HS:

Siviilipalvelus pakolliseksi kaikille

Ministerit ovat ehdottaneet kutsuntoja naisille. Määrätään mieluummin siviilipalvelus kaikille pakolliseksi. Kaikki ikäpolvensa miehet ja naiset suorittaisivat esimerkiksi nelikuisen siviilipalveluksen. Tämän jälkeen halukkaat voisivat jatkaa aseelliseen palvelukseen tai pidennettyyn siviilipalveluun, joka vastaisi armeijan päällystökoulutusta.

Siviilipalvelus voisi sisältää yhteiskunnalle merkityksellistä kansalaiskoulutusta, kuten kriisinajan toimintoja, pelastustehtäviä, liikuntaa ja sosiaalisuutta. Tavallaan palvelus olisi pikakertaus peruskoulusta nuorille aikuisille.

Itse palvelu suoritettaisiin yhteiskunnallisissa tehtävissä, nykyisen siviilipalvelun tapaan. Yhteiskunnalle merkityksellisiä töitä kyllä riittää, kärsiihän esimerkiksi vanhustenhoito työvoiman puutteesta, ja aina riittää risuja kerättäväksi hakevoimaksi.

Esimerkiksi Saksassa puolet ikäluokasta suorittaa kansalaisvelvollisuutensa siviilipalveluna. Osa Saksan sosiaalihuollosta lepää täysin siviilipalvelustyövoiman varassa. Saman resurssin voisi ottaa käyttöön meilläkin.

ANTTI NIEMINEN

HS:

Päihdeäitien hoidossa ajateltava ensisijaisesti lasta

Päihdeäitien tahdosta riippumattoman hoidon kysymyksissä unohtuvat helposti sekä kliinisen päihdetyön käytännön realiteetit että nykytieto päihderiippuvuuden biologisesta taustasta. Vaikeassa päihdehäiriössä päihteenkäyttö ei ole valinnanvaraista nautinnonhakua, jossa voi harjoittaa vapaata tahtoa, vaan tuskaista pakkomiellettä, josta on äärimmäisen vaikea päästä irti. Vaikeaan päihdehäiriöön kuuluvat myös ajoittaiset psykoosit, joiden aikana ihminen ei hahmota todellisuutta.

Yhteiskuntana hyväksymme jo lakiemme kautta tietyissä tilanteissa sekä mielisairaan, psykoottisen että tuhoisalla tavalla päihdeongelmaisen tahdosta riippumattoman hoidon. Päihdeongelmaisten äitien kohdalla emme siis ole ylittämässä mitään uutta kvalitatiivista kynnystä kohti fasistista tai holhoavaa yhteiskuntaa. Olemme kohdistamassa näitä periaatteita kehittyvän lapsen elämän turvaamiseksi.

Äidin oikeus päättää omasta kehostaan toteutuu hänen mahdollisuudessaan keskeyttää raskaus hankalassa elämäntilanteessa. Jos lapsi päätetään synnyttää, olemme yhteiskuntana velvollisia varmistamaan, ettei lapsi ei synny myrkytettynä. Kyse ei ole siis sikiön oikeuksista, vaan syntymään tarkoitetun lapsen loppuelämästä. Kyse ei ole eettisesti arveluttavasta perimän manipuloimisesta tai vähäosaisten syrjimisestä, vaan päättäväisestä interventiosta, jolla estetään estettävissä olevia vaurioita.

Äidin kannalta kyse on siitä, rajoitetaanko väliaikaisesti hänen "vapaata" tahtoaan päättää päihdekäytöstään, jolloin hänelle tarjotaan mahdollisuus synnyttää terve lapsi, vai jätetäänkö hänet kärsimään ensin raskausaikana usein mahdottoman raitistumispaineen alla, ja sitten loppuelämänsä syntyneen lapsen vamman aiheuttaman syyllisyyden kanssa.

Lapsen kannalta kyse on siitä, annetaanko hänen syntyä terveenä tilanteessa, jossa äidin itsemääräämisoikeutta päihdekäytön suhteen on rajoitettu muutaman kuukauden ajan, vai hyväksytäänkö se, että hän syntyy ja elää sairaana, mutta että hänen äitinsä on saanut "päättää" elämäntyylistään läpi raskausajan – äiti, joka sairastaa häiriötä, joka kaventaa valinnanmahdollisuuden minimiin.

Lapsen oikeuksien yleissopimukseen kuuluu lapsen edun ensisijaisuus sekä oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen.

MATTI HOLI, psykiatrian dosentti TANJA SVIRSKIS psykiatrian erikoislääkäri