Voiko naista rakastaa? osa 2

Voiko naista rakastaa? kirjan hyödyttömyys on lähinnä siinä, että siitä ei löydy ratkaisuja väitettyyn patriarkaalisen järjestelmän aiheuttamaan sortoon. Lainsäädännössä ei kirjan kirjoittajien mukaan ole mitään erityisen törkeästi epätasa-arvoistavaa ja korjattavaa. Vika vain jotenkin mystisestikin on yhteiskunnan piilorakenteissa ja miehissä itsessään. Sekään ei oikein selviä, miten miesten pitäisi muuttua, mitkä realistiset mahdollisuudet tuollaisen muutoksen aikaansaamiseen olisivat ja mikä olisi lopputulos. Luultavasti miesten pitäisi olla kirjoittajien mukaan pehmompia ja "naistapaisempia". Kirjoittajat eivät kuitenkaan ota kantaa siihen, että naiset eivät keskimäärin pidä naistapaisista pehmomiehistä, jotka ylistävät rakkauttaan naiseensa aina kuin ehtivät.

Seuraavassa esimerkki kirjan puolueellisesta ja puusilmäisestä tavasta tehdä tulkintoja. Kirjassa on ensin lainaus Kari Kiianmaan artikkelista Kauneus ja terveys lehdestä: "Esimerkiksi 1950-luvulla perhe-elämässä oli enemmän yhteisöllisyyttä. Oli asuinyhteisö ja pihat, joilla touhuttiin yhdessä. Nyt jokainen menee omiin harrastuksiinsa eikä yhteistä toimintaa paljoa ole, tästähän on osoituksenamuun muassa se, että lasten perinteiset leikit ovat hävinneet. Aikuisilla on omat harrastukset. Kun nainen menee bodaamaan, se ei ole kovin sosiaalista toimintaa."

Kirja tarttuu viimeiseen lauseeseen irrallisena ja alkaa analysoida sitä naistutkijasilmälasien lävitse. Katsokaa ihaillen, millaisen tulkintojen viidakon naistutkimus pystyy saamaan aikaan viattomasta sivulauseesta: "Ongelmana on siis naisten meneminen omiin harrastuksiinsa...meistä näyttää, että naiset menevät kuntosalille porukoissa ja siis sangen sosiaalisina...Niinpä kysymme: mistä paikasta käsin kysyttynä naisten bodaaminen on menemistä ja ei kovin sosiaalista? Niidenkö näkökulmasta, jotka jäävät kotiin? Eli miesten ja lasten, jotka nainen jättää bodaamisensa ajaksi hoitamaan tehtäviä, joita naisen oikeastaan kuuluisi hoitaa? ...Olisiko vielä arveluttavampaa, jos nainen menisi bodaamaan naisten kuntosalille?...Entä miksi naisten kuntosalille menemistä kutsutaan bodaamiseksi? Vähentääkö kuntosali perheen yhteisöllisyyttä senkin vuoksi, että lihaskunnon kartuttaminen ja voiman lisääminen eivät kuulu perinteiseen naiskuvaan?"

Muutama poiminta kirjan arvosteluista, joita löytyy tästä, tästä, tästä ja tästä: "Onkin vielä monin verroin hämmentävämpää, että Jokinen ja Veijola silti vain asettuvat odottamaan sitä oikeasti muuttunutta, uutta miestä, joka olisi valmis kohtaamaan naisen aidossa irigaraylaisessa hengessä, miestä joka olisi kiinnostunut vaimostaan muunakin kuin lastensa äitinä. Tästä ongelman sijoittamisesta yksiselitteisesti mieheen ei ole Jokisen ja Veijolan tapauksessa edes sitä terapeuttis-katarttista etua, että miehelle näin voitaisiin sysätä myös syyllisyys nykyiseen sukupuolten kohtaamisen vaikeuteen. Kun nimittäin kulttuurintutkimusta tehdään, on mieskin vain kulttuurinen konstruktio: ei ole ketään, jota syyttää siitä, että naisen rakastamiselle puuttuu kulttuurinen paikka ja muotti."

"Valtiotieteen tohtori Soile Veijola ja yhteiskuntatieteen tohtori Eeva Jokinen kertovat pakinassaan Voiko naissosiologia rakastaa?, että naisen elämä on kovaa, mutta ei silloin, kun nainen haluaisi."

"Naistutkimus pitää yllä myyttiä aviopuolisoiden epätasa-arvosta ehkä sen takia, että naistutkimus voisi oikeuttaa olemassaolonsa. Jotenkin tulee mieleen marxismi-leninismi tutkimussuuntauksena.