Tätä en kerro miehelleni

Iltalehdestä löytyy asioita, joita naiset eivät kerro miehilleen:

- Uusia ja vanhoja tulee vertailtua pienessä viinipöhnässä.

- Olen kommentoinut miehen varustetasoa kaikille ystävilleni ja sanonut myös, että se ei kestä vertailussa tiettyihin exiini.

Kuinka moni miehistä vertailee kavereidensa kanssa tyttöystäväänsä exiinsä ja kuinka moni vertailee tyttöystävänsä värkkien laatua exiensä värkkien laatuun? Etteivät vain miehet olisi se moraalisempi osapuoli tässäkin asiassa.

Toveri kirjoittaa kommenttiosastolla:

Väkisinkin se herättää pariutumattomassa miehessä katkeruutta, kun saa jatkuvasti ympäristössään huomata, että lähes kaikki naiset kyllä raakkaavat miehen siksi, jos tämä on liian lyhyt/lihava/huonosti pukeutunut, mutta sen sijaan niin narkkarit, uusnatsit kuin väkivaltarikolliset kyllä kelpaavat. Mitä muuta päätelmää tästä voi tehdä, kuin että rumuus on naisten mielestä suurempi paha kuin väkivaltaisuus?

Ei sitä voi kiertää, naisten valintakriteerit vaan vaikuttavat kovin epäloogisilta vierestä katsottuna.

Ongelmahan on lähinnä siinä, että naiset sanovat preferoivansa yhtä ja todellisuudessa preferoivat toista ja siinä, että kun tehdään riskipreferointeja, niin ei kanneta vastuuta omista valinnoista. Sehän on nyt selvää, että vaikkapa itsevarmuuden puute on miehelle naisenhankinnassa paljon pahempi puute kuin väkivaltaisuus tai uskottomuus. Mistä tiedän sen? No siitä, kun väkivaltaisilla ja uskottomilla miehillä on nainen, mutta epävarmoilla miehillä ei.

Jos kuitenkin naisilta kysyy asiaa, niin he vannovat kautta kiven ja kannon, että he itse eivät ainakaan valitsisi noin. Eli kyse on lähinnä joko epärehellisyydestä tai typeryydestä. Toki miehillä on hyvin usein pinnalliset ja ulkonäköön liittyvät kriteerit. Juu, mutta he eivät valehtelekaan, että nuo kriteerit olisivat jotain muuta kuin ovat. Jos miehet valitsevat sen isotissisen blondin ja osoittautuu, että blondi on helvetin tyhmä ja muutenkin vaikea tapaus, niin eivät miehet soita poliisille tai itke, että kaikki naiset ovat lehmiä. Miehet ymmärtävät, että he ovat itse valintansa tehneet ja tuon valinnan seurausten kanssa heidän täytyy elää. Rehellisyys omia kriteerejä kohtaan ja vastuunotto omien valintojen seurauksista ovat miesten ylivertaisia hyveitä.

Peggy G kirjoittaa:

Ihmettelen muuten, miksi aina irtosuhteita harrastavat naiset leimataan päästään sekaisin oleviksi hyväksynnän etsijöiksi (viittaan Ihmissuhteitten kommenttipalstaan). Miksi samaa ei koskaan epäillä miehistä? Vai voisiko olla, että irtosuhteita harrastava mies ja nainen etsivät yllätys yllätys samanlaisia asioita? Mielihyvää ja kokemuksia? Jännitystä?

Naisille irtosuhteiden hankinta tuntuu usein olevan eräs psyyken itselääkinnän muodoista. Mieliala on down ja viina tai muut piristeet eivät riitä. Päästään sekaisin oleminen tarkoittaa tässä yhteydessä lähinnä emotionaalisten tilojen vaihtelua ja siihen lääkkeenä tarvittavaa hyväksytyksi tulemisen kokemusta.

Irtosuhteita harrastavia miehiä on vaikea leimata, koska he ovat niitä tasapainoisemmilta ja onnellisimmilta vaikuttavia yksilöitä - päinvastoin kuin tuulihousuissa laahustavat ATM:t. Ja irtosuhteita saaville miehille ollaan kateellisia. Miten siihen yhtälöön revit pään sekaisuuden. Ja irtosuhteiden hakemisen motiivi on miehillä usein se, että seksi uuden naisen kanssa on erityisen kiihottavaa. Tuollainen uuden miehen hakeminen kerta toisensa jälkeen tuntuu naisilla olevan melkoisen harvinainen motiivi. Ja koska se on harvinainen motiivi, johtopäätös irtosuhdenaisista on helposti se, että syy uuden miehen iskemiseen on siinä, että hän ei ole saanut edellistä pidettyä.

Miehet ovat helppoja.