Kun mikään ei riitä

Aviovaimo Elleissä: En ole varma onko tuo miehenköriläs minulle sittenkään "se oikea"... :( Tietysti tiesin ettei mies tehnyt kotona mitään, mutta eihän sitä kahden hengen pikkukodissa paljoa ollut kotitöitä, ihan mielelläni minä ne tein. En edes ajatellutkaan juuri 18 -vuotta täyttäneenä, että joskus meillä olisi lapsia ja isompi koti. Että sitä osaa olla tyhmä, vai pitäisikö sanoa, nuori? ;)

Olen ehkä katkera, kun joudun tekemään kaiken yksin kotona. Mies kyllä tekee, jos pyydän, mutta tekee omassa aikataulussaan. Eli roskat saattavat mennä ulos vasta seuraavana päivänä, tai pyykit kuivumaan vasta illalla, vaikka päivällä olisi ollut kaunis auringonpaiste. En paljoa vaatisikaan mieheltäni, sen että joskus oma-aloitteisesti tekisi lapsen kanssa muutakin kuin leikkisi ja pelleilisi. Joskus hoitaisi nukkumaanmenon ja iltahommat, joskus kylvettäisi, joskus ruokkisi. Siivouksessa jos auttaisi, niin olisin todella tyytyväinen.

Ja mitä mies sitten oikein tekee...? Mies käy kyllä raskaassa työssä, tienaa hyvin ja elättää perheen. Mieheni tekee raskasta työtä, hän on päivittäin töissä 13 tuntia.

Ja miten aviovaimo suhtautuu omaan työssäkäyntiinsä? Itse en halua mennä vielä töihin, sillä mielestäni reilun vuoden ikäinen on vielä todella pieni päiväkotiin.