Säpinää elämässä

Joillakin tuntuu elämästä löytyvän vauhtia ja vaarallisia tilanteita:

Turisti:

Toinen nainen on saanut käsiinsä puhelinnumeroni. Soittelee milloin sattuu. Valehtelee, että Mies on ollut hänen kanssaan milloin missäkin, vaikka todistettavasti olemme olleet yhdessä jossain ihan muualla. Inttää epätoivoisesti, että puolet talosta, autoista, veneestä ja elämästäni on pian hänen, koska niin on sovittu ja paperitkin on jo tehty. Ja tällä naisella on vielä lapsikin. Unelmaäiti! Kouluja käymätön, psykoottinen jakorasia, jonka elämäntehtävä tuntuu olevan kapuloiden lyöminen muiden rattaisiin, mikäli hän ei saa asioita, joita ei ole edes ansainnut. Mittani tuli täyteen. Lähden poliisilaitokselle tekemään ilmoituksen kotirauhan häirinnästä.

Birdy:

Dear Anonymous, osa II. Uhkailet minua lakimiehillä ja raastuvalla. Anna palaa! Ota yhteyttä poliisiin. Minähän saan sitten tietää henkilöllisyytesi, kun minut kutsutaan kuulusteluun. Toisekseen, olisi kiva olla paikalla, kun selität poliiseille tarinaasi. "Niin siis mä lähetin tuntemattomalle eukolle nimetöntä sähköpostia 7kpl parin viikon aikana, koska se otti mua päähän ja oli mun mielestä ihan dille ja sitten se luopio meni ja tsekkasi julkisesta web-palvelusta mun IP:n sijainnin! Joo, siis IP-rekisterit on julkista tietoa, ja se sai mun IP:n tietää mun itse lähettämistä sähköposteista, eikä se oo pingaillut koneita eikä ottanut muhun mitään yhteyttä mutta eihän sen olis pitänyt sitä IP:a katsoa kun mä kerran kirjoitin sille anonyymina!" Ottaisitko tuon hetken videolle, koska tahtoisin nähdä poliisien ilmeet? Niiden lakimiestenkin kasvot voisivat olla kivaa katsottavaa: kirjoitithan postit työajan ulkopuolella?:)

On hämmentävää välillä huomata, miten pelkät tekstini ja mielipiteeni alkavat elää niin omaa elämäänsä ihmisten päissä, että he kuvittelevat niiden pohjalta minulle kokonaan uudenlaisen persoonan. Sellaisen demonisen version: ikään kuin juoksisin vapaa-aikani feministien salaliiton agenttina (mustassa kissapuvussa) tai uhkaisin joidenkin jokapäiväistä elämää niin paljon, että on pakko räyhätä julkisilla palstoilla, millainen ihminen minä olen ja en ole. Tai sitten on pakko pistää sitä vellihousuräkytystä nimettöminä sähköposteina. Nämä ovat tekstejä: sanoja rivissä, jotka on kirjoittanut ihan tavallinen kuolevainen ihminen - se tuntuu joskus joiltain unohtuvan. Tekstien ulkopuolella olen täsmälleen tavis, päivätöissä käyvä it-duunari, joka pelaa sulkapalloa ja viettää viikonloput perhepiirissä.