"Sanni Männistö ja Mirja Simunaniemi ihmettelivät jo peruskoulussa, että miksi tyttöjä ja poikia kohdellaan eri tavoilla. -Sovinismi ei ole feminismin vastapari, vaan naisvihaa. Feminismi taas tähtää sukupuolten tasa-arvoon, kertovat Nastalaiset Sanni Männistö ja Mirja Simunaniemi.
Sukupuoliroolit ovat puhuttaneet ammoisista ajoista alkaen eikä keskustelun odoteta laantuvan niin kauan kuin ihmisolentoja jaotellaan miehiksi ja naisiksi. Siinä missä sovinismi mielletään sinällään aatteettomaksi miehiseksi uhoamiseksi, on feminismi sukupuolten tasa-arvoon tähtäävää, vaikkakaan ei ylilyönneistä vapaa aate. Naisten oikeuksien puolesta taistelemiseen on kuitenkin ymmärrettävät syyt.
-Miehet ovat tottuneet ottamaan tilansa. Tämän näkee esimerkiksi naistutkimuksen peruskurssilla, missä parinsadan naisen joukossa ne muutamat miehet ovat yleensä äänessä, tiivistää Sanni Männistö, 23-vuotias yhteiskuntapolitiikan opiskelija Jyväskylän yliopiston naistutkimuksen ainejärjestö Nastan varapuheenjohtaja.
Naistutkimuksen näkökulmasta kyse on siitä, millaisiin rooleihin tytöt ja pojat kasvatetaan pienestä pitäen.
-Jo ala-asteella tytöt pistetään sen kummemmin kyselemättä virkkaamaan. Korkeakouluissa sama jaottelu näkyy naisvaltaisilla humanistisilla aloilla ja miesten kansoittamilla teknisillä aloilla, miettii Mirja Simunanniemi 23-vuotias kulttuuriantropologian opiskelija sekä Nastan aktiivi.
Poikien leikit, tyttöjen leikit.
Peruskoulun alaluokille ajoittuvat myös Sannin ja Mirjan ensimmäiset muistot perinteisten roolien herättämästä ihmetyksestä.
-Pienestä asti kummastelin, että mistä se johtuu, että esimerkiksi koulussa minut pistettiin tyttönä istumaan jonkun villin pojan viereen, jotta tämä rauhoittuisi.
Yläasteella aloin kyseenalaistaa naisen roolia ja mitä minun olisi tässä elämässä tarkoitus saavuttaa ja tehdä, Sanni muistelee.
- Aloin kyseenalaistaa asioita tietoisesti lukiossa. Historian opintojen myötä tajusin, että naisilla ei ole aina ollut samoja oikeuksia kuin miehillä tai jopa, että niitä ei ole ollut ollenkaan. Se oli aika järkyttävää Mirja kertaa.
-Kun ei käyttäydy tyypillisen tytön tavoin, niin siinä jää helposti tyttöporukoiden ulkopuolelle. Ikäänkuin tytöt ja pojat olisivat vastakkaisia ryhmiä, joiden on enintään tarkoitus kiinnostua toisistaan tietyssä iässä. Tälläinen näkökulma on hirvittävän kapea lapsen mielestä, joka haluaisi leikkiä kaikenlaisia leikkejä.
- Feminismi kuohuttaa aika ajoin julkisessa keskustelussa. Kohua herätti muun muassa sensaationhakuinen ruotsalaisten dokumentti äärifeministisestä ryhmästä, joka piti miehiä kerta kaikkiaan kelvottomana sukupuolena. Sanni ja Mirja tyrmäävät moiset sensaatiot.
-Kyse on väritetyistä ääriesimerkeistä eivätkä ne kuvasta todellisuutta. Feminismi nousee henkilökohtaisesta elämästä, ei kyse ole jostakin yhdenmukaisesta opista.
Feminismissä ei voida puhua yhdestä oikeasta naiseudesta ja yhdestä miehuudesta, Sanni korjaa.
-Emme me ole liikkeellä lähdetäämpä sotaan -ajatuksella, Minna tarkentaa.
Naistutkimus kuullostaa sangen krypitseltä tieteenalalta, mutta yksinkertaisesti ilmaistuna kyse on poikkitieteellisestä tutkimuksesta, jossa lähtökohdaksi otetaan ihmisten jaottelu miehiksi ja naisiksi.
- Tämä on ehkä merkittävin tapa millä ihmisiä luokitellaan. Tätä itsestäänselvyyttä ei monesti tajuta ottaa edes huomioon ja naistutkimuksen ajatuksena on niemenomaan kyseenalaistaa tämä, Sanni miettii.
-Yleensä ajatellaan, että ihmisen prototyyppi on mies, Mirja kritisoi.
- Samalla nuotilla ihmisoikeudet ovat olleet miesten oikeuksia ja vasta myöhemmin on alettu puhua erikseen naisten oikeuksista".
keskiviikkona, lokakuuta 25, 2006
FEMINISMI ON NASTAA!
Keskisuomalainen 24.10.2006.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
27 kommenttia:
Sovinismi ei ole feminismin vastapari, vaan naisvihaa. Feminismi taas tähtää sukupuolten tasa-arvoon.
Mieleeni tulee riveittäin nelikulmaisia robotteja, jotka tuijottavat nelikulmaisilla silmillään ja avaavat nelikulmaiset suunsa toistellakseen automaattisesti nelikulmaisia lauseita, jotka niihin on ohjelmoitu.
Tuo oli niin lattapäistä tekstiä, että se ei edes hymyilyttänyt hölmöydellään. Jotenkin omituisesti ensimmäisenä tuli mieleen harmaa virastotalon ulkoseinä.
Muslimit puhuvat uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta samalla kun teloittavat kristittyjä, ja feministit puhuvat sukupuolten välisestä tasa-arvosta samalla kun yrittävät kaventaa miesten oikeuksia, ja tietyissä asioissa myös naisten oikeuksia.
Huoh.
"-Jo ala-asteella tytöt pistetään sen kummemmin kyselemättä virkkaamaan. Korkeakouluissa sama jaottelu näkyy naisvaltaisilla humanistisilla aloilla ja miesten kansoittamilla teknisillä aloilla, miettii Mirja Simunanniemi 23-vuotias kulttuuriantropologian opiskelija sekä Nastan aktiivi."
:D Korkeakouluun nimenomaan pistetään. Omalla ajattelulla, valinnalla, toiveilla, työllä ja halulla ei siis ole merkitystä.
Mirkkukin suorastaan pakotettuna opiskelee kulttuuriantropologiaa. Valmistuttuaan hän todennäköisesti alkaa valittamaan kun vakituista työtä ei ole tarjolla ja palkkakin on surkea, paljon huonompi kuin amiksen käyneellä metallimiehellä. Mirkun mielestä tämä on väärin ja epistä, koska korkeakoulutuksesta pitää maksaa korkeampaa palkkaa kuin amiksen läpi lusimisesta. Surkea työtilanteen ja vielä surkeamman palkan Mirkku laittaa vain ja ainoastaan yhteiskunnan syyksi, onhan hän patriarkaatin alistama uhri vailla omaa tahtoa, tietysti, koska hän on nainen.
Kaikesta tietoisen kyseenalaistamisen vakuuttelustaan huolimatta, Mirkku ei lopulta osannut kyseenalaistaa omia valintojaan. Mirkku vain odottaa että yhteiskunta korjaa hänen virheensä ja huonoiksi osoittautuneet tekemiset.
"...ihmisten jaottelu miehiksi ja naisiksi.
- Tämä on ehkä merkittävin tapa millä ihmisiä luokitellaan. Tätä itsestäänselvyyttä ei monesti tajuta ottaa edes huomioon ja naistutkimuksen ajatuksena on niemenomaan kyseenalaistaa tämä, Sanni miettii."
Ihmisiä voisi kutsua myös pilluksi ja mulkuksi tai neutraalisti sukuelimeksi, tai vaihtelun vuoksi synnyttävää ihmistä mieheksi ja siittäjää naiseksi. Ja koska kyseenalaistaminen on suorastaan hauskaa, vielä tällä hetkellä nimellä mies kutsutuilta ihmisiltä pitää lailla kieltää heille perinteisesti kuuluneet roolit ja velvoittaa ne ihmisten, joita naisiksi kutsutaan, tehtäväksi jos muuten ei saada muutosta aikaan.
Tämä olisi erityisen kätevää sodan aikana. Ihmiset, joita vielä kutsutaan naisiksi, saisivat vihdoin perinteisen jaottelun kadottua näyttää miten he kantavat vastuun ja velvoitteen kun sitä heille annetaan. Vastuunsa tunteva valtion johdossa oleva nainen määräisi jokaiselle naiselle synnytysvelvoitteen jotta sotilaat eivät lopu kesken.
Vaihtoehtoisesti kaikkia voitaisiin kutsua yksilöksi, jollon myös jokaiseen yksilöön kohdistuva vastuu ja velvoite ei olisi enää lainkaan mies-nais sidonnainen. Rikosoikeudellinen vastuu olisi yhtäläinen jokaiselle yksilölle. Ei olisi miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa, olisi vain yksilöiden välistä väkivaltaa. Ei olisi "naisen euro on 80 senttiä" -propagandaa. Ei olisi enää odotuksia tietynlaisesta käyttäytymisestä yksilöiden kesken ja välillä erilaisissa tilanteissa. Ei olisi naiset ja lapset ensin periaatetta, olisi vain yksilö ensin periaate.
Tämä viimeinen olisi hyvä. Feminismiltä putoaisi välittömästi monta lyömäasetta, jolla miestä on lyöty maanrakoon jo pitkän aikaa, samalla kun naisten vastaavia tekosia on peitelty, selitelty parhain päin ja vieritetty miesten vastuulle ja syyksi.
"Miehet ovat tottuneet ottamaan tilansa. Tämän näkee esimerkiksi naistutkimuksen peruskurssilla, missä parinsadan naisen joukossa ne muutamat miehet ovat yleensä äänessä..."
Tämä nyt taas oli niitä tyypillisiä feministien stereotypisointeja, joissa ei edes yritetä käsitellä miehiä ihmisinä, vaan jonkinlaisena robottiolentojen homogeenisena joukkona. Huvittavaa on tietysti se, että feministit itse syyttävät yhteiskuntaa kohtelusta, joita he itse soveltavat miehiin. Selitys voi olla se, että useimmat feministit tuntuvat näkevän vain niiden suupaltti-alfaurosten olemassaolon, eivätkä tiedosta muita miehiä miehiksi saati sitten ihmisiksi ollenkaan. Esimerkkinä tietysti etenkin Birdy, joka julistaa tuota sanomaa ihan avoimesti.
Naistutkimuksen peruskurssilla en ole käynyt, mutta syventävällä kurssilla käyneet kolme miestä eivät tiettävästi edes osanneet puhua. Naiset kyllä olivat äänessä.
I.
Itse olen ollut naistutkimuksen peruskurssilla ja siellä tosiaan miehet ovat olemattomaan lukumääräänsä suhteutettuna enemmän äänessä. Mikä johtuu tietenkin siitä, että he eivät hyväksy suu aiki ihmeissään luennoitsijan vakuutteluja siitä, että sukupuolia ei ole olemassa ja koska on olemassa hemafrodiitteja, niin miehiä ja naisia ei voi jakaa tiukasti kahtia. Ja jos yksiselitteistä kahtiajakoa ei voi tehdä, niin sukupuolia ei ole olemassa.
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0706/0706lyhyesti.pdf
Miten ihmeessä muuten naistutkimus onnistuu jos sukupuolia ei ole, tai ne määritellään uudestaan?
Anonymous: Mirkkukin suorastaan pakotettuna opiskelee kulttuuriantropologiaa. Valmistuttuaan hän todennäköisesti alkaa valittamaan kun vakituista työtä ei ole tarjolla ja palkkakin on surkea, paljon huonompi kuin amiksen käyneellä metallimiehellä. Mirkun mielestä tämä on väärin ja epistä, koska korkeakoulutuksesta pitää maksaa korkeampaa palkkaa kuin amiksen läpi lusimisesta.
Karu kommentti, joka osunee oikeaan. Mutta pelkästään yksilön niskaan en vastuuta kaataisi. Yhteiskuntamme koulutuspolitiikka ei kaikin puolin ole tasapainossa. Korkeakoulutusideologian surullinen piirre on se, että nuorille uravalintaa pohtiville ihmisille uskotellaan, että kaikella koulutuksella on suuri arvo, erityisesti jos se on korkeakoulutusta. Ja mieluiten vielä tiedekorkeakoulusta hankittua. Suhteellisen vapaassa markkinataloudessa palkanmaksaja eli talouselämä arvostaa kuitenkin sitä osaamista, jolle markkinoilla on kysyntää. Korkeakoulutusideologian synti on se, että se vetää kritiikittä yhtäläisyysmerkit osaamisen ja koulutuksen välille, mikä johtaa tilanteeseen, että osaavimmat muka olisivat niitä, jotka ovat pisimpään kuluttaneet koulunpenkkiä. Talouselämä kertoo asiasta oman koruttoman mielipiteensä työsopimuksissa ja palkkakuiteissa.
Mutta kun tämän blogin aihe ei ole koulutuspolitiikka ja tasa-arvo vaan ihmissuhteet ja tasa-arvo, etsitään surulliselle tarinalle onnellinen loppu ihmissuhteiden puolelta. Ehkäpä "Mirkun" ja sen ammiksen (toim. huom: kaksi m-kirjainta) käyneen kohtuullisesti tienaavan metallimiehen tiet kohtaavat. Puhumattakaan siitä, että voi syntyä edellytykset perheen perustamiselle tai talon rakentamiselle tai yhteisen puutarhan hoidolle tai muille mukaville yhteisille asioille, tarjoutuu toiselle osapuolelle tilaisuus harjoittaa sosiaaliantropologiaa taloudellisesti siedettävissä oloissa niin pitkälle kuin kiinnostusta riittää, kun taas toinen osapuoli pääsee elämänkumppanin vierellä osalliseksi mitä hyödyllisimmästä yleissivistyksestä ja moniarvoisista näkökulmista asioihin. Tilannehan on win-win.
Tämä on muuten yksi asia, jossa minusta menee kuilu verkossa ilmaistujen mielipiteiden ja reaalimaailmassa elettävän elämän välillä. Joskus blogeja tai muita verkkotekstejä lukiessa tuntuu siltä, että koulutusstatus on parisuhteiden syntymisessä ratkaiseva tai jopa ratkaisevin tekijä. Kuitenkin "tuolla ulkona" on paljon maisterisrouvan ja asentajamiehen - tai sukupuolet tai ammatit eri päin vaihtaen - perustamia perheitä. Ja miksei olisi. Varmasti joskus ennen peruskoulujärjestelmän rakentamisen ja korkeakoululaitoksen laajenemisen aikaa tilanne oli erilainen, mutta viimeistään tänä päivänä sopisi mielestäni ymmärtää, että käytännössä kuka tahansa alasta kiinnostunut pystyy hankkimaan minkä tahansa tasoisen koulutuksen, eikä koulutusta pitäisi käyttää keinotekoisen luokkajakojen rakentamisen keppihevosena (mitä muutakaan korkeakoulutettujen palkkavaatimukset - joskus vielä "ammisten" kustannuksella - ovat kuin pyrkimystä viime vuosisadan alkupuolen yhteiskuntaluokkajakojen uusintamiseen tai paremminkin niiden uudelleenrakentamiseen).
"Aloin kyseenalaistaa asioita tietoisesti lukiossa. Historian opintojen myötä tajusin, että naisilla ei ole aina ollut samoja oikeuksia kuin miehillä tai jopa, että niitä ei ole ollut ollenkaan. Se oli aika järkyttävää Mirja kertaa."
Tämä on tosiaan järkyttävää. Todellinen tajunnanräjäyttävä kokemus tulisi kuitenkin sen asian ymmärtämisestä, ettei kaikilla miehilläkään aina ollut samoja oikeuksia kuin ylemmän yhteiskuntaluokan miehillä TAI naisilla.
Ei naisten satavuotias äänioikeuskaan ole pelkästään naisten juhla, vaan alempaan säätyyn kuuluneiden miesten äänioikeus on aivan yhtä nuorta perua. Tämä pikkuseikkahan ei feministejä juuri kiinnosta, tai jos kiinnostaa, niin asian merkittävyyden ymmärtäminen ainakin jää puolitiehen.
"Vaihtoehtoisesti kaikkia voitaisiin kutsua yksilöksi, jollon myös jokaiseen yksilöön kohdistuva vastuu ja velvoite ei olisi enää lainkaan mies-nais sidonnainen. Rikosoikeudellinen vastuu olisi yhtäläinen jokaiselle yksilölle. Ei olisi miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa, olisi vain yksilöiden välistä väkivaltaa. Ei olisi "naisen euro on 80 senttiä" -propagandaa. Ei olisi enää odotuksia tietynlaisesta käyttäytymisestä yksilöiden kesken ja välillä erilaisissa tilanteissa. Ei olisi naiset ja lapset ensin periaatetta, olisi vain yksilö ensin periaate."
Tähän mä ainakin tähtään ja tämän koen ihannetilanteena yhteiskunnassa, enkä taida nyt ihan ymmärtää tätä ironiaa joka (ehkä?) tähän lausahdukseen sisältyy.. vai kuvittelenko vain?
"Todellinen tajunnanräjäyttävä kokemus tulisi kuitenkin sen asian ymmärtämisestä, ettei kaikilla miehilläkään aina ollut samoja oikeuksia kuin ylemmän yhteiskuntaluokan miehillä TAI naisilla."
Juuri näin. Poliittisena liikkeenä feminismin suurin moraalinen kompastuskivi onkin se, että se rakentuu suppean mieskuvan varaan. Toistuvasti määritellään mies yritysjohtajaksi tai hormonihuuruiseksi rikolliseksi ja teeskennellään, ettei muita miehiä edes ole. Tai ei tarvitse edes teeskennellä, koska feministeille meitä muita miehiä ei yksinkertaisesti ole olemassa.
I.
"- Feminismi kuohuttaa aika ajoin julkisessa keskustelussa. Kohua herätti muun muassa sensaationhakuinen ruotsalaisten dokumentti äärifeministisestä ryhmästä, joka piti miehiä kerta kaikkiaan kelvottomana sukupuolena. Sanni ja Mirja tyrmäävät moiset sensaatiot."
Hyvin ovat Nastan varapuheenjohtaja Sanni ja aktiivijäsen Mirja opiskelleet Könskriget-dokumenttia varten opetetun liturgiansa, joka kertoo muutenkin siitä, että naistutkimusta dominoi täysin patriarkaattiteoriaan nojautuva matriarkaalinen uhri-/etujärjestöfeminismi, joka dominoi luonnollisesti myös ns. tasa-arvotyötä.
Sensaatiohakuinen? Voi vattu. No, onhan kieltämättä pohjoismaisen feminismin edesottamukset demokraattiselle ja sivistyneelle maailmalle melkoinen sensaatio; ainakin sen pitäisi olla.
Taas ei tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Muut ovatkin jo kommentoineet suurilta osin sen mitä itsekin haluaisin asiasta sanoa mutta vielä muutamaan kohtaan tartun.
"Miehet ovat tottuneet ottamaan tilansa. Tämän näkee esimerkiksi naistutkimuksen peruskurssilla, missä parinsadan naisen joukossa ne muutamat miehet ovat yleensä äänessä, tiivistää Sanni Männistö, 23-vuotias yhteiskuntapolitiikan opiskelija Jyväskylän yliopiston naistutkimuksen ainejärjestö Nastan varapuheenjohtaja."
En kyllä ymmärrä mikä on tämä maaginen voima joka estää naisia olemasta äänessä. Itse olen hoitoalalla oleva mies ja opiskelu aikoina sain jatkuvasti kuulla kuinka "jyrään muiden ylitse" enkä anna tarpeeksi tilaa kun esitin oman kantani johonkin aiheeseen tai halusin opettajalta tarkennusta johonkin asiaan. Erityisen typerältä tämä tuntui keskustelu tilanteissa, minulla kun on se käsitys että keskustelussa nimenomaan on tarkoitus tuoda omia mielipiteitään esiin, erityisesti silloin kun oma mielipide eroaa jo esitetystä. Miksi se että esitän mielipiteen A estää jotakuta esittämästä mielipidettä B? Ei voi ymmärtää. (Toki tiedän että hyvin suuri osa naisista osaa pitää puolensa. Se että tästä asiasta valittavat naiset pitävät yllä tätä uhrimentaliteettia ei onneksi tarkoita että läheskään kaikki naiset niin tekisivät)
"Jo ala-asteella tytöt pistetään sen kummemmin kyselemättä virkkaamaan."
En kyllä muista (1-2 luokat kyllä hieman hämärän peitossa)mitään pakollisia virkkaamistunteja tytöille vaan esim. puukäsitöihin sai kyllä vapaasti ilmoittautua myös tytöt.
"Korkeakouluissa sama jaottelu näkyy naisvaltaisilla humanistisilla aloilla ja miesten kansoittamilla teknisillä aloilla, miettii Mirja Simunanniemi 23-vuotias kulttuuriantropologian opiskelija sekä Nastan aktiivi."
Mikä ihmeen jaottelu? Kuka tämän jaottelu tekee ja missä? Minua ei ainakaan kukaan määrännyt teknisille aloille enkä ole kuullut puhuttavan että naisia olisi määrätty/pakotettu lukemaan esim. naistutkimusta, taidehistoriaa tai hoitoalaa.
"Aloin kyseenalaistaa asioita tietoisesti lukiossa. Historian opintojen myötä tajusin, että naisilla ei ole aina ollut samoja oikeuksia kuin miehillä tai jopa, että niitä ei ole ollut ollenkaan. Se oli aika järkyttävää Mirja kertaa."
Kaikilla miehillähän on tunnetusti ollut äänioikeus luolamies ajoista lähtien, kaikki miehet ovat aina voineet asua palatseissa, yhtäkään miestä ei ole pakko värvätty armeijaan (toisin kuin esim. naisia) jne.
Itseäni ainakin ärsyttää syvästi tämä naisen äänioikeuden-juhlavuosi. Erittäin vastenmielistä että esim. YLE jauhaa tälläista historian vääristelyä.
Suomen Akatemiassa tutkijana toimiva naistutkimuksen professori Kaarina Kailo on esimerkkisekoitus feminismin vahingollisia suuntauksia.
Päätellen siitä, miten luovasti Karhun kainaloon halajava professori esim. rinnastaa avohakkuut ja naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan, fokus taitaa olla ns. ekofeminimissä, josta tulee hakematta mieleen Panun kirjoitukset mystisistä maaäitiyssuhteista ja ucca-pucca-wicca uskonnoista.
"Sovinismi ei ole feminismin vastapari, vaan naisvihaa."
Ette te voi määritellä sovinismia vain muutaman naisia vihaavan ääritapauksen perusteella! Ei meillä ole mitään tekemistä niiden kanssa! Sovinismi on pyrkimystä tasa-arvoon miesnäkökulmasta katsottuna!
Nii!
"Ei naisten satavuotias äänioikeuskaan ole pelkästään naisten juhla, vaan alempaan säätyyn kuuluneiden miesten äänioikeus on aivan yhtä nuorta perua."
Totta. Valitettavasti 100 v. yleistä äänioikeutta jälleen kerran juhlitaan naisten äänioikeutena Runoraadissa, tänään klo 21.55.
"Kohua herätti muun muassa sensaationhakuinen ruotsalaisten dokumentti äärifeministisestä ryhmästä, joka piti miehiä kerta kaikkiaan kelvottomana sukupuolena. Sanni ja Mirja tyrmäävät moiset sensaatiot."
Sanni ja Mirja katsovat tarpeelliseksi kiistää kaiken sen mikä on filmille dokumentoitu. Jokaisella on tietysti vapaus mielipiteeseen, mutta näköjään he katsovat ideologiansa niin tärkeäksi, että puolustavat sen kaikkein sairaimpia suuntia.
En tiedä feminismistä, mutta yleensä on tapana heittää mädät ja pilaantuneet hedelmät pois. Mirja ja Sanni ilmeisesti kyseenalaistavat tämänkin ja nielevät mädäntyneen hedelmän ilman vastalauseita.
Panu ja Jaaha kiteyttivät asian ytimen. Todella harmaata ja lattapäistä "virallista" yliopistofeminismiä.
Onko niillä siellä yliopistolla joku Femunpentujen Käsikirja, josta ne kopioivat nämä jutut???
J.Hyvärinen kirjoitti jälleen Asiaa.
Olsiko nyt aika supistaa yliopistojen sisäänottoa? Siellä alkaa olla liikaa porukkaa, joka ei sinne kuulu.
Anonyymi: En kyllä muista (1-2 luokat kyllä hieman hämärän peitossa)mitään pakollisia virkkaamistunteja tytöille vaan esim. puukäsitöihin sai kyllä vapaasti ilmoittautua myös tytöt.
Kun minä olin ala-asteella, minulta ei kysytty, kumpaan käsityöryhmään haluaisin vaan kaikki tytöt laitettiin automaattisesti rättikässään ja pojat puukässään. Kymmenen vuotta myöhemmin pikkusiskoni oli saman "valinnan" edessä, mutta osasi ihan itse sanoa, että haluaa mieluummin sinne puukässään. Lopputulos: häntä ei huolittu, perusteluna esitettiin, että koulun puutyötilaan ei mahdu, joten puukässään ei oteta "ylimääräisiä" - pojilla kun oli "luonnollisista syistä" etuoikeus. (Voi toki olla, että tällaista esiintyy vain takapajuisessa maalaiskunnassamme ja kaikkialla muualla vallitsee ihan oikea valinnanvapaus.)
Tämä on minusta tasa-arvo-ongelma, jos miettii, mille aloille puukässästä (jossa harrastetaan nimestä huolimatta myös metallitöitä) on hyötyä ja mikä niiden alojen palkkaus ja työllisyystilanne on verrattuna niihin aloihin, joilla rättikässästä on jotain hyötyä. Ongelman voisi korjata siten, että molempia opetettaisiin kummallekin sukupuolelle nykyistä pidempään, ehkä jopa yläasteen valinnaisainevalintoihin asti (jolloin voisi nykyiseen tapaan valita jomman kumman, molemmat tai ei kumpaakaan kiinnostuksensa eikä sukupuolensa perusteella).
Anonyymi: Mikä ihmeen jaottelu? Kuka tämän jaottelu tekee ja missä? Minua ei ainakaan kukaan määrännyt teknisille aloille enkä ole kuullut puhuttavan että naisia olisi määrätty/pakotettu lukemaan esim. naistutkimusta, taidehistoriaa tai hoitoalaa.
Korkeakoulutuksen suhteen puolestaan todellakin on kyse omasta valinnasta eikä sitä valintaa tarvitse tehdä sukupuolistereotypioiden pohjalta. Tyttöjä jopa kannustetaan ottamaan lukiossa laaja matematiikka ja suuntaamaan teknisille aloille. Jostain syystä suurinta osaa ei vaan kiinnosta - tai sitten ei uskalleta poiketa rooliodotuksista.
Hyvärinen: käytännössä kuka tahansa alasta kiinnostunut pystyy hankkimaan minkä tahansa tasoisen koulutuksen, eikä koulutusta pitäisi käyttää keinotekoisen luokkajakojen rakentamisen keppihevosena (mitä muutakaan korkeakoulutettujen palkkavaatimukset - joskus vielä "ammisten" kustannuksella - ovat kuin pyrkimystä viime vuosisadan alkupuolen yhteiskuntaluokkajakojen uusintamiseen tai paremminkin niiden uudelleenrakentamiseen).
Ensimmäisestä (kuka tahansa pystyy) nimenomaan seuraa se, ettei mitään uutta luokkajakoa pääse syntymään, vaikka koulutus heijastuisikin palkkatasoon nykyistä enemmän. Opintotuen pienuuden kanssa tuskaileville muuten alvariinsa vakuutetaan, miten koulutus on sijoitus tulevaisuuteen ja jatkossa tulette sitten saamaan niin hyvää liksaa, että se kyllä korvaa, että jouduitte kitkuttelemaan köyhyysrajan alapuolella - osittain jopa lainarahalla - vuosikausia. Onko sitten ihme, kun myös oikeasti haluttaisiin se luvattu kompensaatio parempien palkkojen muodossa? (Vaihtoehtoisesti voitaisiin myöntää, että nykymenolla sitä kompensaatiota ei suurelle osalle opiskelijoista ole tulossa ja luopua tuosta surkeasta selityksestä sille, miksi on ihan oikein, että opiskellessa saa vähämmän yhteiskunnan tukea kuin vaikkapa työttömänä.)
Siitä olen samaa mieltä, että koulutuspolitiikassa on vikaa, kun maistereita tehtaillaan pahimmillaan työttömyyskortistoon. Mutta ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, etenkin tulevaisuuden ennustaminen...
Lähes kuka tahansa (lähes) pystyy suorittamaan yliopiston perustutkinnon lähes millä alalla tahansa. Lahjakkuuseroja on kuitenkin olemassa ja mitä lähemmäs kärkeä alalla kuin alalla mennään sitä enemmän lahjakkuutta (ja persettä) vaaditaan.
MariaKristiina said...
Anonyymi: En kyllä muista (1-2 luokat kyllä hieman hämärän peitossa)mitään pakollisia virkkaamistunteja tytöille vaan esim. puukäsitöihin sai kyllä vapaasti ilmoittautua myös tytöt.
Kun minä olin ala-asteella, minulta ei kysytty, kumpaan käsityöryhmään haluaisin vaan kaikki tytöt laitettiin automaattisesti rättikässään ja pojat puukässään. Kymmenen vuotta myöhemmin pikkusiskoni oli saman "valinnan" edessä, mutta osasi ihan itse sanoa, että haluaa mieluummin sinne puukässään. Lopputulos: häntä ei huolittu, perusteluna esitettiin, että koulun puutyötilaan ei mahdu, joten puukässään ei oteta "ylimääräisiä" - pojilla kun oli "luonnollisista syistä" etuoikeus. (Voi toki olla, että tällaista esiintyy vain takapajuisessa maalaiskunnassamme ja kaikkialla muualla vallitsee ihan oikea valinnanvapaus.)
Meillä oli kyllä molempia tasaisesti tarjolla, ja kyllä siellä puukässässä tyttöjäkin oli.
Tämä sopinee tämän otsikon alle.
"Avausartikkelissaan Nätkin johdattaa lukijaa päihdepolitiikkaan ja feministisen kritiikin nostamiin teemoihin, joissa peräänkuulutetaan jaettua vastuuta naisten yksilöllisen vastuun sijaan. On esitetty esimerkiksi, että vastuun sikiövaurioista tulisi kuulua myös miehille, julkisille instituutioille ja sosiaalisille verkostoille."
http://www.a-klinikka.fi/tiimi/506/kirja_pullo.html
Pakkohoito ei kelpaa, joten vastuullistetaan ja syyllistetään mies, yhteiskunta, perhe ja ystävät alkoholistiäidin aiheuttamasta sikiövaurioista. Sillä lailla!
Ilman tällaisia esityksiäkin on selvää, että mainitut tahot pitävät osaltaan huolta odottavasta äidistä. Mainitut tahot tekevät jo nyt varmasti kaikkensa mikä on laillisesti tehtävissä. Lopullisen päätöksen tarttuuko pulloon vai ei tekee nainen ja tuleva äiti itse. Hän on silloin myös viime kädessä vastuussa tekemisistään.
Ei todellakaan yllätä että esityksen on tehnyt feministinen taho. Vapaus ja oikeudet kyllä kelpaavat mutta ei vastuu maailman tärkeimmän tehtävän alettua. Ensin on suurella työllä saatu naisille itsemääräämisoikeus ja nyt aletaan vaatia muita ottamaan vastuuta heistä. Kovin on ristiriitaista.
Ei voi olla ajattelematta millaiseen tilanteeseen moinen vastuu voi miehen ajaa. Yrittäessään ottaa viinipulloa pois raskaana olevalta vaimoltaan, mies erehtyy ottamaan naista kädestä kiinni. "Herkässä tilassa" oleva nainen lähtee poliisilaitokselle tekemään ilmoitusta väkivaltaisesta miehestään joka kehtasi käydä häneen käsiksi. Sen jälkeen hän menee turvakotiin. Poliisi hakee miehen kotoa ja ilmoittaa että häntä epäillään pahoinpitelystä. Turvakodin kilttien tätien avustuksella, tuella ja todistuksella sekä naisen kertomuksen perusteella mies todetaan syylliseksi raskaana olevan vaimonsa pahoinpitelyyn. Vaimo laittaa eropaperit vireille. Feminismi on tuottanut itselleen jälleen yhden uuden sylkykupin ja sosiaalitoimelle uuden asiakkaan.
Onkohan nainen samalla tavalla osavastuussa turpaansaannista, jos ei tajunnut ajoissa juossa pakoon tai lopettaa nalkutusta?
- Syltty
Paras ystäväni tahtoi valita puukässän kolmannella, ja minulle oli ihan sama, joten seurasin kaveriani. Oltiin vuosi siellä ja vaihdettiin sitten molemmat ompeluun. En muista, että opettaja tai pojat olisivat suhtautuneet meihin mitenkään erikoisesti, tehtiin niitä pirunyrkkejä siinä missä muutkin. Ei vain oltu muuten niin hyvää pataa poikien kanssa, ja oli tylsä olla erillinen yksikkö siinä ryhmässä kun vaatekässässä oli selvästi siellä missä kuului olla. Oli hauskempaa kun pysty juttelemaan muidenkin kun sen yhden kaverin kanssa.
Ehkä tämä on se tapa miten roolit syntyvät. Vaikka sitä ei kukaan erityisesti tahtoisi tai toivoisi, toisintekeminen vaatii normaalia enemmän. Kai sitä saa tutkia..onhan nämä tällaiset asiat ihan hyvä tiedostaa?
Mutta joo, sanottakoon sekin, että olen ollut aina hyvä matikassa ja olen nykyään teekkari. Olen joskus oikein yrittänyt muistaa, olisiko kykyjäni joskus peruskoulu-tai lukioaikana epäilty. Ja ei, en saa mieleeni ainoatakaan tapausta, jolloin minua olisi jotenkin vähätelty tai yritetty ohjata toiseen suuntaan. Ja opettajia on riittänyt ja olen asunut useammalla paikkakunnalla.
Mariakristiina, olen pahoillani nihilismistäni, mutta arvelen esittämäsi vaihtoehdon olevan oikea johtopäätös nykytilanteessa.
Korkeakoulutusideologia tarkoittamassasi mielessä on oopiumia opiskelevalle kansalle. Luultavasti vieläpä hyvin harkittua sellaista.
Muuten olen sitä mieltä, että opintotuki tulisi korottaa vähintään työttömyysperuspäivärahan tasolle.
Lähetä kommentti