Puoli vuotta...

...bloggausta takana, on yhteenvedon aika. Aluksi epäilin, että suppea diskurssini lopettaisi kirjoitukset alkuunsa. Olin väärässä - suppeus pysyy, mutta juttua riittää. Vei aikansa päästä kiinni blogimaailmaan, mutta vähintään yhtä vaikeaa on päästää irti.

Aloittaessani blogosfääri laajeni valonnopeudella, mutta nykyään blogeja on on enemmän kuin lukijoita - eli kaikki eivät lue edes omaa blogiaan. Oma kirjoitusintoni vaihtelee päivästä ja hetkestä toiseen. Pitäisi varmaan uudistua ja kasvaa ihmisenä.

Kommenttiosasto on ollut ennalta aavistamaton valopilkku. Jonkin aikaa sitten kommenttiosastoja pidettiin bloggauksen perusajatuksen vastaisina, mutta nykyään niitä putkahtelee sinne tänne. Vuorovaikutteisuus on kirjoittamisen suola.

Tulevaisuudesta ei voi juuri muuta sanoa kuin että samaan tapaan jatketaan ainakin toistaiseksi. "Mikä naurulla aletaan, se itkulla päätetään", "Se on komiaa kun kiikkuu, kun ei vaan putoaasi."