Miespäivät Tampereella 7-8.11
Miespäivät Tampereella. Tuloerot puntarissa Tampereen Miespäivillä
Isänpäivän viikonloppuna 7-8. marraskuuta puntaroidaan Tampereen 12. Miespäivillä tulonjakoa yleensä ja erikseen. Maailmaa heilutteleva talouskriisi on tuonut myös tuloerokeskusteluun uutta ajankohtaisuutta.
Miespäivien avauspuheessa perj. klo 12 tietokirjailija Ari Ojapelto kysyykin: Osaavatko taloustieteilijät ennustaa? Tampereelle kotiseudulleen palannut Ojapelto on varoittanut finanssikriisistä vuosia sitten.
Heti perään kansantaloustieteen professori Matti Tuomala Tampereelta selvittelee tuloerojen kasvua Suomessa. Osansa on mm. verotuksessa tehdyillä päätöksillä. Kevättalvella aiheesta väitöskirjansa tehnyt Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Sami Napari esittelee sukupuolten tuloerojen syntyä. Yliassistentti Marjo Vuorikoski Tampereen Yliopistolta purkaa koulutuksen vaikutusta tuloeroihin, myös sukupuolten kannalta.
Lauantaipäivän aluksi tutkija Henry Laasanen Jyväskylästä esittää kritiikkinsä palkkatasa-arvon käsitteestä. Hän aiheutti keväällä mediakohua teoriallaan seksuaalisen vallan merkityksestä sukupuolten taloussuhteissa. Sosiologi Harri Melin Tampereelta ennakoi, miltä tuloerojen kehitys näyttää työelämän muutoksen valossa.
Tilit tasan? kysytään päivien otsakkeessa ja niin myös miespäivien päätöspaneelissa la klo 15, mukana työmarkkinajärjestöjen edustajat: Tapio Bergholm SAK:sta, Peer Haataja EK:sta, Riikka Kivimäki Akavasta ja Ralf Sund STTK:sta.
Miespäivät pidetään Tampereen työväenopiston tiloissa Sampolassa alkaen pe klo 12 ja la klo 11.
Perjantaina illanvietossa ravintola Tillikassa klo 20 osallistujia viihdyttävät ”Transit-mies” Jouko Mäki-Lohiluoma sekä Harri Marstio.
Miesten Viikko 3.-9.11.2008 Miestietoutta integroidaan kattavasti erilaisiin yhteiskunnan osajärjestelmiin oppikirjoista järjestöjen toimintasääntöihin, hallinnosta julkiseen sanaan.
Hesarin panos miesviikkoon.
13 kommenttia:
Toisin kuin Katja Martelius luulee, passiivin käyttö miesten tappamisia uutisoitaessa ei ole mikään sääntö, kaikkea muuta. Se, että lehdissä joskus lehdissä erikseen mainitaan, että tappaja olikin nainen, johtuu feministien lanseeraamasta käsityksestä, jonka mukaan väkivallasta on aina vastuussa mies. Näin ollen passiivi tarkoittaa myös, feministisen aivopesun seurauksena, automaattisesti miestä.
Niinpä miesten tilanne on uutisoinnissa huonompi, vaikka miestenvihaaja-Katja ei tätä tietenkään hiffaa.
Toisaalta, Katjan omaa "logiikkaa" soveltaen: se syyllistää kaikki miehet, jos uutisoidaan, että "Mies tappoi...". Pitäisi sanoa tasan tarkkaan, että kuka tapppoi, tyyliin: "N.N. tappoi...".
Kunniaväkivalta on taas sellaista, ettei siihen syyllistyneitä useinkaan tuomita tai pidetä rikollisina monissa maissa. Tätä ei millään ilveellä voi rinnastaa Suomen tilanteeseen, jossa ainakin (ja varsinkin) miesten naisiin kohdistama väkivalta tuomitaan ehdottoman jyrkästi.
Jorma
Naisia yhä vain kourallinen tuloeliitissä
Ja taas naisia "syrjitään"? Onko se nyt sitten jokaisen suomalaisen, asunnottoman ja varattoman miehenkin, yhteinen asia tuntea huolta ja myötätuntoa näitä eliittinaisia kohtaan, joista jotkut joutuvat tulemaan toimeen vain muutaman miljoonan tuloilla?
Ilmeisesti ainakin Pravdan feministipissisten mukaan on.
Jorma
Nainen puukotti isännän Riihimäellä
Ville
Korkeimman oikeuden ympärileikkauspäätöksestä kantelu
"Seksuaalipoliittinen yhdistys Sexpo-säätiö on kannellut oikeuskanslerille Korkeimman oikeuden ratkaisusta, joka sallii poikalapsen uskonnollisen ympärileikkauksen. Sexpo katsoo päätöksen rikkovan Suomen perustuslakia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia."
Jorma
http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2008/10/737639
Nuoret tytöt takavuosia siveämpiä
26.10.2008
Nuorten tyttöjen ja vanhempien miesten välinen seksuaalinen kanssakäyminen oli 20 vuotta sitten nykyistä yleisempää. Lapsiuhritutkimuksen mukaan yhdeksäsluokkalaisten tyttöjen ja heitä vähintään viisi vuotta vanhempien miesten yhdyntäkerrat ovat vähentyneet puoleen.
Vuonna 1988 ysiluokkalaisista tytöistä kuusi prosenttia oli ollut yhdynnässä aikuisen kanssa. Tuoreessa tutkimuksessa määrä oli pudonnut kolmeen prosenttiin.
Myös yhdyntää lievemmät fyysiset seksuaalikokemukset ovat vähentyneet. 20 vuotta sitten 18 prosentilla tytöistä oli vähintään yksi seksuaalisen kanssakäymisen kokemus. Nyt prosenttiluku on enää 13. Vähintään kolme kertaa seksiä harrastaneiden ysiluokkalaisten tyttöjen määrä on pudonnut kolmesta prosentista yhteen.
-Julkiseen keskusteluun verrattuna tämä on yllättävä, joskin positiivinen kehitys, tutkija Noora Ellonen Poliisiammattikorkeakoulusta myöntää.
Uutisointi vääristää kuvaa
Tutkimus kertoo nuorten tyttöjen myös aloittavan seksin entistä myöhemmällä iällä. Ellonen arvioi, että lasten seksuaalisten hyväksikäyttötapausten näkyminen tiedotusvälineissä on muuttanut tilannetta.
- Helposti syntyy kuva, että seksi tyttöjen ja vanhempien miesten kesken olisi lisääntynyt - se on voimakkaan uutisoinnin negatiivinen tuotos. Toisaalta juuri keskustelu saattaa olla myös vähenemisen syy.
Ellosen mukaan seksuaalinen kanssakäyminen on muuttanut muotoaan lievempään suuntaan. Vuonna 1988 ehdottelun tai itsensäpaljastelun kohteeksi ysiluokkalaisista tytöistä joutui vain kaksi prosenttia, mutta vuonna 2008 määrä on seitsemän prosenttiyksikköä suurempi.
- Peräti kolmannes ysiluokkalaisista tytöistä on tullut seksuaalisesti häirityksi internetin kautta. Mutta tapaukset, joissa tyttö tutustuu netissä mieheen, joka sitten todellisuudessa onkin selvästi vanhempi, ovat äärimmäisen harvinaisia.
(MTV3-STT)
Sexually-charged shows such as Sex and the City and Friends to blame for rise in teenage pregnancy
Jorma
http://www.valtioneuvosto.fi/ajankohtaista/puheet/puhe/fi.jsp?toid=2236&c=0&moid=2238&oid=242764
Oikeusministeri Tuija Brax
Naisvangit ovat olleet vankiloissa pieni ryhmä, joka on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle siitäkin huolimatta, että naisilla on merkittäviä erityistarpeita. Onneksi vankeinhoidossa on nyt nostettu asia esille muun muassa tutkimus- ja kehittämistyön ansiosta; tästä on osoituksena tämän seminaarinkin järjestäminen. Myös rikosseuraamusalan verkostot ja naisjärjestöt ovat olleet kiitettävän aktiivisia naisvankikeskustelun ylläpitämisessä.
Suomessa naiset suorittavat vankeusrangaistusta yleisimmin väkivaltarikoksesta. Siitä rangaistusta suoritti 44 % naisvangeista vuonna 2007. Naiset ovat vankiloissa syyllistyttyään useimmiten henkirikokseen tai sen yritykseen (28 %) ja toiseksi suurin ryhmä on pahoinpitelyt (16 %). Sen jälkeen tulevat huumausainerikokset (15 %). Kansainvälisen naisvankiselvityksen mukaan Suomen naisvangit on tuomittu muita Euroopan maita huomattavasti useammin väkivaltarikoksista. Useissa muissa maissa naiset ovat vankilassa lähinnä huumausaine- ja omaisuusrikoksista.
Rikoksiin syyllistyneille naisille on tyypillistä se, että he ovat erittäin usein olleet myös itse uhreina. Naisiin kohdistuva väkivalta on vakava sosiaalinen ongelma, johon pitää puuttua ja johon on viime vuosina puututtu. Vankilassa olevien naisten osalta tämä tarkoittaa isoa haastetta. Vankiloissa tulee järjestää riittävästi palveluita ja tukitoimenpiteitä, joista väkivaltaa kokeneet naisvangit voivat hyötyä, esimerkiksi voivat saada terapeuttista keskusteluapua, lisätä elämänhallintaansa, saada itseluottamusta jne.
Niin naisten kuin miestenkin väkivaltakuolleisuus on Suomessa huomattavasti korkeampi kuin muissa pohjoismaissa ja useimmissa muissa Länsi-Euroopan maissa. Sekä suomalaisten uhritutkimusten mukaan että poliisin tietoon tulleiden rikostietojen perusteella parisuhdeväkivallasta naisiin kohdistuu 90 prosenttia.
Rikosseuraamusviraston uuden työryhmän mietinnön ’Naiset näkyviksi’ mukaan vankien riski- ja tarvearvioista saaduista tiedoista kävi ilmi, että naisvangeista lähes kolme neljäsosaa oli kokenut läheissuhteissaan väkivaltaa joko nykyisessä suhteessaan tai elämänhistoriansa aikana. Parisuhteissaan nais- ja miesvangit erosivat mahdollisuudessa saada kumppanilta tukea. Naisista 61 %:n arvioitiin olevan parisuhteessa, jossa toisella osapuolella ei ollut valmiuksia tukea naista rikoksettomassa elämäntavassa.
Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen on ollut yksi tärkeä osa-alue oikeusministeriön ja rikoksentorjuntaneuvoston valmistelemassa Kansallisessa väkivallan vähentämisohjelmassa. Siinä yksi tärkeä tavoite on ollut se, että asiaa on pidetty esillä ja on kannustettu ja madallettu väkivallan puheeksi ottamista. Myös sisäisen turvallisuuden ohjelma sisältää useita toimia, kuten koulutuksen, tutkimuksen, syrjäytymisen ehkäisyn, joiden voi odottaa vähentävän erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa pidemmällä aikavälillä. Sisäisen turvallisuuden ohjelma sisältää myös tärkeitä muita vaikuttavia toimenpiteitä, kuten uhrin tukipalvelujen laajentaminen valtakunnallistamalla turvakoti- ja rikosuhripäivystyksen toiminta. Lisäksi on tarkoitus vahvistaa lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn resursseja. Naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen on yksi keskeinen oikeushallinnon kriminaalipoliittinen tavoite. Pidän tärkeänä, että keskusteltaessa naisvankien aseman parantamisesta, ei unohdeta niiden palvelujen tarvetta, joilla voidaan vankeusaikana tukea toisaalta väkivaltaa kokeneita uhreja, mutta toisaalta myös vaikuttaa väkivaltarikoksia tehneisiin. Lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyssä syrjäytyneen ja sosiaalisissa vaikeuksissa olevan vankiäidin tukeminen lasten kasvatuksessa ja muissa vanhemmuuden taidoissa voi olla ratkaisevaa merkitystä.
Ongelmana on usein perheväkivallan toistuvuus. Haluan tässä yhteydessä todeta, että oikeusministeriö on äskettäin käynnistänyt lainuudistushankkeen suunnittelemaan sitä, miten parisuhteessa tapahtuvien pahoinpitelyjen toistuvuus voitaisiin ottaa rikoslaissa nykyistä paremmin huomioon. Työryhmän tehtävänä on myös selvittää, voitaisiinko parisuhteessa tapahtuva sekä työtehtäviin liittyvä lievä pahoinpitely saattaa virallisen syytteen alaiseksi. Lievä pahoinpitely on tällä hetkellä asianomistajarikos. Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä lievästä pahoinpitelystä, jos uhri ei ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi. Alle 15-vuotiaaseen kohdistunut lievä pahoinpitely on kuitenkin aina virallisen syytteen alainen. Käytännössä uhri usein luopuu vaatimuksistaan, kun kyse on parisuhteessa tapahtuneesta lievästä pahoinpitelystä. Lievät pahoinpitelyt kuitenkin usein toistuvat ja mahdollisesti raaistuvat suhteen jatkuessa.
Palaan takaisin naisvankien tilanteeseen. Naisvangeista on ollut saatavissa erittäin vähän tietoa, minkä vuoksi viime vuosina valmistuneet tutkimukset ovat olleet erittäin arvokkaita. Rikosseuraamusvirasto on vuonna 2007 julkaissut naisvankien päihdekuntoutusta Vanajan vankilassa koskevan Riitta Granfeltin tutkimuksen ”Oppisin elämään riippuvuuteni kanssa” sekä Rosi Enroosin tutkimuksen ”Vankila lapsuudessa – lapset vankilassa” vuonna 2008. Jälkimmäinen tutkimus osoittaa, että naisen vankeus koskettaa usein monella tavoin myös lapsia eikä vähiten niitä pieniä lapsia, jotka ovat äidin mukana vankilassa. Suomessa on vuosina 2000 - 2006 ollut vankilassa noin 100 lasta. Vaikka toimintatavat vankeinhoidon ja sosiaaliviranomaisten välillä vielä kaipaavat kehittymistä, uusi vankeuslaki paransi kuitenkin huomattavasti lapsen edun huomioon ottamista, kun sijoittajayksikön johtajan on kuultava sosiaaliviranomaisia lapsen edun määrittelyssä silloin kun päätetään lapsen ottamisesta vankilaan äidin mukana.
Edellä mainitut tutkimukset kuten myös naiselinkautisvangeista vuonna 2005 valmistunut opinnäytetyö ovat lisänneet tietoa naisvankien tarvitseman toiminnan kehittämistarpeista. Kesällä 2008 Rikosseuraamusvirasto julkaisi työryhmän mietinnön ’Naiset näkyviksi’, jossa työryhmän puheenjohtaja Vuokko Karsikkaan ja sihteeri Emmi Latun tekemä ansiokas taustaselvitys antaa perustietoa naisvankien taustasta, kuntoutus- ja palvelutarpeista ja vankiloiden nykyisistä toimintamahdollisuuksista. Työryhmän tehtävänä oli luoda suuntaviivat naisvankien sijoitukselle vankiloihin sekä toimintojen, erityisesti kuntouttavan toiminnan kehittämiselle. Tärkeä ja vaikea kysymys oli, tulisiko naisvangeille järjestää kuntoutusta ja muita toimintoja myös keskitetysti valtakunnallisesti, vai onko kotipaikkaläheisyys, joka ei kuitenkaan kovin hyvin vielä toteudu aluevankiloissa, tätä tärkeämpi periaate.
Tärkeä lähtökohta naisvankien sijoittumista ja toimintoja suunniteltaessa on sukupuolen perusteella tapahtuvan syrjinnän kielto, joka pohjautuu sekä kansalliseen lainsäädäntöön, että moniin kansainvälisiin sopimuksiin ja suosituksiin. Useat kansainväliset suositukset ja tutkimukset suosittelevat nais- ja miesvankien erillään asuttamista. Euroopassa naisvankien sijoittamisessa on vaihtelevia käytäntöjä, mutta tyypillisin järjestely on yhdistelmä, että maassa on yksi tai useampia naisvankiloita ja tämän lisäksi miesvankiloissa on naisten osastoja tai lisärakennuksia. Näin on myös Suomessa. Kansainvälisessä tutkimuksessa on kritisoitu pienten naisosastojen perustamista miesvankiloihin. Ongelmia voi esiintyä esimerkiksi naisten erityisten toimintojen järjestämisessä pienelle ryhmälle tai naisten ja miesten välisessä vuorovaikutuksessa, joka voi ilmetä myös naisten kokemana vakavana häirintänä.
Naisvankien sijoitteluun liittyy monia eri suuntiin vaikuttavia näkökohtia. Suomessa on naisille nykyisin riittävästi vankipaikkoja. Lokakuun vankilukuilmoituksen mukaan niitä on 292. Paikoista 23 % on avolaitoksissa. Naisvankeja oli lokakuun 1. päivänä 234, joista valvotussa koevapaudessa 9. Lisääntyvät yhdyskuntaseuraamukset ja valvotun koevapauden kasvava käyttö tulevat todennäköisesti vähentämään hieman naisvankipaikkojen tarvetta. Toisaalta vähennys kompensoi mahdollisesti vielä kasvussa olevaa naisvankien määrää. Naisvankien määrän kasvu on ollut viime vuosina kansainvälinen trendi.
Naisten vankipaikat eivät ole tällä hetkellä alueellisesti oikein kohdentuneet suhteessa naisvankien määrään. Tässä vaiheessa, kun rikosseuraamusalan tulevaa organisaatiota suunnitellaan, on tarpeen linjata naisvankien sijoittamisen keskeiset periaatteet. Lähinnä kyse on siitä, pyritäänkö naisvankeja keskittämään harvempiin vankiloihin, joissa on mahdollisuus resursoida naisvankien erityisesti tarvitsemia palveluja ja toimintoja sekä keskittää henkilökunnan osaamista, vai pidetäänkö kiinni kotipaikkaläheisyydestä. Jälkimmäisessä tapauksessa kaikille alueille tulee turvata riittävä määrä suljettuja vankipaikkoja ja avolaitospaikkoja. Molemmissa malleissa on hyvät ja huonot puolensa. Tämä asia herättää täällä seminaarissa varmasti rakentavaa keskustelua, joka on syytä ottaa huomioon asiaa linjattaessa lähiaikoina.
Vakavana ongelmana nykyisissä naisvankien paikoissa ovat Hämeenlinnan vankilan paljusellit, joissa valtaosa vankilan naispaikoista edelleen on.
Rikosseuraamusviraston työryhmän mietintö paljasti yllättävän tiedon siitä, että naisvankeja vapautuu avolaitoksista suhteellisesti selvästi pienempi määrä kuin miehiä. Kuitenkin naisten uusintarikollisuusriski on pienempi kuin miesten. Naisia sijoitetaan miehiä harvemmin myös suoraan siviilistä avolaitokseen. Kyse ei ole avolaitospaikkojen vähäisyydestä, sillä ainakin suurimmassa naisten avolaitoksessa, Vanajan vankilassa, on ollut ajoittain lukuisia paikkoja vapaana.
Uudentyyppisiä ratkaisujakin on myös syytä ideoida. Olisiko esimerkiksi tarpeen perustaa puolimatkankoteja tai vapauttamisyksikköjä joiden toimintojen järjestämisessä käytetään nykyistä enemmän eri yhteistyötahojen palveluja?
Kun rakenteelliset ratkaisut on linjattu, on tarve käynnistää ne toimet, joita tarvitaan naisvangeilta puuttuvien palvelujen ja toimintojen aikaansaamiseksi. Naisvankien tarpeissa nousevat selkeästi esille päihdekuntoutus ja mielenterveysongelmat. Vankien terveystutkimuksen alustavien tulosten mukaan yli puolet naisista oli alkoholiongelmaisia; huumausaineongelma oli peräti kahdella kolmesta. Mielenterveysongelmista naisilla olivat yleisiä erilaiset persoonallisuushäiriöt, ahdistuneisuus ja masennus. Monet olivat olleet jossain elämänsä vaiheessa psykiatrisessa sairaalahoidossa tai saaneet mielenterveysongelmiin määrättyjä lääkkeitä. Naisvangit kärsivät myös somaattisista sairauksista. C-hepatiittia sairasti yli puolet. Moninaisten fyysisten ja psyykkisten sairauksien vuoksi on erityistä huomiota kiinnitettävä terveydenhuollon palvelujen saatavuuteen. Myös itsestä huolehtimisen ja terveyskasvatuksen sisältöjä tulisi kuulua naisten vankeusajan ohjelmaan.
Kansainvälisesti on pidetty ongelmana sitä, että naisille tarjotaan samoja toimintoja kuin miehille. Naisten ja miesten sekaryhmät eivät myöskään välttämättä edistä naisten kuntoutumista sekaryhmien ylimääräisten jännitteiden vuoksi. Esimerkiksi väkivaltakäyttäytymiseen vaikuttavien ohjelmien tulisi olla naisten lähtökohdista suunniteltuja ja naisten erityistarpeet, esim. traumaattiset uhrikokemukset, huomioivia. Miesten ohjelmat eivät huomioi naisten erityispiirteitä eikä niillä ole samanlaista vaikuttavuutta naisosallistujiin. Suomessa ei vielä juurikaan ole naisvangeille tarkoitettuja uusintarikollisuuteen vaikuttavia ryhmämuotoisia toimintaohjelmia.
Nais- ja miesvankien välillä on selvä ero sosiaalisten suhteiden merkittävyydessä. Naisilla on vankeuden aikana suuri huoli lapsistaan, perheestään ja läheisistään. Äidit pitävät yhteyttä lapsiinsa ja kantavat vastuuta ja yrittävät vankilastakin käsin järjestellä perheensä asioita. Äiti-lapsi –osastojen toiminnoilla on omat tarpeensa. Useimmat naisvangit tulevat heikoista sosiaalisista oloista ja he voivat merkittävästi hyötyä vankilan tarjoamasta lastenhoidon ja -kasvatuksen ohjauksesta ja muista lapsilähtöisistä hyvän vanhemmuuden tukitoimenpiteistä. Näitä palveluja tarvitaan vielä paljon lisää.
Naisvankien toimintojen kehittämistyön organisointi ja resursointi on Rikosseuraamusviraston ja Vankeinhoitolaitoksen haaste. Virasto onkin käynnistänyt kehittämisprojektin, jossa suunnitellaan aikaisempien selvitysten pohjalta muun muassa yksilö- ja ryhmäkuntoutuksen sisältöjä ja muita naisille suunniteltuja toimintoja. Tärkeää on jatkaa ja käynnistää hyviä yhteistyöhankkeita eri asiantuntijatahojen, niin viranomaisten kuin järjestöjen kanssa. Osaavan vankilahenkilöstön tuella ja riittävästi resursoiduilla täsmätoiminnoilla, joihin sisältyvät vapauteen johtavat jatkumot ja tarvittava sidosryhmäyhteistyö, voidaan naisvankien elämäntilannetta merkittävästi kohentaa ja edistää rikoksetonta tulevaisuutta.
Katja Martelius on niin täysin ideologian pauloissa, että hänelle on turha esittää faktoja. Hannu T. Sepposen kommentissa tuohon kirjoitukseen murskataan jälleen kerran nuo vanhat luvut parisuhdeväkivallasta, mutta vaikka Martelius olisi lukenut tuon kommentin, hän tulee varmasti piakkoin taas julkaisemaan uuden faktoista vapaan miesvastaisen vihakirjoituksen. Samat väärennetyt luvut tulevat myös edelleen olemaan valtion päätöksenteon perustana, kuten ylläolevasta Braxin vuodatuksesta ilmenee.
Anna Kontulan prostituutiotutkimuksesta on muuten juttua uusimmassa Yliopisto-lehdessä. Hän väittelee radikaalifeministi Anne-Maria Marttilan kanssa aiheesta.(Marttila itse kiistää radikaali-etuliitteen, jota Kontula hänelle tarjoaa.) Marttila sanoo esim. että prostituutiota ja ihmiskauppaa ei voi erottaa toisistaan, johon Kontula osuvasti huomauttaa, että ihmiskauppa liittyy paljon useammin muihin aloihin, mutta siitä huolimatta kukaan ei väitä esim. että rakennusala ja ihmiskauppa liittyisivät erottamattomasti toisiinsa.
Kontulan on myös tiukka seksuaalisen markkina-arvoteorian kannattaja: "Seksi ja raha ovat epätasaisesti jakautuvia resursseja, elämme vaihtotaloudessa. On naiivia kummastella seksikauppaa, jos samalla hyväksytään, että kaikki muu on kaupan." Onkohan tullut luettua Laasasta? Marttilan mielestä, ei-yllättävästi, "[m]iehen vahvemmat biologiset tarpeet on kulttuurisesti tuotettu käsitys".
TH
Kovasti Brax yrittää vedota keppihevoseensa tai taikasanaansa nimeltä tasa-arvo halutessaan miehiä syrjiviä naiserityisia ratkaisuja. Koskakohan muuten tasa-arvon nimissä miesvangit saavat lapsensa mukaan vankilaan...
Homo
Toivottavasti tuossa tilit tasan -jutussa huomioidaan sekin, että naiset saavat eläkettä vuosikausia miehiä pidempään, käyttävät pääosan terveydenhoitomenoista vaikka maksavat miehiä vähemmän, eivät joudu asevelvollisiksi päivärahalla, hyvin harvoin joutuvat elatusvelvollisiksi tai menettämään erossa omaisuuttaan jne.
Homo
"Naisilla on vankeuden aikana suuri huoli lapsistaan, perheestään ja läheisistään."
Ja miesvangeillako sitten ei ole? Ainakin heille on taattava tasa-arvoiset mahdollisuudet naisvankien kanssa pitää yhteyttä lapsiinsa, perheeseensä ja läheisiinsä, silloinkin jos he eivät itse ilmaise suurempaa mielenkiintoa tällaista yhteydenpitoa kohtaan. Tämä on tärkeää, jotta vangit sitten vapautuessaan voisivat mahdollisimman hyvin sopeutua normaaliin yhteiskuntaan: siihen tarvitaan toimivia ihmissuhteita.
Braxin seksistinen asenne on karmaiseva.
Jorma
"Kansainvälisen naisvankiselvityksen mukaan Suomen naisvangit on tuomittu muita Euroopan maita huomattavasti useammin väkivaltarikoksista."
Kyseenalainen ja vaiettu kunnia: Suomalainen nainen on Euroopan väkivaltaisin!
Ville
Olisikohan mahdollista että Suomessa tuomitaan väkivaltaisia naisia herkemmin kuin monissa muissa maissa? Ts. ei anneta naiseuden ym. siihen nivoutuvien asioiden häiritä oikeuden ja järjen toteutumista.
Lähetä kommentti