torstaina, heinäkuuta 03, 2008

Kuin kaksi marjaa

Why Russia's wealthier women are still reluctant to go Dutch:
"When you go out with a guy, even if you're just friends and there's no romantic subtext, you would always expect him to pay," says Svetlana Kolchik, deputy editor of Russia's Marie Claire, which paid for the adverts. "When I discuss dates with my girlfriends, one of the first questions is 'Did he pay for you?' If he did, it's always a good sign."

Many Russians say the country's dating culture is more traditional and romantic than in the West, and a large part of that involves the idea that the man should pay for everything and shower his date with gifts.

The extravagant jewellery, furs and cars that oligarchs dole out to their women are the stuff of legend but the philosophy – if not the scale – is the same among ordinary Russians.

"I find Russian women to be a bit like Tamagotchi," says one British expatriate who moved to Moscow a year ago and has enjoyed playing Casanova in the city. "You have to keep feeding them with meals out, little gifts, and so on, to keep them happy."
kuka maksaa?
- Kävin eilen kahvilla erään miehen kanssa. Mies ei tarjoutunut maksamaan kahviani, vaan totesi, että maksetaan erikseen. En tiedä, oonko liian vanhanaikainen, mutta miehen pisteet tippui heti jonkun verran. Muuten mies oli ystävällinen, joten en kokonaan tuomitse häntä (ehkä) vielä toivottomaksi tapukseksi. EN tarvitse elättäjää, joten turha alkaa raivota kuinka olen sellaisen tarpeessa. Ei minun kahvejani edes joka kerta tarvitsisi maksaa, estäisin sen itsekin jo. Mutta EKA TREFFEILLÄ sentään ois kiva huomata miehestä, että hän vaivautuu edes sen verran.

- Kerran olin treffeillä miehen kanssa ja menimme syömään. Hän tilasi voileivän ja sekin oli todella kallis...huhuijaa. Maksoimme kumpikin omamme - miehestä meni maku kerralla, en voinut mitään. Tämä mies oli ajanut sentään toisesta kaupungista asti treffeille.

- Täytyy sanoa että itse kyllä odotan että mies maksaa ne ekat kahvit kun treffataan. Se on kohteliasta, ja pisteet nousee kummasti.

- Mies joka puheissa väittää että on rahaa ja ei maksa edes 1,50 kahvia.. Ammun avaruuteen. Tyhmä mies jolla ei edes käytöstapoja ei tuoda koskaan edes äidille näytettäväksi - hävettäväksi.

alkuperäinen kirjoittaja: Hyviä vastauksia tullut :) Pitää kertoa, että en aio tavata enää kyseistä miestä. Kannatan kyllä tasa-arvoa jne., mutta haluan kuitenkin olla NAINEN miehen silmissä. Ei voi mitään. Siispä miehet, jotka ette yhtä kahvia/teetä tarjoa, voisitte hieman miettiä, onko itsekkyytenne sen arvoista. Enpä nimittäin taida olla ainoa nainen, joka arvostaa kohteliaita herrasmiehiä. Ei tasa-arvo ole sitä, että naista voi kohdella jotenkin vähemmän arvostavasti kuin entisaikana. Jos ei arvostusta löydy edes teekupin vertaa, niin bye bye.

- Se on aivan sama kumpi ehdottaa treffejä, niin sehän on päivän selvää et mies maksaa kahvit. Tuo kuulostaa, että jatkossa saat kyllä tuta nuukuudesta ja "se on mun periaate" miehestä:)
Lisäys: Bachelors have been hit hard by the credit crunch. Stephen Armstrong commiserates with the guys who now can't afford to buy their dates a drink:
"He seemed like a normal guy," she recalls. "We met through friends, went out for a meal; he paid, and it was all very nice, but there was no real spark between us. So, when he called up the next day to ask me out again, I said no. The next day he sent me an invoice for my half of the meal."

"I've had some really low-quality dates this year," complains property developer Penny Marple, 35, "but the worst had to be the Chilean banker who picked up a pizza at Domino's, a bottle of plonk at the corner shop, and entertained me in his kitchen."

Relationship experts are horrified at Foster's calculations, urging the Cashtrati to see the crunch as a boon. "The natural exchange between men and women - gifts, dinners and money for sex - is part of the biological process,"
ATM-buumi

89 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Paras ratkaisu tähän on vain kyynisesti maksaa treffit ja muutenkin antaa piut paut tasa-arvolle.

Kuten täälläkin on jo sata kertaa osoitettu, naisia saa vaikkei allekirjoittaisi _ainuttakaan_ feminististä ajatusta tasa-arvosta -> maksa treffit ja unohda tasa-arvo. Ongelma ratkaistu.

- Syltty

jorma kirjoitti...

13-vuotias tyttö kännissä putkaan

jorma kirjoitti...

"Kannatan kyllä tasa-arvoa jne., mutta haluan kuitenkin olla NAINEN miehen silmissä. Ei voi mitään."

Haluan kaikki rusinat pullasta. Ihan kaikki.

Tasa-arvoa joko kannattaa, tai sitten ei. Välimuotoja ei ole.

"Siispä miehet, jotka ette yhtä kahvia/teetä tarjoa, voisitte hieman miettiä, onko itsekkyytenne sen arvoista."

Mieshän se tietysti itsekäs on, eikä kaikkia rusinoita pullasta kinuava nainen.

"Enpä nimittäin taida olla ainoa nainen, joka arvostaa kohteliaita herrasmiehiä."

Tottahan se on, että jos pesää haluaa joskus saada, niin siitä on oltava valmis maksamaan, tavalla tai toisella.

Kohtelias herrasmies ei kuitenkaan ole hyväksikäytettävä hölmö.

Panu kirjoitti...

ATM-keskusteluille oma palsta Suomi24:ään - se olisi kyllä siistiä!

(AT)Meissä on voimaa!

Seksualisti kirjoitti...

Kuka maksaa...

Voi vittu. Kuolisivat äkkiä sukupuuttoon tuollaiset naiset.

Ystävilleni tarjoan mielelläni, mutta tuon keskustelun kusipäiltä pitäisi ryhtyä perimään idioottiveroa.

Anonyymi kirjoitti...

Miesalat lyövät selvästi naisammatit palkoissa Ei mikään ihme, että ATK-suunnittelusta maksetaan paremmin kuin jostain kassanhoidosta.

Panomies kirjoitti...

Miehen ei tule missään nimessä maksaa treffeillä yhtään mistään. Maksamalla alennat omaa arvoasi naisen silmissä ja pönkität hänen jo ennestäänkin suurta egoaan.

En ole ikinä maksanut treffeillä/ostellut drinkkejä yms. Jos joku on non-verbaalisesti viestinyt tuohtumustaan, sen voi kuitata esim. "osta sinä tämä kierros, minä ostan seuraavan. Niin me tehdään minun KAVERIENI kanssa" -tyyppisellä heitolla.

Ja eipä ole tullut pakkeja.

Anonyymi kirjoitti...

Olikos tämä se tyttöystävä, joka käytti inhottavasti Pöyhöstä aisankannattajan roolissa?

Markus Pöyhönen poliisikuulusteluihin
03.07.2008 11:39
Markus Pöyhönen ja Sofia Zida. (kuva: Sari Gustafsson /Lehtikuva)

Pikajuoksija Markus Pöyhönen on joutunut poliisikuulusteluihin erosotkujensa takia. 7 päivää -lehden mukaan poliisi epäilee Pöyhösen laittaneen internetiin alastonkuvia entisestä naisystävästään.

Pöyhönen myöntää kuulustelut mutta kiistää, että kuvat olisivat alastonkuvia. Lehden mukaan hänen entinen kumppaninsa on saanut kuvien takia lukuisia häirikkösoittoja ja -sähköposteja.

Rikosepäilyjä tutkii Vantaan poliisi. Valmentajan mukaan Pöyhöstä ei ole näkynyt noin kolmen viikon takaisten SM-viestien jälkeen.

Pöyhönen, 29, erosi naisystävästään viime syksynä. Sprintteri sanoo Seiskassa harkitsevansa itsekin oikeustoimia entistä rakastettuaan vastaan.

(MTV3-STT)

Jape kirjoitti...

"Enpä nimittäin taida olla ainoa nainen, joka arvostaa kohteliaita herrasmiehiä. Ei tasa-arvo ole sitä, että naista voi kohdella jotenkin vähemmän arvostavasti kuin entisaikana."

Miehet arvostavat kohteliaita naisia. Ja tokihan tasa-arvo ei ole sitä, että naista voi kohdella jotenkin vähemmän arvostavasti kuin entisaikana. Tasa-arvo tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että naiset alkavat kohtelemaan miehiä paremmin kuin entisaikoina.

Jos mies avaa lompsansa ja tarjoaa kahvit/illallisen jne. naisen pitäisi, kohteliaasti, avata oma "lompsansa". Näin se tasa-arvo ja kohteliasisuus saadaan ulotettua koskemaan myös naisia.

Trinket kirjoitti...

"Kannatan kyllä tasa-arvoa jne., mutta haluan kuitenkin olla NAINEN miehen silmissä. Ei voi mitään."

Naisen olemukseen kuuluu huoraaminen. Ei voi mitään.

Ville kirjoitti...

"Miehen ei tule missään nimessä maksaa treffeillä yhtään mistään. Maksamalla alennat omaa arvoasi naisen silmissä ja pönkität hänen jo ennestäänkin (liian) suurta egoaan."

Ensimmäisillä treffeillä olisi hyvä maksaa omat juomansa. Mahdollinen jatko sitten erikseen.

Onko ahneudella rajaa?

Arawn kirjoitti...

Itse en näe mitään erityisen pahaa siinä, että mies maksaa ensimmäisillä treffeillä - tai ehkä oikeastaan se, joka oli treffien suhteen aloitteellinen osapuoli, voisi olla se tarjoava osapuoli? Ainakin nyt juomien suhteen.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että jos ensitreffit olisivat vaikka kahvilassa ja mies tarjoaisi, se olisi hänelle kyllä plussaa. En osaa sanoa, mitä tekisin, jos ei tarjoaisi, siis jatkon suhteen - todennäköisesti en vielä tällaisen syyn vuoksi laittaisi lappua luukulle. Riippuu muistakin asioista.

Itse olen ehkä pari kertaa eläissäni käynyt "treffeillä" ja ainakin kerran muistelisin miehen tarjonneen (en kyllä ollut odottanut sitä).

Anonyymi kirjoitti...

Taas fallokraattinen patriarkaatti sortaa, kyykyttää ja syrjii ämmiä:

Yhdeksänkymppiset miehet dementoituvat naisia harvemmin

Anonyymi kirjoitti...

Minä taas en näe mitään erityisen pahaa siinä, että nainen maksaa ensimmäisillä treffeillä. Ja saisivat muutenkin naiset olla aloitteellisia.

jorma kirjoitti...

"Omalta kohdaltani voin sanoa, että jos ensitreffit olisivat vaikka kahvilassa ja mies tarjoaisi, se olisi hänelle kyllä plussaa."

On se riittävän monesti havaittu, että oikealla tavalla, oikeassa seurassa ja tilanteessa toteutetusta herrasmiesmäisestä kohteliaisuudesta on apua. Ei se ole mikään myytti. Yksistään se ei vielä riitä, mutta plussaa siitä saa.

Rudolf kirjoitti...

Mielenkiintoista huomata, että Arawnilla - jota moni on ehkä saattanut erehtyä pitämään suhteellisen "hyvänä tyyppinä" ja harvinaislaatuisena naisena - on samoja vastenmielisiä käyttäytymismalleja kuin sillä aivotonta kanalaumaa muistuttavalla suomalaisten naisten enemmistöllä, joka Suomi24-palvelussakin nokkaansa louskuttaa.

Itse en nykyisessä suhteessani tarjonnut mitään ensimmäisillä treffeillä - myöhemmin olemme toki molemmat olleet vastavuoroisesti maksavina osapuolina. Mikäli tyttöystäväni olisi taannoin tavalla tai toisella vihjannut, että minun olisi pitänyt tarjota, olisi hän saanut monoa perseelleen alta aikayksikön.

"Kyllä miehen kuuluu maksaa" -naiset eivät ansaitse aitoa tasa-arvoa, vaan suorastaan kerjäävät tulla kohdelluiksi epärationaalisina, hormoneidensa armoilla olevina olentoina, jotka eivät ansaitse oikeutta äänestää tai hallita omaisuutta.

Mokomatkin rusinat pullasta -huorat. Pthyi.

Juna kirjoitti...

Olen joskus ennenkin sanonut täällä tämän saman, mutta tapaamieni naisten kanssa ongelma on pikemminkin ollut heidän itsepintainen vaatimuksensa saada maksaa itse osansa tai tarjota vuorollaan. Ole siinä herrasmies sitten.

Anonyymi kirjoitti...

Jännästi kutsutte naiseen rahan törsäämistä ("jonkin tarjoamista") kohteliaisuudeksi. Itse nimittäisin tuota ennemminkin huomioimiseksi. Huomion jos jonkin osoittamista parhaimmillaan on esimerkiksi toisen juomisten ja syömisten maksaminen. Samoin ovien avaaminen, takin tarjoaminen naulakosta jne. Naiset tahtovat huomiota, oli se "rahallista" tai ei.

Kuka täällä pitää/on pitänyt Arawnia jotenkin harvinaislaatuisena, hyvänä tyyppinä? :D

Perinaisellisen egosentrisyyden olen toistuvasti huomannut..

Cane kirjoitti...

Tietenkin tässä on hieno esimerkki siitä skitsofreniasta mitä nykynainen tuntee tasa-arvon edessä.

Mutta.

Jos sitä nyt todellakin haluaa tehdä naiseen vaikutuksen, niin miksi ei tarjoaisi yksiä kahveja? Ei siinä vaiheessa kannata alkaa inttää mitään tasa-arvosta tai muusta kys. tilanteessa suhteellisen sekundaarisesta asiasta.

rudolf kirjoitti...

cane kirjoitti:

"Jos sitä nyt todellakin haluaa tehdä naiseen vaikutuksen, niin miksi ei tarjoaisi yksiä kahveja? Ei siinä vaiheessa kannata alkaa inttää mitään tasa-arvosta tai muusta kys. tilanteessa suhteellisen sekundaarisesta asiasta."

Tämä "suhteellisen sekundaarinen asia" paljastaa naisen ajatusmaailmasta jotain olennaista. Minä en ainakaan haluaisi riesakseni naista, joka kenties olettaa miehen tarjoavan yksipuolisesti jatkossakin, haluaa saada "pieniä kivoja lahjoja silloin tällöin" ja niin edelleen.

Sitä paitsi, kyllä meressä kaloja riittää. Turha tuhlata aikaansa johonkin "kyllä miehen tulee olla herrasmies ja raottaa lompakkoaan" -tapaukseen.

tikka kirjoitti...

muuan tuntemani merimies ei antanut minun koskaan maksaa omaa laskuani, vaikka vei minua illallisille kalliisiin ravintoloihin ja öiksi baareihin. siitä tuli lopulta niin kiusaantunut ja kiitollisuudenvelkainen olo, että aloin tavata henkilöä vähemmän tai korkeintaan niin pikaisesti että ehdittiin vain kahvitella. puhuin kyllä asiasta, yritin ihan viimeaikoihin saakka maksaa omani ja mies tiesi minun olevan vakisuhteessa (tuskin kukaan muutenkaan varattua naista vuosia kyttäisi kun paljon vapaitakin pyörii jaloissa). herrasmiesmäisyys taitaa jollain lailla kuulua merimiehiin; itsekin hän sanoi että kun pitkät ajat ollaan miesten kesken merillä eikä rahaa pääse käyttämään mihinkään niin maissa haluaa kyllä viedä kauniin naisen illallisille ja maksaa laskun. ei näytä pätevän kaikkiin miehiin.

Anonyymi kirjoitti...

"Jos sitä nyt todellakin haluaa tehdä naiseen vaikutuksen, niin miksi ei tarjoaisi yksiä kahveja? Ei siinä vaiheessa kannata alkaa inttää mitään tasa-arvosta tai muusta kys. tilanteessa suhteellisen sekundaarisesta asiasta."

Ei kahvit tarjoamalla kyllä mitään vaikutusta naiseen tehdä vaan ihan muin keinoin. Itse lähtisin siitä että en tarjoa mitään rahallista ennen kuin olen naisen kanssa seksi suhteessa. Jos olet korkean statuksen mies niin ei tarjoamisesta varmaan mitään haittaakaan ole mutta tällaisen tavallisen pulliaisen tekemänä ele toisinaan tulkitaan yritykseksi ostaa hyväksyntää mikä ei ole hyvä.

Ennen tarjosin naisille treffeillä, silloin usein tuntui että treffit menivät hyvin mutta en koskaan kuitenkaan saanut seksiä tai muuta ks. naisilta. Nykyään en tarjoa koskaan. Itselläni ainakin toimii paremmin.

Anonyymi kirjoitti...

Tyttöjen ympärileikkauksia halutaan estää pakkotarkastuksin Oslossa

Arawn kirjoitti...

Ano: "Minä taas en näe mitään erityisen pahaa siinä, että nainen maksaa ensimmäisillä treffeillä. Ja saisivat muutenkin naiset olla aloitteellisia."

En minäkään. Itse jotenkin liitän nuo yhteen, kuten mainitsinkin: aloitteellisempi osapuoli treffien suhteen voisi olla se tarjoaja.

Rudolf: "Mielenkiintoista huomata, että Arawnilla - jota moni on ehkä saattanut erehtyä pitämään suhteellisen "hyvänä tyyppinä" ja harvinaislaatuisena naisena - on samoja vastenmielisiä käyttäytymismalleja kuin sillä aivotonta kanalaumaa muistuttavalla suomalaisten naisten enemmistöllä, joka Suomi24-palvelussakin nokkaansa louskuttaa."

No mutta, eihän kukaan meistä ole täydellinen. ;) Jos pidät vastenmielisenä käyttätymismallina sitä, että nainen katsoo ensitreffeillä tarjoamisen miehelle plussaksi, ok, minulla on piirre, joka on mielestäsi vastenmielinen. Voin ehkä elää sen kanssa :)

""Kyllä miehen kuuluu maksaa" -naiset eivät ansaitse aitoa tasa-arvoa, vaan suorastaan kerjäävät tulla kohdelluiksi epärationaalisina, hormoneidensa armoilla olevina olentoina, jotka eivät ansaitse oikeutta äänestää tai hallita omaisuutta."

Jos pitää miehen maksamista kohteliaana eleenä, josta saa plussaa, ei se vielä tarkoita, että miehen _pitäisi_ maksaa.

"Tämä "suhteellisen sekundaarinen asia" paljastaa naisen ajatusmaailmasta jotain olennaista. Minä en ainakaan haluaisi riesakseni naista, joka kenties olettaa miehen tarjoavan yksipuolisesti jatkossakin, haluaa saada "pieniä kivoja lahjoja silloin tällöin" ja niin edelleen."

Toisaalta, naiset saattavat miehen tarjoamattomuudesta päätellä, että mies ei ole valmis sijoittamaan rahaa parisuhteeseen vaan ainoastaan itseensä.

Onko muuten pienien kivojen lahjonen haluaminen silloin tällöin paha asia?

Oikeastaan Junan tapaamien naisten tavoin kannatan vuoromaksamista. :)

Cane: "uka täällä pitää/on pitänyt Arawnia jotenkin harvinaislaatuisena, hyvänä tyyppinä? :D "

Dunno. Rudolf?

"Perinaisellisen egosentrisyyden olen toistuvasti huomannut.."

Onko tässä kyse siitä, että egosentrisyys itsessään on perinaisellista vai että on olemassa jokin erityinen perinaisellinen egosentrisyyden laji?

Ano: "Jos olet korkean statuksen mies niin ei tarjoamisesta varmaan mitään haittaakaan ole mutta tällaisen tavallisen pulliaisen tekemänä ele toisinaan tulkitaan yritykseksi ostaa hyväksyntää mikä ei ole hyvä."

Epäilen, että se riippuu siitäkin, mitä tarjotaan. Minusta on ok tarjota kahvit, mutta mistään kalliimmasta kyllä yrittäisin pyristellä irti ja maksaa itse tai edes tarjota ensi kerralla. Kalliimmista jutuista tulee hyvin kiitollisuudenvelkainen olo.

Lord Boredom kirjoitti...

Saatana tuon Suomi24:n kanssa. Siellä alkoi ATM-viestien sensurointi - ilmeisesti ylempitasoisempi kansanosa ahdistui siitä, kun sankka ATM:ien joukko kehtasikin puhua tunteistaan vieläpä kohtuullisen hyvällä äidinkielellä, mikä ei varmaan ollenkaan sovi niihin nouseviin mielikuviin työttömästä runkkarihampparista.

Siinä ei tietenkään mitään uutta, että ATMien voimautumispuheet häiritsevät niitä, jotka haluavat kieltää olemassaolomme, mutta blogimaailmassa on tottunut siihen, että vain asiattomat viestit sensuroidaan.

Henry kirjoitti...

Juu, se on aika huvittavaa, kun LB kirjoitti hyvin Sinkku-palstalle sopivan ja pohditun kirjoituksen, niin sensuuri vei sen ja monia muita ATM-kirjoituksia matkassaan.

tikka kirjoitti...

oletko lord boredom tuo mara0?

sitten takaisin asiaan. minä olen siten vanhanaikainen nainen, että en haluakaan olla kaikessa identtinen mieheni kanssa. joskus vaan eri asiat ovat miehelle vs naiselle tärkeitä/mieleisiä. mieheni kihlasormus esim on sileä vaikka minun sormuksessani on kaksi timanttia. olen kyllä kysynyt useita kertoja jos saisin ostaa miehellekin timanttisormuksen, mutta kun ei se halua. mies saa sitten jotain muuta isommalla rahalla - jotain sellaista mitä itse arvostaa.

Lord Boredom kirjoitti...

Tikka, eikun Lord Boredomina esiinnyn sielläkin, ja korkeintaan yksittäisiä viestejä olen joskus kirjoittanut kertakäyttönimimerkillä; Mara0 taitaa olla jonkun vakionimimerkki, joten se en ole minä.

Anonyymi kirjoitti...

Naiset huhuu, olisi taas yksi vapaa mies tarjolla. Jonotusnumerot vain käteen.

Mikko Ellilä kirjoitti...

Meinasin itse sanoa aiheesta samaa mitä nimimerkki Panomies kirjoitti. Tarjoamalla naiselle kahvit/drinkkejä/illallisen mies osoittaa olevansa alisteisessa asemassa suhteessa naiseen ja ostavansa naisen seuraa ja hyväksyntää tarjoamalla tälle rahanarvoisia etuja.

Yhdet kahvit eivät tietenkään tunnu missään, mutta niitäkin pitäisi voida tarjota vastavuoroisesti silloin tällöin: jos se ei miehelle tunnu missään, että hän joskus sattumalta maksaa naisen cafe lattet ja korvapuustit, vastaavasti sen ei pitäisi tuntua naiselle missään, että hän joskus sattumalta maksaa miehen cafe lattet ja korvapuustit.

Jos taas naisen mielestä on mahdotonta, että hän koskaan maksaisi kahvilassa miehen puolesta, miksi miehen pitäisi maksaa naisen puolesta?

Jos yhdet kahvit (=esim. cafe latte 3,50 euroa + korvapuusti 2,50 euroa = 6 euroa) on täysin mitätön asia, sen pitäisi olla yhtä mitätön sekä miehelle että naiselle.

Ei voi olla niin, että mies vain "sattumalta" joutuu aina "ohimennen" maksamaan naisen "pienen" tai jopa "mitättömän" laskun, mutta nainen ei koskana vahingossakaan maksa miehen laskua.

Jos mies ei koskaan maksa naisen laskua, mies tekee selväksi, että hän ei maksa naiselle siitä, että tämä viettää aikaa hänen seurassaan. Silloin mies indikoi, että hän ei ole kynnysmatto, jonka ylitse kävellään, eikä luuseri, joka joutuu ostamaan naisia, koska ei saa niitä muuten.

P.S.
Olen täsmälleen samaa mieltä Arawnin mielipiteistä kuin nimimerkki Rudolf. Meinasin esittää samansuuntaisia kommentteja jo siinä äskettäisessä viestiketjussa, jossa Arawn myönsi tylyjen miesten saavat naisia helpommin kuin kiltit miehet.

Nyymi, Ano kirjoitti...

Treffeillä maksaminen on yksi ele jolla osoittaa oma paikkansa nokkimisjärjestyksessä. Maksamalla osoitat olevasi naista alemmalla - hänellä on jotain josta sinä olet valmis maksamaan.

Totta kai naiset arvoistavat tätä - se ylläpitää heidän ennakokäsitystään siitä omasta prinsessan asemastaan. Harva nainen (tai mies) myöntää itsellenkään pitävänsä siitä, että heitä hemmotellaan. Monelle naisihmiselle olisi hyvä harrastaa hieman itsepohdiskelua - miksi he regoivat kuin reagoivat joutuessaan maksamaan itse?

Miehille olisi ihan tervettä kääntää asetelma toisin päin - olen hyvää seuraa, tarjoan naiselle uniikkia viihdykettä. Mitä hänellä on tarjota _minulle_?

Tämä vaatii tietysti pelisilmää - pelkkä töykeys ja itsekkyys saattaa viedä petiin mutta harvemmin riittää pitemmällä tähtäimellä.

Naisille maksaminen ja yksipuolinen herrasmiehistely on vain yksi monista tavoista joilla miehet tyypillisesti kusevat omille nilkoilleen. Sitten ihmetellään kun renttumies vie tyttöystävän - minähän toimin aina etiketin mukaan! Mitä ihmettä?

Anonyymi kirjoitti...

A gang of girl thugs brutally beat up a disabled ex-soldier in the street.

Anonyymi kirjoitti...

A single mum who tortured her ex-boyfriend to death to stop him "interfering" in her new romance was jailed for life yesterday.

Anonyymi kirjoitti...

"Jos taas naisen mielestä on mahdotonta, että hän koskaan maksaisi kahvilassa miehen puolesta, miksi miehen pitäisi maksaa naisen puolesta?"

Yleensä näin perinteiset naiset laittavt ilomielin ruokaa ja pesevät ikkunat miehenkin kämpästä. Kyllä sitä vastavuoroisuutta yleensä saa, jos ei vapaaehtoisesti niin pienellä patistelulla.

Jos homma ei nopeasti toimi vastavuoroisesti millään tasolla, suosittelen juoksemaan pakoon.

- Syltty

Naimisissa kirjoitti...

Silloin joskus, kun olin vielä sinkku ja harrastin deittailua, niin tapanani oli kyllä maksaa se ensimmäinen kahvilakäynti naisen puolesta. Mutta siinä samalla sitten sanoin tälle, että sinä voit maksaa sitten seuraavalla kerralla. Silloin, jos tuli tavattua toisenkin kerran, näin yleensä myös tapahtui.

Jape kirjoitti...

tikka: "muuan tuntemani merimies ei antanut minun koskaan maksaa omaa laskuani, vaikka vei minua illallisille kalliisiin ravintoloihin ja öiksi baareihin. siitä tuli lopulta niin kiusaantunut ja kiitollisuudenvelkainen olo, että aloin tavata henkilöä vähemmän tai korkeintaan niin pikaisesti että ehdittiin vain kahvitella. puhuin kyllä asiasta, yritin ihan viimeaikoihin saakka maksaa omani"

Niin, sinulla on tuo perinaisellinen "vika". Sinulta puuttui huomaavaisuus ja kohteliasisuus miestä kohtaan. Koitit selvitä asiasta puhumalla ja vain maksamalla omat kulusi. Miksi et tarjoutunut maksamaan merimiehen kuluja / osuutta laskusta? Uskon että mies olisi arvostanut elettäsi jos olisit vient pannki/luottokorttisi tiskille kaniin ja julistanut piikin olevan auki. Siitä vasta riemu olisi syntynyt.

vestigia kirjoitti...

Pariutumisrituaaleista on tasa-arvo kaukana, ja muuta on ihan turha uskotella. Tavallista miestä, joka haluaisi naisen maksavan hänen kahvinsa pidettäisiin (hyvästä syystä) mielenvikaisena.

Mutta turha tästä on suurta numeroa tehdä. Totta kai naarasapina haluaa varmistaa, että kumppaniehdokas on halukas panostamaan häneen resursseja ennen kuin raottaa reisiään. Mitä vähemmän sivistyksen pintasilausta naisella on, sitä itsestään selvempänä hän tätä pitää.

Valtasuhteen voi sitäpaitsi helposti kääntää suhteen vakiinnuttua. Siinä vaiheessa kun tyttö on jo kiintynyt, voi siitä kouluttaa piian ja sihteerin, kunhan muistaa kehua tarpeeksi ja antaa silloin tällöin mitättömiä lahjoja.

Jostain pullakahveista iniseminen kuulostaa yksinkertaisesti jumalattoman tyhmältä ja suhteellisuudentajuttomalta. Mies voi tyylistään riippuen maksaa tai olla maksamatta, mutta pääasia on saada nainen tuntemaan itsensä tärkeäksi. Muutama kahvikuppi on mitätön hinta siitä, että ihastuneella naisella voi jatkossa teettää paljon ilmaista työtä. Tähän malliin:

"Voisitsä hei oikolukee mun diplomityön, kun sä oot niin hyvä kielissä?"

"Mä ajattelin leipoo kakun alaisille onnistuneen projektin kunniaks, mutta emmä oikeen tajuu tätä ohjetta."

"Tän nahkatakin vetoketju on kulunu rikki. Voikohan sen vaihtaa ite?"

"Voiksä viedä ja hakee mut töistä huomenna, kun mun auto on huollossa?"

rudolf kirjoitti...

Arawn:

"Toisaalta, naiset saattavat miehen tarjoamattomuudesta päätellä, että mies ei ole valmis sijoittamaan rahaa parisuhteeseen vaan ainoastaan itseensä."

Minusta tuntuu, että monet naiset vetävät pikemminkin sen johtopäätöksen, ettei mies ole valmis sijoittamaan rahaa naiseen - ja tämäkös monia naisia sitten harmittaakin.

Mitä rahan sijoittaminen parisuhteeseen edes tarkoittaa?

Omassa suhteessani esimerkiksi syntymäpäivä- ja joululahjojen ostaminen on järjestetty siten, että molemmat osapuolet laativat lahjalistan ja käyttävät antamiinsa lahjoihin suunnilleen yhtä suuret summat.

Yhteiset lomamat tehdään kohteisiin, jotka kiinnostavat molempia - ja koska tyttöystäväni on erinomaista matkaseuraa (ei valita, vaikka väsyttäisi ja olisi nälkä), lähden oikein mielelläni lomalle hänen kanssaan.

Omasta näkökulmastani en siis käytä rahaa parisuhteeseeni, koska olisin joka tapauksessa ostanut lahjaksi saamani tavarat ja tehnyt yhteiset lomamatkat joko yksin tai kavereiden kanssa.

Tämä on kenties puhtaasti määrittelykysymys.

Arawn:

"Onko muuten pienien kivojen lahjonen haluaminen silloin tällöin paha asia?"

Onko niiden pienien kivojen juttujen ostaminen ihan itse ylivoimaisen vaikeaa? Hanki koira, jos haluat olla huomion keskipisteenä.

tikka kirjoitti...

jape: "Koitit selvitä asiasta puhumalla ja vain maksamalla omat kulusi. Miksi et tarjoutunut maksamaan merimiehen kuluja / osuutta laskusta?"

niin, minunhan ei tarvitse osoittaa alemmuuttani miehille tarjoamalla. miksi ihmeessä niin tekisin? oletan että miellyttävä seurani riittää palkkioksi tapaamilleni ihmisille, myös miehille. pyrin siis vain tasapuolisuuteen/-arvoisuuteen ja siksi maksamaan omat ruokani ja juomani kyseisen merimiehen (kuten muidenkin) kanssa.

Anonyymi kirjoitti...

Kerrankin koti-isä, josta nainen ei halua eroa, kun mies on niin miehekäs

Anonyymi kirjoitti...

Tekaistuja raiskausväitteitä

Arawn kirjoitti...

LB: "Siinä ei tietenkään mitään uutta, että ATMien voimautumispuheet häiritsevät niitä, jotka haluavat kieltää olemassaolomme, mutta blogimaailmassa on tottunut siihen, että vain asiattomat viestit sensuroidaan."

Kyllä sen on huomannut tietyissä blogeissa, että pitäjä sensuroi ihan sen mukaan, kenestä sattuu tykkäämään ja kenestä ei. Ja mistä kommentoija kirjoittaa, sekin usein vaikuttaa.

Ellilä: "Yhdet kahvit eivät tietenkään tunnu missään, mutta niitäkin pitäisi voida tarjota vastavuoroisesti silloin tällöin: jos se ei miehelle tunnu missään, että hän joskus sattumalta maksaa naisen cafe lattet ja korvapuustit, vastaavasti sen ei pitäisi tuntua naiselle missään, että hän joskus sattumalta maksaa miehen cafe lattet ja korvapuustit."

Joskus se tuntuu, jos esim. on köyhä opiskelija. Tällöin kyllä itse pyrin vastavuoroisuuteen sitten jotenkin muuten, esim. kokkaamalla kotona aterioita kavereille, jotka olivat tarjonneet minulle esim. kahvilassa. Nyt näin, kun on ihan töissä, se ei kummemmin tunnu ja vastavuoroisuus onkin erittäin pop. Jos olisi itse aina se, jolle taho X tarjoaisi, sitä tuntisi koko ajan jäävänsä jotain velkaa.

"Olen täsmälleen samaa mieltä Arawnin mielipiteistä kuin nimimerkki Rudolf. Meinasin esittää samansuuntaisia kommentteja jo siinä äskettäisessä viestiketjussa, jossa Arawn myönsi tylyjen miesten saavat naisia helpommin kuin kiltit miehet."

Olen vieläkin hiukan hämmästynyt siitä, että jos mielestäni se, että mies tarjoaa ensitreffeillä vaikkapa kahvin, on ylimääräistä plussaa, se on sitten "vastenmielinen käyttäytymismalli"... Aika rajua. Mutta ok, kukin tavallaan.

Myönnän, etten ole miettinyt asiaa tarkemmin kuin ehkä nyt tässä kirjoitellessani, minkä vuoksi se mielipide muovautuu tässä koko ajan - ja vaikuttaa ehkä tämän vuoksi aika sekavalta. Ei oikeastaan ole tarvinnut kauheasti miettiä, koska en ole pahemmin treffeillä käynyt. Mieheni kanssa vastavuoroisuus pelaa, kumpikin tarjoaa toiselle silloin tällöin ja hommaa toiselle silloin tällöin jotain pientä.

Jos nyt puhutaan vielä tuosta tarjoamisesta niin ekoilla treffeillä se tosiaan olisi plussaa. Jos taas mies vaatisi saada maksaa jokaikisellä tapaamisella sen jälkeen, tuntisin oloni epämukavaksi ja ehkä vähän ahdistuneeksi, luulen. Voisin itse hyvin maksaa toisilla treffeillä, siis kummatkin.

Mutta vielä enemmän olen hämmentynyt siitä, että se mielipiteeni, jonka mukaan tylyt miehet saavat helpommin naisia kuin kiltit, on vastenmielinen käytösmalli. Eikö täällä olla aika yleisesti tätä mieltä?

Rudolf: "Minusta tuntuu, että monet naiset vetävät pikemminkin sen johtopäätöksen, ettei mies ole valmis sijoittamaan rahaa naiseen - ja tämäkös monia naisia sitten harmittaakin."

No kyllä minuakin harmittaisi, jos mies ei olisi valmis sijoittamaan minuun rahaa. Olenhan minäkin valmis sijoittamaan sitä häneen (ja olen sijoittanutkin), joten aika kenkulta se tuntuisi.

"Mitä rahan sijoittaminen parisuhteeseen edes tarkoittaa?"

No, ehkä perhe olisi ollut parempi sana. Yhteiseen kotiin, menoihin, lomiin, lapsiin jne. En minä väitä, että se olisi edes sinnepäin pitävä systeemi määrittää miehen halu ja into sijoittaa resursseja perheeseen tämä tarjoamistesti, mutta saatetaan sitä silti siihen käyttää. Eikä ihan alussa välttämättä ole mitään sen varmempia testejä.

"Onko niiden pienien kivojen juttujen ostaminen ihan itse ylivoimaisen vaikeaa? Hanki koira, jos haluat olla huomion keskipisteenä."

Ei toki ole. Mutta ei se ole sama asia, jos ne ostaa itse. Eikä nyt välttämättä tarvitse edes ostettuja, meikä arvostaisi paljon esim. nättiä, kedolta kerättyä kukkakimppua tms. joskus. Toisaalta, olen kyllä vastavuoroisesti ihan valmis hommailemaan miehelle pieniä, kivoja juttuja.

Enkä kyllä ymmärrä, miksi olisi paha asia, että joskus hetkittäin parisuhteessa toinen on toisen huomion keskipisteenä. Ei toki nainen koko ajan vaan mieskin yhtä lailla. Jos minä vaikka järjestän miehelleni hemmotteluillan, hänhän siinä on huomion keskipisteenä. Pitäisikö kehottaa häntä hankkimaan koira ja jättää järjestämättä moisia?

Anonyymi kirjoitti...

Halstaratuja eukkoja

tpjs kirjoitti...

Minä olen tainnut käydä varsinaisilla treffeillä vain kerran. Tarjosin deitilleni pari kuppia kahvia, ja sain kuulla että toisia treffejä ei tule koska olen liian kohtelias. Että joskus näinkin. :)

rudolf kirjoitti...

Arawn:

"No kyllä minuakin harmittaisi, jos mies ei olisi valmis sijoittamaan minuun rahaa. Olenhan minäkin valmis sijoittamaan sitä häneen (ja olen sijoittanutkin), joten aika kenkulta se tuntuisi."

Saanko kysyä, miten olet tarkalleen ottaen sijoittanut rahaa mieheesi?

"No, ehkä perhe olisi ollut parempi sana. Yhteiseen kotiin, menoihin, lomiin, lapsiin jne. En minä väitä, että se olisi edes sinnepäin pitävä systeemi määrittää miehen halu ja into sijoittaa resursseja perheeseen tämä tarjoamistesti, mutta saatetaan sitä silti siihen käyttää. Eikä ihan alussa välttämättä ole mitään sen varmempia testejä."

Minäkään en lähtisi olettamaan, että miehen into tai innottomuus tarjota NAISELLE treffeillä korreloisi mitenkään sen kanssa, onko mies myöhemmin halukas säästämään YHTEISTÄ kotia varten, panostamaan YHTEISIIN lapsiin jne.

Voisiko kuitenkin olla niin, että esimerkiksi miehen taloudellinen tilanne, kyky suunnitelmalliseen rahankäyttöön, yleiset tulevaisuudensuunnitelmat tai niiden puute ja muut tekijät kuvastaisivat huomattavasti paremmin miehen luonnetta ja aikeita?

Ai niin, unohdin kokonaan: nämä seikat eivät saa naista tuntemaan itseään tärkeäksi treffeillä.

"Enkä kyllä ymmärrä, miksi olisi paha asia, että joskus hetkittäin parisuhteessa toinen on toisen huomion keskipisteenä. Ei toki nainen koko ajan vaan mieskin yhtä lailla. Jos minä vaikka järjestän miehelleni hemmotteluillan, hänhän siinä on huomion keskipisteenä. Pitäisikö kehottaa häntä hankkimaan koira ja jättää järjestämättä moisia?"

Enpä ole ikinä kuullut kenenkään miehen toivovan huomion keskipisteeksi pääsemistä tai "hemmotteluiltaa" omassa parisuhteessaan. En toki oleta tietäväni mitä kaikki miehet haluavat, mutta uskallan silti väittää, että siinä missä nainen toivoo hemmottelua ja huomiota mieheltään, mies todennäköisemmin elättelee toiveita omasta ajasta ja rauhasta.

Miehet yleensä ottaen eivät tarvitse naisia poistamaan tylsyyttä, viihdyttämään itseään ja tuomaan sisältöä elämäänsä.

Arawn kirjoitti...

Rudolf: "Saanko kysyä, miten olet tarkalleen ottaen sijoittanut rahaa mieheesi?"

Antamalla lahjoja, sekä suurempia että pienempiä, sekä "virallisina lahjanantopäivinä" (joulu, vuosipäivä ja synttärit) että muutenkin, tarjoamalla miehelle aterioita/kahveja/elokuvia yms, valmistamalla miehelle ruokaa (ostanut siis ruoka-aineet itse), valinnut toisinaan jotain vaatekappaleita vain, koska olen tiennyt niiden miellyttävän miestä ylläni, käynyt miehen kanssa joissain paikoissa, joissa hän on halunnut pääasiassa käydä ja maksanut niihin sisäänpääsystä jne.

"Voisiko kuitenkin olla niin, että esimerkiksi miehen taloudellinen tilanne, kyky suunnitelmalliseen rahankäyttöön, yleiset tulevaisuudensuunnitelmat tai niiden puute ja muut tekijät kuvastaisivat huomattavasti paremmin miehen luonnetta ja aikeita?"

Kyllä varmasti. Mutta selviääkö tämä kaikki ekoilla treffeillä?

"Enpä ole ikinä kuullut kenenkään miehen toivovan huomion keskipisteeksi pääsemistä tai "hemmotteluiltaa" omassa parisuhteessaan. En toki oleta tietäväni mitä kaikki miehet haluavat, mutta uskallan silti väittää, että siinä missä nainen toivoo hemmottelua ja huomiota mieheltään, mies todennäköisemmin elättelee toiveita omasta ajasta ja rauhasta."

Pitäisikö siis sanoa miehelle, että hanki kilpikonna, jos omaa rauhaa ja aikaa haluat - ja meikä lähtee vuoden maailmanympäri matkalle? ;)

Jos mies toivoo omaa aikaa ja rauhaa, onko se sitten jotenkin enemmän "oikein" kuin naisen toive hemmottelusta ja huomiosta? Eikö kummankin tarpeita voisi tyydyttää silloin tällöin vastavuoroisesti?

"Miehet yleensä ottaen eivät tarvitse naisia poistamaan tylsyyttä, viihdyttämään itseään ja tuomaan sisältöä elämäänsä."

Eivät. Miehet tarvitsevat naisia laittamaan ruokaa, siivoamaan, pyykkäämään, hoitamaan lapset ja muut ikävät kotihommat sillä aikaa, kun he harrastavat ja käyvät kavereiden kanssa baarissa. (Huomaa ironia ;)

rudolf kirjoitti...

Arawn:

"Kyllä varmasti. Mutta selviääkö tämä kaikki ekoilla treffeillä?"

Tuskinpa. Juuri siksi naisten ei kannattaisikaan antaa lainkaan painoarvoa sille, tarjoaako mies treffeillä vai ei, vaan keskustella ja kuunnella tarkkaavaisesti, kun mies puhuu itsestään - ja kenties nähdä mies useammin kuin vain kerran ennen lopullisten johtopäätösten tekemistä. Liikaa vaadittu?

"Jos mies toivoo omaa aikaa ja rauhaa, onko se sitten jotenkin enemmän "oikein" kuin naisen toive hemmottelusta ja huomiosta? Eikö kummankin tarpeita voisi tyydyttää silloin tällöin vastavuoroisesti?"

Miehen toive ei edellytä naiselta aktiivista toimintaa tai vaivannäköä.

"Eivät. Miehet tarvitsevat naisia laittamaan ruokaa, siivoamaan, pyykkäämään, hoitamaan lapset ja muut ikävät kotihommat sillä aikaa, kun he harrastavat ja käyvät kavereiden kanssa baarissa. (Huomaa ironia ;)"

Niinpä (huomaa ironian puuttuminen).

jorma kirjoitti...

Naiset: Sänki on seksikkäin

Höylät piiloon.

Vortac kirjoitti...

Jännää, miten samat akat, jotka nenä vaahdossa kouhkaavat 'tasa-arvosta', olettavat automaattisesti, että se, jolla on housuissa kikkeli, hoitaa aina maksupuolen kaikessa.

Vittu että tekis joskus mieli sanoa, että haulikolla olis hiukkasen töitä tällä planeetalla. Mutta sehän olisi poliittisesti epäkorrektia; eihän naisia toki sovi syyttää mistään, koska KOT KOT KOT jne..

- Vortac

Vortac kirjoitti...

Omalta kohdaltani voin sanoa, että jos ensitreffit olisivat vaikka kahvilassa ja mies tarjoaisi, se olisi hänelle kyllä plussaa."

On se riittävän monesti havaittu, että oikealla tavalla, oikeassa seurassa ja tilanteessa toteutetusta herrasmiesmäisestä kohteliaisuudesta on apua. Ei se ole mikään myytti. Yksistään se ei vielä riitä, mutta plussaa siitä saa.


Tarkoitat kai MIINUSTA ..

Kyllä nyt joku kahvikupollinen voi mennä puolin tai toisin, mutta jos rupeaa todella oikein maksamalla maksamaan joka helvetin asian, ALISTUU naisen silmissä.

Lue vähän pelurioppaita, niin alat ymmärtää naisen psykologiaa. Vaikka omasta mielestäsi saat plussaa, oikeasti nainen pistää kyllä emootioissaan sulle rankasti miinusta alistuvaisuudesta.

Vanha nyrkkisääntö menee; jos et maksaisi miespuoliselle kaverillesi jotain, et myöskään maksa sitä naiselle, olipa tämä kuinka viehkeä tai ihana hyvänsä.

Myöskin, jos maksat naiselle, alistut. Ja nainen ei voi katsoa alistuvaa miestä ylöspäin (kuinka se edes voisi olla mahdollista?).

Ja tämä johtaa tietenkin siihen, ettei nainen voi kiihottua alistuvasta (=maksvasta) miehestä.

Ja tämä johtaa siihen, ettei nainen voi antaa pesää alistuvalle miehelle.

Meniskö nyt jo jakeluun Jormallekin?

Lue pelioppaita. Ne kertovat oikeasti naisen psykologiasta enemmän kuin kenenkään psyyke oikeasti edes kestää..

- Vortac

Vortac kirjoitti...

rudolf huomioi: Mielenkiintoista huomata, että Arawnilla - jota moni on ehkä saattanut erehtyä pitämään suhteellisen "hyvänä tyyppinä" ja harvinaislaatuisena naisena - on samoja vastenmielisiä käyttäytymismalleja kuin sillä aivotonta kanalaumaa muistuttavalla suomalaisten naisten enemmistöllä, joka Suomi24-palvelussakin nokkaansa louskuttaa.


Juu, mulla Arawn onkin ollut visuaalisessa ignoressa aika alusta asti; siitä lähtien, kun oivalsin hänen olevan vain lähinnä feministinen provo, joka koettaa välillä heittää ns. "myötäileviä" kommentteja, jotta pääsee entistä pahemmin iskemään todellisen karvansa pahaa-aavistamattomien sisuksiin täydellä voimallaan.

Hänen raapustuksiaan en ole lukenut moneen, moneen aikakauteen.

En suosittele muillekaan - naisilla nääs on kyky sekoittaa pää mind-gameillaan.

- Vortac

Jape kirjoitti...

tikka: "niin, minunhan ei tarvitse osoittaa alemmuuttani miehille tarjoamalla."

Aijaa, no miten sen sitten teet?

tikka: "oletan että miellyttävä seurani riittää palkkioksi tapaamilleni ihmisille"

Sinä olet siinä mielessä outolintu naisten keskuudessa, tikka, että olet tässä asiassa aika lailla samalla linjalla kuin miehet. Myös miehet olettavat, että heidän miellyttävä, keskusteleva ja kuunteleva - siis naisen asiallinen huomioiminen ilman turhia porsasteluita ja showmies elkeitä riittää, mutta varsin usein se on nainen kuitenkin kuin sitruunan niellyt, kun miehellä ei olekaan heti ja kokoajan lompakko levällään valmiina rahoittamaan naisen oikkuja.

tikka: "pyrin siis vain tasapuolisuuteen/-arvoisuuteen ja siksi maksamaan omat ruokani ja juomani kyseisen merimiehen (kuten muidenkin) kanssa."

Hieno homma! Näyttäsisi siltä, että olet tässä asiassa selkeästi tasarvoisempi, kuin Arawn jota ennen tätä pidin "tasa-arvoisempana" kuin sinua :)

Toisaalta Arawn on mielipiteiltään semifeministi joten hänellä saattaa olla ailhteluita... :)

Toisaalta ihmettelen miksi sinä olet "tasa-arvoisesti" valmis hommaamaan miehelle timanttisormuksen, kun melkoisella varmuudella tiedetään, että mies ei timanttisormuksista välitä?

tikka kirjoitti...

jape: "Hieno homma! Näyttäsisi siltä, että olet tässä asiassa selkeästi tasarvoisempi, kuin Arawn jota ennen tätä pidin "tasa-arvoisempana" kuin sinua :)"

minä olen sitten vastaavasti jossain toisessa asiassa arawnia epätasa-arvoisempi.

"Toisaalta ihmettelen miksi sinä olet "tasa-arvoisesti" valmis hommaamaan miehelle timanttisormuksen, kun melkoisella varmuudella tiedetään, että mies ei timanttisormuksista välitä?"

ajattelin josko miehessä olisi kuitenkin vähän keikarin vikaa. olen kyllä sittemmin löytänyt hänestä muita "heikkoja kohtia", joilla voin esim vuosipäivinä häntä ilahduttaa.

jorma kirjoitti...

"todella oikein maksamalla maksamaan joka helvetin asian, ALISTUU naisen silmissä."

Ei tietenkään joka asiaa, eikä edes joka toista, ei koska tahansa, ei kenelle tahansa, eikä miten tahansa, vaan juuri niin kuin kirjoitinkin: oikeassa tilanteessa, oikeassa seurassa ja oikealla tavalla toteutettuna se SAATTAA olla eduksi. Pitää olla tilanne- ja tyylitajua. Jos ei ole, ei kannata edes yrittää.

jorma kirjoitti...

"Ja tämä johtaa tietenkin siihen, ettei nainen voi kiihottua alistuvasta (=maksvasta) miehestä."

Mitä alistumista siinä on, jos aikuinen ihminen käyttää omasta vapaasta tahdostaan omia rahojaan itse haluamallaan tavalla? Jos ostan jollekulle joululahjan, alistunko minä jotenkin hänen edessään?

jorma kirjoitti...

Suorin jaloin!

"Ruotsalaiset ja suomalaiset feministit ovat kehitelleet yhteistyössä useita erilaisia pöksymalleja, joiden avulla naisetkin voivat tehdä tarpeensa seisaaltaan."

Arawn kirjoitti...

Rudolf: "Tuskinpa. Juuri siksi naisten ei kannattaisikaan antaa lainkaan painoarvoa sille, tarjoaako mies treffeillä vai ei, vaan keskustella ja kuunnella tarkkaavaisesti, kun mies puhuu itsestään - ja kenties nähdä mies useammin kuin vain kerran ennen lopullisten johtopäätösten tekemistä. Liikaa vaadittu?"

Ehkä se sitten on joiltain liikaa vaadittu, jos ja kun moni lopettaa näkemisen ekoihin treffeihin.

"Miehen toive ei edellytä naiselta aktiivista toimintaa tai vaivannäköä."

Aktiivista toimintaa ja vaivannäköä on sekin, että tarkoituksella jättää miehen rauhaan, hillitsee itsensä menemästä kiehnäämään tai muuta vastaavaa.

Mutta jos nyt oletetaan, että naisen kaipuu huomiosta ja hellittelystä on väärin miestä kohtaan, mikä neuvoksi? Naisen täytyy vain tyytyä elämään miehen ehdoilla tai yrittää muuttua mieheksi eli alkaa haluta samoja asioita kuin mies?

Jape: "Hieno homma! Näyttäsisi siltä, että olet tässä asiassa selkeästi tasarvoisempi, kuin Arawn jota ennen tätä pidin "tasa-arvoisempana" kuin sinua :)"

On totta, että olen ihminen, joka pitää siitä, että minulle tarjotaan kahvikupposia/aterioita. Toisaalta olen myös ihminen, joka itse tykkää tarjota kahvikupposia/aterioita ja erityisesti kutsua ihmisiä syömään itselaitettuja aterioita - jotka ovat sitten selkeästi hienompia kuin tavalliset arkiateriani, koska itselleen ei jaksa kokata kummemmin, mutta muille kyllä.

Jos tämä tekee minusta epätasa-arvoisen, ok. Voin elää sen kanssa. Tähän mennessä kukaan ei ole vielä valittanut borssistani ja pelmeneistäni, joten taidan silti jatkaa tällä linjalla. :)

Ja sanottakoon nyt, että useimmiten kavereiden/puolison kanssa syödessä kukin maksaa omansa. Jos laskettaisiin rahallisesti, olisin itse asiassa häviöllä ottaen huomioon nuo ateriat, joita väkerrän eri ihmisille, mutta koska minusta ruoanlaittaminen on mahdottoman hauskaa ja erityisen hauskaa on sen laittaminen muille, raha ei ole tässä yhtälössä merkitsevä tekijä.

Jorma: "Mitä alistumista siinä on, jos aikuinen ihminen käyttää omasta vapaasta tahdostaan omia rahojaan itse haluamallaan tavalla? Jos ostan jollekulle joululahjan, alistunko minä jotenkin hänen edessään?"

Itse asiassa lahjojen antaminen toimii juuri toisinpäin monessa tapauksessa: se, joka antaa, on valta-asemassa suhteessa lahjan saajaan. Tämän vuoksi esimerkiksi Libyasta lähetettiin aikoinaan apua USA:lle (mahtoivatkohan olla banaaneja), joka ei sitä oikeastaan tarvitse - Libya vain osoitti, että sillä on kykyä ja rahkeita ja ylimäärää niin paljon, että on varaa lähetellä lahjoja sellaisillekin maille kuin USA.

Lahjan saaja jää kiitollisuuden velkaan suhteessa lahjan antajaan ja mitä suurempi lahja, sen suurempi on kiitollisuuden velka. Jopa entisaikojen kuninkaat hallitsivat tätä systeemia avuksi käyttäen: aateliset saivat kuninkaalta maita, mammonaa ja kunniaa. Koska heillä ei ollut mahdollisuuksia lahjoittaa kuninkaalle maita ja rahaa, heidän täytyi vastineeksi olla kuninkaalle uskollisia, palvella tätä ja toteuttaa tämän käskyjä.

jorma kirjoitti...

"Itse asiassa lahjojen antaminen toimii juuri toisinpäin monessa tapauksessa: se, joka antaa, on valta-asemassa suhteessa lahjan saajaan."

Niin.

Lisäksi Siitä voi saada itselleen ihan vilpittömästi hyvän mielen, jos joskus onnistuu ilahduttamaan toista pienellä lahjalla tai huomaavaisuudella. Itse olen joskus yllättänyt naisystäviäni kukkasilla. Ihan ex tempore ja ihan omasta vapaasta tahdostani. Se ei ole ollut minulle mikään velvollisuus, enkä minä ole sillä suoranaisesti mitään saavuttanut, mutta hyvää mieltä se on epäilemättä tuottanut molemmille osapuolille.

Tätä minä tarkoitan ja tämän hyväksyn, en sitä, että mies olisi vain jonkinlainen pankkiautomaatti ja kynnysmatto naiselle. Sellaisesta alistumisesta ei tietenkään seuraa mitään hyvää, ainakaan miehelle.

Anonyymi kirjoitti...

Joku tuolla sanoikin, että huomioimisesta tuossa maksamisessa (kahvikupista ja ateriasta puhun nyt) on kyse, ei alistumisesta tai alistamisesta.

Ajattelen vain monia kahvihetkiä täitini kanssa, joka aina haluaa tarjota, minä taas vien hänelle kukkia. Ajattelen kahvihetkiä kummilapseni kanssa, jolle tarjoan, tai lounaita kollegan kanssa, jolloin pääasiallisesti maksamme itsemme mutta silloin tällöin on mukava tarjoa - vaikka siksi, että on perjantani ja muklavaa seuraa.

Kaiken tarjoamisen redusoiminen hyödyksi tai alistumiseksi on melkoisehkon banaalia yksinkertaistamista.

Arawn toi esille tarjoamisen myös "alistamisena" - niinhän se jopa miesten välillä voidaan tulkita, kun reteästi tarjotaan koko pöydälle: se voi ihan yhtä hyvin tarkoittaa "juokaa köyhät, kyllä täältä pesee" -tosin silloinkin yleensä huumorin säestämänä.

Jorman tavoin tunnen, että yllättävä antaminen tuottaa myös itselle iloa.

Tämähän oli hyvää keskustelua (jos tuon Vortecin ällistyttävän väkivallantekoon yllyttämisen jättää pois).

Erkki

Nyymi, Ano kirjoitti...

Keskustelun kannalta olisi fiksua erottaa toisistaan deittailuvaihe ja seurusteluvaihe.

Seurusteltaessa on normaalia "lahjoa" kumppaniaan aika ajoin, oli sitten kyse maallisesta mammonasta, pienestä teosta tai ihan kauniista sanoista.

Deittailuvaiheessa lahjominen osoittaa omaa alhaista arvoa (edes rahoillaan rehentely ei deittaajan arvoa nosta).

Deitti on peliä, jota pelätään pitkälti naisia suosivilla säännöillä. Näistä poikkeaminen esim. kieltäytymällä maksamasta tai laittamalla naisen valitsemaan paikan, tullaan lähemmäs aidosti tasa-arvoista seurustelukulttuuria.

Onkin toki aivan toinen kysymys haluaako valta-osa kansasta moista. Ikävä kyllä kun nämä "herrasmiestoiveet" yhdistetään yhteiskunnan nykykehitykseen, syntyy erittäin epätasarvoisia tilanteita.

Kakkua ei voi syödä ja säilyttää. Tai olla tasa-arvoinen ja heikompi herrasmiehen suojeltavana...

Anonyymi kirjoitti...

Suominainen kuristi ystävättärensä ja yritti lavastaa tekonsa miespuolisen Zorron tekosiksi

Anonyymi kirjoitti...

Lukeman perusteella saa kyllä sen käsityksen, että saatu näyttö on vähäisempi kuin siinä Jyväskylän Häggin veljesten palokuolemassa http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=934. Ja tuomio täysin päin vastainen. Hiuksen hieno on joskus raja murhaajattaren ja miljonäärin välillä.


"Naiset syyllistyvät henkirikoksiin miehiä harvemmin (oliko 10% tapauksista vai allekin ?) mutta selvinpäin tehdyissä henkirikoksissa naisten osuus on suuri. Harkitusti ja selvinpäin. Tästä voidaan vetää johtopäätös että iso osa "pimeistä" henkirikoksista on naisten tekemiä. Poliisin hehkuttamat selvitysprosentithan perustuvat "Ake tappoi Maken"-juoppopuukotuksiin. Osaa naisten tekosista ei edes ole välttämättä tutkittu henkirikoksena vaan luonnollinen kuolema tai itsemurha on ollut alusta asti "selvää"."

Anonyymi kirjoitti...

Linkki:

Lokakuusta 1998 toukokuuhun 1999 Lahdessa vaani naisia 15-vuotias ulkomaalaissyntyinen poika. Hän ehti puolen vuoden aikana tehdä ainakin 14 raiskausta, sillä sen verran niitä oli syytekirjelmään kertynyt. 6 yritystä, 7 raiskausta ja yksi pakottaminen seksuaalisen tekoon.
...
”Luulisin, että tässä tapauksessa ei ole ollut kyse seksuaalisesta himosta, vaan naisen alistamisesta ja vallankäytöstä. Teoillaan poika suorastaan huusi apua hätäänsä”, sanoi jutusta Musta Ruusu – yhdistyksen aluekoordinaattori Marketta Suontakanen-Kamaja.

Anonyymi kirjoitti...

Luulen, että tuossa viitataan taas sihen, kuinka "naiset" "ymmärtävät" aina "ulkomaalaisia" rikollisia.

Kyseessä on 15-vuotias poika. Vaikkakin itse olin jo töissä tuossa iässä sanon kuitenkin, että silloin on vasta lapsi - ja tuo on todella karmea hätähuuto lapselta. Tuollaisissa tilanteissa on lähes aina kyse siitä että lapsi on ollut itse seksuaalisesti hyväksikäytetty tai muuten laiminlyöty.

Mikko Ellilä kirjoitti...

vestigia:
Pariutumisrituaaleista on tasa-arvo kaukana, ja muuta on ihan turha uskotella. Tavallista miestä, joka haluaisi naisen maksavan hänen kahvinsa pidettäisiin (hyvästä syystä) mielenvikaisena.

Miksi naiselta pitäisi hyväksyä sellaista käytöstä, jollaista käytöstä mieheltä pidettäisiin mielenvikaisuutena?



Mutta turha tästä on suurta numeroa tehdä. Totta kai naarasapina haluaa varmistaa, että kumppaniehdokas on halukas panostamaan häneen resursseja ennen kuin raottaa reisiään. Mitä vähemmän sivistyksen pintasilausta naisella on, sitä itsestään selvempänä hän tätä pitää.

Tässä pitää korostaa sanoja mitä vähemmän sivistyksen pintasilausta ja sitä itsestään selvempänä.

Tätä ei voi kyllin korostaa. Monet naiset ja valitettavasti monet miehetkin kuvittelevat täsmälleen päinvastaista - siis luulevat nimenomaan sivistyneiden naisten odottavan ilmaisia ravintolaillallisia itsestäänselvyytenä ja luulevat vastaavasti sivistyneiden miesten itsestään selvästi suostuvan maksamaan niitä.

Asiahan on täsmälleen päinvastoin. Raadollinen seksin ostaminen rahanarvoisia etuja tarjoamalla on nimenomaan sivistymätöntä, kun taas sivistyneet ihmiset nauttivat keskinäisestä yhdessäolostaan molemminpuolisesti tarvitsematta mitään rahallista maksua seksistä.



Valtasuhteen voi sitäpaitsi helposti kääntää suhteen vakiinnuttua. Siinä vaiheessa kun tyttö on jo kiintynyt, voi siitä kouluttaa piian ja sihteerin, kunhan muistaa kehua tarpeeksi ja antaa silloin tällöin mitättömiä lahjoja.

Typerä strategia. Ei toimi.

Se, että naiset monissa parisuhteissa tekevät enemmän kotitöitä kuin miehet, ei ole mikään syy antaa naiselle vähän väliä "pieniä" lahjoja tai tarjota naiselle ravintolaillallisia suhteen alkuvaiheessa.

Nainen voi päinvastoin oppia ajattelemaan, että ko. mies on hyväksikäytettävä hölmö, ehtymätön rahalähde. Ei nainen rupea tekemään miehelle ylimääräisiä kotitöitä vastineeksi siitä, että on "kiintynyt" mieheen tämän tarjoamien ilmaisten ravintolaillallisten vuoksi.



Jostain pullakahveista iniseminen kuulostaa yksinkertaisesti jumalattoman tyhmältä ja suhteellisuudentajuttomalta. Mies voi tyylistään riippuen maksaa tai olla maksamatta, mutta pääasia on saada nainen tuntemaan itsensä tärkeäksi. Muutama kahvikuppi on mitätön hinta siitä, että ihastuneella naisella voi jatkossa teettää paljon ilmaista työtä.

Jos ihastuminen on kiinni pullakahveista, ei se ihastuminen kovin vakavaa ole. Jos nainen oikeasti ihastuu pullakahvit tarjoavaan mieheen, nainen on kusipää. Minä en haluaisi seurustella kusipäiden kanssa, vaikka kusipäillä "voisi jatkossa teettää paljon ilmaista työtä".

Kukaan normaali nainen ei "tunne itsensä tärkeäksi" vain siksi, että mies tarjoaa hänelle pullakahvit.



Tähän malliin:

"Mä ajattelin leipoo kakun alaisille onnistuneen projektin kunniaks, mutta emmä oikeen tajuu tätä ohjetta."

Useimmat naiset laittavat ruokaa mielellään eikä jonkun kakun leipominen ole siis naiselle mitään ylimääräistä työtä vastapalveluksena miehen tarjoamista ravintolaillallisista.



"Voiksä viedä ja hakee mut töistä huomenna, kun mun auto on huollossa?"

Tällainen on parisuhteessa itsestäänselvyys eikä mitään ylimääräistä työtä. Sinulla ei ole ilmeisesti yhtäkään kokemusta hyvästä parisuhteesta, koska luulet tuollaisen olevan jotain extraa.

Mikko Ellilä kirjoitti...

Arawn:

Mutta vielä enemmän olen hämmentynyt siitä, että se mielipiteeni, jonka mukaan tylyt miehet saavat helpommin naisia kuin kiltit, on vastenmielinen käytösmalli. Eikö täällä olla aika yleisesti tätä mieltä?

En minä ainakaan ole tuota mieltä. En tiedä, mitä mieltä "täällä yleisesti ollaan" tästä asiasta. Tämä ei ole borg-kollektiivi, jolla on vain yksi mieli.

Kaikki tietysti riippuu siitä, miten määritellään "tylyt" ja "kiltit" miehet. Oletan sinun tarkoittavan kiltillä normaalisti käyttäytyvää miestä eikä mitään maassa matelevaa nössöä. Oletan tylyn tarkoittavan nimenomaan todella töykeää ja sikamaista tyyppiä eikä normaalisti käyttäytyvää miestä.

Arawn kirjoitti...

Ellilä: "Kaikki tietysti riippuu siitä, miten määritellään "tylyt" ja "kiltit" miehet. Oletan sinun tarkoittavan kiltillä normaalisti käyttäytyvää miestä eikä mitään maassa matelevaa nössöä. Oletan tylyn tarkoittavan nimenomaan todella töykeää ja sikamaista tyyppiä eikä normaalisti käyttäytyvää miestä."

Itse asiassa tässä kontekstissa minulle on jäänyt mielikuva, että kiltti tarkoittaa sellaista kynnysmattomaista tyyppiä. Tyly taas tosiaan on töykeä ja sikamainen.

Luulen, että Tyly saisi tavallaan helpommin naisia kuin edes Tavis, mutta nimenomaan tietynlaisia naisia - sellaisia, jotka ovat kiinnostuneempia ylipäätään yhdenillan jutuista, joilla on paljon miehiä jne. En tiedä, onko tämä Suomessa niin näkyvää, mutta se netissä kirjoitteleva englesmanni (jonkun alan tohtori, tuntee mm. Brittein vankeinhoitoa jne) kertoi joskus esimerkin naisesta, jolla oli sarja ikävästi kohtelevia, jopa väkivaltaisia miehiä ja joka sitten päätyi yhteen semmoisen mukavan ja tavallisen miehen kanssa. Nainen ei osannut olla siinä mitenkään - hän oli tottunut siihen, että miehet käyttäytyvät huonosti. Se oli hänelle tietyllä tavalla osoitus siitä, että mies välittää hänestä.

No, kannattaa muistaa, että tämä on pohdintaa, en ole mitenkään järkähtämättömästi oikein mitään mieltä tästäkään asiasta. Kiinnostunut vain vaihtamaan ja muokkaamaan ajatuksia. :)

Arawn kirjoitti...

Tuosta Venäjän tilanteesta - se on kyllä aika totta tuo. Se ei päde aina, Venäjällä kasvaa kyllä tasa-arvoisempienkin naisyksilöiden joukko, mutta kyllä tuollainen tendenssi on monin verroin vallitsevampi kuin Suomessa. Yleistä myös on esim. se, että tyttöystävä elää poikaystävän asunnossa tämän rahoilla (olin kahvilla seurueen kanssa, joka ihmetteli erään seurueen tuttavan tällaista käytöstä - seurueen jäsenet siis olivat niitä tasa-arvoisempia yksilöitä). Ja näissä tapauksissa ei puhuta edes kotiäideistä vaan ihan oikeista siivelläeläjistä.

Ravintoloissa ja kahviloissakin tämän huomaa siitä, että jos olen siellä jonkun miespuolisen kanssa, lasku tuodaan aina miehelle. Ja yleensä sitä ei saa erikseen, vaikka pyytäisi, vaan tuodaan yksi lasku. Pääsääntöisesti olemme ratkaisseet niin, että jompikumpi maksaa ja ei-maksanut osapuoli sitten antaa rahaa maksaneelle.

Huvittava tilanne oli se, kun ollessani opiskelemassa Pietarissa, eräät kurssitoverini menivät johonkin pikkuravintolaan ja seurueessa oli vain yksi mies - ja tietenkin koko lasku tuotiin tälle miehelle. :D Siinäpä olisi ollut maksamista. ;)

tikka kirjoitti...

arawn, lasku tuodaan varmaan kaikissa maissa miehelle jos pariskunta pyytää yhden laskun. ainakin omat kokemukseni puhuvat sen puolesta. vaikka itse olen ollut usein puhenaisena (esim ulkomailla asuessani puhuin kieltä miestäni paremmin) eli pyytänyt laskun ja sanonut että maksetaan samasta tuodaan lasku silti aina miehen eteen. koska olen vanhanaikainen nainen annankin miehen yleensä maksaa ravintolalaskun, mutta maksan sitten kaupassa ruokalaskun häntä useammin (esim juhannuksen alla yli 90 € lasku). käyttäydynhän muutenkin hyvän tapakulttuurin edellyttämällä tavalla, siis annan auttaa takin päälleni ja avata ovet edestäni jne koska mielestäni olisi moukkamaista alkaa riehua ravintolan eteisessä "kylmäiteosaan!".

vestigia kirjoitti...

Mikko Ellilä:
Miksi naiselta pitäisi hyväksyä sellaista käytöstä, jollaista käytöstä mieheltä pidettäisiin mielenvikaisuutena?

Koska vaihtoehdot ovat vähissä. Seksuaalinen valta on naisilla, ja mies joka luulee sanelevansa soidinmenojen säännöt saa varautua ikäviin yllätyksiin, ellei ole jonkin sortin rokkitähti tms.

Ihan yhtä hyödytöntä olisi valittaa siitä, työhastattelussa pitää noudattaa työnantajan sanelemia sääntöjä. Nenärenkaan ja EVVK-ilmeen voi vetää päälle sitten kun vakituinen sopimus on allekirjoitettu.

Valtasuhteen kääntämisestä:
Typerä strategia. Ei toimi.

Ääriesimerkkinä suosittelen lukemaan vuosikausia väkivaltaisia tyrannimiehiä sietäneiden naisten kirjoituksia. Niissä toistuu lähes aina sama kuvio: "Mies oli aluksi todella huomaavainen, osteli lahjoja, vei retkille, blaa blaa blaa. Vähitellen hän kuitenkin kävi aina vain vaativammaksi ... mikään ei ollut ikinä tarpeeksi ... välillä hän oli taas se herrasmies, jona olin hänet oppinut tuntemaan ... aloin uskoa, että vika on minussa jne."

Anonyymi kirjoitti...

Hah!

"Huvittava tilanne oli se, kun ollessani opiskelemassa Pietarissa, eräät kurssitoverini menivät johonkin pikkuravintolaan ja seurueessa oli vain yksi mies - ja tietenkin koko lasku tuotiin tälle miehelle. :D Siinäpä olisi ollut maksamista. ;)"

Minä kun olen naisena Euroopassa liikkeellä opiskelijaporukan kanssa, niin lasku tuodaan aina minulle, jos olen vanhin. Enkä kyllä todella näytä mieheltä, vaan ikäiseltäni (61) naiselta.
Porukka sitten katsoo ja sopii (ja on yleensä etukäteen sopinut) kuinka laksu maksetaan.

Amerikassa tilanne on vuorostaan se, että jos joku tilaa porukan puolesta tai on muuten aktiivisin (esimerkiksi kutsuu tarjoilijan tai puhuttelee tätä ensiksi) saa laskun, oli sitten nainen tai mies. Sitten kaikki huiskivat tarjottimelle rahaa ja joku laskee riittääkö tarpeeksi myös tippeihin.

Suomessa taas, jos olen miehenpuolen (samanikäisenkin) kanssa syömässä, lasku tuodaan yleensä pöydälle neutraaliin keskimaastoon.

Matkustelkaa vähän ja käykääpäs muutenkin syömässä kuin "deittaillen". Voisia ottaa rennommin.

Jape kirjoitti...

tikka: "koska olen vanhanaikainen nainen annankin miehen yleensä maksaa ravintolalaskun, mutta maksan sitten kaupassa ruokalaskun häntä useammin (esim juhannuksen alla yli 90 € lasku)."

Miten tämä kertomasi sopii yhteen tuon aiemmin kertomasi merimiesesimerkin kanssa? Jonkin tässä nyt lyö toista korville...

Olit esim. paljon nykyaikaisempi ja tasa-arvoisempi ihan hetki sitten, mutta nyt taas taannuit...

tikka: "käyttäydynhän muutenkin hyvän tapakulttuurin edellyttämällä tavalla, siis annan auttaa takin päälleni ja avata ovet edestäni jne"

Tämä "käyttäytymisesi" ei ilmeisesti vaadi sinulta oikeastaan yhtään mitään.
Ilmeisesti kuitenkin pääset itse ovesta ulos, vai pitääkö kantaa? :)

tikka: "koska mielestäni olisi moukkamaista alkaa riehua ravintolan eteisessä "kylmäiteosaan!"."

Osaisi tai ei, on riehuminen yleensä aina moukkamaista.

eternal testicle kirjoitti...

Arawn:
"No kyllä minuakin harmittaisi, jos mies ei olisi valmis sijoittamaan minuun rahaa. Olenhan minäkin valmis sijoittamaan sitä häneen (ja olen sijoittanutkin), joten aika kenkulta se tuntuisi."

Mutta jos kumpikaan ei sijoita kumpaankaan rahaa, eli tasapeli. Miksi se sitten häiritsisi tai häiritseekö se?

Vortac kirjoitti...

Mitä alistumista siinä on, jos aikuinen ihminen käyttää omasta vapaasta tahdostaan omia rahojaan itse haluamallaan tavalla? Jos ostan jollekulle joululahjan, alistunko minä jotenkin hänen edessään?

Varmasti itsekin ymmärrät, että joululahjatilanne on täysin eri juttu kuin deitti-scene. Joululahjoja ihmiset ostavat toisilleen, deitti-scenessä pelataan mindgameja (tai ainakin naiset ja playerit pelaavat).

Naiset testaavat miehiä, ja jos mies on valmis aina vaan ostamaan ja maksamaan kaiken, se ei ole plussaa seksuaalisessa mielessä, vaan ennemminkin hyväksikäytettävä-ystävä-toope-mielessä.

Jos treffeillä mies maksaa naiselle pelkästään hänen seuransa vuoksi, hän on jo tarjonnut naiselle kaiken, eli alistuu. Mutta jos mies maksaa naiselle asioita vain palkinnoksi, saatuaan ensin naiselta jotain haluamaansa (=römpsää), silloin nainen voi katsoa miestä ylöspäin.

Sillä tavalla naisen psyyke vain toimii - nainen testailee miestä jatkuvasti (mikä on tietenkin perberistä), ja jos mies alistuu, tulee aina miinuspisteitä, ei suinkaan plussia. Kahvin ostaminen nyt on sen verran pieni juttu, että sen voi ehkä vielä kääntää miten tahansa varsinkin naisen ailahtelevassa päässä, mutta jos niitä kupposia alkaa kertyä enemmänkin ja päälle alkaa hivuttautua päivällisiä ja drinkkejä yms., nainen ei todellakaan katso miestä ylöspäin.

Ja tällöin nainen ei voi miehestä kiihottuakaan. (kiinnostua kyllä, hyväksikäyttömielessä ainakin)

Jos siis mies arvottaa naisen niin korkealle, että pelkästä paskanjauhannasta pöydän ääressä on valmis tarjoamaan ja maksamaan kaikenlaista, on selvää, että nainen kokee miehen olevan itsensä alapuolella arvossa.

Ei näin päivänselvää asiaa olisi edes järkeä koettaa selittää, koska he, jotka sitä eivät tajua jo tähän mennessä, eivät tule sitä kyllä ihan pienillä selityksillä tajuamaankaan (jos isommillakaan), mutta yritinpä vielä kertaalleen.

- Vortac

Vortac kirjoitti...

Ei tietenkään joka asiaa, eikä edes joka toista, ei koska tahansa, ei kenelle tahansa, eikä miten tahansa, vaan juuri niin kuin kirjoitinkin: oikeassa tilanteessa, oikeassa seurassa ja oikealla tavalla toteutettuna se SAATTAA olla eduksi. Pitää olla tilanne- ja tyylitajua. Jos ei ole, ei kannata edes yrittää.

Okei, kai sen voisi tiivistää jotenkin niin, että jos mies koettaa 'ostaa' naisen suosion, eli on siis epätoivoisessa asemassa (eli ei pysty ansaitsemaan naisen suosiota omalla persoonallaan jne.), ja koettaa tarjoamisella ja ostelemisella saada naisen kiintymyksen ja römpsää, (tietenkään mies ei välttämättä ajattele sitä tällä tavalla, vaan ostaa, koska ei keksi miten muutenkaan tekisi naiseen jotain huomiota tai vaikutusta) mies nimenomaan alistuu.

Tässä tilanteessa mies kokee, että hänellä ei ole vaihtoehtoja - ottaisi kyllä römpsää, jos sitä saisi ostelematta, mutta koska sitä ei osaa sillä tavalla hankkia (ja kun peli ei toimi siten, että miehen hyvyydellä tai omalla itsellä olisi mitään arvoa, jos ei ole alfauros, niin että ujon nörtin ainoa toivo on joko alistua ostelemaan (ei toimi) tai tehdä itsestään playeri, jolloin tietenkään ei taaskaan ole mitään väliä sillä mikä mies oikeasti on, vaan pelkästään sillä, miten hyvin hän 'pelaa'), ja kuvittelee Jorman tavoin ostelemisen nostavan jollakin tavalla plussaa naisen silmissä, mies silloin alistuu ja ostelee.

Osteleminen on siis todellakin alistumista. Eihän valta-asemassa olevan tarvitse ketään koettaa lahjoa saadakseen jotain, hänen ei tarvitse kuin käyttää valtaansa saadakseen kaiken. Osteleva osapuoli taas on se nöyrempi, koska kokee, ettei hänellä ole valtaa, joten hänen täytyy koettaa 'ostaa' asioita lahjomalla toista.

Eri asia toki on, jos lahjoo omasta halustaan, täysin vastikkeetta ja taka-ajatuksitta, vailla pienintäkään toivoa, että lahjan ostaminen johtaisi johonkin. Mutta aika harvoin deitti-scenessä tällaisesta on kyse. Kyllä siinä kahvikupposen ostossa on pieni toive taustalla.. ja juuri se tekee tästä alistumista.

Enempää en jaksa kyllä nyt aiheesta selittää.. koettakaa pinnistää ja ymmärtää, jookos?

- Vortac

Vortac kirjoitti...

Koska vaihtoehdot ovat vähissä. Seksuaalinen valta on naisilla, ja mies joka luulee sanelevansa soidinmenojen säännöt saa varautua ikäviin yllätyksiin, ellei ole jonkin sortin rokkitähti tms.

Totta puhut. Nymi, aanolla (vai mikäolikaan) oli myöskin erittäin hyvä kirjoitus, ja Mikko Ellilä kunnostautui varsin mainioilla puheenvuoroilla tällä kertaa!

Jouduin juuri vastikään seuraamaan vierestä kun eräskin hyvä ihminen tuhottiin.. juuri tällainen kusipää-nainen; viehättävä ja nuori (nuori tosin oli heppu itsekin, mutta yllättävän valveutunut naisen vallasta ja ihmissuhdedynamiikasta, ehkäpä juuri karvaiden, repivien kokemustensa vuoksi).. käytti miestä hyväkseen pitkiä aikoja, mies alistui ja maksoi kaiken mahdollisen, nainen oli tietenkin tyytymätön tähän, ja nalkutti miehelle, lähenteli miehen kavereita ja pisti lopulta kaiken miehen syyksi (ei vain yhteisiä tai miehen ongelmia, vaan naisen aivan omat henkilökohtaiset ongelmatkin), ja miehelle tämä tuli täytenä shokkina..

Se oli hyvin surullista katseltavaa, koetin lähinnä valaista asiasta sen, mitä itse tiedän miesten ja naisten välisistä valtasuhteista ja vastaavasta, ja hän ymmärsi, mistä puhun..

Tällaisen näkeminen vierestä noin kouriintuntuvasti on niin sydäntäsärkevää, ja herättää runsaasti vihaa naisten pohjatonta kusipäisyyttä kohtaan. Onneksi hyviäkin naisia on, mutta soisin niitä olevan huomattavasti laajempi prosentti.

- Vortac

dudivie kirjoitti...

jos ma tykkaan susta nii saat maksaa..

tikka kirjoitti...

jape: "Miten tämä kertomasi sopii yhteen tuon aiemmin kertomasi merimiesesimerkin kanssa? Jonkin tässä nyt lyö toista korville..."

pitkät parisuhteet ja vieraampien ihmisten tapailu (deittimielessä tai muuten) lienevät kaksi eri asiaa. uskon toki kummassakin tapauksessa vastavuoroisuuteen ja siihen ettei kummankaan tarvitse ostaa toista seurakseen. kavereideni ruokalaskuja en voi kuitenkaan käydä maksamassa niin kuin mieheni, jolloin ravintolalaskut on paras puolittaa heti siinä ravintolan pöydässä.

"olit esim. paljon nykyaikaisempi ja tasa-arvoisempi ihan hetki sitten, mutta nyt taas taannuit..."

vanhanaikaisuudella tarkoitan siis sitä että annan miehen olla romanttinen romanttisissa tilanteissa (esim ravintola) ja korvaan sen sitten arkisemmissa kuvioissa (esim ruokakauppa).

"Tämä "käyttäytymisesi" ei ilmeisesti vaadi sinulta oikeastaan yhtään mitään.
Ilmeisesti kuitenkin pääset itse ovesta ulos, vai pitääkö kantaa? :)"

ei vaadi ei. yleensä pääsen ovista ulos, kiitos kysymästä.

wertti kirjoitti...

Vastavuoroisuus on erikoistapaus ostamisesta: molemmat antavat ja saavat hyödykettä, joka voidaan tulkita samanluontoiseksi hyödykkeeksi (seksi, läheisyys, jne.)

Vortac kirjoitti...

Oli miten oli, minä en ainakaan rupea maksamaan kenenkään kahveja tai päivällisiä, olipa nainen tai mies, ellen itse katso siihen olevan jotain painavaa syytä. Esimerkiksi jos joku on ensin tarjonnut minulle jotain, toki haluan tarjota hänelle takaisin. Tai jos katson hänet mukavaksi, elämän kaltoinkohtelemaksi ihmiseksi, toki sitä helposti heltyy sitten tarjoamaan. Mutta nainen on tyypillisesti uhristatuksessa muutenkin (siis keinotekoisesti), joten naisten täytyy vakuuttaa minua yleensä paljon vankemmin kuin miesten, jotka eivät uhriudellaan ylpeile.

- Vortac

jorma kirjoitti...

"Naiset testaavat miehiä, ja jos mies on valmis aina vaan ostamaan ja maksamaan kaiken, se ei ole plussaa seksuaalisessa mielessä, vaan ennemminkin hyväksikäytettävä-ystävä-toope-mielessä."

No niin. Jos ostaa ja makssa KAIKEN, niin toki noin on. Mutta se ei olekaan se, mitä minä tarkoitan, kun olen kirjoittanut pienistä ja tilanteeseen sopivista huomionosoituksista. Nämä ovat kaksi eri asiaa.

jorma kirjoitti...

"Eri asia toki on, jos lahjoo omasta halustaan, täysin vastikkeetta ja taka-ajatuksitta, vailla pienintäkään toivoa, että lahjan ostaminen johtaisi johonkin."

Tietenkin on ajatuksena se, että tekisi naiseen hyvän vaikutuksen. Mutta ei se silti mitenkään ole suosion, huomion, seuran tjms. suoranaista ostamista, jos käyttäytyy kohteliaasti.

Ja miten se voisi olla alistumista, jos minä teen omilla rahoillani jotain mitä minä itse haluan ja joka ilahduttaa minua itseäni, ja toivottavasti toista osapuolta siinä sivussa? Se ei ole mikään automaatio, eikä velvollisuus, jonka toteuttamista nainen voisi vaatia.

Korostan edelleen sitä, etten suinkaan missään tapauksessa tarkoita sitä, että miehestä tulisi naisen pankkiautomaatti tai kynnysmatto. Tilanne- ja tyylitajua tämä vaatii toimiakseen, mutta ainakin omat henkilökohtaiset kokemukseni ovat olleet positiivisia.

Arawn kirjoitti...

Eternal: "Mutta jos kumpikaan ei sijoita kumpaankaan rahaa, eli tasapeli. Miksi se sitten häiritsisi tai häiritseekö se?"

Kaipa se minua häiritsisi sitten kuitenkin. Jos tilanne olisi väliaikainen, toinen esim. olisi täysin varaton jonkin aikaa, se olisi ok. Mutta että alusta asti koko ajan... Siinä on jotenkin se, että varsinkin kaupungeissa nykyään melkein kaikkeen tarvitsee sitä rahaa. Jopa silloin, jos haluaa tehdä itse, raaka-aineet ja työvälineet usein maksavat jotain. Itse esim. virkkaan eikä sekään mitään ilmaista puuhaa ole.

Vortac kirjoitti...

Tietenkin on ajatuksena se, että tekisi naiseen hyvän vaikutuksen. Mutta ei se silti mitenkään ole suosion, huomion, seuran tjms. suoranaista ostamista, jos käyttäytyy kohteliaasti.

En ymmärrä, miten voit olla niin monessa asiassa niin päivänselvästi oikeassa ja puhua totta, ja tässä asiassa tumpeloida kuin pahinkin AFC.

Siis ensinnäkin, jo pelkkä aikomus, ajatus tai halu 'tehdä naiseen vaikutus' on alistumista. Se riittää.

Toisekseen, se mitä sanot tuossa on itseasiassa todellisuudessa päinvastoin kuin sanot; kohteliaisuus on kaavamaista käytöstä, jossa alistutaan, jotta voidaan ostaa toisilta ihmisiltä kaikenlaisia asioita; kiintymystä, seuraa, tykkäämistä, pitämistä, jne.

Minä en ole koskaan ollut kohtelias, enkä aio koskaan olla kohtelias, ja lopputuloksena on, että ihmiset eivät aina tiedä, miten suhtautua muhun. Tosin ulospäin vaikutan 'kohteliaalta', koska olen oikeasti hyväntahtoinen ja kunnioitan ihmisiä, sekä oikeasti toivon heillä olevan hyvä aamu tai päivä tai mikäonkaan. Mutta jos joku alkaa väittämään sitä kohteliaisuudeksi, hän voi havaita, kuinka ilmeeni tummenee nopeasti.

Toisekseen, jos OSTAT (siis annat rahaa) ja toivot sillä saavuttavasi jotain (suosiota, seuraa, jne.), niin miten hitossa se ei muka ole nimenomaan mainitsemiesi asioiden ostamis-yritys? Ehkä se ei ole suoranaista ostamista, mutta se on ainakin YRITYS ostaa niitä, ja 'tehdä vaikutusta', kuten sanoit, ja se jos mikä on alistumista pahimmillaan. Lue niitä pelioppaita, kiitos, niin mun ei tarvi vääntää yhtään enempää kuparilankaa.

- Vortac

Vortac kirjoitti...

Paras ratkaisu tähän on vain kyynisesti maksaa treffit ja muutenkin antaa piut paut tasa-arvolle.

Kuten täälläkin on jo sata kertaa osoitettu, naisia saa vaikkei allekirjoittaisi _ainuttakaan_ feminististä ajatusta tasa-arvosta -> maksa treffit ja unohda tasa-arvo. Ongelma ratkaistu.


ERITTÄIN toimimaton ja huono ratkaisu ongelmaan. Pelimiehet EIVÄT maksa naisten suosiosta, alfaurokset EIVÄT maksa naisten seurasta, kukaan, joka oikeasti saa paljon naisia, ei koskaan maksa naisille yhtään mitään ennenkuin nainen on antanut heille römpsää. Miksi palkita nainen asiasta, jota hän ei ole vielä edes tehnyt?

Siinä alistutaan ajatukseen: "Nainen on niin arvokas olento, että olen onnekas kun saan maksaa hänen seurastaan, minun seurani EI ole niin arvokasta, että hän nauttisi siitä ilman pieniä lahjuksia".

Kumma, ettei jormille ja syltyille mene tämä asia kirveelläkään jakeluun.

- Vortac

Neonomide kirjoitti...

vortac:
naisilla nääs on kyky sekoittaa pää mind-gameillaan.

Minusta parempi käsite on mind-fuck - naiset nussivat mielellään aivoja, miehet jotain muuta. ;-)

Neonomide kirjoitti...

Mikko Ellilä:
Miksi naiselta pitäisi hyväksyä sellaista käytöstä, jollaista käytöstä mieheltä pidettäisiin mielenvikaisuutena?

Koska vaihtoehdot ovat vähissä. Seksuaalinen valta on naisilla, ja mies joka luulee sanelevansa soidinmenojen säännöt saa varautua ikäviin yllätyksiin, ellei ole jonkin sortin rokkitähti tms.

Ihan yhtä hyödytöntä olisi valittaa siitä, työhastattelussa pitää noudattaa työnantajan sanelemia sääntöjä. Nenärenkaan ja EVVK-ilmeen voi vetää päälle sitten kun vakituinen sopimus on allekirjoitettu.


Klassikkokommentti. Minustakin koko keskustelu tapakulttuurin murtumisesta kertoo vain siitä, että ihmisillä on mennyt sekaisin myös ihan perusasiat - kuten se että nainen voi pahoittaa mielensä ilman syytäkin ja mies on se johon voidaan aina osoittaa sormella. Se, miten mies tällaiseen bimboiluun suhtautuu, taas voi kertoa naiselle hyödyllistä informaatiota miehestä.

Miehen kannalta tämän toteamisessa ei ole mitään hyvää - nainen päättää edelleen miten hommat sujuvat etenkin deittailun ensivaiheissa ja siihen miehen tulee vain sopeutua jos meinaa pysyä kyydissä mukana. Olemalla liian hankala mies ehkä romuttaa mahiksensa helpommin, paha sanoa.

Olennaista on kuitenkin tajuta homman idea, eli kiinnittää huomiota naisen epäsuoriin vinkkeihin koko ajan ja reagoida niihin mahdollisimman saumattomasti. Niin ja tottakai tähän kuuluu myös "ykkösmokien" välttäminen kuten pukeutumiskoodit ja käytöstavat yleensä.

Pariutumiskulttuurin käytännöissä miehillä on se sosiaalisesti NÄKYVÄ rooli, siis mies on se joka "toimii" ulkoa katsoen ja nainen joka ohjastelee miestä toimimaan "oikein". Eli juuri siten, kuten nainen näkee kässärin olevan "oikein". Ongelmana tässä on vain se, että kässäri ei ole enää vähään aikaan ollut yhtenäinen.

Näissä kahvinmaksukeskusteluissa näkyy olennaisesti se seikka, että naisilla ei ole yhtenäisiä käyttäytymiskoodeja ja miehet ovat ymmällään. Pariutumisen järjettömimmässä ja mielivaltaisimmassa vaiheessa eli alussa miehen testaaminen mitä omituisimmilla tavoilla on naisten yleistä hupia - aihe josta parhaat vessajuorut aina saadaan käyntiin. Vonkaavat miehet ovat naurunaihe JA puheenaihe nro yksi, naisella kuin naisella.

Monille naisille tuntuu tämä esittämisteema olevan koko homman ydin, siis se että mies ymmärtää kouluttautua naisen hallintaan, mieluiten tajuamatta tätä itsekään ja siten, että mies näyttää tekevän ratkaisut. Ilmeisintä tämä on retoriikassa, jossa miehen kuuluu olla pätevä ja assertiivinen, naisen ehdotteleva, sovitteleva ja epäsuora. Jos roolitus horjuu, käsikirjoitus vaarantuu. Miehen pitää toki olla hankala oikeissa kohdissa, mutta riskipeliä suosivat naisetkin ovat usein laskelmoinnin rajoilla ja siten jopa teorian ulottumattomissa.

Deittailupeleissä, kuten muutoinkin heterososiaalisissa väännöissä, sillä on eniten merkitystä miltä asiat saadaan näyttämään.

Deittailuvaiheen alkupuolella nainen ei ole vielä kehittänyt tunnebondausta sun muuta paskaa suhteessa mieheen, joten tätä voi kohdella tapakoodeja tulkitsemalla aivan miten huvittaa. Olen törmännyt kyrpiintyneisiin naisiin niin tarjoamatta jättämisen KUIN tarjoamisen(!!!) yhteydessä - yhteistä tälle touhulle on vain se, että nainen sanelee säännöt ja miehen on sopeuduttava niihin jo haluaa edes luulla yrittävänsä seuraavalle pesälle.

Kun tunnesuhde ja keskusteluyhteys on edennyt hieman, voidaan jopa neuvotella triviaaleista asioista tai todeta jokseenkin riskittä, miten asian pitäisi edetä. Naisten diskriminoivuus ei välttämättä olennaisesti vähene deittailun edetessä joka asianhaarassa, mutta mitä satunnaisempi status miehellä on naisen sosiaalisessa kentässä, sitä enemmän tämä voi toteuttaa "intuitiovalintaa" mieheen ja perustella käytöstään miten huvittaa.

Neonomide kirjoitti...

Arawn:

Mutta vielä enemmän olen hämmentynyt siitä, että se mielipiteeni, jonka mukaan tylyt miehet saavat helpommin naisia kuin kiltit, on vastenmielinen käytösmalli. Eikö täällä olla aika yleisesti tätä mieltä?


Malli, jossa ollaan vuoronperään ihania ja kusipäisiä, nyt vaan toimii. Tylyys/kusipäisyys eivät ole avainsanoja, vaan kilpailuttamisen illuusio - mikä tuottaa vaikutelman hyvästä saaliista. Eli sellainen ihmistyyppi jolle näyttää olevan ominaista epäluotettavuus, mielialojen radikaali vaihtelu ja emotionaalinen tasapainottomuus, tuntuvat vetävän ihmisiä yleensäkin sukupuolisesti puoleensa. Usein tätä ei vaan nähdä laskelmoituna ja opittuna käytöksenä.

Tylyys on vaikutelma, joka liitetään tällaiseen luonteeseen jostain syystä. Tosiasiassahan kyse on laskelmoidusta välinpitämättömyyden ja mielenkiinnon osoittamisen kehästä - siitä että kykenee pakenemaan käytöksellään ennalta-arvaamattomuutta. Tätä kutsutaan "naisten kielellä" myös romantiikaksi.

Positiiviseksi assosioituvaan "pariutumisälykkyyteen" liittyy minusta selkeästi myös ajatus siitä, että osataan pyörittää toista bondauksen myötä "otteessa" ja lukea milloin toisella on heikot hetket ja tarttua niihin. Perinteinen tapa on murtaa toisen itsetunto kun huomaa tämän olevan heikoilla JA pitää se alhaalla, mieluiten pohjamudissa. Sitten ollaan oikein superihania välillä, niin että toinen kulkeutuu tunnepuuskissaan vuoristoratamaisesti ylös/alas eikä jää tunteiden voimakkuuden vuoksi analysoimaan asioita liikaa.

Vain tunnepeli jää jäljelle ja merkityksetön winetys toisesta tyyliin "miten ihanakin se osaa olla" - jolloin jää tajuamatta, että juuri toisen ajoittainen paskamaisuus saa ne huippuhetketkin aikaan. Kaava on lopulta hyvin yksinkertainen - sen näkeminen vain valitettavan harvinaista. On/off-suhteet toimivat juuri tämän vuoksi, toiseen liitetään voimakkaita tunteita sen tähden, että tämä "osaa olla" sekä kusipää että enkeli, tajuamatta että suhde perustuu juuri tälle, yleensä hyvin laskelmoidun kusetuksen varaan.

Näin pariutumisessa muodostuva roolitus voi luonnollistua parisuhteilun "hoitamiseksi" ja enemmän sex appealia, renttuasennetta ja muuta "halpaa ihanuutta" tai verbaalista kyntökykyä omaavampi osapuoli voi etsiä uusia kyykytettäviä ja saada heidätkin epäilemään itseään. Usein taktiikka vaatii toisen saamista ihastumaan itseen, mieluiten salama-mentaliteetilla jottei liika läheisyys pääsisi syntymään ja sotkemaan kuviota. Tärkeintähän on nähdä Toinen pateettisena ja heikkona otuksena ja nousta tekosyin ja syyllistämisin tämän yläpuolelle osoittamalla tämän "paikka" - tarvitaan vain ylemmyydentuntoa, ylpeyttä ja häikäilemättömyyttä. "Kaiken se kestää".

Pariutumisälykkyyshän on siis tieteellinen konsepti, johon sietää tutustua:

http://www.amazon.com/Mating-Intelligence-Relationships-Reproductive-System/dp/0805857494

jorma kirjoitti...

"Kumma, ettei jormille ja syltyille mene tämä asia kirveelläkään jakeluun."

Ei mene, sillä me puhumme aivan eri asiasta. Emme siis mistään maksuautomaatiksi ryhtymisestä, vaan tarkkaan harkitusta kohteliaisuudesta.

Olinpa tässä eräänä viikonloppuna naisystäväni luona kylässä. Hän huolehti siellä aivan kaikesta, eikä minun tarvinnut muuta kuin olla paikalla, jutella niitä näitä, syödä hänen ruokiaan, juoda hänen juomiaan ja naida häntä. Mutta siltikään tässä ei ollut kyse mistään alistumisesta saatikka seuran ostamisesta, vaan ihan käytännöllisestä ratkaisusta ja kohteliaasta vieraanvaraisuudesta. Epäilemättä vastaan tässä joskus samalla mitalla, kun hän vuorostaan vierailee luonani. Ei se sen kummempaa ole.