Sikamiesteoria ja Markkina-arvoteoria
Parisuhdemarkkina-arvoteoria on noussut pienen tauon jälkeen jälleen keskustelun aiheeksi. On kysytty, mitä sillä tekee ja mihin sitä tarvitaan? Eikö samoista asioista ole puhuttu maailman sivu ennenkin, mutta eri termein? Nuo ovat ihan aiheellisia kysymyksiä. Löytääkseen vastauksen noihin kysymyksiin on tarkasteltava teorianmuodostusta yleisellä tasolla: "Mitä teorioilla tehdään ylipäätään?" Miksi ei vain puhuta asioista ihan yleisellä tasolla niin kuin normaalit ihmiset?
Teoriaa voidaan käyttää eräänä tarkastelunäkökulmana muiden joukossa selvittämään todellisuuden ihmiselämälle oleellisia piirteitä. Teoriasta voidaan myöskin johtaa käsitteitä, jotka ovat avuksi tuossa todellisuuden paremmassa ymmärtämisessä. Teorian saama suosio käytäntöön soveltamisessa kertoo lopultakin sen käyttökelpoisuuden työvälineenä. MAT on osoittanut elinvoimansa tuon käytännön kautta. Se on levittänyt lonkeronsa ja terminologiansa ainakin suomalaiseen netissä käytävään ihmissuhdekeskustelukäytäntöön. Jopa monet piintyneet MAT:n vastustajat ovat pikku hiljaa alkaneet käyttämään teoriaan liittyviä käsitteitä kirjoituksissaan.
MAT:n tarvetta voidaan perustella sillä, että pariutumisessa tulee vastaan paljon tilanteita, joiden ymmärtäminen ja menestyksellinen selvittäminen vaatii asiaan perehtymistä toiminnan ja "yritys ja erehdys" -menetelmän sijaan. Samat tilanteet voidaan toki kuvata ilman MAT:a. Seuraavassa yksi esimerkki MAT:n ja perinteisemmän selitysmallin erosta.
Perinteinen teoria naisten suusta usein kuultuna: "Miehet jakaantuvat lähinnä kahteen kategoriaan, kunnollisiin suhdetta etsiviin miehiin ja vain seksin perässä juokseviin sikamiehiin. Baarissa ollessa naisen olisi tärkeää selvittää, kumpaan kategoriaan iskemään tuleva mies kuuluu, mutta se ei ole aina helppoa. Jostain syystä minulle käy aina niin, että lankean noihin seksin perässä juokseviin sikamiehiin, eikä soittoa seuraavana päivänä kuulu. Joillakin on vain huonompi tuuri kuin toisilla pariutumisrintamalla.
Sama tilanne MAT:n näkökulmasta: Kaikki miehet kuuluvat samaan kategoriaan. Se, lähteekö mies hakemaan baarista pitkäaikaisempaa suhdetta jonkun naisen kanssa vaiko vain seksiä, riippuu lähinnä miehen ja naisen välisestä markkina-arvoerosta. Sama mies voi siis olla yhden naisen sika ja toisen prinssi. Se, miksi miehet sitten iskevät sellaisiakin naisia, jotka eivät kelpaa heille pitempiaikaisiksi kumppaneiksi, johtuu naisten erilaisista seksi- ja parisuhdemarkkina-arvoista. Siinä missä miesten seksi- ja parisuhdemarkkina-arvot ovat useimmiten hyvin lähellä toisiaan, naisilla nuo arvot ovat usein varsin etäällä toisistaan. Mitä matalampi naisen parisuhdemarkkina-arvo on, sitä suurempi on erotus suhteessa naisen seksisuhdemarkkina-arvoon.
Tilanne on siis eritasoisten naisten näkökulmasta katsottuna seuraava: YTN:lla markkina-arvot ovat suunnilleen samat, jolloinka he eivät havaitse todellisuudessaan suurtakaan eroa sikamiesten ja kunnon miesten välillä. ATN:t huomaavat eron niin selvästi, että väärinkäsityksiä miehen tarkoitusperistä nuoruuden naiiviuden jakson jälkeen tuskin voi kauheasti tulla. Ongelma seksi- ja parisuhdemarkkina-arvojen eroista koskettaa lähinnä KTN:a. Heidän seksi- ja parisuhdemarkkina-arvonsa eroavat toisistaan merkittävästi, mutta eivät niin merkittävästi, että pystyisivät vetämään samat selkeät johtopäätökset, mitä ATN:t pystyvät tekemään.
Miesten näkökulmasta ongelma on seuraavanlainen: Miehet haluavat sekä suhdetta että seksiä. Kumpaakin saa parhaiten käyttäytymällä (ei välttämällä sanallisen valehtelun kautta) niin kuin olisi suhdetta etsimässä. Baareissa miehiä vaivaa kuitenkin tuntemattoman miehen syndrooma. Miehiä baareissa on naisia enemmän, baareihin on kertynyt keskivertoa tasokkaampi osuus miehistä ja tuntematon mies näyttää naisten näkökulmasta muutenkin epäilyttävältä. Lopputulos on se, että iskemisessä onnistuessaan nainen on miehen näkökulmasta katsottuna yleensä ainakin muutamaa tasopykälää liian alhaalla kelvatakseen parisuhteeseen, vaikka nainen seksisuhteeseen kelpaakin. Sitä ei kuitenkaan koskaan sanota naiselle suoraan, koska se pilaisi myöskin seksinsaamismahdollisuudet.
Koska naisille ei koskaan sanota (tai sanotaan ainakin hyvin harvoin) suoraan heidän kelpaamistaan vain seksiin, mutta ei suhteeseen, naiset kehittävät päässään tilanteesta oman, vaillinaiseen informaatioon perustuvan selityksen - "sikamies ja kunnon mies" -teorian. Ongelma tuollaisesta todellisuutta huonosti kuvaavan teorian käytöstä näkyy naisten näkökulmasta väärinä ratkaisuina parisuhteen etsinnässä. Noita virheelliseen sikamies-teoriaan perustuvia aukkoja naistenmiehet voivat sitten käyttää hyväkseen seksiseikkailuissaan.
Tilanne voidaan tulkita toisin myöskin niin, että naiset kyllä intuitiivisesti ymmärtävät pari- ja seksisuhdemarkkina-arvojensa eroavuudet, mutta koska psykologisesti ottaen ei ole hyvä tai mukava käsitellä itseään oman paikkansa erilaisissa markkina-arvohierarkioissa tiedostaen, niin eräänlaisen torjunnan kautta suhdekysymykset palautetaan yhteensopivuuskysymysten ja sikamies -teorioiden asteelle. Kun villin seksiyön jälkeen mies ei soitakaan on helpompaa selittää tilanne "se oli taas yksi niistä vain seksin perässä olevista miehistä" tai "emme vain sopineet yhteen" selityksillä, vaikka paremmin tilannetta kuvaava selitys löytyisikin naisen seksi- ja parisuhdemarkkina-arvoeroa kuvaavasta teoriasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti