Seksitulonsiirtoja

Mitvit hakkaa uusimmassa kirjoituksessaan olkiukoista ilmat pihalle. Seksitulonsiirtoja voidaan aivan hyvin tehdä myöskin taloudellisin keinoin. Eräs tapa on perustaa bordelleja, joita subventoidaan naisilta ja ylempitasoisilta miehiltä kerätyillä veroilla, jolloinka seksinpuutteessa kärsivät alempitasoiset miehet pääsevät kiksauttamaan leffalipun hinnalla. Bordellit olisivat tietenkin turvallisia ja laadukkaita ja ihmiskunnan historian valossa työntekijöistä ei olisi puutetta. Myöskin ilotytön ammatista tehtäisiin kunniallinen ja heidän syrjintänsä kiellettäisiin lailla.

Toinen tapa lisätä seksitasa-arvoa on vapauttaa alempitasoiset miehet veroista ja kerätä puuttuvat verotulot naisilta ja ylempitasoisilta miehiltä. Miehen seksinsaanti korreloi hänen varallisuutensa kanssa ja jos alempitasoisten miesten varallisuutta nostetaan suhteessa naisiin ja ylempitasoisiin miehiin, niin silloin seksivarallisuus jakautuu tasaisemmin kaikkien kesken. Ja jotta emme puhuisi vain seksistä, vaan parisuhteista ylipäänsä(mikä on tietenkin onnelisuuden kannalta paljon tärkeämpää!), niin verohelpotukset alempitasoisille miehille toisivat parannusta tasa-arvoon silläkin rintamalla.

Ja korostetaan vielä tuhannen kerran(vaikka se ei arvattavasti mene humanisteille päähän senkään jälkeen), että on turha kaivaa esiin olkiukkoja seksiin pakottamisesta. Minä en kaipaa minkään sortin pakottamista seksiin, vaan ainoastaan sitä, että alempitasoisten miesten asemaa seksi- ja parisuhdemarkkinoilla parannetaan tasa-arvoisemmaksi tekemällä heistä houkuttelevampia kumppaniehdokkaita ja samalla rajoittamalla huippu-urosten haaremikokoja pienemmiksi lainsäädännön avulla.

Kuuluisa filosofi Tony Halme sanoi kerran, että "naiset kiinnostuvat vaikka Notre Damen kellonsoittajasta, jos hänellä on milli takakaskussaan". Se oli viisaasti sanottu ja jotta pääsisimme tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan seksi- ja parisuhde markkinoilla, niin eiköhän anneta kaikille Suomen Notre Damen kellonsoittajille mahdollisuus saada tuo milli takataskuun ja päästä siten tyydyttämään perustarpeitaan muiden tavoin. Tulonsiirroissahan ei ole mitään väärää, eihän?

Tehkäämme vaikkapa koe. Tuloksen maailmankuvallisen ja kaikinpuolisen kattavuuden varmistamiseksi imaginäärisinä koehenkilöinä ovat Mitvit, Lumikki ja Panu. Keräämme Mitvitiltä ja Lumikilta millin rahaa, annamme rahat Panulle ja seuraamme kymmenen vuoden ajan, tapahtuuko seksivarallisuuden jakautumisessa tasoittumista. Mitään pakottamista seksiin ei tarvita!