tiistaina, lokakuuta 19, 2010

Jan-Eric Lapanen

Ketonen & Myllyrinne: profeministi Jan-Eric Lapasen haastattelu

AVIOLIITON ONNELLISUUS

Suomalainen mies

7. Laki, halu, sukupuolittuminen. Psykoanalyysin radikaalit mahdollisuudet

Puheenjohtaja: Livia Hekanaho

Nana Blomqvist: Halun ja identiteetin merkitykset miesten seksikulutuksen puolustuspuheessa

Tämä esitelmä perustuu pro gradu -tutkielmaani jossa tarkastelen foucaltilaisesta diskurssianalyyttisestä näkökulmasta, sitä miten miesten oikeutta kuluttaa seksiä puolustetaan. Tavoitteeni on kyseenalaistaa seksin kuluttaminen oikeutena. Tarkastelen tämän diskurssin muodostamia halun, sukupuolen ja identiteetin merkityksiä selvittääkseni, miten halu kytkeytyy identiteettiin ja tässä tapauksessa maskuliinisuuteen.

Materiaalini kostuu yhtäältä Hufvudstadsbladetin keskustelupalstoilla käydystä keskustelusta vuonna 2002 ja toisaalta Henry Laasasen kirjasta: Naisten seksuaalinen valta. Hufvudstadsbladetin keskustelu käsitteli silloisen kansanedustajan Eva Biaudetin lakiehdotusta kieltää seksin ostaminen Suomessa. Henry Laasanen taas käsittelee kirjassaan naisten ja miesten seksuaalisuutta. Hänen mukaansa seksi on resurssi jota naiset voivat käyttää vallan käytön välineenä miehiä kohtaan.

lauantaina, lokakuuta 02, 2010

Tasa-arvo unohtui

HS: Siilasmaan ryhmä unohti tasa-arvon

Juuso Erno

Risto Siilasmaan johtama selvitysryhmä pitää nykyistä, vain miehiä koskevaa, asevelvollisuutta parhaana maanpuolustusratkaisuna Suomelle (HS Kotimaa 29. 9.). On yllätyksetöntä, että Siilasmaan selvitysryhmä asettuu raportissaan miehiin kohdistuvan lainsäädännöllisen sukupuolisyrjinnän puolelle, tasa-arvoa vastaan.

Päättäjät pitävät tunnetusti tasa-arvon edistämisvelvoitetta pelkkänä vitsinä, varsinkin silloin, kun sen toteuttaminen edellyttäisi konkreettisia toimia miesten aseman parantamiseksi.

Samassa hengessä olisi epäilemättä syytä pohtia yhden lisääänen myöntämistä jokaiselle asevelvollisuutensa suorittaneelle miehelle vaaleissa. Olisihan kohtuullista, että suuremmista velvollisuuksista seuraisivat suuremmat oikeudet, etenkin kun asevelvollisten odotetaan olevan tarvittaessa valmiita uhraamaan henkensä heitä syrjivän isänmaan puolesta.

Tietenkin tällainen järjestely olisi naisia sukupuolen perusteella syrjivä, mutta eihän tasa-arvon toteutumisella ole poliittisen eliitin mielestä mitään väliä. Tuorein todiste tästä ajattelutavasta on Siilasmaan selvitysryhmän raportti.

Jos Suomen maanpuolustuskyvystä ollaan vakavissaan kiinnostuneita, varusmiehiä olisi kohdeltava ihmisinä ja puolustusvoimien arvokkaimpana voimavarana eikä tykinruokana tai orjatyövoimana. Tässä suhteessa raportti sisältää lupauksia paremmasta.

puheenjohtaja
Miesten tasa-arvo ry

HS: Miksi kolmikymppiset miehet aina saavat hakemani työpaikat?

30m=50n

Työuraa pitäisi tehdä, mutta kuinka tehdä sitä, kun uralle ei pääse? Olen tolkullisen näköinen ja oloinen, kohtuullisen hyvin koulutettu, laajalla ja monipuolisella työkokemuksella varustettu nainen. Osaan ja pystyn tekemään eri asioita, haluan oppia ja opettelen koko ajan lisää. Ikää on hivenen yli 50 ja luulen, että siihen se uralle pääsy tyssääkin. Tai uralle takaisin pääsy. Olin eräänlaisella uralla, mutta perhesyiden vuoksi siirryin vakituisesta työpaikasta osa-aika- ja pätkätöihin.

Töitä on riittänyt. Takaisinpääsy vakituisiin töihin tai pidempiaikaisiin sijaisuuksiin ja samalla jonkinlaiseen työyhteisöön ei kuitenkaan onnistu.

Osaan ilmeisesti kirjoittaa työpaikkahakemuksen oikein ja tuoda esiin osaamiseni, sillä kutsu on haastatteluihin yleensä tullut. Mutta siihen tie on päättynyt. Joka kerran on lopputulos ollut sama: paikan on saanut kolmikymppinen mies. Yksi kerta olisi voinut olla ok ja ehkä henkilökysymys, mutta että joka kerta sama tulos? Mitä niissä kolmikymppisissä miehissä on enemmän? No tiedänhän minä, mutta hakkaako se työurani, jota olen päivittänyt 23-vuotiaasta asti?

Olen siis aloittanut nuorena, kuten nykymantra kuuluu, ja siinä sivussa täydentänyt koulutustani. Mutta kannattiko? No ei, sillä aloituksesta on liian kauan! Ei voi olla minulle miinukseksi, että olen kokenut ajan, jolloin toimistoteknologian huippu oli IBM:n sähkökirjoituskone, kun samaan aikaan olen opetellut ja hallitsen nykytekniikan ja ymmärrän, missä milloinkin mennään oikeassa ja jos jonkinlaisessa virtuaalimaailmassa.

Minulla on perspektiiviä ja ymmärrän oman paikkani ajan ja kehityksen jatkumossa. Mielestäni tämä on pelkästään hyvä juttu, jos sen tekee ilman nostalgiahaihatuksia. Minun katseeni on eteenpäin. Loppupäätelmäni on se, että yli nelikymppisenä naisen ei kannata ruveta "urheilemaan" työpaikkansa kanssa, vaan on syytä pitäytyä siinä työssä, johon on onnistunut pääsemään.

Yli nelikymppisten tulee unohtaa kevennykset ja helpotukset, ja jos jotakin joustoa haluaa, niin lakisääteisten vapaiden kanssa voi kikkailla (jos uskaltaa). Mutta samalla pitää toivoa, etteivät työelämän turbulenssit vie työpaikkaa alta, sillä työuran jatko voi olla 50+-iässä vaikeaa – jos ei mahdotonta. Hoitoalalla töitä kuulemma olisi, mutta ainakin minun vahvuuteni ovat jossakin muualla.

Yhtään työpaikkahakemusta en viitsi enää lähettää, se on resurssieni tuhlaamista. Mies ne paikat kuitenkin saa, ja siitä olen pahoillani myös kolmikymppisten naisten puolesta.

Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.

All-boys schools are not the answer

Marriage rates hit record low

Is War Between Generations Inevitable? What About a War Between The Sexes?

Ulkonäkö vaikuttaa suomalaisten naisten onnellisuuteen

Harriet Harman: So, farewell then, acting leader of the Labour Party