Erään nuoren naisen tarina

Nuori nainen kertoo kommenttiosastolla seuraavanlaisen tarinan:

Oli kerran nuori tyttö, joka tapasi nuoren pojan. Tytöllä oli takana muutama satunnainen seksuaalinen sähellys sekä se tavallinen teini-iän loppuun asti kestänyt seurustelusuhde. Hän oli nätti ja häntä pidettiin mukavana. Poika oli aivan kokematon. Hän piti itseään rumana. Poika ihastui tyttöön. Poika oli hyvin lahjakas siinä mitä opiskeli ja tyttö ihaili häntä. Tyttö ei tuntenut kovin suurta seksuaalista vetoa poikaan, mutta ihastui kuitenkin. He alkoivat seurustella.

Poika oli hyvin mustasukkainen tytöstä. Hän alkoi inhota kaikkia tytön miespuolisia ystäviä, heistä ei saanut puhua. Seurustelua oli kestänyt muutaman vuoden kun pojan tavanomainen synkkyys muuttui vakavammaksi masennukseksi. Hän inhosi ihmisiä, hänestä häntä ei arvostettu riittävästi. Tyttö koetti parhaansa mukaan auttaa poikaa, joka takertui häneen ja sanoi, ettei hänellä maailmassa ole muita. Poika puhui ja raivosi paljon ihmisten pahuudesta, eikä kukaan muu kuin tyttö kuullut tätä. Joskus poika rehvasteli suurieleisesti. Ai niin: poika ei ollut väkivaltainen ja tosiaan, hän teki kyllä kotitöitä.

Tyttö ei voinut mennä pois pojan luota kuin muutamaksi tunniksi ilman että poika ahdistui. Jos tyttö koetti sanoa, että pojan omistushalu tuntui pahalta, poika alkoi itkeä varmana siitä, että tyttö nyt jättäisi hänet. Pian tyttö ei enää koettanut puhua siitä, että hänestä tuntui pahalta. Seksi ei sujunut ja sitä oli vähän. Pojan mielestä tyttö painosti häntä seksiin, hänestä oli vastenmieleistä että tyttö saattoi aktiivisesti haluta. Joskus hän sanoi, että tyttö sitten varmaan haluaa muita miehiä. Tyttö teki monta vuotta parhaansa rakastaakseen poikaa. Loputa hän vain tuki tätä ajatellen pojan muuten hajoavan.

Sitten tyttö, nyt jo nuori nainen, sairastui fyysisesti. Viimein hän ymmärsi, että hän ei voinut jäädä jos tahtoi terveeksi. Niin hän lähti. Poika, jo nuori mies, jatkoi synkkää elämäänsä ilman nuorta naista. Nuori nainen ei oikein kestänyt omistushalua tai mustasukkaisuutta. Hän kaipasi kuitenkin seksiä, sitä kun ei ollut aikoihin ollut. Hän huomasi hyvinkin kelpaavansa miehille. Eräs näistä miehistä, hänen ystävänsä, oli kiltti ja rauhallinen, he juttelivat paljon ihmissuhteista yhdessä, myös tytön kokemuksista poikaystävänsä kanssa. Myös siitä, kuinka mustasukkaisuus pelotti naista. Naiset eivät yleensä piitanneet tästä miehestä. Erään kerran nuori nainen päätyi sänkyyn tämän miehen kanssa. Hän ajatteli ja sanoi ääneen, että se olisi mukavaa ja toverillista. Miehen käytös muuttui täysin, hän yritti omia nuoren naisen. Nainen vetäytyi kauemmas, eikä lakannutkaan puhumasta muistakin miessuhteistaan vaikka mies heittäytyi mustasukkaiseksi. Mies sanoi naista julmaksi.

Nainen päätti, ettei enää menisi kuin sellaisten ihmisten lähelle, joita hän todella kovasti ja varmasti haluaisi ja kaipaisi. Eihän ollut mitään iloa kellekään siitä, että hän antoi vain sen minkä voi: ei sitä haluttu. Sitä sanottiin julmaksi. Nykyään nuori nainen on ihmeen onnellinen.

Tarina herättää minussa ajatuksia, joita yritän seuraavassa koota yhteen kuulostamatta Tommy Hellsteniltä tai vain joltakin kolmen centin kyökkipsykologilta. Ensinnäkin, keiton perusainekset kuulostavat sellaisilta, jotka toistuvat varmaan monissakin kokemattomien, itseään ja halujaan etsivien nuorten kasvukertomuksissa. Suhteen alku kuulostaa nuoruusajan suhteiden tyypilliseltä "helpolta" aloitukselta, jossa vain tavataan joku, kuka tahansa, joka osoittaa kiinnostusta ja kasvatetaan tuosta kiinnostuksesta itselle rakkauden tunne tiedostamatta kovinkaan tarkkaan omia tarpeitaan ja motiiveitaan kumppaninvalinnan suhteen. Tuollainen "automaattinen" nuoruusiän alkuihastus kantaa tietyn matkaa, mutta arjen valjettua huomataan helposti, että suhde on väärällä pohjalla.

Markkina-arvotermein voisi arvella, että poika saa itselleen paljon omaa markkina-arvoaan ylempänä olevan tytön. Tuollaisen nuoruuden onnenkantamoisen saatuaan poika voi reagoida tilanteeseen kahdella tapaa. Poika voisi ymmärtää, että hän on ollut onnekas ja että hänellä on valtit käsissään tytön pitämiseksi, kunhan hän vain pelaa korttinsa oikein, järjellä. Pojan pitäisi ymmärtää kehittää omaa markkina-arvoaan suhteen aikana kohti tytön markkina-arvoa ja samalla antaa tytölle mahdollisimman paljon onnellisuudenkokemuksia, jotta tyttö ei haluaisi vaihtaa toiseen mieheen. Väärä reagointitapa on toteutunut mustasukkaisuus, joka järjellä ajatellen vain tekee suhteelle hallaa, vaikka onkin varsin ymmärrettävä tapa toimia inhimillisten tunteiden ohjaamana.

Kun mustasukkaisuus ei auta, poika vetoaa tytön säälin tunteisiin epätoivossaan. Järjen pitäisi sanoa tässäkin kohdassa(kummallekin osapuolelle), että säälijän ja epätoisen suhde on epäterve ja tuomittu epäonnistumaan. Mutta, tuollaista on nuoruus ja kokemattomuus ja viisaus tulee usein vasta väärien valintojen myötä. Oikea rakkaus haluaa tehdä toisen onnelliseksi. Väärä rakkaus perustuu sääliin ja epätoivoon.

Toisen pojan tapauksessa samantapainen hetkellinen markkina-arvokuplasuhde saa alempitasoisen pojan pään pyörälle ja taaskin turvautumaan suhteen pitämisessä ja omassa heikossa itsearvostuksessaan mustasukkaisuuteen ja naisen toimien rajoittamiseen. On huomattava, että toisessa ajassa ja paikassa mustasukkaisuus olisi ehkäpä toiminut aivan mainiosti tytön pitämisessä, vaikka onnellista suhdetta ei olisi syntynytkään. Mustasukkaisuuden paras evoluutiobiologinen terä on tylsynyt nykyajan vapaitten valintojen areenalla. On kuitenkin helpompaa kehottaa toista välttämään mustasukkaisuutta kuin toimia oman ohjeensa mukaan.

Nuori nainen:

Mitä arvelet, kuinka suuri osa sellaisista miehistä, jotka katsovat itse olevansa ATM:iä (ts. ovat vakuuttuneita siitä, etteivät kelpaa naisille), kykenee välttämään liioitellun mustasukkaisuuden jos joku nainen välittääkin?

Voisin kuvitella, että moni tuossa asemassa oleva ATM saattaa joutua mustasukkaisuuden kelkkaan. Toisaalta ihmiset ovat yksilöitä ja reagointitavat ovat erilaisia. Paremmin tytön pitämisessä toimii tietenkin täysin päinvastainen lähes totaalinen mustasukattomuus, joka viestittää tytölle miehen itsevarmuudesta kilpakosijoitaan kohtaan. Se onkin paras, joskaan ei pomminvarma, käytösstrategia nykyajan vapaiden valintojen maailmassa. Teoria mustasukattomuudettomasta on toki verrattoman paljon helpompi esittää kuin toteuttaa se käytännössä.

Nuori nainen:

Mitä arvelet, kuinka suuri osa itsensä ATM:ksi mieltävistä miehistä oikeasti hyväksyy sen, että nainen ryhtyy hänen kanssaan satunnaiseen ja intohimottomaan toverilliseen seksisuhteeseen? Ilman sitoumuksia ja ilman mustasukkaisia omimisyrityksiä?

Aika harva varmaan kestää tuollaisen tilanteen. Aika harva ATM tosin on tuollaisessa tilanteessa. Tilannehan on kymmenen kertaa tyypillisempi tytön ja YTM:n tapauksessa.

Nuori nainen:

Pitäisikö sinun mielestäsi useampien nuorten tyttöjen käyttäytyä tämän tarinan tytön lailla? Minun mielestäni ei, hänhän tuotti pahaa oloa niin itselleen kuin muille, vaikka yritti tehdä hyvää.

Säälisuhteet eivät tosiaankaan toimi pitkän päälle ja lopputulos on usein kehnonlainen. Jotenkin nuorilla tulisi olla tietoa erilaisista seurustelusuhteiden rakenteista jo ennen seurustelumaailmaan ampautumista, jotta kaikkea ei tarvitsisi opetella kantapään kautta. Koulussa pitäisi pitäisi olla oppiaineina seurustelutaito ja markkina-arvoteoria. Ennen suhdetta nuorten tulisi deittailla erilaisia vastakkaisen sukupuolen edustajia ilman seksiä, jotta he voisivat luoda jonkinlaisen aavistuksen omista todellisista haluistaan ja mahdollisuuksistaan. Ja ehkäpä nuorilla olisi hyvä olla olemassa viisas setä, joka kertoisi epäterveiden suhderakenteiden olemassaolosta jo ennen kuin ne pääsevät venymään haitallisen pitkälle.