Akateemisuudesta

Akateemisten jaottelua:

Akateemisista puhuttaessa pitäisi eritellä a) suoritusakateemiset ja b) sivistysakateemiset. Suoritusakateemisille aloille on ominaista vaikea sisäänpääsy, tiettyyn ammattin valmistuminen, korkea älykkyys sisäänpääsyn edellytyksenä ja yleisakateemisen sivistyksen tarpeettomuus. Tuollaisia aloja ovat esim. lääkis, oikeustieteellinen, teknillinen korkeakoulu ja varauksin kauppakorkeakoulu. Sivitysakateemisia aloja ovat sellaiset, joista ei valmistu mihinkään tiettyyn ammattiin, kuten filosofia. Suoritusakateemisissa voidaan erottaa vielä matalan profiilin alat, kuten kielten opiskelijat ja tietyt kasvatustieteellisestä valmistuneet.

Eli jos haluat akateemisen kumppanin, haluatko:

1) Korkean profiilin suoritusakateemisen (lääkäri, juristi, diplomi-insinööri)
2) Matalan profiilin suoritusakateeminen (kielten opettaja)
3) Sivistysakateemisen (filosofi, yhteiskuntatieteilijä, kirjallisuuden tutkija).

Teekkariksi pääsy voi tosiaan olla helppoa, mutta jotain lahjoja tarvitaan kuitenkin matematiikasta selviämiseen. "Tavallisessa" yliopistossa ei mitään erityisiä lahjoja tarvita, tietenkin motivaatiota ja keskittymiskykyä jossakin määrin. Mutta älyllyysosamäärän täytyy olla tosi pieni, jos yliopiston kursseja ei pysty läpäisemään motivoituneena. Gradu voi tietekin olla koettelemus, mutta sekin eniten kiinni jaksamisesta ja motivaatiosta.

Sinälläänhän jonkin fakkiakateemisen alan ihmisestä on hassua sanoa, että kyse on akteemisesta henkilöstä. Esim. koneteekkari tai matematiikan opiskelija, joka ei lue mitään "sivistävää" on akateemikkona aika hassua idea.

Itse yhdistäisin akateemisuuden yliopistoympäristöstä omaksuttuun "suvaitsevaan" ja hienotunteiseen käytökseen. Yliopistolla kun ei rasismia tai muita karkeuksia katsota hyvällä silmällä. Samalla akateemiset ovat sen seurauksena tietyllä tavalla kuivakkaan tylsiä, kun roisien vitsien heittäminen ei onnistu lonkalta. Teekkarit ovat siinäkin suhteessa erilaisia, että teekkarit eivät vieroksu hyvän maun vastaistakaan huumoria.

Eli määrittelisin näissä keskusteluissa ilmenevän akateemisuuden sisällön lähinnä seuraavasti: Yliopistoympäristöstä imetty suvaitsevainen ja hienotunteinen käytösmalli.

Akateemisinta porukkaa ovat varmaan filosofiaa ja siihen läheisimmin liittyviä aineita lukevat henkilöt. Filosofiahan on ollut perinteisesti akateemisuuden sisältö ja ydin. Nyt monet lähitieteet ovat syrjäyttäneet filosofian, kuten psykologia ja neurotieteet, joten filosofiasta on tullut lähinnä tyhjänpäiväistä pähkäilyä ja eräänlaista ajattelun historiaa käsittelevää tiedettä.

Jos sitten puhutaan yhteiskuntatieteistä, kuten sosiologiasta tai naistutkimuksesta, niin kyseessähän eivät ole mitkään kovin vakavasti otettavat tieteet, vaan sellaiset alat, joissa voi esittää suunnilleen mitä teorioita tahansa ilman, että niitä on mahdollista vakavasti ottaen falsifioida. Kyse onkin useimmiten enemmänkin politiikasta kuin tieteestä.