tiistaina, joulukuuta 09, 2008

Mitä on maskulismi?

Aiemman blogipostauksen kommenttiosastolla kysyttiin:
Millainen on maskulismin mukainen tasa-arvopolitiikka ja tasa-arvon tulkinta? Maskulismi on uusi asia minulle ja haluaisin siihen tarkempaa selvennystä.
Maskulismi sanaa ei ole Suomessa käytetty juurikaan aikaisemmin, joten sille ei ole olemassa vakiintunutta sisältöä. Maskulismi on minun käyttämä nimitys suomalaisten miesasiamiesten ja miesaktivistien tasa-arvoideologialle. Kannattaa huomata, että kyseessä on tutkijan tekemä luokitus, ei (välttämättä) miesasiamiesten itse itsestään käyttämä nimitys. En siten ole kysynyt keneltäkään miesasiamieheltä, miten he haluaisivat itseään ja ideologiaansa kutsuttavan.

Maskulismin sisällön voi selvittää tarkastelemalla miesasiamiesten esittämiä ajatuksia ja rakentamalla sen perusteella kuvauksen. Esimerkiksi tarkastelemalla "Mies vailla tasa-arvoa" kirjan kirjoittajien ajatuksia. Maskulismia voidaan kuvata "käänteiseksi feminismiksi", tasa-arvokolikon kääntöpuoleksi. Maskulismi ei kuitenkaan ole sama asia kuin feminismi, sillä maskulismi on syntynyt erilaisessa historiallisessa tilanteessa. Feminismi syntyi vastauksena konservatismille, maskulismi vastauksena feminismille.

Feministinen tasa-arvoideologia


Feministisen tasa-arvoideologian kaksi perusaksioomaa on artikuloitu lukuisissa eri lähteissä; ne voidaan tiivistää seuraavasti:
1. naisten asema yhteiskunnassa on miesten asemaa huonompi (perususkomus)
2. naisten asemaa on parannettava (johtopäätös)
Feminismi on suhtautumista ”naiset sorron uhreina” mallin mukaisesti naisten asemaan yhteiskunnassa. Siten feministi on henkilö, jonka mukaan tuo malli sopii naisten aseman kuvaamiseen paremmin kuin miesten aseman kuvaamiseen. Mallin hyväksyminen ei tarkoita sitä, että kaikki feministit uskovat, että naisten sorto on miesten syytä. Sorron syiksi voidaan asettaa myös yhteiskunta itsessään ja että myös miehet voivat olla sorrettuja niiden roolien kautta, joita yhteiskunta pakottaa heidät omaksumaan. Feministinen tasa-arvoideologia merkitsee sitoutumista naisten hyvinvoinnin edistämiseen voimakkaammin kuin miesten hyvinvoinnin edistämiseen. Jos naisten ja miesten etu ovat konfliktissa keskenään (kuten tasa-arvokysymyksissä asia yleensä on), on selvää, kumman puolelle feministi asettuu. Vaikka feministejä ja feminismejä on monia erilaisia, käytännössä mikään niistä ei kuitenkaan pyri edistämään tasa-arvoa siinä merkityksessä, että miesten ongelmiin kiinnitettäisiin yhtä suurta huomiota kuin naisten ongelmiin.

Maskulismi


Maskulismin ideologista sisältöä voidaan hahmottaa seuraavien teemojen kautta:
– miesten asema on useilla merkittävillä elämänalueilla naisten asemaa huonompi
– miesten ongelmat ovat jääneet liian vähälle huomiolle tasa-arvopolitiikassa
– miesnäkökulmaista sukupuolentutkimusta tai ”kriittistä naistutkimusta” on liian vähän
– tasa-arvoelimissä on liian vähän miesnäkökulman edustusta
Maskulismi miesasiamiesten ideologiana on usein väärintunnistettu konservatismiksi (esim. Tulva 2008) ja sitä on nimitetty ”taantumukselliseksi”. Maskulistien suhtautuminen feminismiin vaihtelee. Osa pitää itseään miltei feministeinä, osa on voimakkaan antifeministisiä. Konsensusta siitä, miten miesten asemaa pitäisi parantaa, ei välttämättä ole olemassa. Suomalaisilla miesasiamiehillä on usein mieliteemoja, joita he pyrkivät korostamaan tasa-arvokeskusteluissa.

Siinä missä feministit ajattelevat, että naiset ovat epäedullisessa asemassa työelämässä, palkkauksessa ja ylennysten saamisessa, maskulistien mukaan miehet ovat epäedullisessa asemassa monilla muilla elämänalueilla. Maskulistit saattavat olla joko joitakin feminismin piirteitä vastaan tai joidenkin feministiryhmien esittämiä ajatuksia vastaan ilman, että he tuomitsisivat feminismiä kokonaisuudessaan. Toiset maskulistit saattavat pitää feminismiä kokonaisuudessaan miehille vihamielisenä liikkeenä. Jotkut pitävät sekä maskulismia että feminismiä seksismin vastaisina liikkeinä ja siten saman kolikon kääntöpuolina. Maskulistit eivät välttämättä ole feministikriittisiä muilta osin kuin siten, että maskulistien mukaan miesten ongelmia ei ole huomioitu riittävästi tasa-arvopolitiikassa. Maskulistit korostavat, että feministit ajavat tasa-arvoa itse valitsemillaan elämänalueilla ja käyttävät itse tekemiään tasa-arvon määritelmiä.

Mitä maskulistit yrittävät saada aikaan?

Maskulistit yrittävät aluksi saada syntymään "mielipiteen kentän", jossa keskustelu tasa-arvosta tulee mahdolliseksi. Maskulistit yrittävät tuottaa niin voimakkaita kerettiläisiä diskursseja, että ne pakottavat tasa-arvoeliitin puolustautumaan. Silloin syntyy keskustelu tasa-arvon sisällöstä.

Hallitsevalla ryhmällä (feministeillä) on vähän voitettavaa, mutta paljon hävittävää vapaista keskusteluista. Feministeillä ei ole halua väitellä tasa-arvosta – samasta syystä kuin millään yhden puolueen järjestelmällä ei ole intressiä väittelyyn. Feministien intressissä onkin sulkea kaikki keskusteluväylät. TANEn miehiä ja tasa-arvoa käsittelevä Man-sähköpostilista suljettiin 2006 ja Naistutkimuksen sähköpostilistalla keskusteleminen kiellettiin keväällä 2008.

Jos kerettiläinen puhe tasa-arvopolitiikan kentällä käy riittävän voimakkaaksi, feministit joutuvat puolustautumaan. Feministinen hegemonia on koko ajan uhanalaisessa tilassa, sillä jos se tuodaan julkiselle alueelle, se menettää itsestäänselvyytensä. Jos hegemonian pohja alkaa rapautua, sen uusintamisesta tulee yhä vaikeampaa ja seuraa tasa-arvopolitiikan tarkoituksen kriisi. Silloin tasa-arvopolitiikan legitimiteetti murentuu.

Hegemonian perusoletusten (feministinen käsitys tasa-arvosta) vastaisten ajattelijoiden on hyvin vaikea saada tukea ajatuksilleen. Lähtökohdat ovat vaikeat, sillä toisinajattelijat ovat kummallisia ihmisiä, jotka eivät ole sisäistäneet muille päivänselviä tosiasioita (tasa-arvo on naisten aseman parantamista). Toisinajattelijat kohtaavatkin usein vihaisia tai epäuskoisia reaktioita.

Maskulistien tavoitteena on tuottaa niin vaikutusvaltaisia diskursseja tasa-arvosta, että ne pakottavat tasa-arvoeliitin puolustautumaan. Niin kauan kuin miesasiamiesten argumentointi pysyy marginaalisissa nettikeskusteluissa, tasa-arvopolitiikan hegemonia ei ole uhattuna. Maskulistit yrittävät saada ideologiaansa esiin mediassa ja siten vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen.

Entäs "oikean" ja "todellisen" tasa-arvon kannattajat?

Usein ihmiset sanovat, että he vastustavat feminismiä ja maskulismia äärisuuntauksina ja että he kannattavat ”oikeaa” tai ”todellista” tasa-arvoa. Mihin tasa-arvopolitiikan kentällä sijoittuvat lukuisat ”oikean” tasa-arvon kannattajat? Ovatko he feministejä, maskulisteja vai jotain muuta? Ilmaus ”oikea” tasa-arvo ei sinällään tarkoita juuri mitään, jos ilmauksen sisältöä ei ole määritelty konkreettisesti. Yksittäisen ”oikeaa” tasa-arvoa kannattavan henkilön sijoittamisesta feministiksi tai maskulistiksi muodostuu siten empiirinen kysymys. Esimerkiksi jos henkilö kannattaa nykyisenlaista tasa-arvopolitiikkaa, hänet voidaan luokitella selkeästi feministiksi. Jos henkilö sen sijaan kannattaa ajatuksia kuten ”naistutkimus tulisi muuttaa sukupuolentutkimukseksi” ja ”tasa-arvoelimiin tulisi taata yhtäläinen edustus miehille”, hän on selkeästi maskulisti.

19 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ajattelen, että feminismi nimittää tasa-arvoksi naisten edun ajamista piittaamatta siitä haittaako se joidenkin ennestään huonossa asemassa olevien miesten asemaa vai ei.

Jos joku maskulisti uskoo tämän pitävän paikkansa ja samalla asettaa silti maskulistisen tasa-arvon feministisen tasa-arvon peilikuvaksi, on turha näsäviisastella sillä ettei "aitoa tasa-arvoa ole määritelty", koska silloin maskulismi on samanlaista itsekästä etupolitiikkaa jota ajetaan valheellisesti tasa-arvon nimissä. Sitä ei voi nimittää tasa-arvoksi millään rehellisellä tasa-arvon määritelmällä (lopputulosten tasa-arvo, mahdollisuuksien tasa-arvo tms.).

Tällainen maskulismi on taktisesti huono idea. Jotkut miehet, kuten minä, jotka ovat alun perin uskoneet feministisiin valheisiin, eivät halua tilalle enää uutta valhetta. Itse en voisi kannattaa tuollaista liikettä. Päinvastoin toimisin luultavasti sen marginalisoimiseksi. Minuta mennyt sorto ei ole oikeuta uuteen sortoon.

Se on uskoakseni huono idea myös strategisesti. Se hajottaa miesten rintamaa. Miehillä ei ole samanlaista keskinäisen avunannon kulttuuria kuin naisilla (johtui se sitten geeneistä tai kulttuurista). Kärsijöiden populaatio on myös pienempi. Nykytilanteesta kärsivät merkittävästi vain ATM:t. ATM:ien ei kannata karkoittaa heitä symppaavia KTM:iä.

On ihan järkeenkäypä idea laajentaa sallittua diskurssia. Nykyinen Henkan ym. toiminta on jo tehnyt sitä kiitettävässä määrin. Mutta minusta Suomi kaipaisi vielä jotain Dick Mastersonin kaltaista jotta feministit saisivat kunnon vihollisen ja ihmiset tietäisivät miltä oikea konservatiivinen sovinisti näyttää.

Ville kirjoitti...

Äiti surmasi viisi lastaan

..oikeudenkäynnin päähuomio keskittynee siihen, mikä sai Lhermitten leikkaamaan neljän tyttärensä ja ainoan poikansa kurkun auki..

Lhermitte on syyttänyt puolisoaan siitä, ettei tämä huomioinut hänen masennustaan ja hätäänsä ennen murhia.


Löytyihän se "syy" taas siitä miehestä. Kuvottavaa!

Kotkalaisviisikko tuomittiin ihmiskaupasta vankeuteen

Pisimmän tuomion, viisi vuotta ja kuusi kuukautta, sai 32-vuotias kotkalainen Tomi Malin. Lisäksi Tomi Saari, Kirsikka Saari, Antti Lehtinen ja Johanna Vesikko tuomittiin yli kahden vuoden vankeustuomioihin.

Sukupuolikiintiöt ovat ehtineet jo ihmiskauppiaiden "hallituksiin".

Henry kirjoitti...

"Tällainen maskulismi on taktisesti huono idea.

Mutta minusta Suomi kaipaisi vielä jotain Dick Mastersonin kaltaista jotta feministit saisivat kunnon vihollisen ja ihmiset tietäisivät miltä oikea konservatiivinen sovinisti näyttää."

Maskulismi on huono idea, mutta sovinismi on hyvä idea? Minusta sovinistit ovat ovat feministin parhaita kavereita, joita he voivat osoittaa sormella, paheksua ja käyttää perusteena vaatimuksilleen.

Anonyymi kirjoitti...

Maskulismi feminismin peilikuvana on huono idea.

Sovinismi feminismin peilikuvana on huono idea.

Sovinisti syntipukkina on hyvä idea. Nimenomaan sen takia että sitä voi osoittaa sormella.

Jos et ole huomannut, niin tällä hetkellä sinä olet se sovinisti jota osoitetaan sormella. Ja monet naiset valitettavasti uskovat herkästi tuohon valheeseen. Iso osa ihmisistä on reaktiivisia, eikä pohjaa käsityksiään itsenäiseen ajatteluun. He ovat kuulleet, että sovinisteja on olemassa, ja kun joku näyttää heille sellaisen, niin he uskovat. Muutakaan tarinaa ei ole tarjolla.

Jos jostain ilmestyy ilmestyisi oikea sovinisti, naisten käsitys sovinismista muuttuisi. Sen jälkeen ei olisi enää mahdollista nimittää esimerkiksi sinua sovinistiksi. Uskottavuutesi paranisi.

Ei tarvitse luottaa minun sanaani tämän asian suhteen. Muistatko Kirsi Pihan alkuperäisen reaktion kirjaan Mies vailla tasa-arvoa? Kirsi leimasi kirjoittajat sovinisteiksi. Kun sinun kirjasi tuli markkinoille, Kirsi alkoikin kehua noita kirjoittajia tasa-arvon annattajiksi ja leimasi sinut sovinistiksi. Kirsi toimi kuten ihmiset usein toimivat, eli hahmotti maailmaa esimerkkien kautta.

En silti tarkoita, että sinun pitäisi tai kannattaisi ryhtyä sovinistiksi. Luulen, että tuollainen Dick Mastersonin kaltainen henkilö ilmaantuu Suomeen piankin. Sellaiselle on sosiaalinen tilaus, siitä roolista voi tienata ihan hyvin ja sillä saa luultavasti myös hyvin naisia -- katsokaa vaikka katsomossa olevien naisten myhäileviä ilmeitä Dr. Philissä tai kritisoivan naisen freudilaista lipsahdusta.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikka kannatankin mahdollisimman aitoa tasa-arvoa, niin minusta silti tarvitaan miesvihamielisten femakkojen vastapainoksi aidon tasa-arvon ajajien lisäksi myös naisvihamielisiä sovinisteja tms.

Homo

Anonyymi kirjoitti...

SDP:n tuoreehkolla varapuheenjohtajalla, Maria Guzenina-Richardsonilla (o.s. Stieren, ent. Lindell), joka on on joka on sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja, Väestöliiton sekä Yksin- ja yhteishuoltajien liiton hallitusten jäsen ja kansanedustaja, on painavaa asiaa, josta Pravdakin intoutui raportoimaan:

Guzenina-Richardson pyörtää puheensa kohupuvusta

Onneksi pyörsi puheensa/tekonsa, ties millainen kissatappelu silmien päästäkynsimisineen sitä oltaisiin saatettu muuten nähdä suorassa TV-lähetyksessä itsenäisyyspäivän juhlista.

Homo

Anonyymi kirjoitti...

Jatkoa vielä sen verran, ettei ole mikään ihme, jos SDP:n alennustila jatkuu, jos johtoon valitaan tuollaista väkeä, jolla ei ole tuon tähdellisiä asioita kerrattavana julkisuudessa.

Ja puheenjohtajanakin joku Jutta Urpilainen, niin eipä siinä kaiken maailman Pipsat, Irmelit ja Sinikat säestäjinä saa keitettyä kasaan kuin varsin laihan ja haalean sopan. Ilmeisesti naispoliitikolla riittää suunnilleen vain oikeanlaiset sukupuolielimet siihen, että pääsee ainakin isossa puolueessa johtotehtäviin, vaikka olisi muuten kuinka höyhensarjalainen.

Homo

jorma kirjoitti...

Feminismissä on aina pohjimmiltaan kyse naisasian ajamisesta, tasa-arvo ja sen edistäminen ovat aina toissijaisia kysymyksiä. Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että epätasa-arvo ja miehiin kohdistuva sukupuolisyrjintä lisääntyy.

"Siinä missä feministit ajattelevat, että naiset ovat epäedullisessa asemassa työelämässä, palkkauksessa ja ylennysten saamisessa, maskulistien mukaan miehet ovat epäedullisessa asemassa monilla muilla elämänalueilla."

Merkittävä ero tässä on se, että feministien näkemys on puhtaasti uskon asia, eli se ei viime kädessä perustu faktoihin, vaan vakaumukseen siitä, että asiat ovat niin kuin niiden uskotaan olevan. Fakta on esimerkiksi se, että Suomesta löytyy ainoastaan miehiä sukupuolen perusteella syrjiviä lakeja. Tästä tosiasiasta huolimatta feministit haluavat uskoa, että olisi olemassa jokin mystinen patriarkaalinen yhteiskuntarakenne, joka syrjisi nimenomaan naisia.

"– miesten asema on useilla merkittävillä elämänalueilla naisten asemaa huonompi
– miesten ongelmat ovat jääneet liian vähälle huomiolle tasa-arvopolitiikassa
– miesnäkökulmaista sukupuolentutkimusta tai ”kriittistä naistutkimusta” on liian vähän
– tasa-arvoelimissä on liian vähän miesnäkökulman edustusta"

Jos näitä teemoja ajatellaan, minua voisi kai pitää maskulistina. Ongelma on vain se, että määritelmä ei ole vakiintunut.

Feministeille toki jokainen, joka kritisoi millään tavoin nykyistä, feminististä "tasa-arvo"politiikan linjaa on uhka. Niinpä feministien sovinisti, taantumuksellinen yms. solvauksiin on turha kiinnittää sen suurempaa huomiota. Siltä suunnalta ei ole mitään muuta odotettavissa, ellei vaikene täysin havaitsemistaan epäkohdista ja epätasa-arvosta.

MariaK kirjoitti...

Kirjoitin joskus pari vuotta sitten blogiini seuraavasti:

Feminismi on naisasiaa ja feministit pyrkivät ajamaan naisten etua, sillä heidän mielestään naiset ovat yhteiskunnassa syrjitty ja jopa sorrettu sukupuoli. Feministinen liike on pirstaloitunut useisiin suuntauksiin, koska naisillakin on keskenään erilaisia intressejä ja käsityksiä siitä, mikä ylipäätään on naisten etu ja onko lopullisena tavoitteena naisten hallitsema matriarkaatti vai riittäisikö tasa-arvo - ja miten se tasa-arvo pitäisi määritellä.

Maskulismi on miesasiaa ja maskulinistit pyrkivät ajamaan miesten etua, sillä heidän mielestään nyky-yhteiskunnassa syrjitään monessa asiassa pikemminkin miehiä. Samoin kuin feminismissä, myös maskulismissa voi olla useita keskenään erilaisia painotuksia. Vastakkaisten tavoitteidensa vuoksi maskulismi joutuu usein törmäyskurssille feminismin kanssa, jolloin se helposti sotketaan antifeminismiin, sovinismiin tai jopa misogyniaan eli naisvihaan - aivan samoin kuin feminismiä toisinaan pidetään silkkana miesvihana.


Pyrkimystä todelliseen tai oikeaan tasa-arvoon edustaisi mielestäni sekä feministien että maskulistien argumenttien ja esiintuomien ongelmakohtien objektiivinen tarkastelu sekä pragmaattisten ratkaisujen etsiminen sekä miesten että naisten sukupuolelle tyypillisiin ongelmiin. Nykytilassa todellisen tasa-arvon tiellä ovat mielestäni niin feministinen hegemonia kuin maskulistien "heikko edunvalvonta", mutta myös sukupuolisodan ilmapiiri, jossa keskitytään liikaa torppaamaan toisen osapuolen näkemyksiä omien tavoitteiden puolesta argumentoimisen sijaan.

Anonyymi kirjoitti...

Minusta tässä epätasa-arvossa on kyse kulttuurin kestoilmiöstä, jota voisi nimittää feministis-
patriarkaalisuudeksi. Toisin sanoen ylivaltaan on nostettu osapuilleen kaikki naiset, poislukien erityisen rumat, epänaiselliset jne. tytöt ja miehistä on valittu ne, jotka täyttävät patriarkan kriteerit. Noin 70% miehistä on patriarkaalisia siinä määrin, että he saavat toisinaan naisen läheisyyttä, eivätkä täys syrjäydy. Varauksetonta naisen ihailua nauttii vain n. 20% miehistä ja näillä miehillä on voimakas status, useimmiten tuolla ns. vartalon pääomalla hankittu. Eli
epätasa-arvo ilmenee ihmisten konservatiivisina valintoina ja käyttäytymismalleina, jotka ruokkivat kaiken poikkeavan syrjintää. Tämä näkyy eri elämän alueilla. Esimerkiksi useimmat radiokanavat eivät suostu soittamaan, kuin listasinkkuja ja niitäkin valitessa painotetaan pinnallisuutta.

Jos konservatiivisen käyttäytymisen suursuosiota ei kyetä vähentämään tulee olemaan melko vaikea päästä siihen tilanteeseen missä nainen lakkaisi hurmaantumasta perinteisistä sovinistisista miehistä. Ja sukupuolikäyttäytyminen tulee viime kädessä ratkaisemaan sen kuinka paljon miehiä jää elämään pakotettua homoseksuaalista elämää itsensä ja kavereiden kanssa. Feminismi ei ole naisen vapautta ajava moderni liike, vaan sen tarkoitus tuntuisi olevan nimenomaan taata ja turvata naiselle oikeus rakastua patriarkkoihin tai muuten äärikonservatiiveihin miehiin.

Bmad

Jorma kirjoitti...

"sukupuolisodan ilmapiiri"

Tämä on tietenkin ikävää, mutta epäilemättä on turvauduttava koviinkin otteisiin, jotta miesnäkökulma saataisiin kuuluviin tasa-arvoisesti. Vapaaehtoisesti siihen ei olle taipumassa, minkä voi havaita esim. siitä kuinka miesten tasa-arvo-ongelmia esitelleitä on feministien toimesta uhattu ampumisella.

Uskon kuitenkin, optimisti kun olen, että loppujen lopuksi järki voittaa.

Henry kirjoitti...

Olen MariaK:n kanssa suunnilleen samoilla linjoilla väitöskirjassani ja tarkastelenkin feminismin ja maskulismin välisiä kamppailuasetelmia yhteiskunnassa.

Maskulistien ongelma on siinä, että heillä ei ole sanansijaa virallisissa ja vaikutusvaltaisissa tasa-arvodiskursseissa. Päästäkseen kuulluksi siellä pitää ensin kyetä herättämään riittävä keskustelu jossakin muualla, mikä helposti tulkitaan sukupuolisodan ajamiseksi.

jorma kirjoitti...

"Päästäkseen kuulluksi siellä pitää ensin kyetä herättämään riittävä keskustelu jossakin muualla, mikä helposti tulkitaan sukupuolisodan ajamiseksi."

Minusta tämä on hinta, joka kannattaa maksaa. Lopussa kiitos seisoo.

MariaK kirjoitti...

Kokonaan "sukupuolisotimista" ei voine välttää - etenkään yksipuolisella päätöksellä - mutta lähinnä hain tuolla sitä, että maskulistien kannattaisi keskittää voimansa ennemmin miesten(kin) ongelmien esiintuomiseen kuin sinänsä aiheelliseen feminismikritiikkiin. Jos maskulistit lähtevät kumoamaan vaikkapa "naisen euro on 80 senttiä" -väitettä sen sijaan, että toisivat esille jotain omaa teesiään, seurauksena keskustellaan vain entistä enemmän naisten ongelmista työelämässä. Samoin feministien tulisi keskittyä siihen, miten naisten asemaa heidän mielestään tulisi parantaa, turhaa vastarintaa aiheuttavan kollektiivisen miesten syyllistämisen ja maskulisteja vastaan hyökkäämisen sijaan.

Näen kuitenkin selvän tarpeen nimenomaan miesnäkökulman tuomiseen tasa-arvokeskusteluun etenkin tässä tilanteessa, joten pidän hieman hyperkorrektina sitä blogin kommenttiosastolla toisinaan esitettyä vaatimusta välttää feminismin virheet ryhtymällä maskulistin sijasta tasapuoliseksi egalitaristiksi. Feminismin virhe ei ole se, että se on naisasialiike, vaan se, että se ei ole reilusti pelkkä naisasialiike vaan pyrkii tavallaan monopolisoimaan itselleen koko tasa-arvoagendan eikä myönnä katsovansa näitä asioita tietystä näkökulmasta, joka ei välttämättä ole se ainoa oikea.

jorma kirjoitti...

"Jos maskulistit lähtevät kumoamaan vaikkapa "naisen euro on 80 senttiä" -väitettä sen sijaan, että toisivat esille jotain omaa teesiään, seurauksena keskustellaan vain entistä enemmän naisten ongelmista työelämässä."

Enpä näe yhtään hyvää syytä sille, että valheiden paljastamisesta pidättäydyttäisiin. Miksi valheita pitäisi sulattaa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa? Ei asiallinen yhteiskunnallinen päätöksenteko saa perustua valheille. Etenkään, kun feministien linja on tuon 80-senttiä valheen perusteella se, että naisten pitäisi, aina ja kaikissa olosuhteissa (työstä, työajasta, työnlaadusta ja työn vastuullisuudesta riippumatta), tienata vähintään yhtä paljon kuin miesten, vain koska he ovat naisia. Sehän on puhdasta sukupuolisyrjintää ja epätasa-arvoa. Miksi siihen pitäisi alistua?

"Feminismin virhe ei ole se, että se on naisasialiike, vaan se, että se ei ole reilusti pelkkä naisasialiike vaan pyrkii tavallaan monopolisoimaan itselleen koko tasa-arvoagendan eikä myönnä katsovansa näitä asioita tietystä näkökulmasta, joka ei välttämättä ole se ainoa oikea."

Tästä olen pitkälti samaa mieltä: jos feministit tunnustaisivat rehellisesti, että he ovat vainm ja ainoastaan naisten, eivätkä tasa-arvon, asialla, niin se olisi askel eteenpäin.

Mutta sitä he eivät tule koskaan tekemään.

Anonyymi kirjoitti...

Jos palkkoja alettaisiin tasata sukupuolen perusteella se nostaisi lähinnä vähittäistavaroiden ja terveyspalvelujen hintoja, koska naiset työskentelevät mieluiten kaupoissa ja sairaaloissa, joissa pääsevät parhaiten toteuttamaan "seksuaalista valtaansa". Sukupuoleen perustuva palkkatasaus vaatisi myös sen, että miesvaltaiset palvelualat jäisivät ilman vastaavia korotuksia. Lopputulos voisi olla esimerkiksi se, että alepan kassa tienaisi 75% enemmän kuin linja-autonkuljettaja.

Naisillakin on täysi oikeus hakeutua erilaisiin ammatteihin. Sukupuoli ei tosiasiassa estä kenenkään valintaa, mutta vastuu ja asiantuntemus on oltava hallussa, kun hankitaan leipä ylemmältä portaalta. Kuinka moni nainen on loppujen lopuksi halukas välittämään firman ja alaistensa asioista, kun vähemmällä vaivalla voi päteä sovinistiyrityksen kassalaatikon takana ja illalla voi viettää railakasta sinkkuelämää satunnaisten sovinistipanojen parissa? :-)


Bmad

Seksualisti kirjoitti...

Sukupuolten välisen tasa-arvon epäkohtiin voi puuttua myös sitoutumatta mihinkään leiriin, liikkeeseen tai aatteeseen.

Asioiden niputtaminen tiettyjen otsikoiden alle on tasa-arvokeskustelussa osa ongelmaa. Sekä naisten että miesten asioita ajetaan tosiasiassa monilla suilla ja useista toisistaan eroavista lähtökohdista.

Niputtaminen palvelee populistista politikointia, mutta tuottaa myös dogmaattista ajattelua ja tarpeetonta vastakkainasettelua. Onneksi on myös mahdollisuus irroittautua ismeistä ja ajatella rohkeasti itse.

MariaK kirjoitti...

Seksualisti: Sukupuolten välisen tasa-arvon epäkohtiin voi puuttua myös sitoutumatta mihinkään leiriin, liikkeeseen tai aatteeseen.

Miten? Siis myös kansallisella ja globaalilla tasolla - ei pelkästään omassa lähipiirissä ja paikallisyhteisössä - ja niin että epäkohtien suhteen oikeasti saadaan aikaan näkyvää muutosta. Kysyn ihan tosissani, koska omilla aivoillaan ajattelemaan kykeneviä ihmisiä kyllä on, mutta toimiva kanava vaikuttaa ja saada ajatuksiaan läpi muuten kuin jonkin järjestäytyneen aatteen kautta tuntuu puuttuvan.

MariaK kirjoitti...

jorma: Enpä näe yhtään hyvää syytä sille, että valheiden paljastamisesta pidättäydyttäisiin. Miksi valheita pitäisi sulattaa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa? Ei asiallinen yhteiskunnallinen päätöksenteko saa perustua valheille. Etenkään, kun feministien linja on tuon 80-senttiä valheen perusteella se, että naisten pitäisi, aina ja kaikissa olosuhteissa (työstä, työajasta, työnlaadusta ja työn vastuullisuudesta riippumatta), tienata vähintään yhtä paljon kuin miesten, vain koska he ovat naisia. Sehän on puhdasta sukupuolisyrjintää ja epätasa-arvoa. Miksi siihen pitäisi alistua?

Kun ihmiset ideologisista syistä haluavat uskoa oman viiteryhmänsä propagandaan, "vastustajan" esittämänä asiallinenkaan argumentointi sitä vastaan ja mahdollisten valheiden paljastaminen johtaa käytännössä harvoin mihinkään muuhun kuin iänikuiseen inttämiskilpailuun. Juuri siksi tärkeää olisi saada osaksi tasa-arvopolitiikkaa aiemmassa kommentissani mainitsemani eri eturyhmien argumenttien ja esiintuomien ongelmakohtien objektiivinen tarkastelu sekä pragmaattisten ratkaisujen etsiminen sekä miesten että naisten sukupuolelle tyypillisiin ongelmiin.

Feminismikritiikille on toki useinkin aihetta, mutta sen ei tulisi kuitenkaan antaa viedä liikaa resursseja maskulismin ydintehtävältä.