Taso-käsitteen oikeutus

JH kysyy kommenttiosastolla:

Kysyn kaksi kysymystä: Ensiksi: Miksi monet (tuskin kaikki, mutta kuitenkin oikeastaan kaikki omiin silmiini osuneet) taso-käsitteen tukijat tuntuvat pitävän itseään ainakin jossakin elämänsä vaiheessa "alempitasoisina"? Toiseksi: Miksi kukaan ei puhu taso-käsitteestä tai sen johdannaisista tuolla ulkona, missä ihmissuhteet kuitenkin solmitaan?

Jonkinlainen alempitasoisuus voidaan liittää taso-käsitteeseen ehkäpä sitä kautta, että siten henkilölle tulee tarve miettiä, miksi oma flaksi ei ole paras mahdollinen.

Taso_käsitteestä ei puhuta ihmissuhteita solmittaessa siksi, että ihmiset eivät pidä siitä puhumisesta. Varsinkaan naiset eivät pidä. Tasosta puhuminen rikkoo romantiikan ja ihmisen tarpeen olla se erityinen ja paras vaihtoehto toiselle. Korkeamman seksuaalisen markkina-arvon turvin naisilla on paremmat mahdollisuudet ylläpitää ja elää "tasottomassa" mielikuvitusmaailmassa, jossa jokaiselle löytyy se oikea.

Taso-käsite on osa tieteellistä puheenpartta, joka kyllä kertoo asioiden oikean laidan mahdollisimman selkeästi, mutta joka ei sovellu romanttisiin tarpeisiin. Kyse on vähän samasta asiasta, kuin jos romanttisessa seksuaalisessa kanssakäymisessä turvattaisiin lääketieteen sanastoon. Mutta, koska tämä on epäkriittisen miestutkimuksen laboratorio, niin olemme täällä kiinnostuneempia mahdollisimman selkestä totuudesta romanttisemman puheenparren sijaan.