Status on kaikki mitä tarvitset

Alain de Botton:

Yleensä oletetaan, että raha on kaikki mitä tarvitset tehdäksesi töitä rankasti. Oikeampaa olisi kuitenkin sanoa, että voimakkain motivaattori on statuksen hakeminen. Statuksen omaaminen on kuin "rakastetuksi tuleminen". Tuntiessamme itsemme rakastetuiksi olemme huomion objekteja. Voisimme määritellä rakkauden kunnioitukseksi ja herkkyydeksi toisen ihmisen olemassaololle. Huolehtivan rakkauden alla me puhkeamme kukkaan.

Miksi sitten tarvitsemme rakkautta niin paljon? Koska näyttää siltä, että meidän on vaikea olla itsevarmoja ilman merkkejä siitä, että muut pitävät meistä. Amerikkalainen psykologi William James kirjoitti joskus: "Julmempaa rangaistusta olisi vaikea keksiä kuin se, että henkilö jäisi yhteiskunnan muitten jäsenten huomion ulkopuolelle. Jos ihmiset eivät reagoisi tekemisiimme, meidät olisi tuomittu eläviltä kuolleiksi."

Rakkaus ja status ovat meille merkityksellisiä, koska ne antavat meille turvaa paremmin kuin seinät, ruoka tai lämpö. Siitä seuraa, että surullisuutemme tai vaaran tunteemme heräävät statusasemamme ollessa uhattuna. Huomaamattomaksi joutuminen on epämiellyttävyyden lisäksi epäturvallista. Yhteisön hyväksyntä edeltää itsehyväksyntää ja hylätyksi joutuminen voi johtaa itsevihaan.

Ei siis ole ihme, että olemme huolissamme paikastamme yhteiskunnassa. Statuksemme määrää osaltaan, kuinka paljon rakkautta saamme osaksemme ja jos emme voi olla tyytyväisiä itseemme, joudumme nöyryytykseen ja häpeään.

Halaaminen on perustarve. Fyysinen huomionsaanti on tärkeää aivojen kehityksen kannalta. Sikatutkimus osoittaa, että siat masentuvat, jos ne eristetään tai niitä estetään leikkimästä. Psykiatri Sebastian Kraemer väittää, että pojat tarvitsevat enemmän huomiota vanhemmiltaan tai heistä tulee muuten helposti elämänsä kanssa kamppailemaan joutuvia tai itsemurha-alttiita.

Meidänkin yhteiskunnastamme löytyy julmimman kidutuksen uhreja, jotka jäävä huomioinnin ja inhimillisten kontaktien ulkopuolelle: Alempitasoiset miehet. Valitettavan paljon löytyy myöskin sellaisia henkilöitä, joiden mielestä heidän kiduttamisensa ignoroimalla ja pitämällä halausetäisyyden ulkopuolella on aivan oikein. Ehkäpä tulevaisuudessa meidänkin yhteiskuntamme muuttuu inhimillisempään suuntaaan.