Parku-Matin pärinöitä

Birdyllä luovuus sen kun lisääntyy sitä mukaa kun järjen valo himmenee. Birdyn satukirjassa seikkailevat lapsille tutut hahmot Parku-Matti, Mottipää ja Puusilmä. Birdy tulkitsee kirjoituksiani seuraavasti: "Rakkauden vähäosainen' puhuu rakkaudesta vaikka tarkoittaa pimpan saantia. Hän puhuu naimisiin pääsystä vaikka tarkoittaa vakituista pimpan saantia." Pelkään pahoin, että en voi enää kirjoittaa juuri mistään ilman, että sitä tulkittaisiin pimpan kaipuuksi. Jos mieleni tekee karjalanpiirakkaa, niin oikeasti minun tekee mieleni pimppaa. Jos haluan hämiksen lemmikiksi, niin silloinkin mieleni tekee pimppaa.

Schizoblog mietiskelee ylipiston tuottavuutta seuraavasti: "Jos yritysmaailmassa toimittaisiin samalla intensiteetillä kuin yliopistolla, niin Suomi menisi konkurssiin kaksi kertaa päivässä. Onneksi näin ei ole." Pitääkö tuo paikkansa ja jos pitää, niin miksi yliopistoilta ei vaadita parempaa tehokkuutta?

Ilta-Sanomien mukaan siivoava mies on naisten mielestä seksikäs. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että on parempi tarkkailla todellisuutta kuin kuunnella naisten omia sanomisia heidän preferensseistään. Naiset luultavasti tarkoittavat, että jos miljonääri-palomies-malli siivoaa, niin se on seksikästä.

Viikonlopun Iltalehdessä esikoiskirjailija Sofi Oksanen kysyy: "Miksei koskaan puhuta terveelliseen ruokaan tai hullun tavalla salilla käymiseen addiktoitumisesta(mutta anoreksiasta tai bulimiasta puhutaan)?" Johtuisikohan tuo ilmiö siitä, että ruuan kanssa leikkimistä pidetään jotenkin syntisenä ja luonnottomana?

Sofi pohtii, miksi miehet ovat alkaneet pihdata? Ovatko miehet huomanneet objektina olemisen nöyryyttävyyden? Voi asia noinkin olla, tosin vain hyvin harvalukuisen miesjoukon kohdalla. Seksiobjektina olemisesta on kuitenkin paljon enemmän hyötyä kuin haittaa.

Kevyesti kysyy: "Mitä merkitsee parisuhteen kehitykselle se, että miehen markkina-arvo näyttää nousevan avioliiton aikana?" Se merkitsee ensisijassa miehen lisääntynyttä valtaa parisuhteessa. Pitääkseen parisuhteen tasa-painossa, vaimo joutuu tekemään yhä enemmän myönnytyksiä omien vaatimustensa suhteen ja tyytymään vähempään. Jos vaimo ei suostu alemman markkina-arvonsa sanelemaan asemaan, niin koko avioliitto vaarantuu tai mies etääntyy yhä kauemmas.

Naiset ovat sikäli miehiä paremmassa asemassa avioliitoissa, joissa kumppanin markkina-arvo on noussut, että naiset pystyvät kompensoimaan markkina-arvonsa aleneman vähentämällä vallankäyttöään. Vaimon markkina-arvon noustessa liiton aikana miehellä ei ole samanlaista sopeutumismahdollisuutta, jolloinka liitto päättyy helpommin eroon. Mies ei voi kompensoida markkina-arvonsa alenemaa vähentämällä vallankäyttöään, sillä silloin hän vaikuttaa vain entistä nössömmältä ja epähoukuttelevammalta.

Kevyesti kysyy edelleen: "Naiset kuitenkin panevat miehiä useammin eron vireille - vaikka heidän mahdollisuutensa ulkoisesti samantasoiseen kumppaniin eivät olekaan vuosien mittaan parantuneet vaan huonontuneet. Miksi näin?" Naiset ovat vaativampia avioliiton tason suhteen kuin miehet. Siinä missä avioliitto on miehille vain osa elämää, naisille se on koko elämä. Naiset tuntuvat myöskin olevan biologisesti "koodattuja" sietämään huonoakin miestä raskausaikanaan ja silloin, kun lapset ovat pieniä. Sitten kun lapset kasvavat, myöskin vaatimustaso miehen käytöksen suhteen kasvaa. Nainen herää todellisuuteen, jossa mies ei ole muuttunut naisen toivomaan suuntaan, korkeintaan huonommaksi.