Koko Hubara esiintyi alasti Hesarin kuukausiliitteessä. Minä linkitin Hubaran kuvan Facebookiin seuraavalla saatetekstillä:
Koko Hubara alasti. Omalla vastuulla. NSFW K-24Lukuisat naiset järkyttyivät saatetekstistä ja yllätyksekseni löysivät siitä asiattomuutta, ulkonäön haukkumista, pohjanoteerausta, koulukiusaamista ja nuoren naisen kehon pilkkaamista.
Mitä tarkoitin saatetekstilläni?
1. Ensimmäisenä mielessäni kävi, että FB saattaa poistaa alastonkuvat, joten en laittanut kuvaa suoraan, vaan linkitin sen.
2. Kun linkittää johonkin kyseenalaiseen sisältöön, on hyvä laittaa varoitusteksti. Hubaran kuvassa ei näy paljon mitään, joten varoitustusteksti oli tällä kertaa enemmän vitsi kuin todellinen varoitus.
3. Minua hymyilytti lähinnä kohufeministin into esitellä itseään alasti ja se, kuinka kommentaattorit Instagramissa kehuivat Hubaraa kauniiksi ja rohkeaksi, ihan kuin Hubara olisi uusi Martin Luther King.
4. Hubara näytti alasti varsin keskiverrolta 30+ naiselta, eikä hänessä ollut paljon kehuttavaa tai moitittavaa, varsinkin kun kuva ei ollut erityisen paljastava.
5. En ajatellut, että Hubara olisi ruma tai vartaloltaan vastenmielinen. Rumana ja vastenmielisenä pidän lähinnä hänen pään sisältöään. Hubara näytti alastomana suunnilleen siltä, mitä olisin voinut kuvitellakin.
6. Saateteksti oli lähinnä vain humoristinen lisä kuvaan.
Naisilla on vilkas mielikuvitus
Naisia on vaikea ymmärtää. Marko Hamilon sanoin voisi kysyä: Missä se Henryn haukku on?
En oikeastaan edes jaksa arvuutella naisten omituista ajatuksenjuoksua ja liian vilkasta mielikuvitusta. Selittäkööt itse, jos selitettävää on.
10 kommenttia:
Joitakin naisia triggeröi ihan kauheasti KAIKKI naisten ulkonäön kommentointi, joka ei ole superpositiivista.
Olen päätellyt sen liittyvän epävarmuuteen omasta ulkonäöstä ja omasta naiseudesta.
Minkähänlaisen reaktion jokin "Lääh lääh, runks runks!" -kommentti olisi aiheuttanut?
Luultavasti ihan samanlaisen.
Sanna Ukkola: Alapään äänestäjät
Ehdokkaan äänestäminen pelkästään vaginan perusteella on yhtä järjetöntä kuin vaikkapa hiustenvärin perusteella. Lisää punatukkaisia valtuustoihin! vaatii Sanna Ukkola blogissaan.
Joka vaalien alla alkaa sama, iänikuinen virsi: Äänestä naista! Tähän virttyneeseen mantraan kuuluu väite siitä, että miehet äänestävät miehiä, mutta naiset eivät yleensä äänestä naista. Siksi on tärkeää, että naiset äänestävät naisia. Jopa fiksuina pitämäni ihmiset äänestävät sukupuolielimen perusteella – ehdokkaan pitää olla ehdottomasti nainen. En ymmärrä ylipäänsä lähtökohtaa siitä, miksi naisia pitäisi saada enemmän valtuustoihin vain sen takia, että he kantavat xx-kromosomia. Mikä itseisarvo se naiseus on?
Tehdään tämä nyt heti alkuun selväksi: uskon naisten ja miesten täydelliseen tasa-arvoon kaikilla yhteiskunnan alueilla. Toistan: täydelliseen tasa-arvoon kaikilla alueilla. Mutta naisen äänestäminen pelkästään sukupuolen perusteella on yksinkertaisesti naurettavaa ja aliarvioi naisten älykkyyttä. Uskon, että kehotukset äänestää naisia pelkän sukupuolen perusteella tekevät ainoastaan hallaa naisten asialle ja tasa-arvolle.
Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Madeleine Albright totesi jenkkivaalien alla, että naisten pitäisi äänestää Hillary Clintonia vain sen takia, että tämä on nainen. "Helvetissä on erityinen paikka varattuna naisille, jotka eivät auta toisiaan", Albright vakuutteli. Myös Clinton itse turvautui kampanjassaan naiskorttiin: "Tänä yönä voimme ylpeinä todeta, ettei Yhdysvalloissa ole sellaista aitaa eikä lasikattoa, jota ei saisi rikki", totesi Clinton noustessaan demokraattien presidenttiehdokkaaksi.
Olisin toivonut, että Clinton olisi halunnut olla esillä asiapoliitikkona, ei sukupuolensa edustajana.
Suffragetit taistelivat aikoinaan naisten äänioikeuden puolesta. Hyvä niin. Mutta se, että joku on nainen, ei tarkoita että hän jakaa automaattisesti samat arvot naisäänestäjän kanssa. Ihanko tosissaan kaikkien ranskatarten pitäisi äänestää Marine Le Peniä tai jenkkifeministien Sarah Palinia?
Ja miksi ylipäänsä äänestää sukupuolta, ikää, ulkonäköä tai mitään muutakaan triviaalia seikkaa – eikö järkevämpää olisi äänestää taitavaa puolustajaa sellaiselle idealle tai aatteelle, jota haluaa yhteiskunnassa edistää? Ehdokkaat pitäisi nähdä ennen kaikkea arvo- tai ideaklustereina – kenellä heistä on yhteiset arvot juuri sinun kanssasi ja kuka niitä parhaalla mahdollisella tavalla pystyy edistämään.
64-vuotiaan espanjalaisäidin vauvat otettiin huostaan – myös 6-vuotias esikoinen jo vuosia huostaanotettuna - Ulkomaat - Uutiset - MTV.fi
Teen arrested for brutally killing pets – then posting footage online | Metro News
Pinkki sensaatio Helsingissä: muutaman kuukauden vaalirekisterissä ollut feministinen puolue nousi valtuustoon – mistä puolueessa on kyse?
Feministinen puolue nauttii äänestystulosten perusteella suosiota erityisesti Kalliossa ja Vallilassa.
KESÄLLÄ 2016 perustetun feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro, 42, tuo uusia näkökulmia Helsingin kaupunginvaltuustoon. Aro otti paikkansa 1 542 äänen saaliilla.
Arolla ei ole aiempaa kokemusta puoluepolitiikasta. Hän on ammatiltaan graafinen suunnittelija.
FEMINISTINEN PUOLUE nauttii äänestystulosten perusteella suosiota erityisesti Kalliossa ja Vallilassa. Puolueen suurin äänipotti tuli Kallio D -äänestysalueelta, jossa 5,2 prosenttia äänestäjistä antoi äänensä feministiselle puolueelle. Toiseksi suurimman äänisaaliin feministinen puolue keräsi Vallila A -äänestysalueella, jossa puolueen ääniosuus oli 4,4 prosenttia.
Puolueen ääniosuus ylsi neljän prosentin tuntumaan myös Kallion muilla äänestysalueilla.
Vasta tammikuussa puoluerekisteriin päässyt, vaaleanpunaista tunnusvärinään käyttävä feministinen puolue ilmoitti etukäteen tavoittelevansa juuri yhtä valtuustopaikkaa. Se irtosi Helsingissä 1,5 prosentin osuudella kaikista annetuista äänistä.
FEMINISTISEN PUOLUEEN päätavoitteena on yhdenvertaisuuden lisääminen. Kuntavaaliohjelmaansa puolue kirjasi 30 ehdotusta, joiden avulla pitäisi päästä kohti yhdenvertaista ja syrjimätöntä kaupunkia.
Aro antoi ennen vaaleja esimerkkejä asioista, joita feministinen puolue haluaa erityisesti ajaa.
”Sukupolisensitiivinen ja normikriittinen kasvatus ja koulutus. Tiedostetaan päiväkodeissa ja peruskoulun opetussuunnitelmassa se, että sukupuoli vaikuttaa meidän olemiseemme yhteiskunnassa. Sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa sitä, että jokaisella pitää olla oikeus saada olla oma itsensä”, Aro kertoi HS:lle.
Tässä Feministinen puolue on paljolti ihmisoikeusjärjestö Setan sekä Naisasialiitto Unionin kanssa samoilla linjoilla.
TASAVERTAISUUTEEN kuuluvat tuoreen kunnanvaltuutetun Aron mukaan myös muun muassa sukupuolivähemmistöjen ja uskonnollisten vähemmistöjen, liikuntarajoitteisten sekä paperittomien ihmisoikeuksien toteutumisesta huolehtiminen.
Feministisen puolueen keskeisimpiä tavoitteita on myös lasten ja nuorten osallisuuden lisääminen sekä syrjäytymisen ehkäisy.
”Nuorille pitää varata aiempaa enemmän erilaisia koulutuspolkuja. Tutkimusten mukaan esimerkiksi 1987 syntyneistä 14 prosenttia ei yhdeksän vuotta peruskoulun lopettamisen jälkeen päässyt kiinni koulutukseen tai työelämään. Joka kolmannella on psykiatrinen diagnoosi. Mielenterveyspalveluihin on lisättävä ennaltaehkäisevää palvelua”, Aro perusteli.
Tieto perustuu THL:n ja Nuorisotutkimusverkoston yhdessä tekemään Suomi nuorten kasvuympäristönä -raporttiin.
Feministinen puolue ajaa feminististä talouspolitiikkaa. Siinä esimerkiksi hoiva nähdään investointina, joka kannattaa.
FEMINISTISELLÄ PUOLUEELLA oli Helsingissä 24 kuntavaaliehdokasta. Puolue oli yksi kuudesta pienpuolueesta, joilla ei ollut edustusta vuonna 2012 valitussa Helsingin kaupunginvaltuustossa. Tästä joukosta myös piraattipuolue onnistui raivaamaan tiensä pääkaupungin valtuustoon, kun Petrus Pennanen meni läpi 1 364 äänellä.
Henry ihmettelee, missä on se haukku. No tässä sinulle tyhjentävä vastaus:
K-merkki on ikärajasuositus. K24 antaa ymmärtää, että kuva on niin kauhistuttava, ettei tavallinen K18-leima riitä. Tässä kuvassa ei ollut pornoa eikä väkivaltaa, jotka olisivat selittäneet tuon leiman, joten ainoaksi selitykseksi jää että Henkan mielestä kuvassa on muuten jotain hyvin iljettävä.
Henry siis vihjaa että kuvan nainen on hirvittävä.
Oleppa hyvä, ei tarvitse kiittää tästä selityksestä.
- Syltty
Turha valaa millään merkinnöillä enää bensaa mihinkään uhriutumisliekkeihin. Sitä tavaraa tulee muutenkin joka tuutista. Naiset (tai naisoletut) voivat rakentaa ihan menestyksekkään uran olemalla reppanoita, joilla on kehonkuva vähän hukassa. Resepti on seuraava: ensin vedetään itsensä jokinorsuiksi. Sitten itketään, kun ihmiset ovat niin ilkeitä. Sitten sanotaan, että ollaankin kauniita ja ihkuja. Sitten taas itketään, kun ei kauneudelle tulekaan ylistystä joka käänteessä. Sitten seuraavaksi syytetään koko ongelmavyyhdistä patriarkaattia tai valkoista patriarkaattia. Vastuu omista ongelmista ja valinnoista on taas onnistuneesti ulkoistettu itsen ulkopuolelle. Lopuksi uhriutuja kirjoittaa itse itselleen hankkimistaan ongelmista kolumnin tai näytelmän. Uhriutumisreittejä on tietysti muitakin kuin tämä Pyhän Jokinorsun kultti. Jännä juttu sinänsä, etteivät miehet (tai miesoletetut) juurikaan harrasta tätä samaa. Ei ainakaan tule ihan heti mieleen.
Lakimuutoksen sananmuoto toi mukanaan yllätyksen: etäisätkin alkavat saada isyysrahaa
Lainsäätäjillä sattui erikoinen kömmähdys. Kun vanhempainpäivärahaa koskevaa lakia muutettiin maaliskuun alusta alkaen, lain sananmuotoa muutettiin vahingossa sellaiseksi, että myös etäisät ovat oikeutettuja isyysvapaaseen.
- Tätä ei varmaan suoraan sanottuna tarkoitettu, kun tätä lakia muutettiin, toteaa Kelan lakimies Eva Ojala.
Aiemmin jos isä on halunnut jäädä kotiin hoitamaan lasta isyysrahalla, on hänen lain mukaan pitänyt asua äidin kanssa. Isyysvapaata ei siis ole saanut, vaikka äiti ei olisi lapsen elämässä, ja isä hoitaisi lasta yksin.
Isyysvapaata eivät myöskään ole saaneet niin sanotut etäisät eli esimerkiksi isät, jotka ovat eronneet lapsen äidistä tai muusta syystä eivät asu lapsen äidin kanssa.
Isyysrahan myöntämisperusteita on yritetty saada muutettua jo vuosia, mutta muutoksiin ei ole ollut poliittista tahtoa.
Vain lasten kanssa asuvien isien asemaa oli tarkoitus parantaa
Kun nykyinen hallitus antoi esityksensä 1. maaliskuuta voimaan astuvista vanhempainpäivärahamuutoksista, niissä ei esitetty minkäänlaisia parannuksia isien asemaan. Parannukset kuitenkin nousivat esiin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, kertoo valiokunnassa kuultavana ollut Ojala.
- Siellä se keskustelu pyöri pelkästään isissä, joiden lapsi asuu isän luona pysyvästi eikä äiti ole kuviossa mukana. Tätä tilannetta pidettiin valiokunnassa kohtuuttomana, mitä se tietysti onkin, hän kertoo.
Niinpä lakia päätettiin muuttaa. Pian lain voimaanastumisen jälkeen Kelaan alkoi kuitenkin tulla kyselyitä etäisiltä. Lain sananmuoto oli sellainen, että siitä saattoi ymmärtää, että se tarkoittaa myös isiä, jotka eivät asu vakituisesti samassa taloudessa lapsensa kanssa.
- Meille tuli yllätyksenä, että tämän lain voi tulkita näin, myöntää Ojala.
Isyysrahaa voi hakea heti
Kelassa pohdittiin asiaa ja tultiin siihen tulokseen, että lain sananmuodon vuoksi isyysrahaa olisi vaikea olla myöntämättä etäisille. Myös ministeriössä todettiin, että Kelan tulkinta laista on oikea.
Niinpä Kelan nettisivuille on ilmestynyt uusi kappale isyysrahan kohdalle:
Myös lapsen hoidosta vastaavalla etäisällä on oikeus isyys- ja vanhempainrahaan, jos lapsen hoito on alkanut 1.3.2017 tai myöhemmin. Sinun ei tarvitse asua lapsen kanssa, vaan riittää, että hoidat lasta. Isyys- ja vanhempainrahan edellytykset ovat samat kuin pysyvästi lapsen kanssa asuvalla isällä.
Isyysvapaata voi pitää, kunnes lapsi on kaksivuotias. Jos siis alle kaksivuotiaan lapsen isällä on isyysvapaita yhä pitämättä, mutta isä ei asu lapsen äidin kanssa, voi hän nyt pitää isyysvapaansa loppuun.
Tiskiharja naiselle, trasselitukko miehelle – sukupuoliroolit määrittävät yhä kotitöitä
Korkeasti koulutettu nainen on karsinut kotitöitä, mutta ne eivät ole siirtyneet miehelle. Lapset hoidetaan perheissä lähes tasapuolisesti.
Nainen tiskaa, mies vaihtaa auton renkaat. Työtehtävien selkeä jako miesten ja naisten välillä on pysynyt suomalaisissa kotitalouksissa pitkään ennallaan.
– Naiset tekevät edelleen noin 60 prosenttia kotitöistä. Viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana osuus on tipahtanut 65 prosentista viidellä, joten vauhti ei päätä huimaa, toteaa perhe- ja väestöpolitiikkaan Väestöliitossa keskittyvä tutkija Anneli Miettinen.
Miettinen sanoo muutoksen tasa-arvoisempaan suuntaan tapahtuneen keskimääräistä voimakkaammin kotitalouksissa, missä nainen on korkeasti koulutettu.
– Korkeasti koulutetut naiset ovat vähentäneet kotitöiden tekemistä. Ei kuitenkaan niin, että miehet olisivat töitä lisänneet, vaan kenties sen vuoksi, että näissä kotitalouksissa ostetaan enemmän palveluja kodin ulkopuolelta.
Anneli Miettinen muistelee, että taannoin odotettiin naisten koulutustason yleisen kasvun tuovan tasa-arvoa kotitalouksiin rivakkaankin tahtiin. Näin ei ole kuitenkaan käynyt.
– Tosin uudet sukupolvet ovat nykyisiä valmiimpia jakamaan kotitöitä. Suurin muutos on tapahtunut lastenhoidossa. Siinä ollaan lähellä tasajakoa, Miettinen sanoo.
Tilastokeskus on julkaissut vuodesta 1979 lähtien vuosikymmenen väliajoin seurantatuloksia kotitalouksien ajankäytöstä. Seuraavan yhteenvedon Tilastokeskus julkaisee vuonna 2020.
– Olisin syvästi yllättynyt, jos esimerkiksi lastenhoidossa ei olisi tapahtunut merkittävää muutosta vuosikymmenessä, Miettinen sanoo.
Lähetä kommentti