Kysymys Olen seurustellut ihanan naisen kanssa puolitoista vuotta. Seksi ja muu elämä sujuvat hienosti. Suhteessamme on yksi ongelma: kalja. Eräänä viikonloppuna menin hänen luokseen, joimme illalla viinipullon puoliksi. Ilta ja yö sujuivat hyvin. Seuraavana päivänä tein kaikille ruuat ja otin ruuan kanssa yhden oluen. Naisystäväni aloitti jankuttamisen kaljasta heti. Loppupäivän hän mökötti. Maanantaina join yhteensä neljä kaljaa, ja hän halusi lopettaa suhteemme. Kun kysyin, mikä on vialla, hän vastasi, että olen juonut jo kolmena päivänä peräkkäin! Juonko liikaa vai onko hänellä fobia kaljaa kohtaan?Kaljan juontia ei lopeta mäkätyksen takia - joku itsekunnioitus miehelläkin täytyy olla.
Merikarhu
Vastaus Suhteenne on edennyt pisteeseen, jossa yhteiselämä olisi luonnollinen vaihtoehto, mutta se pelottaa molempia. Kaljasta on tullut tämän pelon symboli ja kynnyskysymys. Teillä on etäsuhde, etkä voi silti jättää kaljoja juomatta, kun vietät kolme yötä hänen luonaan. Se saa minut mietteliääksi. Jos haluat pitää tämän ihanan naisen, anna hänen pitää kaljafobiansa. Korjaa sen sijaan omaa asennettasi! Kyse ei ole siitä, juotko liikaa, vaan siitä, voitko olla juomatta. Miksi et häivyttäisi naisystäväsi pelkoa, jos rakastat häntä? Rakkaasi haluaa kohdata sinut sellaisena kuin olet.
Markkina-arvoteorian "uusia tuulia"
7 kommenttia:
"Miksi et häivyttäisi naisystäväsi pelkoa, jos rakastat häntä? Rakkaasi haluaa kohdata sinut sellaisena kuin olet."
Tätä voisi pitää tarkoin harkittuna ironisena heittona. Paitsi että Rakkausvalmentaja on nainen, jolloin koko homma lienee tahantonta ja menee häneltä yli käsityskyvyn, vaikka asia selitettäisiin hänelle pariin kertaan uudelleenkin.
Entäs jollei pidä kaljasta, niin pitäisikö sitä ryhtyä juomaan jos nainen mäkättää siitä ettei juo sitä kun kaikki muut miehet juovat?
Kyllä rakkausvalmentaja on tällä kertaa ollut ihan oikeassa. Jannullahan on selvästi alkava alkoholismi. Jos arki-iltanakin pitää kotona ryypätä, niin silloin ollaan huonolla polulla.
ohho, aikamoinen aivopieru rakkausvalmentajalta. sen sijaan että olisi ehdottanut mörön nostamista kaapista pöydälle - eli että puhukaa siitä oikeasta ongelmasta suoraan niin kaljasta kitinä katoaa itsestään - hän ehdottikin että mies liittoutuu naisen fobian kanssa (sen sijaan että auttaisi naisen siitä pois). lisäksi, kyllähän se tiedetään mitä tapahtuu kun ongelman oikeaa syytä ei hoideta vaan pelkkää oiretta: nainen keksii jonkun uuden kynnyskysymyksen, johon mies taas mukautuu, jolloin nainen keksii seuraavan, vielä hullumman kynnyskysymyksen, jne. sen lisäksi että mies ajetaan tilanteessa ahtaaseen karsinaan ja naisen oikkujen armoille siinä ei voita mitään se oireileva nainenkaan, koska sama vanha pelko kummittelee kuitenkin takaraivossa niin kauan kuin siitä ei ole suoraan ja oikealla nimellä puhuttu.
Huh huh.. Olin juuri tuollaisessa suhteessa 4,5kk ja kun suhde vihdoin loppui olin onnellisempi kuin koskaan.
Ensimmäinen riidan aihe oli nuuska, kun lopetin sen alkoi uusi riita välittömästi tupakanpoltosta, kun lopetin tupakanpolton(mistä olen todella ylpeä) alkoi riitä alkoholin käytöstä(join noin kerran kuussa). Sitten viimeisenä niittinä tuli murustelu jota en ole tehnyt koskaan.
"TUOSSA LATTIALLA ON MURUNEN!!!" :DDDD
Kannattaa miettiä kaksi kertaa jos puoliso vetää herneet nokkaan nuinkin pienestä asiasta. Maailma on täynnä tasapainoisia ja mukavia naisia.
"Maailma on täynnä tasapainoisia ja mukavia naisia."
Voitko osoittaa tuon todeksi jotenkin?-)
Okei, ei ihan hyvin kommunikoitu naiselta (tämän miehen kuvauksen mukaan), mutta neljä kaljaa arki-iltana on aika paljon. Jos olisin nainen, lähtisin kävelemään. Ja tuskin tuossa mistään fobiasta on kysymys; kyökkipsykologin veikkaus on että naisella on alkoholismia suvussa (esim. isä) ja on nöhnyt mihin ne kaljat vievät. Ja nyt suhtautuminen voi olla hyvinkin kärkevää.
Lähetä kommentti