maanantaina, toukokuuta 15, 2017

Valtioneuvosto tiedottaa: tasa-arvopalkinto tarjolla vain naisille

Valtioneuvosto kertoo, että syksyllä luovutetaan ensimmäistä kertaa Suomen hallituksen perustama kansainvälinen tasa-arvopalkinto, International Gender Equality Prize.

Pääministeri Juha Sipilä julkisti kansainvälisen tasa-arvopalkinnon naisten päivänä 8. maaliskuuta 2017. Palkinnon voi saada henkilö tai toimija, joka on edistänyt sukupuolten tasa-arvoa kansainvälisesti merkittävällä tavalla. Sipilä sanoo.
Voimme olla ylpeitä tasa-arvoisesta yhteiskunnastamme, jossa naisilla on historiallisesti ollut aktiivinen rooli työelämässä ja päätöksentekijöinä. Jatkossa haluamme vahvistaa tasa-arvon arvostusta palkinnon avulla myös muissa maissa eri puolilla maailmaa
Palkintosumma on tänä vuonna suuruudeltaan 150 000 euroa, ja se rahoitetaan kehitysyhteistyömäärärahoista.

Palkinnon voi saada vain naisten aseman vahvistamiseksi!

 

Valtioneuvosto kertoo seuraavaa:
Palkintoon kuuluu rahapalkinto, jota palkittava ei kuitenkaan saa omaan käyttöönsä, vaan hän esittää palkintorahan saajaksi naisten asemaa vahvistavan avustuskohteen.
Englanninkielinen sivu kertoo, että "palkinto on epäpoliittinen", mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, koska palkinnon myöntämiskriteeri on feministinen - kuin suoraan feministisen puolueen ohjelmasta otettu.



Sivustolla kerrotaan naisten aseman parantamisesta Suomessa, mutta miesten tasa-arvosta ei puhuta mitään.

Miesten asema maailmassa on lukuisilla tavoilla naisten asemaa huonompi, eikä ole olemassa puolueettomia tutkimusnäyttöjä siitä, että naisten asema olisi kokonaisuudessaan miesten asemaa huonompi.

20 kommenttia:

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Heh heh. Tämä uutinen piristi muuten niin harmaata maanantaita.
Musta huumori sopii minun makuuni.

Anonyymi kirjoitti...

Uusi tutkimus naisten kumppaninvalinnasta saattaa yllättää - päteekö sinun suhteessasi?

Tutkimuksen mukaan tietynlainen tuttuus ja turvallisuus voi edesauttaa sitä, että naiset suosivat omien veljiensä tyyppisiä miehiä.

Evolution and Human Behavious Journal -sivustolla julkaistussa tutkimuksessa tutkijat summaavat, että naiset todella etsivät tulevasta kumppanistaan samanlaisia piirteitä kuin omista veljistään.

Tutkijat kertoivat, että he löysivät tutkimuksen perusteella selviä todisteita siitä, että naiset etsivät potentiaalisen miesehdokkaan kasvoista tietynlaisia samankaltaisuuksia veljensä kanssa.

- Löydöksemme eivät ole sääntöjä tai sopivia jokaiseen naiseen, mutta me todella havainnoimme, että suurella todennäköisyydellä kumppaneilla oli hienoisia samankaltaisuuksia naisten veljien kanssa, tutkimusta johtanut Tamsin Saxton on kommentoinut.

Miten tutkittiin?
Tutkimuksessa osallistujia pyydettiin määrittelemään eri miesten kasvojen samankaltaisuuksia.

Osallistujille annettiin paperi, jonka toisella puolella oli kuva heidän veljestään ja toisella puolella kuvat neljästä eri miehestä. Kolme niistä miehistä olivat osallistujalle ennestään tuntemattomia ja yksi oli hänen oma kumppaninsa. Osallistujia pyydettiin tämän jälkeen kertomaan, kuka muistutti ulkonäöllisesti eniten heidän veljeään.

Saxton viittasi tutkimuksessaan myös aiempiin tutkimuksiin joissa kerrotaan, että ihmiset valitsevat kumppanikseen henkilön, joka muistuttaa heidän omaa isää/äitiään. Hänen mukaansa sama voi päteä myös sisaruksiin.

Saxtonin mukaan tuttuus on monille viehättävää, jonka vuoksi ihmiset suosivat romanttisessa kumppanissaan samanlaisia ominaisuuksia, mitä heidän omat sisaruksensa tai vanhempansa omaavat.

Lähde: Independent

Anonyymi kirjoitti...

Henry, nyt saat ilmaiseksi idean, jolla saat (ehkä) hiukan eloa hiipuvaan some-elämääsi: aloita palsta "Laasanen vastaa". Voisi olla varmaan mieluummin hauskan kuin tosikkomaisen puoella.

Sitten pyydät kaikkia - ja feministejä eritoten - lähettämään kysymyksiä, jotka liittyvät tasa-arvoon yms. Vielä kun panostat vähän markkinointiin, siitähän voisi tulla jopa vaikutusvaltainen. Ehkä voisit myydä jopa mainoksia jonkun satasen edestä kuussa?

Tämä tuli mieleen, kun pohdiskelin haravoidessani, miksi naiseksi pukeutuut mies on ainakin potentiaalisesti hauska mutta ei miehksi pukeutunut nainen (vastaus voisi olla, että mies nauretaan takaisin tiukkaan muottiinsa). Tuli mieleen, että olisi ollut mukava, kun olisin voinut kysyä mielipidettäsi. Ja sitten ajattelin, että ehkä Suomessa on aika monta muutakin, joista se olisi mukavaa ja vielä monta lisää, jotka lukisivat palstaa.

Ehkä palstasta kasvaiai isokin piikki feministien ja muiden seksistien lihaan. Tai sitten ei. Mutta mitä hävittävää olisi, jos kokeilisi?

Anonyymi kirjoitti...

Vaihdoin poikatukan polkkatukkaan ja ihmisten suhtautuminen muuttui hetkessä: Ulkonäkö panee ihmiset naurettavan ahtaisiin rooleihin

ALOITIN 17-vuotiaana tv-ohjelman juontajana. Kuten monissa tv-produktioissa, myös tässä oli käytössä ammattipuvustaja. Vaikka en ollut aikaisemmin juontanut tv:ssä, jännitin puvustajan tapaamista enemmän kuin varsinaista työtä. 17-vuotiaalle, ja vähän vanhemmallekin, oli iso juttu se mitä milloinkin oli päällä.

Pukukopissa odotti kirkas väripaletti, ja mukava määrä paljetteja ja rusetteja. Pieniä röyhelöitä ja yksi farkkuminihame. Hetken kiertelyn jälkeen sanoin ei kaikelle. Liian tyttömäistä, liian kevyttä. Valitsin lopulta kaikki vaatteeni itse ja keräsin garderobin miestenosastolta farkkuja myöten. Ruutupaitaa, sinistä ja mustaa. Meikin pyysin kevyeksi. Hiukset olivat jo valmiiksi poikamaisen lyhyet. Muistan istuneeni meikkituolissa ja miettineeni, että tärkeintä on, että minut otetaan vakavasti.

Ja niin tapahtui. En saanut osakseni tytöttelyä, vähättelyä tai törkeitä viestejä. Myöhemmin ohjelman juontaminen jäi ja tein muita hommia. Ihmettelin ystävilleni joskus ääneen, että miten minun kohdalleni ei koskaan osunut niitä lieveilmiöitä, joista monet muut nuoret naiset puhuivat.

Tilanne muuttui, kun kasvatin polkkatukan.

Kyllä, polkkatukan. Olin vanhempi, kokeneempi ja parempi työssäni. Mutta polkkatukassa. Ja välillä punatuissa huulissa ja mekossa. Tyylimuutoksen myötä saapuivat seksuaalissävytteiset viestit, katseet päästä varpaisiin ja kommentit kuten ”ai sä olet pelannut videopelejä?” Polkkatukan myötä vanhemmat miehet ihmettelivät haastattelutilanteessa ääneen, miten toimittaja saattoi olla fiksu.

Muuttuessani ulkomuodoltani enemmän perinteisemmän naiskuvan mukaiseksi, minuun liitettävät ominaisuudet tuntuivat kapenevan. Uuden tyylin myötä olikin merkillepantavaa, että minulla oli oma ääni ja rohkeutta käyttää sitä. Kun käytin stereotyyppisen ”poikamaisia” vaatteita, en joutunut koskaan perustelemaan mielipiteeni tärkeyttä tai keskustelemaan erikseen ulkonäöstäni työpaikalla. Feminiinisemmän stailin kanssa olen joutunut vastaamaan loukkaaviin kommentteihin myös seisoessani lavalla.

Polkkatukan kasvattaminen tuntui välillä siltä kuin olisin saanut lainaksi peruukin, ja sen myötä uuden roolin elämään ”Tyttötukan” myötä viestinkin jotain ihan muuta, kuin sanavalmiutta ja ammattitaitoa.

Koska sitähän ulkonäkö on. Viesti. Kun tapaa uuden ihmisen, ehtii hän nähdä sinut ennen kuin saat suutasi auki. Tietynlaisella pukeutumisella voi avata tai sulkea ovia itseltään. Enkä viittaa sillä hyvännäköisyyteen tai viehättävyyteen, vaan mielikuviin joita vaatteisiin liitetään. Kukkamekko ja shortsit vievät kesämökille ja laiturin nokkaan, ja näyttävät siksi hassuilta työtapaamisessa. Tv-maailmassa ulkonäöstä taas keskustellaan paljon, koska tv:tä katsotaan ja visuaalisuus on viesti itsessään.

On silti hämmentävää ymmärtää, kuinka voimakkaita pukeutumisesta syntyvät mielikuvat ovat. Ja kuinka naurettavan sukupuolittuneita. Mikä äläkkä siitä syntyisikään, jos miespuolisella juontajalla olisi huulipunaa tai helmaa! Ilman mitään vitsiä tai erillistä ohjelmanumeroa. On koomista ajatella, että muutama metri hamekangasta miehen päällä primetimessa voisi kohahduttaa koko kansaa.

Kaikessa arkisuudessaan vaatteet paljastavat sukupuoliin liitettävät stereotypiat hätkähdyttävällä tavalla. Kaikilla sukupuolilla on oma korsettinsa, ja se on tiukalla.

Yhteistä tuntuu olevan vain se, että jos haluaa toimia asiantuntijana, on vältettävä röyhelöitä ja paljetteja. Kuinka masentavaa tajuta, että olin silloin 17-vuotiaana oikeassa.

Kirjoittaja on kirjailija, vapaa toimittaja ja sosiaalisen median yrittäjä.

Anonyymi kirjoitti...

Pojista insinöörejä, tytöistä sairaanhoitajia – sukupuoli määrittää yhä nuorten ammatinvalintaa
Nuorten mielikuvissa tytöt pärjäävät poikia paremmin luovissa aineissa ja kielissä. Pojat puolestaan ovat parempia luonnontieteissä ja liikunnassa.


Työelämän perinteiset sukupuoliroolit näkyvät vahvasti nuorten ammatinvalinnoissa. Koululaisten tulevaisuudensuunnitelmia ja uravalintoja selvittävästä Kun koulu loppuu – Nuorten tulevaisuusraportti 2017 -tutkimuksesta käy ilmi, että nuorten mielikuvat vetovoimaisista toimialoista ovat hyvin perinteisiä.

Tänään julkaistun tutkimuksen mukaan yläkoulu- ja lukioikäisiä tyttöjä kiinnostaa eniten terveysala, poikia teknologiateollisuus.

Nuorten näkemykset sukupuolten kyvyistä ovat niin ikään erittäin perinteisiä. Reilu puolet yläkoululaisista pitää tyttöjä poikia parempina äidinkielessä. Nuoret katsovat tyttöjen olevan parempia luovissa aineissa ja kielissä, pojat taas pärjäävät mielikuvissa paremmin liikunnassa, luonnontieteisessä, matematiikassa ja historiassa.

Vajaa puolet yläkoululaisista yhdistää itsevarmuuden poikiin. Vain seitsemän prosenttia yhdistää saman ominaisuuden tyttöihin.

Taloudellisen tiedotustoimisto TAT:n tutkimukseen vastasi yli 7 700 nuorta. Tiedonkeruu tapahtui keväällä 2017.

Lähipiirin rooli kasvanut

Taloudellisen tiedotustoimisto TAT:n julkaisemasta tutkimuksesta selviää myös, että nuoret tukeutuvat vanhempiinsa, sukulaisiinsa ja ystäviinsä yhä enemmän uravalintoja pohtiessaan. Lähipiirin merkitys ammatinvalinnassa on vahvistunut viimeisen kahden vuoden aikana merkittävästi.

Samalla nuoret kokevat, etteivät he saa tarpeeksi uraohjausta yläkoulussa. Puolet yläkoululaisista kaipaa lisää tietoa työelämästä. Kahdeksasluokkalaisista 61 prosenttia toivoo lisää ohjausta.

– Nuoret tuntevat saavansa peruskoulun aikana riittävästi tietoa jatko-opinnoista ja niihin hakeutumisesta, koska nuoria ohjataan niin sanotusti koulusta kouluun. Samalla on kuitenkin hälyttävää, että esimerkit työelämästä jäävät hatariksi, varoittaa TAT:n johtaja Liisa Tenhunen-Ruotsalainen.

Tutkimuksessa päätellään, että vanhempien työurilla on suurempi merkitys nuoren tulevaisuudensuunnitelmiin kuin irrallisilla ammatinvalintapuheilla. Lähipiirin vahva vaikutus on tärkeää, muttei täysin ongelmatonta.

– Sukulaisten ja ystävien tuki valinnoissa on nuorelle arvokasta, mutta esimerkiksi vanhempien käsitykset työelämästä saattavat olla vanhentuneita, jolloin niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä, Tenhunen-Ruotsalainen toteaa.

pahakuutti kirjoitti...

Voisitko Laasanen kirjoittaa tästä polyamorian ja aisankannattajuuden ihannoimisesta naistenlehtien keskuudessa. https://askelterveyteen.com/haluan-sinkku-kanssasi-lue-netissa-leviava-kirjoitus/

Tässä näyttää olevan kysymys siitä, että naiset haluavat syödä kakkunsa olemassaolevan parisuhteen ulkopuolellakin sen kakun itsellään silti säilyttäen. Niin kauan kuin heillä sitä markkinarvoa on, olisi myös päästävä vieraisiin. He eivät kuitenkaan tajua, että nuoruuden hehku katoaa ja tietyssä iässä miehistä tulee se halutumpi sukupuoli.

Ne sarjacucktail miehet eivät todennäköisesti tule silloin jäämään pari vuosikymmentä vapaata rakkautta julistaneen naisen rinnalle. Tuskinpa nuo naisetkaan silloin kovin tyytyväisenä jäävät katsomaan miehen ilakointia nuorempien naisten sängyissä. Voin olla väärässäkin, mutta eiköhän tästä ilosta tule vielä pitkä itku.

Anonyymi kirjoitti...

Naisten ja miesten palkkaerot syntyvät jo ennen työuraa
Kun valintojen polkua menee taaksepäin, huomaa naisten päätyvän opiskelemaan aloja, joilla tuleva palkkataso on todennäköisesti alempi kuin aloilla, jonne miehet suuntaavat.


KUN merkit talouden noususta al­kavat vahvistua, käynnistyy myös kamppailu mahdollisesti edessä olevan kasvun hedelmien jaosta.

Ottajia on monella suunnalla, mutta näkyvintä on keskustelu palkoista. Tilanteesta riippuen oma ala on joko jäänyt jälkeen muista tai työn vaativuus ei näy riittävästi palkan suuruudessa.

Vaatimus tasa-arvosta on vahvimpia perusteita. Kun vertaa naisten ja miesten palkkoja, erot ovat Suomessa yhä selvät.

MAKSETAANKO meillä sitten samasta työstä eri palkkaa? Se ei ole ongelman ydin vaan se, että työt ovat yhä jakautuneita miesten ja naisten aloihin. Naiset työskentelevät julkisella sektorilla ja palvelualoilla, miehet yrityksissä ja teollisuuden aloilla. Miehiä suosii myös katkeamattomampi uralla eteneminen.

Kun valintojen polkua menee taaksepäin, huomaa naisten päätyvän opiskelemaan aloja, joilla tuleva palkkataso on todennäköisesti alempi kuin aloilla, jonne miehet suuntaavat.

Ja vielä yksi askel taaksepäin: tyttöjen ja poikien suhtautuminen oppiaineisiin eriytyy jo koulussa. Käsitys kielistä tyttöjen aineina ja matematiikasta poikien aineena tulee esiin myös Taloudellisen tiedotustoimiston (TAT) tuoreessa kyselyssä Kun koulu loppuu.

PERUSKOULU on varmasti ansainnut maineensa tasa-arvon edistäjänä. Erot perheen tuloissa tai varallisuudessa eivät enää rajoita mahdollisuuksia opintoihin niin kuin peruskoulu-uudistusta edeltä­vinä vuosikymmeninä.

Sukupuolten välisessä tasa-arvossa on silti parannettavaa, jos koulusta valmistuvilla on vahva käsitys työelämän luokittelusta miesten ja naisten aloihin.

Asenteet periytetään helposti. Vuodeksi yläasteellamme piipahtanut matematiikan opettaja kehotti meitä poikia opiskelemaan ahkerasti omaa ainettaan, jotta saisimme hyvät ammatit. Tyttöjä hän kehotti etsimään hyvätuloiset miehet.

Lauseita seurasi tietenkin hohotus, jotta puheet voisi kuitata huumorina, mutta muistijälki oli jo jätetty.

Eräs aiempi kollegani oli puolestaan saanut kuulla äidinkielen tunnilla hyvänä vinkkinä, että poikien kannattaa valita ainekirjoituksessa asia-aiheet ja tyttöjen mielikuvitusaiheet.

Yhteiskunta on mennyt noista ajoista paljon eteenpäin, mutta työtä on yhä jäljellä. Eikä ketju pysähdy kouluun, vaan asenteita muokataan jo päivä­kodeissa ja tietenkin myös kotona.

Kari Hurtta kirjoitti...

Voisitko Laasanen kirjoittaa tästä polyamorian ja aisankannattajuuden ihannoimisesta naistenlehtien keskuudessa.

Niin mielellään halutaan käyttää hyväksi miehiä.

Anonyymi kirjoitti...

Sokerideittailussa nuorempi nainen tapailee palkkiosta varakasta miestä – prostituutiota vai muuta?
Tanskalaisen deittailusivuston toimitusjohtajan mukaan yhä useampi suomalainen etsii vastikkeellista suhdetta netissä. Hän sanoo, että kyseessä on kapina sukupuolten tasa-arvoa vastaan.


Sokerideittailu eli sugar dating yleistyy hiljalleen Suomessa. Kyseessä on eräänlainen seurustelusuhde, jossa useimmiten nuorempi viehättävä nainen tapailee vastikkeellisesti vanhempaa menestyvää miestä.

Tällaisen taloudelliseen sopimukseen perustuvan suhteen osapuolia kutsutaan englanninkielisillä nimillä sugar daddy ja sugar babe eli "sokeri-isukki" ja "sokeribeibi".

Suhteeseen kuuluva palkkio voi sisältää esimerkiksi laskujen ja asumisen maksamista, erilaisia lahjoja, kuten matkoja tai vaatteita, sekä käteistä rahaa.

Harvinaisemmissa järjestelyissä maksava osapuoli voi olla nainen ja vastaanottava osapuoli mies, joilloin puhutaan sugar mamasta ja toy boysta eli "sokerimammasta" ja "lelupojasta". Suhteen osapuolet voivat olla myös samaa sukupuolta.

Sokerideittailun yleistyminen perustuu verkkopalveluihin, jotka tarjoavat vastikkeellista suhdetta etsiville osapuolille alustan löytää toisensa.

"Herrasmies" ja "prinsessa" kohtaavat roolipelissä

Pohjoismaiden suurimpana alan seuranhakupalveluna itseään mainostavan SugarDatersin toimitusjohtaja Rikki Tholstrup Jørgensen kuvailee sokerideittailua klassiseksi treffailumuodoksi, jossa herrasmies hemmottelee prinsessaa.

Tanskan Aarhusista käsin toimivan yrityksen johtaja Jørgensen kertoo puhelimitse Yle Uutisille, että Tanskassa tehtyjen kyselyjen mukaan tyypillinen sugar babe on 20–25-vuotias opiskelijanainen.

Sugar daddyt puolestaan ovat useimmiten 35–42-vuotiaita miehiä, jotka menestyvät työurallaan. Monet heistä ovat yrittäjiä tai muita itsensä työllistäjiä. Noin kolmasosa heistä on naimisissa.

– Tiedämme, että monet palvelumme naiskäyttäjät kiihottuvat miehestä, jolla on valtaa, rahaa, auktoriteettia, hyvä työ ja kaikki hallinnassa, Jørgensen kertoo.

Hänen mukaansa sugar daddyt eivät useimmiten ole ökyrikkaita, vaan tavallisia varakkaita ihmisiä, jotka yrittävät toteuttaa unelmansa.

– He unelmoivat elämästä, jota he hallitsevat. Tavallaan sokerideittailu on roolipeliä, jossa ihmiset esittävät sekä leikkivät unelmillaan ja elämillään.

Toimitusjohtaja Jørgensenin mielestä sokerideittailun suosio perustuu siihen, että kyseessä on tapa kapinoida nykyisenkaltaista sukupuolten tasa-arvoa vastaan.

Hän sanoo, että monet ovat kiinnostuneet ottamaan askeleen taaksepäin vanhoihin aikoihin, jolloin mies tienasi rahaa ja maksoi laskut. Tyttö puolestaan sai olla prinsessa ja tulla kohdelluksi tyttönä.

Vastikkeellinen seurustelu perustuu sopimukseen

Jørgensenin mukaan nopea sopiminen suhteen ehdoista on tärkeä osa sokerideittailua. Osapuolten ensimmäistä tapaamista kutsutaan alalla "kemiatapaamiseksi".

Kyseessä on kohtaaminen, jossa ensin netissä toisiinsa tutustuneet henkilöt ottavat selvää, ovatko he kiinnostuneita toisistaan. Jos osapuolten kemiat kohtaavat, niin he neuvottelevat tulevan suhteen taloudellisista ja muista ehdoista.

– Sokerideittailussa on pitkälti kyse siitä, että ei tuhlata aikaa, Jørgensen sanoo.

Jørgensen painottaa, että SugarDaters tarjoaa suhdetta etsiville alustan löytää toisensa. Suhteisiin liittyvien sopimusten tekeminen jää osapuolten väliseksi asiaksi.

Hänen mielestään sokerideittailussa ei ole kyse prostituutiosta, koska suhteen osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan ja heidän välisensä sopimus perustuu tähän kiinnostukseen.

– Minusta se on hyvin eri asia kuin prostituutio.

Jørgensenin mukaan SugarDatersin verkkopalvelua ei saa käyttää seksipalvelujen tarjoamiseen.

Anonyymi kirjoitti...

Rähinän uusi kiinnitys Halko “paukuttaa pimppei ja tsiigailee hinkkei” – miksei kukaan suutu siitä?

Uusi duo Halko sanoo räppäävänsä paremmin kuin jätkät.

Halko on mielenkiintoinen mimmiduo, joka julkaisi juuri Vegas-debyyttisinglensä. Levy-yhtiö Rähinä Records löysi yhtyeen Youtubesta, mutta pienelle yleisölle Halko on jo tuttu Helsingin open mic -skenestä. Parikymppiset vantaalaissiskokset Hanna ja Rauha Halko ovat esiintyneet aktiivisesti eri baarien open mic -illoissa jo muutaman vuoden ajan.

- Hard Rock Cafe oli eka paikka, jossa esiinnyttiin ikinä. Oltiin ihan jäykkinä, mutta sen jälkeen halusimme vaan uudestaan lavalle. On pakko tunkea itsensä siihen tilanteeseen uudestaan, vaikka jännittää ihan sikana, Hanna Halko sanoo.

Halkon siskokset sanovat suorat sanat niin lyriikoissaan kuin haastatteluissakin. Rauha Halko räppää mimmeistä kuin monet kundit.

Kundis kandee varoo mul on sellanen vaikutus

- Mä räppään niin, koska oon naisiin päin. Totta kai mä räppään niin kuin ite fiilaan, Rauha Halko sanoo.

Rauha Halko ymmärtää kohun aiheuttanutta Profeettojen Yhtäccii-lainia, jossa lesbot kääntyy streiteiks.

Taas ihan yhtäccii kääntyy lesboja streiteiks

Dokasin ja boolasin ja skoolasin taas Skohanissa mokasin ja huomen olo ku ois ollu kolarissa

- Musta se on hauska läppä, räppiin kuuluu tuollainen, Rauha sanoo.

Halkon laulaja Hanna Halko kirjoittaa lyriikoita hieman erilaisesta näkökulmasta kuin hänen räppäävä siskonsa Rauha.

- Mä taas kelaan niin, että joku biisi saattaa kertoa jostain jätkästä ja toinen biisi jostain muijasta. Se riippuu siitä, mistä inspiraatio on tullut. Jos olen ollut jostain muijasta kiinnostunut, niin olen kirjoittanut sen pohjalta. Ja jos taas jätkästä, niin siitä. Kyllä se on tiedostettua, Hanna jatkaa.

Tästä Vegas-kappaletta parempi esimerkki on YleX:n DJ Mista S -ohjelmassa kuultu biisi Hal-K.O. Jos tämä kappale olisi esimerkiksi Profeettojen, se nousisi otsikoihin välittömästi. Sanoitusten lisäksi myös tunnettuuden takia.

Samal maistelen näit mimmei, kun sä vedät lapasee

Halkon Hal-K.O-kappaleesta ei ole suorista sanoista huolimatta noussut kohua tai tullut muutenkaan sanomista. Esimerkiksi levy-yhtiö Rähinä ei ole siihen puuttunut mitenkään.

- Aivan, mistä se johtuu? Ei ole tullut mitään kohua, Hanna ihmettelee.

Halkon Hal-K.O-kappaleessa versioidaan Uniikin Pojat on poikii -biisiä, jolla fiittaa Elastinen ja Spekti. Halkon laini kääntyy tytöt on tyttöi, paukuttaa pimppei...tsiigailee hinkkei. Halkon riimit kappaleessa vaikuttavat rajummilta kuin monet Rähinän kundien nykylyriikat.

- Niin. Sitä mä just mietin, Hanna kommentoi.

- Outoa, ettei siitä ole tullut mitään sanomista, Rauha jatkaa.

Anonyymi kirjoitti...

Heli Vaarasen kolumni: Avuton mies on perheen heikko lenkki
Tumpelo aviomies ei osaa perhe-elämän ja kotitöiden alkeitakaan. Kolumnistimme Heli Vaaranen kysyy, pitäisikö armeijan ja siviilipalveluksen valmentaa avuttomia miehiä kotihommiin.


Ajatelkaa, jos tyttöjä kohdeltaisiin kodeissa kuin poikia. Monen pojan ei tarvitse koskeakaan talouspuuhiin, ei kodinhoitoon, ei ruoanlaittoon, ei leipomiseen, ei pyykkiin. Mutta kun poika eräänä päivänä saa oman perheen, hänen on opittava nämä kaikki yhdessä yössä. Jos ei opi, hän on vapaata riistaa puolisonsa vihalle ja pettymyksille.

Moni poika ei saa paljon eväitä lähtiessään lapsuudenkodistaan uusiin, kriittisiin ihmissuhteisiin. Ei paljon eväitä sille, miten tunteita puidaan, miten tunteita osoitetaan. Ei paljon eväitä sille, miten perheessä eletään ja miten isänä ollaan.

Kun mies perustaa perheen, muttei tiedä, mitä häneltä odotetaan, eikä osaa tarttua siihen mihin ei ole koskaan ennenkään ole tarttunut, syntyy turhaa kärsimystä.

Enää ei ole nuoria äitejä, jotka nielevät ajatuksen, että heidän hommansa on kaiken muun lisäksi ”kouluttaa” nuorta miestä yhtään missään asiassa. Sellainen vie kaikki mehut ja näivettää miehen ja naisen romanttiset roolit. Pienikin signaali miehen avuttomuudesta keittiössä, kaupassa tai pyykkituvassa saa naisen varoitusvalot vilkkumaan: ”Ansaitset parempaa!” ”Ota hyvä ihminen joku toinen!”

Sillä nykyelämä on muuttunut. Työn, työmatkojen ja kaupassakäynnin jälkeen perheen syöttämiseen, puhtaanapitoon ja lasten läksyihin ja iltatoimiin jää vain muutama tunti aikaa. Sen tehokkaampia tunteja ei olekaan. Siinä pärjää kahdestaan vain übertehokas kaksikko. Jos mietit, kuka ei kestä tällaisessa menossa kovin kauaa, vastaus kuuluu: avuton ensikertalainen.

Kotityöt keikkuvat jatkuvasti riitojen top viitosessa
Väestöliiton tutkimus Yhdessä vai erikseen kertoo, että naiset haluavat mieheltä tunnetaitojen lisäksi sitoutumista perheeseen ja osallistumista kotitöihin. Kotityöt keikkuvat jatkuvasti riitojen top viitosessa, mutta riitely ei näy auttavan yhtään: naiset tekevät yhä valtaosan kaikista kotitöistä.

Kuinka paljon suuremmat eroluvut meitä oikein odottavat? Kansallisen katastrofin välttämiseksi: täytyykö armeijan ja siviilipalveluksen alkaa valmentaa avuttomia miehiä kotihommiin?

Että et pääse palveluksesta ulos, ennen kuin osaat valmistaa Lindströmin pihvit, Janssonin kiusauksen ja perunat ja kalan. Et pääse pois, ennen kuin läpäiset ikkunanpesun ilman rantuja ja lattian pesun ja vahauksen samalla kun vahdit keittoa. Vaatteiden puhtaanapidosta ja silittämisestä puhumattakaan. Ei ylennyksiä, ennen kuin osaat viihdyttää lasta ja nukuttaa hänet ilman apua.

Psykoterapiatyössä kuulee usein valituksen, että perheellistymisen jälkeen alkaa rankka arki ja kaikki kiva loppuu. ”Rankka arki” tarkoittaa usein sitä, että aivan liian harvat miehet ja naiset tasavertaisesti hallitsevat tehokkaat kodinhoidon taidot. Ne palkittaisiin perheissä hyvänä ilmapiirinä ja arvostavina ihmissuhteina (Gabb, Jacqui& Fink, Janet (2015): Couple Relationships in the 21st Century. Palgrave, New York).

Anonyymi kirjoitti...

Ruotsalaisten kyrpäfeministien seitsemän vuoden eritysfatva on rauennut:

Julian Assangen raiskaustutkinta lopetetaan
http://yle.fi/uutiset/3-9622149

Tosin "Britannia aikoo edelleenkin pidättää Assangen, jos tämä poistuu lähetystöstä", joten voi sittenkin olla, että feministifatva saa jatkoa.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo Vesa Linja-aho kommentti, joka löytyy kuvakaappauksesta.

"Miesvihaan reagointi yleensäkin tuntuu olevan "apua/lol noi vihaa miehiä sen sijaan että tarkasteltaisiin "miksi" meitä vihataan (aiheesta)"

Tässä aletaan jo mennä niin pitkälle että kysymys kuuluu pitääkö tehdä viranomaisille ilmoitus. Eikös kyseessä ole henkilö joka on myös poikien opettajana.

Anonyymi kirjoitti...

https://www.theguardian.com/uk-news/2017/may/16/oxford-university-lavinia-woodward-stabbed-boyfriend-may-avoid-jail Kaunis lääkisopiskelija ei vankeutta puukotuksesta koska nainen ja kaunis.

Anonyymi kirjoitti...

VASEMMISTO-OPISKELIJAT PUHUVAT SOSIALISMISTA JA FEMINISMISTÄ

Sosialistinen ja feministinen ajattelu voimistuvat vasemmistossa. Vihreät arvot korostuvat entisestään. Tuloeroja kavennetaan, ja vähemmistöjä sortavia valtarakenteita puretaan. Näin käy, jos vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtajan Pekka Rantalan ja varapuheenjohtaja Ida Akkilan edustama ajattelu valtavirtaistuu vasemmistossa.
Vasemmisto-opiskelijoita (Vasop) yhdistää talouspoliittinen lähtökohta tavoitteenaan varallisuuden tasaisempi jakautuminen ja luokkaerojen kaventaminen. Myös vihreät arvot ovat kunniassa.

– Koulutuksen periytyminen on vahvasti sosio-ekonominen kysymys, jota yritetään purkaa progressiivisella verotuksella ennemmin kuin kyetään mahdollisuuksien tasa-arvon kautta. Teoriapohjainen sosialismi erottaa nuoria vasemmistolaisia vakiintuneimmista vasemmistolaisista tai vasemmistoliiton toimijoista, arvioi Vasopin puheenjohtaja Pekka Rantala.

Ida Akkila on samoilla linjoilla: sosialismi nähdään kirosanana ja kommunismia pelätään. Hän haluaa vasemmiston omivan sosialismin sisällön, jotta siitä häviää vanha kommunismin sävy.

– Sosialismi ei tarkoita kommunismia, vaan luokkaeroja ja miten ne heijastuvat opiskelijapolitiikassa. Se kuvaa kapitalismin ja kommunismin välimaastoa, kuten opiskelijapolitiikassa yhteinen toiminta. Ei niellä sitä mitä ylhäältä tulee, ja toimitaan luokkaerojen pienentämiseksi.

Akkila ja Rantala painottavat feminismin merkitystä. He iloitsevat feminismin valtavirtaistumisesta. He mainitsevat yhtenä esimerkkinä tästä feministisen puolueen perustamisen.

Valtakunnallinen opiskelijajärjestö Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) hyväksyi vuoden 2016 marraskuussa vasemmisto-opiskelijoiden kannattamasta aloitteesta linjauksen, jonka mukaan järjestö on feministinen. Myös Vasopin on tarkoitus tehdä ensi syksynä feministinen julistus.

– Feminismi on oiva keino havainnoida yhteiskunnan epätasa-arvoisia rakenteita. Tasa-arvotyön tekeminen on huomattavasti vaikeampaa, jos ei kiinnitetä huomiota etuoikeuksiin. Etuoikeusajattelu antaa myös ei-sorretuille paremmat edellytykset huomata erilaisia vallitsevia sortoasemia, sanoo Rantala.

Akkilan mukaan feminismi on läsnä kaikessa kuten sosialismi.

– Koulutusleikkausten vastustaminen on feminististä politiikkaa. Ei voi sanoa, että on vain yksi asia, jota ajamme. Feminismi kuuluu järjestöömme ja koko vasemmistolaiseen kenttään.

Hän toivoo myös vasemmistoliiton linjaavan puolueen feministiseksi.

Yhteisöllisyys ja yksilöllinen kasvu vasemmistolaiseksi

Rantala kuvaa Vasopin olevan puoluepoliittisesti sitoutumaton järjestö, johon kuluu vasemmistolaisesti ajattelevia, sosialistisen taustan omaavia opiskelijoita.

– Meillä ei vaadita puoluekirjaa. Tarkoitus on tukea ihmisten omaa kasvua vasemmistolaisessa politiikassa. Monelle nuorelle tuntuu olevan kynnyskysymys identifioitua vasemmistolaiseksi, varsinkin nykyisessä ympäristössä jossa oikeistolaisuus, perussuomalaisuus ja tämän tyyppiset aatteet ovat olleet aikaisempaa näkyvämpiä nuorten keskuudessa.

Rantala painottaa, ettei teoria ole keskiössä. Myös Akkila kuvaa vasemmisto-opiskelijoiden tavoitteiden olevan konkreettisia, vaikka sosialismi ja punavihreys löytyvät poliittisesta ohjelmasta.

– En ole itse lukenut yhtään vasemmistolaista perusteosta. Maailmankuva on tullut oman ajatusprosessin ja löytämisen kautta. Me emme viittaa Marxiin, sanoo Rantala.

Vasemmisto-opiskelijoille tärkeää on yhteisöllisyys ja itsenäinen ajattelu.

– Koulutuksessa keskitytään edunvalvontaan eikä niellä kaikkea, jota tulee ylhäältä alaspäin. Tasa-arvoa pyritään tuomaan opiskelijoiden kautta, Rantala toteaa.

Joillakin koulutusaloilla näkyy se, että opiskelijat tulevat varakkaammista perheistä.

– Sellaiset stereotypiat, että kauppatieteilijät pukeutuvat aina pukuun, ei tule tyhjästä. Stereotypia on varmasti jonkin verran myös itseään toteuttava: kauppatieteilijät alkavat pukeutua pukuun, kuvailee Rantala.

El Ninja kirjoitti...

Kuvan aikajanaa katsellessa tulee mieleen moniakin ajatuksia. Halosen presidenttikausi ei välttämättä ollut paras mahdollinen tapaus Suomen kannalta. Horisonttiin katsomisen sijaan tuolloin tuijoteltiin lähinnä ihmisten haaroväleihin. Paremmalla tilannetajulla ja johtajuudella Suomen turvallisuuspoliittinen tilanne ei olisi päässyt niin huonoksi kuin mitä se nyt tällä hetkellä on.

2007 meillä oli hallituksessa naisenemmistö ja siitä sitten 2008 alkoikin valtion talouden alamäki ja velanoton ylämäki. Hassu sattumus sinänsä. Yksi naisministereistä aloitti myös sellaisen sote-sopan keittämisen, että vielä kymmenen vuotta myöhemminkään tilanne ei ole yhtään selkiytynyt.

2015 valtion talous mataa yhä kuolontuskissaan, mutta silloin päätetään keskittyä taistelemaan sukupuolineutraalista avioliitosta. Asia ei objektiivisesti tarkasteluna ole tärkeimpien asioiden listalla, mutta vei kuitenkin tolkuttomasti median ja poliittikkojen aikaa. Samaan aikaan säädettiin läjittäin huonosti valmisteltuja lakeja. Lisäksi byrokratiaa lisättiin, pilattiin kuntatalous, sotkettiin työmarkkinat ja laadittiin sotesta sellainen hallintohimmeli, että ei mitään rajaa. Tärkeämpiäkin asioita olisi siis riittänyt käsiteltäväksi.

2017 säädetään tasa-arvopalkinto, joka samalla alleviivaa nykyisen käsityksen tasa-arvosta. Vain naisten asema ansaitsee korvamerkittyä rahaa, ja sekin raha otetaan yhteisistä kehitysyhteistyörahoista. Tulee mieleen, että tämä uusin feministien sukupuolikäsitys kolmestakymmennestä sukupuolesta on tarkoitettu vesittämään tasa-arvon käsitettä edelleen. Tulevaisuudessa meillä on Suomessakin sukupuolina naiset ja 29 muuta sukupuolta, joista useimmat muistuttavat naista, ja yksi tunnetaan nimikkeellä "heteromies".

Ennusteena voin siis sanoa, että vuoden 2027 tienoilla tämä tasa-arvopalkinto syö jo n. 97% määrärahoista. Samalla miesten huonompaa koulutuksellista asemaa, sodissa kuolemista ja muutenkin lyhyempää ja karumpaa elämäänsä pidetään yhä heidän itsensä aiheuttamina ongelmina.

Anonyymi kirjoitti...

Teemu Tallbergin mukaan suomalaisten suhtautuminen asevoimiin ja maanpuolustukseen on kansainvälisesti poikkeuksellista.

Maanpuolustuskorkeakoulun sotilassosiologian professori Teemu Tallberg arvioi Ruotuväki-lehdessä, että suomalaisten suhde maanpuolustukseen on erilainen kuin lähes missään muussa valtiossa. Tallbergin mukaan suomalaiset tuntevat varusmiespalveluksen johdosta omistajuuden tunnetta maanpuolustusta kohtaan.

Tallberg sanoo, että koko suomalaiselle asevelvollisuusjärjestelmälle on hankala löytää verrokkeja, mikä toisaalta tarkoittaa, että moniin tärkeisiin kysymyksiin on löydettävä vastaukset itse.

– En pidä sanasta kansanarmeija, mutta siihen liittyy ajatus vastuusta. Kansalaiset joutuvat miettimään, miten nämä hommat hoidetaan, ja kuka ne hoitaa. Onko moraalisempaa, että kansalaiset puolustavat maata vai että vain ammattilaiset? Tallberg pohtii Ruotuväelle.

Anonyymi kirjoitti...

Pirkko Saisio: Suomessa on liikaa kiellettyjä kysymyksiä
Kulttuurivieras Pirkko Saisio puhuu suoraan tyyliinsä maahanmuutosta, taistolaisuudesta ja homoseksuaalisuudesta.


Valkoisen heteromiehen oikeudet

Saision mukaan kotimaista keskustelua rajoittavat myös liian ahtaat käsitteet ja se, miten niitä ymmärretään – joko tahallisesti tai tahattomasti.

– Punavihreä kupla -termiä käytetään ystäväpiirissäni kevyessä ja itseironisessa mielessä. Nyt minua on opetettu lukuisten kommenttien kautta, että punavihreä kupla on loukkaava termi. Militantin keskusteluilmapiirin ensimmäiset uhrit ovat itseironia ja huumori, ne katoavat ensimmäisinä. Tämän on todennut aiemmin jo Kari Hotakainen.

Taannoin Saisio sai myös runsaasti palautetta facebook-päivityksestään, jossa hän toivoi, että edistykselliset ihmiset vapauttaisivat leimaamisen ikeestä myös sen vihonviimeisen porukan, eli valkoihoisen heteromiehen. Onko valkoinen heteromies siis pulassa?

– On, jos häntä ei kohdella ihmisenä tai yksilönä ja jos valkoisesta heteromiehestä puhutaan ihmisryhmänä, jolla ei ole kuin yksi ominaisuus. Pidän kauhean epäkorrektina ja typeränä sitä näkemystä, jonka mukaan valkoihoisen heteromiehen pitää kestää kaikenlaista ivaa ja pilkkaa vain siksi, että hän on valkoinen heteromies.

– Itseäni tosin huvittaa, että vanha lesbo nyt tässä puolustaa valkoista heteromiestä, Saisio virnistää.

Väärien termien viidakko

1970-luvulla Pirkko Saisio vaikutti aikakautensa merkittävässä keskusteluilmapiirin luojassa, taistolaisuudessa. Taistolaiset ihailivat Neuvostoliittoa ja halusivat muuttaa yhteiskuntajärjestystä.

– Niin kauan kuin sukupolveni on elossa, ei ilmapiiriä taistolaisuuden suhteen pystytä puhdistamaan. Tämä liittyy pitkälti tabuihin, joista Suomessa ei saa keskustella, ja myös terminologian ongelmallisuuteen.

Saision mukaan taistolaisessa liikkeessä oli käytössä “valtavan tarkka terminologia ja sanoilla oli hirveän tarkat sisällöt”.

– En haluaisi taas yhtä jengiä niskaani, mutta tämä sama ilmiö toistuu etenkin nykyisessä ultrafeminismissä. Terminologia kutistaa ajattelua ja ajatustenvaihtoa, ja sinulle tullaan opettamaan kärkkäästi, että hei, nyt olet käyttänyt ihan väärää termiä.

Anonyymi kirjoitti...

Palkaton työ palkalliseksi? – feministinen talouspolitiikka haastaa nykymenon

Yhteiskunnissa on ajateltava fyysisen infrastruktuurin lisäksi sosiaalista infrastruktuuria. Tähän lauseeseen voi kiteyttää Greenwichin yliopiston taloustieteen professorin Özlem Onaranin sanoman feministisestä talouspolitiikasta.

Sosiaalisella infrastruktuurilla Onaran tarkoittaa lastenhoitoa, koulutusta, terveyttä ja vanhushuoltoa. Yhteistä näille on, että jos yhteiskunta ei panosta niihin, niistä huolehtivat ennen kaikkea naiset.

– Siksi sosiaaliseen infrastruktuuriin investoiminen on tasa-arvoteko. Sitä ylläpitämällä yhteiskunta muuttaa naisten näillä sektoreilla tekemän palkattoman työn palkalliseksi, hän totesi Kalevi Sorsa -säätiön ja Foundation for European Progressive Studies -ajatuspajan seminaarissa, joka pureutui feministisiin näkökulmiin talouspolitiikassa.

Julkinen investoiminen sosiaaliseen infrastruktuuriin ei kuitenkaan olisi pelkästään tasa-arvoteko, vaan Onaranin mukaan tuottoisa yhteiskunnallinen sijoitus kahdella tavalla:

– Ensinnäkin se olisi pitkän aikavälin sijoitus uusiin sukupolviin. Toiseksi se vapauttaisi kodeissa palkatonta ja näkymättömiin jäävää työtä tekevät naiset palkkatöihin tuottamaan paitsi tuloja ja eläkettä itselleen, myös yhteistä hyvää yhteiskunnalle.

Tukholman yliopiston emeritaprofessorin Anita Nybergin mielestä työmarkkinoita tarkastellessa on katsottava työtuntien määrää – ei vain työsuhteita. Korkeankin työllisyyden aikana saattaa olla eri väestöryhmien kesken suuria eroja siinä, kenelle työtä riittää kokopäiväisesti ja kenelle ei.

Nyberg huomautti, että viimeisen 50 vuoden aikana Ruotsissa naisista suurempi osa kuin miehistä on ollut vajaatyöllistettyjä. Kuitenkin vajaatyölliset näkyvät tilastoissa työllisinä, vaikka osa-aikaisuus olisi vastentahtoista.

– Tutkimusten puuttuessa on vaikea sanoa, kuinka moni joutuu tekemään osa-aikatyötä vaikka haluaisi kokoaikatyötä.

Ruotsissa feministit, sosialidemokraatit ja vihervasemmisto ovat ajaneet politiikkaa, jossa ihmisillä olisi oikeus kokopäiväiseen työhön, mutta halutessaan mahdollisuus osa-aikaisuuteen.

Nybergin mukaan olisi myös tarkasteltava sukupuolten sisäisiä eroja työmarkkinoilla. Ruotsissa 25-54–vuotiaista ulkomaalaistaustaisista miehistä vuonna 2016 työttöminä oli 15 prosenttia. Ruotsalaistaustaisilla naisilla työttömyys oli vain 2,6 prosenttia ja ruotsalaistaustaisilla miehillä 3 prosenttia.

Ulkomaalaistaustaisten naisten työttömyysprosentti samassa ikäryhmässä oli 14,3 prosenttia.

– On siis parempi olla nainen kuin ulkomaalaistaustainen, Nyberg tokaisi.

Anonyymi kirjoitti...

Sinkkunaiset peittelevät urahaaveitaan parisuhteiden toivossa

Sinkkumiehet eivät näytä kokevan samanlaista tarvetta.
Jotkut sinkkunaiset eivät halua näyttää ammatillisesti liian kunnianhimoiselta. He ilmeisesti kokevat, että urasuuntautuneisuus uhkaa heidän mahdollisuuksiaan parisuhdemarkkinoilla.

Naisten asennoituminen paljastui monivaiheisessa tutkimuksessa, jonka kohteena olivat yhdysvaltalaisen huippuyliopiston johtajakoulutuksen eli MBA-ohjelman opiskelijat.

Ensinnäkin MBA-ohjelman sinkkunaisista kolme neljästä kertoi kyselytutkimuksessa, että he olivat välttäneet tekemästä asioita, jotka saisivat heidät näyttämään liian kunnianhimoisilta, määrätietoisilta tai pyrkyrimäiseltä. Parisuhteessa olevat naiset olivat tehneet tätä paljon vähemmän ja miehet vieläkin harvemmin.

Ei tässä kaikki. Tutkijat osoittivat myös kokeellisesti, miten sinkkunaiset pitävät kynttilää vakan alla.

Siihen tutkijat käyttivät yliopiston urapalvelujen opiskelijoille lähettämää kyselylomaketta. Lomakkeen vastaukset painavat vaa’assa, kun opiskelijat tavoittelevat ensimmäisen kesän harjoittelupaikkaa. Harjoittelujakso on tärkeässä asemassa koko uran kannalta.

Lomakkeessa opiskelijoilta kysytään uraan liittyviä tavoitteita, kuten palkkatoiveita sekä valmiutta omistautua työnteolle.

Tutkijoiden juoni oli siinä, että toisille, satunnaisesti valituille opiskelijoille kerrottiin, että vastaukset näki vain uraneuvoja, kun taas toisten vastaukset näkyisivät myös muille opiskelijoille.

Asetelma vaikutti vastauksiin mutta vain sinkkunaisilla.

Kun lomakkeen näkisi vain uraneuvoja, sinkkunaiset vastasivat kuten muutkin. Kunnianhimon taso kuitenkin laski tilanteessa, jossa muut opiskelijat näkisivät heidän vastauksensa. Nyt sinkkunaiset pudottivat palkkatoivettaan 18000 dollaria (16000 euroa) vuodessa sekä kertoivat olevansa valmiita neljä tuntia lyhyempään työnviikkoon ja matkustamaan seitsemän päivää vähemmän kuukaudessa.

Kyse ei ollut vain sinkkunaisten vaatimattomuudesta muiden opiskelijoiden katseiden alla. He näet arvottivat kirjoitustaitonsa aivan yhtä korkealle silloin, kun muut opiskelutoverit näkisivät heidän vastauksensa. He halusivat siis peitellä vain ura-ambitioitaan.

Seuraava koe osoitti, että sinkkunaisia kiinnosti nimenomaan se, mitä miespuoliset opiskelutoverit saattaisivat ajatella heistä.

Opiskelijat täyttivät jälleen kyselylomakkeen, jossa tällä kerta piti valita kahden eri työpaikan väliltä. Niistä sitten keskusteltaisiin pienryhmissä.

Osa sinkkunaisista päätyi ryhmään, jossa kaikki muut olivat miehiä, kun taas muilla oli ryhmässään pelkkiä naisia. Osoittautui, että ambitiotaso oli kiinni siitä, oliko miesten vai naisten joukossa.

Kun sinkkunaiset olivat toisten naisten kanssa, heistä 68 prosenttia piti parempana työtä, jossa pitäisi tehdä enemmän tunteja viikossa mutta palkka olisi suurempi. Osuus laski 42 prosenttiin, kun muut ryhmäläiset olivat miehiä.

Samoin naisten kesken sinkkunaisista 79 prosenttia valitsi työpaikan, jossa urakehitys olisi nopeaa mutta pitäisi matkustaa paljon. Miesten seurassa vain 37 prosenttia valitsi tämän vaihtoehdon. Mitä enemmän sinkkumiehiä ryhmässä oli, sitä enemmän sinkkunaiset laskivat uratavoitteitaan.

Tutkijoiden johtopäätös on, että jotkut sinkkunaiset eivät halua näyttää urasuuntautuneilta siinä pelossa, että se laskisi heidän kiinnostavuuttaan mahdollisena aviokumppanina.

Riski saattaa olla todellinen. Joidenkin tutkimusten mukaan myös eliittiyliopistojen miesopiskelijat pitävät naisista, jotka ovat vähemmän kunnianhimoisia.

Tosin sinkkunaiset voivat joko yli- tai aliarvioida uransuuntautuneisuuden aiheuttamaa riskiä heidän avioliittonäkymilleen, toteavat tutkijat.

Yhdysvaltain taloustutkimusvirasto julkaisi tutkimuksen sivuillaan.