perjantaina, lokakuuta 13, 2006

Kuka maksaa raflassa?

Ilta-Sanomien keskustelu:
  • Viivi Avellan totesi äskettäisessä lehtihaastattelussa, että hän ei maksa ravintolassa mitään, vaan se on miehen velvollisuus. Iltalehden kolumnisti Hanna Jensen kettuili, että miehet alkavat jo ennen tarjoilijan saapumista selvittää, kuka maksaa. Jos miehet valitsevat ravintolan, se tapahtuu sillä perusteella, että etukortilla saa kaksi annosta.
  • Jos haluaa olla illan jälkeen harrastamassa vaakamamboa, kyllä siitä etua on, ettei lähde taskulaskimella kalkuloimaan laskun loppusummaa.
  • Jos mies esimerkiksi kutsuu seurustelun alkuvaiheessa ravintolaan syömään niin maksaa laskunkin.
  • Minäkin maksaisin pihvit, piirakat ja pillimehut, jos saisin Viivin raflaan ja lisäksi vaikka valkoviini ja pelti kiinni.
  • Se, että mies maksaa ja että se kuuluu tapoihin. Jos kysymyksessä on satunnainen tuttavuus, niin onko siitä enää pitkä matka siihen, että kysymyksessä on maksullinen seksi? Paljon puhuttua ihmiskauppaa. Syyllistyykö ravintola jotenkin parituksen tapaiseen?
  • Ota huomioon, että naiset joutuvat ostamaan kuukautissuojia ja sukkahousuja.
  • Kokemukseni on, että jos (ventovieras) mies maksaa, luulee hän saavansa "palvelua" myöhemmin illalla.
  • Kukapa mies ei Viivin laskua maksaisi, mutta Hannan tapauksessa kannattaa tarkoin miettiiä, voiko etes samaan pöytään istuakkaan:)
  • Miksi tähän pitää sotkea tasa-arvokysymys? Jos mies pyytää naisen ulos, niin kyllä mielestäni hänen kuuluu myös tarjota ainakin se illallinen. Kyse on kohteliaisuudesta, hyvistä tavoista ja treffikumppanin huomioon ottamisesta. Myöskin jos on tiedossa, että miehellä on moninkertaiset tulot naisen palkkaan nähden, niin olisi kilttiä maksaa suurempi osa illan kuluista.
  • Meillä maksaa mies koko laskun, koska haluaa maksaa. Herrasmies.

18 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Asiahan on niin, että rahvas saa pitää kiinni käytöstavoistaan jos haluaa. Ainakin itse kuitenkin kuulun mieluummin siihen osaan kansaa, joka on valmis irtautumaan seremonioista ja mantroista ja luomaan tilalle tapoja, jotka perustuvat ajanmukaisiin eettisiin ja älyllisiin käsityksiin.

Eli maksan mielelläni joskus vaikka koko ravintolaseurueen, jos esimerkiksi olen pyytänyt heitä juhlimaan jotain omaa juttuani. Sukupuoli ei tietenkään ole mikään kysymys, ja lähtökohtaisesti nainen maksaa omansa.

En muuten ole koskaan saanut naista.

Terveisin Teuvo

Junakohtaus kirjoitti...

... ja kun tämäkään asia ei ole ollenkaan vaikea. Jos mies pyytää naisen kanssaan ulos, mies maksaa. Jos ollaan muuten vain kimpassa liikkeellä tai kavereiden kesken syömässä, jokainen hoitaa oman laskunsa.

Ei vaikeaa, eihän?

Panu kirjoitti...

Ei vaikeaa, eihän?

On se vaikeaa kun siitä tehdään vaikeaa. Ja suuri joukko naisista pyrkii ihan kutsumuksena tekemään asioista varta vasten vaikeita.

Anonyymi kirjoitti...

Näin se on. Kaikki ovat aivat yhtä tasa-arvoisia, mutta mies maksaa.

Tyypillinen esimerkki siitä kuinka naiset haluavat syödä pullasta vain rusinat. Toki siihen näin miehenä on alistuttava jos naisesta jotakin muutakin kuin illallis seuraa haluaa.

Anonyymi kirjoitti...

En maksa.

On eri asia tarjota olut/kahvi/tee/yms. kaverille, kun maksaa koko ateria (siis maksaa toisen seurasta). Pelkkä ajatuskin on vastenmielinen. Mielummin laitan kotona ruokaa, kuin maksan huoralle.

Eipä tämä ole kummmemmin aiheuttanut ongelmia naissuhteiden kanssa. On toki olemassa tietty naisryhmä, joka moisesta kimpaantuisi, mutta minun puolestani heistä voi vaikka tehdä saippuaa.

Mikäli tyhjäpäiset valtavirtanaiset minua viehättäisivät, olisin varmasti ongelmissa. Kaikki naiset eivät onneksi sovi samaan muottiin.

Anonyymi kirjoitti...

"Jos mies pyytää naisen kanssaan ulos, mies maksaa."

Hyvä periaate, että se joka kutsuu, maksaa. Mutta nykyisessä ihmissuhdekulttuurissa käytännössä tapahtuu se, että mies pyytää naista lähes aina, jolloin hän myös maksaa.

Anonyymi kirjoitti...

Nih... paljonko on naisen deittieuro? 20 senttiä vai vielä vähemmän?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minusta tuntuisi hyvin epämiellyttävältä jos joku aika vieras tai tutumpikin mies tarjoaisi muuta kuin jonkun teekupillisen, sekin on vähän liikaa. En halua olla kiitollisuudenvelassa enkä halua että seurastani maksetaan. Jos käyn mukavan ihmisen kanssa ulkona ja nautin tilanteesta niin miksi ihmeessä hänen pitäisi maksa siitä?

Ja aika huvittavaa vedota siihen että joutuu ostamaan kuukautissuojia, siksi miesten pitäisi maksaa naisen seurasta. Minulla menee niihin ehkä kuusi euroa kuukaudessa, köyhälle opiskelijallekaan se ei ole paljon. Halvemmallakin pääsee, jos hankkii kuukupin, kolmellakympillä saa suojan kymmeneksi vuodeksi. Oletan että miehillä menee enemmän rahaa esim. parrasta eroon hankkiutumiseen. Minua ainakaan kukaan ei ole pakottanut meikkaamaan tai hankkimaan kalliita sukkahousuja ja ties mitä muuta, mutta toisaalta minua ei ole myöskään juuri pyydetty treffeille joten voi tietysti olla että niihin investoiminen kannattaa.

Anonyymi kirjoitti...

Zok,

niin? Mitä sitten?

Anonyymi kirjoitti...

Junakohtaus,

Notta onko se reilua, että mies maksaa aina?

Anonyymi kirjoitti...

Zok, minulta ei kysytty, mutta vastaan silti: ei ole reilua, ei. Kuten ei moni muukaan asia maailmassa.

Ja jos tämän tason epäreiluuksista alkaa pillittää ja mankua, siitä riittääkin täytettä koko elämäksi ja vielä haudan taaksekin.

Menkää mieluummin vikittelemään niitä tyttöjä, se on paljon mukavampaa.

Junakohtauksen kuolematonta viisautta siteeratakseni: jotkut ovat mieluummin oikeassa kuin panemassa.

Henry Laasanen kirjoitti...

Virtuaalimaailmassa kannattaa olla oikeassa, aktuaalisessa maailmassa naimassa. Ei älyllistä rehellisyyttä kannata myydä - paitsi sitten kun saannin todennäköisyys kasvaa tarpeeksi suureksi.

Anonyymi kirjoitti...

Totta. Onneksi meillä on myös Panu, joka yhdisti internetissä 'oikeassaolemisöyhötyksen' reaalimaailman naistensaantiin. Tai niin hän väittää. ;)

Junakohtaus kirjoitti...

Zok,

Anohan tossa jo vastasikin mun puolesta, että iso mies ja puhuu höpöjä, maailma muka reilu.

Omasta puolestani lisää pitäväni etuoikeutena saada tarjota viehättävälle seuralaiselle ja tuskin sekään piirre mussa ainakaan tiellä oli, kun onnistuin pääsemään ihan naimisiin asti.

Anonyymi kirjoitti...

Jos ei voida olla 'reiluja' tämän suhteen, voidaanko olla minkään suhteen naisten ja miesten tasa-arvossa?

Tuollainen ajatteluhan lopulta johtaa tilanteeseen, jota Voltaire kuvasi Candidessa.

Junakohtaus kirjoitti...

Zok,

niin, kerro miltä maailma näyttää sieltä katsoen: voidaanko olla reiluja minkään suhteen, mikä liittyy miesten ja naisten tasa-arvoon (tai yhtään mihinkään muuhunkaan, lisää itse) vai pitääkö tyytyä likiarvoihin, hyviin yrityksiin, pyrkimykseen edes vähän parempaan ja historian sekä biologian painolastiin?

Älä käsitä väärin. Symppaan kovasti kaikenlaisia vapaustaistelijoita, mutta täältä katsoen jotkin asiat vain menevät kuten ne menevät eivätkä jollakin muulla, sinänsä kenties laadukkaammalla, tavalla.

Anonyymi kirjoitti...

Junakohtaus:

En osaa sanoa miksi siellä näyttää miltä näyttää, mutta täällä olen mieluummin panemassa kuin maksamassa. Jos tyttö on panomielessä liikenteessä, ei safkan maksaminen poista fiilistä. Jos ei, niin ei oikeaan mielentilaan pääse ateriaa tai juomaa tarjoamalla.

Junakohtaus kirjoitti...

Ano,

saattaisin olla kanssasi samoilla linjoilla, jos olisin yrittänyt heilastella mimmejä, joiden pimppiä pitää oikeasti maksaa sapuskoilla, matkoilla ja baari-illoilla.

Tässä maailmassa, missä mä elän, se naisille tarjoaminen on ollut enemmän sellainen pienimuotoinen leikki ja mukava lisä mukavan seuran kanssa vietettyyn mukavaan iltaan. Enemmän mä olen joutunut kiistelemään oikeudestani olla herrasmies ja tarjota, kun tytöt ovat yrittäneet maksaa itse.