Markkina-arvojen sovelluksia

Mistä tietää, kuka mies on alempitasoinen ja kuka ylempitasoinen? Lumi pohtii tuota kysymystä omassa blogissaan. Miksi monien ihmisten ja varsinkin miesten markkina-arvoa on vaikea määritellä? Markkina-arvon määrittelyn vaikeus johtuu pitkälti siitä, että ihmismarkkinat toimivat huonosti. Ihmisillä ei ole yleensä tarvittavaa mainostusta ja muuta markkinointia laajalle ostajajoukolle. Ostajaehdokkaan pitäisi tietää, että tuote on myytävänä, minkä laatuinen tuote on ja mihin hintaan se on ostettavissa. Jos markkinoilla myytävää ihmistä mainostettaisiin kaikille Suomen potentiaalisille ostajille kaikki ominaisuudet selvittäen, niin tuotteesta saataisiin optimaalinen hinta. Tuotetetta voi olla vaikea saada kaupaksi, jos sitä esitellään vain paikallisbaarissa ilman onnistunutta myyntipuhetta.

Naisten on vaikeampi hyväksyä markkina-arvon käsitettä ihmisistä puhuttaessa, koska naisten maailma näyttää niin erilaiselta pariutumismarkkinoita ajatellen. Naisten ympärillä pyörii jos jonkin tasoista ehdottelijaa. Naisten ymmärrysvaikeudet johtuvat siitä, että naisten seksimarkkina-arvo on niin korkea ja siitä, että liian korkeamarkkina-arvoisen miehen valinta johtaa naisen vain hyväksikäytetyksi yhden yön patjaksi. Naisten näkökulmasta markkinat eivät ole ollenkaan niin selkeät kuin miesten näkökulmasta. "Sen oikean" löytäminen muutettuna markkina-arvokielelle tarkoittaa sitä, että naisen pitää välttää väärän markkina-arvon omaavia miehiä. Liian tasottomilta miehiltä nainen ei saa yhtä paljon, mitä antaa ja liian tasokkaat taas vaihtavat parempaan tai kohtelevat naista huonosti ja välinpitämättömästi.

Miehille markkina-arvon olemassaolo iskee sitävastoin kuin leka päähän. Varsinkin niitä miehiä päähän, jotka ovat oppineet naistenlehdistä opit sopivan kumppanin etsimiseen. Baarissa miestä ei hylätä hänen sopimattomuutensa takia. Mies hylätään usein jo ensi vilkaisulla, koska hän ei täytä vaadittuja kriteereitä tai sitten keskustelussa miehen kanssa, jossa selvitellään tämän todellinen karisma ja ulkoiset ominaisuudet ammatista statukseen.

Markkina-arvon käsitettä himmentää myös se, että välillä ostajalla tuntuu olevan paljon valuuttaa ja välillä vähän, mikä saa samatkin ostettavat kohteet näyttämään eri arvoisilta ei aikoihin. Kun naisella menee lujaa ja hän on kavereittensa kanssa pintaliitopaikassa, niin kukaan mies ei tunnu kelvolliselta, koska oma markkina-arvo tuntuu riittävän mihinkä vain. Varsinkin naisille tulee karkkikauppaefekti, kun on niin paljon hyvää valittavaa ja vain yhden voi ottaa. Yhden valitsemalla poissulkee toisen. Naisten markkina-arvojen väliset erot ovat myöskin pienemmät kuin miehillä varsinkin samanikäisissä kaveriporukoissa, jotenka markkina-arvon merkitys hämärtyy entisestään. Naisille markkina-arvon merkityksen käsittäminen on ymmärrettävistä syistä paljon vaikeampaa kuin miehille.

Naiset pakotetaan valehtelemaan

Iltalehti Otsikoi: "Sosiaaliset paineet pakottavat naisen valehtelemaan kokemuksistaan." Tutkijat ovat vuosikausia ihmetelleet, mikseivät naisten ja miesten ilmoittamat seksipartnerien määrät täsmää toisiinsa. Nyt on selvinnyt, että siihen - niin kuin melkein kaikkeen muuhunkin - on syynä naisten kokema vääryys. Naiset yksinkertaisesti pakotetaan valehtelemaan vapaaehtoisissa tutkimuksissa, joissa kysytään seksikumppanien määrää. Jos mies joutuu valehtelemaan saadakseen seksiä, niin kyseessä ei ole mikään pakko, vaan se, että mies on yksinkertaisesti valehteleva sika.

Tarja Halonen bailasi innokkaana James Brownin kanssa. Muistelen lukeneeni jokunen vuosi sitten, että Jameksella oli tapana vaatia henkilökuntaansa kuuluvilta naisilta seksiä, eli käytännössä suorittaa eräänlainen auktoriteettiasemaan perustuva raiskaus. No, tärkeintähän kuitenkin on, että Tarja pääsi joraamaan karismaattisen miehen kanssa. Turha sitä on menneitä muistella.

Jyrki Lehtola kirjoittaa Iltalehdessä suomalaisesta perusmiestyypistä, reppu ja ressukkamiehestä, joka pakenee velvollisuuksiaan ja vastuitaan ja lähtee kiertelemään maailmaa elämyksien toivossa. Kuvaako reissumieheily sitten eksyneen suomalaismiehen pakoilua, vaiko miehen eksyneisyyttä miesrooliensa viidakossa, on vaikea sanoa. Reissumiehen rooli on kuitenkin eräitä niitä harvoista jäljellä olevista perusmiehisistä tavoista elää, jossa yksinäinen miessielu voi kokea toteuttavansa miehuuttaan.

Iltalehden yleisönosastossa todetaan prostituutiosta: "Edes murhia ei voi pelkillä laeilla täysin poistaa, mutta ei se tarkoita että meidän pitäisi hyväksyä asioita jotka näinkin törkeästi riistävät ihmisarvoa, kuten naiskauppa." Juu, se on näköjään feministisen diskurssin propaganda saanut ujutettua sanastonsa yleiseen käyttöön: Mitähän tuo "naiskauppa riistää törkeästi ihmisarvoa" oikein tarkoittaa?

Ellit vastaan nyyssit

Miksi Ellit toimii ihmissuhdekeskusteluryhmänä paremmin kuin nyyssit, vaikka nyyssien käytettävyys(nyyssienlukijalla) on paljon parempi? Miksi Ellit vetää naisia puoleensa siinä missä nyyssit karkottavat heidät? Miksi kaiken sortin epäoleellinen jankkaaminen on yleisempää nyysseissä yleensäkin, vaikka käytettävissä onkin killfile häiritsevien kirjoittajien poistamiseksi näkyvistä?

Nyyssien ihmissuhdekeskusteluissa on mukana paljon omilla nimillään kirjoittavia, mikä tekee sen, että he eivät keskimäärin avaudu kovin innokkaasti omista ihmissuhteistaan, mikä taas tekee keskustelusta analyysipainotteista kokemuspainotteisuuden sijaan. Analyysipainotteisuus on tyypillisempää miehille, jolloinka keskustelusta tulee miehiä suosivaa ja monien naisten mielestä liian "kovaa". Keskimäärin naisten tavoite on hakea ihmissuhdekeskusteluista hyväksityksi tulemisen ja kaveruuden kokemuksia. Heitä ei niinkään kiinnosta "absoluuttinen totuus". Naiset haluavat kuulla lohdutuksen sanoja, eivät sitä, että "olet läski ja saadaksesi miehiä sinun pitää laihduttaa".

Nimillään kirjoittavien, suhteellisen rajatun kirjoittajajoukon ja pitkien kirjoitushistorioiden takia nyyssien ihmissuhdekeskusteluista tulee helposti hyvin personoituja asiakeskeisyyden sijaan. Tuollaisessa keskustelussa miehillä on mahdollisuus käyttää valtaa suhteessa naisiin niin, että se tuntuu naisista henkilökohtaiselta häirinnältä. Siinä missä miehet ovat tottuneet sapelien kalisteluun, niin harvat naiset pystyvät käsittelemään hyökkäykset ja loukkauksiksi tulkitsemansa asiat persoonansa ulkopuolella. Vain kovapintaisimmat jäävät, mikä tekee keskustelun muutenkin pienestä naisotoksesta vääristyneen ja koko ihmissuhdekeskustelusta vääristyneen "todellisiin" ihmissuhdeongelmiin verrattuna.

Elleissä kirjoitetaan nimimerkeillä ja kirjoittajia on varsin runsaasti kaikilta tasoilta. Keskustelut eivät personoidu siinä määrin kuin nyysseissä ja tilaa jää naisten toistensa kehumiselle ja lohduttelulle. Lopputuloksena kohtuullisen suuri osa keskusteluista on tasokkaita, mielenkiintoisesti ja laaja-alaisesti ihmissuhdekenttää tarkastelevia. Miehille ei jää samanlaista mahdollisuutta käyttää naisista häiriköinniltä tuntuvaa valtaa, koska nimimerkkejä on paljon ja ne eivät yksilöidy niin helposti joihinkin henkilöihin.

Näkökulmia tasa-arvoon

Fiksuustesti poiki näköjään keskustelua vanhoista hyvistä tasa-arvokysymyksistä. Koska joillekin uusille lukijoille jotkut tasa-arvopointtini ovat jääneet epäselviksi, niin muistellaanpa niitä hiukan.

Vaarallisten töitten teettäminen miehillä on erityisesti siinä mielessä epäeettistä, että miestä, päinvastoin kuin naista, arvioidaan hyvin pitkälti sen suhteen, kuinka rohkeasti hän asettuu vaaroille alttiiksi. Miesten valinnanmahdollisuus vaarallisten töitten tekemättä jättämiseen ei ole kovin aito, koska kieltäytyminen tekee hänestä epämiehen. Miehen voi olla vaikkapa vaikea sanoa vaimolleen, että "korjaa tuo vuotava katto itse, kun minä en uskalla." Naiset eivät valitse pelkääviä miehiä, jotenka he käytännössä pakottavat miehet tekemään vaarallisia töitä preferoidessaan rohkeita miehiä. Yhteiskunnan tulisi puuttua tuohon painostusmuotoon siirtämällä puolet naisista vaarallisiin tehtäviin. Prostituutiotakin vastustetaan sillä, että se aiheuttaa naisille henkisiä vammoja. Vaaralliset työt aiheuttavat miehille fyysisiä vammoja ja jopa kuoleman. Kuolema on pahempi kuin henkinen vamma.

Seksin ja suhteiden tasa-arvoisempaa jakautumista kaikkien kesken edistäisin 1+1 suhdeperiaatteella, jolloinka ylempitasoiset miehet pakotettaisiin lakien avulla luopumaan ylimääräisistä naisistaan. Aviorikos voitaisiin ottaa uudestaan rikosnimikkeeksi(En oikein ymmärrä, miksi se on poistettu alunperinkään, sillä sehän aiheuttaa valtavia kärsimyksiä). Toisten aviopuolisoihin sekaantuminen tulisi myöskin tehdä rangaistavaksi. Kakkosvaihtoehto olisi bordellien perustaminen niin, että naisilta ja ylempitasoisilta miehiltä kerättäisiin vero, jolla subventoitaisiin alempitasoisten miesten bordellikäyntejä. Sopiva kertakäynnin hinta olisi leffalipun hinta, koska tunnetusti alempitasoisilla miehillä ei ole paljoa rahaa.

Miesten ennenaikaisia kuolemia ei saisi selittää miesten omalla käytöksellä. Ei naistenkaan alhaisempia palkkoja selitetä naisten omalla käytöksellä, vaan naisten epätasa-arvoisella kohtelulla, vaikka syy onkin osaltaan naisten hakeutumisissa matalapalkka-aloille. Ei teoreettisella tasa-arvolla ole mitään arvoa. Käytännön tasa-arvo ratkaisee. Eivät naisetkaan pitäisi siitä, jos heille sanottaisiin, että "teoriassahan teillä on ihan samat palkka- ja etenemismahdollisuudet kuin miehilläkin. Ero on vain käytännössä."

Aborttia mietittäessä tilanne on usein se, että nainen on kahden vaiheilla: Tekisikö abortin vai ei. Jos tuollaisessa tilanteessa isällä on selkeä mielipide suuntaan tai toiseen, niin silloin isän mielipiteen pitäisi ratkaista päätös. Siinä ei ole mitään järkeä, että "arpa" saa ratkaista aborttipäätöksen mieluummin kuin isä, jolle päätös voisi olla koko elämän kannalta ensiarvoisen tärkeä.

Ihmissuhteet testi: Oletko fiksu mies?

Seuraavat kysymykset selvittävät, oletko fiksu mies. Valitse kuhunkin kysymykseen parhaiten itseäsi kuvaava vaihtoehto.

1. Pitäisikö armeijan olla tasa-arvon nimissä pakollinen myöskin naisille?
a) Ei. Miehen velvollisuus on puolustaa naisia.
b) No, olisi varmaan ja voihan tuollaisen ajatuksen heittää joskus huumorilla ilmaan, mutta on parempi pitää naiset tyytyväisinä ja sanoa ei.
c) Tottakai.

2. Pitäisikö isällä olla enemmän sananvaltaa aborttipäätöksen teossa, koska vastuukin lapsista kuuluu molemmille vanhemmille?
a) Ei, koska abortti on naiselle niin suuri päätös, että hänen tulee saada päättää siitä yksin.
b) No, pitäisi varmaan, mutta sitä ei kyllä kannata naisille yrittää selittää, tai voi pesän saanti vähentyä.
c) Ilman muuta.

3. Onko prostituutio lähinnä yksi valintamahdollisuus lisää naisille?
a) Ei. Prostituutio on naisia halventavaa ja naiskauppaa vastaan tulisi taistella kaikin voimin.
b) Onhan se, mutta siitä on syytä olla hiljaa naisseurassa, jotta mahdollisuudet sekstailuun säilyisivät.
c) Tietenkin.

4. Pitäisikö tasa-arvoon kuulua alempitasoisten miesten seksimahdollisuuksien parantaminen?
a) Ei. Jos mies ei pysty naista iskemään, niin olkoon sitten ilman.
b) Pitäisi tietenkin, mutta sitä ei kannata sanoa ääneen tai pian on itsekin alempitasoinen.
c) Totta Mooses. Milloin ne vaikeat kysymykset tulevat?

5. Pitäisikö lakeja muuttaa tekemällä naisille tyypillisistä, kärsimystä aiheuttavista tai muuten rikollisista teoista rangaistavia(esim. nalkuttaminen, prostituutio) niin, että vankien sukupuolijakauma tasottuisi?
a) Ei. Miehet tekevät lähes kaikki rikokset, joten he joutavat istumaan vankilassa
b) No, olisihan se tasa-arvoista, varsinkin kun ottaa sen, miten paljon kärsimystä nalkutus aiheuttaa, mutta hulluhan minä olisin, jos tuollaisen sammakon suustani päästäisin.
c) Toki. Älä kysele tyhmiä.

6. Suurin osa työtapaturmista sattuu miehille. Pitäisikö naisille varata puolet vaarallisista töistä?
a) Naisen paikka ei ole vaarallisissa töissä. Tosi miehet hoitavat vaaralliset hommat.
b) Kyllä varmaan, jos tasa-arvoa haetaan, mutta esittäkööt muut miehet tuon ajatuksen. Minä en halua vaarantaa saantimahdollisuuksiani.
c) Sehän on selvä kuin pläkki.

7.) Pitäisikö tasa-arvon vuoksi paljon suurempi osa terveydenhuollon resursseista kohdistaa miehiin, koska miehet kuolevat aikaisemmin?
a) Ei. Miesten ennenaikaiset kuolemat ovat heidän omaa syytään.
b) Juu kyllä, mutta minä en suotu tuota sanomaan ääneen, sillä naiset kannattaa pitää tyytyväisinä.
c) Kyllä. Tämä oli helpoin tietokilpailu mihin olen koskaan osallistunut. Sainko täydet pisteet?

Vastaukset kommenttiosastolla.

Sukupuoliroolit televisiossa

Kauniitten ja rohkeitten ja muitten vastaavien sarjojen roolitus vastaa naisten päiväunien ihanteita. Pääosamiehet, kuten Ridge ja Thorny ovat moraaliltaan ja yksiavioisuussitoutuneisuudeltaan valioyksilöitä. Siis aivan päinvastaisia miehiä, kuin millaisia heidän markkina-arvoteorian ennusteen mukaan pitäisi olla. Ridge kuvataan viriilinä miehenä, jonka ympärillä parveilee muotiyrityksen malleja, mutta koska Ridgen moraali on niin korkea, niin ainut valinnan mahdollisuus hänelle on: Brooke vai Taylor? Kun Ridge sitoutuu, niin hänet saa kammettua pois tolaltaan ja uskottomaksi vain katalilla juonilla.

Siinä missä miehistä annettu kuva on täysin epävastaava todellisuuden kanssa, niin naiset sitävastoin ovat varsin arkisia kaunista ulkonäköään lukuunottamatta, jotta tavallinen nainen pystyisi samaistumaan heihin. Päinvastoin kuin todellisessa elämässä, sarjojen naiset eivät ole koskaan huolestuneita omasta ulkonäöstään. Sarjojen naiset vain ovat kauniita ilman ongelmia. Sarjoja katsova nainen oppii äkkiä sarjojen sanoman ja alkaa uskoa siihen itsekin: Miesten uskollisuus ja yksiavioisuus ovat ihan vain miehestä kiinni - miehen markkina-arvolla ei ole vaikutusta miehen käyttäytymiseen.

Monissa sarjoissa, kuten Melroce Placessa, sukupuoliroolit on paljolti käännetty päälaelleen. Naiset ovat agressiivisia, juonittelevia ja kilpailullisia, kun taas miehissä on enemmän empatiaa. Ulkonäöltään näyttelijät sen sijaan ovat täysin perinteisten roolien mukaiset: Naiset hyvin naisellisia ja miehet miehekkäitä. Naisten naisellinen ulkonäkö antaa heille mahdollisuuden käyttäytyä miehisellä tavalla ilman, että heistä tulee kammottavia. Samalla tavalla miesten miehisyys antaa heille mahdollisuuden empatiaan ilman, että heistä tulisi nössöjä.

Mainoksissa minua häiritsee se, että paksun höpsön roolit menevät aina miehille. Se antaa miehistä sellaisen virheellisen kuvan, että he ovat paksuja höpsöjä. Esimerkiksi taannoisessa mainoksessa, jossa isä kuunteli lapsen laulua kännykkä kourassaan koulun juhlassa välittäen laulun nuhaiselle äidille. Tai mainoksessa, jossa paksu höpsö mies vetelee tussilla viivoja seinään ja mainos sanoo, että tuo on normaalia käytöstä kolme vuotiaalle. Vaadin paksuja höpsöjä naisia mainoksiin hölmöilemään, jotta minäkin pääsen nauramaan.

Lapsettomuus valintana

No niin, nyt on sitten Minttukin nähty televisiossa. Mintun esiintyminen ja argumentointi oli varsin onnistunutta. Mintun tyyli vastasi aika hyvin hänen kirjoituksistaan saamaani kuvaa. Olemus oli yhdellä sanalla kuvattuna pelottava, kuten kirjoituksensakin. Verrattuna muihin "ylifiksuihin" keskustelijoihin, Minttu oli terävä ja hyvin asiat tiivistävä. Muut keskustelijat asettivat sanansa niin, ettei kukaan varmasti loukkaannu, siinä missä Minttu sai ainakin kerran aikaan pienen hiljaisuuden haastavilla vertauksillaan. Yhteenveto: Hyvä televisioesiintyjä, erosi piristävästi poliittisella epäkorrektiudellaan ja tiivistetyllä argumentoinnillaan(molemmat osittain netistä imettyinä?). Vaikutti livamaailmaan siirrettynä älykkäältä, mitä ei välttämättä täällä netissä havaitse, koska vertailuympäristö on vaativampi. Jään odottelemaan avoliittopäiväkirjan ilmestymistä.

Lapsettomuudessa valintana on luonnollisesti ongelmana se, että se voi olla vain harvojen naisten "herkkua". Jo nykyään vähälapsisuus on tehnyt Suomen väestörakenteen kestämättömäksi pitkällä tähtäimellä. Jos lasten määrä laskee edelleen, on mielenkiintoista nähdä, miten yhteiskunta tukee tai patistaa naisia lasten tekemisen pariin. Luultavasti kannustamalla naisia ottamalla rahaa alempitasoisilta miehiltä ja antamalla sitä synnyttäjille. Helpointa olisi tietenkin vain kieltää ehkäisy ja abortit, sekä edistää kiihkouskonnollisuutta.

Pitäisikö jokaisen synnyttämistä aikovan olla hyvin vankassa parisuhteessa ja miettiä projektiaan 20 vuotta eteenpäin, jotta hän voisi saattaa lapsen maailmaan turvallisin mielin? Jos noin toimittaisiin, niin jo nyt alhainen syntyvyys romahtaisi olemattomaksi. Toisaalta, monista sattumalapsista, parisuhteettomista lapsista ja muista epämääräisissä olosuhteissa kasvaneista lapsista kasvaa useimmiten ihan normaaleja aikuisia. Ennen vanhaan, monissa muissa maissa ja uskonnollisissa piireissä on käytäntönä vain synnyttää mahdollisimman paljon lapsia miettimättä syntymisympäristöä. Luultavasti on vain parasta kehittää yhteiskunnan tukirakenteita vanhempikanditaattien liiallisen kelpoisuuden arvioinnin sijaan. Kelpoisuudessa kun voi olla vikana pienet, mutta merkitykselliset kasvatusperiaatteet.

Maailmanlaajuisesti ajatellen liika lapsellisuus on suurempi ongelma kuin lapsettomuus. Maapallolla olisi luultavasti monta ongelmaa vähemmän pohdittavina, jos ihmisiä ei olisi niin paljoa. Yksilön, yhteiskunnan ja maailmanlaajuinen etu ovat usein ristiriidassa keskenään, niin kuin tässäkin asiassa. Kenen etu tulisi asettaa etusijalle?

Kuka meistä on sinkku?

Nykyään on paljon sinkkusarjoja, bailaavia sinkkuja ja epätoivoisia sinkkuja. Voiko sinkku sanaa käyttää kaikista yksineläjistä tai onko tuota sanaa järkevä käyttää kaikista yksineläjistä ja voiko ihmisellä olla epämääräisiä suhteita niin, että hän pysyy sinkkuna? Vanhan ajan ihmisluokittelut eronneineen ja leskineen eivät vastaa nykypäivän vaatimuksia. Olisi keksittävä uudet käyttökelpoisemmat luokittelut.

Mikä on sinkun ja vanhanpiian/pojan välinen ero? Milloin sinkku muuttuu vanhaksipiiaksi vai voiko hän olla sitä alunperinkin. Voiko 18-vuotias olla vanhapiika? Voiko 72-vuotias olla sinkku? Minä määrittelisin sinkun niin, että kyseessä on yksin tai sekalaisissa suhteissa elävä n. 18-40-vuotias henkilö, jolla on aktiivista sosiaalista elämää ja yritystä saada kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Jos yritys ja toivo ovat menneet, niin kyseessä on vanhapiika/poika. Naisissa on määritelmäni mukaan enemmän sinkkuja ja miehissä enemmän vanhoja poikia, koska naisilla on miehiä enemmän toivoa ja sitä myöten yritystä.

Sinkut elävät sinkkuelämää, mikä tarkoittaa nautintokeskeistä elämää perhe-elämän vastuukeskeisyyden sijaan. Sinkku ottaa nautintonsa sieltä mistä saa, hylkää huonot kokemukset taaksensa ja suuntaa kohti uusia seikkailuja. Sinkun elämän huippuhetki on perjantai-illan pohjien otto, jolloinka koko maailma on hänelle avoin. Tuskan hetkiä ovat sunnuntait ja juhlapyhät, jolloinka yksinäisyys lyö lävitse ja haikailu oman kullan perään alkaa.

Ikiliikkujasinkut pyrkivät suhteeseen, mutta eivät viihdy suhteissa, jolloinka he pyrkivät takaisin sinkuiksi jne. Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Sinkkuelämän suurin varjopuoli on se, että sitä ei voi jatkaa loputtomiin. Jossain vaiheessa tulee stoppi ja silloin on syytä olla hyvä kumppani etsittynä. Valitettavasti monet pitkän linjan sinkut ovat nukkuneet parhaat markkina-arvovuotensa ohitse, jolloinka valittavaksi jää enää tähteitä - verrattuna sinkkuvuosien huippuyksilöihin. Markkina-arvonsa voi ulosmitata sinkkuiluun ja huvituksiin tai pitemmän linjan satsauksena perheeseen ja jälkeläisiin. Jotkut harvat pystyvät yhdistämään nuo kaksi asiaa menestyksellisesti.

Millaisen lapsen haluaisitte?

Jos teillä olisi lapsi ja teillä olisi mahdollisuus kasvattaa tuosta lapsesta mieleisenne, niin millainen tuosta lapsestanne tulisi? Tähän kysymykseen on tietenkin helppo vastata, että "tulkoon millainen tulee, rakastan häntä joka tapauksessa", mutta sellainen vastaus ei ole kovin mielenkiintoinen keskustelun kannalta. Reunaehdoksi asetan myöskin sen, että lapsesta on tultava "tavallinen", ei supersuoriutuja.

Jos lapsi olisi tyttö, niin kasvattaisitteko hänestä monilapsisen perheen kotiäidin vaiko ehkäpä lapsettoman uranaisen? Harrastaisiko hän paljon seksisuhteita, vai tyytyisikö kenties vain yhteen mieheen? Olisiko hän innokas feministi vai kanatyyppinen miesten mielistelijä? Ottaisiko hän miehekseen tylsän insinöörin vai sytyttävän, mutta vähemmän säntillisen muusikon? Katsoisiko hän miehiä kunnioittavasti, vai pitäisikö hän heitä potentiaalisina sikoina?

Jos lapsi olisi poika, niin kasvattaisitteko hänestä mitään kaihtamattoman menestyjän, vaiko filosofisen ajattelijan? Olisiko pojalla sadoittain naissuhteita, vaiko pelkästään vaimo? Olisiko poika naisten perässä juokseva hurmuri, vaiko työhön ja tulevaisuuteen keskittyvä puurtaja? Kuinka tärkeänä pitäisitte sitä, että pojasta ei tulisi naisten kanssa menestymätöntä alempitasoista miestä? Olisiko naisia seksiin käyttävä mies parempi kuin naiseton alempitasoinen mies? Olisiko poika kiltti ja naisia arvostava, vaikkakin huonosti naisten kanssa pärjäävä, vaiko lähinnä omaa tyydytystään hakeva menevä mies?

Kun arvostelemme miehiä ja naisia, niin meidän tulee muistaa, että heistä on tullut sellaisia, millaisiksi heidät on kasvatettu. Onko oikein kasvattaa pojasta alempitasoinen kiltti mies tai ylempitasoinen naisia omien halujensa tyydyttämiseen käyttävä mies? Onko tärkeää se, miten omalla pojalla menee, vaiko se, miten hän sopeutuu yhteisöllisyyden hyväksi toimimiseen? Millaiset lapset minä sitten kasvattaisin? Tytöstä kasvattaisin sen tylsän, mutta hyvätuloisen insinöörin vaimon, jolla olisi runsaasti lapsia. Pojasta kasvattaisin naisten parissa menestyvän miehen. Kasvatusmetodini olisivat siis evolutiivisesti aika optimaalisia, mutta eivät välttämättä tyttöäni maksimaalisesti onnellistavia tai poikani kohtaamia naisia onnellistavia. Voidaan siis ajatella, että jälkeläisten määrän maksimoivat kasvatusstrategiat eivät ole naisten onnellistumisen kannalta edullisia.

Blogien kommentointia

Sinulle jota en tunne valittelee, että mistään ei löydä yhtä älyllisesti rajoitteista sakkia, kuin festareilta. Hän oli yrittänyt opettaa jollekin häiskälle kottipeliä, mutta häiskä ei tiennyt, onko Kuningas suurempi kuin Jätkä(tässä vaiheessä tämän blogin keskivertolukija alkaa raapia otsanahkaansa ja tuumaa puoliääneen: "Kumpi niistä sitten on suurempi?). En ole kauhean yllättynyt. Jos joku haluaa laittaa vielä festareista paremmaksi, niin minun suositukseni on kokeilla armeijaa. Jaahas, niinpä tietenkin, Tiramisunkin voi löytää festareilta.

Asiaan hiukan liittyen, miksi ihmeessä heviblogien, kuten hevikankaan pitää olla mustalle pohjalle niin epämääräisesti syherrettyjä, että niitä on lähes mahdoton lukea hermojaan menettämättä? Onko maailman heviliitto antanut määräyksen ,että: "Jos kirjoitatte blogia, niin pohjan pitää olla musta ja kirjoituksen epäselvää söherrystä". Onko noissa piireissä epäcoolia pitää blogia, josta voi saada jotain selvää? Vai kuuluvatko noiden blogien pitäjät siihen festarikävijöiden mainittuun osaan, joiden sanomisista ei ole mitään tarvettakaan saada selvää?

Lumi kirjoittaa: "Minusta Ilkka, Markku, Tommi ja kumppanit eivät ole parisuhteissa MAT:n vuoksi vaan pikemminkin siitä huolimatta. MAT:n perusteesien lausuminen kovalla äänellä ( samaan aikaan pukeutuneena säkkiin ja ripotellen tuhkaa päälleen & itseruoskintaa harjoittaen ) ei johdata ketään parisuhteen virvoittavien vetten ääreen." Jos ihminen osaa arvioida markkina-arvonsa realistisesti ja kykenee sitten valitsemaan itselleen markkina-arvoaan vastaavan kumppanin tai jos ihminen tarvittaessa kykenee nostamaan markkina-arvoaan tarpeellisilla toimilla ennen kumppanin valintaa, niin silloin Markkina-arvoteoriasta on ollut hyötyä. Mitä noitten Erektuslaisten menneitä tapahtumia muistelen, niin sieltä voi löytää toimintaa kummallakin noista markkina-arvoteorian suosittelemista tavoista: Sekä markkina-arvonsa hyväksymistä, että itsensä kehittämistä kelpaavammaksi.

Portti naisten maahan arvelee, että markkina-arvo riippuu katsojasta. Toki vaikkapa riippuliitimellä voi olla aivan eri arvo eri katsojille. Toinen ei maksaisi sellaisesta penniäkään, kun taas toinen maksaa siitä käyvän hinnan. Markkina-arvo määräytyy saadun hinnan mukaan. Ihmisen hinta parisuhdemarkkinoilla koostuu niistä yleisesti hyvinä ja tavoiteltavina pidettävistä ominaisuuksista, joita "saadulla" kumppanilla on, kuten tervejärkisyys, hyvähampaisuus, hyväryhtisyys, varakkuus, huumorintajuisuus, ahkeruus, hyväihoisuus, hyväitsetuntoisuus jne.

Lisää juttua Markkina-arvoteoriasta

Portti naisten maahan kysyy, miksi henkilö voi tuntea vastenmielisyyttä korkeamarkkina-arvoisempia kumppaniehdokkaita kohtaan? Mieleeni tulee pari mahdollista selitystä: 1) Naisten käsitys omasta markkina-arvostaan muodostuu toisinaan siitä, kuin tasokkaita kiinnostuneen oloisia miehiä hänen ympärillään pyörii. Tasokkaiden kiinnostuneen oloisten miesten pörrätessä ympärillä naiselle tulee sellainen(realistinen tai kuviteltu) olo, että koska noin tasokkaat miehet ovat minusta kiinnostuneet, niin silloinhan minulla on oikeasti mahdollisuudet vielä parempaan, jolloinka kukaan noista miehistä ei tunnu riittävän hyvältä, vaikka ihan tietoisella järjellä ajateltuina noiden miesten pitäisi olla riittävän tasokkaita. 2) Kumppanin valinnassa on oleellista valita omaa markkina-arvoaan vastaava henkilö, jotta itse ei joutuisi huonon kohtelun kohteeksi suhteessa. Useimmilla nuorilla naisilla olisi mahdollisuus saada tasokas mies, jos he suostuisivat tekemään kaikki kotityöt ja katsomaan miehen syrjähypyt läpi sormien. Vastenmielisyys korkeamarkkina-arvoisempaa kumppaniehdokasta kohtaan voi tulla siitä, että ihminen alitajuisesti ymmärtää, että suhdeongelmien tai jätetyksi tulemisen riski on liian suuri saaliin suuruuteen verrattuna.

Kuka tarvitsee markkina-arvoteoriaa? Monet sanovat, että he vain tapasivat ihanan kumppanin, eivätkä he ole tarvinneet markkina-arvoteoriaa mihinkään. Ihmiset, joilla on korkea markkina-arvo ja realistinen käsitys markkina-arvostaan, eivät tosiaankaan tarvitse sitä välttämättä mihinkään. Miljardööri, joka on ostamassa asuntoa, ei juurikaan välitä asuntojen hinnasta - hän vain ottaa sen asunnon, joka häntä miellyttää. Markkina-arvon tuntemisesta voi olla hyötyä niille, joilla on huono markkina-arvo tai epärealistinen käsitys markkina-arvostaan. Nykynaisille tyypillistä on epärealistisen korkea käsitys markkina-arvostaan tai se, että he luulevat seksimarkkina-arvoaan yhtäsuureksi parisuhdemarkkina-arvonsa kanssa, mistä seuraa toistuvia jätetyksi tulemisia ja huonosti suhteessa kohdelluksi tulemisia, jotka taas johtavat ennen pitkään katkeroitumiseen.

Miehille tyypillinen tilanne on huono markkina-arvo, siihen liittyvä kokemattomuus, virheelliset haavekuvat ja ymmärtämättömyys niiden tarvittavien ominaisuuksien päälle, joita naiset todella arvostavat. Miehille heidän oikea markkina-arvonsa selviää aika kätevästi menemällä naisten pariin, tekemällä iskuyrityksiä ja katsomalla, mihin eväät riittävät. Osa miehistä on kuitenkin ujoja, joille ei kerry tarvittavaa iskukokemusta ja tietoa siitä, mihin omat rahkeet todella riittävät. Kokemattomuus nostaa kynnystä lähestyä naisia ja laskee markkina-arvoa edelleen. Ujo mies alkaa elämään kuvitelmissaan, että "kyllä hän varmaan kelpaisi, jos hän vain uskaltaisi". Lisää sumua kasvoille tuo naisten levittämä propaganda siitä, että he arvostavat kilttejä ja siistejä miehiä ja halveksivat väkivaltaisia, uskottomia pukkeja. Ujo mies ei ymmärrä, miten tärkeää itseluottamus ja karisma on naisille miehessä.

Miehen pitää naisille kelvatakseen ymmärtää, että hänen markkina-arvonsa tulee olla kohtuullisen hyvä ja jotta hänen olisi mahdollisuuksia parantaa tuota markkina-arvoaan, hänen tulisi tietää, mistä oleellisista ominaisuuksista tuo markkina-arvo koostuu. Mies oppii 5 minuuttia markkina-arvokirjoituksia lukemalla enemmän oleellisia asioita naisille kelpaamiseen liittyen, kuin mitä hän oppisi lukemalla sata vuotta naisten lehtiä tai kuuntelemalla sata vuotta naisten ohjeita omista preferensseistään. Kokematon mies ihmettelee, miten ihmeessä hän on ilman naista, kun taas kaikilla hänen tietämillään pukeilla, väkivaltaisilla miehillä ja sovinistisioilla on ainakin ollut nainen. Eivät naistenlehdet tai naiset kerro tuosta asiasta koskaan totuutta. Kiltteys, uskollisuus, hakkaamattomuus, naisten kunnioittaminen tai kotitöihin panostaminen ei auta juuri yhtään naisten hankinnassa. Nössö ei kelpaa kenellekään.

Markkina-arvoteoria on pop

Parisuhdemarkkina-arvoteoriaa on käsitelty ja pohdittu useissa eri blogeissa sekä nyysseissä. Mikä on Markkina-arvoteorian anti verrattuna perinteisempiin suhdeselitysmalleihin? Miksi perinteiset selitysmallit soveltuvat huonosti moniin markkina-arvoteorin kattamiin tilanteisiin?

Mitä parempi markkina-arvo henkilöllä on, sitä tasokkaamman kumppanin hän pystyy itselleen hankkimaan ja sitä enemmän hänellä on liikkumavaraa suhteessa. Esimerkiksi ammattijääkiekoilija korkeamarkkina-arvoisena pystyy hankkimaan tasokkaan tyttöystävän ja sen lisäksi pystyy "vaatimaan", että vaimo tekee kaikki kotityöt, muuttaa miehensä mukana paikkakunnalta toiselle, katsoo syrjähypyt läpi sormien jne. Joku vähemmän tasokas mies pystyy saavuttamaan joko a) tasokkaan tyttöystävän tai b) liikkumavaran suhteessa, mutta ei molempia.

Suhteitten kariutumiset johtuvat toisinaan markkina-arvojen tai markkina-arvokäsitysten muutoksista. Kun naisesta tulee missi, kuten Lolasta tai Vanessasta, niin hänelle avautuvat nousseen markkina-arvon myötä mahdollisuudet aivan eri tasoisiin miehiin, kuin mitä heidän edellinen poikaystävänsä oli. Samalla tavalla hyvin nuori kaunis tyttö, joka on aloittanut suhteen "naapurinpojan" kanssa, havahtuu täysi-ikäisyyden ja baarielämän myötä korkeaan markkina-arvoonsa, joka antaa hänelle mahdollisuuden sitouttaa paljon jännittävämpi ja sytyttävämpi mies, kuin mitä naapurinpoika on.

Perinteiset selitysmallit eivät ota huomioon markkina-arvoa, tai ehkä sen julkituonti on vain poliittisesti epäkorrektia. Markkina-arvoselityksen mahdottomuuden sijaan on keksittävä muita selityksiä: Kasvoimme erillemme, meillä ei yhtäkkiä ollutkaan enää mitään yhteistä, kaikki asiat kumppanissani alkoivat ärsyttää. Ihmissuhdekeskusteluja lukiessaan huomaa, miten vaikeaa naisille on perustella kiltin, tylsän ja kunnollisen miehen jättämistä. Hakkaavan ja ryyppäävän sian jättäminen on paljon helpompaa, koska sellaisen miehen jättämiseen on olemassa korrektit selitykset.

Markkina-arvoteoria on monille vaikea käsittää, koska he luulevat, että sen soveltaminen perustuu lähinnä vain tietoiseen pohdintaan. Tosiasiassa ihmiset arvottavat kaikki tapaamansa potentiaaliset suhdekumppanit alitajuisesti sekunnin murto-osissa. Nuo alitajunnan laskelmat näyttäytyvät tietoisuudessa erilaisina tunteina. Alitajuinen markkina-arvolaskenta on se pohja, josta ihmisen käyttäytymistä ohjaava tunteet kumpuavat. Markkina-arvoteoria tuo julki tietoisuuteen tuon tunteiden syntymekanismin. "Ahaa, minusta tuo ihminen tuntuu tylsältä ja vastenmieliseltä. Alitajuntani on siis laskenut, että hänen markkina-arvonsa on minulle liian alhainen ja viestittää siitä tietoisuuteeni tunteiden avulla. Kiitos alitajunta, kuinka ystävällistä."

Pikku pähkinöitä purtavaksi

1. Miksi jääkaapin takaosa maalataan usein mustaksi?

2. Olet soutelemassa järvellä. Sinulla on mukana veneessä tykinkuula. Heität sen järveen. Nouseeko veden pinta, laskeeko se vai pysyykö ennallaan?

3. Merellä neljä alusta kulkee yhtä lujaa, samaan suuntaan ja yhtä kaukana toisistaan. Yksi aluksista on hävittäjä, toinen miinanraivaaja ja kolmas lentotukialus. Millainen on neljäs alus?

4. Olutsäiliöstä, joka on kuution muotoinen ja jonka jokainen sivu on 5 kilometriä pitkä(iso säiliö siis) hörpitään olutta 200 tuopin(0,5 litraa) sekuntivauhdilla. Kuinka pitkäksi aikaa säiliössä riittää olutta? Vastaus kysymykseen mieluummin arvioituna, kuin laskettuna.

5. Kaikkihan tietävät, että peili kääntää kirjaimet eri suuntaan vasemmasta oikeaksi. Miksi peili ei käännä kirjaimia ylösalaisin?

6. Ennen muinoin USA ja Kanada arvostivat toistensa dollareita alakanttiin. USAssa Kanadan dollarista sai 90 senttiä ja Kanadassa USAn dollarista sai 90 senttiä. Maiden rajan vieressä, mutta eri puolella rajaa oli kaksi saluunaa, joissa olut maksoi 10 senttiä. Saluunassa USAn puolella oli oluesta pitävä mies. Hän osti oluen USAn dollarilla ja pyysi vaihdossa Kanadan dollarin. Hän joi oluen ja käveli sitten Kanadan puolelle, maksoi uuden oluen Kanadan dollarillaan ja pyysi vaihdossa USAn dollarin. Lopulta mies oli ympäripäissään ja taskussa oli edelleenkin yksi USAn dollari kuten juomista aloitettaessa. Kuka maksoi herran oluet?

7. Miksi lähes kaikissa numeroissa on kolmonen?

8. Kuinka mies voi harrastaa turvaseksiä kolmen naisen kanssa, jos hänellä on vain kaksi kondomia?

Elättinaiset

Uusi ja lupaavan kypsän oloinen blogi Portti naisten maahan pohtii kysymystä naisten elättiydestä: "Elättinaisia toki on olemassa, se ei ole myytti. Myytti on se, että hyvin usein ei viitata siihen osaan naisista, jotka ovat elättejä vaan kaikkiin naisiin. Ikään kuin naisissa olisi sisään rakennettu odotus siitä, että mies elättää ja että juuri siihen tarkoitukseen he hakevat miestä." Oleellista tasa-arvossa ja elättiydessä on saada yhtäläiset mahdollisuudet kummallekin sukupuolelle. Kaikki naiset eivät halua olla prostituoituja, eivät halua jäädä pois asepalveluksesta tai ruveta eläteiksi, mutta jos joku nainen haluaa joitakin noista asioista, niin hänellä on niihin paljon paremmat mahdollisuudet kuin miehillä keskimäärin. Se on epätasa-arvoista.

"Joskus köyhä mies nai rikkaan naisen. Kumpi silloin elätti ja ketä? Elättäjänaisia oli tietenkin vähemmän kuin elättäjämiehiä, mutta onko tuo ihmekään yhteiskunnassa, jossa katsotaan, että naisen ei oikeastaan ole hyvä elättää itseään. Jos nainen kasvaa pienestä pitäen siihen, että miehet elättävät, onko se ihme, jos hän aikuisena todellakin odottaa miehen elättävän itseään?" Ei se ole todellakaan ihme, enkä minä siitä naisia syytäkään, vaan epätasa-arvoista järjestelmää, joka sallii sen käytännössä lähinnä vain naisille. Ihan samalla tavalla minä ja muut miehet käyttäisimme hyväksi epätasa-arvoisia etuja, jos niitä meille suotaisiin. Miehille pitäisi olla yhtälailla mahdollisuuksia mennä naimisiin sydänsairaiden mummojen kanssa.

"Oletan ja toivon, että kotiäidit olisi laskettu ulos elättinaisten kategoriasta. He eivät tietenkään käy ansiotöissä, mutta tekevät oman osansa perheen eteen, varsinkin, jos lapsia on useita. Kyllä lasten- ja kodinhoito työstä käy ja varsin arvokkaasta työstä vieläpä." Tottakai kodinhoito käy arvokkaasta työstä. Miehillä pitäisi vain olla samanlaiset mahdollisuudet jäädä kotiin tuosta vaan ja sanoa vaimolle: "Minä jään nyt koti-isäksi, hanki sinä perheelle elanto."

"Olen kuullut myös sellaisen urbaanin legendan, että mies haluaisi elättää naista tunteakseen olevansa mies. Että mies voisi hermostua ja vapista, jos kumppani ansaitsee enemmän. Sellaisessa tilanteessa lienee naisen syy, jos suostuu vähänkin elätettäväksi?" Ei tietenkään. Työttömällä miehellä pitäisi vain olla samanlainen mahdollisuus antaa naisensa tuntea itsensä naiseksi palkkatyössään ja jäädä itse pölyhuiskua heiluttelemaan.

Prostituution puurot ja vellit

Hesarin pääkirjoitusosastolla Anneli Sundberg käsittelee prostituutiota tavalla, jossa syyt ja seuraukset menevät sekaisin: "Tuskin Suomessa ihan pian vallitsee tilanne, jossa äiti kysyy ylioppilasjuhlassa tyttäreltään: "Pyritkö oikeustieteelliseen vai rupeatko prostituoiduksi?" Ei varmaan vallitsekaan. Kuinka pian Suomessa vallitsee tilanne, jossa isä kysyy pojaltaan vastaavasti, ryhtyykö poika ylinopeuksien ajajaksi tai kannabiksen myyjäksi? Ei kai kukaan vanhempi kysele lapsiltaan ryhtymistä rikolliseen, moraalittomaan ja laajasti tuomittavaan toimintaan. Jos nopeusrajoitukset olisivat korkeammat ja kannabiksen myynti olisi sallittua niin isä saatttaisi kysyäkin nuo kysymykset. Jos prostituutio olisi hyväksytty, moraaliseksi luokiteltu ja laillinen ammatti, niin vasta silloin siitä olisi käytännössä vaihtoehtoiseksi ammattivaihtoehdoksi.

"Toistaiseksi ei missään ole todistettu, että prostituutio lisäisi naisten arvostusta ja valinnanvapautta yhteiskunnassa. Kuka nyt kauppatavaraan kovin syvällisiä tunteita tuhlaisi – eräitä merkkiautoja ehkä lukuun ottamatta." Miten niin ei ole todistettu? Tottakai uudet valinnanmahdollisuudet lisäävät valinnavapautta. Pitääkö se jotenkin erikseen todistaakin? Arvostuksella Anneli tarkoittaa ilmeisestikin naisten hintaa. Se on totta, että jos prostituutiosta tulisi hyväksyttyä ja halpaa, niin naisten hinta laskisi. Se olisi kuitenkin ihan hyvä tasa-arvon kannalta, sillä naisten hinta on tällä hetkellä paljon miesten hintaa korkeampi.

"Miehet eivät ilmeisesti käsitä, kuinka loukkaavaksi nainen saattaa kokea härskit hintatarjoukset." Toki käsittävät, mutta ei seksin puutteessaan jaksa välittää. Toisaalta, loukkaavuus ei tule tarjouksesta sinänsä, vaan liian alhaisesta tarjoushinnasta. Menepä tarjoamaan tosissasi jollekin taulumaalarille 1 euro hänen vaivalla maalaamastaan taulusta, niin hän loukkaantuu suuresti.

"Silti olisi kiinnostavaa nähdä, miten nuoret miehet reagoisivat, jos heidän hintaansa tavan takaa kyselisi joku jo kukkeimmat päivänsä ohittanut, turpea, röyhkeä ja juopunut nainen, joka pärskyttäisi sylkikuplia heidän silmilleen ja hamuilisi lompakkoaan. Kokisiko mies sen nöyryyttäväksi ja ihmisarvoaan alentavaksi? Löisikö hän?" Onpas surkeita kysymyksiä. Tuonhan voisi käydä vaikka itsekin empiirisesti testaamassa. Voin kyllä vastatakin: Löisikö mies? Miksi ihmeessä, mieshän olisi imarreltu. Kokisiko mies sen alentavaksi? Ei tietenkään, vaan kohteliaisuudeksi. Miten mies reagoisi? Mies olisi ilosta mykkänä, koska saisi seksiä ja rahaa samalla kertaa.

"Luultavasti seksipalvelujen osto olisi kielletty ajat sitten, jos kuka tahansa mies voisi koska tahansa joutua kohdelluksi prostituoituna." Tämähän on jo vuoden huumoripläjäys. Anneli käsittelee prostituutiota täysin feministisen diskurssin tahallaan tai täysin ymmärrystä vailla.

Lööpeissä on ollut viime päivinä juttua 16-vuotiaasta prostituoidusta tytöstä. Noita juttuja lukiessa mieleen nousee taas kysymys vapaan tahdon olemassaolosta. Tyttöä pidetään lähes viattomana uhrina, jonka paha parittaja on vääryydellä houkutellut prostituutioon. Onko noitten kaikkien kirjoitusten tarkoitus tehdä hyvin selväksi, että naisilla ei ole vapaata tahtoa, älyä, eikä järkeä? Miksi parittajalla on ollut vapaa tahto, mutta tytöllä ei?

Ihmissuhdeblogit

Blogimaailmaan on tullut lupaavilta vaikuttavia, naisten kirjoittamia, ihmissuhdeaiheita käsitteleviä blogeja, kuten Afroditen vapaa maailma ja Naiskansalaisen Diary. Vanhempia samoja aiheita käsitteleviä mielenkiintoisia blogeja ovat ainakin Siiveniskuja, Parisuhde ja Tiramisu. Mitä eroja noilla naisten kirjoittamilla ihmissuhdeaiheitakin käsittelevillä blogeilla on verrattuna vaikkapa Trio Erektuksen ydinryhmän samoja aiheita käsitteleviin blogeihin?

Ensinnäkin, mitä olen suoraan lukenut tai rivien välistä tulkinnut, niin noitten naisblogien kirjoittajat ovat kaikki varsin älykkäitä ja vähintäänkin kohtuullisen kauniita. Ainakin vähintään keskitasoa kummallakin saralla ja sitäkautta varsin hyvin sijoittautuneita markkina-arvoasteikolla. Trio Erektuksenkin porukka on keskimääräistä älykkäämpää(kuten ilmeisestikin lähes kaikki blogiyhteisön kirjoittajat), mutta ulkonäöltään ja markkina-arvoltaan sekalaisempaa porukkaa. Naisblogien kirjoittajat kertovat ihmissuhteista suurelta osin omiin kokemuksiinsa perustuen, siinä missä Erektuslaiset pyrkivät käsittelemään asioita pääasiassa yleisemmällä tasolla.

Kaikkia ovat varmaan kuulleet sanonnan: "Suutarin lapsilla ei ole kenkiä". Mitä itse olen maailmaa tarkkaillut, niin tuo sanonta osuu hyvin usein kohdalleen. Jos tuo sanonta pitää paikkansa blogikirjoittajien asiantuntemukseenkin liittyen, niin naisblogien kirjoittajat todellakin ovat ihmissuhdealan "suutareita", sillä heillä ei ole "kenkiä" ihmissuhderintamalla - päinvastoin kuin Erektuslaisilla, joille ongelmat ovat olemassa lähinnä vain teoreettisella tasolla.

Kumman henkilön luo menisitte kalastusoppiin? A) Naisen, jolla on hieno virveli, hieno kalastuvene ja jolla on iso kala koukussaan tämän tästä, mutta joka ei saa sitä koskaan nostettua kuiville? Naisen, joka joko pyytää niin isoja kaloja, että vapa katkeaa tai joka valittaa sitä, että pienemmissä kaloissa ei riitä syötäväksi asti ja joka vain mielessään toivoo hartaasti, että tulisi jonain päivänä niin viisaaksi, että pystyisi kelpuuttamaan nuo pienemmätkin kalat? vai B) Miehen, jolla on mato-onki ja soutuvene ja joka vetää tyytyväisenä silliä sillin perään?

Vapaa tahto?

Filosofit ja teologit ovat miettineet vuosituhansia kysymystä ihmisen vapaasta tahdosta? Samaa asiaa pohditaan myöskin härnäämö-blogissa. Tuosta kysymyksestä voi tehdä monimutkaisen, mutta asia itsessäänhän on varsin simppeli, joten käsitellään nyt tuo asia pois päiväjärjestyksestä, jotta filosofit ja teologit voisivat keskittyä seuraavat parituhatta vuotta johonkin toiseen yhtä polttavaan ongelmaan.

Oleellista vapaan tahdon kysymyksessä on keskittyä mielekkäisiin kysymyksiin. Mielettömiä, mutta mielekkäiltä vaikuttavia kysymyksiä pohtiessa aika kuluu, mutta valmista ei tule. Oleellisia kysymyksiä ovat lähinnä a) "Voiko ihminen toimia omia halujaan vastaan ja missä määrin ja b) Voiko ihminen toimia omia kuviteltuja etujaan(laajasti käsitettynä) vastaan ja missä määrin? Vastaus kysymykseen A on "jossain määriin, mutta paljon kuviteltua pienemmässä määrin" ja vastaus kysymykseen B on "teoriassa kyllä, mutta käytännössä lähes olemattomissa määrin."

Vapaan tahdon tila - ymmärrettynä niin, että tuolla käsitteellä on mielekäs merkitys - on se, jossa ihminen pohtii asioita tietoisesti ne tunne ja viettivaikuttimistaan mahdollisimman hyvin irrottaen. Ihminen voi pohtia vaikka: "a)Söisinkö jäätelöä, b)söisinkö paskaa vai c)enkö syö mitään" Jos ihmisellä olisi vapaa tahto, niin hän voisi valita noista minkä vaihtoehdon tahansa. Vaihtoehdossa A hän noudattaisi nälkäviettiään, vaihtoehdossa B hän toimisi etuaan vastaan ja vaihtoehdossa C hän ohittaisi nälkäviettinsä ja toimisi omaksi edukseen edistääkseen laihdutustaan.

Erona eläimeen ihmisellä on vapaan tahdon mahdollisuutena toimia viettejään vastaan, jos nuo vietit johtavat huonoon lopputulokseen pitkällä tähtäimellä. Tuon vapaan tahdon mahdollisuuden suuruus riippuu ihmisen tahdon voimakkuuden suuruudesta verrattuna hänen viettinsä voimakkuuteen. Jos ihmisen on impulsiivinen, voimakasviettinen ja heikkotahtoinen, niin hänellä ei juurikaan ole vapaata tahtoa. Maailmassa ei olisi juurikaan lihavia ihmisiä, jos ihmisillä olisi vapaa tahto. Ihminen voi siis toimia jossain määrin vapaan tahdon mukaan omaa viettiään vastaan, mutta ei käytännössä juuri ollenkaan omaa kuviteltua etuaan vastaan. Ihmisellä on siis hiukan vapaata tahtoa, mutta kuitenkin paljon vähemmän, kuin mitä yleisesti luullaan ja miten lainsäädäntöteknisesti on päätetty.

Bimbot ja kanat

Lumi kirjoittaa blogissaan: "On myös eri asia olla naiivi kuin olla bimbo, ainakin minusta. Minun vokabuläärissäni bimbon kirjoihin pääsee ensinnäkin sellainen nainen, joka käyttää kaikkein kehnoimpia keinoja taktikoidessaan miesten parissa. Tarkoitan nyt ( iästä riippumatta ) naista, jonka mielestä pikkutyttömäinen hupakkous ja räpsyripset ovat naisellisuuden ainoa ja todellinen ilmentymä." En tiedä missä mielessä Lumi käyttää sanaa "kehno", mutta minun mielestäni räpsyripset ja hupakkous on kaikkein tehokkain tapa vaikuttaa miehiin.

Miesten suuri haave on tuntea itsensä vahvaksi ja järkeväksi naiseensa verrattuna. Räpsyripsisyys, hupakkous ja muut vastaavat ominaisuudet naisessa viestivät miehelle, että nainen ei yritä kilpailla miehen kanssa vahvuudessa ja järkevyydessä, mikä taktiikkana tehoaa miehiin ylivoimaisesti parhaiten. Nainen voi olla kana luonnostaan tai omaksumansa strategian ansiosta. Kaikista eniten miehiin pystyvät tekemään vaikutuksen sinällään älykkään naiset, jotka ovat omaksuneet kanamaisen tyyliin, kuten Marilyn Monroe, Goldie Hawn tai oikeastaan miltei kaikki huippunäyttelijättäret.

Modernit suomalaiset naiset eivät halua olla kanoja. Se on heidän mielestään naisia alentavaa käytöstä. Miesten tulisi arvostaa heidän itsenäisyyttään, koulutettuuttaan ja älykkyyttään. Valitettavasti miehet eivät arvosta noita ominaisuuksia, jos ne eivät ole liittyneinä sopivassa määrin omaksuttuun bimbon tai kanan rooliin. Miehet saattavat toki sanoa, että he arvostavat koulutettuja, itsenäisiä ja älykkäitä naisia, mutta he tekevät sen lähinnä mielistelläkseen. Tai kyllä miehet tarkoittavat sitä oikeastikin, mutta tuosta sanomisesta jä pois mielessä ajateltu sivulausejatko: "...kunhan nuo naiset eivät yritä päteä tuolla kolutettuudellaan ja älyllään, vaan suostuvat olemaan kanoja ja bimboja".

Naiset halveksivat bimboja ja kanoja ja useimmiten myös kuvittelevat, että miehet yhtyvät heidän halveksuntaansa. Kuvittelu siitä, että miehetkin halveksivat bimboja tulee tietenkin siitä, että kun nainen tokaisee jossakin juhlissa närkästyneenä, että: "Tuokin nainen on aivan kauhea kana, liehittelee joka miestä ja nauraa heidän tyhmille jutuilleen", niin mies hymisee itsekseen jotain hyväksyvään sävyyn, mikä saa naisen kuvittelemaan, että mies on asiasta samaa mieltä. Naisten halveksunta kanoja kohtaan johtuu tietenkin siitä, että kanoilla on mahdollisesta tyhmyydestään huolimatta taito ja halu saada miehet kiinnostumaan itsestään. Ja minäkuvan kannalta on tietenkin parempi leimata kanat ja bimbot tyhmiksi, kuin hyväksyä omat miehiin vaikuttamisen keinot huonoiksi.

Epälineaarisuusteoria

Batcat esittelee oman epälineaarisuusteoriansa vaihtoehdoksi parisuhdemarkkina-arvoteorialle. Ensiksi Batcat kertoo taustainformaationa syitä markkina-arvoteorian hylkäämiselleen: "Oma taitoni herättää kiinnostusta oli viimeisimpänä sinkkukautenani aivan sietämättömän korkea, mutta siltikään en ollut enimmän aikaa tyytyväinen. Iskemään kun tulivat enimmäkseen ihmiset, joista en ollut vähääkään kiinnostunut. Jälkeenpäin ajatellen se ei ollut edes suuri ihme. Hyvin usein tein bilettämäänlähtöpäätöksen hyvin lyhyellä varoitusajalla ja biletysvaatteiksi haalin pikavauhtia jotain silloisen kaverini vaatekaapista löytynyttä. Eikä kaverini maku tosiaankaan ollut läheskään sama kuin omani. Saatoin myös lähteä bilettämään täysin arkivaatteissa." Tuossa ei ole mitään yllättävää. Havaitut ilmiöt ovat minulle varsin tuttuja baarielämästä.

Ensinnäkin, kaikki naiset joutuvat baareissa lähes yksinomaan ei-toivottujen iskuyritysten kohteiksi. Siihen ovat osaltaan vaikuttamassa "tuntemattoman miehen syndrooma" ja naisten baareissa käyttämät pinnallisemmat ja tiukemmat kriteerit. Tuntematon baarissa iskemään tuleva mies vaikuttaa naisista alempitasoiselta kuin oikeasti onkaan, koska a) tuntemattomuus alentaa miehen tasoa naisen silmissä ja b) iskemisyritys alentaa miehen tasoa samalla tavoin. Tietenkin kaikki tuo näennäinen tason alenema on hiukan omituista, koska baarissa ollaan useimmiten toisille tuntemattomia ja pyritään iskemään naisia. Naiset eivät kuitenkaan pyri korjaamaan tuota taso-arviovääristymää, vaan toimivat sen aiheuttamien tunnesignaalien mukaan, mikä aiheuttaa luonnollisesti sen, että juuri kukaan iskemään tuleva mies ei vaikuta riittävän kelvolliselta. Sitten poistutaan baarista todeten: "Ei siellä ollut ketään hyviä miehiä".

Naiset käyttävät iskutilanteissa myöskin erilaisia kriteereitä, kuin tutustuessaan potentiaalisiin kumppaneihin pitemmän kaavan mukaan. Pitemmän kaavan mukaan tutustuessaan naiset arvostavat "oikeita" pitkäaikaisessa parisuhteessa merkityksellisiä ominaisuuksia, kuten sitä, miten mies toimii arkitilanteissa. Tutustuessaan miehiin baarissa, nainen etsii vaistonsa ohjaamana parhaan geeniperimän omaavaa siittäjää sen kunnollisen ja markkina-arvoltaan soveliaan miehen sijaan. Siinä missä gigolot rulettavat baareissa, niin heillä ei pitemmässä kaavan mukaisessa tutustumisessa olisi useinkaan mahdollisuuksia samoihin naisiin, koska heidän moniavioinen luonteenlaatunsa tulisi vääjäämättä ennenpitkään ilmi. Jos tapaatte naisen, joka sanoo, että: "Baareista ei löydy ketään ja jos löytyy, niin ne jotka löytyvät, ovat kelvottomia renttuja", niin voitte minun puolestani hymyillä vienosti.

Batcat korostaa epälineaarisuusteoriassaan mieltymysten merkitystä markkina-arvon sijaan: "Ratkaisevia toisessa vaiheessa ovat yleensä toisen mieltymykset, mielenkiinnon kohteet ja arvomaailma." Nuo ovat oleellisia asioita kumppania valitessa, mutta arvelisin niiden merkityksen olevan 20% luokkaa, siinä missä markkina-arvon merkityksellisyyden osuus on 80%. Otetaan esimerkiksi autot: Vanhan Porchen ja ison Volvon markkina-arvo voi olla sama, vaikka Porche olisikin perheelliselle käytännössä varsin arvoton ostos. Tällaiset vertailut saman markkina-arvon, mutta täysin erilaisen käyttöarvon omaavista autoista edustavat harvinaista ääritapausta. Ylivoimainen enemmistö autoista on "tavallisia" perheautoja, joilla on hiukan toisistaan poikkeavampia ominaisuuksia. Joku kiihtyy paremmin, toisella on kiiltävämmät pellit, kolmannella on mukava ajaa jne. Silloin kun valitaan autoa tavallisten perheautojen joukosta, niin ylivoimaisesti tärkein seikka on auton markina-arvo miellyttävyyden tai käytännöllisyystekijöiden sijaan. Jos ihmisellä olisi mahdollisuus valita mikä tahansa alle 15 000 euroa maksava auto, niin hän ottaisi itselleen lähelle tuon maksimin maksavan auton, vaikka 5000 euroa maksavissa autoissa löytyisikin paremmin hänen mieltymyksiinsä sopiva punainen ja ralliraidoilla varustettu yksilö. Ja vaikka hän haluaisikin nimenomaan punaisen ja ralliraidoilla varustetun auton, niin siltikin hän ottaisi tuollaisista autoista sen kalleimman mahdollisen. Mieltymykset ovat merkityksellisiä ja joissain melko harvoissa tapauksessa ratkaisevan merkityksellisiä, mutta eivät kuitenkaan kokonaisuus huomioiden likikään niin merkityksellisiä kuin markkina-arvo.

Kiltit miehet

Millainen on kiltti mies? Siitä keskustellaan jälleen kerran Elleissä. Onko kiltti mies nössö, saamaton, flegmaattinen, riitelemätön, lyömätön, heikkotahtoinen, asioistaan puhumaton ja katsooko hän koko ajan vaimoonsa miettien, mitähän vaimo haluaisi hänen tekevän seuraavaksi?

Kiltillä miehellä voi olla tietenkin monenlaisia kiltteyteen liittymättömiä ominaisuuksia, kuten ahkerruus tai laiskuus. Oleellista kuitenkin on, että kiltti mies on tottelevainen ja kuuliainen vaimoaan kohtaan pyrkien toteuttamaan tämän jokaisen toiveen riitelemättä, vastaan hangoittelematta ja omista haluistaan tinkien. Eikö tuollainen kumppani tai ystävä sitten kuulosta ihanteelliselta? Ihminen, joka toteuttaa toiveitasi omista haluistaan tinkien? En ole kuullut miesten valittavan, että heidän vaimonsa olisi liian kiltti. Mikä kilteissä miehissä sitten on vikana?

Kilteissä miehissä on vikana naisten näkökulmasta se, että naiset haluvat toisaalta miehen, joka toteuttaa heidän toiveensa ja toisaalta johtajauroksen, joka ei toteuta toiveita, vaan vaatii muita toteuttamaan hänen toiveensa. Mies ei voi olla yhtä aikaa kiltti ja johtajauros. Ongelma on hiukan samankaltainen kuin että nainen vaatisi, että miehen on oltava yhtä aikaa sekä pitkä että pätkä. Se ei tietenkään ole mahdollista.

Koska naiset eivät voi olla täysin tyytyväisiä kiltteihin miehiin tai johtajauroksiin, niin he yrittävät saada suhteissaan johtajauroksia käyttäytymään kiltimmin ja kilttejä miehiä vastusta antavammin. Kiltteydessä on naisten näkökulmasta lähinnä se vika, että kiltteys ei ole seksuaalisesti sytyttävää. Usein kuvio meneekin naisilla niin, että ensin otetaan sytyttävä johtajauros ja kun hän ei tottele, niin "kasvetaan" kiltin miehen ottamiseen, joka taas osottautuu liian kiltiksi, jolloinka lohtua haetaan johtajaurokselta jne. Ei ole helppoa olla mies.