Kiimainen misogynia

Jami Järvinen

Heteromiehen – sitävastoin – tunnistaa siitä, että hän vihaa naisia eikä halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä.

Miesliike on vähän niin kuin suomalainen kateus. Tunnemme tapauksen: kun naapuri tekee saunaremontin, se ei saa perussuomalaista kilpailemaan hänen kanssaan ja investoimaan uusiin lauteisiin omissa märkätiloissaan, vaan toivomaan, että naapurin sauna palaisi.

Aivan samalla tavalla miesasiamiehet ovat lähteneet siitä, että tärkeintä ei ole miehen vapauttaminen ahdistavasta mieskuvasta, vaan sota naisia vastaan. Viimeksi tätä alaluokilla opittua tyttöbakteerikammoa on hehkuttanut eräs lystikäs ukkeli peräti kahdessa julkaisussa.

Mutta kenties mielenkiintoisinta tässä avauksessa ei ole sen kiimainen misogynia, vaan eräs taloustieteen paradigman haastava väite: työ onkin sitä tehokkaampaa, mitä enemmän siihen käytetään aikaa!

Naiset eivät tätä tietenkään ymmärrä, vaan ovat valmiita jopa lakkoon voidakseen tehdä vast’edeskin kymmenen tunnin työt kahdeksassa.

Taustapeilin Pyöreä pöytä (Sumasesta 20.30 alkaen) ja kommentti aiheesta:

Aivan aluksi täytyy tehdä tunnustus: apinakaan ei aina ole täysin oikeassa. Olen nimittäin tullut fanittaneeksi niin Fatbardhe Hetemajta kuin Rakel Liekkiäkin. Ehkä siihen on ollut syynä pohjaton optimistisuuteni. Haluan aina uskoa hyvää muista apinoista niin kauan kuin he eivät heitä likavesisankoa suoraan päin naamaa. Nyt nämä arvon leiditkin sitten onnistuivat sen tekemään. Meillä on siis entistä lyhyempi lista julkimonaaraita, jotka voidaan lukea täysijärkisten apinoiden joukkoon.

Oikeastaan minun ei edes pitänyt kirjoittaa mitään tällaista juttua, tilauksessa oli aivan jotain muuta. Mutta niin sitä sitten oli pakko muuttaa suunnitelmia, kun satuin kuuntelemaan tänäistä Taustapeilin Pyöreän pöydän jaarittelua. Siinähän Fatbardhe nosti keskusteluun tutkija Pauli Sumasen laskelmat, joiden mukaan naisten euro on miesten euroa suurempi, jos laskennassa otetaan huomioon tehdyn työn määrä. Tasa-arvonäkökulma paljastaa lisäksi, että naisten euro on 115-118 senttiä. Ja mikä yllättävintä, miehet tekevät enemmän töitä, vaikka mukaan laskettaisiin kotityötkin!

Puhetta johtaneen Pauli Aalto-Setälän mukaan Hankenissa opiskeleva Fatbardhe oli täynnä pyhää vihaa esitellessään asiaa, jonka tosin myönsi oikeaksi, mutta jota ei voinut feministinä hyväksyä! No löytyihän se piilossa ollut feministi: kiitos Sumaselle, nyt me femakot ollaan hiljaa loppuelämämme. Rakel astui kaapista ulos yhtyessään kiitokseen, mutta kieltäytyi toki hiljentymisestä. Apinan on siis syytä perua kaikki näihin naaraisiin liittyneet aiemmat ylistykseni. Olen hairahtunut kauniin ulkokuoren lumoihin, näin kai omaa typeryyttään voisi perustella – niin helvetin alkeellinen moka vaan. Ei sitä urosapina koskaan näytä oppivan.

Tunteet jyrää

Sinänsä reilua Fatbardhelta, että hän myönsi kielteisen suhtautumisensa perustuvan tunteeseen. Tunne menee tiedon edelle, tämänhän olemme jo moneen kertaan oppineet. Mutta jos tieto heitetään romukoppaan vain siksi, että saataisiin itselle enemmän valtaa, puhutaan jostain muusta kuin tasa-arvosta. Tietysti aivan ihanaa, että Fade näin suorasukaisesti paljasti feministilogiikan logiikattomuuden.

Keskustelusta kävi ilmi, ettei hän ollut edes lukenut Sumasen kirjaa. Silti hän julisti, ettei suostu ymmärtämään ansiotason ja palkkatason eroa – vaikka opiskelee itse kauppatieteitä… Mitä tämä kertookaan naaraista yleensä, naaraiden työmoraalista tai -motivaatiosta? Loppukaneettinsa paljastikin sitten kaiken: minä haluan, että minun euroni on 120 senttiä!

Paljon kehittyneempiä eivät olleet Rakel Liekinkään mielipiteet. Hänkin myönsi heti aluksi, ettei tunne asian faktoja, mutta vastustaa silti. Hän leimasi Sumasen laskelmat löysäksi ja huvittavaksi provokaatioksi, joka on sukua Henry Laasasen nostattamalle hälylle seksuaalisesta vallasta. Aika erikoista, ettei edes seksillä uransa luonut naaras pysty myöntämään evoluutivista tosiasiaa ihmislajin käyttäytymisestä. Se kertoo jostain syvällisestä aivojen virhekytkennästä tai kyvyttömyydestä tunnistaa itselle kuvitteellisen epäedullisia totuuksia.

Rakel syytti Laasasta tutkimusaineiston vääristelystä. Niin tyypillistä naarasläppää. Toisia syytetään siitä vilungista, joka omissa piireissä on jokapäiväistä ja oikeastaan koko nais”tutkimuksen” ydintä. Rakelin mielestä pitäisi nähdä tilastojen taakse. Niinpä niin, sitähän Sumasen työ nimenomaan on. Ohjelman ainoa miesvieras Pekka Seppänen yritti ansiokkaasti muistuttaa juurikin tästä näkökulmasta, mutta hän tuskin sai suunvuoroa. Kuinka on mahdollista, että vain Sumasen laskelmat olisivat vääriä, mutta nais”tutkimuksen” tuottama 80-sentin mantra pitäisi niellä sellaisenaan?

Molemmat naaraat tietysti heittivät kehiin äitiyskortin, vaikkei kummallakaan ole asiasta kokemusta. Äitimyyttiä on hauska hyväksikäyttää omien etujen ollessa kyseessä. Muutoinhan feministit pitävät äitiyttä yhteiskunnan pohjasakkaan kuuluvana ilmiönä. Sumanen kun onnistui laskemaan, että lähes orjatyöhön verrattava varusmiespalvelus pienentää miesten ansioita 4,2 prosenttia. Tämäkään ei naaraillemme kelvannut. Heti tuli vaatimus, että raskausajaltakin pitää saada palkkaa. Mitähän tämä nyt tarkoittaa? Eihän palkanmaksu raskausajalta keskeydy ja vaikkei olisi työssäkään, minimiäitiysrahan suuruus on 22 euroa. On se sentään moninkertainen varusmiehen 4,40-10,20 euron suuruisiin päivärahoihin verrattuna. Eikä raskaaksi ole pakko hankkiutua, kuten armeijaan.

Sodan varjossa kasvaa kostajien sukupolvi

Miesasiamies Henry Laasanen älähti Helsingin Sanomissa 29.3.2010 samasta aiheesta. Tasavallan presidentti Tarja Halonen oli Ylen mukaan Espanjassa puhuessaan todennut, että sotilaallisista konflikteista kärsivät usein eniten naiset ja tytöt. Laasasen mukaan tämä oli kaukaa haettu feministinen naisuhriväittämä, koska sodissa kuolee miessotilaita.

Uskaltaisin arvioida, että miesasialiikkeen miesuhriväittämä lipsahti tässä kohtaa hiukan syrjään. On tärkeää nostaa esiin miesten kokemus sodasta; on myös tärkeää kysyä, miksi miesten on mentävä sotaan. Vastaus ei kuitenkaan ole se, että pakotetaan jonkin aritmeettisen tasajakokaavan mukaan kaikki menemään sotaan.

Matemaattisten kaavojen pohjalta ei myöskään voi ratkaista kysymystä kärsimyksen jakautumisesta.

Sumas-causti HS-raadin kynsissä

Vapaaehtoistyö ja lastenhoito BKT:een!