Kirjoitusten ja puheiden tulkitseminen

Kirjoituksiani ja puheitani tulkitaan pidemmälle kuin mitä olen kirjoittanut tai sanonut. Kun arvioin ydinvoiman vastustajien argumentaation tunnepohjaiseksi, niin Panu tulkitsee asian niin, että olen ydinvoiman kannattaja ja tarkoituksenani on vain halpahintainen pelottelu. Kun kirjoitan, että alempitasoisilla miehilläkin pitäisi olla oikeus seksiin, niin Arawn ja monet muut tulkitsevat, että olen pakottamassa naiset seksiin alempitasoisten miesten kanssa. Kun kirjoitin naisten omasta vastuusta olla valitsematta väkivaltaisia miehiä kumppaneikseen niin esitettiin, että yritän vähätellä väkivallan merkitystä ja kenties jopa oikeuttaa väkivallan. Missä on vika, kun kirjoitusten ajateltu sisältö ja tulkinnat eivät eivät kohtaa?

Minulla on luultavasti yleisestä standardista poikkeava tapa käyttää kieltä - niin puheessa kuin kirjoittamisessakin. Yleisen standardin mukaan ydinvoiman vastustajien argumentoinnin kritisointi tarkoittaa sitä, että sanoja on ydinvoiman kannalla. Minulle sanat tarkoittavat lähinnä vain sitä, mitä on sanottu. Minä saatan aivan hyvin kritisoida ydinvoiman vastustajien argumentointia, vaikka vastustaisinkin ydinvoimaa. Ilmeisestikin minun pitäisi ensin sanoa kantani ydinvoimaan ja vasta sitten esittää argumentaatiokritiikkini tyyliin: "Olen kahden vaiheilla ydinvoiman kannattamisen ja vastustamisen välillä, mutta kritisoisin..." Olen varmaan aika naiivi kun kuvittelen, että ihmiset ottaisivat sanotun vain sanottua asiaa koskien tekemättä siitä jonkin sortin tulkintaa.

Teen itsekin toki aika paljon tulkintoja, mutta tulkinnoistani on valitettu aika vähän. Johtuisiko se siitä, että mietin melko tarkkaan, onko tulkinnalle aihetta ja jos teen tulkinnan, niin en tulkitse asiaa niin kuin piru raamattua. Mielestäni on kohtuutonta esittää ääritulkinta negatiiviseen suuntaan, jos sanojan motiiveista ei ole täyttä selvyyttä.

Miksi monilla ihmisillä on taipumus hakea kaikesta kirjoitetusta ja sanotusta motiiveja ja piilomotiiveja? Onko yleisesti hyväksytyn standardin mukaista olettaa, että sanottuun liittyy joku selkeä päämäärä? Saako yksittäisiä väitteitä esittää ilman mitään mielipidettä asiaan liittyen? Jos minä esitän, että ydinvoiman vastustajien perustelut ovat tunnepohjaisia ja siksi kyseenalaisia, niin a)onko minun vastustettava ydinvoimaa ja b)onko minun oltava sitä mieltä, että ydinvoiman puolustajien perustelut ovat vähemmän kyseenalaisia?

Mitä järkiperusteluihin tulee, niin järkiperustelu voi olla ihan hyvin loistava tai surkea. Tunneperustelu tulee tuntemuksen pohjalta, järkiperustelu tietoisen ajattelun pohjalta. Järkiperustelu on niin hyvä kuin millaiset kyvyt perustelijalla on järjen käyttöön. Voidaan kuitenkin sanoa, että tasokas järkiperustelu on aina tunneperustelua parempi tai vähintäinkin yhtä hyvä.