötyttöjen tasolle. Feminiinisyys rulettaa, eikä suinkaan se, kuka näyttää karseimmalta lepakolta.
Se ei haitannut, koska hienointahan oli olla poikatyttö. Sitten vasta tyttö. Surkeinta oli olla tuplatyttö, tyttötyttö. Huulikiillon laittaja. Luomivärisävyistä kiihkoilija. Tukankihartaja.
13 kommenttia:
Tytöt eivät halua myöntää olevansa kateellisia kauniille tytöille. He tulisivat sekä ilmaissemaan itselleen suhteellisen heikkoutensa(egon suojelu), että olevan kateellisia ihmisiä, joka on huono piirre ihmisessä ulospäin.
Kateuden lisäksi monet rumemmat ankanpoikaset usein vihaavat liian kaunista luokkatoveriaan, koska ymmärtävät intuiitisesti kauneuden arvon. Naissukupuolen hierarkia on siis luotava pohjautumaan johonkin toisen ominaisuuteen kuin kauneuteen, joka tosiasiassa on selkeästi tärkein ominaisuus miehille naisessa.
Poikatyttömäisyys on turvallinen, sosiaalisesti luotu ihailun kohde, joka mahdollistaa tyttöjen välien pysymisen edes jotenkin kunnossa. Ei ole sattumaa, että moni nykyisistä supermalleista on kertonut olleensa nuorempana poikatyttö. Se oli varmaankin ihan järkevä alitajuinen valinta. Kauneuden korostaminen olisi ollut suolan hieromista rumilusten haavoille.
Kirjoittaja siis projisoi naissukupuolen sisäisen imaginäärisen hierarkiansa koskemaan miehiä ja tekee siitä vielä vertailuja naisiin. Ei ihme, ettei vertailu oikein osu kohdalleen noilla oletuksilla.
Eli koska tytöt ihailevat sekundäärisesti tyttöjä, jotka osaavat tehdä myös poikien asioita, myös poikien asioita tekevät pojat olisivat ihailtuja poikien keskuudessa. Todellisuudessa pojille on tietysti täysin tavallista tehdä poikien juttuja, eikä tavallisuus vetoa naisiin. Naismenestys taas vaikuttaa poikien sisäiseen hierarkiaan. Mopopoika oli omillakin kulmillani lähinnä halventava ilmaisu. Paitsi ehkä silloin, kun siitä moposta oli itselle hyötyä.
Sami Sykön kolumni: Poikien oikeuksia pukeutua on puolustettava
Merenneitoasussa kevätjuhliin asteleva kummipoika saa epäilemättä vielä monta kertaa kuulla, millainen miehen kuuluu olla. Kunpa hän ei kuuntelisi, kirjoittaa Sami Sykkö.
Eikö juuri tällaisena alkukesän päivänä pitäisi tuijotella siniselle taivaalle ja miettiä kumpupilven kevyitä ajatuksia, kuten vaikkapa sitä, miten kukoistavalta luonto näyttää, kun se rönsyilee minne sattuu, eikä kukaan laita sille rajoja?
Pilvien ja rönsyjen sijasta olen kuitenkin joutunut pohdiskelemaan sitä, kuinka helppoa on rajoittaa ihmisen luontoa ja kuinka ohuista langoista itsetunto rakentuu.
Olin äskettäin kesäjuhlissa, joissa oli vieraana kauniisti puettu pikkupoika. Kun kehuin pojan asua miespuoliselle ystävälleni, hän innostui ylpeänä kertomaan äidistään, joka ostaa suvun pikkutytöille prinsessamekkoja. Tytöt kuulemma rakastavat mekkojaan ja pukeutuvat niihin mielellään.
Kun kysyin, mitä vaatteita isoäiti ostaa suvun pienille pojille ja mihin nämä mielellään pukeutuvat, hän vastasi:
”Eivät pojat ole kiinnostuneita sellaisesta, pukeutumisesta.”
Ai eivätkö?
Ystäväni on opiskellut yhdessä maailman hienoimmista yliopistoista ja asunut monessa maassa. Silti hän elää kotona juurrutetun mallin mukaan ja kaventaa vielä aikuisena itse elämäänsä, ettei vain vaikuttaisi epämiehekkäältä.
Koska moni tarpoo samassa kapeikossa, en nyt ehdi ihailla kumpupilviä. On puolustettava poikien oikeuksia ja raivattava heille leveämpää kulkuväylää!
Ja etteivätkö pojat tosiaankaan ole kiinnostuneita pukeutumisesta?
Tutkimus osoittaa: Yhteistyö sujuu parhaiten, kun tiimissä on miehiä ja naisia tai pelkkiä miehiä
Stanfordin yliopiston tutkimuksen mukaan naisen ja miehen aivot toimivat eri tavalla, kun ne joutuvat yhteistyötä vaativaan tehtävään.
Jo aiemmin tutkimukset ovat osoittaneet, että naiset ja miehet reagoivat vaativiin tehtäviin eri tavoin. Nyt havainnot osoitettiin myös aivotoiminnan tasolla Scientific Reportin julkaisemassa tutkimuksessa.
Stanfordin yliopiston tutkimuksessa 222 parille annettiin tehtäväksi painaa yhtä aikaa nappia, kun tietokoneen ruutu vaihtaa väriä. Parit näkivät toisensa, mutta eivät saaneet puhua toisilleen. Parit saivat uusia testiyrityksenä 40 kertaa.
Tutkimuksessa huomattin, että mies- ja sekaparit onnistuivat tehtävässään yhtä hyvin, kun taas pelkistä naisista koostuneet parit onnistuivat muita pareja huonommin omissa tehtävissään.
Tutkimuksen mukaan mies- ja sekaparit pystyivät synkronoimaan painalluksensa lähemmäksi toisiaan kuin naiskaksikot. Naispareilla näin ei tapahtunut, vaikka nimenomaan mies- ja naisparien aivotoiminta lähentyi toisiaan.
Tutkijat eivät osaa sanoa, mistä ero johtuu, mutta he muistuttavat, että toisenlaisessa testissä tulos olisi voinut kääntyä naisten eduksi.
- On vielä paljon aivojen osia, joita ei ole tutkittu, tutkimusta Stanfordin yliopistossa johtanut tohtori Joseph Baker muistutti tutkimusryhmän tiedotteessa.
Asiasta uutisoi Suomessa ensimmäisenä Helsingin Sanomat.
Lähteet: Tutkimuksen tiedote ja Scientific Report
Tytöt haaveilevat yliopisto-opinnoista jo 13-vuotiaana - ero poikiin huomattava
Nuorista pojista 15 prosenttia ei pidä tutkinnon hankkimista tärkeänä tavoitteena.
Tytöt tietävät monesti jo 13-vuotiaina, että he tahtovat opiskella aikuisena yliopistossa. Sen sijaan pojat eivät pidä korkeaa koulutusta tuossa iässä yhtä tärkeänä. Tämä selviää Oxfordin yliopiston tuoreesta tutkimuksesta, josta uutisoidaan The Telegraph -lehdessä.
- Tytöt pitävät koulunkäynnistä nuoresta iästä lähtien ja saavat parempia tuloksia kuin pojat. Yliopistoon hakeminen tuntuu heistä luonnolliselta, Alan Smithers Buckinhamin yliopistosta kommentoi tutkimusta.
Varhaisnuorista tytöistä 65 prosenttia piti yliopistossa opiskelua erittäin tärkeänä, kun taas pojilla luku oli 58 prosenttia. Kymmenen prosenttia tytöistä ajatteli, ettei tutkinnon saamisella ole suurta merkitystä, ja pojista näin ajatteli 15 prosenttia.
Tytöt kypsyvät aiemmin
Yksi syy, jonka vuoksi tytöt arvostavat jo varhain korkeaa koulutusta, johtuu biologiasta.
- Tytöt kypsyvät poikia nopeammin niin akateemisessa ajattelussa kuin sosiaalisessa olemisessa ja usein päihittävät pojat peruskoulussa, tutkija Chris McGovern toteaa.
Hänestä on tärkeää, että peruskouluihin saataisiin tulevaisuudessa enemmän miesopettajia. Näin pojat saisivat enemmän roolimalleja menestyneistä miehistä.
- Me tarvitsemme lisää miesopettajia peruskouluihin, jos tahdomme tarjota pojille miehen roolimalleja jo varhaisessa iässä.
Tutkimukseen osallistui yli 3000 nuorta.
Lähde: The Telegraph
Roselle, 39, kasvoi muhkea parta: "Tunnen oloni seksikkääksi"
Nuorempana Rose Geil häpesi karvojaan, mutta nykyään hän antaa niiden kasvaa.
Oregonilaisen Rose Geilin kasvoihin rupesi kasvamaan lyhyitä, tummia haituvia vain 13 vuoden iässä. Aikainen karvojen kasvu tuotti häpeää ja epävarmuutta nuoressa tytössä.
Nykyään Geil on 39-vuotias ja antaa karvojensa kasvaa.
- En ole ikinä tuntenut itseäni naisellisemmaksi ja seksikkäämmäksi. Partani tekee minusta kauniin, enkä ole ennen kokenut sitä. Parran kasvattaminen on nostattanut itseluottamustani, hän sanoo.
Sekin naurattaa miten pihalla monet naiset ovat miesten ja poikien ajatusmaailmasta. Silti nämä esiintyvät molempien sukupuolten elämän parhaina asiantuntijoina.
Tasa-arvoyksikön naisiston johtajahan taannoin loihe lausumahan seuraavaa: "Naiset tuntevat yhtä hyvin miesten tasa-arvon ongelmat kuin miehet."
Voin julkisuuden naisten kommentteja pitkään seuranneena varmuudella sanoa, että eivät varmasti tunne. Luulot ovat kovat, mutta useimmiten naisen oman pään sisällön projisointi vastakkaiseen sukupuoleen tuottaa varsin omituista jälkeä.
Ronjakin joutuu vielä useamman vuoden kasvamaan, jotta tajuaa miten pihalla hän tällä hetkellä on. Riittääkö siihen yksi ihmisikä vai tarvitaanko enemmän, se jää nähtäväksi.
London woman drags DEAD dog through street after it collapses during its morning walk | Daily Mail Online
Voiko tämä video olla totta? | MV!!??
Kiinni jäit - hyvä sisko järjestelmä paljastui!:
Miksi valtamedia sensuroi uutisen Päivi Nergin valinnasta Vuoden johtajaksi 2016? Onko ylemmältä taholta tullut käsky vaieta?
...
MV-lehti uutisoi asian heti tuoreeltaan, mutta valtamedia on ollut asiasta hiljaa kuin kusi sukassa!
Voisiko syynä olla se kiusallinen asia, että “Vuoden johtaja 2016” -valinnan suoritti Viestintäammattilaisten järjestö ProCom?
Kiusalliseksi Nergin ja Valtioneuvoston kannalta asian tekee se, että ProComin puheenjohtaja Taina Pieski toimii Liikenne- ja viestintäministeriössä viestintäjohtajana.
...
Näyttää malliesimerkiltä hyväveli- tai hyväsiskojärjestelmään sidotusta korruptiosta.
Yhden ministeriön virkamies tai -virkanainen järjestää toisen ministeriön virkamiehelle etuja tai titteleitä.
Kyhnytä sinä minun selkääni, niin minä kyhnytän sinun selkääsi.
...
Samanlaista pillulla varustettujen eukkojen perusteetonta suosintaa harrasti surullisenkuuluista Tarja Halonenkin. Mieleen muistuu monta kammottavaa tapausta.
KOLUMNI
Li Anderssonista on tuskin ihmeiden tekijäksi
Monet uskovat, että vasemmistoliitto on saamassa johtajan, joka kääntää sen kannatuksen vihdoin nousuun. Näin on uskottu aiemmistakin puheenjohtajista – ja aina petytty.
LI ANDERSSON on kieltämättä tuore, valovoimainen, älykäs ja sanavalmis nuori nainen. Harvat ovat kuitenkaan muistaneet kysyä, mitkä ovat asiat, joiden ajamiseen hän aikoo käyttää loistavia lahjojaan. Niinpä vastauskin on yhä saamatta.
Andersson on esiintynyt ikään kuin hänellä olisi vakavasti otettava vaihtoehto ”hallituksen kansaa kurjistavalle uusliberaalille talouspolitiikalle”. Ei ole.
Andersson hurahti Syrizan tukijaksi yhtä varauksettomasti kuin Arhinmäki. Syriza joutui pian luopumaan populistisesta linjastaan. Ei ole kuitenkaan nähty merkkiäkään siitä, että Arhinmäki ja Andersson olisivat tehneet tästä johtopäätöksiä.
Vasemmistoliitto on uskottavimmillaan ihmisoikeuksia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta puolustaessaan. Vähiten uskottava se on talouspolitiikassa. Puolue näyttää uskovan, ettei velkaantumista pidä katkaista vaan kiihdyttää, ettei julkista taloutta tarvitse tasapainottaa ja ettei yritysten kilpailukyvystä tarvitse kantaa huolta.
Andersson toivoo puolueensa pääsevän hallitukseen muiden punavihreiden puolueiden kanssa toteuttamaan tätä uutta uljasta talouspolitiikkaa. Onneksi ei ole näköpiirissä sellaista punavihreää koalitiota, joka ryhtyisi linjan toteuttajaksi. Se nimittäin tuhoaisi talouden perustuksetkin, kun nykyhallitus sentään ainakin pyrkii perustusten vahvistamiseen, vaikka keinoista voidaankin olla aina eri mieltä.
Tabu, josta ei puhuta: Seksuaalisen väkivallan uhri voi olla myös mies
Seksuaalinen väkivalta koskettaa myös miehiä, vaikka ajatuksen tasolla ensimmäiseksi ajattelemme uhrien olevan naisia. Selviytyskeinot ja toipumisen tavat noudattavat kuitenkin samaa kaavaa sukupuolesta riippumatta.
Kun puhumme seksuaalisesta väkivallasta tai raiskauksen uhreista, lähtökohtainen ja jokseenkin automaattinen ajatus on, että uhri on nainen.
Myös miehet kokevat seksuaalista väkivaltaa, mutta siitä on huomattavasti vähemmän tutkimustietoa kuin naisten kokemuksista. Ja miehet eivät puhu siitä itsekään.
– Pojilla ja miehillä on suurempi kynnys kertoa joutuneensa seksuaalisen väkivallan uhriksi, psykoterapeutti Maaret Kallio kertoo.
– Miesten seksuaalisuuteen liittyy ylipäätään enemmän mielikuvia siitä, että ”mies tulee ja ottaa” tai jos miehellä on seksiä tai seksuaalista toimintaa, se on aina miehen mieleen. Eikä nähdä sitä, että seksuaalinen väkivalta on yhtä haavoittavaa pojalle kuin tytölle, naiselle tai miehelle.
Miesten ja naisten kokemaa kärsimystä ei ole myöskään korrektia vertailla: jokaisen kärsimys on ainutlaatuista. Toipumisprosessi vaatii samat tekijät: etenkin kuulluksi tulemisen.
– Ei siinä sinänsä mitään eroa ole, onko nainen vai mies, kyllä se rinnalle asettuminen ja kuunteleminen on keskeisempiä asioita toipumisen kannalta, sukupuolesta riippumatta.
Oo siellä jossain mun – Seksuaalisesta väkivallasta toipuminen -kirja pohjautuu 319 seksuaalista väkivaltaa, hyväksikäyttöä tai kaltoin kohtelua kokeneen suomalaisen toipumiskertomuksiin. Osa, mutta hyvin pieni osa, heistä oli miehiä.
– Siellä oli hyvin koskettavia kirjoituksia siitä, kun ei ole saanut koskaan apua tai ei ole asiasta koskaan kenellekään kertonut. Mutta kaikkein pahinta on ollut se, ettei ole uskottu. Että "eihän nyt pojille!”
– Kaikkein pahinta on tulla torjutuksi. Seksuaalioikeudet eivät ole sukupuolisidonnaisia, vaan kuuluvat ihan jokaiselle. On tärkeää tunnistaa sukupuoliin ja seksuaalisuuteen liittyviä stereotypisiä odotuksia, jotta osaa myös kyseenalaistaa niitä ja kohdata jokainen ihminen kokemuksineen aina yksilöllisesti, Kallio summaa.
Lisätietoa ja tukea: Oon siellä jossain mun – Seksuaalisesta väkivallasta toipuminen
kuva: Rex Features / AOP
Opiskelijoiden prostituutio: "se on sallittava"
Telegraphin mukaan [lähde] The Student Sex Work Project -selvitys paljastaa, että viisi prosenttia isobritannialaisista opiskelijoista on jossain opiskelunsa vaiheessa myynyt seksiä tai tarjonnut jonkinlaista seksipalvelua - pääasiassa rahoittaakseen opiskeluaan.
Professori Tracey Sagar ja Swansean yliopiston Debbie Jones uskovat, että ilmiö ei ole katoamassa. Heidän mukaansa se pitäisi sallia, eikä opiskelijoita tulisi rangaista tai käsitellä automaattisesti seksityön uhreina.
Prostituution lisäksi opiskelija saattaa tienata aikuisviihdealalla, strippaamalla, esiintymällä alasti nettikameran edessä tai työskentelemässä seksipuhelimessa. Työtä ei tehty ainoastaan rahan vuoksi, monet myös nauttivat siitä.
Tutkimuksen yhteydessä tiedusteltiin myös brittiläisten yliopistojen asennetta seksityöhön. Osa yliopistosta myönsi, että prostituoituna työskentelevää opiskelijaa saatettaisiin rangaista sen tullessa ilmi.
Lähetä kommentti