Eihän noissa ole huumorin häivääkään. Tollasta suoltaisi kuka hyvänsä ilman pienintäkään vaivannäköä. Mutta eipä ole ensimmäinen kerta, kun olen eri mieltä kuin suuri enemmistö..
Ehkä en vain ymmärrä tuollaista surkeaa piirrostyyliä tai onnetonta, sisällötöntä ja sielutonta 'kerrontaa', jossa punchlinetkin ovat köyhempiä kuin tylsät alkuruutujen juonnot..
Calvin&Hobbes on enemmän meikäläisen pirtaan - siinä on sentään aitoa neroutta, erittäin oivaltavia psykologisia, yhteiskunnallisia että planeettaa koskevia huomioita - ja helkkarin hauskaa aitoa huumoria, ja lisäksi vieläpä piirrettynä aivan käsittämättömän taitavasti, mutta silti nöyrästi.. eli ikäänkuin 'simppeleitä muotoja' mutta todella tyylikkäästi ja kauniilla sekä rehdillä tavalla piirustettu.
Tosin on kai epäreilua verrata jonkun suomalaisen amatööritöhrijän töitä johonkin suurneroon kuten Watterson .. noh, ehkä olisi parempi verrata Garfield-sarjakuvaan, joka on ollut aika kökkö alusta lähtien ja kököntynyt sitten joka vuosi lisää.
No enpä ostaisi. En tiedä millä perusteella näitä kustannuspäätöksiä tehdään.
Ainakin nämä esimerkit ovat kovin matalan kynnyksen julkaisuja. Absurdiutta ilman suuntaa tai syytä. Tympeät havainnot muuttuvat muka hauskoiksi oivalluksiksi, kun ne on puhekuplissa kolmen ruudun stripissä. Luulisi olevan lahjakkaampiakin ja oivaltavampia sarjakuvataiteilijoita, joita ei vielä julkaista. Vai julkaistaanko vain kaikki. Aika köykäistä on kotimaisen sarjakuvan yleinen taso, vaikka sitä paljon julkaistaankin.
En kyllä kiroilevaa siiliäkään tajunnut, vaikka kuulemma oli kovasti suosittu.
Oon joskus koittanut näitä suomalaisia sarjakuvablogeja seurata, vaikka nyt jupua, mutta ei kyllä pysty. Ei jaksa. Ei maksa vaivaa.
Ei tullut edes hymähdystä naamalle, kun nuo pari strippiä katsoin. Paavon tapaan kiroileva siilikään ei oikein koskaan ole naurattanut. Lähinnä tulee vaivautunut olo, kun joku siitä innoissaan selittää ja esittelee jotain strippiä, missä vitsinä on kirosanajono. Jonkinlaista irvistystä yrittää vetää naamalle, ettei toiselle tulisi paha mieli...
Muuten en ole kyllä mikään erityisen kuiva ihminen vaan kaveriporukalle monet naurut tavalla jos toisellakin aiheuttanut ja aiheuttava sälli. Monenlainen huumori uppoaa, mutta näitä kahta ko. tekelettä en tuohon kategoriaan laskisi.
Paavo ja Pöllö - hyvin perusteltu, ja mainio lisäys siihen mitä sanoin. Olen itse aika huono artikuloimaan tai ilmaisemaan mielipiteitäni ja näkemyksiäni, ja siksi on aina miellyttävä nähdä, kun joku tai jotkut muut pystyvätkin viimeistelemään puutteelliset selitykseni. Kiitosta.
Nykyisin vaikuttaa menevän täysin taitoa vaatimaton, huonosti piirretty ideaton ja sieluton kuona täysin läpi, ikäänkuin se olisi jotain suurta nerokkuutta. Joko ihmiset ovat tyhmentyneet, kun eivät älyä vaatia Calvin&Hobbesin tapaista nerokkuutta sarjakuvahuumoriltaan, tai sitten maailmassa vallitsee jonkinlainen 'keisarin uudet vaatteet'-ilmiö, jonka mukaan ei itse tiedetä mikä on hyvää, niin sitten kun muut kehuvat, niin sitä käytetään sitten mittatikkuna ja aletaan itsekin kehumaan, vaikka ei oikeastaan edes tajuttaisi itse, että onko kyseessä hyvä vai huono tekele. Ja pahempana versiona toki se, että tajutaan se huonoksi, mutta silti kehutaan massan mukana..
Kyllä rumaa ja huonoa pitää voida sanoa rumaksi ja huonoksi. Ei kaikkea tarvitse ylittää taiteeksi. Kyllä esittävä taide on aina kauniimpaa ja parempaa kuin abstrakti, ja tekee enemmän hyvää sielulle, olivatpa intellektuaaliälyköt asiasta mitä teennäistä mieltä hyvänsä.
On surullista, miten ihmiset eivät edes kaipaa kauniita taideteoksia puistoihinsa, jotka on täytetty rumilla, synkillä ja mitään esittämättömillä, käsittämättömän hirveillä metalliveistoksilla. Tämä tosin pitää helposti ihmisen mielen matalana ja synkkänä, ettei se vahingossakaan pääse ajattelemaan jotain korkealentoisempaa.. jos nyt olisi jotain Michelangelon patsaita puistoissa, ihmiset voisivat hetkeksi pysähtyä tässä oravanpyörässä ja pohtia paikkaansa maailmankaikkeudessa, ja sehän olisi kapitalismille huonoa.
Mutta ei tuota kaikkea rumuutta tarvitse sentään kauniiksi ylistää. Ehkä joltain alle kouluikäiseltä lapselta tuollaiset sarjakuvat olisivatkin hyvä saavutus ja merkki jonkinlaisesta alkavasta neroudesta.. mutta jos aikuinen ne on piirustanut, niin täytyy sanoa että minäkin piirtäisin kyllä parempaa suhteellisen vähällä vaivalla.
Anonyymi pelkurimme hyväksyy siis sen, että lupamaksuvaroin tuotetaan ohjelmaa, jossa annetaan äänitorvi henkilölle, joka vastustaa laillista yhteiskuntajärjestystä, palvoo rikollisia ja vihaa heteroseksuaaleja.
Hän hyväksyy myös sen, että lupamaksuvaroilla annetaan ohjelma-aikaa täysin lahjattomalle fanaatikolle, joka on todellisuudessa vain pilalle hemmoteltu ja uhmaikään jämähtänyt eliittiämmä.
Hän ei sitä vastoin hyväksy sitä, että kukaan saisi arvostella sanallakaan tätä jumalaansa, Akuliinaa, tai YLEä.
Jorma "Anonyymi pelkurimme hyväksyy siis sen, että lupamaksuvaroin tuotetaan ohjelmaa, jossa annetaan äänitorvi henkilölle, joka vastustaa laillista yhteiskuntajärjestystä, palvoo rikollisia ja vihaa heteroseksuaaleja."
Eihän tässä ole suomessa mitään ihmeellistä. Aikoinaanhan täällä jaettiin _valtion_avustuksia kommunistien järjestöille, joiden tarkoituksena oli kaataa valtio.
Nämä lesbofeministiset ja anarkistiset järjestöt ovat vain kommunistien perillisia. Samoja piirteitä.
Kyllähän sitä kieltämättä joskus miettii, että suhteellisen köykäisillä kriteereillä nuo julkaistavat sarjakuvat ilmeisesti valitaan. Ei siinä mitään, minusta nuo tässä linkitetyt jutut olivat ihan hauskoja, samoin kuin se Kiroileva siili ja muut saman tekijän jutut ovat ihan hauskoja (siilissä ärsyttää lähinnä sen suhteeton suosio), mutta aika vastaavaa juttua - suht simppeli piirrustustyyli yhdistettynä suht simppeliin ja vähän absurdiin ideaan - tekee aika moni. Onhan noita netti täynnä jo pelkästään kotimaisilta tekijöiltä, saati sitten jos ulkomaille lähdetään.
En sitten tiedä, onko tämä Suomessa joku imagokysymys, koska monestihan nuo piirtäjät ovat nuoria tai nuorehkoja naisia ja sitä kautta jutuissakin on tietynlainen "naisnäkökulma" (ehkä nyt se siili poislukien). Jos nuori tai nuorehko mies piirtäisi jotain vastaavaa, tuskin se kiinnostaisi samalla lailla sen enempää suurta yleisöä kuin varsinkaan kustantajia.
Lassi ja Leevi on kyllä sinänsä ihan omaa luokkaansa, eipä tule isoista sanomalehtisarjakuvista oikeastaan mieleen mitään lähellekään vastaavaa. Suht simppeleitä juttuihin nekin pääosin ovat. (Tosin en harrasta sarjakuvia kovin aktiivisesti, eli en varmaan ole kaikkiin kiinnostaviin tuotoksiin törmännyt.)
tpjs: On sulla omituinen maku, mutta mikäs siinä. Ehkä multa puuttuu vaan rumuuden tajua.
Joka tapauksessa, lienet samaa mieltä siitä, että piirrostyyli naisten tekemissä sarjakuvissa on lähes aina jotain aivan hirveän näköistä ja outoa, lähes abstraktia sekoilua.. ei mistään selkeistä muodoista tai tunnistettavista kasvoista voi edes puhua. Kaikki piirteet ovat vähintäänkin vääristyneitä ja/tai 'inkonsistentteja' (hitto kun en taas keksi suomenkielistä sanaa tähän juuri nyt)..
Noh, Calvin&Hobbes oli liian suuren nerouden pilkahdus, jotta se enää voisi toistua nykymaailmassa. 80-luvulla oli muutenkin vielä paljon kauneutta ja neroutta monella alueella, mutta silti moni halveksuu 80-lukua nykyisin..
Sarjakuvia on toki vaikea tehdä, ainakaan siten, että ne pysyisivät tuoreina, raikkaina, kauniisti piirrettyinä ja hauskoina. Noissa naisten tuotoksissa ei mielestäni ole yhtään mitään näistä ominaisuuksista, Calvin&Hobbes sinnitteli käsittämättömän hyvin näillä kaikilla kriteereillä mitattuna. Oli siinäkin muutama vähän tylsempi ja huonompi juttunsa ja läppänsä, jotka eivät aina olleet erityisen hauskoja tms., mutta usein se jopa pisti ajattelemaan.
Toisin kuin yksikään naisen tekemä sarjakuva, johon olen tutustunut.
Ehkä olen sitten liian perfektionisti ja haluan liikoja - ehkäpä nuo korkeampitasoiset sarjakuvat ovat pilanneet minut, niin etten enää pysty ymmärtämään tällaista kökköhuumoria surkeilla 'piirroksilla'.
Kyllä joku Beetle Baileykin (Masi suomessa) oli alkuaikoina hauska ja aika viehkeä, sekä paljon paremmin piirretty kuin yleisesti suomessa tunnettu versio siitä. Se on niitä sarjakuvia, joka olisi pitänyt päästää päiviltä parhaiden aikojensa jälkeen.. mutta sitten sitä vain jatkettiin ja jatkettiin..
Hieman sama kohtalo tapahtui alussa ihan inspiratiiviselle ja kauniisti piirretylle "Peanuts"-sarjakuvalle. Monet isommat kuvat siinä sarjakuvassa olivat selvästi vaivannäön ja taidokkaan piirrostyön tulosta.
Sekin sarjakuva pikkuhiljaa huononi ja alkoi toistaa itseään, ja sitten se olisikin pitänyt jo lopettaa, ehkäpä jo ennen 80-lukua.
(Joudun pätkäisemään, koska vain 4096 merkkiä saa olla per viesti.. sekin tämän maailman typeryyden osa.. ihmiset eivät kuitenkaan yleensä kirjoita niin pitkiä viestejä, niin miksi niitä pitäisi tukeakaan..)
(Jatkoa edelliselle viestille - alunperin tämä olisi ollut yksi viesti, mutta ei voi mitään.. 4096 merkin rajoitus on 4096 merkin rajoitus)
Eräs aika harvinainen täällä pohjolassa, ja aika tuntematon, mutta sanoisin että yhtä nerokas kuin Calvin&Hobbes, mutta hyvin erilainen sarjakuva, jota olen ihannoinut sekä piirrostyylin (simplistinen mutta jotenkin niin kaunis ja tunnelmaahuokuva tyyli), että napakoiden mutta hersyvän hauskojen yhteiskuntakriittisten juonikuvioiden ja läppien takia, on MAFALDA...
Siitä on vain suomeksi käännetty käsittääkseni kolmisen albumia. Englanniksikaan en ole onnistunut sitä juuri löytämään.. mietinkin portugalin opettelemista vain jotta voin lukea noita Mafalda-sarjakuvia lisää (-8
Että on niitä hienoja ja hyviä sarjakuvia olemassa ja ollut muitakin kuin Calvin&Hobbes tietenkin, mutta se nyt loistaa kirkkaimpana ja uusimpana noista kaikista - johtuen osittain siitä, että se pysyi tasokkaana alusta loppuun, osittain siitä että se älyttiin lopettaa ennenkuin se olisi ehkä voinut alkaa huononemaan, ja osittain siksi, että se oli niin tavattoman suosittu ja laajalle levinnyt, niin että jokainen varmasti tietää, mistä on kyse.
En nyt oleta, että kenenkään naisen pitäisi moiseen saavutukseen pystyäkään, mutta jos nainen voisi piirtää jotain niinkin simppeliä mutta silti kaunista ja hauskaa kuten Mafalda-sarjakuva, tunnustaisin sen kyllä hyväksi työksi.
Tietenkään syy ei ole kokonaan naisissa, tämä moderni elämäntapa, jossa rumuus on astunut kauneuden tilalle, mustuus ja synkkyys pirteyden ja värikkyyden tilalle, hektinen stressi ja burnout rauhan ja olemassaolon tilalle.. onhan vain oletettavaa, ettei kukaan osaa eikä jaksa tällaisessa maailmassa enää tehdä mitään kovin sielukasta tai kaunista.. kaikilla on kiire, aikaa on vähemmän, ja kun rumuus on pop, niin miksi edes yrittää tehdä kaunista.. ja kun mikä tahansa huumori, jonka tekijä oltaisiin ennenmuinoin läksytetty oikein olan takaa, menee nykyään läpi ja uppoaa massoihin kuin käsilaukku- ja meikkikeskustelu teineihin, miksi silläkään saralla pitäisi erityisesti ponnistella..
En siis yhtään ihmettele, että nerokkuutta ei enää ole sarjakuvissa(kaan), mutta kyllä silti pidätän oikeuden kutsua rumaa ja huonoa sarjakuvaa rumaksi ja huonoksi.
Jokin raja niiden keisarin näkymättömien vaatteiden kuvitellulla näkemiselläkin.
Nämä lesbofeministiset ja anarkistiset järjestöt ovat vain kommunistien perillisia. Samoja piirteitä.
Feminismillä ja kommunismilla on itseasiassa liikaa yhteistä, jotta asiaa voisi pitää vain yhteensattumana. Kommunismi kehotti naisia etsimään vasaran, jolla murskata patriarkaatti (!), ja nousemaan keittiön sorron ikeestä vapaaksi ihmiseksi työelämään ..
"tpjs: On sulla omituinen maku, mutta mikäs siinä. Ehkä multa puuttuu vaan rumuuden tajua."
No, minulla on aika rahvaanomainen huumorintaju.
"Joka tapauksessa, lienet samaa mieltä siitä, että piirrostyyli naisten tekemissä sarjakuvissa on lähes aina jotain aivan hirveän näköistä ja outoa, lähes abstraktia sekoilua.. ei mistään selkeistä muodoista tai tunnistettavista kasvoista voi edes puhua."
Tämän allekirjoitan kyllä. Monikaan piirtäjä ei tunnu näissä uudemmissa kotimaisissa sarjakuvissa pyrkivän edes naivistisella tavalla realistisiin hahmoihin, joilla olisi anatomia suunnilleen kohdallaan ja sitä rataa, vaan tyyli on tuollaista vähän surrealistista - ja kieltämättä perinteisessä mielessä aika rumaa. En tosin ole niin paljoa tätä sarjakuvaskeneä seurannut, että osaisin sanoa onko tuo nimenomaan naispuolisten piirtäjien juttu.
Jos keskustellaan vain naispiirtäjien piirrostyyleistä, niin Tiitu Takalo tekee mielestäni kaunista ja selkeää jälkeä. (Tosin, jos hän on henkilönä hieman miesmäinen, niin kenties se vaikuttaa piirtämiseenkin, hähä. Moni muu nainen tuntuu piirtävän feminismiltä kalskahtavan "kaikki osaavat ja saavat (ja pitäisikin)" -ajatuksen mukaan. Vaikkei mitään taitoja olisikaan, siis.)
21 kommenttia:
"Taistelen lapsestani loppuun asti"
Entinen liigakiekkoilija Mikael Jämsänen taistelee lapsestaan tänään eduskunnan portailla.
Itse asiassa on ihan hauska, oivan absurdilla tavalla. Ei mielestäni mitään "naishuumoria."
Tuollaista naishuumoria minäkin ymmärrän. :D
Minustakin nuo olivat hauskoja! Pieniä huomioita elävästä elämästä...Saivat hymynkareen huulille!
-Johanna-
Eihän noissa ole huumorin häivääkään. Tollasta suoltaisi kuka hyvänsä ilman pienintäkään vaivannäköä. Mutta eipä ole ensimmäinen kerta, kun olen eri mieltä kuin suuri enemmistö..
Ehkä en vain ymmärrä tuollaista surkeaa piirrostyyliä tai onnetonta, sisällötöntä ja sielutonta 'kerrontaa', jossa punchlinetkin ovat köyhempiä kuin tylsät alkuruutujen juonnot..
Calvin&Hobbes on enemmän meikäläisen pirtaan - siinä on sentään aitoa neroutta, erittäin oivaltavia psykologisia, yhteiskunnallisia että planeettaa koskevia huomioita - ja helkkarin hauskaa aitoa huumoria, ja lisäksi vieläpä piirrettynä aivan käsittämättömän taitavasti, mutta silti nöyrästi.. eli ikäänkuin 'simppeleitä muotoja' mutta todella tyylikkäästi ja kauniilla sekä rehdillä tavalla piirustettu.
Tosin on kai epäreilua verrata jonkun suomalaisen amatööritöhrijän töitä johonkin suurneroon kuten Watterson .. noh, ehkä olisi parempi verrata Garfield-sarjakuvaan, joka on ollut aika kökkö alusta lähtien ja kököntynyt sitten joka vuosi lisää.
MMmmm, ei .. kyllä Garfield silti voittaa.
- Vortac
Ihan ok huvittavia. Mutta eivät voita sinfestiä! ( www.sinfest.net )
Mutta karvisen voittaa kyllä ;)
Ihan ok huvittavia. Mutta eivät voita sinfestiä! ( www.sinfest.net )
Mutta karvisen voittaa kyllä ;)
No enpä ostaisi. En tiedä millä perusteella näitä kustannuspäätöksiä tehdään.
Ainakin nämä esimerkit ovat kovin matalan kynnyksen julkaisuja. Absurdiutta ilman suuntaa tai syytä. Tympeät havainnot muuttuvat muka hauskoiksi oivalluksiksi, kun ne on puhekuplissa kolmen ruudun stripissä. Luulisi olevan lahjakkaampiakin ja oivaltavampia sarjakuvataiteilijoita, joita ei vielä julkaista. Vai julkaistaanko vain kaikki. Aika köykäistä on kotimaisen sarjakuvan yleinen taso, vaikka sitä paljon julkaistaankin.
En kyllä kiroilevaa siiliäkään tajunnut, vaikka kuulemma oli kovasti suosittu.
Oon joskus koittanut näitä suomalaisia sarjakuvablogeja seurata, vaikka nyt jupua, mutta ei kyllä pysty. Ei jaksa. Ei maksa vaivaa.
Ei tullut edes hymähdystä naamalle, kun nuo pari strippiä katsoin. Paavon tapaan kiroileva siilikään ei oikein koskaan ole naurattanut. Lähinnä tulee vaivautunut olo, kun joku siitä innoissaan selittää ja esittelee jotain strippiä, missä vitsinä on kirosanajono. Jonkinlaista irvistystä yrittää vetää naamalle, ettei toiselle tulisi paha mieli...
Muuten en ole kyllä mikään erityisen kuiva ihminen vaan kaveriporukalle monet naurut tavalla jos toisellakin aiheuttanut ja aiheuttava sälli. Monenlainen huumori uppoaa, mutta näitä kahta ko. tekelettä en tuohon kategoriaan laskisi.
Paavo ja Pöllö - hyvin perusteltu, ja mainio lisäys siihen mitä sanoin. Olen itse aika huono artikuloimaan tai ilmaisemaan mielipiteitäni ja näkemyksiäni, ja siksi on aina miellyttävä nähdä, kun joku tai jotkut muut pystyvätkin viimeistelemään puutteelliset selitykseni. Kiitosta.
Nykyisin vaikuttaa menevän täysin taitoa vaatimaton, huonosti piirretty ideaton ja sieluton kuona täysin läpi, ikäänkuin se olisi jotain suurta nerokkuutta. Joko ihmiset ovat tyhmentyneet, kun eivät älyä vaatia Calvin&Hobbesin tapaista nerokkuutta sarjakuvahuumoriltaan, tai sitten maailmassa vallitsee jonkinlainen 'keisarin uudet vaatteet'-ilmiö, jonka mukaan ei itse tiedetä mikä on hyvää, niin sitten kun muut kehuvat, niin sitä käytetään sitten mittatikkuna ja aletaan itsekin kehumaan, vaikka ei oikeastaan edes tajuttaisi itse, että onko kyseessä hyvä vai huono tekele. Ja pahempana versiona toki se, että tajutaan se huonoksi, mutta silti kehutaan massan mukana..
Kyllä rumaa ja huonoa pitää voida sanoa rumaksi ja huonoksi. Ei kaikkea tarvitse ylittää taiteeksi. Kyllä esittävä taide on aina kauniimpaa ja parempaa kuin abstrakti, ja tekee enemmän hyvää sielulle, olivatpa intellektuaaliälyköt asiasta mitä teennäistä mieltä hyvänsä.
On surullista, miten ihmiset eivät edes kaipaa kauniita taideteoksia puistoihinsa, jotka on täytetty rumilla, synkillä ja mitään esittämättömillä, käsittämättömän hirveillä metalliveistoksilla. Tämä tosin pitää helposti ihmisen mielen matalana ja synkkänä, ettei se vahingossakaan pääse ajattelemaan jotain korkealentoisempaa.. jos nyt olisi jotain Michelangelon patsaita puistoissa, ihmiset voisivat hetkeksi pysähtyä tässä oravanpyörässä ja pohtia paikkaansa maailmankaikkeudessa, ja sehän olisi kapitalismille huonoa.
Mutta ei tuota kaikkea rumuutta tarvitse sentään kauniiksi ylistää. Ehkä joltain alle kouluikäiseltä lapselta tuollaiset sarjakuvat olisivatkin hyvä saavutus ja merkki jonkinlaisesta alkavasta neroudesta.. mutta jos aikuinen ne on piirustanut, niin täytyy sanoa että minäkin piirtäisin kyllä parempaa suhteellisen vähällä vaivalla.
- Vortac
Anonyymi pelkurimme hyväksyy siis sen, että lupamaksuvaroin tuotetaan ohjelmaa, jossa annetaan äänitorvi henkilölle, joka vastustaa laillista yhteiskuntajärjestystä, palvoo rikollisia ja vihaa heteroseksuaaleja.
Hän hyväksyy myös sen, että lupamaksuvaroilla annetaan ohjelma-aikaa täysin lahjattomalle fanaatikolle, joka on todellisuudessa vain pilalle hemmoteltu ja uhmaikään jämähtänyt eliittiämmä.
Hän ei sitä vastoin hyväksy sitä, että kukaan saisi arvostella sanallakaan tätä jumalaansa, Akuliinaa, tai YLEä.
No, trolli, mikä trolli.
Jorma
"Anonyymi pelkurimme hyväksyy siis sen, että lupamaksuvaroin tuotetaan ohjelmaa, jossa annetaan äänitorvi henkilölle, joka vastustaa laillista yhteiskuntajärjestystä, palvoo rikollisia ja vihaa heteroseksuaaleja."
Eihän tässä ole suomessa mitään ihmeellistä. Aikoinaanhan täällä jaettiin _valtion_avustuksia kommunistien järjestöille, joiden tarkoituksena oli kaataa valtio.
Nämä lesbofeministiset ja anarkistiset järjestöt ovat vain kommunistien perillisia. Samoja piirteitä.
- Syltty
Kyllähän sitä kieltämättä joskus miettii, että suhteellisen köykäisillä kriteereillä nuo julkaistavat sarjakuvat ilmeisesti valitaan. Ei siinä mitään, minusta nuo tässä linkitetyt jutut olivat ihan hauskoja, samoin kuin se Kiroileva siili ja muut saman tekijän jutut ovat ihan hauskoja (siilissä ärsyttää lähinnä sen suhteeton suosio), mutta aika vastaavaa juttua - suht simppeli piirrustustyyli yhdistettynä suht simppeliin ja vähän absurdiin ideaan - tekee aika moni. Onhan noita netti täynnä jo pelkästään kotimaisilta tekijöiltä, saati sitten jos ulkomaille lähdetään.
En sitten tiedä, onko tämä Suomessa joku imagokysymys, koska monestihan nuo piirtäjät ovat nuoria tai nuorehkoja naisia ja sitä kautta jutuissakin on tietynlainen "naisnäkökulma" (ehkä nyt se siili poislukien). Jos nuori tai nuorehko mies piirtäisi jotain vastaavaa, tuskin se kiinnostaisi samalla lailla sen enempää suurta yleisöä kuin varsinkaan kustantajia.
Lassi ja Leevi on kyllä sinänsä ihan omaa luokkaansa, eipä tule isoista sanomalehtisarjakuvista oikeastaan mieleen mitään lähellekään vastaavaa. Suht simppeleitä juttuihin nekin pääosin ovat. (Tosin en harrasta sarjakuvia kovin aktiivisesti, eli en varmaan ole kaikkiin kiinnostaviin tuotoksiin törmännyt.)
tpjs: On sulla omituinen maku, mutta mikäs siinä. Ehkä multa puuttuu vaan rumuuden tajua.
Joka tapauksessa, lienet samaa mieltä siitä, että piirrostyyli naisten tekemissä sarjakuvissa on lähes aina jotain aivan hirveän näköistä ja outoa, lähes abstraktia sekoilua.. ei mistään selkeistä muodoista tai tunnistettavista kasvoista voi edes puhua. Kaikki piirteet ovat vähintäänkin vääristyneitä ja/tai 'inkonsistentteja' (hitto kun en taas keksi suomenkielistä sanaa tähän juuri nyt)..
Noh, Calvin&Hobbes oli liian suuren nerouden pilkahdus, jotta se enää voisi toistua nykymaailmassa. 80-luvulla oli muutenkin vielä paljon kauneutta ja neroutta monella alueella, mutta silti moni halveksuu 80-lukua nykyisin..
Sarjakuvia on toki vaikea tehdä, ainakaan siten, että ne pysyisivät tuoreina, raikkaina, kauniisti piirrettyinä ja hauskoina. Noissa naisten tuotoksissa ei mielestäni ole yhtään mitään näistä ominaisuuksista, Calvin&Hobbes sinnitteli käsittämättömän hyvin näillä kaikilla kriteereillä mitattuna. Oli siinäkin muutama vähän tylsempi ja huonompi juttunsa ja läppänsä, jotka eivät aina olleet erityisen hauskoja tms., mutta usein se jopa pisti ajattelemaan.
Toisin kuin yksikään naisen tekemä sarjakuva, johon olen tutustunut.
Ehkä olen sitten liian perfektionisti ja haluan liikoja - ehkäpä nuo korkeampitasoiset sarjakuvat ovat pilanneet minut, niin etten enää pysty ymmärtämään tällaista kökköhuumoria surkeilla 'piirroksilla'.
Kyllä joku Beetle Baileykin (Masi suomessa) oli alkuaikoina hauska ja aika viehkeä, sekä paljon paremmin piirretty kuin yleisesti suomessa tunnettu versio siitä. Se on niitä sarjakuvia, joka olisi pitänyt päästää päiviltä parhaiden aikojensa jälkeen.. mutta sitten sitä vain jatkettiin ja jatkettiin..
Hieman sama kohtalo tapahtui alussa ihan inspiratiiviselle ja kauniisti piirretylle "Peanuts"-sarjakuvalle. Monet isommat kuvat siinä sarjakuvassa olivat selvästi vaivannäön ja taidokkaan piirrostyön tulosta.
Sekin sarjakuva pikkuhiljaa huononi ja alkoi toistaa itseään, ja sitten se olisikin pitänyt jo lopettaa, ehkäpä jo ennen 80-lukua.
(Joudun pätkäisemään, koska vain 4096 merkkiä saa olla per viesti.. sekin tämän maailman typeryyden osa.. ihmiset eivät kuitenkaan yleensä kirjoita niin pitkiä viestejä, niin miksi niitä pitäisi tukeakaan..)
- Vortac
(Jatkoa edelliselle viestille - alunperin tämä olisi ollut yksi viesti, mutta ei voi mitään.. 4096 merkin rajoitus on 4096 merkin rajoitus)
Eräs aika harvinainen täällä pohjolassa, ja aika tuntematon, mutta sanoisin että yhtä nerokas kuin Calvin&Hobbes, mutta hyvin erilainen sarjakuva, jota olen ihannoinut sekä piirrostyylin (simplistinen mutta jotenkin niin kaunis ja tunnelmaahuokuva tyyli), että napakoiden mutta hersyvän hauskojen yhteiskuntakriittisten juonikuvioiden ja läppien takia, on MAFALDA...
Siitä on vain suomeksi käännetty käsittääkseni kolmisen albumia. Englanniksikaan en ole onnistunut sitä juuri löytämään.. mietinkin portugalin opettelemista vain jotta voin lukea noita Mafalda-sarjakuvia lisää (-8
Että on niitä hienoja ja hyviä sarjakuvia olemassa ja ollut muitakin kuin Calvin&Hobbes tietenkin, mutta se nyt loistaa kirkkaimpana ja uusimpana noista kaikista - johtuen osittain siitä, että se pysyi tasokkaana alusta loppuun, osittain siitä että se älyttiin lopettaa ennenkuin se olisi ehkä voinut alkaa huononemaan, ja osittain siksi, että se oli niin tavattoman suosittu ja laajalle levinnyt, niin että jokainen varmasti tietää, mistä on kyse.
En nyt oleta, että kenenkään naisen pitäisi moiseen saavutukseen pystyäkään, mutta jos nainen voisi piirtää jotain niinkin simppeliä mutta silti kaunista ja hauskaa kuten Mafalda-sarjakuva, tunnustaisin sen kyllä hyväksi työksi.
Tietenkään syy ei ole kokonaan naisissa, tämä moderni elämäntapa, jossa rumuus on astunut kauneuden tilalle, mustuus ja synkkyys pirteyden ja värikkyyden tilalle, hektinen stressi ja burnout rauhan ja olemassaolon tilalle.. onhan vain oletettavaa, ettei kukaan osaa eikä jaksa tällaisessa maailmassa enää tehdä mitään kovin sielukasta tai kaunista.. kaikilla on kiire, aikaa on vähemmän, ja kun rumuus on pop, niin miksi edes yrittää tehdä kaunista.. ja kun mikä tahansa huumori, jonka tekijä oltaisiin ennenmuinoin läksytetty oikein olan takaa, menee nykyään läpi ja uppoaa massoihin kuin käsilaukku- ja meikkikeskustelu teineihin, miksi silläkään saralla pitäisi erityisesti ponnistella..
En siis yhtään ihmettele, että nerokkuutta ei enää ole sarjakuvissa(kaan), mutta kyllä silti pidätän oikeuden kutsua rumaa ja huonoa sarjakuvaa rumaksi ja huonoksi.
Jokin raja niiden keisarin näkymättömien vaatteiden kuvitellulla näkemiselläkin.
- Vortac
Nämä lesbofeministiset ja anarkistiset järjestöt ovat vain kommunistien perillisia. Samoja piirteitä.
Feminismillä ja kommunismilla on itseasiassa liikaa yhteistä, jotta asiaa voisi pitää vain yhteensattumana. Kommunismi kehotti naisia etsimään vasaran, jolla murskata patriarkaatti (!), ja nousemaan keittiön sorron ikeestä vapaaksi ihmiseksi työelämään ..
- Vortac
Myös termi "Poliittisesti Korrekti" on kommunismista peräisin..
- Vortac
Naiset sarjakuvantekijöinä... kelpaako ElfQuest? Julkaisivat tänä vuonna koko tuotantonsa internetissä luettavaksi. Piirtäjä on siis Wendy Pini.
http://www.elfquest.com
Vaikka jotain tällaista hain siis edellisellä:
http://www.elfquest.com/gallery/OnlineComics/FFR/DisplayFFR.html?page=1
"tpjs: On sulla omituinen maku, mutta mikäs siinä. Ehkä multa puuttuu vaan rumuuden tajua."
No, minulla on aika rahvaanomainen huumorintaju.
"Joka tapauksessa, lienet samaa mieltä siitä, että piirrostyyli naisten tekemissä sarjakuvissa on lähes aina jotain aivan hirveän näköistä ja outoa, lähes abstraktia sekoilua.. ei mistään selkeistä muodoista tai tunnistettavista kasvoista voi edes puhua."
Tämän allekirjoitan kyllä. Monikaan piirtäjä ei tunnu näissä uudemmissa kotimaisissa sarjakuvissa pyrkivän edes naivistisella tavalla realistisiin hahmoihin, joilla olisi anatomia suunnilleen kohdallaan ja sitä rataa, vaan tyyli on tuollaista vähän surrealistista - ja kieltämättä perinteisessä mielessä aika rumaa. En tosin ole niin paljoa tätä sarjakuvaskeneä seurannut, että osaisin sanoa onko tuo nimenomaan naispuolisten piirtäjien juttu.
Jos keskustellaan vain naispiirtäjien piirrostyyleistä, niin Tiitu Takalo tekee mielestäni kaunista ja selkeää jälkeä. (Tosin, jos hän on henkilönä hieman miesmäinen, niin kenties se vaikuttaa piirtämiseenkin, hähä. Moni muu nainen tuntuu piirtävän feminismiltä kalskahtavan "kaikki osaavat ja saavat (ja pitäisikin)" -ajatuksen mukaan. Vaikkei mitään taitoja olisikaan, siis.)
Lähetä kommentti