keskiviikkona, helmikuuta 25, 2009

Syyllisyyden taakka

Miehisen syyllisyyden taakka osa 1 ja 2
Onko mieheen kohdistunut väkivalta niin arkinen asia ettei se kiinnosta ketään. On vaikea kuvitella Halosta pitämässä puhetta jossa hän esittäisi huolestuneisuuteensa miehiin kohdistuvasta lisääntyvästä väkivallasta. Sen sijaan maahanmuuttajiin ja muihin vähemmistöihin kohdistuneesta väkivallasta on täysin korrektia olla huolissaan.

Tähän viittaavat jo kokemukseni rikostoimittajana. Kun lapsen surmaaminen nousi neljän palstan uutiseksi ja naisen surmaaminen kahden palstan, niin miehen surmassa riitti yhden palstan uutinen. Se tarkoitti sitä, ettei miehen surmaaminen ollut oikeastaan uutinen lainkaan. Nuorukaiselle kuolla kuuluu.

Ehkä mieheen kohdistunutta väkivaltaa pidetään miehen itsensä aiheuttamana. Eli hän on olemalla mies provosoinut toista miestä tai naista, joten on tavallaan ihan ok että hän on saanut turpaansa. Nainen taas on aina väkivallan uhri. Vaikka nainen olisi käyttäytynyt kuinka provosoivasti, sanotaan että naisella on oikeus kävellä minihameessa keskiyöllä Kaisaniemen puistossa ilman että kukaan tulee ehdottelemaan. Sen sijaan jos mies saa turpaansa nakkikioskin jonossa se on hänen oma vikansa. Mitä menee snakarijonoon jos ei pysty pitämään puoliaan.

Lähes aina kun naista syytetään miehen taposta hän ottaa uhrin roolin. Ei hän tietenkään olisi pistänyt äijää kahtakymmentä kertaa fileerausveitsellä, ellei mies olisi uhannut häntä väkivallalla. Toistepäin homma taas ei toimi. Miehen on turha puolustautua että akka kävi käsiksi ja piti ottaa puukko avuksi.

Tutkimus: Naisen ei kannata kiirehtiä seurusteluun

Kohteleeko laki isää ja äitiä samalla tavalla? : Kaapin paikka Keskiviikkona 25.2. klo 12.15-12.35, toinen lähetys lauantaina 28.2. klo 17.40

Hitting A Woman Will Turn Her On


Lisää keskustelua Anna Kontulan blogissa

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Tähän viittaavat jo kokemukseni rikostoimittajana. Kun lapsen surmaaminen nousi neljän palstan uutiseksi ja naisen surmaaminen kahden palstan, niin miehen surmassa riitti yhden palstan uutinen. Se tarkoitti sitä, ettei miehen surmaaminen ollut oikeastaan uutinen lainkaan. Nuorukaiselle kuolla kuuluu."

Yleinen mieskuva kun on sellainen, että mies on oman onnensa seppä, elämänsä yrittelijä.
Vastoinkäymiset tulee ja menee, mahdolliset onnettomuudet voivat olla suuriakin, mutta onnistumisen tarve ajaa eteenpäin. Mies kulkee tuulta päin, kun tuuli puhaltaa vastaan, vaikkei aina voikaan, sitä joskus kaatuu ja saa turpiinsa. Toisinaan saattaa käydä niinkin huonosti, ettei mies onnistu oikein missään ja ampuu itsensä ihan vaan silkkaa saamattomuuttaan. Mutta silti miehenä olo on mahtava mahdollisuus menestyä ja saada jotain aikaan.

Nainen ei ole elämän
yrittelijä. Hän vain on. Hän on luojan luomaa, jotain valmiimpaa, kuin mies. Hän on kuin elämän tarjotin, joka tuntee elämisen salat jo syntyessään ja katselee vierestä, kun miehet tanssivat ja panevat parastaan saadakseen naisen läheisyyttä. Nainen ei periaatteessa tarvitse miestä tulenpalavasti mihinkään, mutta lumoutuu ja hurmaantuu kun mies uskaltaa kokeilla elämää, joka hänellä itsellään on tarjottimella.
Siitä syntyy kiihkeä suhde, jota kutsutaan länsimaissa rakkaudeksi. Mies, joka ponnistelee elämän eteen henkensä kaupalla ja nainen, joka lumoutuu ja antaa miehelle mahdollisuuden maistaa elämän korkeinta kalkkihiekkaa:
arjalaista tussua.


Bmad

Jorma kirjoitti...

"Kohteleeko laki isää ja äitiä samalla tavalla?"

Ei kohtele. Äitiys on joka naisen lähtökohtainen oikeus, isyys on lähinnä velvollisuus. Äidiksi ei ole pakko ryhtyä, mutta isäksi voi joutua vasten tahtoaan. Perheessä äidin oikeus esim. ryypätä ylittää jopa lapsen oikeuden syntyä terveenä. Isällä ei perheessä ole mitään oikeuksia, vain jatkuvasti kasvava määrä velvollisuuksia. Viranomaiset kohtelevat isää jonkinlaisena äidin pikku apurina, jonka ojn tehtävä ja oltava juuri niin kuin äiti käskee, tai muuten alkaa tapahtua kauheita. Jos mies on kotona, häntä pidetään luuserina, jos hän on töissä, hän laiminlyö perheensä. Niin tai näin, aina väärinpäin. Viranomaiset ottavat kaikissa kiistoissa äidin puolen ja uhkaillen, kiristäen ja oikeustoimin pakottavat isän ruotuun. Mistään tasa-arvosta ei ole tietoakaan. Jos sitä vaatii on heti sovinistinen naistenvihaaja.

Vortac kirjoitti...

Jorma, sulla on lähiaikoina ollut niin hyviä, osuvia ja nasevia kommentteja, että toivoisin olevani jonkinlaisessa auktoriteettiasemassa myöntää sinulle jokin ilahduttava palkinto.

- Vortac

Jorma kirjoitti...

Kiitos Vortac kannustuksesta. Itse luen toki aina ilolla sinun viestejäsi. Niissä mennään, eikä meinata.

Anonyymi kirjoitti...

...metsään.

Jorma kirjoitti...

Tämä on Suomi. Me tulemme metsästä, elämme metsästä ja metsässä.

Vortac kirjoitti...

Eipä kestä, Jorma - ja kiitos itsellesikin. On mukava tietää, että joku edes lukee.. vaikka en sinänsä kirjoita lukijoita varten vaan ihan sen vuoksi, että on asioita, joiden on pakko saada tulla sanotuksi. Nykyilmapiirissä näitä asioita on yhä enenevässä määrin poliittisen korrektiuden edistyessä ja tiukentuessa.

Metsä on muuten kaunis ja ihana paikka, joten en ihmettele, jos viesteissäni käydään suomen kauniissa luonnossa aina silloin tällöin.

Välillä toki on vähän epävarma olo siitä, että olisiko sittenkin pitänyt jättää jokin kirjoitus skrivailematta, etenkin jos olen ollut hieman aamuäreällä tuulella ja siten hiukkasen kärkäs tms.

En vain nykyisin usko mihinkään hienosteluun tai kohteliaisuuteen, on parempi kirjoittaa niinkuin asiat ovat (niinkuin Sinä, Jorma, olet tehnyt) ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä (tässä tosin joskus sorrun ehkä hiukan alhaiseen kärkkäyteen, mutta parempi aito alhaisuus kuin teeskennelty korkealentoisuus).

Minun ongelmani onkin lähinnä artikulaatio - en oikein saa sinänsä mainioita ajatuksiani kovinkaan järkevästi ja luettavaan muotoon tekstiksi hahmotettua, ja käytän liian paljon sanoja yksinkertaistenkin ajatusten kuvaamiseen (juuri siitä syystä, että tunnen tuossa kuvaamisessa aina epäonnistuvani), joten olisi kyllä parempi jos mulla olisi jokin sihteeri, joka osaisi 'ytimesöidä' tekstini naseviksi totuuden lasautuksiksi tässä epärehellisyyden ja femadogman meressä.

Mutta jatkakaamme urheasti rohkealla linjallamme - taistelemme kuitenkin melkoista armeijaa vastaan uidessamme vastavirtaan tässä kaikenmaailman pravdojen ja iltaläpyköiden propagandaTulvassa..

...tosin kunhan kriittinen massa ylittyy, meidänkin asemamme helpottuu, kun alkaa ilmestyä kasapäin muitakin, jotka ovat saaneet tarpeekseen kaikesta hutusta jota heidän naamoillensa on (fem)akkojen toimesta syljeskelty ja jotka sanovat: NYT RIITTÄÄ! ja rupeavat myöskin kyseenalaistamaan niitä ruokottomuuksia, joita jopa valtaapitävissä elimissä omahyväisinä istuksivat epätasa-arvon siementäjät taukoamatta mediassa ja täällä oksentelevat.

- Vortac