Kauneus partnerinvalintakriteerinä

ATN:ssä ja sen kommenttiosastolla keskustellaan kauneudesta partnerinvalintakriteerinä:

- Hihhihhii. Onko tällä miehellä vintillä valoa? Ei taida olla. Mies surkuttelee, kun ei rumana kelpaa kenellekään, mutta myöntää samaan hengenvetoon ettei itsekään voisi olla ruman yksilön kanssa. Miten mies voi odottaa muilta jotain mihin ei itsekään pysty? Pinnallisen ruman ihmisen kohtalo voi olla kova, mutta omassa tyhmyydessään tämäkään mies ei sitä tajua.

- Minkä mies sille voi, jos ei ihastu muihin kuin ns. kauniisiin naisiin? Ota vaihteeksi käsittelyyn joku toinen ominaisuus. Vaikkapa katkeruutesi. Mieti, pystyisitkö kiinnostumaan miehestä, joka lähes päivittäin valittaisi internetissä kelpaamattomuuttaan.

- Toinen esimerkki: Huonosti käyttäytyvät, töykeät ihmiset harvoin edes tiedostavat käytöstään. Mutta ihastuvatko he toisiinsa? Eivät, vaan niihin hyväkäytöksisiin, fiksuihin ihmisiin. Samalla tavalla monet yleisten normien mukaan rumat ihmiset näkevät itsensä pohjimmiltaan kauniina. On mieletöntä vaatia, että he hakeutuisivat epäviehättävinä pitämiensä ihmisten seuraan.

- Ja vielä kerran: Miten ihmeessä rumalla ihmisellä voisikin automaattisesti olla erilaiset preferenssit kumppanin suhteen kuin kauniilla. Samanlaisia eläimiähän me olemme kaikki. Tietoista parinvalintaa ei ole juuri olemassakaan.

- "Pinnallisuus" ei ole tietoisesti valittu ominaisuus tässä parinvalintakontekstissa. Kysymys kuuluukin: Miksi ihmeessä haukut miehiä siitä? Mielestäni tapasi loukata rumia miehiä vain siksi, että he ihastuvat "vääriin" naisiin on melko arveluttava.

- Miten rumat miehet voivat olettaa, että kukaan kiinnostuu heistä, kun he itse eivät kiinnostu rumista naisista?

Miehen rumuus ei ole mikään este sille, että kauniimpi nainen ihastuisi mieheen. Hjalliskin on menossa juuri naimisiin. Mies voi kompensoida rumuuttaan muilla ominaisuuksilla. Miksi köyhä nainen kuvittelisi, että joku miljonääri ihastuisi häneen? Tietenkin siksi, että moni miljonääri ihastuu köyhiin naisiin. Ei ihmisellä tarvitse olla niitä ominaisuuksia, mitä hän vaatii toiselta. Useinhan parit muodotuvat toisiaan täydentävistä yksilöistä, eikä suinkaan sellaisista ihmisistä, joilla on tarjottavanaan samaa kuin toisella.

Naiset ja miehet ovat eri asemassa periutumismarkkinoilla. Naiselta ei vaadita useimmiten paljon työtä hyvään menestykseen miesten kanssa - lähinnä kauneutta. Useimmilla naisilla on kauneutta ilman suurempaa panostusta ihan kohtuullisen riittävästi. Ja suuri osa naisista pystyy hankkimaan kauneutta ankaralla laihdutuksella ja kuntoilulla. Sitten on 5% ryhmä naisia, joilla kauneutta ei ole ja joiden on sitä vaikea hankkia. Se on ikävä tilanne, sillä nainen ei pysty kompensoimaan kauneuden puutetta juuri millään.

Miehen hyvä asema pariutumismarkkinoilla koostuu monista eri vähintäänkin kohtuullisista ominaisuuksista ominaisuuksista tai yksittäisistä loistavista ominaisuuksista. Yksittäiset huonot ominaisuudet voivat nollata monta miehen kohtuullisen hyvää ominaisuutta. Mies on hyvässä asemassa pariutumismarkkinoilla, jos hän on esim. poikeuksellisen komea tai rikas. Tai jos hän on kohtuullisen rikas ja komea.

Miehen alempitasoisuus ei tunnu kovin ihmeelliseltä asialta, koska miehellä on valtava joukko kohtalotovereita ja miehellä on miltei aina olemassa ainakin teoreettinen mahdollisuus nousta alempitasoisuuden suosta. Alempitasoinen nainen on sen sijaan friikki kohtuullisentasoisten naisten joukossa ja rumuuden kompensointi voi osoittautua lähes mahdottomaksi.

Ilta-Sanomat:

Paul Lillrank kuulutti kotirouvan ammatin perään ja piti sitä "fantastisena juttuna". Professori kaipaa uudenlaista kotirouvakulttuuria, jossa kotiin ei välttämättä jäädä lopullisesti. Naisasialiitto kommentoi IS:ssa Lillrankin mietteitä.

En ole lukenut Naisasialiiton mielipiteitä, mutta voin kyllä kuvitella ne mielessäni. Oma mielipiteeni on, että miehille pitäisi taata samanlaiset mahdollisuudet "kotiherrakulttuuriin", jossa mies voi jäädä kotiin ja vaimo tienaa leivän. Miksi naisille ollaan aina tarjoamassa elämään lisää valinnanvaraa ja sitten yleensä valitetaan päälle, kuinka kurjaa on, että elämässä on hyviä vaihtoehtoja, joiden väliltä pääsee valitsemaan.

Ilta-Sanomien otsikossa kerrotaan myöskin, että seksikokemuksia vertaillaan naisporukoissa. Yleensähän elätellään sellaista myyttiä, että miehet kerskuisivat naisjutuillaan. Totuus taitaa olla kuitenkin toisenlainen.