Mars ja Venus ikuisesti yhdessä

Kurkistetaanpa hiukan John Grayn ohjeisiin kestävän parisuhteen muodostamiseksi: "Miehet eivät ymmärrä naisten tarpeita eivätkä naiset ymmärrä, mitä miehet todella haluavat. Parisuhde ei ole milloinkaan historiassa ollut miehelle yhtä vaikea kuin nykyisin. Mieheltä on viety vahva minäkuva, jonka perheen ainoana elättäjänä toimiminen hänelle antoi. Kun nykypäivän mies palaa kotiin, häntä kohtaa yleensä voiton asemasta tappio. Hänen partnerinsa tyytymättömyys viestii, että hän on epäonnistunut."

"Mikä tekee naiset onnelliseksi? Kun naiset olivat kokopäiväisiä perheenäitejä, he nauttivat muitten naisten tuesta ilman kilpailua. Naisten ei odotettu kantavan kaksinkertaista ihmissuhteiden vaalimisen ja perheen elättämisen taakkaa. Miehet hoitivat elatuspuolen tyytyväisinä jättäen partnerilleen vapauden hoitaa omat tehtävänsä sekä samalla luoda ja ylläpitää ihmissuhteita. Naisten on tultava ensimmäistä kertaa historiassa toimeen ilman hoivaavan ja feminiinisen ympäristön tukea. Työmaailma ei millään tavalla ruoki naisellisuutta ja vaikuttaa voimakkaasti naisten lähimpien ihmissuhteiden laatuun"

"Työpaikalla naista motivoi yrittämään tietoinen pärjäämisen tarve, mutta kotona häntä ajavat vaistot. Miehelle koti on perinteisesti ollut lepopaikka. Naisille se on toiminnan tärkeä keskipiste. Naisilla loppuunpalamisen ja tyytyväisyyden välinen ero ei johdu työmäärästä, vaan ihmissuhteiden laadusta ja tuen määrästä."

Johnin huomiot vaikuttavat minusta varsin osuvilta. Naiset kaipaavat toisten naisten emotionaalista tukea. Naisen liian vähäiset kontaktit naisystäviin saavat naisen hakemaan tukea mieheltään, joka kokee tilanteen niin, että häneen ei olla tyytyväisiä, vaikka hän olisi paiskinut töitä koko päivän. Mies ei ymmärrä naisen emotionaalisen tuen tarvetta, vaan alkaa miettimään, eikö hän tee tarpeeksi työtä naisen eteen. Mies puhuu vain tekojensa kautta ja jos teot eivät riitä tekemään naista onnelliseksi, niin mies tuntee itsensä riittämättömäksi.

Nykymaailman roolitus ei vastaa eri sukupuolten perustavanlaatuisiin tarpeisiin. Naiset joutuvat käyttäytymään yhä miehisemmin ja miehet naisellisemmin, eikä kumpikaan saa parisuhteessa sitä, mitä tarvitsee. John kirjoittaa: "Miesten tulisi muistaa, että ettei nainen puhu ongelmistaan ratkaistakseen niitä, vaan hoitaakseen sielunsa naisellista puolta. Kun nainen on onneton, mies saattaa tuntea olevansa epäonnistunut ja luopuu ehkä lopulta yrittämästäkään tehdä häntä onnelliseksi."