Anneli Sundberg kirjoittaa 11.5 Hesarissa:

Kestävät ihmissuhteet perustuvat valehteluun, hallittuun uskottomuuteen ja hyviin hermoihin.

Tuossa täytyy olla perää. En kyllä muista yhtään naistenlehden artikkelia tai parisuhdekirjaa, jossa painotettaisiin tuota puolta ihmissuhteiden hallinnassa. Kun asiaa miettii, niin koko ihmisten välinen kanssakäyminen perustuu valheellisen kuvan luonnille. Esitetään parempaa kuin ollaan ja lausutaan kohteliaisuuksia, jota mieltä ei oikeasti olla. Totuudenpuhujalla ei ole sijaa majatalossa.

Mietitään nyt vaikkapa vaikutuksen tekemistä naisiin: Pitää vaikuttaa itsevarmalta ja saada nainen vakuuttuneeksi, että mies on ihastunut jostain mystisestä syystä juuri kyseiseen naiseen. Ei mies voi sanoa, että: "Olen aika epävarma siitä, kelpaanko minä sinulle, koska olen saanut tänään jo viiden pakit sinua epäviehättävämmiltä naisilta ja ammatiltanikin olen vain nosturikoneenkuljettaja. Sinua iskemään tulin siksi, että satuit olemaan yksin ja vaikutit muutenkin helpoimmalta nakilta."

Naiset sanovat aina pitävänsä rehellisistä miehistä. Todellisuudessa he pitävät miehistä, jotka sanovat sen, mitä nainen haluaa kuulla. Kukapa mies ei olisi kuullut sitä naistenlehtineuvoa, että miehen kannattaa toisinaan kehua naisensa ulkonäköä. Ihan hyvä neuvo, sillä eivät naiset halua rehellistä arviota, vaan tulla kehutuiksi.

Parisuhteessa on aivan sama, oletko uskoton ja kuinka paljon, jos vain osaat peittää jälkesi. Jotkut hulluimmat tunnustavat uskottomuutensa jopa oma-aloitteisesti. Tunnustuksen seurauksena suhde joutuu kriisiin, eikä palaa enää koskaan entiseen loistoonsa, vaikka pysyisikin kasassa. On vastuutonta kehottaa ja opettaa ihmisiä rehellisyyteen ihmissuhteissa. Mitä väliä sillä on, jos kumppani on ollut uskoton, jos et koskaan saa tietää siitä ja elät elämäsi onnellisena loppuun saakka? Jotta uskottomuus ei koskaan paljastuisi, kumppaniksi kannattaa valita lipevästi ja synnintunnottomasti valehteleva mies. Ja niinhän naiset tekevätkin.

Kutri on hokannut 10.5 perseen merkityksen pariutumismarkkinoilla:

Baariskenessä ja pariutumismarkkinoilla ikävä kyllä ulkonäkö (ja perse ) ratkaisee -- ja miksei ratkaisisi, koska eihän jossain baarissa jonkun ekaa kertaa tavatessaan voi tietää mitään kenenkään todellisesta luonteesta, vaan on täysin sen ulkonäön varassa.

Noinhan se asia etenee. Oleellisin vaihe suhteessa on suhteeseen pääseminen. Tottakai jo suhteessa ollessaan itse kukin ajattelee, että luonne se on tärkeää, eikä ulkonäkö, mutta onko sillä paljon merkitystä, jos ei pääse siihen suhteeseen alunperinkään ulkonäkönsä takia?

Kutri jatkaa:

Se, että ulkonäkö ratkaisee kumppanin etsimisen ensivaiheessa niin paljon on mielestäni ehdottoman väärin, ja olen itsekin itkenyt ja raivonnut nyt normaalipainoisena tajuttuani tämän karun "luonnonlain".

Ei ulkonäön ratkaisevuus ole sen enempää väärin kuin muittenkaan ominaisuuksien ratkaisevuus. Jos ihmisillä ei olisi sellaisia kriteereitä, kuin heillä on, he eivät olisi ihmisiä.

Kutri jatkaa edelleen:

No, tällä en tarkoita sitä, ettei ylipainoinen voisi saada juuri sitä itselleen sopivinta ja ihaninta kumppania -- työpaikat, koulut, harrastuspiirit, Internet, jne. ovat loistavia paikkoja tutustua toisen sisäiseen maailmaan ja rakastua siihen. Tällä tavoin mäkin olen saanut "iskettyä" niin entisen kuin nykyisen mieheni. Vaikka jollain hoikalla olisi kymmenen ehdokasta enemmän kuin pyöreämmällä ystävällään, se ei tarkoita että yksikään näistä miehistä olisi oikeasti ihanteellinen/mukava/jne. kumppani.

Öhömph. Jos valinnanvaraa kumppaneiden suhteen on runsaasti ja kukaan ehdokkaista ei ole ihanteellinen, niin kyse ei ole ehdokkaiden huonoudesta, vaan valitsijan kronkeliudesta. Ylipainoinen ei voi saada itselleen sitä ihaninta kumppania, ellei hän pysty psyykkaamaan itseään pitämään jotakin vähemmän ideaalia ideaalisena.

Kutri jatkaa:

mä haluaisin sanoa kaikille niille nuorille hieman pulskemmille mimmeille, jotka käyvät baarissa ja ihmettelevät miksei heillä käy flaksi, että vika ei ole heissä ihmisinä vaan heidän perseessään JA miesten preferensseissä.

Jaa että perse ei ole osa ihmisyyttä? Persehän on oleellisin osa ihmisyyttä. Eikä miesten preferensseissä ole vikaa, kuten ei ole naistenkaan preferensseissä. Kyllä miehet ja naiset tietävät, mitä haluavat.

Iltalehti tutki eri ammattien arvostusta: Malli on toiseksi vähiten arvostettu ammatti. Mahtaa Kimi Räikköstäkin potuttaa, kun ei ole tyttöystäväkseen arvostetummassa ammatissa olevaa naista löytynyt. Baarissakaan malleja ei arvosta juuri kukaan mies. Mallit vetävät miehiä puoleensa ulkonäöllään, mutta kun miehet kuulevat heidän olevan malleja, niin seuraa yökkäys ja good bye. Ei toisin mene Jenni Dahlmanillakaan hyvin. Ammattiurheilija on nimittäin seitsemänneksi vähiten arvostettu ammatti. No, voidaan sanoa, että Jennin ja Kimin tapauksessa ovat vakka ja kansi löytäneet toisensa.

Ihmetyttää kyllä, mitä ihmiset tarkoittavat sanoessa, että he joko arvostavat tai eivät arvosta jotakin tiettyä ammattia? Siivooja on seitsemänneksi arvostetuin ja mielisaaraanhoitaja kuudenneksi arvostetuin ammatti. Haluaisivatko ihmiset sitten olla siivoojia ja mielisairaanhoitajia, kun he noita ammatteja niin arvostavat? Miten on mahdollista, että siivoojista on jopa pulaa, mutta malleista ei ole pulaa, vaikka siivoojan ammatti on paljon mallin ammattia arvostetumpi?

Ettei vain olisi niin, että ihmiset vain sanovat arvostavansa huonosti palkattuja paskahommia, jotta edes joku suostuisi tekemään ne? Eivät ihmiset halua olla siivoojia, eivätkä he halua, että heidän puolisonsa tai lapsensa olisivat siivoojia. Siivoajat ovat siivoajia pääasiassa siksi, että he eivät ole muihin parempiin töihin päässeet. Miksi kukaan arvostaisi huonosti palkatussa paskahommassa olevaa ihmistä - joka ei ole muualle päässyt - muuten kuin saadakseen arvostuksen valehtelullaan tuon ihmisen jatkamaan paskahommassaan?

Jos siivoojille ja muille oikeasti surkeissa hommissa kerrottaisiin aina totuus siitä, että ei heidän työtään kukaan arvosta muuten kuin siten, että ollaan iloisia, että ei itse olla jouduttu samaan liemeen, niin siitähän ei hyvä seuraisi. On parempi valehdella halveksituimmille ihmisille, että he ovat arvostettuja. Ei kylässäkään ollessa sanota, että teidän tarjoamanne ruoka oli kamalaa ja sisustuksenne mautonta. Ei, vaan sanotaan, että ruoka oli ihanaa ja sisustuksenne trendikästä.

Rakastuvatko naiset renttuihin? Mikä on rentun ja kunnon miehen välinen ero? Minä määrittelisin tuon eron yksinkertaisesti niin, että renttu elää tässä hetkessä suunnitellen korkeintaan seuraavaan viikonloppuun, kun taas kunnon mies elää tulevaisuutta varten. Kunnon mies ei juo tai bailaa, koska on järkevämpää säästää asuntoon, jonka voi ostaa kymmenen vuoden päästä. Rentulla pitää olla hauskaa nyt tai viimeistään illalla.

Kumman nainen haluaa - rentun vai kunnon miehen? Vastaus: Kummankin. Ihannemiehen pitää olla renttu kun nainen sitä haluaa ja muulloin kunnon mies. Mukana on myös ikänäkökulma. Nuorena nainen preferoi selkeästi renttua, vanhempana tai varsinkin yksinhuoltajana kunnon miestä. Valitettavasti hyvin harvat miehet ovat sopivalla tavalla renttuja ja kunnon miehiä, joten naisen on käytännössä valittava rentun ja kunnon miehen väliltä. Rentuilla on etulyöntiasema, koska he taitavat naisen viettelyn. Kunnon miesten vuoro tulee sitten, kun nainen on saanut tarpeekseen rentun tulevaisuusvisioiden puutteesta.

Usein kuvio etenee seuraavasti: Nuorena nainen deittailee renttujen kanssa. Rentut pettävät yksi toisensa jälkeen, jolloinka nainen päättää ottaa aviomiehekseen vastuuntuntoisen kunnon miehen. Seuraa avioliitto ja lapsia. Kolmikymppisenä nainen tajuaa, että hänellä on helvetin tylsää. Tätäkö hänen elämänsä tulee olemaan? Rohkeimmat tekevät kypsän naisen aikuisen ratkaisun, jättävät tylsän kunnon miehensä ja antautuvat taas seikkailuihin renttujen kanssa.

Onko vika miehissä, jotka eivät pysty vastaamaan naisen tarpeisiin vaiko naisten ristiriitaisissa haluissa?
No, on inhimillistä haluta ristiriitaisia asioita. Fiksua on ymmärtää, että omat halut ovat ristiriitaisia ja että kaikkea ei voi saada. On tehtävä valinta ja tultava onnelliseksi tuon valinnan kanssa. Jos on naimisissa kunnon miehen kanssa, niin tulee iloita miehen luotettavuudesta ja muista hyvistä ominaisuuksista. Kunnon mies ei ole jännittävä, mutta jännityksen elämään voi saada muistakin asioista. Rentuista voi nauttia sopivissa elämäntilanteissa, mutta heidän varaansa ei kannata laskea aviopuolisoa valitessa.

Elämä on usein valintoja lyhyen tähtäimen ja pitkän tähtäimen nautintojen välillä. On mukavaa löhötä, syödä suklaapatukkaa, nettailla ja rentoutua - lyhyellä tähtäimellä. Sitä vain kun jatkaa rittävän pitkään, huomaa olevansa veltto, paksu ja mitään aikaansaamaton sohvaperuna. Sitten iskee paniikki. On satsattava tulevaisuuteen, trimmattava vartalo kuntoon, laihdutettava, opiskeltava ja tehtävä kodin remontti loppuun. Skarppaaminen ja elämän lankojen hallinta tuntuu juuri siltä oikealta ja yllättävän helpoltakin. Mutta sitten, veto alkaa loppua yhtäkkiä. Miksei välillä voisi pitää yhden huilipäivän pienten nautintojen parissa? Onko elämä pelkkää tulevaisuuteen panostamista ja raadantaa? On parempi pitää päivä taukoa, syödä suklaapatukoita ja löhötä - ja jos päivän tauon pitää, niin onko toisestakaan päivästä sen ihmeempää harmia...

Monien ihmisten ongelmat johtuvat pääasiassa lyhytaikaisten nautintojen koukkuun jäännistä. Syömisestä, ryyyppäämisestä, huumeista, irtoseksin metsästyksestä ja kaikenlaisesta muusta vastaavasta. Liiallinen nautinnonhalu tai itsekurin puute ajaa ihmisen ongelmiin ennen pitkää. Ihmissuhdeongelmatkin ovat usein kärvistelyä turvallisen, mutta tylsän parisuhteen ja jännittävien irtosuhteiden välillä. Ihmiset nyt vain ovat sellaisia, että he halajavat molempien perään.

Vaikeinta on löytää sopiva balanssi. Kohtuus kaikessa. Joiltakin kaikki sujuu kuin luonnostaan, toisille tasapainon hakeminen merkitsee jatkuvaa ja läpi elämän kestävää pinnistelyä.

Tommipommi kirjoittaa 8.5 ansiokkaasti miehuudesta:

Ajattelemattomat ihmiset hämmästelevät miksi meidän miesten pitää aina todistella miehuuttamme. Perinteisesti miehuuden todistaminen on tarkoittanut sitä, että osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen ja kelvollinen ottamaan osaa yhteisiin vastuullisiin hankkeisiin.

Ehkäpä miesten pitäisi kasvaa ulos miehuutensa osoittamisesta. Ainakin siitä, että mies tekee sen, mitä vaaditaan, eikä valita. Ei kai tasa-arvoisessa maassa miehen tarvitse venyä miehuuden vaatimuksen nimissä sen enempää kuin naisenkaan. Kai mieskin saa sanoa, että: "Minä en mene armeijaan, koska ampuminen pelottaa minua." Ja toki miehellä on oikeus kieltäytyä kaikesta muustakin raskaasta ja vaarallisesta: "En mene enää kaivokseen, sillä kosmetologini mukaan hiilipöly tukkii huokoseni." Ulkonäkö on nykyään tärkeää miehellekin. Ei miestä voi vaatia vaarantamaan sitä miehuuden nimissä.

Valittaminen on toinen asia, minkä kanssa miesten tulisi päästä sinuiksi. Koko yhteiskunnan suunta määräytyy kovimpien valittajien huudon mukaan. Tottakai kai miehelle sanotaan, että: "Ole mies ja tee mitä sinun täytyy. Älä ainakaan valita." Miehen pitäisi tehdä juuri päinvastoin, luopua miehuudestaan ja valittaa. Kerätä mahdollisimman suuri joukko epämiehiä ja valittaa porukalla suureen ääneen: "Me emme saa seksiä tarpeeksi, me joudumme armeijaan, naiset saavat tehdä lapsia, naiset saavat huoltajuuden, naiset saavat päättää abortista...byääääh..." Kun tarpeeksi suuri miesjoukko valittaisi epäkohdista tarpeeksi kauan, alkaisi tapahtumaan.

Miehet eivät ymmärrä, kuinka heidän miehuuttaan käytetään surutta hyväksi: "Mene nyt kaivokseen, ole mies. Mene tallomaan miinoja, miehet eivät pelkää. Huonostihan sinun asiasi ovat, mutta kestä kuin mies, äläkä häiritse muita valituksellasi." Miesten tulisi luopua miehuudestaan ja ryhtyä valittaviksi nynneröiksi, niin heidän asiansa olisivat paljon paremmalla tolalla.

Inhimillisessä tekijässä oli keskustelemassa kolme naista, joilla oli ollut ulkomaalainen mies. En tiedä, ymmärsinkö oikein, mutta sain sellaisen kuvan ainakin joistakin noista miehistä, että heillä oli enemmän tai vähemmän muita naisia ja että he eivät olleet kaikista innokkaimpina säntäämään kotitöiden pariin. Naiset selittivät, että se johtui siitä, että nuo miehet olivat oppineet erilaisen kulttuurin ja he vain nyt olivat sellaisia. Kukaan naisista ei vaikuttanut erityisen katkeralta. Eräs naisista oli alkanut havahtumaan siinä vaiheessa, kun toinen nainen odotti miehelle lasta ja kun hän joutui huolehtimaan miehen elatuksesta ja asioinneista sosiaalitoimistolla. Mies ei enää siinä vaiheessa ollut niin loistavan ihana kuin vielä silloin, kun hän ei tehnyt kotitöitä ja vain paneskeli muita naisia ilman ylimääräisiä lapsia. Kokonaisvaikutelmaksi jäi, että vaikka ulkomaalaisten miesten kanssa on omia erityisiä heidän kulttuuristaan johtuvia kitkatekijöitä, niin suhteista oli jäänyt naisille suhteellisen hyvät muistot ja että nuo suhteet olivat keskimäärin onnellisia.

Se mitä jäin kaipaamaan oli muutama kappale feministejä studiossa kysymässä näiltä naisilta, että: "Miten te suostuitte kestämään noin sikamaista kohtelua? Jos minun mieheni ei tekisi puolia kotitöistä ja vain vilkaisisikin toisiin naisiin, niin kengän kuva olisi persuksissa välittömästi." Olisi ollut mielenkiintoista kuulla naisten vastauksia feministien piinapenkissä. Nuo naisethan ovat tavallaan pettäneet koko naissukupuolen antamalla miesten sikailla mielensä mukaan. Jos tuollaisten naisten määrä lisääntyisi runsaasti, niin olisiko kotitöitä ja uskollisuutta vaativille feministeille kysyntää? No, ei tietenkään olisi, se on selvää. Toivottavasti feministit ottavat miesten läksyttämisen oheen ohjelmaansa myöskin ruodusta poikenneiden naisten läksytyksen.

Ja mitä noihin keskustelun naisiin tulee, niin heidän kaltaisensa naiset olisivat unelmien vaimoja suomalaisille miehille! Mistä tuollaisia naisia oikein löytää? Miten ulkomaalaisilla miehillä voi käydä niin hyvä flaksi, että juuri he löytävät sellaiset vaimot, jotka eivät vaadi mieheltä kotitöihin osallistumista tai juuri minkään sortin uskollisuutta? Kyllä suomimiehet varmaan olivat kateellisia nähdessään ulkomaalaisten vievän parhaan aviovaimoaineksen. Ei kai asia voi olla niin, että naiset asettavat yksinkertaisille suomimiehille kovemmat vaatimukset kuin hurmaaville etelän pojille? Oikeuttavatko kaunis hymy ja runollinen sananparsi laistamaan kotityö- ja uskollisuusvelvoitteet?

Suomalaiset ovat kuolemassa sukupuuttoon. Väestö vanhenee ja syntyvyys vähenee. Asiaintila on korjattavissa helposti ainakin parilla perusratkaisumallilla, jos vain poliittista tahtoa löytyy:

1.Kansallismielinen malli: Lopetetaan siirtolaisten ottaminen ja määrätään synnytyspakko naisille armeijaa vastaavaksi tasa-arvovelvoitteeksi. Tai sitten yksinkertaisesti kielletään abortit ja ehkäisyn käyttö. Tulevaisuudenvisio: 200 vuoden päästä Suomi on suomalaisten jälkeläisten kansoittama, elinvoimainen ja kilpailukykyinen valtio.

2.Ekologinen tasa-arvovaihtoehto: Lopetetaan kaikki tuet lastenhankkimiselle. Lapsia saa toki tehdä, kuka haluaa, mutta omalla kustannuksella. Siirtolaisia otetaan riittävästi. Lähinnä naisia ja lapsiperheitä. Naisia lähinnä siksi, että syntyvyyden lisäämiseksi miehiä on Suomessa muutenkin aivan riittävästi. Ja toisaalta, suomalaisille hauskanpidonhaluisille naisille jäisi tasa-arvoisemmat ja paremmat mahdollisuudet toteuttaa samanlaista lapsetonta elämäntyyliä kuin miehille kansakunnan tulevaisuuden vaarantumatta. Tulevaisuudenvisio: Suomi olisi elinvoimainen, runsaasti kansoitettu ja monikulttuurinen valtio. Hyödyt: Tasa-arvo miesten ja naisten välillä lisääntyisi(Kun naisten ei tarvitsisi jäädä kotiin lapsia hoitamaan). Väestöräjähdyksen globaali paine vähenisi siirtolaisuuden kautta. Suomalaisten geneettinen pohja monipuolistuisi. Elintaso nousisi(ainakin alkuperäisillä suomalaisilla, siirtolaisilla toki myöhemmin). Suomi olisi yksinkertaisesti tasa-arvoisempi ja globaalit vastuunsa paremmin kantava valtio.

3.Sitten on tietenkin nykyinen malli. Se, että laitetaan silmät kiinni ja toivotaan, että jotakin positiivista tapahtuu väestörakenteelle. Tulevaisuuden visio: Kourallinen hurumummoja ja hurupappoja muistelemassa vanhoja hyviä aikoja. Toki politikot tietävät tilanteen, mutta kukaan ei oman paikkansa turvaamiseksi viitsi hämmentää soppaa ja saada joko kansallismielisten tai tasa-arvoekologisten vihaa niskoilleen. No, ei kun sitten vain ristitään sormet ja odotetaan.

Tanja Karpela on julistanut pornosodan. Karpelan vähäpukeiset kuvat vuosien varrelta ovat tosin olleet pehmopornoa parhaimmillaan, joiden parissa monen pojan ilta on sujunut rattoisasti onanoidessa. Ehkäpä Tanja on epähuomiossa julistanut sodan itseään vastaan?

Minä voisin kyllä paljastaa Tanjalle erään tarkimmin varjelluista salaisuuksista. Olen nimittäin keksinyt, miten pornonkulutus ja prostituutio saadaan laskemaan minimaaliselle tasolle ilman, että kenenkään tarvitsee mennä linnaan ja että yhtään lakia tarvitsee säätää. Luuletteko, että huijaan? En todellakaan! Prostituutio ja pornonkulutus ovat minimoitavissa hyvin helposti niin, että kansakunnan kokonaisonnellisuus paranee!

Kaikki tapahtuu näin: Naiset sopivat yhdessä tuumin pitävänsä miehet seksuaalisesti tyydytettyinä. Kyllä, kuulitte oikein. Toistan: Naiset sopivat yhdessä tuumin pitävänsä miehet seksuaalisesti tyydytettyinä. Ei tarvita enää pornoa, eikä prostituutiota. Seksi on hauskaa ja mallissani kaikilla on enemmän seksiä, eli kaikilla on hauskempaa. Hmm. Miksi ihmeessä minä en ole Suomen Pääministeri? Elämä olisi paljon antoisampaa.

Pettynyt mieskin kirjoittaa Elleissä seksin tukkumyyjien aiheuttamista katteettomista lupauksista:

Mikä teitä rakkaat naiset oikein vaivaa? Nopeasti tehty 10 pariskunnan kysely parisuhdeseksistä osoittaa seuraavaa: puoli vuotta on yhtä auvoa ja seksin juhlaa. Tämän jälkeen nainen vetäytyy omalle puolelleen punkkaa ja hivelee miehen itsetuntoa kertomalla ettei hän itsekään ymmärrä miksei enää tee mieli ja miehessä ei tietenkään vika ole. Parhaimmillaankin seksiä tarjotaan vastineeksi jos mies on erityisesti kunnostautunut kotitöissä tai uhrannut rakkaansa syntymäpäivälahjaan sellaisen kasan euroja, että sillä olisi käynyt vuoden maksullisissa.

Sinua on ns. kustu linssiin. Sinulle on annettu houkuttelevia näytepaloja kunnon aktiivisesta seksielämästä ja hyväuskoisuudessasi olet antanut itsesi uskoa, että koko vuosikymmeniksi mielestäsi sovittu toimituserä tulee olemaan samaa taattua laatua. Nyt huomaatkin yllättäin, että seksitoimitusten laatu on sietämättömän huonoa ja että olet sitoutunut seksitukkutoimitussopimukseen, jossa tukkumyyjällä ei ole mitään pakottavia velvollisuuksia. Ja jos ostat tai saat ilmaiseksi seksiä yksittäiseltä toimittajalta, kelvoton tukkutoimittaja syyttääkin sinua sopimusrikkomuksesta.

Lakiin pitäisi saada mitä pikimmiten pykälät tällaisten törkeyksien estämiseksi. Katteettomien odotusten luominen hyvän seksielämän suhteen pitäisi kieltää ankarasti. Seksistä kieltäytymiselle riittää verukkeeksi naisen sanat: "Ei huvita". Häh? Millä muulla tukkutoimitusalalla voit vain sanoa, että: "Juu, annoinhan minä ymmärtää, että toimitukset ovat laadukkaita ja jatkuvia, mutta kun nyt ei huvita, niin te joudutte olemaan ilman". Tuollainen huijari joutuisi välittömästi linnaan.

Pettynyt mies kertoi myös, että tukkutavaraseksiä saisi kyllä edelleen, jos viitsisi tehdä ahkerasti kotitöitä ja uhrata rahojaan naisen viihdyttämiseen. Kysehän on ilmiselvästi perusteettomasta lisähinnan kiristämisestä. Kauppahan on jo sovittu. Ei autokauppiaskaan voi sanoa, että: "Juu, maksahan vielä muutama tuhat euroa lisää, jotta saat jo maksamasi auton käyttöösi." Ongelman ratkaisuksi kelpaisi tietenkin hyvin toimivat seksin yksittäismyyjämarkkinat, mutta tukkumyyjät haluavat tietenkin kieltää sellaisten markkinoiden synnyn, jotta heidän monopolinsa ei vaarantuisi. Yksittäismyynti vapaaksi ja hyväksytyksi, jotta miehille tulisi lisää valinnanvaraa ja jotta tukkumyyjät joutuisivat pakon edessä parantamaan toimitustensa laatua.

Juntti kirjoittaa Suomi24:n keskustelussa 2.5 osuvasti prostituutiosta:

Naiset ovat kautta aikain käyttäneet seksipalvelujen myyntiä elintasonsa nostamiseen. Seksipalveluilla on ollut kahdet markkinat, pitkäaikaisiin sopimuksiin perustuvat tukkumarkkinat, ja prostituoitujen ja muiden kevytkenkäisten naisten ylläpitämät lyhytaikaisiin sopimuksiin perustuvat vähittäismarkkinat.

Tukkumarkkinoilla toimivat naiset ovat olleet aina enemmistönä ja suhtautuneet vähittäismarkkinoilla toimiviin negatiivisesti, koska he katsovat vähittäismarkkinoilla toimivien naisten polkevan hintoja ja houkuttelevan asiakkaita liian monipuolisella palveluvalikoimalla. Feministien kielteinen asenne prostituutioon heijastelee naisten tukkumarkkinoilla toimivan enemmistön kantaa ja antaa samalla feministeille hyvän keinon syyllistää miehiä tekemällä heidän seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisestään jotenkin epäilyttävää, likaista, tuomittavaa ja jopa rikollista.

Naulan kantaan. Heikkotasoisen tavaran tukkumyyjät yrittävät epätoivoisesti savustaa laadukkaan, hinnaltaan kilpailukykyisen ja kauniissa pakkauksessa myytävän tavaran tarjoajat poissa markkinoilta, jotta kehno tai ainakin sikasäkissä-tyyliin myytävä tukkutuote tekisi kauppansa.

Tukkutuotteen myynnissä rikotaan monia kuluttajalakeja: 1) Joudut sitoutumaan tukkutuotteen käyttäjäksi pahimmassa tapauksessa loppuiäksesi ilman, että sinulla on mitään takeita, että tuotteen laatu pysyisi näyte-erien tasoisena. 2) Tukkutuotteen toimitukset saatetaan lopettaa yhtäkkisesti yksipuolisella päätöksellä, vaikka olet mielestäsi tehnyt sopimuksen pysyvistä toimituksista. 3) Et saa tukkutavaa kovinkaan usein juuri silloin kun sitä itse tarvitsisit. 4) Tukkutavarassa ilmenee jatkuvia kuukausittaisia ja muita epäsäännöllisiä toimitushäiriöitä.

Tilannetta voisi verrata nykyisiin kuntosalien jäsennyyspakkoihin, joissa kertalippuja on mahdoton ostaa ja jossa kertalippuja myyvät kuntosalit savustetaan ulos markkinoilta. Jos tukkutavaraa myyvät naiset pitäisivät pysyviä jäsennyyksiä myyviä kuntosaleja, niin laitteet voisivat olla epäkunnossa milloin tahansa, sali saattaisi olla suljettuna milloin tahansa epämääräisen ajan, ja vaikka jossain vaiheessa sinun intosi käydä juuri tällä kuntosalilla romahtaisi, niin et pystyisi sanomaan kuntosalijänenyyttäsi irti, vaikka saisit paljon paremman tarjouksen toiselta salilta. Mitäköhän kuluttaja-asiamies sanoisi tällaisesta ammatinharjoittamistavasta?

Ilkka Kokkarinen kirjoittaa 5.5 näin:

Daniel Mocsny kirjoitti joskus, ettei miesten tai naisten perimmäisiä haluja ole lainkaan vaikeaa ymmärtää. Kaikki epävarmuus tästä katoaa katsomalla, miten sellaiset miehet ja naiset elävät, jotka voivat statuksensa tai varallisuutensa ansiosta saada itselleen juuri sen mitä haluavat sen sijaan, että heidän tarvitsisi tavallisten ihmisten tapaan tyytyä siihen, mitä sattuvat saamaan. Millaisten ihmisten seurassa esimerkiksi sellainen ihminen viihtyy, joka on itse erittäin haluttua seuraa muille ihmisille? Kun joku voi valita itselleen puolison suuresta joukosta tarjokkaita, millaisen puolison hän valitsee itselleen?

Mietitäänpä hiukan, kenellä on varaa valita mahdollisimman vapaasti mieleisiään kumppaneita. Aloitetaan vaikkapa sikarikkaista, komeista, nuorehkoista, menevistä ja jännittävistä miehistä. Minulla on sellainen mielikuva, että suhteettoman suuri osa heistä seurustelee mallien tai vastaavissa ammateissa olevien naisten kanssa, varsinkin kun ottaa huomioon, että mallien ammattikunta on suhteellisen pieni. Jos noilla miehillä sitten on tosiaan valinnanvaraa, niin miksi he eivät seurustele tohtorisnaisten, isojen kauniiden naisten(bbw) tai naisjohtajien kanssa? Näyttäisi vahvasti siltä, että jos miehellä on vapaa valinnanvara naisten suhteen, hän ei ota paksua naista, naisen koulutuksella ei ole väliä tai sillä on negatiivinen vaikutus ja oikeastaan ainoa merkitsevä tekijä on se, että nainen on hyvin kaunis.

Millaisten miesten kanssa nuoret, hyvin kauniit, viehättävät ja rikkaat naiset seurustelevat? Vaikuttaisi siltä, että valitsevat miehikseen karismaattisia ja jollakin elämänalueella huippumenestyneitä miehiä. Miehen ei tarvitse olla nuorimmasta ja trimmatuimmasta päästä, kunhan vain on statukseltaan merkittävä yksilö.

Näyttäisi siltä, että valintatilanteen ollessa vapaa, miehet valitsisivat mahdollisimman kauniin naisen ja naiset mahdollisimman korkean statuksen omaavan miehen. Muissa ominaisuusvaatimuksissa sitten onkin paljonkin joustonvaraa. Ne ihmiset, jotka eivät pääse valitsemaan parhaita päältä, joutuvat tyytymään kuka huonompaan ja kuka erittäin paljon ideaalitasoa huonompaan kumppaniin. Onneksi ihmisten psykologiset mekanismit auttavat sopeutumaan elämään huonotasoisen kumppanin kanssa. Psykologiset mekanismit sopeuttavat ihmisen vaatimustason niin tehokkaasti, että jotkut jopa väittävät huonotasoista kumppaniaan ihannekumppanikseen. Kiitos siitä, sillä muuten sinkkuja olisi paljon enemmän.

Pitäisiköhän perustaa alempitasoisten miesten puolue - ATMP? Kuulostaisi hienolta. ATMP:n puheenjohtaksi valittaisiin aina alempitasoinen mies. Hei, mutta hetkinen...Jos puheenjohtajaksi valittaisiin alempitasoinen mies ja hän osallistuisi televisioväittelyyn Eva Biauden kanssa(Ellei Eva sitten olisi jo liittynyt meidän puolueeseemme), niin silloinhän hänestä tulisi julkkis ja Ylempitasoinen mies! (Kaikki julkkiksethan ovat ylempitasoisia rikolliset mukaanluettuna.) Sittenhän puolueelle pitäisi valita uusi puheenjohtaja, josta taas tulisi julkkis jne. Olisimme keksineet ikiliikkujan. Puolue kuihtuisi käsiin, kun yksi toisensa jälkeen kelvolliset alempitasoiset miehet muuttuisivat kelvottomiksi ylempitasoisiksi miehiksi.

Entäs sitten kannattajakunta? En tiedä ainuttakaan naista, joka kannattaisi tasa-arvoisten oikeuksien myöntämistä alempitasoisille miehille. Tasa-arvo on enemmän naisten mieleen silloin, kun pyritään samanpalkkaisuuteen, mutta silloin kun naisten pitäisi tinkiä omista eduistaan, niin tasa-arvo ei kuulostakaan niin houkuttavalta. Ehkäpä hurjalla mainostamisella saisimme naisten päät käännettyä alempitasoisten miesten auttamiseksi.

Suurin kompastuskivi olisivat alempitasoiset miehet itse. Harvaa rohkelikkoa lukuunottamatta juuri kukaan ei suostu myöntämään olevansa alempitasoinen mies ja vaatimaan ihmisoikeuteen kuuluvia tasa-arvoisia oikeuksia. Jos mies sanoo olevansa ATMP:n jäsen ja vaativansa oikeutta ilmaiseen tai kohtuuhintaiseen seksiin, johon kaikilla naisillakin on mahdollisuus, niin alempitasoisesta miehestä tulee halveksittu hylkiö. Puolueitten voima perustuu epäkohdista valittamiseen, mutta koska tosi mies ei valita, vaan tyytyy osaansa, alempitasoisten miesten puolueesta tulee mahdottomuus, koska kaikki haluavat olla tosi miehiä. Miksi liittyä puolueeseen, johon kuuluminen aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, vaikka se ajaisikin juuri liittyjän kaipaamia oikeutettuja lisiä tasa-arvoon?

Markun verkkoloki kirjoittaa 5.5:

Nuorille naisille tarkoitetut lehdet ovatkin sitten oma lukunsa. Niiden ihmissuhdekirjoittelusta ei voi todeta muuta kuin, että ne ovat enimmäkseen uskomatonta paskaa. Lähinnä kirjoittelu sisältää kehottelua vastuuttomaan sekoiluun ja itsekeskeisyyteen. Neuvot sisältävät loputtomasti vinkkejä ja ohjeita miesten eli naistenlehtien maailmankuvan mukaan vastustajien manipuloimiseen. Miten sellaisilla opeilla muka voi kuvitella voivansa rakentaa omalta osaltaan kestävää ja harmonista parisuhdetta?


Nuorille naisille suunnatut lehdet eivät edes pyri esittelemään sellaisia ohjeita, joilla tytöt pääsisivät kestävään ja harmoniseen parisuhteeseen. Eivät tuollaiset lehdet opeta työntekoa, arjensietokykyä, kykyä rakastaa ja uhrautua, lasten- ja kodinhoitoa ja kasvamista suhteeseen opettelemalla ymmärtämään ja kestämään kumppanin vikoja. Nuo lehdet keskittyvät opettamaan, miten tyttö saa markkina-arvonsa miesten ja muiden tyttöjen keskuudessa mahdollisimman korkeaksi ja sen sen, että ainoa oikea tapa elää on taistella tavoitelluimmista miehistä ja haalia upeita kokemuksia, joilla voi kerskua kavereille.

Noitten lehtien opit toimivat pienelle prosentille tytöistä jonkin aikaa. Laihat ja kauniit tytöt pystyvät muokkautumaan lehden oppien mukaan vetäviksi cosmotytöiksi. Cosmotytöllekin tulee jossain vaiheessa iän asettamat rajoitteet vastaan. Cosmoilusta on luovuttava, mutta millä eväillä cosmotyttö pystyy siirtymään arkeen ja parisuhteen rakennukseen? Eipä juuri millään, mutta ehkäpä elämää voi ajatella niinkin, että cosmoillaan aikansa ja sitten kun sen aika on ohi, niin Siperia kyllä viimeistään opettaa arjen rytmit. Pakkohan se on. Hiukan samalla tavalla kuin huippu-urheilija oppii pakosta arkeen urheilu-uran jälkeen.

Cosmotyttöily on jatkettua lapsuutta. Onko väärin leikkiä mukavia leikkejä, vaikka ne eivät valmentaisikaan tulevaan elämään? Ei lapsillekaan sanota, että leiki nyt vain kehittäviä leikkejä, että sitten aikuisena olet valmis. Onko cosmotytöillä mitään vastuuta yhteiskuntaa kohtaan kasvaa vastuuntuntoisiksi muista huolehtiviksi aikuisiksi? Meidän yhteiskuntamme on vapaa ja kaikilla on vapaus elää niin hauskaa elämää kuin pystyvät. Cosmoilun tavoite on päästä tuon hauskuuden ja elämysten maksimointiin. Ei vastuullisuudessa ja arjessa ole mitään hauskaa. Hauskinta on siemailla miesten tarjoamia drinkkejä yökerhossa laihana ja kauniina ja nauttia miesten osoittamasta ihailusta. Vaikea on keksiä mitään hauskempaa ja vapaassa yhteiskunnassa hauskuus voittaa luonnollisesti tylsän arjen.

Tommipommi kirjoittaa 5.5 näin:

Naiset tuntuvat olevan melkoisessa kriisissä muutenkin. Heidän kulttuurinsa ja vuorovaikutustapansa on ajautunut täyteen konkurssiin. Suhteet katkeilevat, mielenterveydet murtuvat.

Naiset ovat ajautuneet erilleen naiseuden syvimmästä olemuksesta: Altruismista, rakastamisesta ja äitiydestä. Naiseuden korkein aste on äiteys ja parasta mitä nainen voi saavuttaa on olla hyvä äiti. Naistenlehtimaailmasta tuo perustotuus on päässyt unohtumaan. Ole laihempi, ole upeampi, satsaa uraasi äläkä tyydy vähempään. Nuo opit tungetaan naisten päähän ja laitetaan heidät kilpailemaan toisiaan ja miehiä vastaan. Naisen perusonnellisuus ei kuitenkaan tule kilpailuista ja voitoista. Jotain jää uupumaan. Pärjääminen kilpailussa on vaikeaa voittamisesta puhumattakaan. Äitiyteen ja rakastamiseen satsaaminen pelastaa suhteet ja mielenterveyden, mutta kuka tukisi sellaista naiskulttuuria?

Tommipommi jatkaa:

Näistä jutellessani olen huomannut hyvin monen naisen olevan kanssani samaa mieltä ja vaikuttaa että todellinen sukupuolisodan rintama kulkee nykyään naistenlehtien "sinulla on oikeus uskaltaa, sinä vahva, upea ja tunteva" -vulgaarifeminismin omaksuneiden ja sitä vastustavien ihmisten (miesten ja naisten) välillä.

Vahvuus, upeus ja tuntevuus ei sovi samaan pakettiin rakastamisen ja altruismin kanssa. Milloin alkaa ensimmäinen todellinen naisliike vastustamaan naisten kilpailullisuutta. Liike, joka kertoo, että rakasta miestäsi ja lapsiasi ja anna heille kaikkesi, niin tulet onnelliseksi. Ei kai sellaista liikettä tule koskaan. Jos naisten mielenterveys järkkyy kilpailupaineiden alla ja suhteet katkeavat, niin ketä feministinen kulttuuri syyttää: Sortavaa patriarkaalista järjestelmää tietenkin. Järjestelmää, joka ei anna naisten kilpailla vapaasti ja miesten kanssa samoilla ehdoilla. Jos vain naiset saisivat lisää valtaa ja saisivat samat edut kuin miehet, niin sitten naiset olisivat onnellisia. Niinpä, mutta valitettevasti vallan haaliminen ja kilpaileminen on naiselle vain eräs tapa selvitä elämästä, ei tapa tulla perustavan onnelliseksi.

Miesten pornonkatselu on eräs ihmissuhdepalstojen(Elleissä) suosituimmista aiheista. Osaa naisista pornonkatselu korpeaa suuresti, kun taas toisten mielestä kyse on mitä luonnollisimmista asiasta. Osa hyväksyy katselun kakistellen, jos mies vain tekee sen salassa. Monet naiset tietävät tai luulevat, että heidän miehensä ei katso pornoa, eikä edes pidä siitä. Saako siis mies katsoa pornoa parisuhteessa? Onko tilanteeseen yleispätevää ohjetta?

Pornon suhteen miehiä on olemassa kahta eri lajia: 1) Niitä, jotka katsovat pornoa ja 2) Niitä, jotka katsovat pornoa, mutta väittävät, että eivät katso. Ja sitten ovat tietenkin homomiehet - jotka katsovat homopornoa. Pornon katsominen on miehille yhtä luonnollista kuin vessassa käynti tai syöminen, joten onko siitä keuhkoaminen vaivansa väärti?

Naisille pitäisi opettaa jo ala-asteelta asti, että miehet katsovat pornoa, eikä siinä ei ole mitään väärin ja piste. Naiset tulisivat sinuiksi ajatuksen kanssa jo pienestä pitäen, eikä silloin kävisi niin kuin nykyään liian usein käy: Nainen löytää keskellä yötä miehen katsomasta pornovideoita, vaikka mies on vakuuttanut aina vihaavansa ja inhoavansa pornoa. Eikä olisi järkevää opettaa tytöille se, millaisia miehet todellisuudessa ovat sen sijaan, että tuuditetaan heidät vaarallisten prinssikuvitelmien maailmaan. Esimerkiksi sadussa prinsessa Ruususesta prinssi voisi editoidussa versiossa mennä lukemaan Jallua herätettyään prinsessan satavuotisesta unesta. Kauniissa ja Rohkeissa voi olla välissä kohtauksia, joissa Ridge katsoisi pornovideoita ja runkkaisi. Naiset oppisivat hyväksymään sen, että Ridge ei valitse Brookea tai Tayloria, vaan pornon.

Pitäisikö moniavioisuus sallia? No, ei ainakaan miehille, koska nykypäivänä lähes ainoan rajallisen resurssin - elikkä naisten - jakautuminen miesten kesken tulisi yhä epätasa-arvoisemmaksi. Myöskin usean naisen sitouttaminen samanaikaisesti pitäisi kieltää tyyliin vaimo ja rakastajatar tms. Esimerkiksi voisi mainita Tauski Peltosen tapauksen, jossa hän sitoutti itseensä 10 vuodeksi kaksi naista, mikä tarkoitti sitä, että koska miehiä ja naisia on yhtäpaljon, että joku mies oli ilman naista. Vielä törkeämpiä ovat gigolot, jotka pyörittävät samanaikaisesti useita naisia.

Naisten moniavioisuutta pitäisi sitävastoin edistää kaikin tavoin. Silloin niittenkin miesten - jotka riutuvat nyt yksinäisyydessä - mahdollisuudet edes naisen osa-omistukseen paranisivat. Usein näkee sitä harhakäsitystä(varsinkin naisten suusta), että vanha haaremilaitos oli huono naisille ja ihanteellinen miehille. Asiahan on tietenkin lähes päinvastoin. Nykyäänkin monet naiset etsiytyvät vapaaehtoisesti toisiksi naisiksi kunnioittaakseen vanhaa kunnon haaremisysteemiä ja nauttivat olostaan täysin siemauksin. On paljon mukavampi olla huippu-uroksen toisena naisena kuin tavallisen tattiaisen ainoana eukkona. Miehille kokonaisuudessaan vanha haaremisysteemi oli kauhistus. No, yhdellä miehellä oli 100 eukkoa, joten hänellä meni loistavasti, mutta niille 99 miehelle, jotka jäivät ilman eukkoa, haaremisysteemi oli kauhistus.

Naiset usein naureskelevat, että "No, ihan mukavahan se olisi pitää mieshaaremia. Yksi kunnon rakastaja, toinen remonttireiska, kolmas kokki ja neljäs työhullu insinööri, joka rahoittaisi kaiken." Juu, ihan hienoa, mutta realismin nimissä olisi muistettava, että naisen olisi oltava aika tasokas onnistuakseen pitämään tuollaiset miehet luonaan, varsinkin jos muitten naisten kilpailu noista miehistä kovenisi. Realismia mieshaaremin suhteen nuorelle ja hyvännäköisellekin naiselle olisi yksi pitkäaikaistyötön, yksi juoppo, yksi kylähullu ja nössö insinööri, joka maksaisi kaiken.

Kuka nainen ottaisi miehekseen sellaisen ukon, joka ei tee käytännöllisesti katsoen mitään kotitöitä. Kotityöt kuuluisivat kokonaan naiselle. Mies olisi myöskin paljon työmatkoilla poissa kotoa. Ja silloinkin kun hän olisi kotona, hän käyttäisi suurimman osan ajasta töistä palautumiseen. Miehen työ olisi sen luontoista, että teidän olisi pakko muuttaa miehen työn perässä mahdollisesti maasta toiseen. Miehellä olisi todennäköisesti myöskin enemmän tai vähemmän syrjähyppyjä, jotka naisen pitäisi katsoa kiltisti sormiesi lävitse. Ottaisko kukaan moderni ja itsearvontuntoinen nykynainen noista kiviriippaa lastikseen? No ei varmaan. Ihmettelen vaan, miten tuurissaan on ollut, että Teemu Selänne ja Jani Sievinen ovat löytäneet itselleen vaimot.

On hauskaa kysellä naisilta, ottaisivatko he itselleen sellaisen miehen, joka ei tee ollenkaan kotitöitä. Naiset sanovat: "En varmasti" Kuitenkin kaikista tavoitellummat miehet ovat juuri sellaisia, jotka eivät tee ollenkaan kotitöitä. Poliitikkoja, ammattiurheilijoita, julkkiksia tms. Miksi naiset valehtelevat miehille, että he eivät ottaisi kotitöitä tekemätöntä miestä, kun he toisaalta tavoittelevat juuri niitä miehiä, jotka eivät tee kotitöitä? Eikö tässä ole joku ristiriita? En ymmärrä. Kyse lienee siitä kuuluisasta naisten logiikasta.

Anna-lehdessä oli joskus Jani Sievisen haastattelu. Jani kertoi, että hän oli kerran kokeillut imuroida 5 minuuttia, mutta huomasi tuon urakan jälkeen, että imurointi ei ollut hänen lajinsa ja että viisainta oli jättää homma Susannalle. Hmm. Siinä vinkkiä kaikille miehille. Jos huomaatte, että tiskaus, vaipanvaihto tai kaupassa käynti ei ole teidän lajinne, niin jättäkää asia vaimon huomaan. On turha rikkoa itseään itselleen vieraassa lajissa. Jos oma laji on vaikkapa uinti, kuten hylkeellä, niin ei kannata yrittää pestä pyykkiä. Vai oletteko koskaan nähneet hyljettä pesemässä pyykkiä?

Paritustelevisiosarja Escort on edennyt finaalivaiheeseen. Sarja on ollut aika vaatimaton verrattuna vaikkapa Unelmien poikamieheen. Onko vika sitten tuotannossa vai vaisuissa suomalaisissa - luultavasti molemmissa. Eräs virhe on valita paritettaviksi liian nuoria henkilöitä. Heillä ei ole oikein erottuvaa persoonallisuutta, eikä käsitystä siitä, mitä he ovat hakemassa. Hieman ihmetyttää tyttöjen suostuminen loppuvaiheen oletettuihin muhinointeihin. Järkevämmältä tuntuisi äärimmäistä tahdonvoimaa käyttäen pihdata(tai näytellä pihtaavansa) hutsun maineelta välttymiseksi. Tai kai se voi olla meriittikin antaa helpolla. Löytyy baarista seuraa pikemmin.

Hauskimmat jaksot Escortissa olivat kun mentiin kisailijoitten koteja penkomaan. Vahinko kun kenenkään luota ei tullut tyttö- tai poikaystävä ovea avaamaan. Miehiltä löytyi jonkin verran pornoa ja jotkut tytöt olivat melkoisia sottapyttyjä.

Unelmien poikamiehessä hauskaa oli se kauniille naisille outo tilanne joutua tappelemaan miehen huomiosta. Homma ei ollut useimmilla naisilla ollenkaan hanskassa. Esimerkiksi treffeillä poikamiehen kanssa monet esittivät liian "vaikeita" ja poikamiehen kiusalliseen tilanteeseen saattavia kysymyksiä. Naiset eivät oikein hokanneet, että mieheen tekee parhaiten vaikutuksen hymyilemällä, pyörittelemällä kauniita silmiä ja ihailemalla miehen saavutuksia. Tai ehkä he hokasivatkin sen, mutta eivät vain halunneet panostaa voittamiseen näyttelemällä muuta kuin millaisia vaikeita henkilöitä he todellisuudessakin ovat.
Ohjelma tuo selvästi esiin miesten ja naisten välisen eron iskemistilanteissa: Siinä missä miehille itseään paremman esittämisestä tulee toinen luonto, naiset luottavat kelpaavansa ilman esittämistäkin.

Mitä on naisellisuus ja mitä on miehekkyys? Nuo käsitteet putkahtavat toistuvasti esiin ihmissuhdekeskusteluissa, mutta konsensukseen niiden sisällöstä ei päästä. Pohdinnassani tulin siihen johtopäätökseen, että yksinkertaisesti: Naisellisuus on heikkouden ja alistuvuuden tunnusmerkkejä(varsinkin suhteessa miehiin) ja miehekkyys voiman ja vallan tunnusmerkkejä. Eli kun puhutaan naisellisesta naisesta, niin tarkoitetaan, että kyseisellä naisella alistuvuuden ja heikkouden tunnusmerkistöt ovat vallitsevia.

Naisellisuutta on sirous, pitkät hiukset, hame ja korkokengät; siis sellaiset piirteet, jotka kertovat, että kyseinen nainen ei edusta fyysistä uhkaa, eikä ole edes kykenevä pakenemaan tehokkaasti. Sirous kertoo fyysisen voiman puutteesta, pitkät hiukset eivät sovellu lähitappeluun(vrt. skinit), hame ja korkokengät eivät sovi juoksemiseen. Naisellisuutta ovat myöskin luonnollisuus, herkkyys ja hymyilevyys. Luonnollisuus on sitä, että reagoidaan tilanteeseen sen aiheuttamalla tunnereaktiolla pokerinaaman sijaan. Miehet pitävät naisen luonnollisuudesta siksi, että luonnollisia ihmisiä on helppo hallita ja manipuloida, koska luonnolliset ihmiset on helppo saada reagoimaan halutulla tavalla. Luonnollisimpia ihmisiä ovat lapset ja kaikki tietävät, miten helppoa lapsia on itkettää. Naisellisuudessa onkin paljon lapsenomaisuutta.

Entäs sitten miehekkyys? Palomiehet ja poliisit ovat miehekkäitä. Heillä on fyysistä voimaa ja henkistä kanttia käyttää sitä. Palomiehillä on valta pelastaa ihmishenkiä, poliiseilla valta käskeä ihmisiä. Miehellä jolla on valtaa, on parempi mahdollisuus haalia selviytymisresursseja - tai ainakin on ollut historian saatossa. Naiset pitävät miehekkäistä miehistä, koska miehekkäillä miehillä on oletetusti enemmän resursseja annettavaksi naiselle.

Miehet pitävät naisellisista naisista, koska naisellisia naisia on helppo hallita eivätkä naiselliset naiset edusta uhkaa miehelle fyysisellä tai henkisellä tasolla. Naiset pitävät miehekkäistä miehistä, koska miehekkyys edustaa turvallisuutta ja resursseja.

Huvittavaa tai traagista nykyajassa on se, että naiset suosivat edelleen miehekkäitä miehiä, vaikka lisääntymisteknisesti naisella ei ole vastaavaa todellista tarvetta resursseille tai turvallisuudelle ulkopuolista uhkaa vastaan. Miehekkyys ei nykyään todellisuudessa ole sitä, mitä se on ollut ennen ja mitä sen kuvitellaan olevan. Miehen miehekkyys voi olla naiselle suurempi haitta perheväkivallan kautta kuin etu resurssien ja ulkopuolisen turvallisuuden lisääntymisen kautta. Heimoyhteisön vietit eivät istu kovin hyvin nyky-yhteiskuntaan.