sunnuntaina, kesäkuuta 08, 2008

Maria Väkiparta

Ratkaisevaa on korvien väli, ei jalkoväli!
(Satakunnan Kansa, 4.6.2008)

Feministinen aikakauslehti Tulva hyökkäsi tuoreessa numerossaan taantumuksellisina pitämiään miesaktivisteja vastaan otsikolla ”Tulta munille”. Tästäkös miesaktivistit pillastuivat ja aihetta käsitelleessä A-studiossa (7.5.) saimme kuulla, etteivät miespolot uskalla edes puhua miesten ongelmista tässä naisten dominoimassa yhteiskunnassa, jossa tasa-arvovaltuutettukin keskittyy vain naisten aseman kohentamisen.

Syntyneestä porusta päätelleen miesten merkittävin tasa-arvo-ongelma on aktiivinen naisasialiike, vaikka feministien provokaatio itse asiassa mahdollisti miesten todellisten tasa-arvo-ongelmien pääsyn päivänvaloon.

Miesasialiike lyö päätään seinään kohdistaessaan hyökkäyksensä naisasialiikkeeseen, semminkin kun naisjärjestöjen tavoitteet esim. vanhemmuuden jakamisesta tukevat miestenkin tavoitteita. Tuskin feministeillä olisi myöskään mitään miesten pidempää ja terveempää elämää tai lyhyempää asepalvelusta vastaan. Mies- ja naisasialiikkeen vastakkainasettelu onkin silkkaa resurssien haaskausta!
Miehen syrjäytyminen parisuhde-elämästä.

17 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pravda herännyt: Teppo M iskee naisia vedonlöynnin vuoksi

turo kirjoitti...

Maria Väkiparta (VihreätDeGröna) kirjoittaa tuossa Henryn siteeraamassa tekstissä myöhemmin myös näin:

"Nuori Albert Halonen (SK 31.5.) kirjoittaa kiitetyssä yo-aineessaan: ”Mikään ei ole niin inhottavaa kuin katsella nykyään, kuinka naiset änkeävät itseään fanaattisessa vimmassaan miesten tarkkaan valituille reviireille.” Miesten reviiriksi Halonen mainitsee mm. palkkatyön;..."

Ihmettelen hiukan, että mikä tuo mainittu SK oikein on. Suomen Kuvalehti vai Suomen Kristilliset (heidän julkaisunsa) vai ...? Mutta on se mikä tahansa, niin tämä Maria Väkiparran argumentointi on tällaista tyypillistä feministisparanoidista luonteeltaan. Maria Väkipartahanhan antaa ymmärtää, että naisten palkkatyöhön osallistumiseen jotenkin yleisemminkin suhtauduttaisiin maassamme vieroksuvasti ja sitä vastustaen. Näinhän ei tietenkään ole, joten Maria Väkiparran koko pointti on tyhjän päälle rakennettu. Maria on onnistunut löytämään jonkun poika-abiturientin, joka on ainekirjoituksessaan maininnut jotain ja tämän perusteella hän lähtee sitten mesomaan ja vuodattamaan viisaampaa näkemystään oikeudenmukaisemmasta nyky-Suomesta.

Kuka tuntee tämän Albert Halosen tapauksen, voisi täällä hiukan valottaa sitä. Itse epäilen, että jos on olemassa jokin "kiitetty yo-aine", niin se on kirjoitettu sellaisessa tyylilajissa (kenties satiiri), joka on mennyt Maria Väkiparralta täysin ohi. Hulluuden yksi puolihan on se, ettei pysty erottamaan nyansseja sillä tavalla, kuin mikä on samassa kulttuurissa eläville yleistä. Omat mieleenjuolahdukset ovat itselle kyseenalaistamattomasti totta, eikä milloinkaan tule tarvetta miettiä, että ymmärsinköhän minä tämän oikein. Näin hahmotettuna suu vaahdossa huutaminen on helppo ymmärtää.

Henry kirjoitti...

http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=SKA_newssite%2FAMLayout&cid=1194598358694&p=1192553427666&pagename=SKAWrapper

Albert Halosen laudatur-arvosanan saanut äidinkielen aine.

"Mies ja virkkuukoukku – uskomatonta!"

"Naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä" -lause osuu korvaan usein puhuttaessa tasa-arvo kysymyksistä tai naisen asemasta. Ei liene yllättävää, että tuo loppuun kaluttu lause useimmiten lennähtää tuuhean ja tupakan kellastaman viiksitupsun alapuolelta. Testosteronia ja napanöyhtää tihkuva lausunto saa nutturat tutisemaan ja permanentit savuamaan. Puhuja on astunut tasa-arvokeskustelun miinakentälle.

Luoja on kaikessa viisaudessaan erotellut miehet ja naiset, ja mikä parhainta, myös sukupuoliroolit. Mikään ei ole niin inhottavaa kuin katsella nykyään, kuinka naiset änkeävät itseään fanaattisessa vimmassaan miesten tarkkaan valituille reviireille. Jopa miehisyyden toteuttajan viimeinen linnake, sohva, on muuttumassa kulmasohvadivaanivuodevaatelaatikkovedenkeitinhybridiksi, jonka tarkoituksen ymmärtää vain nainen. Ottaen huomioon vielä lipeviksi kosmetiikka hyllyjen välissä hihittäviksi sukkahousumiehiksi muuttuneet yhteiskuntamme toivot, voidaan todeta, että sukupuliroolien murtaminen on luonnonvastaista.

Nyt on menty liian pitkälle! Näyttäkää minulle rasvainen haalariduunari virkkuukoukku kädessä, niin minä näytän teille Jari Sillanpään tyttöystävän! Paljon puhutaan nuorten miesten pahoinvoinnista ja vanhempien miesten syrjäytymisestä. Syytä etsitään esi-isistä, kristillisestä traditiosta ja antiikin filosofeista, vaikka syyllinen lakkailee kynsiään toimitusjohtajan tuolilla jakkupuku prässättynä. Mies ahdistuu, kun ei saa toteuttaa itseään. Ruumiillista työtä ei ole, metsään et voi paeta ajamatta ensin satoja kilometrejä pohjoiseen ja tekstiviestipalstojen valtiomahti pakottaisi suorittamaan virtsaamisenkin istuma-asennossa. Mitä vapauden riistoa!

Miehisen identiteetin kaljuuntuvaa päälakea painaa raskas tohveli. Ei riitä, että post-moderni "citymies" ajetaan puun ja kuoren väliin myös historialliset tosimiehet poljetaan lokaan. Pohjanmaan isäntien ja pystytukkaisten Timo Soinin opetuslapsien niskavillat nousivat pystyyn kun ylipäällikkö Mannerheim esitettiin korsetissa, ja tämänkin infarktin tarjosi nainen. Uralin perhosen oli tarkoitus leijailla lempeässä nukkekomedian tuulessa, mutta syöksyikin myrskyn tavoin suoraan "äijä-energian" karvaiseen napaan sekoittaen jotakin arvokasta peruuntumattomasti.

Nyt on aika nostaa luonto-äidin alkuperäiset sukupuoliroolit takaisin ylös tasa-arvoisuuden tattaripuurosta. Se ei tarkoita epäoikeudenmukaista naisten poljentaa, vaan roolien palautusta niille, joille roolit kuuluvat. Naisille kuuluu tiskiharja ja miehille tuhiseva hengitys. Tehdään valtakunnan virallisista äijistä: Jouni Hynysestä ja Jone Nikulasta monarkkeja, niin johan alkaa tapahtua. Palautetaan naisille heidän naisellisuutensa ja arvonsa. Avokätisesti ojennetaan takaisin sukkahousut, hameet, pitsisormikkaat, korsetit (ilman Carl Gustav Emiliä), tukkalaitteet ja ompelutarvikkeet. Kuinka onnellinen onkaan perhe, jossa äiti on kotona ja isä töissä, jossa äiti tuoksuu pullalta ja isä haisee pahalta. Palautetaan "miesten työt" miehille ja "naisten työt" naisille. Ei tarvita enää Luther-säätiöitä eikä Martta-kerhoja. Ei naispappeja eikä mieskosmetologeja. Naisen vapaus loppuisi siihen mistä miehen vapaus alkaisi ja sama toisin päin.

Sukupuoliroolien toteutumista tarkkailisi valvontakomissio, jonka tehtävänä olisi rangaista sukupuolirajojen ylittäjiä kuten pääministerin tekstiviestien julkaisijoitakin. Miehillä olisivat omat parturinsa. Ei mitään oliiviöljyssä ja hileissä uitettuja "stailaajia", sellaiset ovat jarrutusjälki yhteiskunnan kalsareissa, vaan kaljuja ja parrakkaita miehen rötkäleitä, jotka keritsimiään naputellen ottaisivat vastaan asiakkaansa. Tasa-arvo valtuutetut koulutettaisiin uudelleen ja valtion päämies olisi herra presidentti. Syntyisi onnela, jota ei omistaisi herra Seppo "Sedu" Koskinen vaan omillaan toimeentulevat miehet ja naiset, jotka tietäisivät arvonsa ja paikkansa.

Suomalaisen urheilun kärkeen loikannut mäkihyppy liimaa kilpailujensa aikana joka kerta television ääreen kunnioitusta herättävän lauman miehiä, siis niitä karvaisia ja mahakkaita. Hyppääjät ovat sankareita. Yksi sankari sai kuitenkin monien kurkunkannet nytkähtämään holtittomasti ja paahdetut maissinjyvät täysin sopimattomiin paikkoihin ihmisten hengityselimistössä. Janne Ahonen ompelee! Tuo jämäkkä pienuudestaan ja taannoisesta poninhännästään huolimatta miehekäs urheilija harrastaa "ämmien juttuja"! Viime vuosien aikana sydämentahdistimien käyttö on yleistynyt eikä se enää ihmetytä.

Evoluutio kehittyy ja menee eteenpäin vain mutaatioiden kautta, joista huonot karsiutuvat pois ja hyvät puolestaan vahvistuvat ja lisääntyvät. Keskuudessamme on nyt niin paljon sukupuoliroolimutantteja, Janne Ahosen lisäksi, että olisi aika huolestua. Miehet ja naiset, lakatkaa "hyppimistä toistenne nenille"! Tyytyköön jokainen osaansa ja rooliinsa, sillä uudet sukupolvet nousevat. Suodaan heille tulevaisuus ilman mutantteja.

jorma kirjoitti...

"feministien provokaatio itse asiassa mahdollisti miesten todellisten tasa-arvo-ongelmien pääsyn päivänvaloon."

Paskapuhetta. Feministit eivät koskaan ole tehneet yhtään mitään miesten tasa-arvo-ongelmien esiinnostamiseksi tai niiden ratkaisemiseksi. Itse asiassa, nytkin he uhkaavat ampumisella kaikkia, jotka uskaltavat niistä puhua. Joten, totta kai, feministit ovat tasa-arvon toteutumisen este.

Argh kirjoitti...

Ihmeellistä suunsoittoa Väkiparralta. "Miesaktivistit" eivät ainakaan minun nähdäkseni ole mitään vastakkainasettelua edes olleet kehittelemässä. Naisasialiikkeen yksipuolista ja lillukanvarsiin takertuvaa suhtautumistapaa on ehkä kritisoitu, mutta se onkin ehdottomasti paikallaan. Suurin osa tästä naisasialiikkeen syyllistämisestä, jota mm. Moilanen kirjoitelmassaan moittii on täysin Moilasen ja Väkiparran omassa päässä. Se, ettei mitään mitään myönnetä eikä kritiikille nähdä mitään oikeutusta kertoo pikemminkin epäterveestä maailmankuvasta ja asenteesta kuin omien mielipiteiden ja asenteiden oikeutuksesta.

Naisasialiikkeen edustajien olisi myös syytä tosissaan miettiä kielenkäyttöään. Kun puheessa säännöllisesti käytetään ilmaisuja viittaamaan miespolojen pillastumiseen, porun nostattamiseen, ruikuttamiseen, kirkumiseen, häiriköintiin ja moneen muuhun negatiivisena pidettyyn asiaan, niin sillä ei todellakaan kerätä sen enempää uskottavuutta kuin ystäviäkään.

Naisten tietämyksen ja kokemusten mitätöinti taisi olla yksi patriarkaatiksi nimetyn ilmiön helmasynneistä, mutta naisasialiike pistää tässä asiassa vielä piirun verran paremmaksi. Eihän moista tekstiä ole naisista ladeltu julkisessa mediassa vuosikymmeniin. Näin ollen on hieman vaikeaa pitää feministejä vapauden ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden airueena kun he puheissaan ja teoissaan toistavat nimenomaan niitä puheenparsia ja käyttäytymiskaavoja, joista he ovat patriarkaattia jo vuosikymmeniä syyttäneet.

Useimmat naisasialiikkeen edustajat ovat vieläpä väitteineen varsin heikoin eväin liikkeellä: Käytetään kyseenalaisia tutkimuksia ja niiden tarkoituksellista väärintulkintaa, vääriä tai vääristeltyjä tilastotietoja, tai sitten ei yksinkertaisesti edes käsitetä mitä yhteiskunnassa oikeasti tapahtuu.

Kun perusteltuakaan kritiikkiä ei suostuta ottamaan vastaan, niin se osoittaa vain ja ainoastaan sen, että naiasialiikkeen ydin ei ole terve. Jotain tälle asialle joudutaan tekemään, ennemmin tai myöhemmin. Suunsoittaminen ja keskusteluun pyrkivän toisen osapuolen mollaaminen on pahinta mitä naisasialiikkeen edustaja voi oman asiansa eteen tällä hetkellä tehdä. Vaan mitä muutakaan voi odottaa henkilöiltä, jotka eivät muun muassa onnistu näkemään yllämainitun yo-aineen rivien väliin kirjoitettua jättimäistä sanomaa: "SATIIRIA"?

jorma kirjoitti...

Kaikki feministit ovat idiootteja, mutta kaikki idiootit eivät ole feministejä.

Panu kirjoitti...

Maria Väkiparta: "Minä en rikkonut sinun ruohonleikkuriasi koska en lainannutkaan sitä ja sitä paitsi se oli minun ruohonleikkurini jonka sinä lainasit ja rikoit."

Nuo pienet robotit nelikulmaisine iskulauseineen...

Panu kirjoitti...

Jotain hyötyä kirjallisuustieteen kurssistakin:

"pillastuivat"

"etteivät miespolot uskalla"

"poru"

"lyö päätään seinään"

"silkkaa resurssien haaskausta"

Miesaktivistit siis "pillastuvat" kuin hevoset, siis ovat irrationaalisia eläimiä. Miehet ovat "poloja", jotka "eivät uskalla", siis halveksittavia, pelkurimaisia ja säälittäviä. Miesaktivistit pitävät "porua", eli taas kerran käyttäytyvät halveksittavasti ja epämiehekkäästi. Miesaktivistit "lyövät päätään seinään" eli toimivat epärationaalisesti ja vastustavat väistämätöntä. Lopuksi todetaan ylimielisesti, että miesaktivistien lähtökohtien ymmärtäminen on "silkkaa resurssien haaskuuta".

Anonyymi kirjoitti...

"kaikki idiootit eivät ole feministejä"

Totta turiset Jorma.

Karhu kirjoitti...

"kaikki idiootit eivät ole jormia"

jorma kirjoitti...

"Totta turiset Jorma."

Aivan. Anonyymeja ei ole syytä unohtaa.

minä ja sadat muut kirjoitti...

"Mutta Jorma itse on kyllä idiootti"

jorma kirjoitti...

"Mutta Jorma itse on kyllä idiootti"

Voi, kun teidän feministien mielipiteenne ovat samantekeviä. Jokainen solvauksenne on kohteliaisuus.

Vortac kirjoitti...

Idiootti on pahasti älyltään vajaa ihminen. Feministit ovat selkeästi tällaisia, koska he eivät osaa muodostaa omia ajatuksia eikä mielipiteitään itse, vaan he joutuvat antamaan feministisen diskurssin syöttää ne heihin kuin tietokoneohjelmat pieniin robotteihin.

Jorma sensijaan havainnoi ympäristöä, asioiden tilaa ja yhteiskuntaa, miesten asemaa ja femakkojen sekä naisten käytöstä erittäin puolueettomasti ja realistisesti, totuudenmukaisesti ja aidosti, sekä muodostaa mielipiteensä, näkemyksensä ja käsityksensä asioiden tilasta selvästikin aivan itse.

Tämä tekee Jormasta älykkään ja rohkean yksilön, joka uskaltaa taistella valtavirtaa vastaan, vaikka se todennäköisesti tietää hänelle ongelmia ja solvauksia.

Kappas vain, siinähän onkin elävä esimerkki näistä perusteettomista ja perustelemattomista solvauksista, jotka näemmä vaan heitetään ihmisten kasvoille, jotka ryhtyvät liian 'hankaliksi'.

On helppo väittää jotakuta idiootiksi, mutta jos voisit vaikka perustella, miksi fiksu Jorma olisi muka idiootti, olisit itsekin hivenen uskottavammalla pohjalla.

Muussa tapauksessa tuo on tulkittava henkilöön käyväksi hyökkäykseksi, kun argumentteja ei keksitä. Ja se jos mikä on idiootin touhua.

- Vortac

Vortac kirjoitti...

Jorma, olet muuten oikeassa siinä, että nuo femakkosolvaukset menevät toisesta korvasta ulos samantien. Ne eivät enää tee minkäänlaista vaikutusta, koska ne ovat oletettavissakin, ja ne on jo huomioitu etukäteen. Sitäpaitsi ne osoittavat reaktiota, mikä tarkoittaa, että pointti on osunut maaliinsa.


Itseasiassa voitaisiin mennä niin pitkälle, että jokainen solvaus femakoilta todistaa aiemmin heistä todetun pointin oikeaksi. Muuten he eivät olisi kirvoittuneet niin paljon.

"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa", niinkuin sanotaan. Jos pointti ei olisi ollut ollenkaan totuudenmukainen, mitä syytä heillä olisi edes reagoida? Moinen solvausreagointi osoittaa sen osuneen napakymppiin.

Eli jokainen solvaus todella on kehu ja feministit ja muut hörhöt tekevät aina palveluksen sille, jota solvaavat.

Mutta idiootteina he eivät sitä toki itse tajua, vaan ilmeisesti luulevat voivansa kontrolloida ihmisiä solvaamalla heitä. Ei toimi enää, siskot..

Sama muuten koskee kaikenmaailman peräkammari-vellihousu-fraaseja, jotka ovat kärsineet sellaisen inflaation, ettei silmä niitä edes enää huomaa, ja jos huomaakin, naureskelee vain partaansa, kun eivät vieläkään keksi mitään uutta tai tehokkaampaa. Nuo samat kuluneet fraasit vaan aina käytössä, hohhoijaa. On kuin he koettaisivat tappaa armeijaa kumitikareita paiskomalla.

- Vortac

Mortimer kirjoitti...

Erittäin hyvä vastaus Pasi Malmilta.

feminismistä on muodostunut tasa-arvopolitiikan hegemoninen diskurssi, joka tarjoaa miehille lähinnä “syytetyn subjektipositiota” tai “naisten avustajan” subjektipositiota.

Voiko tätä paremmin sanoa...

Väkiparran kirjoitus noudatti aika pitkälti samaa formaattia, kuin Tulvan artikkelikin. Esim. "pillastuminen". Jos otetaan esimerkiksi vaikka juuri se A-Studion jakso jossa Moilanen oli vieraana. Minusta ei kenellekään voi jäädä millään lailla epäselväksi, kehen ko. sana sopii. Voi olla, että minä en pysty olemaan aivan niin objektiivinen kuin haluaisin, vaan katselen sitä väkisinkin hieman miesasiamiehen silmin. Kuitenkin, vaikka asiaa katsoisi jopa kevyiden feministilinssien läpi, ei moista tulkintaa pitäisi voida syntyä. Tyypillisesti hän käyttää myös halventavia ilmauksia kuten "miespolot".

Yhdessä asiassa kieltämättä Väkiparta ja Moilanen ovat oikeassa. Miesaktivistien pitäisi puhua enemmän miehistä ja ehkä vähemmän feministeistä. Miesten pitäisi järjestäytä ja vaikuttaa poliittisiin vaikuttajiin. Ehkä paras lähestymistapa olisi todellakin tuoda esiin miesten aseman epäkohtia ja jättää feminismikritiikki syrjemmälle.

Sillä tavalla olisi ehkä helpompi päästä tavoitteeseen, eli korjata miehen tasa-arvon ongelmia. Feministien vastustaessa näitä hankkeita, kannattaisi ehkä kohdistaa kritiikki vastaväitteeseen ja sen tekijään. Ei feminismiin kokonaisuudessaan. Tämä sen takia, että a) (liian) monelle feminismi=tasa-arvo. Feminismin vastustaminen siis on tasa-arvon vastustamista. b) feminismi kuitenkin on tullut jäädäkseen.

Feminismistä emme pääse eroon. Sen takia kannattaa lähteä liikkeelle miehen ongelmista. Tuoda esiin miehen tasa-arvon kiistattomia ongelmakohtia, ja antaa sitten feministien yrittää kumota väitteet.

Tiedän että se ei ole niin yksinkertaista. Varsinkaan kun naistutkimuksella on niin paljon vaikutusvaltaa tasa-arvohallintoon. Pointtini on, että sillä taktiikalla saisimme ehkä paremmin tuloksia.

En usko miesasian ja feminismin koskaan välttyvän yhteentörmäyksiltä. Feminisimissä on paljon kritiikin aihetta. On tärkeää muistuttaa ihmisiä feministi-ikonien, kuten Miller-Gearhartin, Dworkinin ja Jeffreysin siitä puolesta, minkä feministit mielellään jättävät kertomatta, mutta se osa toiminnasta kannattaisi minusta pitää erillään tasa-arvopoliittisesta vaikuttamisesta.

jorma kirjoitti...

"Sen takia kannattaa lähteä liikkeelle miehen ongelmista. Tuoda esiin miehen tasa-arvon kiistattomia ongelmakohtia, ja antaa sitten feministien yrittää kumota väitteet."

Niistähän tässä on lähdetty liikkeelle. Ja mihin on päädytty? Siihen, että feministit uhkaavat ampumisella jokaista, joka miesten tasa-arvo-ongelmista puhuu. Mihinkään väitteiden kumoamiseen he eivät kykene, koska ne ovat täysin kiistattomia faktoja. Heidän vastauksensa on: mitään ongelmia ei ole (eli musta on valkoista), tai jos onkin, kaikki on täysin miesten omaa syytä, eikä asioiden korjaamiseksi pidä tehdä yhtään mitään, ei ainakaan tasa-arvopolitiikan piirissä, koska tasa-arvossa on kysymys vain ja ainoastaan naista.

Näin ollen feministit muodostavat suurimman tasa-arvon toteuttamisen esteen tässä maassa. Jos tasa-arvon halutaan joskus toteutuvan, on yhteenotto heidän kanssaan täysin väistämätön. He eivät nimittäin koskaan tule sallimaan tasa-arvon toteuttamista, joten heidät on raivattava tasa-arvopolitiikan valta-asemista.

On turha tulla tänne syyttelemään miehiä ja tasa-arvon puolustajia ongelmista, joihin syyllisiä ovat vain ja yksin feministit. Feministit tässä ovat olleet päällekäymässä, ei toisinpäin.

Tietenkin yksi miesten tasa-arvo-ongelmista on se, että meillä tasa-arvoasioissa valtaa käyttävät feministinen naistutkimus, feministiset naisjärjestöt ja feministiset tasa-arvoviranomaiset. Se on itse asiassa yksi suurimmista tasa-arvo-ongelmista, eikä siitä ole mitään syytä vaieta. Myös miesten aseman, äänen ja mielipiteiden on näyttävä, kuuluttava ja merkittävä tasa-arvopolitiikassa- ja keskustelussa. Ilman feministien valtamonopolin murtamista mikään ei tule koskaan muuttumaan. Ei voi olla kohtuuton vaatimus, että miehille annettaisiin tasa-arvoinen asema tasa-arvopolitiikassa ja sitä koskevassa päätöksenteossa.

Jos feministit sallisivat miesten tasa-arvo-ongelmien nostamisen tasa-arvoisesti tasa-arvopoliittiselle agendalle, miesten tasa-arvoisen aseman tasa-arvopolitiikasta päätettäessä ja suostuisivat myöntämään, että tasa-arvon toteuttaminen edellyttää jatkuvasti aktiivisia yhteiskunnallisia toimenpiteitä myös miesten aseman ja oikeuksien parantamiseksi, ja nimenomaan niissä asioissa ja niillä tavoilla, jotka miehet itse kokevat tärkeiksi, eikä minkään feministien listan (jossa todellisuudessa huomio kiinnitetään edelleen vain naisten asemaan ja miehille vain lisätään velvollisuuksia) mukaisesti, niin mitään ongelmaa ei edes olisi. Mutta siitä he ovat kieltäytyneet raivoisasti.

Miehillä on aivan yhtä suuri oikeus tasa-arvoon kuin naisillakin, joten myös miesten tasa-arvo-ongelmista on voitava puhua ja niihin on yhteiskunnallisin toimenpitein haettava ratkaisua, aivan siitä riippumatta miellyttääkö se feministejä tai ei.

Suurin virhe, minkä voi tehdä, on se että lähtee pelaamaan peliä heidän ehdoillaan ja säännöillään. Feminismi ei esimerkiksi voi milloinkaan tarkoittaa tasa-arvon kannattamista, sillä se jo sanana viittaa vain naissukupuoleen ja on siten ilmaisuna miehiä ja miesten tasa-arvo-ongelmia vähättelevä.

Feministuien edessä nöyristelyllä ja matelulla ei koskaan saavuteta mitään, siitä on vuosikymmenten kokemus. Jos joku ryhmä ihmisiä, kuten feministit nyt, asettuvat tasa-arvon toteuttamisen tielle, niin heidät on raivattava tieltä pois ja tasa-arvo toteutettava heidän vastusteluistaan huolimatta. Ei siinä mitään sen kummempaa ole.