Transhumanismin mysteeri

Uudessa Yksityisetsiva-blogissa on huimaa transhumanistista pohdintaa ihmissuhteiden ja seksin tulevaisuudesta. Minulle on hiukan jäänyt hämäräksi koko transhumanismin tavoite, jos sellaista edes on olemassa. Voisiko tavoite olla ihmisen äärimmäinen onnellisuus? Ihminen vain laitettaisiin piuhojen päähän ja piuhoista tulevat signaalit tekisivät hänet äärimmäisen onnelliseksi. Sitten ratkaistaisiin ikääntymisen ongelmat. Ja kaikki ihmiset eläisivät onnellisina elämänsä loppuun saakka? Jos transhumanisteilla olisi mahdollisuus päättää mielikuvituksensa rajoissa haluamansa kaltainen tulevaisuus ihmiskunnalle, niin millainen se olisi?

Mitkään ihmisen ulkoiset apuvälineet eivät ratkaise onnellistumisen ongelmaa, koska onnellisuustutkimusten mukaan ihminen tottuu hyvin nopeasti tavoittelemiinsa saavutuksiin ja on lyhyen ajan päästä yhtä onnellinen kuin ennen tavoittelemansa asian saamista. Minä muistan sen, kun videot olivat tulollaan markkinoille, niin ajattelin, että kun joskus saisin videot, niin katselisin niitä jatkuvasti. Ja ajokortin saatuani ajattelin, että ajaminen on niin hauskaa, että ajelen loppuelämäni ihan vain huvikseni. Ihmisluonto on sellainen, että minkään vempeleen saaminen ei tee ihmistä pysyvästi onnellisemmaksi.

Pysyvä onnellisuus saavutetaan vain kajoamalla ihmisen aivojen mielihyvärakenteisiin tai jalostamalla onnellisia ihmisiä. Olisiko ettisesti oikein jalostaa työtään tai rooliaan rakastavia ihmisiä, oli tuo työ mitä tahansa? Saarioisen lehmänmahojen puhdistajat olisivat työssään ikionnellisia. Hellan ja nyrkin välissä olevat naiset olisivat ikionnellisia, koska se olisi juuri sitä, mitä he haluaisivat. Olisiko väärin "rakentaa" keinotekoisesti onnellisten ja tehtävissään tehokkaiden ihmisten yhteiskunta?