Miesten seksuaalinen tasoluokitteluteoria

Miesten seksuaalinen tasoluokitteluteoria

Suomalaisissa pariutumista käsittelevissä nettikeskusteluissa on vuosien varrella vakiintunut käyttöön miesten seksuaalinen tasoluokitteluteoria, jossa miehet asetetaan kolmeen eri luokkaan: ylempitasoisiin miehiin (YTM) , keskitasoisiin miehiin (KTM) ja alempitasoisiin miehiin (ATM). Tasoluokitteluteorian tarkoituksena on kuvata naisten tarjoaman seksin epätasaista jakaantumista miesten kesken. Miesten asettuminen tasoluokkiin on perimmiltään seurausta naisten valikoivuudesta partnerien suhteen. Tasoluokitus on siten seuraus naisten tavasta arvottaa miehiä, ei miesten käsityksistä itsestään. Yksittäisen miehen menestys naissuhteissa on seurausta miehen markkina-arvosta sekä miehen kyvyistä hankkia naissuhteita. Ylempitasoisilla miehillä on paljon naisten arvostamia ominaisuuksia tai kykyjä naissuhteiden hankkimiseksi, minkä seurauksena heillä on usein lukuisia seksuaalisia naissuhteita. Keskitasoisilla miehillä naisten arvostamia ominaisuuksia tai kykyjä seksuaalisten naissuhteiden hankkimiseksi on keskimääräisen paljon, ja he ovat useimmiten yksiavioisessa parisuhteessa. Alempitasoisilla miehillä on vain vähän naisten arvostamia ominaisuuksia tai kykyjä naissuhteisiin pääsemiseksi, ja heidän elämäänsä luonnehtivat pitkät vastentahtoiset selibaatin jaksot tai täydellinen seksuaalisten naissuhteiden puute. Miehen tasoluokitus ei ole pysyvä, vaan se voi vaihtua elämänkaaren aikana.

Naisten valikoivuuden ja ylempitasoisten miesten lukuisten naissuhteiden seurauksena miesten seksuaalisen hierarkian alapäähän syntyy naisvaje. Jos esimerkiksi jollakin rock-tähdellä on kymmenen bändäriä, miesten seksuaalisen hierarkian alapäähän syntyy vastaavan suuruinen naisvaje, jossa yhdeksän miestä jää ilman yhtään naista. Naisvaje on havaittavissa ilmeisenä esimerkiksi netin deittisivustoilla, jossa partneria hakevien miesten ilmoituksia on usein 2–5 kertaa naisten ilmoituksia enemmän. Keskitasoiset miehet ratkaisevat naisiin kohdistuvan kysynnän ylimäärän tuottaman ongelman sitoutumalla yksiavioiseen suhteeseen. Kenrickin ym. mukaan sitoutuminen yksiavioiseen suhteeseen on joko keskitasoisten miesten aidosti preferoima vaihtoehto tai markkinaolosuhteiden sanelema käytännön pakko. Vähemmän attraktiivisilla miehillä ei usein ole muuta mahdollisuutta kuin valita sitoutunut parisuhde säännöllisen seksielämän turvaamiseksi. (1993.) Jos vähemmän attraktiivisille miehille olisi kuitenkin ollut tarjolla lukuisia seksisuhteita attraktiivisten naisten kanssa, heidän valintansa olisi saattanut olla toinen.

Naisia ei ole mielekästä asettaa vastaaviin tasoluokkiin seksisuhteiden lukumäärän perusteella, koska seksin saaminen miehiltä on helppoa. Naisten motivaatio lyhytaikaisiin seksisuhteisiin ei perustukaan yleensä haluun seksuaalisesta vaihtelusta ja lukuisista seksipartnereista, vaan se keskittyy valikoivasti korkean statuksen miehiin tai geneettiseen laatuun (Smith 1984; Gangestad & Thornhill 1997). Vastaava naisten tasoluokittelu saattaisi pitää sisällään sen ajatuksen, kuinka tasokkaan miehen nainen kykenee sitouttamaan yksiavioiseen suhteeseen.


Ylempitasoiset miehet (YTM)

Haastattelussa erään suositun bändin jäsen kertoi bändin tiestä menestykseen. Kun häneltä kysyttiin, mistä hän tiesi, että bändin menestys oli kasvusuunnassa, hän sanoi, että vuosi vuodelta bändin jäsenille ilmestyi yhä paremman ja paremman näköisiä tyttöystäviä. (Mocsny)

Käsite ylempitasoiset miehet viittaa miehiin, joilla on paljon naisten arvostamia ominaisuuksia ja kykyjä attraktion herättämiseksi naisissa. Heillä onkin usein lukuisia seksuaalisia naissuhteita, koska miehistä seksi naisten kanssa on hauskaa ja seksi uusien naisten kanssa on erityisen hauskaa (Baumeister & Tice 2001, 183). Sellaisissa yhteiskunnissa, joissa moniavioisuus on ollut sallittua, noin 10–15 prosenttia miehistä on hankkinut itselleen useita partnereita (Geary ym. 2004). Yleisesti ottaen tutkimukset osoittavat, että suuri naisten joukko tarjoaa toistuvasti seksiä hyvin pienelle korkean statuksen miesten joukolle, mikä pätee kaikkialla maailmassa (Joseph 2001).

Betzigin (1986) mukaan vallassa olevien miesten elämänkaarissa on toistuva kuvio seksielämän osalta. He suostuvat usein avioitumaan, mutta järjestävät sivuun tasaisen virran muita naisia, joiden kanssa heillä on seksisuhteita yhden yön suhteista monivuotisiin rakastajattariin. Vallassa olevat miehet, joilla on mahdollisuus toimia oman tahtonsa mukaisesti, yrittävät saada kaiken. Heillä on vaimo, jonka lisäksi he nauttivat seksuaalisesta uutuudenviehätyksestä. Desmond Morrisin (2006) mukaan neroilla on tyypillisesti lukemattomia rakastajattaria. Esimerkiksi Albert Einsteinilla oli kymmeniä rakastajattaria, mikä ei välttämättä sovi klassiseen kuvaan etäisestä nerosta. USA:n Presidentti John Kennedy oli kyltymätön ja kärsimätön. Hän preferoi kahta naista kerralla ja vietteli miltei jokaisen tapaamansa naisen tähdistä sihteereihin ja lentoemäntiin. Tapaamisessaan Harold McMillanin kanssa Kennedy valitti, että hän saa sietämättömiä päänsärkyjä, jos hän ei saa seksiä naiselta joka päivä. Myös Picasso oli pakkomielteinen seksin suhteen. Elokuvan nero Charlie Chaplin oli vielä voimakkaampi seksipeto, jolla oli loputon määrä rakastajattaria ja jonka suuri huvi oli tyttöjen neitsyyden vieminen. Chaplin kertoi, että sopiva seksin määrä oli noin kuusi kertaa päivässä. Myös Olavi Virran kerrotaan keränneen hyvin lukuisan määrän naissuhteita (Pajunen 2006) . Virta sai naisen kuin naisen sormiaan näpsäyttämällä, mikä johti naisten esineelliseen hyväksikäyttöön hotelli Tornin villeissä orgioissa. Morrisin (emt.) mukaan kuuluisuus, valta ja rikkaudet tekevät neroista ja lahjakkuuksista hyvin houkuttelevia seksikumppaneita naisille. Syynä miesten intoon hankkia valtavia partnerimääriä on uusien seksiaktien viehätys, joista tulee lopulta vastustamattomia. Kyse ei ole aktista sinällään, vaan uusien partnerien hankinnan viehätyksestä. Kun valloitus on suoritettu, uutuudenviehätys häviää nopeasti ja uusi jahti alkaa.

Baumeisterin ja Ticen (2001, 208) mukaan ammattiurheilijoilla on hyvin lukuisa määrä seksisuhteita naisten kanssa. Vaikka monet heistä avioituvat, he kykenevät silti hankkimaan lukuisia satunnaisia suhteita avioliiton ohessa. Townsendin (1998, 55) tutkimuksissa suurin partnerimäärä miehistä oli tähtiurheilijoilla, opiskelijoiden osakuntien johtajilla ja muilla korkean profiilin miehillä. Hänen haastattelemillaan suurien katsojamäärien urheilulajien tähdillä oli kaikilla ollut yli sata partneria. Monet yksittäiset tapaamiset naisten kanssa sisälsivät pikemminkin suuseksiä kuin yhdyntöjä. Suurin osa noista miehistä kertoi, että he aikoivat avioitua jonain päivänä, mutta he eivät aikoneet pysyä täysin uskollisina. Kolmanneksella noista miehistä oli tyttöystävä, jota he pettivät salaa. Helppo sitoutumattoman seksin saatavuus ylittää korkean statuksen miehillä helposti uskollisista suhteista saadun hyödyn. Mitä korkeampi miehen status ja suosio oli, sitä enemmän naisia hänelle oli saatavilla ja sitä enemmän hän käytti tuota mahdollisuutta hyväkseen. Benedict (1997) kertoo, että yleinen vitsi USA:n koripalloammattilaisten liigassa NBA:ssa meneekin seuraavasti: ”Mikä on vaikein asia NBA:ssa? Olla hymyilemättä, kun suutelet vaimoasi lähtiessäsi matkaotteluihin.” Ammattiurheilijoita tutkinut Benedict kertoo, että tähtiurheilijan korkea status tuottaa heille valtavan määrän naisten tarjoamaa seksiä. Urheilijoilla on loputon määrä seksuaalisia tilaisuuksia, minkä seurauksena he joutuvat usein jättämään avioitumisen väliin. Avioituneidenkin urheilijoiden joukossa vallitsee kirjoittamaton sääntö, joka hyväksyy avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet.

Townsend (1998) kertoo, että hänen löydöksensä tukevat ajatusta miesten erilaisista lisääntymisstrategioista. Korkean markkina-arvon miehet siirtyvät käyttämään lyhyen tähtäimen lisääntymisstrategioita, jotka korostavat partnerin valinnassa fyysistä ulkonäköä ja vähentävät naisen sosiaalisten piirteiden merkitystä. Lyhyen tähtäimen strategiassaan he määrittävät naisen seksuaalisen haluttavuuden lähes yksinomaan fyysisten piirteiden perusteella.


Alempitasoiset miehet (ATM)

Kulttuurimme yksiavioisuus on demokratiaa: urpojen enemmistö on äänestänyt harvalukuiset pekat nurin. Mutta menestyjä-pekat ovat ovelia: he harrastavat peräkkäistä yksivaimoisuutta. He ovat sarja-avioitujia eli he vaihtavat ajan ja synnytysten kuluttaman vaimonsa nuorempaan. Tyhmät urpot eivät huomaa matematiikan armotonta lopputulosta: nuorista naisista, rumistakin, tulee pula. Ja tämän kaiken kerrannaisvaikutuksena syntyy yhteiskunnan alimmalle portaalle yksinäisten miesten, tosiurpojen, synkeä joukko. (Sarmaja 1996, 52)

Alempitasoiset miehet ovat miesten seksuaalisen hierarkian alimpana oleva miesten joukko, joilla on vain vähän naisten arvostamia ominaisuuksia ja vähän kykyjä naissuhteiden hankkimiseksi ja joiden elämää luonnehtivat pitkät vastentahtoiset selibaatin jaksot tai täydellinen seksuaalisten naissuhteiden puute. Alempitasoisten miesten luokan synty on seurausta naisten suuremmasta valikoivuudesta seksuaalisten partnerien suhteen sekä ylempitasoisten miesten harjoittamasta funktionaalisesta moniavioisuudesta. Naisten tarjoamaa seksiä ei yksinkertaisesti riitä kaikille miehille.

Naissuhteiden hankkimisen kustannukset ovat sitä suurempia, mitä alempi on miehen markkina-arvo. Alhaisen markkina-arvon mies joutuu tekemään lukuisia aloitteita seksuaalisen partnerin löytämiseksi, eikä sekään välttämättä riitä. Tuohon prosessiin sisältyy etsintäkustannuksia ja torjunnasta aiheutuvia psykologisia kustannuksia. Etsinnän onnistuessakin mies joutuu todennäköisesti tyytymään itseään vähemmän tasokkaaseen partneriin. Kun miehen seksuaalisten naissuhteiden hankinnan vaihtoehtoiskustannukset, etsintäkustannukset ja psykologiset kustannukset ylittävät odotetut hyödyt, aktiivisesta suhteen etsimisestä tulee kannattamatonta ja mies on vaarassa tipahtaa kokonaan pariutumismarkkinoiden ulkopuolelle.

Seksuaalisten kokemusten puute haittaa miehiä naisia enemmän. Naiset eivät arvosta miehen neitsyyttä korkealle, vaan päinvastoin naiset välttelevät kokemattomia miehiä. Naisille neitsyys merkitsee usein positiivista statusta, josta he voivat olla ylpeitä. (Sprecher & Regan 1996.) Miehille neitsyys on kokonaan toinen asia. Miesneitsyet ovat usein onnettomia neitsyytensä takia, erityisesti jos he ovat saavuttaneet iän, jossa muut miehet ovat päässeet eroon neitsyydestään. Neitsyys on miehelle häpeän lähde, joka alentaa itsetuntoa. Suurin ero itsetunnossa on miesneitsyiden ja seksuaalisesti kokeneiden miesten välillä. Naisneitsyiden ja seksuaalisesti kokeneiden naisten itsetunnoissa ei ole eroja. (Walsh 1991.) Vastentahtoisesti selibaattiin joutuneet miehet raportoivat masennuksesta, ja heistä monet olivat tyytymättömiä, turhautuneita tai vihaisia seksuaalisten suhteiden puutteesta, mikä johtaa epäilyyn omasta arvosta.. He tunsivat usein olevansa ansassa sen maskuliinisen rooliodotuksen kanssa, että heidän olisi tehtävä aloite suhteen synnyttämiseksi. (Donnelly ym. 2001.) Kun seksinpuute yhdistyy ajatukseen, että elämä ei muutenkaan ole tyydyttävää, mies saattaa ottaa epäviisaita riskejä. Se on juuri sitä, mitä voimme odottaa kroonisesti tyydyttämättömien seksihalujen seurauksena: tyytymättömyyttä, riskinottoa, depressiota, loputonta vaihtoehtoisten tyydytysten etsintää ja päihteiden väärinkäyttöä. (Baumeister & Tice 2001, 185.)

Alempitasoisuuden siemenet kylvetään poikiin jo nuoruusiällä. Bhrolchainin ja Sigle-Rushtonin (2004) mukaan nuorilla naisilla on huomattavan paljon valtaa pariutumismarkkinoilla, koska nuorille naisille tarjolla olevien partnerien lukumäärä on paljon nuorille miehille tarjolla olevaa partnerien lukumäärää suurempi. Yhtä 17-vuotiasta miestä kohden oli vain 0,4 potentiaalista partneria, koska nuoret naiset preferoivat usein itseään vanhempia miehiä. Naisten tarjonnan niukkuuden takia suuri osa nuorista miehistä onkin tuomittu jäämään ilman yhtään partneria. Nuoruuden naissuhteiden puutteesta voi muodostua lopulta itseään toistava kierre. Seksuaalinen kokemattomuus vaikuttaa samalla tavalla haitallisesti kuin työkokemuksen puute työmarkkinoilla. Kun ei ole työkokemusta, ei pääse töihin, ja kun ei pääse töihin, ei saa työkokemusta. Samalla tavalla, jos miehellä ei ole seksuaalista kokemusta, miehen on vaikea päästä suhteeseen, ja kun ei pääse suhteeseen, ei saa seksuaalista kokemusta. Gilmartin (1987) käyttää miehille tyypillisestä ujoudesta naisten lähestymisessä nimitystä rakkaus-ujous (love-shyness). Naiset jotka ovat rakkaus-ujoja, sopeutuvat usein hyvin tilanteeseen. Sinkkunaisista tulee usein menestyviä uranaisia. Miehillä asia on päinvastoin. Suurin syy sukupuolten väliseen eroon rakkaus-ujoudessa löytyy sosiaalisista odotuksista, joiden mukaan miehen on tehtävä aloite. Tämän päivän naisilla on mahdollisuus olla sekä passiivisia että aktiivisia, mutta alemman markkina-arvon miesten olisi oltava itse aktiivisia löytääkseen partnerin. Siten ujous ei estä naisia löytämästä partnereita samalla tavalla kuin se estää miehiä.

Sarmaja kertoo, että ylempitasoiset miehet avioituvat vanhemmalla iällä uudestaan jättäen taakseen suuren joukon hylättyjä ex-vaimoja. Eronneet vanhemmat naiset ja alempitasoiset miehet eivät muodosta toisilleen kysyntää ja tarjontaa, koska miehet ovat liian laaduttomia ja naiset liian vanhoja. Ex-vaimojen markkina-arvoa vähentävät myös lapset, mikä tekee heistä vähemmän houkuttelevia partneriehdokkaita. Yksin jääneet alempitasoiset miehet ajautuvat usein alkoholismiin, itsemurhiin, asunnottomuuteen, nuorisorikollisuuteen ja prostituution asiakkaiksi. Näppejään nuolemaan jääneet miehet ovat myös eri maiden tilastojen mukaan kaikkein väkivaltaisimpia. (Sarmaja, 1996, 52–53.)

Panu Höglund (2007) kirjoittaa alempitasoisten miesten hankalasta positiosta seuraavasti:

Mitä sitten tulee – – ilkeyksiin ”pillunpuutteesta”, minusta tuntuu, että nuorten miesten seksin ja rakkauden puute on oleellisesti sama asia. Poikuutensa liian pitkään säilyttänyt, jo kahdenkympin rajapyykin ohittanut ja uhkaavasti kolmeakymmentä lähestyvä nuorukainen ei osaa suhtautua kiinnostaviin nuoriin naisiin luontevasti, vaan panostaa jokaiseen ihastukseen aivan liikaa, koska kyseessä on sekä ensimmäisen seksikokemuksen että vakavan suhteen etsintä. Pariutumismaailman julma laki on: jolla on, sille annetaan, ja jolla ei ole, siltä viedään sekin vähä pois, mitä hänellä on. Jo sukupuoliyhdyntöjä kokenut mies tietää joka solullaan, että hän kyllä saa naista, jos haluaa, ja osaa tehdä selväksi vakavan kiinnostuksensa kohteelle, että häntä kiehtoo tässä muukin kuin pelkkä seksi. Hän saa hyvällä itsetunnollaan prinsessan ja puoli valtakuntaa, mutta yksinäisyyskierteessä oleva poika saa läimäyksen ja syytöksen pelkän seksin haluamisesta silloinkin, kun hän aidosti tahtoisi jotain muutakin.

Alempitasoisten miesten luokkaa on vaikea tai mahdoton poistaa kokonaan. Yksittäinen mies voi nostaa omaa tasoluokitustaan, mutta samalla hän polkee muita miehiä alemmas. Sarmajan mukaan alempitasoisten miesten luokan poistaminen onkin yhtä helppoa kuin vanhempien naisten muuttaminen nuoremmiksi (1996, 53). Yksittäiselle alempitasoiselle miehelle on tarjolla seuraavanlaisia vaihtoehtoja: (1) Investointi markkina-arvon korottamiseksi mukaan lukien naisten arvostamien resurssien hankkimisen. Ongelma markkina-arvoon investoinnissa piilee siinä, että se pitää usein sisällään varsin työlään prosessin, jonka onnistumisesta ei ole takeita. (2) Investointi naissuhteiden hankinnassa tarvittaviin taitoihin. Naissuhteiden puute ei johdu pelkästään alhaisesta markkina-arvosta, vaan usein kyvyttömyydestä ”markkinoida” itseä naisille. Pelimiesten oppaissa neuvotaan, miten attraktio naisissa on mahdollista herättää ilman mittavia investointeja markkina-arvon parantamiseksi. (3) Vetäytyminen suosiolla pariutumismarkkinoilta, koska osallistumisen vaihtoehtoiskustannukset ovat liian suuret. Naisten tavoittelun lopettaminen ja keskittyminen naisettoman poikamieselämän hyviin puoliin voi olla jonkin aikaa toimiva vaihtoehto, mutta se ei ratkaise ongelmaa pidemmällä aikavälillä. (4) Pidemmän tähtäyksen investointi pariutumisen toiselle kierrokselle. Kun ikää kertyy, alkaa pariutumisen toinen kierros, jossa naisten preferenssit ovat muuttuneet vakautta arvostavaan suuntaan. Lisäksi 30 ikävuoden jälkeen saatavuussuhde pariutumismarkkinoilla alkaa kääntyä miehille edulliseksi (Bhrolchain & Sigle-Rushton 2004). Pidemmän tähtäyksen strategian ongelma piilee siinä, että keskeisimmät pariutumisen ja nuoruuden vuodet menevät ”hukkaan” yksinäisyydessä.

LÄHDE: Naisten seksuaalinen valta