Miehet kamppaavat naisia ulos yritysjohdosta.
Kommentti:
Onpa taas otsikko. Miten niin miehet "kamppaavat" naisia yritysjohdosta? Jos naisten määrä vähenee niin ei kai se automaattisesti tarkoita että miehet heitä "kamppaavat" ? Voisiko kyseessä olla naisten oma valinta?
26 kommenttia:
Tämänhän me naiset näemme ja koemme jatkuvasti työelämän arkipäivässä. Herrakerhot ja kabinettisuhmurointi on yhä edelleen vallalla - 2000-luvun Suomessa. Päätökset tehdään edelleen pienissä miesporukoissa, joissa kaikki tuntevat toisensa metsästysharrastuksesta. Päätöksentekoprosessit pidetään tahallaan epämääräisinä, jotta niitä voidaan junailla niin kuin halutaan. Normaalista avoimesta ja keskustelevasta demokraattisesta kulttuurista ei ole tietoakaan. Tämä on todellisuutta meidän nuorten ja vanhempienkin pätevien ja osaavien naisten arjessa.
No mutta tunneälykkyys ja sosiaalinen verkostoutuminenhan on nimenomaan miesten vahvuus työelämässä. Naiset edustavat sitä loogista päättelykykyä ja järjestelmällisyyttä. On vain yrityksen edun mukaista, että palkataan keskenään hyvin kommunikoivia, ja sosiaalisesti eteviä miehiä.
Njah.
Se on todellisuutta myös miesten arjessa.
Koska olen tavallinen keskimääräinen mies, minulla ei tule koskaan olemaan asiaa ylimpään johtoon eikä kukaan tule koskaan tarjoamaan minulle mitään kiintiöitä asiantilan muuttamiseksi.
Olen tästä asiasta niin tuohtunut, että kiipeän usein firman ylimpään kerrokseen ja kamppaan tai liukutaklaan kaikki käytävällä vastaantulevat naiset. Se on niille ihan oikein. Ei siitä olisi kyllä tarvinnut ihan lehtiin asti kieliä.
KANADASSA tehdyn tutkimuksen mukaan yli 80 prosenttia naisista on joutunut sinkkubaareissa seksuaalisen lähentelyn kohteeksi. Kauheaa.
Mämmilän käymäläkylässä tehdyssä tutkimuksessa yli 90 prosentissa vessoista harjoitetaan ulostamistoimintaa. Kauheaa.
"Lisäksi päätöksenteko keskittyy yhä harvempiin käsiin yritysmaailmassa."
Tosiaan aika hauska otsikko. tästä voisi nimittäin päätellä, että jotkut harvat miehet kamppaavat kaikki muut, olivat he sitten miehiä tahi naisia, ulos päätöksenteosta.
- Syltty
Häpeällistä 20% naisista ei ole joutunut iskuyritystenkohteeksi. Nyt ATM miehet kaivakaa ne kivekset pois taskuista ja hommiin. Tälläinen epätasa-arvo naisten kesken on korjattava hetimiten.
"Olen tästä asiasta niin tuohtunut, että kiipeän usein firman ylimpään kerrokseen ja kamppaan tai liukutaklaan kaikki käytävällä vastaantulevat naiset. Se on niille ihan oikein. Ei siitä olisi kyllä tarvinnut ihan lehtiin asti kieliä."
Hehee, kiitosta vaan tästä huumoripläjäyksestä :D
Sopii mainiosti tuon Taloussanomien otsakkeen kanssa.
http://www.city.fi/deitti/view.php?id=374650&ph=
43v mies hakee 16-20 kokematonta nuorta tyttöä.
http://www.iskuri.net/index.php?prof=219467&inr=126&s=4&osp=1&hsp=2
"Petoviili!"
Eiku oota, sehä onki nainen. Komento takaisin. Hienoa naisen seksuaalisuuden puhkeamista kukkaan kypsällä iällä.
http://www.iskuri.net/index.php?prof=219467&inr=126&s=4&osp=1&hsp=2
Ajattele kaksi kertaa ennen kuin laitat mulle ruikuti ruikuti -viestiä, jossa kerrot, että vaadin liikaa. Olen mieluummin ilman miestä kuin raakin seurassa.
Tähän ilmoitukseen voi antaa kaksi vastausta:
"Olet mieluummin ilman miestä? No ihan kuten haluat."
tai:
"Mutta kontaktipalstoilta vaan pitää miestä hakea."
;)
Anteeksi, väärä linkki. Piti olla tietysti tähän ilmoitukseen:
http://www.city.fi/deitti/view.php?id=374650&ph=
Lähetin muuten sille sen ytimekkään vastauksen. Jos se innostuu lähettämään raivokohtauksissaan minulle vastauksenkin, saadaan nauraa. ;)
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/200705216112818_ko.shtml
Tämä lasiseinähorina alkaa muistuttamaan homeopatia ja chakrajuttuja, enkä usko että se on sattumaa.
"Tosiaan! Miksi naiset eivät vieläkään nouse johtajiksi, vaikka heidän näyttönsä kaikilla koulutusasteilla ovat ylivertaiset miehiin nähden?"
Aika kova väite. On eri asia olla hikari, kuin olla kova ison kaliiperin johtaja. Minä tunnen monia hikareita, mutta heistä hyvin harvasta tulee johtajia, heistä tulee pikemminkin asiantuntijoita.
Tuollaista ei saisi ikipäivänä sanoa naisilla, siis että miehet ylivertaisesti vievät naisia kaikessa, siitä vasta soppa tulee.
Nyt kun naiset ovat saamassa tasa-arvonsa, niin tätä lälläsläätä tullaan näkemään yhä enemmän, tämä on niin tätä.
Miten tuosta kolumnista tuli sellainen vaikutelma, että naiset ovat lasikopissa seisoskelevia esineitä, jotka kärsimättöminä odottavat, että joku tulisi avaamaan niille oven?
Mikäli kyseessä olisi mies, niin moinen aloitekyvytön nyhverö johdettaisiin korkeintaan suoraan firman pihalle kengän kuva persuuksissa. Sitä tapahtuu kaiken aikaa, eikä siitä kukaan kirjoittele taivaanrantoja maalailevia kolumneja.
Ilmeisesti pitää lanseeraata tämän lasikoppitermin rinnalle miehinen versio, jossa taivaallinen lentävä imuri imuroi kaikki miehet ylimpään johtoon, halusivat he sitä tai ei. Se on suuri tragedia, jonka rinnalla talvisodan kärsimyksetkin kalpenevat. Lasikopeista puhumattakaan.
Onhan se hassua kun jotkut naiset suhtautuvat asiaan niin tunteella, mutta sanoohan se Nurvala kuitenkin myös näin:
"Mutta yhdessä asiassa olen ehdoton. Tuoreiden nimitysten tulee todistaa tasa-arvosta - paras valittakoon!
Menneisyyden epätasa-arvoisten nimitysten laskua ei voi - eikä saa - maksattaa nykyisillä nuorilla miehillä, vaikka "historiallinen oikeudenmukaisuus" niin vaatisi."
Ilmeisesti kirjoittaja on siis kuitenkin meritokraatti, joka vain uskoo että meritokratia ei nykypäivänä toteudu. Mielestäni tuo on ihan asiallista ajattelua, vaikka oletus siitä että tasa-arvoisista lähtökohdista tulee yhtä monta mies- ja naisjohtajaa onkin kaiken miehistä ja naisista näkemäni perusteella mielestäni virheellinen.
Ongelmakohtia Nurvalan kolumnissa,
"Miksi naiset eivät vieläkään nouse johtajiksi, vaikka heidän näyttönsä kaikilla koulutusasteilla ovat ylivertaiset miehiin nähden?"
Miksi naisten pitäisi nousta pelkän koulutusasteen perusteella, joka sekin on kyseenalaisen ylivertainen. Pakko on Nurvalankin jo ymmärtää, että tällä nykyisellä maisteri- ja tohtoriliukuhihnakoulutuksella ei läheskään kaikille riitä niitä "naisille kuuluvia johtajan paikkoja". On siinä humanistitytöllä ihmettelemistä, jos hänet kiintiöllä valitaan jonkun globaalin teknologiayrityksen johtoon pyörittämään koko palettia. Mihin h-vettiin on realismi unohtunut?
Nurvala mainitsee kyllä rehellisesti Helena Terhon mainitseman mirror imagen, siis naiset itse. Tietysti myös helppo syntipukki lasikatto ja uutuutena myös -ovet ja -seinät tulee mainituksi, mikäs siinä, otetaan uusia tilalle, kun vanha lasikatto argumentti ei enää täysillä toimi. Ehdotan näiden jatkoksi myös lasi-ikkunoita, niistä voivat hyppiä niin naiset kuin miehetkin, kun uraesteitä nähdään toisissa, muissa ja ties missä eli kaikissa muissa paitsi itsessä. Toisin sanoen, niistä lasi-ikkunoista voi alkaa hyppimään nyt heti. Eipä ole kuulunut valitusta niiltä miehiltä, jotka ovat jääneet valitsematta joko ylös, sivulle tai naapuriin. Väittääkö joku, että heitä ei muka ole? Älkää viitsikö valehdella.
Meni hermot jo ensimmäisen kohdan kanssa, enkä jaksanut ottaa edes lainauksia oikeille paikoilleen, päätelkää itse.
Tämän kuitenkin vielä otan muistiin:
"Tuoreiden nimitysten tulee todistaa tasa-arvosta - paras valittakoon!"
Ehdottomasti samaa mieltä. Hienoa tosiasioiden tunnustamista Raili. Tällä kumoat kaiken edellä lasi-"lisää tähän pääte" muka esteistä kirjoitetun. Yrityksellä ei todellakaan ole varaa valita ehdokkaista mitään muuta kuin sillä hetkellä paras mahdollinen.
Entistä korkeammalle hattu nousee kun Nurvala kertoo:
"Menneisyyden epätasa-arvoisten nimitysten laskua ei voi - eikä saa - maksattaa nykyisillä nuorilla miehillä, vaikka "historiallinen oikeudenmukaisuus" niin vaatisi. Isien pahoja tekoja ei saa kostaa toiseen ja kolmanteen polveen. Muuten heilahdetaan toiseen, yhtä epäterveeseen ääritilanteeseen kuin missä olemme tähän saakkakin olleet."
Tähän epäterveeseen tilanteeseen edellinen hallitus "tasa-arvo"ministeri Haataisen johdolla oli Suomea naiskiintiöineen viemässä. Toivottavasti nykyinen hallitus ei jatka tällä tiellä.
Mutta sitten Nurvala pettää ja vetää maton omienkin jalkojensa ja juuri sanomansa alta:
"Jos kymmenen vuoden kuluttua - kun suuri luuta on pyyhkäissyt suuret, miesvaltaiset johtajaikäluokat eläkkeelle - johtopaikoilla ei ole miehiä ja naisia jokseenkin tasapuolisesti, silloin on pakko kaivaa pakotteet esiin."
Eli, kaikki toimet, jotka eivät johda vapaasti kilpailtujen johtajapaikkojen tasajakoon sukupuolten välillä, riippumatta näiden koulutuksesta, kokemuksesta, halusta, intohimosta, potentiaalista jne. ominaisuuksista, on kiintiöt ja valtion sanelema pakko otettava käyttöön.
Mikä ihmeen fiksaatio joillekin on tullut, että vanhojen partojen jäädessä pois, tilalle tulee automaattisesti "riittävä" määrä päteviä naisia ihan tosta vaan. Vaikka nyt tällä hetkellä yliopistot ovatkin ehkä täynnä naisia, mitä sitten. Katseet on siirrettävä parisenkymmentä vuotta sitten valmistuneisiin naisiin ja valittava heistä, koska heille on kokemusta laajasti jo kertynyt.
Nurvala kirjoitti hyvin ja kauniita mitään tarkoittamia sanoja ja fraaseja, mutta perussanoma on sama vanha: "Naisia johtoon, oli kompetenssia tai ei, pelkkä naiseus riittää". Tästähän etenkin pörssiyhtiöiden osakkeenomistajat ovat varmasti mielissään.
Hallituksen sijaan Kepit ja Porkkanat kannattaa sanoa ääneen naisille. Suomen hallitus ei heitä tule koskaan minkään yrityksen johtoon nostamaan, kuten Nurvala pakotteillaan maalailee. Itse kunkin on oma tiensä sinne luotava.
Hyvin ajateltu tuo lasikoppi. Ehkä meidän pitäisi puhua lasihöpötyksen sijaan puhelinkoppi-ilmiöstä jossa nainen soittaa feministeille tai/ja miehille että ulkona näyttää aika ikävältä, voisiko joku tulla viemään parempaan koppiin. Passiivista todella.
Edelleenkin minä tunnen monia fiksuja ihmisiä jotka tietävät asioista, mutta varsinaisia johtajan aikeita heistä ei ole havaittavissa. Varmasti päätyvät hyvin tienaaviksi asiantuntijoiksi, mutta seuraavaa Jorma Ollilaa saadaan odotella. Varsinkin feministeillä tuntuu olevan tämä usko että hyvät paperit koulusta, tai pelkästään korkeakoulutus ja johan on ihme jos Lissua ei suorastaan kotoa johtajaksi revitä.
Panun linkissä hauska yksityiskohta:
"itseasiassa en oikein enää pidä ns. akateemisista miehistä vaikka itse olen sellainen."
Yksi syy on siinä, että naiset välttelevät viimeiseen saakka raskaimpia ja vaativimpia hommia. Esimerkiksi ohjelmointia ja kaikkea suunnittelua ja innovointia.
Sellaista mitä ei voi koskaan oppia kokonaan ja mikä vaatii ponnisteluja niin pitkään kuin sitä tekee.
Miehen on täysin toivotonta päästä kahvia keittämään ja paperilappuja kantamaan.
Kun halutaan pitää sukupuolijakauma tasaisena ja naiset kieltäytyvät (keskimäärin huomattavasti miehiä useammin) päänvaivaa ja ylityötunteja vaativista hommista, ei jää mahdollisuudeksi kuin antaa heille helpot työt. Tämä sitten näkyy palkkauksessakin.
http://www.iltalehti.fi/nainen/200705235990340_na.shtml
Tämä valottaa palkkakuilua hieman lisää.
http://www.iltalehti.fi/nainen/200705235990340_na.shtml
Täytyy sanoa että rohkea siirto. Oman lakitoimiston pyörittämisestä on varmasti jäänyt mukavasti talteen, joka on madaltanut kynnystä.
"Isäni ehdotti, että alkaisin lukea lakia. Hän sanoi, että juristin koulutus antaisi pohjan tehdä työkseni mitä vain. Niin minusta tuli lakimies."
Olisipa useampien isät ja äidit kannustamassa tyttöjään ja poikiaan samoin kuin tässä.
"Haluan omalla esimerkilläni rohkaista myös muita tarttumaan omaan haaveeseensa. Loppujen lopuksi monien kohdalla on kyse paljon pienemmästä harppauksesta kuin minun elämässäni."
Ihanko totta, ei taida perhettä tai lapsia hänellä olla. Perheellisen duunarin on toki helpompi harpata, kyllä kyllä.
"Tosiaan! Miksi naiset eivät vieläkään nouse johtajiksi, vaikka heidän näyttönsä kaikilla koulutusasteilla ovat ylivertaiset miehiin nähden?"
Nurvala tuo tässä tahtomattaankin esille merkittävän tasa-arvo-ongelman, paljon lasiseiniä, -lattioita tai -kattoja suuremman. Nimittäin suomalaisen koulutusjärjestelmän epätasa-arvoisuuden. Miksi tosiaan tytöt ja naiset menestyvät opinnoissa niin paljon poikia ja miehiä paremmin ja etenevät usein pidemmälle?
Kyse ei ole älykkyydestä, sillä siinä ei ole sukupuolten välillä eroja. Syy on nähdäkseni pikemminkin se, että pojat kypsyvät tyttöjä hitaammin ja havahtuvat opiskelun tärkeyteen usein liian myöhään. Kouluissa myös selvästi suositaan, naisopettajien johdolla, kilttejä tyttöjä ja heidän tunnollista ulkolukuaan aktiivisten ja rajoja testaavien poikien kustannuksella. Niissä kouluissa, joissa on kokeiltu tyttöjen ja poikien eriyttämistä eri ryhmiin esim. äidinkielen tai matematiikan opetuksessa, tulokset ovat olleet paljon nykyistä parempia molemmille sukupuolille.
Miksi tähän ongelmaan ei puututa tosissaa? Siksikö, että Suomessa tasa-arvo koskee vain naisia? Miksei Raili Nurvala protestoi koulutusjärjestelmän epätasa-arvoisuutta vasttan? Pelkistä naisista jauhaminen on vienyt häneltä sen vähänkin uskottavuuden toimittajana, jota hänellä on ehkä joskus ollut. Nyt hän on vain naispuolinen aarno laitinen. Laitinen toisin osaa kirjoittaa paljon paremmin.
Tällä naisella
http://www.city.fi/deitti/view.php?id=374650&ph=
on muuten myös käyntikortti city.fissä nimellä nenni73. Katsokaa itse, esitetäänkö tuolla pärställä tuollaisia vaatimuksia.
Ei tuon muijan pärstässä ole mitään vikaa. Jättää taakseen ehkä 6-7/10 samanikäisestä kasvojen kauneudessa. Kroppa on selvästi timmimmässä kunnossa kuin yli 30-vuotiailla naisilla yleensä.
Tuo nainen on keskimääräistä ikäistään naista jonkin verran paremman näköinen. Kaksikymppisissä kroppa on kunnossa sen verran useammalla, että sen ikäisenä hän varmaan olisi ollut melko tarkkaan hyvää keskitasoa. Liikuntaharrastukset alkavat tehdä hänen iässään eroa liikkumattomiin samanikäisiin naisiin.
Tuo nainen on sikäli hankalassa raossa, että tuolla ulkonäöllä on helppoa erehtyä luulemaan itsestään aivan liikoja. Nimittäin oikeasti keskimääräistä selvästi kauniimmat naiset eivät ole millään helposti mitattavilla tavoilla kauniimpia. Siihen tarvittaisiin äijäraati lausumaan mielipiteensä systemaattisessa vertailussa. Eli jos on taipuvainen liian korkeaan omanarvontuntoon, voi helposti tehdä miesten lyhyen aikavälin käyttäytymisestä harhaisia johtopäätöksiä.
Tämä Russin kommentti viitetekstiin on pohtimisen arvoinen:
"Tosiaan! Miksi naiset eivät vieläkään nouse johtajiksi, vaikka heidän näyttönsä kaikilla koulutusasteilla ovat ylivertaiset miehiin nähden?"
Aika kova väite. On eri asia olla hikari, kuin olla kova ison kaliiperin johtaja. Minä tunnen monia hikareita, mutta heistä hyvin harvasta tulee johtajia, heistä tulee pikemminkin asiantuntijoita.
Nykyään, kun koulutus ei ole niukka resurssi (hiukan kärjistetysti sanottuna superkoulutusmyönteisessä Suomessa käytännössä kuka tahansa voi suorittaa minkä tahansa tutkinnon miltä tahansa alalta, jos terveyden yms. perusasioiden puolesta kuuluu normaaliväestöön ja oma motivaatio riittää), ilmenee niukkuus pikemminkin ns. koulutusta vastaavissa työtehtävissä.
Osin tämän vuoksi - ja osin sen koulumaailman mielellään maton alle lakaiseman ongelman, että koulutus ei läheskään aina vastaa työelämän todellisiin osaamisen haasteisiin - tänä päivänä niin työmarkkinajärjestöt kuin opetushallituskin myöntävät, että työelämän kvalifikaatiovaatimuksista on siirrytty kompetenssivaatimuksiin. Koulutus ei yksinkertaisesti tarkoita samaa kuin osaaminen.
En tietenkään väitä, etteikö naisilla ole myös kompetenssia, vaan kritiikkini kohdistuu tällä kohden vain ajastaan jäljessä olevaan kvalifikaatiolähtökohtaiseen perusteluun.
Nykypäivän talouselämä asettaa omat haasteensa kompetenssin osoittamiselle. Karu esimerkki tässä keskusteltua asiaa sivuten on naisyrittäjien Karellikeskus Oy:n konkurssi EU-tuen loputtua (http://www.karellikeskus.fi/main.site?action=news/view&id=295&ngid=1). Talouselämän esittämistä kompetenssivaatimuksista ei välttämättä selvitä maisterin- tai tohtorinpapereilla.
Tasa-arvoaatteita tulisi minusta puolustaa ajanmukaisin keinoin, jotta tasa-arvon todella päästäisiin. Tukeutuminen 1900-luvun "suurin kertomuksiin", kuten juuri kvalifikaationäkökulmaan - tai muutoksenhaussa lakipakotteisiin eli viime kädessä valtion väkivaltakoneistoon turvautumiseen - kuulostaa ajan kuluessa yhä vieraammalle. Siksi kai 1900-luvun yhtä ismiä, feminismiä, ei kaikilla tahoilla enää kritiikittä yhdistetä tasa-arvopyrkimyksiin.
hyvärinen, en oikein ymmärrä kompetenssiargumenttiasi: mitä ne esimiestehtävissä tarvittavat kompetenssit ovat ja missä tutkimuksissa (tms) ne ja niiden esiintyminen lähes yksinomaan miehillä on todettu? ovatko kompetenssit kenties jotain persoonallisuuden piirteitä? siltä vaikuttaisi, kun kerran koulutus sinänsä ei ilmeisesti riitä pätevöittämään (naisia) johtajaksi.
oli se sitten oikein tai väärin kompetenssinäkökulmasta, jotkut korkeakoulututkinnot johtanevat esimiesasemaan muita useammin; esim ekonomin tutkinto ja d.i.-tutkinto (tietojeni mukaan tutkintoon voi valita paljonkin esim henkilöjohtamisen kursseja). kuvittelisin että näissä koulutusputkissa saa kriittistä tietoa ja osaamista tuleviin esimiestehtäviin, oli kyse sitten talous-, myynti-, henkilöstö-, branch-, tms johtamisesta. minua kiinnostaisikin tietää, tuleeko tällaisista koulutusputkista suhteessa opiskelijoiden sukupuolijakaumaan yhtä paljon nais- kuin miesjohtajia?
Kompetenssinäkökulman perusteet on tuotu julki jo viime vuosikymmenellä (esim. Raivola & Vuorensyrjä: Osaaminen tietoyhteiskunnassa. Sitra 1998; kokotekstiä en löydä verkosta, mutta tiivistelmä löytyy ainakin Sitran Tietoyhteiskunnan kehittämisen perusteluista: http://194.100.30.11/tietoyhteiskunta/suomi/st21/sitra2062.htm). Nykyään mm. OPH:n erikoistutkija Metsämuuronen kiertää maata julistamassa samaa evankeliumia, mutta häneltä näyttää löytyvän verkosta vain sosiaali- ja terveysalaan rajoittuvia – ko. alan näkökulmasta toki valaisevia - tekstejä asiasta.
Siihen mitä kompetenssit sitten ovat, vastaa esim. EK:n viime syksynä julkaistu tulevaisuusluotain (http://www.ek.fi/ek_suomeksi/ajankohtaista/tutkimukset_ja_julkaisut/ek_julkaisuarkisto/2006/18_10_06_Tulevaisuusluotain_final.pdf). Sieltä löytyy liiketoimintaa, teknologiaa, luovuutta, verkostoa, monikulttuurisuutta ym. sivun 5 kaavion muodossa ja perusteluja jäljempänä. Samantyyppisiä asioita julkisen sektorin kannalta on listattu Nakarin Kuntaliitolle kirjoittamaan työelämän muutoksia kuvaavaan tutkimukseen (http://hosted.kuntaliitto.fi/intra/julkaisut/pdf/p040128144830W.pdf).
Omassa kommentissani en väittänyt, että mainitun kaltaisia elinkeinoelämän (tai julkisen sektorin) edellyttämiä kompetensseja ei voisi olla naisilla. Mutta on vaikea myöskään väittää, että niitä itsestään selvästi olisi.
Perusteluni on sikamainen, myönnän. Oletetaan ensin, että varsinkin elinkeinoelämässä markkinatalous on toimiva viitekehys (tämän oletuksen kiistäminen, mikä aivan hyvin voidaan tehdä ja on joissakin yhteiskunnissa tehty, luonnollisesti kumoaa väitteeni). Oletetaan myös, että pitää paikkansa se markkinatalouden väittämä, että markkinat toimivat yleensä tehokkaimmin vapaina, ts. kysynnän ja tarjonnan annetaan kohdata ilman merkittäviä keinotekoisia ulkoisia rajoitteita. Humen giljotiini ei ole kovin terävä tässä viitekehyksessä, jos a) markkinat ovat vapaat, b) vapaus luo tehokkuutta ja c) tehokkuus on tavoiteltavaa.
Meikäläiset työmarkkinat ovat ulkoisista rajoitteista vapaimmat nimenomaan johtajuuden – ja tietenkin yrittäjyyden - kaltaisia työmarkkina-asemia tarkasteltaessa. Koska enää ei ole olemassa mitään väkivaltakoneistoon perustuvia mieskiintiöitä (niitä toki on ollut paljon ja toisissa yhteiskunnissa on edelleen) tai muita vastaavia naisia syrjiviä ulkoisia rajoitteita, voidaanko katsoa, että johtajuustyön osalta työmarkkinat toimivat nykyisellään, kuten pitäisikin?
Nyt seuraa kysymys siitä, ovatko työelämän kiistämättömän epätasa-arvoisuuden perussyyt kuuluisia lasiseiniä ja –kattoja vai jotakin muuta? Johtajuuden alalla työmarkkinat toimivat vapaasti – ainakin verrattuna useimpiin muiden ammattien työmarkkinoihin – eli nykytilan pitäisi olla markkinatalouden näkökulmasta ko. työmarkkinoita tyydyttävä. Katse kääntyy kysyntään ja tarjontaan: vastaavatko naiset johtajatyömarkkinoiden kysyntään, joka koostuu yhä enemmän kompetensseista?
Näkemyksesi eri kvalifikaatioiden (koulutusten) tarjoamista erilaisista kompetenssintaimista on epäilemättä totta. Oma kritiikkini kohdistui nimenomaan tähän liittyvään kysymykseen, jossa kvalifikaationäkökulma (etten sanoisi rumasti jopa kvanfitikaationäkökulma) pitää vanhanaikaiseen tapaan kiinni näkemyksestä, että koulutuksen määrä eli riittäisi johtaviin asemiin. Jos joskus 50-luvulla maisteri alalta kuin alalta pääsikin melko helposti johtaviin tehtäviin, nykyisessä massakoulutustilanteessa tarkastellaan mieluummin koulutuksen laatua kuin pelkkää määrää.
Toinen esimerkki markkinoiden kysyntään vastaamattomuudesta voisi olla sinänsä yksittäinen Karellikeskuksen kohtalo. Taustalla ei tainnut olla riittävästi markkinoiden vaatimaa liikentoimintakompetenssia.
Voisiko kyseessä olla eräänlainen kohtaanto-ongelma? Kvalifikaatioita ja kompetensseja haetaan ahkerasti, mutta ei riittävästi niistä asioista, joita johtotyön markkinat haluavat.
Mutta suinkaan lohduton ei tilanne ole sukupuolten työelämätasa-arvon näkökulmasta. Kuten esim. linkitetyssä EK:n raportissa todetaan, tulevaisuudessa korostunee paljon aikaisempaa enemmän yrittäjämäinen ja ammatinharjoittajamainen toimintatapa. Vastuullista työtä, arvostettua asemaa ja hyvää palkkaa ei tarvitse eikä voikaan saada enää perinteisin keinoin, johtoportaaseen astumalla. Asiantuntijakonsultit ja muut vastaavat noussevat johtajien rinnalle ja ohi, mitä arvostuksen ja palkan kaltaisiin asioihin tulee. Kilpailutilanne hyvistä työmarkkina-asemista muuttuu erilaiseksi ja samalla katoaa myös vanhojen perinteiden painolastia. Näkisin, että tasa-arvon ajamisessa ainoa keino ei ole käyttää menneen vuosisadan keinoja (väkivaltakoneistoon nojautuvat pakotteet) menneen vuosisadan eduista (teollisuusajan tuotantohierarkoiden johtaminen) kilpailtaessa, vaan määrittää asemansa itse omaan asiantuntemukseensa perustuen. Tasa-arvon keskeinen kysymys ei välttämättä enää tule olemaan vapaus jostakin (passiivinen ja alisteinen vapauskäsite) vaan vapaus johonkin (aktiivinen vapauskäsite). Samalla poistuu tasa-arvokysymyksiin ismien aikakaudelta periytyvä nollasummaisuuden piirre.
Lähetä kommentti