perjantaina, toukokuuta 15, 2009

Tasa-arvotyön projektitapaistuminen

Väitöskirja, Kristiina Brunila - Parasta ennen : Tasa-arvotyön projektitapaistuminen

Moilanen
Kokoomus on naisen paskin ystävä!

Mies, näin rauhoitat äkäisen naisen – 10 vinkkiä

27 kommenttia:

Argh kirjoitti...

Moilasen kriteerien mukaan feministi on miehen paskin ystävä.

Tämähän on ollut selvää jo jonkin aikaa, mutta on hyvä aina välillä poistaa kaikki mahdolliset epäselvyydet.

Tasa-arvolautakunnissa, yhdistyksissä ja toimituksissa ei ole ollut juurikaan miesedustusta (kromosomivammaisia naisia ja tolloiksi aivopestyjä miehetyksiä ei lasketa), eikä se ole näyttänyt menoa haittaavan. Kokoomuksella on sentään naisjaostonsa ja joitakin naisten etua ajavia hankkeita, mutta feministeiltä tulee korkeintaan vaatimuksia perhevapaiden pakkojaosta.

Opetusministeri ei muuten ole mikään pikkuministeri vaan tuolta paikalta tehdään kansakuntaan syvästi vaikuttavia päätöksiä. Saihan Tanja Karpelakin aikanaan varsin kunnioitettavaa tuhoa aikaan ajaessaan tekijänoikeuslakia lobbareiden mielen mukaiseksi. Siinä touhussa ei keinoja kaihdettu, eikä totuudessa pysyminenkään tuntunut olevan tärkeyslistalla kovin korkealla.

Anonyymi kirjoitti...

Pläräilin vähän tuota väitöskirjaa. En tunne kovin hyvin tämän alan käytäntöjä, mutta minusta se ei vaikuttanut mitenkään hirveän korkeatasoiselta.

Joistain yksittäisistä oivalluksissa minusta Kristiina oli ihan oikeilla jäljillä, mutta aika usein tuli mieleen, että feminismiä ja tasa-arvotyön suhteen näkökulma oli niin äärimmäisen naisittunut, että paikallaan ollut (itse)kritiikki puuttui pahasti. Toki monessa asiassa kritiikkiäkin esitettiin, mutta harvemmin miehet huomioon ottavalla tavalla. Välillä tuli mieleen, että tämä valikoivuus oli ehkä tahallistakin.

Homo

Henry kirjoitti...

"En tunne kovin hyvin tämän alan käytäntöjä, mutta minusta se ei vaikuttanut mitenkään hirveän korkeatasoiselta"

Ensimmäisellä lukaisukerralla minäkään en oikein hokannut sen pointtia.

Anonyymi kirjoitti...

Tänään klo 21:00 tulee JIM D:ltä ohjelma nimeltä Murhanhimoiset naiset:

Myra Hindley. Myra Hindley murhasi kumppaninsa Ian Bradyn kanssa viisi lasta Manchesterissa 1960-luvulla. Mikä sai nuoren naisen tappamaan? Ohjelmassa haastatellaan mm. Hindleyn asianajajaa, hänen entisiä koulutovereitaan sekä rikoskonstaapelia, joka oli mukana murhatutkimuksissa.

Homo

Anonyymi kirjoitti...

"Kehittelemälläni projektitapaistumisen käsitteellä olen viitannut vallan muotoon, joka on määrittänyt, miten tasa-arvosta on pitänyt puhua kuulluksi tullakseen. Yhtäältä projektitapaistuminen on edesauttanut tasa-arvotyön jatkuvuutta ja tasa-arvoon liittyvien ongelmien nimetyksi tulemista. Toisaalta se on ylläpitänyt heteronormatiivisuutta ja yhteiskunnallisten erojen, erityisesti sukupuolen ja toiminnan hierarkkista järjestymistä sekä tasa-arvon ja yhteiskunnallisten erojen valjastumista markkinoiden palvelemiseen, hyödylliseksi ja tuottavaksi tulemiseen. Tasa-arvotyö on ollut vaativaa ja kurinalaista ja sillä on ollut naisleima. Toisaalta tasa-arvoon liittyvien ongelmien pysyvyys ja naisiksi nimettyjen välinen yhteistyö yhdessä tasa-arvotyössä muotoutuneen diskurssitaituruuden kanssa ovat tarjonneet myös tilanteisia muutoksen mahdollisuuksia."

Siinäpä olikin käsitteessä kehittelemistä.

Henry kirjoitti...

Luku väitöskirjasta:

7.3 Heteronormatiivisuus hallinnan tekniikan tasa-arvotyössä

Tasa-arvotyö on naisten ja miesten yhteinen ja tasapuolinen asia. (Tasa-arvoprojektin julkaisu 2000.)

Kun kysymys on vallasta (…) ne liittyy yhteen, tää kaksjakosuus ja sitte valta. (Maria.)

Yhteiskunnassa ylläpidetään tarinaa, jota voisi kutsua heteronormatiivisuuden tarinaksi. Tarinassa jokaisen siihen puhutun osapuolen tulee omaksua tietyt paikat kuulluksi tullakseen. Tällöin tulee opetetuksi ja opituksi se, kuinka olla ”oikealla” tavalla nainen ja ”oikealla” tavalla mies. Opimme tarinan jo varhain, minkä seurauksena toimimme tyttöinä ja poikina ja myöhemmin naisina ja miehinä (vrt. Butler 1990). Kahtiajaoilla on poliittinen ulottuvuus, ja kuten Maria yllä totesi, kysymys on vallasta.

Vanhat parrat hyväksyy naisen iän ja sukupuolen takia imagosyistä keulille, kunhan se on hiljaa ja hymyilee. Mut sit muuttuu vaaralliseksi, jos aukasee
suunsa ja sanoo mitä ajattelee (Hilja.)

Valta toimii tehokkaasti. Tasa-arvotyötä järjestötehtävissä tehneen Hiljan esimerkissä tilanne kääntyi keskustelumahdollisuuden sijaan uhkaksi. Mervi Heikkinen kysyi Marialta, minkä takia tasa-arvo herättää niin monenlaisia reaktioita. Maria vastasi hänelle ottamalla esimerkin Etelä-Afrikan apartheidista. Maria kuvasi valtasuhdetta tietynlaisen järjestyksen ylläpitämisen mekanismina. Maria totesi, että
jos näyttää siltä, että jokin alkaa uhata etuoikeutetuissa asemissa olevien asemaa, alkavat etuoikeutetuissa asemissa olevat välittömästi varjella asemaansa:

Mervi: Miks tää tasa-arvo herättää niin monenlaista suhtautumista ja tunteita?

Maria: (…) Sen voi käsitteellistää monella tavalla. Se voi olla oman aseman varjelemista. (…) sitä voi tarkastella tämmösen niinkun, niinkun valtasuhteen ylläpitona. Jos aatellaan, et Etelä-Afrikassa sillon, kun tää apartheidin tai se sisäinen kamppailu rotusortoo vastaan tai siis nää sorretut yrittivät purkaa sen rotusorron. (…) Mimmosia argumentteja siellä käytettiin. Elik-
kä nää oli jollain tavalla nää, jotka oli luokiteltu värillisiksi ties millä perusteilla, jotka osin oli aivan käsittämättömiä, niin, tota, ne oli jotenki huonompia.

Heteronormatiivisessa järjestyksessä sukupuolittava valta on toiminut ehtona jokaiselle subjektiasemalle. Kyseinen valta on tehnyt Tuija Pulkkisen mukaan mahdottomaksi sen, että yksittäinen ihminen voisi jättää kyseisen vallan huomiotta tai vastustaa sitä mielensä mukaan (Pulkkinen 2003, 214). Tasa-arvotyötä ovat tehneet Suomessa pääosin naisiksi nimetyt ja tasa-arvotyö on saanut ”naisleiman”. Naisvaltainen tasa-arvokeskustelu on katsottu yksipuoliseksi ja puutteelliseksi, jolloin tavoitteeksi on asetettu ennemminkin ”sopusointuinen” miesten ja naisten yhdessäolo (Raevaara 2005, 196; myös Raevaara & Saarikoski 2002, 269). Miehiä
on vuosikymmenten ajan houkuteltu eri tavoin tasa-arvotyöhön mukaan. Haastateltavat kuitenkin totesivat, että kyseinen houkuttelu on ollut melko tuloksetonta.

Jos heteronormatiivisuutta ajatellaan modernin vallan hallinnan tekniikkana, se on koodattuun sukupuoleen järjestymistä. Sukupuolikoodin tilanteinen ”oikein” hallinta voi mahdollistaa joiltain osin kuulluksi tulemista. Sukupuolen ”oikein” hallintaa voi ajatella eräänlaisena heteroseksuaalisena sukupuolikompetenssina, joka taidetaan, koska esittämisen säännöt ovat tutut (vrt. Gherardi 1995, 135–136). ”Oikeanlaisen” naiseuden tilanteinen performointi voi tuottaa mielihyvää, mikä tarkoittaa, ettei kyse ole ”uhrina” tai ”alistettuna” toimimisesta tai feminiinisyyksien tuottumisesta pelkästään alisteisina (vrt. Jenkins 2002, 6; Ronkainen 1999, 67–68; Gherardi 1995).

Opimme itse valitsemaan ”oikeaksi” määritellyn tavan toimia (myös Hakala 2007, 16). Eräässä tilaisuudessa tasa-arvotyötä tehnyt tutkija kertoi esimerkin ”oikeanlaisesta” naiseudesta suoriutumisesta, jonka seurauksena hän katsoi tulleensa kuulluksi. Hän kertoi huomanneensa, että kouluttaessaan tasa-arvoasioita ryhmille, jotka koostuivat miehistä, hän oli ottanut esimerkiksi miespuolisen elämänkumppaninsa. Heteroksi tunnustautuminen oli keino lieventää vallalla olevan järjestyksen kyseenalaistumiseen liittyvää pelkoa, jota tutkija kuvasi myös lesbo-feminismiin liittyväksi peloksi.

Heteronormatiivisen sukupuolijärjestyksen uudelleen tuottaminen lienee näyttäytynyt kärjistyneimpänä miesvaltaisen teknologian piiriin liittyvässä tasa-arvo-työssä (myös Brunila ym. 2005; Brunila tulossa). Projekteissa sukupuolia on ollut kaksi ja kohderyhminä ovat olleet enimmäkseen tytöiksi ja naisiksi nimetyt. Projektien suuntana on ollut yhteiskunnallisessa hierarkiassa ylemmäksi asettuva mieheys, johon on kuroteltu esimerkiksi emansipoimalla naisiksi nimettyjä rohkeammiksi ja
itsenäisemmiksi (ks. Brunila ym. 2005). Toisaalta Euroopan unioni on ollut samaan aikaan vaikuttamassa siihen, että eroihin on projektien avulla kiinnitetty huomiota (esim. Lehtonen & Mustola 2004; Lehtonen 2002; Juvonen 2002).

Tilannetta on monimutkaistanut se, että tasa-arvotyö on edellyttänyt vaativia kompetenssin muotoja. Tasa-arvotyössä on puhuttu monilla kielillä, jotta neuvottelu on jatkunut. Samalla tasa-arvotyö on tullut vahvistaneeksi sitä, mikä on normaalia ja tavoittelemisen arvoista:

Alli: Et sun täytyy osata lukee sitä organisaatiota ja sun täytyy osata niinku tavallaan toimia sen, niitten, sun täytyy tietää se raja, mitä sä et voi ylittää,jos sä haluat vaikuttaa positiivisesti siinä organisaatiosta. (…) Kristiina: Mikä se raja on?

Alli: (…) jos sä meet hyvin patriarkaaliseen, maskuliiniseen organisaatioon, joka on erittäin niinku tällanen tuloskeskeinen ja näin, niin se raja, ne rajat on niinku hirveen paljon kapeemmat. Jos sä pillahdat itkuun kokouksessa, niin out you are (…). Tai alat tunteilemaan jossaki, että nyt tää on kyllä hirveen väärin, kun mä en saa sitä tai tätä, tai lapsen hoito ei järjesty tai puhut,
puhut käsitöistä tai puhut jostakin feminiinisestä asiasta, niin sä oot out.

Allin esimerkki kuvaa rajoja, joiden haastaminen tai kyseenalaistaminen ei professionaalisessa tasa-arvotyössä ole mahdollista, jos haluaa tulla kuulluksi. Heteronormatiivisuus tulee uudelleen tuotetuksi poissulkemisen ja vastakkainasettelujen kautta ja sukupuoli keksitään aina uudelleen. Sukupuolen keksimistä yhä uudelleen tarvitaan sekä heteronormatiivisuuden että tasa-arvotyön ylläpitämisessä. Niin kauan kun tasa-arvotyö operoituu heteronormatiivisessa järjestyksessä, se ylläpitää vastakkainasetteluja. Tai Tuula Juvosen (2002) sanoin ”heteronormatiivisten käytäntöjen kyseenalaistamaton toistaminen uusintaa ja tuottaa yhä uusia syrjiviä käytäntöjä” (Juvonen 2002, 256).

Arawn kirjoitti...

Oho. Nuo vinkit äkäisen naisen rauhoittamiseksi eivät edes olleet niin huonoja kuin olisin odottanut. :)

Henry kirjoitti...

Jotenkin näyttää siltä, että 1) on haastateltu naisia ja sitten 2) on lainattu teksin sisään valikoituja pätkiä haastatteluista omien päätelmien tueksi ilman, että haastatteluaineistoa olisi käsitelty mitenkään systemaattisesti.

Anonyymi kirjoitti...

"Yhteiskunnassa ylläpidetään tarinaa, jota voisi kutsua heteronormatiivisuuden tarinaksi."

- Yleensä tätä pidetään ihmiskunnan elämän jatkumisen elinehtona ja sen "tarinana".

"Miehiä on vuosikymmenten ajan houkuteltu eri tavoin tasa-arvotyöhön mukaan. Haastateltavat kuitenkin totesivat, että kyseinen houkuttelu on ollut melko tuloksetonta."

- Ihanko totta?

”Oikeanlaisen” naiseuden tilanteinen performointi voi tuottaa mielihyvää, mikä tarkoittaa, ettei kyse ole ”uhrina” tai ”alistettuna” toimimisesta tai feminiinisyyksien tuottumisesta pelkästään alisteisina (vrt. Jenkins 2002, 6; Ronkainen 1999, 67–68; Gherardi 1995)."

- Performointi. Ja vieläpä "oikeanlaisen naiseuden tilanteinen" performointi. - Tämähän on aina vain hienonpaa.


"Projekteissa sukupuolia on ollut kaksi ja kohderyhminä ovat olleet enimmäkseen tytöiksi ja naisiksi nimetyt."

- Niin, sukupuoliahan on tunnetusti ainakin sata.

"Tilannetta on monimutkaistanut se, että tasa-arvotyö on edellyttänyt vaativia kompetenssin muotoja. Tasa-arvotyössä on puhuttu monilla kielillä, jotta neuvottelu on jatkunut.

- Että on oikein kielillä puhuttu. Eipä yllätä. Ja kun sukupuolia - naisia ja miehiä - on tunntusti yli nuo sata erilaista sukupuolta.


"Jos sä pillahdat itkuun kokouksessa, niin out you are (…)."

- Voi siskot ja veljet sentään.


"sukupuoli keksitään aina uudelleen."

- Tuskinpa vain keksitään.


mies jota ei ole,
ei mies erityinen,
Antti Heiskala

Anonyymi kirjoitti...

Väitöskirjan tekijä- Brunilalle tieteellistä apua:

VITTUUNTUMISTAPAISTUMINEN

Tieteellinen huomioni: Taitaa muuten tämän "tasa-arvotyön projektitapaistumisen" yhteydessä olla performoitu myös tälläinen, niinku, miesten yleinen vittuuntumistapaistuminen. Tätä on hyvä selivIttää seuraavat viisi vuotta ja performoida sitten siitä vähän diskurssia ja sukupuolta, jota ei ole.

erityisen performatiivisin tieteellisin terveisin, mies jota ei ole,
sukupuolelta, jota siis ei ole,
antti heiskala

Jape kirjoitti...

Arawn: "Oho. Nuo vinkit äkäisen naisen rauhoittamiseksi eivät edes olleet niin huonoja kuin olisin odottanut."

Mutta tepsisivätkö ne oikeasti esim. sinuun? Muistaakseni sinä itse Arawn, hiljan kerroit olevasi äkäinen kuin perseeseen ammuttu karhu :)

Arawn kirjoitti...

Olen joskus. Ja tietyssä mielessä omalta kannaltani tuota kommentoinkin - kyllä nuo minuun toimisivat. Tietysti sillä on vähän eroa, suutunko suoraan miehelleni vai johonkin muuhun, kun mies on paikalla. Edellinen vaatii enemmän diplomatiaa, mutta jälkimmäinenkin jonkin verran, koska esim. kohteen puolustelu saisi minut suuttumaan miehellenikin.

Sinänsä kohdetta saa kyllä puolustaa, voinhan minäkin hyvin olla suuttuessani epäreilu ja väärässä, mutta se kannattaa tehdä sen jälkeen, kun kiukku on laantunut. Vihaisena sitä ei todellakaan kuuntele mitään järkipuhetta.

Vortac kirjoitti...

Noista raivoamisvinkeistä paljastuu aika hyvin asenne, jonka mukaan mies ei saa suuttua, mutta naisen raivo pitää ymmärtää ja olla samaa mieltä ja alistua ja blaablaa (vaikka mukamas sanottiinkin, ettei 'alistuvasti' saa olla samaa mieltä, heh)..

Siis miehen pitää joustaa, nainen saa rauhassa raivota jne. Naisen ei tarvi ymmärtää miestä, ja nainenhan EI raivoa ilman, että mies on siihen syypää .. siis mitäs siinä oli, jotain että voit olla naisen ongelmaan syypää mutta et vastuussa hänen tunteistaan tai reaktioistaan.. mitäs jos mies ei olekaan naisen ongelmiin syypää? Onkos sitä vaihtoehtoa edes fundeerattu?

Mjooh. noh, sellasta se on nykyaikana. Vinkki 10 oli ainoa jotenkuten järkevä. Mitäs jos naisen raivoaminen alkaa raivostuttaa miestäkin, pitäisikö naisen sitten vuorostaan rauhoittua ja olla miehen kanssa samaa mieltä?

Ei tollanen voi koskaan käytännössä toimia, jos on esim. kaksi tulen merkkiä, jotka molemmat raivoavat.. kyllä molemmilla pitää olla oikeus tulistua ja suuttua vääryyksistä ja epäreiluudesta, mutta kun nainen nyt pystyy raivoamaan ihan tyhjästäkin, mies yleensä ei.

Sen takia nuo vinkit ovat hyvinkin epäreiluja miestä kohtaan.

- Vortac

Vortac kirjoitti...

Kommenteissa tosta raivojutusta olikin aika helkkarin mainio kommentti, joka oikeastaan aika hyvin kertoo sen mitä koetin itsekin (epäonnistuneesti) sanoa edellisessä viestissäni..

Aivan liian monta ohjetta. On tarve tiivistää, niin muistaa paremmin:
1. Mielistele.
2. Aseta rajat.

Naisilla on erioikeus käyttäytyä miehiä huonommin. Toisin sanoen, heillä on vapaus tuhota suhde haluamallaan tavalla.

Sinänsä mainitut ohjeet kyllä toimivat, olen sen huomannut. Jopa yhdessä kävelylle lähtö on toteutunut. Mutta kysyy se vaan pitkääpitkää pinnaa, että joka ikisen konfliktin kohdalla jaksat olla itse diplomaatti toisen kiukutellessa - usein ilman aikojaan - suu vaahdossa. ... ja me miehet ei aikuistuta koskaan...? Töiden jälkeen voisi muutakin tehdä kuin kasvattaa akkaa aikuiseksi.

...ja jos olet väsynyt tai muuten jo valmiiksi kotiin tullessa leipiintynyt ja saat alkaa kuuntelemaan nalkutusta, niin ei ole yhtään ihme jos siinä pari vähemmän muotoiltua ja harkittua sanaa lipsahtaa mantelitumakkeesta.

Tuo rajojen asettelu pitää ottaa tehokkaampaan käyttöön, kiitti vinkistä. Akka kuriin, p**kele! ;
)

Jeps, tohon mulla ei ole enää lisättävää, etenkään kun mun lisättävyydet varmasti vain huonontaisivat selitystä. Juuri noin se on. Akat saa luvan olla ihan yhtä aikuisia kuin miehetkin joutuvat nykyelämässä aina olemaan.

- Vortac

Anonyymi kirjoitti...

Minua ohjeet lähinnä ärsyttivät. Miehen tulisi olla se tyyni ja järkevä isähahmo joka ei ota naisen suuttumusta vakavasti vaan pyrkii rauhoittamaan kiukuttelevan pikkutytön hymistelevällä asenteella. Yök. Ja olen nainen.

Anonyymi kirjoitti...

"Niin, sukupuoliahan on tunnetusti ainakin sata."

Montako sukupuolta Antti Heiskalan mielestä on ja miten määrittelet ne?

Arawn kirjoitti...

Ano: Kuinka mies sitten ottaisi naisen suuttumisen vakavasti? Raivoamalla mukana?

Anonyymi kirjoitti...

Olen kyllä huomannut että aina ei kannata rauhoitella, antaa vain mennä jos vituttaa.

Jos vaimo alkaa riitelemään jostain omasta mielestäni epäreilusta asiasta jo kymmenettä kertaa, niin yleensä hermostun ja heitän sen esineen joka sattuu olemaan kädessä, seinään voimasanojen kera (olettaen ettei se ole liian kallis eikä hajoava esine. Kynä, kumi tai kaukosäädin ovat hyviä). Yleensä siinä vaiheessa menee viesti perille että nyt mentiin tässä yksittäisessä asiassa rajan yli.

Normaalisti sitten enemmän noiden vinkkien mukaan. Jotkut naiset hermostuvat vielä enemmän siitä jos toinen ei näytä yhtään hermostuvan, ts. "ei ole mukana" eli pelkkä rauhoittelu saattaa olla vain bensan kaatamista liekkeihin.

En tiedä onko tuo oma hermostuminen hyvä asia, mutta ei sitä aina jaksa olla kylmä viilipytty. Silloin vain kerää vitutusta sisälleen ja se kun joskus purkautuu väärään ainaan niin kyllä vaimo saa ihmetellä, miten noin pieni asia sai noin valtavan paukun aikaan (vaikka todellisuudessa siinä pamahti kaikki viimeisen kolmen kk ärsytykset kerralla).

Jape kirjoitti...

"Montako sukupuolta Antti Heiskalan mielestä on ja miten määrittelet ne?"

Minusta tämä kysymys pitää suunnata naistukimuksen tutkijoille, jotka ovat tätä teemaa tutkineet jo pitkään ja hartaasti. Ainoa vain, että eivät ole saaneet vielä mitään julkaisukelpoista ilmeisesti aikaiseksi. Ehkä tästäkin saa jonkun uuden naistutkimuksen projektin, jossa tutkitaan, että miksi ei ole saatu mitään selville...

Tuo väie, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi on nimenomaan alunperin naistutkimuksen hörhöjen esittämä väite.

Anonyymi kirjoitti...

Minuakin kiinnostaisi naistutkijoiden määritelmä sukupuolelle, mutta yhtälailla "vastakkaiset" näkemykset. Kerro nyt Jape oma mielipiteesi montako sukupuolta on (ilmeisesti kaksi) ja miten määrittelet ne?

Anonyymi kirjoitti...

""Niin, sukupuoliahan on tunnetusti ainakin sata."

Montako sukupuolta Antti Heiskalan mielestä on ja miten määrittelet ne?"

Johan tuossa sanoin, että sukupuolia on -tunnetusti- ainakin sata, näistä ylivoimaisesti tärkeimpinä lesbofeministit ja telaketjufeministit. Tosin, sitten kun tosipaikka on kyseessä, - kuten esimerkiksi asevevollisuus, hedelöityshoitolaki tai tasa-arvovaltuutetutun toimisto - sukupuolien lukumäärä supistuu yllättävästi kahteen tai jopa yhteen.


mies jota ei ole,
sukupuolta, jota siis ei ole,
antti heiskala
( ei mies erityinen )

Vortac kirjoitti...

Nii-in - sukupuoli on varsin suhteellinen käsite, kuten kaikki feminismin väitteet. Nainen pystyy kaikkeen mihin mieskin jos on tarkoitus saada isoa palkkaa - mutta jos onkin kyse jostain ikävästä velvollisuudesta, tai väkivallasta niin oho, yhtäkkiä nainen onkin 'fyysisesti heikompi' ja uhri, yhyy yhyy, ei naista saa lyödä tai laittaa armeijaan!!11..

Feminismi on siksi kätevää, ettei mikään ole täsmällisesti määriteltyä ja kaikki heiluu ja ailahtelee aina minkäkin tilanteen mukaan. Jopa 'feminismejä' on kuulemma erilaisia. Kas kun en vain ole nähnyt tätä koskaan konkretisoituvan missään - vain se yksi ja ainoa feminismi jyrää miesvihallaan yhteiskunnassa syyttömiä miehiä koko ajan pahempiin olotiloihin, kunnes.. noh, se jää tulevaisuuden kerrottavaksi.

- Vortac

Anonyymi kirjoitti...

Ei mitään uutta. Antti Heiskalan kanssa on mahdotonta keskustella.

Anonyymi kirjoitti...

"Ei mitään uutta. Antti Heiskalan kanssa on mahdotonta keskustella."

Vai on tämäkin nyt sitten mahdotonta. Kenelle on, kenelle ei. Tietenkin sinulla olisi oltava edes joitain argumenttejä jotta pääsisimme eteenpäin.

Vastaisitko kuitenkin vielä miten "sukupuoli" määritellään siellä missä sillä todella on väliä, kuten lainsäädännössä ; jatketaan edelleen noista aiemmin mainitsemistani, kohdittain seuraavasti:

a) Montako sukupuolta otetaan huomioon siinä miten ASEVELVOLLISUUS määräytyy? Ja mitkä ( kaikki ) havaitsemasi sukupuolet ovat ovat asevelvollisia?

b) Montako sukupuolta otetaan huomioon siinä miten "jollekin sukupuolelle" on annettu absurdi oikeus lisääntyä keinotekoisesti "ilman toista sukupuolta" - mikä on tietenkin täydellinen vale ja lapsen ihmisoikeuksien räikeää polkemista.

Eli kuinka monella sukupuolella on Suomen lainsäädännön mukaan oikeus "HEDELMÖITYSHOITOIHIN"? Mitä ovat nämä sukupuolet?

c ) Ja laitetaan nyt sitten vielä tämä: Montako sukupuolta otetaan huomioon tasa-arvovaltuutetun toimiston toiminnassa? Montako sukupuolta on noissa elimissä edustettuna? Mitä ovat nämä edustetut sukupuolet?

...

Siitä olen samaa mieltä kanssasi, että on mahdotonta keskustella jos sinä (te) keskustelusta kieltäydyt(te), kuten olet(te) tehneet jo vuosikymmeniä, vaikka samaan aikaan kovasti heitätten legendaa siitä kuinka nimenomaan naiset ovat verbaalisesti kyvykkäämpiä! Parempaanko te ylivertaiset ette kykene? Ymmärrän kyllä, minkäs teet. Kun argumenttejä ei sitten ollutkaan millä vastata. Silloin te yleensä aloitatte keskusteluterrorin ja muun häirinnän. Näinkö nytkin tulee käymään?


antti heiskala

mies jota ei ole,
sukupuolta, jota ei siis kuullemma ole, kaikkein viisaimpien mukaan.( ei mies erityinen )

Anonyymi kirjoitti...

Lähetä Heiskala vielä muutama copypastetus niin kuin tapoihisi kuuluu.

Anonyymi kirjoitti...

Kuule, jos siteeraan jotain tutkimusta, niin tapoihini ei kuulu kirjoittaa sitä ja sen sanomaa itse uudelleen.

antti heiskala

Vortac kirjoitti...

Mr. Heiskala - näin käy, kun koettaa järkeillä anonyymitroolaajien kanssa. Ei se ole koskaan ihmiskunnan historiassa toiminut, enkä usko, että saat sitä toimimaan.

Siis vinkiksi; kannattaa jättää lukematta anonyymien kommentit kokonaisuudessaan, VAIKKA pieni prosentti niistä joskus tuokin totuuden jyvän mukanaan.

Toinen vinkki; ne anonyymit, jotka pitävät itseään jollakin tavalla järkevinä ja tahtovat oikeasti keskustella ja tuoda mielestään hyviä pointteja tänne, ottakaa jokin nimimerkki käyttöön ja pysykää siinä. Näin ainoiksi anonyymeiksi jäävät ne troolaajat, jotka eivät uskalla edes itsekeksityllä nimimerkillä suorittaa puskastahuutelujaan ja ad hominemejaan. Niinpä keskustelu voi pysyä tällä tavoin sivistyneenä, ja kaikki totuuden, reiluuden ja aidon tasa-arvon puolella olevat pääsevät mukaan.

Nyt kun näitä anokalastajia katselee, kyllä taisi olla parempi silloin kun tänne oli rekisteröidyttävä. Sinänsä se tosin on meikäläiselle aika merkityksetöntä - minua ei rekisteröiminen haittaa (tai siis blogger/google-'henkilöllisyyden' käyttäminen), mutta tämäkin käy kyllä - anoja vain tässä järjestelmässä yleensä parveilee liikaa.

- Vortac