Sari Näreen tutkijantaidot ja etiikka

Näre ja tutkijayhteisö:

Odotan Sari Näreeltä jatkossakin korkeaprofiilista tutkijantoimintaa. Logiikan ja etiikan hän saisi muistaa entistä paremmin. Normiuskollisuus ei riitä: tutkimuksen etiikassa teon sallittavuus riippuu viime kädessä sen seurauksista (Suomen Akatemia 1987). Aineistojen kokoamisen ja käytön eettinen arviointi tapahtuu tutkijayhteisössä ja kansalaisjulkisuudessa. Ihmisillä on oikeus tietää, miten tutkimustietoa tuotetaan.

Alunperin (HS Kuukausiliite 27.5.95) otin esiin kaksi naisvihatutkimuksen ongelmaa.

1. Naisten syvähaastattelujen esitetään validisti kuvaavan paitsi heidän kokemaansa myös heihin kohdistuvaa vihaa, jopa heidän ex-miestensä tekoja, kokemuksia ja psykopatologiaa.

Päättely harhauttaa. Mikä esti haastattelemasta miehiä? Samoin on harhauttavaa, että suppea (4 tapausta) ja teoriaa illustroiva aineisto esitetään empiirisenä evidenssinä naisemansipaation vastaiskuksi ilmaantuneesta naisvihasta, sen merkityksestä ja logiikasta.

2. Joissakin kollegoissa heräsi epäilys, että tutkija on jopa sepittänyt aineistoa oman näkemyksensä tueksi.

Toisaalta ihmeteltiin, onko gonzo-journalistinakin tunnettu tutkija kuvitellut haastattelut; toisaalta aprikoitiin, lieneekö tutkija valikoinut samanmielisiä tuttuja, joiden kanssa voi junailla sopivat haastattelut.

Totta tai ei, tutkimuksen totuustavoitetta rikkoo aina se, joka sepittää (laatii, kyhää kasaan, takoo, muovaa) aineistoa näin: kokoaa sen tarkoitushakuisesti, käyttää sitä tarkoituksella valikoiden, ja lopulta peittää teon luonteen. On väärin veistää tutkimuksesta mielipiteensä maski.

Nyt on syytä kirjata kolme lisäongelmaa.

3. Aineiston syntyä ja luonnetta ei ole esitelty. Tavanomaiset perustiedotkin on jätetty pois.

Tutkimusvilpin vaikeasti osoitettavassa muodossa "aineiston kuvauksessa on jätetty mainitsematta jokin sen valintaperusteista", kirjoittaa tutkimusprof. Pirjo H. Mäkelä (Tiede ja etiikka, 120). Yliopisto ei saisi vapaamielisyyden nimissä hiljaa hyväksyä käytäntöjä, joissa aineistot kepulikonstein alistetaan ennakkokäsityksille.

4. Aineiston tulkintaa ei ole perusteltu. Miten aineistoa on käsitelty? Miten sitä on analysoitu? Miten otteet on valittu?

5. Aineiston tietosuojaa ei ole varmistettu. Tunnistimia ei ole poistettu aineistoa julkaistaessa. Tähän liittyy seurauksiltaan vakavin rike: integriteetin avoin loukkaus.

Tapaustutkimuksissa ei nimien poisto riitä. "On myös varmistettava, että edes tutkittavien lähiympäristö ei kykene heitä tunnistamaan" (Mäkelä 1987, 195). Esteet henkilöllisyyden paljastumisessa tehtäköön aina mahdollisimman vaikeiksi (SA 1987, 19). Julkistaminen ei saa aiheuttaa tarpeettomia kärsimyksiä (SA 1987, 20).

Tietosuojaohjeiden vastaisesti Näre valitsi vielä julkistamisfoorumiksikin aineistossa esiintyvien työpaikkalehden. Kun Yliopisto-lehti 9/94 ilmestyi työpöydille, tunnisti lähipiirini heti, että siinä Näreen läheisin yhteistyökumppani Jaana Lähteenmaa puhuu ex-puolisostaan, "minusta". Teko leimasi minut naisvihaajaksi, mikä on johtanut yleisiin ennakkoluuloihin, haitannut yksityiselämääni sekä työtäni. Vahinko on ollut katkenneita ihmissuhteita, kariutuneita yhteistyöhankkeita, menetettyä työaikaa, eristyksiin joutumista ja ajoittaista työ- ja kotirauhan häirintää. Lehtikeskustelussakin "alan asiantuntija" Näre on toistuvasti viitannut minuun naisvihaajana, joka torjuu totuuden. Tämä on psykoterroria de facto.

Ehkä lopuksi voin itsekin vähän kertoa "naisvihastani": en ole tehnyt aineistossa mainittuja tekoja, en ole kokenut siinä mainittuja kokemuksia enkä ole naisvihaaja. Asiatiedotkin ovat kääntyneet nurinniskoin.

Näre on pitänyt tutkittaviensa (Lähteenmaa ja Helena Saarikoski) julkituloa, joka lopullisesti rikkoi tietosuojan, osoituksena väitteeni numero 2 virheellisyydestä. Minusta asia on päinvastoin: "Tutkijan ja tutkittavien välillä ei saa vallita sellaista riippuvuussuhdetta, joka voi vaikuttaa olennaisesti tietojen vapaaehtoisuuteen"(SA 1987, 14). Ystävyys- ja tutkijakumppanuus on riippuvuussuhde, etenkin jos toinen on toisensa uskottu.

Jos tutkittava valehtelee...

Herrat herjojen apajilla.