perjantaina, lokakuuta 14, 2016

Tasa-arvopäivät 2016

Katselin livenä tasa-arvopäiviä 2016.





Kuvaa oli tarjolla vain päätapahtumasta, josta miesasiaa ei löytynyt kuin nimeksi. Heteromiehiä paneeleissa edustivat Rolf Paqvalin (puheenjohtaja, Miesjärjestöjen keskusliitto) ja Antti Alén (hallintopäällikkö, Miessakit). En kuullut heidän suustaan juuri mitään sellaista, jota toivoisin miesasiamiesten suusta kuulevani. Tilaisuuden henki oli voimakkaan feministinen ja älyttömän paljon seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä korostava. Maru Hietala puhui otsikolla "Jos luulet, että sukupuolia on kaksi, olet väärässä". Otsikossa ei ole tolkkua, koska sukupuolia on vain kaksi.

Miesasiamiehet

Päätilaisuuden ohella järjestettiin työpajoja. Miesten tasa-arvo ry:n Juuso Erno puhui lasten ympärileikkauksien kieltämisestä, Pasi Vuokko (MTA:n hallituksen vpj) miesten asevelvollisuudesta tasa-arvo-ongelmana, Sani Selin (MTA:n hallituksen jäsen ja uudehkon Gender Egalitarian Finland ry:n pj) poikien huonosta koulupärjäämisestä, Pauli Sumanen (uudehkon Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura pj) palkkatasa-arvosta ja Juha Järä (Isät lasten asialla ry:n hallituksen jäsen, entinen pj) lapsen vuoroasumisesta vanhempien erojälkeisessä tilanteessa.

Tässä äänessä on MTA:n hallituksen jäsen Milko Aikio.



Milkolle kommenttina seuraava: Ensinnäkin, suuri osa tilaisuuden naisista on mukana työnsä puolesta, eli he saavat palkkaa tilaisuudessa istumisesta. Toiseksi, tilaisuuteen on hauska osallistua, jos tilaisuuden henki on oman ideologian mukainen. Kolmanneksi, tilaisuuden puhumiset ja henki olivat ihan hepreaa minulle, koska käsitykseni tasa-arvosta on aivan erilainen kuin mitä tilaisuus esitti. SOTEn suvaukset ja seksuaalivähemmistöjen äärimarginaaliset ongelmat eivät ole tasa-arvokäsitykseni keskiössä.

Jos minä menisin tasa-arvopäiville pitämään puheenvuoroja, joissa vaatisin koko tasa-arvopolitiikan sukupuolijakauman tasa-arvoistamista ja tasa-arvotutkimuksen tasa-arvoistamista, niin kenelläkään ei olisi kivaa. Jos puheenvuoro ei myötäile riittävässä määrin tilaisuuden feministisiä alkuoletuksia, lopputuloksena on vaivaannuttava tilanne.

En minä menisi uskonnottomana puhumaan myöskään kirkolliskokoukseen sanomalla "Jumala on mielikuvitusolento". Kenellään ei ole hauskaa, jos puhujan sanoma ei istu ollenkaan tilaisuuden alkuoletuksiin.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Milko Aikiolla on sikäli hyvä pointti, että kyllä tilanteen korjaaminen vaatii miehiltä toimia. Jos ei tehdä mitään, on turha odottaa, että mikään muuttuisi itsestään parempaan suuntaan. Aikio itse otti osaa, mistä hänelle tunnustus.

Toki on niin, että pääosin näillä päivillä osallistujat ovat lähinnä valtiofeminismi-uskon leipäpappeja. Samoja naamoja ja samoja juttuja vuodesta toiseen. Uusia tulijoita ja valtavirrasta poikkeavia näkökulmia ei tuolla suvaita, ei etenkään miehiä tai miesnäkökulmaa. Pääohjelmaan pääsivät mukaan vain jees-miehet, joilta ei poikkipuolista sanaa ollut odotettavissa. Eikä sellaista sitten kuultu.

Miesasiajärjestöjä ei näidenkään päivien virallisen ohjelman toteuttamiseen huolittu mukaan. Esityksiä teemoista ja sisällöstä kyllä tarjottiin monipuolisesti, joten yrityksen puutteesta se ei jäänyt kiinni. Ne eivät vain järjestelytyötä johtaneille kelvanneet. Luonnollisesti valmisteluryhmässä feministijärjestöjen edustajat muodostivat enemmistön, ja lopullinen päätäntävalta ohjelmasta oli THL:n ja STM:n valtiofeministien käsissä. Ohjelman sisältö, esiintyjäkaarti ja tapahtuman luonne eivät siis yllätä.

Iso osa ongelmaa on ihan käytännöllinen: niin tasa-arvopäivät, kuin niiden valmistelukokouksetkin järjestetään ihan tavallisina työpäivinä keskellä päivää. Tämä luonnollisesti rajoittaa tasa-arvoasioista kiinnostuneidenkin miesten osallistumismahdollisuuksia erittäin suuresti. Miesasiajärjestöjen, joiden rahoitus perustuu vain jäsenmaksuihin, eikä verovaroista saatavaan tukeen, kuten feministijärjestöillä, mahdollisuus osallistua valmisteluun tai varsinaiseen tilaisuuteen on tästä syystä rajoitettu. Miesasia-aktiivit joutuvat käyttämään vuosilomiaan ja omia rahojaan voidakseen edes osallistua päiviin.

Jos päivät, ja niiden valmistelu, järjestettäisiin ilta-aikaan tai viikonloppuisin, olisi miesedustus aivan varmasti huomattavasti nykyistä tuntuvampi. Niin ei vain haluta tehdä. Syy haluttomuuteen lienee ilmeinen kaikille.

No, ensi vuonna tasa-arvopäivät ilmeisesti järjestetään jossain muualla kuin Helsingissä, joten todennäköisesti miesedustus tulee heikentymään entisestään.

El Ninja kirjoitti...

Miesten kiinnostus tasa-arvoon ei ole marginaalista. Toki se voi näyttää välinpitämättömyydeltä, jollei ymmärrä minkälaisesta tasa-arvosta miehet voisivat olla kiinnostuneita. Ymmärrystä voi yrittää lisätä miettimällä miten nykyään puhutaan työelämän ja perheen yhteensovittamisesta. On jotenkin työelämän vika, ettei nainen onnistu sovittamaan itseään sinne. Voisiko tasa-arvotoiminnassa olla samankaltainen valuvika, joka aktiivisesti estää miesten osallistumista? Kysymys on tietenkin puhtaasti retorinen, mutta sitä olisi hyvä itsekunkin tasa-arvoihmisen pohtia. Voisi sanoa, että miehet eivät ole kiinnostuneet tasa-arvosta samaan tapaan kuin naiset eivät ole kiinnostuneet tekniikasta. On surkuhupaisaa miten näihin stereotypioihin sortuvat juuri ne tahot, joiden tarkoituksena on taistella seksismiä vastaan.

Sivumennen sanoen, monella tasa-arvosta puhuvalla naisella tuntuu muutenkin olevan haasteita empatian ja verbaalisten kykyjen kanssa. Miesten tunteita ja olemusta ei haluta, tai kyetä, ottamaan huomioon. Lisäksi sanoilla ja käsitteillä ilmenee kummallisia merkityksiä. Esimerkkinä nyt vaikka "tasa-arvo", joka käytännössä (tasa-arvopäivillä) tarkoittaa jotain ihan muuta kuin mitä feministien juhlapuheissa kerrotaan. Miesten arvoa ei tunnusteta, vaan miehet nähdään korkeintaan resursseina, tai korjausta vaativina haitakkeina.

Muita vaikeita käsitteitä on esim. naisviha, mikä useimmiten ilmenee lähinnä vihaisen naisen omissa kuvitelmissa. Todellisuudessa naisia vihaavia miehiä (tai naisia) saa hakea kissojen ja koirien kanssa. Väärään paikkaan ängettyä hienohelmaisuutta toki vihaa monikin, mutta silloin ei vihata naisia vaan huonoja tapoja ja onnetonta tilannetajua.

Naisten syyllistämistä taas nähdään useimmiten siellä, missä alunperin puhutaan vain syistä ja seurauksista. Syyllistämisen tunteista kärsivät lähinnä ne, jotka eivät osaa erottaa sitä miten asiat ovat siitä miten niiden tulisi olla. Ongelmia on tällöin hankala ratkaista, koska asioista ei voida puhua niiden oikeilla nimillä.

On myös hämmästyttävää, miten sukupuoli on sanana ja käsitteenä onnistuttu sotkemaan niin täydellisesti. Sukupuolia ihmisissä on tasan kaksi, ja niillä on lisääntymiseen perustuvat biologiset perusteet. Jos halutaan puhua sukupuolten moninaisuudesta tai ihmisten muista taipumuksista, niin silloin on syytä kiireesti ottaa käyttöön joku muu käsite. Näin on tehty muissakin kielissä.

Mutta mikäpä siinä, katsotaan mikä on tilanne vuonna 2017. Oma arvaukseni on, että mikään ei muutu ja saamme jälleen onnitella all-female -panelisteja hyvin tehdystä työstä.

Syltty kirjoitti...

Vaikea kuvitella, että Pauli Sumanen myötäilisi feministisiä alkuoletuksia.

- Syltty

Anonyymi kirjoitti...

Kokemuspörssiosioissa oli Pauli Sumasen lisäksi mukana useampiakin tinkimättömiä miesasiamiehiä. Varsinaiseen viralliseen osioon Sumasta, tai ketään muutakaan ei-feministiä, ei päästetty mukaan.