Moni nainen pelkää olla yksin kotona:
- Naisten yksinolon pelot liittyvät konkreettisiin mörköihin, joita ovat aviomiehet ja poikaystävät. Naiset katsovat kaapista, onko siellä entinen kostonhimoinen poikaystävä uhkaamassa, naistutkimuksen professori Kaarina Kailo uskoo.Karhu, naiset ja suomalainen luontosuhde kestävän kehityksen pohjana - Kaarina Kailo
Kailon mielestä on selvää, että pelkäävät naiset ovat eläneet väkivaltaisessa parisuhteessa. - Tilastojen mukaan joka kolmas nainen joutuu elämässään väkivallan kohteeksi tai väkivallalla uhatuksi, joten on loogista, että pelot liittyvät väkivaltaan.
- On paljon elokuvia, joissa yksinäiset naiset raiskataan ja tapetaan. Jotkut feministit väittävät filmien olevan tietoista naisten pelottelua, jotta naiset eivät asuisi yksin ja turvautuisivat aina mieheen, Kaarina Kailo kertoo.
Ydinongelmana on myös luonnonherruusajattelu, miesten omistuskulttuuri, jossa luontoa, naisia, lapsia ja muita "alamaisiksi" asetettuja kohteita kohdellaan oman minän jatkeena (kielteisen, suorastaan perverssin symbioosin tai yhteenkuuluvuuden ilmenemismuotona). Onkin paljastavaa rinnastaa naisiin kohdistuva kotiväkivalta (n. 40% naisista kokee sitä Suomessa!) sekä ns. "aavistushakkuut". Löytyy tapauksia, joissa maanomistajat, jotka pelkäävät alueittensa joutuvan suojelukohteiksi mieluummin tuhoavat ne kuin suovat ulkopuolisten pääsevän nauttimaan niistä. Samoin jotkut miehet surmaavat omat lapsensa ja partnerinsa juuri hetkellä, jolloin pelkäävät menettävänsä ne toiselle - hekin ovat näin tavallaan "omaisuutensa" "aavistustuhoajia."
Tutkimissani tarinoissa naisista ja karhuista cree-, mohawk-, delaware-, bella bella -, ojibway-, abenaki- ja tlinglitintiaanien, inuitien, suomalaisten, norjalaisten, saamelaisten, evenkien ja muiden pohjoiseuraasian kansojen parissa, karhu vie (ryöstää, viettelee) metsään eksyneen naisen pesäänsä synnyttämään puolikarvaisia, puoli-inhimillisiä lapsia - ja vain elelemään karhusulhasen kyljessä. Useimmissa taruissa naisen veljet lopulta tulevat "pelastamaan" sisarensa karhun luolasta, ja tuovat sisarensa takaisin miesjohtoiseen yhteiskuntaan. Toisaalta hyvin monissa nykyisinkin kerrotuissa tarinoissa nainen tappaa häntä hakemaan tulleet veljet mieluummin kuin lähtee pois karhusulhasensa karvaisesta sylistä, tai sitten tarina loppuu ennen kuin mitään patriarkaalista pelastuspartiota ilmaantuu.
13 kommenttia:
Tuossahan voisi olla, että "professori Kaarina Kailo", jotta kaikki asiaan vihkiytymättömätkin tietävät, että kyse todella on alan huipusta.
Aivan! Turo sanoi asian nasevasti ja täsmällisesti. :)
"Karttusen mielestä sängynalustan ja kaappien tutkiminen ennen nukkumaan menoa on normaalia. "
WTF?
On normaalia jos 8v katsoo sänkynsä alle ennnen nukkumaanmenoa. Aikuinen joka niin tekee, on kyllä terapian tarpeessa.
- Syltty
Kuinka sekaisin voi ihminen oikein olla? Eikö jonkun viranomaisen pitäisi jo puuttua asiaan?
Nainen kiristi kymppitonnin tekstareilla
Maksullisesta kontaktipuhelimesta alkanut tekstiviestitys toi 56-vuotiaalle naiselle tuomion kiristyksestä.
Kaksi vuotta kestäneen kiristyksen aikana toivakkalainen mies joutui antamaan 41 kertaa rahaa puhelintuttavalleen.
Lihallisen rakkauden tavoittelu ajaa näemmä epätoivoisiin tekoihin (maksullisen kontaktipuhelimen käyttö) ja sitä kautta kiristyksen uhriksi, noloon ja niin hävettävään tilanteeseen, ettei mies itse uskalla viheltää peliä poikki rikosilmoituksella, vaan sen tekee ilmeisesti miehen rahaliikennettä seurannut sosiaalivirkailija. Tuliko mies henkisesti ja taloudellisesti raiskatuksi?
Uusimpien tutkimustulosten mukaan noin 6000 prosenttia suomalaisista naisista tapetaan päivittäin. Tämä on kuitenkin vain varovainen arvio, ja todellisuudessa luku on varmasti suurempi.
Ville
Minä olen miettinyt, onko tuollainen kuvio kovinkin yleinen.
Rikollinen voisi laittaa "alan paikkaan" puhelinnumeron, jossa tarjoaa pk-seuraa ja äänittää kaikki tulevat puhelut. Sanankäänteet valitaan siten ettei jää epäselväksi mitä yritetään ostaa. Tämän jälkeen vain tarkistamaan, onko kukaan varattu/politiikko/julkimo ollut tarpeeksi tyhmä soittaakseen omasta numerostaan. Ja eikun kiristämään.
- Syltty
Näköjään Kailo on Kiimingin kunnan uuden valtuuston kunnallisvaltuutettu, ja yllätys yllätys: Vasemmistoliiton edustaja. Valituksi tulemiseen tarvittiin 67 ääntä. Mahtaa varmaan olla kivaa yrittää tehdä oikeasti rakentavaa politiikkaa tuollaisen kanssa. Kiva yrittää saada kunnan taloutta balanssiin ja miettiä miten palvelut ja sosiaaliturva turvataan jatkossakin. Puhumattakaan miten pikkukaupungin työllisyys ja elinkeino turvataan taantuman keskellä. Ei käy kateeksi.
Lueskelin hieman enemmän ko. naisen kirjoituksia. Periaatteet pähkinänkuoressa: Huolenpitoyhteiskunta ja sopusointu luontoon. Kapitalismin ja luonnon omistamisen/hyödyntämisen rajoittaminen toisaalta. Mistään vain ei selviä miten huolenpitoyhteiskunta hänen visioissaan rahoitetaan. Tosiaan 67 ihmistä riittää nostamaan tuollaisen Kiimingin kokoisen kunnan valtuustoon.
Tällaisten poliitikkojen suosio perustuu hyvin pitkälle oppositioasemaan. Oppositiosta on hyvä huudella populisitisia moitteita ja vaatimuksia. Väitän että mikään ei aja tämän kaltaista poliitikkoa alas nopeammin kuin todellinen valta-asema (valta tuo vastuuta). Veikkaan että 70 % näistä ei edes oikeasti halua valtaa ja vastuuta, vaan nauttii mieluummin populistisesta roolistaan. Kailo uskoakseni kuuluu jäljelle jäävään 30 %.
Feministien kanssa väitellessä lähes aina kun kritisoi feminismiä jonkun henkilön sanojen tai tekojen kautta (Jeffrey´s, Dworkin, Schyman etc.), feministi sanoo: " Se on vain yksttäinen henkilö. Eikö ole tyhmää leimata koko aate muutaman ihmisen takia?" Kuitenkin nämä "muutamat ihmiset" - hörhöt - ovat melkein aina feministijohtajia, korkeita naistutkijoita, tai muuten palvottuja feministi-ikoneita. Jos siis feminismi on niin jalo aate ja miesviha/utopia vain muutaman yksilön ylilyöntejä, niin miten niin usein juuri nämä muutamat hörhöt valitaan johtajiksi? Eikö järjestöjen kannattaisi pikemminkin pyrkiä vaientamaan tällaiset yksilöt? Sitä ei ole kukaan tyydyttävästi selittänyt.
Kailollakin näyttää näitä johto- ja luottamustehtäviä olevan ihan kiitettävästi. Rauhanjärjestöjä ja sosiaalisen hyvinvoinnin järjestöjä. Yksi tutkimusaihe jonkun humanistin lopputyölle voisi olla feminismin tulon rauhanliikkeisiin ja avustusjärjestöihin, sekä miesten lukumäärän muutos samaisissa järjestöissä. Nimittäin itsekin voisin hyvin kuvitella kuuluvani johonkin (realistiseen) pasifistiseen järjestöön tai johonkin avustustoimintaan, mutta nykyään niihin kaikkiin tuntuu sisältyvän feminismin tunnustaminen ja sukupuolineutraalien asioiden sukupuolittaminen. Se todellakin ajaa ainakin minut hemmetin kaus niistä.
BTW. Kailo Vasemmistoliiton haastattelussa: "Toimin Oulussa naistutkimuksen professorina vuoteen 2004 kun virka jäädytettiin. Kuten naisalojen edustajat yleensäkin, olen saanut kokea olevani naistutkijana ”resurssirasite” sillä kuka voi lyödä rahaksi rauhalla ja tasa-arvolla."
Miksiköhän... Mitä muuta tuollainen voi olla kuin resurssirasite? Neo-hippien höpinää josta ei taatusti ole mitään hyötyä kenellekään. Pahoittelen, tiedän että menen vähän liian pitkälle, mutta näin se vain on.
"Olen tutkinut laajaa skaalaa naisten kysymyksiä, mm. naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, häpeällisiä ”kunniamurhia”, saamelais- ja intiaaninaisten kysymyksiä, rasismia, kestävää kehitystä, luontosuhdetta sekä teknologiaa ja ”tietoyhteiskuntaa” ja ns. huolenpitotaloutta. Olen ollut toimittamassa kokoomateoksia myös globalisaation sukupuolivaikutuksista, pohjoisesta naistutkimuksesta, segregaation purkamisesta ja kulutusyhteiskunnalle vaihtoehtoisesta suomalaisesta saunafilosofiasta, karhunpeijaisista/performanssitaiteesta, naisten terveyskysymyksistä, työuupumuksesta ja vapaaehtoistyöstä, sekä kansainvälisestä naisliikkeestä."
Karhunpeijaisista... for fuck sake! Tämän takia vanhukset makaavat paskassa ja luokkakoot karkaavat käsistä, sillä tuollaiseen menevät veroeurosi. Vanhukset voivat odottaa, mutta karhunpeijaiset eivät. Ei sitten ikinä.
Huippunaistutkija:
"Uusimpien tutkimustulosten mukaan noin 6000 prosenttia suomalaisista naisista tapetaan päivittäin. Tämä on kuitenkin vain varovainen arvio, ja todellisuudessa luku on varmasti suurempi."
Tuo kyllä nauratti aivan saatanasti
Naistutkimuksen saavutukset ovat juuri tällaisia.
Muista opiskeluajastani ne päivät yliopiston kirjastossa, kun pänttäsin tasa-arvokysymyksiä käsittelevään tenttiin. Tuolloin naistutkimuksen ulkoisesta kritiikistä en ollut kuullut halaistua sanaa, eikä siitä 8 vuotta sitten vielä liikoja puhuttukaan.
Montaakaan sivua en voinut lukea kun sisällä kiehahti, - mitä vi***a tää on? En muista oliko Kailo kirjalistalla. Ameriikan siskoja kuitenkin siteerattiin kovasti ja ajatukset sisällytettiin sellaisenaan suomalaiseen kulttuurihistoriaan. En voinut ymmärtää.
Yliopistonörtillä oli sitten huono omatunto, kun en jakanut tasa-arvonäkemystä. Hiljaa kärvistelin tentin läpi ja vastasin kuten odotettiin. Hyvin meni, muistaakseni.
Viimeaikainen kriittinen keskustelu tasa-arvokysymysten ja naistutkimuksen ympärillä on mielesäni ollut todella tervetullutta, huolimatta naistutkimuksen torppausyrityksistä. Kokonaan en aihetta kuitenkaan menisi tuomitsemaan, mutta naistutkimuksen kirjoittelua jonkin verran seuranneena on päällimmäiseksi tullut mieleen sökörinki. Jokaisella tutkijalla on subjektiivinen oikeus ja jopa velvollisuus korottaa panoksia esitellessään "tutkimustuloksia" kriittisyydestä ja menetelmäanalyysistä viisveisaten.
Olisikohan naistutkimuksen korkea aika palata edes hieman kohti klassista objektiiviseen tarkasteluun pyrkivää tutkimista? Eipä tietenkään, sehän on miesten keksimää. Luovaa tiedettä tuo naistutkimus. Aalto-yliopiston heiniä.
" Naisten lisääntyvä kaltoin kohtelu ja yleinen naisten oikeuksien taka-isku ja uuvuttaminen saa minut näkemään punaista! Sieltä osittain juontaa palava haluni olla mukana vasemmistoliiton, varsinkin vasemmistonaisten "vastarintatoiminnassa” ja tuomassa reilumpia arvoja reilumpaan maailmaan."
"Palattuani Suomeen toimin lähinnä vihreissä piireissä, mutta Oulun vasemmisto tunnisti minussa hengensisaren: huomasinkin edustavani lähimmin vasemmistoliiton arvoja ja päämääriä."
Kaarina Kaltio
...Että näin mennään.
Mortimer:
Ei sillä, että olisin Kailosta kovinkaam paljon eri mieltä kuin sinä, mutta: pitäiskö susta elokuvatutkimukselta/teologialta/miltä tahansa "tuottamattomalta" huuhaa-alalta viedä kaikki julkinen rahoitus pois?
Tällä hetkellä humanistisella puolella tehdään resurssileikkauksia, mutta turha kuvitella, että säästetyt ropot päätyisivät vanhusten hoitoon.
pitäiskö susta elokuvatutkimukselta/teologialta/miltä tahansa "tuottamattomalta" huuhaa-alalta viedä kaikki julkinen rahoitus pois?
"Huuhaa-alojen" eräs tärkeä funktio on estää kehitystä, jossa kaikki redusoidaan rahaan. Jos nämä alat eivät pysty estämään tätä kehitystä edes silloin kun se kohdistuu heihin itseensä, alat ovat epäonnistuneet tässä funktiossaan totaalisesti.
Miksi ne eivät kykene tekemään sisältöä (laajasti ymmärrettynä) jolla olisi vaikutusta? Ehkä siksi, että ne vaikuttavat luopuneen totuuden etsinnästä. Siksi onkin parempi siivota pöytä ja antaa tilaa freesille otteelle, kuin teeskennellä että jollakin näistä aloista olisi jotain sielunhoidollistakaan hyötyä edes pitkällä tähtäimellä.
Raha ei edistä sielunhoitoa, joten sen puute ei voi myöskään haitata sielunhoitoa. Uusi aalto syntynee varmaan jossain muualla kuin etabloituneissa laitoksissa.
Lähetä kommentti