Naisten sääliäänet

Laitinen kirjoittaa Iltalehdessä seuraavasti:

Äänestäjiä houkutellaan valitsemaan ehdokkaansa esimerkiksi koston, ilkeyden, protestin, säälin ja myötätunnon perusteella. Järjen tilalle on noussut tunneäly.

Esimerkiksi Anneli Jäätteenmäen eurovaalikampanja pohjautuu ajatukseen, että nyt pitää kostaa Paavo Lipposelle ja miehille, kun nämä syrjäyttivät Annelin pääministerin paikalta. Hylättyjen ja sorretuiksi itsensä kokeneiden naisten äänivyöry siskoille on merkittävä voimavara, ja se tukee naispoliitikkoja, joilla on sama kohtalo. Miten muuten on selitettävissä Leena Harkimon valtava äänisaalis viime eduskuntavaaleissa tai hänen nousunsa naistenlehti Eevan Vuoden Eevan perintöprinsessaksi? Siskot osoittivat mieltään Hjallis Harkimolle, joka hylkäsi Leenan Merikukka Forsiuksen vuoksi.

Avioelämässä kolhuja saaneet julkisuuden naiset kaapataan nopeasti ehdokkaiksi, sillä puoluetoimistoissa tiedetään hyvin, että osa naisista antaa heille sympatiaäänensä. Timo T.A. Mikkosen hylkäämä Tuire Mikkonen pääsi heti Kepun listoille. Myös perussuomalaiset päättivät eduskuntavaaleissa hyödyntää naisten tunteman säälin ja ottivat ehdokkaakseen Kerstin Campoyn, joka oli menettänyt lapsensa heidän amerikkalaiselle isälleen.

Tuossa Laitisen tekstissä taitaa olla vinha perä. Tuollainen "sääliääni"-periaate vie kyllä uskottavuutta naisten äänestyskäyttäytymiseltä, mikä laittaakin ymmärrettävään valoon entisaikojen käytännöt, jolloinka naisilla ei ollut äänioikeutta. Tarkoitushan olisi valita paras, eikä säälittävin edustaja.

Isosisko ihmettelee, miksi miesten urheilu on tärkeämmässä asemassa kuin naisten urheilu. Tuostakin epäkohdasta päästäisiin eroon, kun tehtäisiin vain yksi yleinen sarja, johon kaikki osallistuisivat. Silloin naiset olisivat samassa asemassa kuin miehet.

Miten tämä temppu tehdään? Video.

Illuusio

Mielenkiintoista tietoa valosta ja väreistä.