Naiset käyttävät ruumiillista väkivaltaa lasten kasvatuksessa miehiä useammin. Äitien yleisimmät kurituskeinot ovat tukistaminen ja sormille näpsäyttäminen. Piiskaamista miehet ja naiset käyttävät samalla tavoin. Lastensuojelun keskusliiton tuoreessa tutkimuksessa selvisi, että yli puolet äideistä on tukistanut lastaan.Miten tällainen sukupuolittunut väkivalta voidaan saada aisoihin?
Taloustutkimuksen tekemällä kyselyllä selvitettiin suomalaisten suhtautumista kuritusväkivaltaan ja sen käyttämiseen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tekojen ja asenteiden välillä on iso ero. Kysyttäessä naisten suhtautuminen kuritusväkivaltaan on miehiä tiukempi, mutta käytännössä tilanne kääntyy päinvastaiseksi.
Johanna Kantola:
Arto Jokinen kysyy kirjassaan Panssaroitu maskuliinisuus (2000), miksi väkivallan nimeäminen miesten ongelmaksi herättää niin paljon torjuntaa, vasta-argumentteja ja aggressiota miesten keskuudessa.
Ääriesimerkki tästä torjunnasta ja miesten häivyttämisestä väkivallan tekijöinä on viimeaikoina käyty keskustelu väkivaltaisista naisista. Tämä myytti on tuttu jokaiselle suomalaisia perheväkivaltakeskusteluja seuranneelle. Nainen voittaa miehen puheen tasolla (henkinen väkivalta), suomalainen mies ei osaa puhua ja sen takia hän lyö. Vastuu väkivallasta siirtyy naiselle.
Tähän myyttiin on liittynyt olennaisena osana ajatus väkivaltaisista naisista ja miehistä, joita syyllistämisen sijaan pitäisi ymmärtää.
Niissä vaatimuksissa, että miehet on nähtävä väkivallan tekijöinä, ei kuitenkaan ole kyse miesten syyllistämistä. Kyse on miesten vastuullistamisesta.
Esimerkiksi parisuhdeväkivalta ei lopu. Se pahenee. Väkivalta ei lopu ennen kuin mies ottaa vastuun teoistaan ja lakkaa etsimästä syitä naisesta. Myös yhteiskunnan olisi syytä lakata etsimästä syitä naisesta. Väkivaltaisista naisista – marginaalisesta ilmiöstä – puhuminen vie huomiota pois tärkeämmiltä asioilta. Yksi tällainen asia on suomalaisen miehen väkivalta naisia, lapsia ja miehiä kohtaan.
10 kommenttia:
Miten tällainen sukupuolittunut väkivalta voidaan saada aisoihin?
No patriarkaattia vastaan taistelemalla ja miehiä syyllistämällä tiääätty. Älä nyt aivan tyhmiä kysele.
Käsittämätöntä naisen logiikkaa taas .. että naisten väkivaltaisuudesta puhuminen on jotenkin miesten väkivaltaisuuden HÄIVYTTÄMISTÄ? Siis täh? Miten se muka jotain häivyttää, jos asioista tuodaan esille toinenkin puoli, jotta totuus paljastuisi kokonaisuutena?
Tarkoitetaanko tällä kenties, että kun vuosikymmeniä on häivytetty nimenomaan naisten väkivaltaisuutta, niin nyt kun se häivytys on loppumassa, niin naisen pelästyneellä logiikalla ajatellaan, että nyt sitten vuorostaan häivytetään miesten väkivaltaisuus vastavuoroisesti.
Mutta miehet eivät ole kuten naiset - tasa-arvo-ihmisiä EI kiinnosta häivyttää yhtään mitään, vaan tuoda KAIKKI ILMI, jotta asioita voidaan muuttaa. Tämä ei varmaankaan selkäänpuukottamiseen ja käärme-ajatteluun tottuneille feministeille/naistutkijoille/tyypillisille
naisille mene jakeluun sitten millään.
- Vortac
Väkivalta, etenkin vakava, on etupäässä miesten ongelma. Tekijöistä suurin osa on miehiä, mutta niin myös kohteista. Kukakohan sitä muka ei myönnä?
Naisten väkivalta taas menee aivan alla tutkan.
"Miesten" lisäksi muiden väkivalta-alttiiden väestöryhmien nimeäminen tai pienempien ryhmien nimeäminen "miesten" sisällä on tietenkin epäsopivaa.
"Väkivalta, etenkin vakava, on etupäässä miesten ongelma."
Ei. Kyllä se on ihan kaikkien ongelma. Koko yhteiskunnan ongelma. Feministit eivät tätä myönnä, sillä heistä vain naisiin kohdistuva väkivalta on yhteiskunnallinen ongelma.
Kantola ei ilmeisesti tajua, että länsimaisessa oikeusvaltiossa kukin vastaa vain omista tekemisistään ja tekemättäjättämisistään. Johanna Kantola on siis idiootti.
Minä, vaikka olenkin mies, en ole yhtään sen enempää vastuussa muiden miesten väkivaltaisuudesta, kuin joku nainenkaan. Johanna Kantola on siis seksistinen idiootti.
Ei tässä asiassa edetä mihinkään syyllistämisen kautta. Itse väkivaltaa muksuna sivusta nähneenä voin sanoa, että niillä kokemuksilla on ollut huomattavat vaikutukset minuun. Oli aluksi helppo syyllistää tämä riehuja, myöhemmin jouduin toteamaan, että he ovat kummatkin yhtä syyllistettäviä. Vielä myöhemmin tulin tietoiseksi laajoista yhteiskunnallisista ja kulttuurisista kuvioista, jotka ensinnäkin mahdollistavat tämmöisen pahanolon purkautumiskeinon ja toiseksi kertoo semmoisista laajoista muutosprosesseista, jotka tässä on ollu menossa viime vuosikymmenet maassamme.
Olen sitä mieltä, että kyse on pitkälti ihmisten syvimmistä peloista (esim. hylätyksi tulemisen pelosta tai pelosta, että ei tule hyväksytyksi sellaisena kuin on, ettei koskaan riitä) ja siksi tähän väkivalta-asiaan liittyy olennaisena osana se, että lapsia rakastettaisiin ja heille välittyisi tunne siitä että he ovat turvassa ja tärkeitä juuri sellaisina kuin ovat. Pyyteetön rakkaus, aikuisten aito läsnäolo ja välittämisestä kertovat rajat, näitä tarvittaisiin. Siten saataisiin vähemmän traumoja ja vielä aikuisenakin pintaan nousevia pelkoja hylätyksitulemisesta tai kelpaamattomuudesta. Mutta kun se on se ongelma että sukupolvikierrettä on vaikea saada katkaistua. Traumat siirtyy eteenpäin. Kuka uskaltaa todella rakastaa, itseään, lapsiaan tai puolisoaan? Kohdata pelot ja etsiä oikealta tuntuvaa elämäntapaa. On niin paljon helpompaa olla kyyninen, kylmä ja sarkastinen. Vihan, pelkojen ja katkeruuden lietsominen tuntuu kulttuurissamme olevan hyväksyttyä, jopa sääntö.
En voi myöskään ymmärtää mitä sillä yritetään saavuttaa, että käydään tätä taistelua naisten ja miesten välillä. Auttaisiko se asiaa, että näkisimme toisemme ihmisinä, tai vaikka persoonina? Kaikkiin meihin sattuu, kaikki me rakkautta kaivataan, kaikki me halutaan kokea olomme turvalliseksi ja kaikki me haluamme tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Ja kaikkien meidän tarttee välillä ilmasta itteemme, kun tunteita tunnemme. Sitä voi sitte aina kukin kohdallaan miettiä miten ja missä niitä tunnetilojaan purkaa. Joku tarttuu miettimättä pulloon/leivoksiin, toinen kiristää lenkkarien nauhat ja pyrähtää juoksulenkille, kolmas virittää pleikkarin ja neljäs lähtee jooga/meditaatiotunnille. Kyse taitaa olla siitä vastuullisuudesta, kai sitä viisaudeksikin voisi kutsua. Joku ymmärtää ettei lähimmäisiä kannata aina käyttää omien pahanolontunteidensa purkukohteena. Ottaa vastuuta itsestään ja lähtee purkaan itteensä muulla tavoin, Vaikka sitten rääkkään itteensä fyysisesti (tosin tästä fyysisyydestä usein nauttii ja siitä tulee hyvä olo).
Terveisin realisti, joka pelkää että sortuu joskus itse helppouteen eli siihen mikä meille kulttuurisesti suodaan eli otetaan rakkaus itsestäänselvänä. Kun ei se kuitenkaan kaikkea kestä. Kyse on valinnoista ja siitä, että tiedostaa, mitä mikäkin valinta tuo tullessaan.
Liikuttavia nämä vetoomukset naisten ja miesten välisen sodan lopettamiseksi.
Vielä liikuttavampia ne olisivat, jos niihin joskus törmäisi miesten väkivallasta puhuttaessa...
"Väkivalta ei lopu ennen kuin mies ottaa vastuun teoistaan ja lakkaa etsimästä syitä naisesta."
Koskeekohan tämä myös mustalaisia, somaleita ja muita ryhmittymiä ja heidän hiaman valtaväestöstä poikkeavia taipumuksian, vaan taas ainoastaan valkoihoista heteroseksuaalista miestä?
Poliisin tietoon tulleista perheväkivaltatapauksista 2006 yhdessä neljäsosassa uhrina oli mies. Vakavista tapauksista (en tiedä, miten tämä määritellään) puolessa oli uhrina mies. Voitte vain kuvitella kuinka innokkaita uhriksi joutuneet miehet ovat ilmoittamaan rikoksesta ja miten se vaikuttaa noihin lukuihin.
Naisten väkivalta ei siis ole marginaalinen ilmiö.
jos lasketaan suhteutettuna aikaan kuinka paljon isät ja äidit on lasten kanssa niin ei ihmekkään jos äidit kurittavat lapsia enemmän..
miehiltä palaa kyllä pinna nopeammin (kuten näissäkin keskusteluissa huomaa)
Lähetä kommentti