maanantaina, helmikuuta 05, 2007

Työmarkkinat vs. parisuhdemarkkinat

Työmarkkinat ja parisuhdemarkkinat muistuttavat toisiaan. Sekä työmarkkinoilla että parisuhdemarkkinoilla valta on sillä osapuolella, johon kohdistuu enemmän kysyntää. Toisin sanoen, yleensä valta on työnantajilla ja naisilla. Tarkastellaan aluksi seuraavaa tilannetta: Kummassa tilanteessa olisit mieluummin töitä hakiessasi?

a) Hakemassa töitä kymmenien muiden työnhakijoiden kanssa
b) Kymmenet työnantajat kyselisivät sinua töihin

Vastaus on tietenkin b, koska silloin sinulla on suurempi valta päättää niistä ehdoista, joita työnantajien on sinulle tarjottava sinut töihin saadakseen. Lisäksi, sinulla on mahdollisuus valita parhaiten sinulle sopiva työpaikka. Naiset ovat nettideittimarkkinoilla tuossa työnantajan asemaa vastaavassa asemassa.

Tavismiehen (markkina-arvoltaan keskitasoinen ”tavallinen” mies) naistenhaku ja tusinamaisterin (ei hallitse mitään varsinaista ammattia, osaa kirjoittaa, hallitsee jonkin verran kieliä ja tietokonetta) työnhaku ovat kuin kaksi marjaa.

Tavismiehen ja tusinamaisterin ongelma on siinä, että he ovat keskitasoa ja he tietävät, että heille oikeutetusti ”kuuluu” keskitason nainen ja koulutusta vastaava työ. He tietävät, että monella tavismiehellä on tavisnainen ja moni tusinamaisteri on koulutustaan vastaavassa työssä. Ongelma heidän kannaltaan on kuitenkin markkinatilanteessa, jossa tavismiehiä ja tusinamaistereita on liikaa kysyntään nähden. Tusinamaisteri tietää, että vaikka hän periaatteessa olisi pätevä johonkin koulutustaan vastaavaan työhön, niin löytyy kymmeniä yhtä päteviä maistereita hakemaan samaa virkaa. Siitä joukosta on vaikea erottua edukseen ja huonolla tuurilla koulutusta vastaavaa työpaikkaa ei vai löydy yrittämisestä huolimatta.

Jos tavismies ei saa tasoaan vastaavaa naista tai tusinamaisteri koulutustaan vastaavaa työtä, niin mitä sitten? Eräs vaihtoehto on laskea rimaa. Ei enää pyritäkään omalle tasolle, vaan tyydytään siihen, mitä satutaan saamaan. Se ei ole optimaalinen vaihtoehto, mutta usein kuitenkin paras tarjolla olevista vaihtoehdoista. Tusinamaisterilla on rahat lopussa ja hänen on vain hyväksyttävä osa-aikatyö, joka ei vastaa hänen koulutustaan, josta hän ei pidä ja jossa hän ei luultavasti tule pitkään olemaan. Samankaltainen tilanne on tavismiehen kohdalla. Jos naisenkaipuu ja epätoivo kasvaa liian suureksi, niin on otettava se nainen, jonka pystyy saamaan. On hyväksyttävä markkina-tilanne, jossa kilpailu on kovaa.

Tavisnaisten ja työnantajien asema on samankaltainen deittinetissä. Hakemuksia tulee paljon, osa työpaikan hakijoista on liian koulutettuja ja päteviä ja pelkona on, että he vaihtavat helposti työpaikan toiseen. Naisille vastaavista osa on naista paljon tasokkaampia miehiä ja vaarana, on että he häipyvät seksiä saatuaan.

24 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Samankaltainen tilanne on tavismiehen kohdalla. Jos naisenkaipuu ja epätoivo kasvaa liian suureksi, niin on otettava se nainen, jonka pystyy saamaan. On hyväksyttävä markkina-tilanne, jossa kilpailu on kovaa.

Toisaalta tyttöystävä ei ole kovinkaan olennainen osa elämää verrattuna työpaikkaan. En minä ainakaan "tyytyisi" kenenkään, mielummin vaikka yksin hautaan asti.

Henry Laasanen kirjoitti...

Jos tyttöystävä ei ole oleellinen, niin sittenhän tyytymisellä ei ole niin suurta väliä, kuin tyytymisellä liian heppoiseen työpaikkaan, vai? Ja miten niin työpaikka on oleellinen, monethan ovat sinnitelleet esim. opiskelijoina aika vanhoiksi ilman ainuttakaan kunnollista työpaikkaa.
Ja otat jonkun muun kuin parhaan mahdollisen tyttöystäväksi, niin olet tavallaan tyytynyt epäoptimaaliseen.

Anonyymi kirjoitti...

Niin, eihän sitä tietysti ole pakko mennä töihin Suomessa, mutta elämänlaatu on aika pohjalla jos elää työttömyysrahoilla. Joku vastaa varmaankin että elämänlaatu on myös huono ilman tyttöystävää. No, varmaan se on monille, mutta mielestäni riittävä toimeentulo on silti paljon, paljon tärkeämpää. Ja jos on työtön niin markkina-arvo ei siitä ainakaan nouse.

Ja otat jonkun muun kuin parhaan mahdollisen tyttöystäväksi, niin olet tavallaan tyytynyt epäoptimaaliseen.
Luulisin että on vaikeaa laittaa ihmisiä tarkkasti paremmuusjärjestykseen.

Anonyymi kirjoitti...

"oisaalta tyttöystävä ei ole kovinkaan olennainen osa elämää verrattuna työpaikkaan."

Mitä ihmettä höpäjät? Jos pitäisi valita loppuelämä työttömänä unelmien naisen kanssa tai loppuelämä unelmien duunissa, mutta naisettomana, niin valitsen silmää räpäyttämättä työttömyyden.

- Syltty

Anonyymi kirjoitti...

"Jos pitäisi valita loppuelämä työttömänä unelmien naisen kanssa tai loppuelämä unelmien duunissa, mutta naisettomana, niin valitsen silmää räpäyttämättä työttömyyden."

Unelmien nainen on tietenkin rikas, eikä jätä luuserina pitämäänsä työtöntä siippaansa. Todelliset naiset yleensä käyttäytyvät toisin, joten kannattanee pitäytyä kokonaan unelmien naisissa.

Unelmien työstä taas kertyy rutosti rahaa, jolla voi ostaa monta todellista naista. Kyllä niistä jokainen jaksaa ainakin yhden illan teeskennellä unelmien naista.

Anonyymi kirjoitti...

"Unelmien nainen on tietenkin rikas, eikä jätä luuserina pitämäänsä työtöntä siippaansa. Todelliset naiset yleensä käyttäytyvät toisin, joten kannattanee pitäytyä kokonaan unelmien naisissa."

No shit?

"Unelmien työstä taas kertyy rutosti rahaa, jolla voi ostaa monta todellista naista."

Beep, väärä vastaus. Tässä valintatilanteessa valitaan totaalisen työttömyyden ja täydellisen naisettomuuden välillä.

Todellisuuttahan tuo ei kuvaa, mutta eipä kuvaa suolihuuhtelun lausahdus "tyttöystävä ei ole kovinkaan olennainen osa elämää", sillä toimiva parisuhde on yksi tärkeimmistä ihmisen onnellisuutta nostavista ilmiöistä.

En ymmärrä henkilöä, joka väittää että parisuhde ei olisi olennainen osa elämää. Kyllä ilman parisuhdettakin pärjää, mutta se nostaa merkittävästi elämisen laatua.

- Syltty

Anonyymi kirjoitti...

Eräs yhtäläisyys on myös se, miten työttömyys tai parisuhteettomuus vaikuttaa markkina-arvoon. Useita vuosia työttömänä olleen on vaikea saada työtä koska pitkä työttömyysjakso herättää työnantajissa epäilystä. Samaten pitkä parisuhteettomuusjakso herättää naisissa epäilyksiä.

Työttömäksi jääneen oliskin järkevää ottaa vastaan mitä tahansa työtä jotta tälläistä pitkäaikaista työttömyysjaksoa ei löytyisi ansioluettelosta. Samalla tavalla miehen pitäisi kelpuuttaa kuka tahansa nainen väliaikaiseen parisuhteeseen ja sitten kiinostavamman tullessa eteen vaihtaa parempaan.

Anonyymi kirjoitti...

En ymmärrä henkilöä, joka väittää että parisuhde ei olisi olennainen osa elämää. Kyllä ilman parisuhdettakin pärjää, mutta se nostaa merkittävästi elämisen laatua.

Ja sitten se laatu taas romahtaa kun tulee väistämätön ero, vahingollinen raskaus, sukupuolitauti tai jotain muuta hauskaa.

Anonyymi kirjoitti...

"Kyllä ilman parisuhdettakin pärjää, mutta se nostaa merkittävästi elämisen laatua."

"Ja sitten se laatu taas romahtaa kun tulee väistämätön ero, vahingollinen raskaus, sukupuolitauti tai jotain muuta hauskaa."

Entä sitten? Yksin eläminen se vasta onkin perseestä. Enkä kyllä laskisi vahingollista raskausta miksikään katastrofiksi, jos ei satu olemaan ihan suhteen alkutaipaleella ja/tai alle 25-vuotiaalle.

Itse erosin viime vuonna ja vaikka olen edelleenkin vähän maassa, meillä oli kuitenkin niin paljon hyviä aikoja ja vuosia, että en missään nimessä haluaisi vaihtaa (paria viimeistä kuukautta lukuunottamatta) niitä tähän paskaan sinkkuelämään.

Ja kyse ei ole siitä etteikö minulla olisi vapaana taas ollut säpinää, olen eron jälkeen tapaillut jo yli puolta kymmentä eri naista, mutta edelleenkin tämä on perseestä. Mitä iloa on jostain parista yöstä tai illasta? Ei niistä loppupeleissä jää yhtään mitään käteen. Tyhjä on olo, sai tai antoi itse ne rukkaset. Ja vielä enemmän potuttaa jos ei baari-illasta jää edes puhelinnumeroa käteen. Juuri sovin yhden tytön kanssa että se tulee meille perjantaina yöksi. Vituttaa jo etukäteen koko homma, vaikka varmaan olisi sitäkin tarjolla mistä on kovin puute.

- Syltty

Anonyymi kirjoitti...

Yksinäisyyden kanssa tulee toimeen jos ei ole koskaan seurustellut, mutta se on varmaankin paljon vaikeampaa eroamisen jälkeen. On hyvin epätodennäköistä että tulen koskaan seurustelemaan, joten jos vahingossa joskus löytäisin tyttöystävän, en eron jälkeen varmaan löytäisi enää toista. Ei olisi kivaa sen jälkeen. On siis varmaan parempi että olen yksin. Seurustelu laskee elämänlaatua huomattavasti enemmän.

Anonyymi kirjoitti...

"Yksinäisyyden kanssa tulee toimeen jos ei ole koskaan seurustellut, mutta se on varmaankin paljon vaikeampaa eroamisen jälkeen."

Ihmeellisen kielteinen asenne... ettet vaan sepittäisi itsellesi tällaista, jotta mieli olisi vähän rauhallisempi?

Oli miten oli, itse ottaisin kyllä ihan varmasti vaikka lyhyenkin suhteen, jos vaan millään saisin, kuin loputtoman yksinäisyyden... ei tällaista kestä, elämä on aivan turhaa ja arvotonta.

Anonyymi kirjoitti...

Ihmeellisen kielteinen asenne... ettet vaan sepittäisi itsellesi tällaista, jotta mieli olisi vähän rauhallisempi?

Ei, vaan realistinen asenne. Yksinäisyys on pahempaa sen jälkeen kun on seurustellut. Pitkällä tähtäimellä on parempi että ei koskaan seurustele, jos sellainen olisi edes mahdollista.

Anonyymi kirjoitti...

"Yksinäisyys on pahempaa sen jälkeen kun on seurustellut. Pitkällä tähtäimellä on parempi että ei koskaan seurustele, jos sellainen olisi edes mahdollista."

No jaah... tavallaan ymmärrän logiikkasi. Eli jos elämä muutoin on tyydyttävää, niin ei ihmekään, ettei siihen sitten kaipaa mitään ekstraa, mikäli ko. ylimääräinen tuo myös tuollaisia "riskitekijöitä". Mutta kuulostaa jotenkin surulliselta, epäinhimilliseltä jopa, ettei hakeutuisi muiden seuraan tuollaisten pelkojen/valintojen tähden.

Molla kirjoitti...

Ai hääv ö kvestön foor juu ool:

Mikä/millainen on "keskivertonainen"? En kysy sillä, että hurjasti vastustaisin kenenkään haukkumista keskiverroksi, vaan ihan muuten vaan. Millaisia ominaisuuksia on keskivertonaisella? Huippunainen on helppo kuvitella, samoin hyvä, mutta mikä on keskiverto? Mitkä ovat sellaisia ominaisuuksia, joilla hyvästä tai jopa huipusta muuttuu keskiverroksi? Ja mitä keskiverron alapuolella on?

Anonyymi kirjoitti...

Keskivertonainen on varmaan sellainen joka ei herätä mitään sen ihmeempiä tunteita, positiivisia tai negatiivisia.

Anonyymi kirjoitti...

Ai millainen? No sellainen kuin suurin osa naisista ovat, ei ruma muttei kauniskaan. Ei siis myöskään edes "nätti". Ihmisen näköinen kuitenkin. Mitä haukkumista keskivertaisuuden toteaminen on? Suurin osa ihmisistä on juuri sellaisia.

-Sporty hot dude

Molla kirjoitti...

Anteeksi, en käsitä, miten niin ei herätä mitään sen ihmeempiä tunteita?

Ja onko tässä oikeesti kyse vain ulkonäöstä? Eli oikeestiko keskivertonainen on sellainen, joka on ulkonäöltään keskivertoa?

Anonyymi kirjoitti...

No ulkonäköhän on se ensimmäinen ja näkyvin asia mihin kiinnitetään huomiota, ja persoonallisuudesta on vaikeampi sanoa että mikä on keskiverto ja mikä ei.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän kyynisesti voi persoonallisuudestakin sanoa, että "ei herätä mitään sen ihmeempiä tunteita, positiivisia tai negatiivisia". Siispä keskivertoihminen on juuri tällainen, vieläpä useimpien mielestä. (Mutta keskivertoihmiset ne vasta hyvin toisilleen sopivatkin, ja kaikenlaiset AT-friikit saavat vain haaveilla edes heistä...)

Sinänsä muuten hauskaa, että tämän blogin jutunaiheista tämänkertainen on mielestäni selvin ja yksinkertaisin ymmärtää, mutta silti löytyy aina ihmisiä, jotka jaksavat vängätä vastaan.

Molla kirjoitti...

Jeps, toiset vaan on niin yksinkertaisia.

Minusta tässä koko jutussa on joku perustavanlaatuinen ristiriita, mutten pysty sitä tarkemmin erittelemään. Ehkä olen väärää sukupuolta.

Anonyymi kirjoitti...

Ei millään pahalla, mutta olet Molla typerin kommentoija koko palstalla..

Anonyymi kirjoitti...

Tämä Henryn kommentti osui mielestäni oikein kultasuoneen! Tosi hyvä vertaus, pisti vallan ajattelemaan. Näinhän se on. Onneksi sentään naista hakiessa ei tarvitse aikaisempaa naishistoriaa CV:n muodossa esitellä vaan asioita voi sitten pikkuhiljaa paljastella ajan myötä. Tosin voisihan sitä työnantajaakin varten CV:n väärentää, harva kai niitä työtodistuksia oikeasti kyselee (ja voihan nekin väärentää). Hmm. Ehkä nousisin sinne YTM (pelimies)-luokkaan kun en vain leikkisi tällä ajatuksella vaan toteuttaisin sen.

Keskiverrosta sanoisin sen verran että mielestäni keskivertonainen on kohtuullisen hyvin määritelty täällä: http://kellari.org/other/vonkaamisen_perusteet/

Hän ei herätä sen erikoisempia positiivisia tunteita eikä loista älyllään tai kauneudellaan, muttei toisaalta ole mikään sietämätön lehmä, lahna tai muukaan eläin. Keskiverrot ovat usein varmaan niitä parhaita, YTN yleensä tahtoo löytää jonkun vielä paremman uroksen mikäli YTN:n ikinä edes onnistuu koukuttamaan. Harvoin tämmöinen onnistuu.

Ja sitten vielä semmoinen että tosiaan, yksinäisyys pahenee kaksinkertaiseksi suhteen jälkeen. Mutta toisaalta saman kai voi yleistää vähän kaikkeen elämässä, kyllä on parempi kokea erilaisia juttuja kuin vain olla ja möllöttää yksin "turvassa". Riippuu tietysti luonteesta, em. lahnaihmisille tuollainen turvallinen lätäkkö riittää varmasti hyvin.

Ja minun mielestäni Mollan kommentit ovat ihan fiksuja, vink vonk.

-elftor

Henry Laasanen kirjoitti...

Siitä olen samaa mieltä, että jos pysyttelee kokonaan suhdekuvioiden ulkopuolella, yksinäisyys on paljon helpompi sietää. Kun hunajan makuun pääsee, on vaikea olla ilman hunajaa. Tai sanotaan vaikka näin: ennen internetin keksimistä oli helpompaa olla ilman internettiä.

Molla kirjoitti...

Ano: Auts, kirpaisi. Lupaan pyhästi käyttäytyä jatkossa asiallisemmin tai mennä omaan blogiini leikkimään keskenäni*).

Vink-vonk-elftor: Kiitos, oli sunkin kommentti musta ihan fiksu :).

Elftorin kommentissa varsinkin tuo "keskiverrot ovat usein varmaan niitä parhaita" aiheutti odottamattoman selväjärkisyyskohtauksen*). Minähän en alunperinkään kommentoinut mitenkään Henryn postausta, enkä suinkaan vängännyt millään tavalla vastaan, halusin vain kuulla miten te määrittelisitte keskiverron (sanotaan vaikka, että on oma lehmä ojassa). Henryhän esittää, että onnistuakseen tavismiehen ei kannata tuhlata resurssejaan keskivertonaisten liehittelyyn, kun niillä kuitenkin on niin paljon vientiä, ettei se yksinkertaisesti kannata. En muuten huomannut aluksi, että Henry puhui vain nettideittipalveluista eikä yleisemmin parisuhteista. Joka tapauksessa minusta näyttää siltä, ettette pysty kovin tarkkaan määrittelemään millainen on keskivertonainen. Sehän pitäisi pystyä tekemään, jotta osaisi sitten välttää niitä.


*) Kirjoitan tästä aiheesta selvityksen itselleni, kutsun sitä M(oll)A-teoriaksi. Tervetuloa kommentoimaan.