Nalkutus

Kommenttiosastolta poimittua:

Joissain tapauksissa se, että on joku pieni asia X, joka häiritsee naista (oletetaan nyt, että se ei ole olemuksellinen asia miehessä, ne ovat eri asioita), vaikka nyt se, että mies jättää aina likaiset sukat lattialle. Miehen mielestä juttu on täysin mitätön. Mitä väliä lattialla olevilla sukilla muka on? Naiselle juttu sen sijaan ei ole mitätön, hänelle merkitsee paljon, että lattia on siisti. Ensimmäisellä kerralla hän pyytää mieheltä nätisti, että vietkö pois sukat. Mies vie ne, mutta ei muuta tapojaan. Seuraavalla kerralla nainen pyytää, että vietkö sukat pois ja voisitko tulevaisuudessa olla jättämättä niitä lattialle. Mies ihmettelee, mutta ajattelee, että sama se ja lupaa - eikä pidä lupaustaan. Hänelle juttu on niin mitätön, että hän ei MUISTA luvanneensa - ja sukat ovat taas lattialla. Nainen pyytää miestä TAAS ottamaan sukat pois. Jne. Jne.

Lopulta nainen jäkättää joka kerta, että mikä ääliö olet, kun et osaa sukkiakaan lattialta korjata, jäkäjäkä ja mies ihmettelee, miksi mitätön pikkuseikka on noin iso asia. Mutta mies ei ymmärrä, että kyse ei ole enää vain lattialla olevista sukista vaan myös siitä, että mies ei kunnioita asioita, jotka merkitsevät naiselle suuria. Nainen tavallaan ottaa sen henkilökohtaisena loukkauksena, että mies välittää niin vähän hänelle tärkeistä asioista, varsinkin, kun hänestä sukkien laittaminen likakoriin on niin pieni vaiva.

Kommunikaatiokatkos. Kuitenkin, yleensä, kun nainen nalkuttaa, vika on jossain muualla kuin siinä nalkutuksen aiheessa. Se vika vaan ei koskaan korjaannu juuri siksi, että nalkutuksen taakse ei päästä vaan homma kiertää samaa rataa.

Itse asiassa moni nainenkaan ei haluaisi nalkuttaa. Nyt te sanotte, että helppo juttu, älä sitten vain nalkuta. Vaan kun ei ole. Jos pyydät miestä tekemään/olemaan tekemättä jonkun pikkujutun, mutta mies ei koskaan tee sitä (kyse siis toistuvasta asiasta) tai tekee sen aina, sitä alkaa olla aika neuvoton. Sitä ei haluaisi huomautella miehelle joka kerta, että VOISITKO. Kyseessä on yleensä miehen kannalta yhdentekevä, mutta naisen kannalta merkityksellinen juttu. Toki vaihtoehto olisi, että nainen aina koulisi itsensä olemaan välittämättä. Mutta miksi naisen tulisi olla aina se, joka mukautuu? Jos asia on miehelle aika lailla yhdentekevä, miksi hän ei voi huomioida naisensa tunteita ja tehdä/olla tekemättä sitä pikkujuttua? (Usein kyse on oikeasti jostain ns. pienestä jutusta, kuten sukista lattialla, jatkuvasta myöhästelystä yms)

Toki vaihtoehto olisi myös se, että nainen jättäisi miehen. Mutta kyllä nainenkin yleensä miettii kahdesti, jättääkö mies nyt likaisten sukkien vuoksi, vaikka ne ärsyttävätkin...

Onko taipumuksessa nalkuttamiseen joku perustavanlaatuinen ero miesten ja naisten välillä. Mies ajattelee, että "jokainen henkilö toimii, kuten hän parhaaksi näkee ja jos se ei kumppanille riitä, niin suhteestahan voi aina lähteä." Nainen puolestaan ajattelee, että "Mies ei toimi, kuten minulle sopii, no, minäpä muutan hänen käytöksensä huomauttelemalla asiasta." Nainen katsoo, että hänellä on oikeus huomautella häntä ärsyttävistä asioista, kun taas mies ajattelee, että ärsyttävät asiat voi kyllä kestää ja huomauttelemisesta saa suuremman vaivan ja harmin kuin asioiden kestämisestä.

Minä en miehenä ajattele suhteessa olessani kovinkaan paljon naisen ärsyttäviä piirteitä tai en ainakaan keskity niihin. Pidän niitä välttämättömänä pahana, eli naisen omaan olemukseen kuuluvina. Minulle tulisi huono omatunto, jos alkaisin niistä huomauttelemaan. Tai kerran voisin sanoa, mutta sitten jättäisin asian sikseen. Jos ärsyttäviä asioita on liikaa, niin suhdehan joutuisi helposti katkolle. Minusta on aika käsittämätöntä, miten joku ei voi olla nalkuttamatta, eihän siihen tarvita muuta kuin että pitää suunsa kiinni. Voiko helpompaa vaatimusta olla?

Elämässä on kaikenlaisia mukavia asioita, joihin ihminen voi paneutua. Miksi siis joku on kyvytön siirtämään ajatuksiaan muuhun kuin kumppanin tekemisten vahtaamiseen? Se on tosiaan käsittämätöntä näin miehen näkökulmasta. Onko kyse pohjimmiltaan siis siitä, että miehen pitäisi osoittaa kunnioitusta naisen ohjeistukselle, vaikka miestä itseään ei voisi vähempää kiinnostaa? Miehen pitäisi nöyrtyä osoittamaan, että naisella on valta määrätä miehen toiminta kotona. Ilmeisesti kyse on jonkinlaisesta jatkuvasta testaamisesta, jossa nainen selvittelee, onko mies edelleen valmis hyppäämään silloin kun hän miestä käskee.

Nalkuttamisesta kyse on lähinnä siitä, että nainen ajattelee, että hänellä on oikeus komennella miestä toimimaan naisen mielitekojen mukaan. Nainen kyllä jollakin tasolla ymmärtää, että mitä enemmän hän nalkuttaa, sitä vähemmän mies pitää hänestä...mutta nainen nalkuttaa silti, koska nalkuttaminen on hänelle tärkeämpää kuin miehen miellyttäminen. Onkohan edes olemassa sellaisia naisia, jotka eivät nalkuta?