Miehen mahdollisuudet huoltajuuteen erossa

Olemattoman miestenpäivän kunniaksi katsaus miesten asemaan lapsiperheen avioerossa. Jarmo Lindholm kirjoittaa:

"Vanhemmat asetetaan eron jälkeen keinotekoisiin asemiin siten, että toinen vanhemmista määritellään oikeaksi vanhemmaksi, ja toiselta viedään vanhemmuuden edellytykset. Toinen määritellään perheelliseksi, uhrautujaksi, ja yksinhuoltajaksi. Toinen määritellään perheen menettäneeksi, vastuuttomaksi ja etävanhemmaksi. Miehet kuuluvat pääsääntöisesti tuohon jälkimmäiseen joukkoon. Yhteiskunta käyttää sumeilematta valtaa riistää miehen ihmisarvo. Ja koska miesten isäkuva on kovin kehno, niin rattaat jauhavat ihmisen palasiksi erityisesti riitaisissa eroissa. Toinen uhrataan ja naulataan häpeäristiin. Kätevintä on tietysti uhrata heikompi osapuoli, eli mies."

Yksinhuoltaja- ja yhteishuoltaliiton puheenjohtaja Tiina Kaarela kirjoittaa seuraavasti liiton keskustelufoorumilla(edustaako Kaarela myös yh-miehiä?):

Miksi miehet itse pitävät yllä myyttiä...siitä, että isä ei lapsia saa erossa???!!! Kun juuri on kerrottu, että tuomioistuimeen päätyneistä riitatapauksista lapset määrätään fifty-fifty isille ja äideille, pitää vieläkin väittää, ettei tasa-arvo toteudu tuomioistuimissa.

Asianhan voisi toki nähdä niinkin, että ei todellakaan toteudu, vaan miehiä suositaan, koska käytännössähän kaikkien tutkimusten mukaan naiset vastaavat lapsista ja kodista pääsääntöisesti perheissä. Oikeuden käyminen tunnustetaan myös yhdeksi väkivallan muodoksi. Mutta minä en nyt väitä niin.

Minusta tuntuu, että miesten oikeuksista puhujien olisi aika ottaa oppia feministien kokemuksista: uhrifeminismissä nainen nähtiin uhrina, marttyyrinä ja toisten vallankäytön kohteena. Voimafeministit korostavat naisten omia kykyjä ja ansioita.

Samasta keskustelusta poimittua:

- Kaarelan heitto on liian kevyt vastuullisesta asemasta. Ja todistelee epäilyjemme ja pelkojemme puolesta. Uhrisovinismia ei ole se jos arvioidaan rakenteellista eriarvoisuutta eli naisten ylivaltaa virkakoneistossa.

- Ihmettelen edelleen, miten luotettava se tutkimustieto on, että oikeuteen menneistä tapauksista 50/50 tuomittaisiin isälle/äidille, ja mikä tutkimus se on.

- Jankkaan ja väitän edelleen, että suurin osa sopuratkaisuista syntyy kun isä *luopuu* taistelusta lapsien asumisessa. En varmasti osu aivan harhaan, että suurin osa oikeuteen viedyistä tapauksista lähtee kun isä pitää kiinni oikeuksistaan. En oikein käsitä tätä vääntämistä. Tää tasapuolisuus huoltajuudesta on yhtä selvää *faktaa* kun tasapalkkaisuus. Jos näissä asioissa vallitsisi tasa-arvo, niin oikeudellisten huoltajuuskäsittelyjen määränhän pitäisi vähentyä olennaisesti.-

Yhden eronneen miehen tarina.