Vastuu on aina häiritsevällä osapuolella, ja kun tilanteen epämiellyttävyys käy selväksi, häirintä on osattava lopettaa.
MIEHET HÄIRIINTYVÄT ERI ASIOISTA KUIN NAISET
Jos perintöprinsessa kertoo rivoja vitsejä tai kourii munista, se ei ole seksuaalista häirintää miehiä kohtaan, vaan fantasiatason toivottua käytöstä.
Heteromiehiä häiritsee seksuaalisesti ainakin kaksi asiaa:
- Pyllyhousut, eli "arstilat".
- Pride kulkueiden toisiaan lääppivät nahkapöksyiset karhuhomot .
Minä käytän tuulipukuja ja muita mahdollisimman vähän seksuaalisesti häiritseviä asuja, joten minulla lienee varaa vaatia samaa naisilta. Löysät verkkarit on keksitty seksuaalisestä häirinnästä vapaan kuntosaliharjoittelun takaamiseksi. Vink, vink naiset!
Toinen häiritsevä asia on pride -kulkueiden karhuhomot. Anteeksi vaan, karvaisten miesten pussailu on ällöttävää ja erittäin häiritsevää. Naisille yhtä häiritsevä kokemus voisi olla se, kun Weinstein kaivaisi kikkelin esiin ja alkaisi masturboida.
Miksi pride -kulkueiden sallitaan häiritä seksuaalisesti ehtoja heteromiehiä, jotka ällöävät kaikkea homoilua?
HETEROMIESTEN KOHTAAMA HÄIRINTÄ TULEE OTTAA VAKAVASTI
Heteromiehet häiriintyvät aivan eri asioista kuin naiset. Heteromiesten kokemukset häirinnästä tulee ottaa vakavasti ja heille pitää taata häirinnästä vapaa ja turvallinen alue.
"Arstilat" ja pride-homoilu pitää saada kuriin.
Kuten tasa-arvokeskus sanoo, seksuaalinen häirintä tapahtuu silloin, kun kohde kokee tapahtuman häiritseväksi ja vastuu on aina häiritsevällä osapuolella.
67 kommenttia:
Seksuaalinen häirintä voi kohdistua vain Toiseuden edustajiin. Koska valkoihoiset cis-heteromiehet eivät edusta Toiseutta, heihin ei myöskään voi kohdistua seksuaalista häirintää. Ni!
TUTKIJA DEMARIEN FLIRTTAILUSTA OIKEISTOPOPULISMIN KANSSA: ”KAMPPAILEVAT SAMOISTA ÄÄNESTÄJISTÄ”
Savupiipputeollisuuden alamäki nosti politiikkaan luokan tilalle identiteetin ja arvot. Siihen rakoon iskivät vasemmistoa konservatiivisemmat voimat.
Sosiaalidemokraatit ja oikeistopopulistit kamppailevat samoista äänestäjistä. Kannatuslukujen laskiessa he ovat alkaneet flirttailla oikeistopopulistisen retoriikan kanssa, väittää Tukholman yliopiston sosiologian laitoksella radikaalioikeiston ja luokkapolitiikan suhdetta eri Euroopan maissa tutkiva Sanna Salo Politiikasta.fi-verkkolehdessä.
Salon mukaan ideologinen käänne tuli erityisen näkyväksi eurokriisissä. Suomen demarit vaativat ”tiukkaa ja kriisimaita kurjistavaa ehdollisuutta avun vastineeksi”. Samaan aikaan puolue lisäksi kiristi maahanmuuttoretoriikkaansa.
Syy käänteeseen on siinä, että sosiaalidemokraatit ja oikeistopopulistit kamppailevat samoista äänestäjistä – valkoisesta työväenluokkaisesta miehestä, joka on vaihtanut puoluetta ja saattanut demarit alamäkeen.
Sanna Salo liittää muutoksen perinteisen luokkarakenteen murenemiseen 1970-luvulta alkaen. Savupiipputeollisuuden vähentyessä ja palvelualojen noustessa äänestäjäkunta keskiluokkaistui. Puolueet nostivat luokkapolitiikan tilalle enemmän arvo- ja identiteettipolitiikkaa. Myöhemmin keskustavasemmisto omaksui vielä uusliberaalin konsensuksen.
Salon mukaan työväenluokkaisten äänestäjien arvot ja asenteet ovat usein konservatiivisempia kuin keskiluokan.
”Kun keskustavasemmisto siirtyi liberaalimpaan suuntaan arvokysymyksissä ja oikealle talouspolitiikassa, puoluekenttään jäi selvä aukko. Tähän rakoon uudet oikeistopopulistiset puolueet 1980-luvulta alkaen iskivät”, hän kirjoittaa.
Hyvinvointivaltio oli nationalismia
Sosiaalidemokratian ja oikeistopopulismin välillä on Salon mukaan kuitenkin yllättäviä yhteyksiä. Hän kirjoittaa pohjoismaisen hyvinvointivaltion perustuneen nimenomaan kansallisvaltiolle ja pohjimmiltaan ”hyvinvointivaltionationalismille”, joka yhdistää hyvinvointipolitiikan kansalaisuuteen, jäsenyyteen kansallisvaltion muodostamassa yhteisössä.
Tästä näkökulmasta on Salon mukaan vähemmän yllättävää, että sosiaalidemokraatit vastustivat eurokriisissä rajat ylittävää solidaarisuutta kansalliseen etuun vedoten.
Kysymys hyvinvointinationalismista politisoitui tilanteessa, jossa yhdistyivät hyvinvointivaltion alasajo, talouden pitkä alamäki ja integraation sekä globalisaation lakipiste.
”2000-luvun lopun kriisi muutti käsityksen tulonjakopolitiikasta nollasummapeliksi. Paitsi että jaettava kakku kansallisvaltioiden sisällä pieneni, Euroopan velkakriisi toi agendalle rajat ylittävät tulonsiirrot. Samaan aikaan Eurooppaan kohdistuva maahanmuutto kasvoi. Yhdessä nämä tekijät loivat aivan uudentyyppistä poliittista retoriikkaa, jossa identiteetti-, ryhmäkuuluvuus ja tulonjakokysymykset yhdistyvät hyvinvointinationalismiksi”, Salo kirjoittaa.
”Jos retorinen vastarinta loppuu, on taistelu hävitty”
Hän jatkaa, että ”kiistasta, jossa vastakkain olivat alun perin kansat ja markkinat, tai kansa ja finanssieliitti, tuli konflikti, joka asetti eurooppalaiset kansat – suomalaiset, kreikkalaiset tai saksalaiset veronmaksajat – toisiaan vastaan”.
Vaaralliseksi tilanne Salon mukaan muuttuu, jos jopa vasemmistolaiset puolueet kehystävät sosiaalisia konflikteja nationalistis-etnisellä retoriikalla.
”Jos retorinen vastarinta loppuu, on myös poliittinen taistelu oikeistopopulismia vastaan hävitty.”
Nykyään sukupuoliroolit ovat sikäli selkeät, että heteromiehet ovat suuri huonomaineinen vähemmistö. Ehkä ehdat homomiehet ovat toinen tälläinen genre. Muut ovatkin sitten kirjavaa sekaporukkaa, joilla suuntautuminen tapahtuu fiiliksen mukaan. Heille sopii pride.
Kela: Äitiyspakkauksen nimi voi syrjiä isiä – ministeri haluaa muuttaa nimeä
Kansaneläkelaitoksessa eli Kelassa mietitään, pitäisikö äitiyspakkauksen nimessä huomioida nykyistä paremmin kaikki perheet.
Äitiyspakkauksen nimi voidaan kokea isiä syrjiväksi.
Kela haluaa nyt kaikki keskustelemaan 80-vuotiaan äitiyspakkauksen nimestä.
Uusilla teemasivuilla jokainen voi ehdottaa uutta nimeä tai ilmoittautua nykyisen kannattajaksi.
– Haluamme kohdella kaikkia tasapuolisesti. Toisaalta perinteikkäällä nimellä on vahva kannatus, mutta toisaalta pakkauksen uudistaminen nimeä myöten on ollut paljon esillä, sanoo Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen.
Äitiyspakkauksen nimi on kirjattu äitiysavustuslakiin, joten nimen muuttaminen on eduskunnan käsissä.
Kelalle antamassaan tuoreessa haastattelussa perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) kertoo, että hän näkisi mielellään pakkauksella uuden nimen.
– Uskon, että nimen vaihtaminen ilahduttaisi montaa isää, Saarikko sanoo.
– Toivomme nimestä hyvää ja vilkasta keskustelua, sillä äitiyspakkaus on yksi tärkeä pala suomalaista sosiaaliturvaa, sanoo Aaltonen.
Sosiaalisessa mediassa aiheesta keskustellaan tunnisteella #äitiyspakkaus ja #moderskapsförpackning.
Viimeinen päivä ehdotuksille on 31. joulukuuta, jonka jälkeen Kela luovuttaa nimiehdotukset perusteluineen ministeri Saarikolle.
Tytöt eivät voi olla poikien esikuvia
Pisa-tulokset tänään julki. Suomalaiset oppilaat pärjäsivät tämänkin kertaisessa tutkimuksessa varsin hyvin, vaikka virolaisille hävittiin pisteellä. Suoriutuminen olisi ollut parempaa, jos myös pojat olisivat olleet edes lähes samalla tasolla kuin tytöt. Suomessa ero tyttöjen ja poikien välillä oli Euroopan suurin – tytöt olivat 49 pistettä parempia kuin pojat.
Poikien ongelmat ovat olleet tiedossa jo kauan. Koulu ja yhteiskunta ei kehitä poikien taitoja samalla tavalla kuin tyttöjen. Vallalla oleva sukupuolettomuuskulttuuri on naisten ja tyttöjen kulttuuria. Se, että tarjotaan esimerkiksi luettavaksi materiaalia, jossa ongelman asettelu on sukupuolineutraalia. Itse asiassa tällainen materiaali esittelee asioita tyttöjen näkökulmasta. ’Jostain syystä’ pojat eivät jaksa ihan aina kiinnostua samoista asioista kuin tytöt.
Koulun sisällöt ja tapa käsitellä asioita eivät vastaa poikien tarpeita. Toinen suuri ongelma on, että kouluissa ei ole toimivia miesten malleja pojille, koska lähes kaikki opettajat ovat naisia.
Selasin läpi verkkokauppojen kirjaluetteloita ja tein mielenkiintoisen havainnon – kirjat kirjoitetaan pääasiassa tytöille. Toisaalta luonnollista että kirjallisuutta kohdistetaan tytöille, koska tytöt lukevat enemmän ja markkinat ovat näin ollen suuremmat. Ollaan siis kierteessä, jossa pojille ei kannata kirjoittaa luettavaa ja pojat kiinnostuvat entistä vähemmän. Totuuden nimessä täytyy mainita, että poikakirjojakin löytyi, mutta ne olivat pääosin uusintoja menneisyydestä.
Otsikoiden perusteella en löytänyt kovinkaan montaa kirjaa, jotka olisin nuoruudessani lukenut. Teoriassa on hyvä että kirjoissa käsitellään erilaisia nykypäivän ongelmia kuten tasa-arvoa ihmisten eriarvoisuutta ja niin edelleen, mutta kirjojen pitäisi myös käsitellä asioita, jotka ovat poikien kannalta kiinnostavia. On jotenkin hurskastelua, että pelimaailmasta löytyy erilaisia seikkailuja, jotka kiehtovat poikia, mutta kirjallisuudella ovat erilaiset normit.
Näin ollen pojille jää kaksi vaihtoehtoa: urheilu tai tietokonepelit. Jos ei ole kiinnostunut urheilusta jäljelle jäävät pelit ja jos ei ole kiinnostunut peleistä, niin pojille ei oikeastaan mitään toiminnan aluetta. Seurauksena on syrjäytynyt poika, joka ei ole kiinnostunut oikeastaan yhtään mistään, joka on valmis uskomaan, että maa on litteä.
Tasa-arvoinen yhteiskunta ei tarkoita sitä että tyttöjen ja poikien pitäisi olla kiinnostuneita samanlaisista asioista. On väärin, että pojat pakotetaan samaan muottiin tyttöjen kanssa, johon he eivät välttämättä sovi.
Suomi olisi Pisa-tuloksissa kirkkaasti ykkösenä, jos pojatkin otettaisiin mukaan kouluun ja kulttuuriin.
Saako tyttöä enää kutsua tytöksi? – "En tiedä, missä sellaista olisi kielletty"
Opetushallinto julkaisi vuonna 2015 oppaan tasa-arvoon. Sosiaalisessa mediassa aiheesta keskustellaan hyvin mustavalkoisesti.
Saako tyttöä enää kutsua "tytöksi"? Huomenta Suomessa keskusteltiin 21.11.2017 sukupuolineutraaliudesta. Raakel Lignell kirjoitti aiheesta blogissaan: häntä ärsytti aiheessa ääripään ajattelu siitä, ettei tyttöä enää saisi sanoa "tytöksi".
– Eihän opetushallitus todellakaan ole niin ohjeistanut, Lignell sanoo.
Opetushallitus julkaisi vuonna 2015 oppaan tasa-arvoon. Lignellistä sukupuolen moninaistuminen on hyvä asia, mutta jotkut asiat eivät miellytä.
– Se, etteivät vanhemmat sanoisi, kumpaa sukupuolta lapsi on, menee minulla yli hilseen, Lignell sanoo.
Sosiaalisessa mediassa aiheesta keskustellaan hyvin mustavalkoisesti; keskustelusta saa kuvan, että ihmisiä olisi kielletty käyttämästä esimerkiksi sanoja "poika" ja "tyttö".
– En tiedä, missä sellaista olisi kielletty, Väestöliiton nuorten asiantuntija Anders Hulden toteaa.
– Tässä ei ole kysymys sukupuolineutraalista, vaan sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta.
Lignellin mukaan sukupuoli ja seksuaalisuus ovat suuri, mutta samalla hauras osa elämää.
– Jos se lähdetään hämärtämään, tai tehdään siitä sellainen, ettei sitä saa olla, sitä ei saa ilmentää, kyllähän lapset sekoavat vähemmästäkin, Lignell sanoo.
Huldenin mukaan tärkeää olisi kuunnella sitä, mitä lapsi itsestään tai tunteistaan kertoo. Lapselle tulisi tarjota samaistumisen kohteita, eikä häntä saa häväistä tai pakottaa.
Moni nainen muuttuu ikääntyessään tai lihotessaan toisille näkymättömäksi – sen huomaa, kun kävelee rautatieasemalla väistämättä ketään
Voiko olla niin, että osalle ihmisistä vanhukset ovat yksinkertaisesti näkymättömiä, eikä heidän tarpeitaan siksi hoksata ottaa huomioon? kysyy kolumnissaan Rosa Meriläinen.
”Kuinka monelle teistä muista käy usein niin, että tulet ensimmäisenä bussipysäkille, mutta pääset viimeisenä nousemaan bussiin”, kysyi eläkeläisrouva salilliselta eläkeläisrouvia, joille olin puhumassa naisasiaa. Kymmenisen kättä nousi pystyyn.
Olen jututtanut aiheesta erilaisia ihmisiä, joista osa kokee kirjoittamattomiin kaupunkilaissääntöihin kuuluvan, että liikennettä sujuvoittaa jos kerkeäjalkaisimmat käyvät kulkuneuvoon niin nopeasti kuin pystyvät. En allekirjoita ajatusta.
Ensinnäkin ihan tavallisiin käytöstapoihin kuuluu vanhusten ja lasten asettaminen etusijalle. Se ei ole turhanpäiväinen hierarkia, vaan perustuu kykyyn asettua toisen ihmisen asemaan. Mitä heikompi on ihmisen terveys, mitä vähäisemmät hänen voimansa, sitä tärkeämpää hänen on ehtiä istuutua ennen kuin bussi lähtee liikkeelle.
Toisekseen, vaikka Suomessa ei tavatakaan tehdä bussipysäkille jonoa, pidän kohtuullisena kohteliaisuutena sitä, että saapumisjärjestys otetaan huomioon autoon noustessa. Voiko olla niin, että osalle ihmisistä vanhukset ovat yksinkertaisesti näkymättömiä, eikä heidän tarpeitaan siksi hoksata ottaa huomioon?
MONILLA naisilla on ikääntyessään tai lihoessaan sellainen kokemus, että he muuttuvat näkymättömiksi joidenkin silmissä. Kuten eräässä Feministisessä kiroiluiltamassa hauska nainen totesi: ”Miten voi olla huomaamatta näin isoa ihmistä?”
Minulla ja kollegoillani Johanna Vehkoolla ja Saara Särmällä on tapana antaa kouluttamillemme naisille kotitehtäväksi kulkea vilkas katu päästä päähän väistämättä ketään. Tarkoituksemme ei ole kannustaa huonoon käytökseen eli siihen, ettei ota toisia ihmisiä huomioon.
Harjoituksen tarkoitus on havainnoida ihmisten eriarvoisuutta katutilassa. Jotkut ovat kerta kaikkiaan tottuneet siihen, ettei heidän tarvitsee väistää ketään. Nämä ihmiset yleensä myös kritisoivat harjoitusta, sillä heillä ei ole näkymättömyyden kokemusta. Koska teen itse harjoitusta silloin tällöin esimerkiksi Helsingin rautatieasemalla, olen havainnut niiden, jotka törmäävät minuun äristen, olevan yleensä keski-ikäisiä herrasmiehiä.
TÖRPPÖJÄ löytyy tietysti kaikista ikäluokista ja kaikista sukupuolista. Eipä ole hyvät käytöstavat omakaan tavaramerkkini.
Alakouluikäinen lapseni kertoi vastikään hämmentyneenä eläkeläisrouvasta, joka oli tylysti kyynärpäällä pökännyt hänet jonosta sivuun ja vienyt lapsen paikan. Aina on niitä, jotka toimivat itsekkäästi.
Olen osallistunut keskusteluihin, joissa näkymättömyyden iän saavuttaneet naiset suhtautuvat väheksyen nuorten naisten kohtaamaan seksuaaliseen häirintään. ”Kunpa minuakin vähän häirittäisiin”, he sanovat.
NÄKYMÄTTÖMYYDEN kokemus on toki kipeä, sillä ihmisen perustarve on tulla nähdyksi. Mutta myös seksuaalinen häirintä aiheuttaa saman kokemuksen:
Koska vastavuoroista kommunikaatiota ei sellaisissa tilanteissa ole, ihminen kokee tulleensa ohitetuksi yksilönä. Kun katsomme toisiamme silmiin, kohtaamme toisemme, myös väärinkäsityksiä ohipuhumisineen syntyy vähemmän.
Vasemmistoliiton Honkasalo kertoo saaneensa ”seksuaalisväritteistä” törkypalautetta Halla-ahon innoittamilta miehiltä
Sosiaalisessa mediassa syttyneen sananvaihdon taustalla on Helsingin kaupunginhallituksen esitys koskien paperittomien oikeuksia.
Te kymmenet miehet, jotka olette lähetelleet seksuaalisväritteisiä väkivaltafantasioitanne H-a:n innoittamina: Metodi ei toimi! En vaikene. Sen sijaan se saa minut seisomaan entistä vankemmin ihmisoikeuksien ja rakkauden puolella!
"H-a": lla Honkasalo viittaa perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-ahoon.
Halla-aho kritisoi tiistaina henkilökohtaisella Facebook-sivullaan Helsingin kaupunginhallituksen esitystä turvata laittomasti maassa olevien, eli niin sanottujen paperittomien peruspalvelut, kuten terveydenhoitoon pääsy.
Seuraavaksi asia etenee valtuustokäsittelyyn.
Iltalehti uutisoi asiasta tiistaina.
Vilkas, monimuotoinen keskustelu
Halla-ahon Facebook-sivullaan esittämä kritiikki, joka nimesi Honkasalon aloitteentekijäksi kaupunginhallituksessa, sai aikaan vilkkaan keskustelun Halla-ahon päivityksen kommenteissa.
Myös Honkasalon myöhään tiistai-iltana julkaisema tviitti koskien epäasiallista palautetta sai runsaasti huomiota osakseen.
Muun muassa Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ilmaisi tukensa Honkasalolle.
Honkasalo sanoo tviitissään törkypalautteen olevan Halla-ahon innoittamaa, mutta hän ei syytä Halla-ahoa törkypalautteen kirjoittamisesta tai muustakaan epäasiallisuudesta.
Sanna Marin ihmettelee, miksi vain miehiä kutsutaan sankarihaudoille – Kaikkonen: ”Meillä pyritty autenttisuuteen”
Kansanedustajat mittelivät 100-vuotispäivän kunniavartiosta sankarihaudoilla. Antti Kaikkosen (kesk) mukaan vartioon halutaan vain miehiä autenttisuuden vuoksi.
Kansanedustajat Sanna Marin (sd) ja Antti Kaikkonen (kesk) väittelivät Twitterissä sankarihaudoille kaavaillun kunniavartion sukupuolesta.
Juhlavuoden Suomi 100 -verkkosivuilla kerrotaan, että maamme itsenäisyyden turvanneita muistetaan itsenäisyyspäivänä lukuisilla paikkakunnilla kunniavartioilla, joissa haudan kohdalla seisoo samanikäinen henkilö, kuin vainaja oli kuollessaan.
Kansanedustajien väittely sai alkunsa, kun Kaikkonen jakoi Twitterissä Keski-Uusimaa-lehden uutisen, jonka mukaan Tuusulan kirkon sankarihautausmaan itsenäisyyspäivän kunniavartiosta puuttui 101 miestä.
– Nuori mies! Nyt olisi tyylikäs ja arvokas tapa osallistua Suomen satavuotispäivään, Kaikkonen kirjoitti päivityksessä.
Marin kommentoi Kaikkosen päivitystä:
– Miten niin vain mies? Tampereella kunniavartiossa on myös armeijan käyneitä naisia, Marin kirjoitti tviitissään.
– Meillä pyritty autenttisuuteen. Kaatuneissa 137 miestä ja yksi nainen. Siksi, Kaikkonen vastasi.
Marinin ja Kaikkosen sanailusta kertoi aiemmin Verkkouutiset.
Miksi pojat eivät pärjää Pisa-testissä? Opetusneuvos: ”Hankala yhtälö olla suosittu koulussa ja hyvä oppilas”
Syitä voi hakea motivaation lisäksi sosiaalisesta paineesta olla ennemmin ”cool” kuin hikari, taantumasta sekä työelämän näköalattomuudesta.
TIISTAINA JULKAISTUN Pisa-kokeen tulokset kertovat, että suomalaiset pojat pärjäsivät tyttöjä huonommin ongelmanratkaisua keskustellen arvioinneissa tehtävissä.
Tytöt ovat kirineet poikien ohi myös muilla Pisa-tutkimuksen osa-alueilla ja huoli poikien lukutaidosta on noussut otsikoihin. Miksi juuri pojat?
ONKO niin, että pojat eivät uskalla menestyä, jos haluavat olla suosittuja. Opetus- ja kulttuuriministeriön opetusneuvos Tommi Karjalaisen mukaan se voi olla yksi selitys.
– Tutkijat ovat nostaneet tätä samaa teemaa esille, että pojalle tuntuu olevan hankala yhtälö olla samalla aikaa suosittu koulussa ja hyvä oppilas.
– Tavallaan pitää valita jompikumpi, ja tämä ei ole hyvä tilanne.
Sosiaalinen paine on kuitenkin vain yksi selitys.
LUKUTAIDOSSA ero on näkynyt jo Pisa-tutkimusten alusta alkaen eli vuodesta 2000.
– Siinä mielessä se ilmiö ei ole uusi eikä koske pelkästään Suomea, vaan kaikissa Pisa -tutkimuksen maissa tytöt ovat olleet poikia parempia lukutaidossa, ja myös nyt julkaistussa yhteistoiminnallisessa ongelmanratkaisussa.
Kun lukutaitoa mitattiin uudelleen vuonna 2009, kuilu oli revennyt tyttöjen hyväksi. Ero hiipi muihinkin alueisiin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vielä 2003 pojat olivat parempia matematiikassa ja 2006 luonnontieteissä osaaminen oli tasavahvaa. Tytöt paahtoivat ohi uusissa mittauksissa vuosina 2012 ja 20015.
MYÖS YHTEISKUNTA on muuttunut kymmenessä vuodessa. Vuonna 2008 alkoi taantuma ja samoille hujakoille ajoittuu poikien menestyksen heikkeneminen Pisa-tutkimuksen eri alueilla.
– Pisa-tutkimuksen huippuvuosien aikana, 2000-2006, silloin meillä oli toisenlainen tilanne myös yhteiskunnassa. Nousu oli aika voimakasta ja nuorten usko tulevaisuuteen valoisampi.
Yhtäläisyysviivaa taantuman ja poikien koulumenestyksen välille ei voi vetää. Moni asia vaikuttaa tuloksiin. Karjalaisen mukaan esimerkiksi vanhempien koulutuksella ja ammatilla on todettu olevan yhteys nuoren osaamiseen ja vanhempien esimerkki vaikuttaa nuoren motivaatioon opiskella.
Myös epävarman ajan synnyttämä näköalattomuus voi vaikuttaa nuoriin. Siinä missä aiemmin koulunpenkiltä saattoi päästä sekatyömieheksi ilman koulutusta, nyt asia on toisin.
Myös vanhemman esimerkki vaikuttaa. Jos vanhempi joutuu työttömäksi ja katkeroituu, nuori voi ottaa mallia.
–Totta kai lähipiirin kokemuksen muovaavat lapsen kuvaa omasta mahdollisesta tulevaisuudesta, Karjalainen sanoo.
VOISIKO selitystä hakea siitä, että tyttöjä suosittaisiin ja poikia syrjittäisiin koulussa?
Opetus pyrkii nykyään huomiomaan jokaisen oppilaan yhä yksilöllisemmin, jolloin sukupuolella ei pitäisi olla niin paljon merkitystä.
–Oppilas tulisi kohdata yksilöllisesti, lähtökohdat ja erityistarpeet huomioiden. Haasteena on se, että opettajankin resurssit ovat rajalliset.
Karjalainen kuitenkin sanoo, että pojat eivät itsessään ole tyttöjä huonompia. Tähän liittyy myös kysymykset siitä, miten opetetaan ja oppimista arvioidaan.
Suomen pojat jäävät tytöistä rajusti Pisa-testin ongelmanratkaisussa – OAJ:n Luukkainen: ”Lukutaito ei selitä noin valtavaa eroa”
Opettajien ammattiliiton johtaja Olli Luukkainen pohtii, pitäisikö koulusta tehdä enemmän poikia kiinnostava.
Tänään julkaistu Pisa-tutkimuksen osa kertoo huolestuttavan viestin suomalaisten 15-vuotiaiden poikien alisuoriutumisesta ongelmanratkaisua ja lukutaitoa vaativissa ryhmätöissä.
Vertailu on aiemmin julkaisematon osa OECD-maiden Pisa 2015 -tutkimusta.
Tutkimuksessa arvioitiin 15-vuotiaiden keskustelutaitoja tilanteissa, joissa yritetään ratkaista ongelmia yhdessä muiden kanssa. Ero tyttöjen ja poikien keskustelutaidoissa on kuitenkin mukana olleista maista suurin ja ero näkyi etenkin lukutaitoa painottavissa tehtävissä.
Tietyltä kantilta katsottuna Suomen koululaisilla menee loistavasti: Suomalaisnuoret ovat OECD-alueella seitsemänneksi taidokkaimpia keskustelemaan rakentavasti ratkoessaan yhdessä ongelmia, mutta varjopuolena on suuri kuilu tyttöjen ja poikien välillä.
– Ero sukupuolten välillä oli ongelmanratkaisutilanteissa maailman suurin. Tyttöjen ja poikien suoritusero oli koko vertailussa keskimäärin 29 pistettä, mutta Suomessa se oli huimat 48 pistettä, kommentoi opetusneuvos Tommi Karjalainen aiemmin STT:lle.
Karjalaisen mukaan poikien suoriutuminen paljon tyttöjä heikommin johtuu siitä, että Pisa-tutkimuksen tehtävät ovat varsin lukupainotteisia.
OAJ:n Luukkainen: ”Selittääkö erityisen tuen riittämättömyys”
Opettajien ammattiliiton puheenjohtaja Olli Luukkaisen mukaan kyse on muustakin kuin lukutaidosta.
– Ei se kokonaan voi selittää noin älyttömän suurta eroa, Luukkainen toteaa.
Tulos on vielä tuore, eikä Luukkainen halua spekuloida, miten hihat pitäisi kääriä poikien tulosten parantamiseksi.
– Tämä vaatii nyt lisää selvitystä siitä, mistä noin suuri ero johtuu.
– Onko koulun toimintatavoissa jotain sellaista, mitä pitäisi muuttaa? Selittääkö tuloksia esimerkiksi erityisen tuen riittämättömyys, Luukkainen pohtii.
Luukkaisen mukaan yksi keino voisi olla kehittää koulua enemmän poikia kiinnostavaksi.
Huoli poikien lukutaidosta on ollut otsikoissa ja keskustelun aiheena aiemminkin tänä vuonna. Lokakuussa Luukkainen otti aiheeseen kantaa Twitterissä kirjoittamalla, että osaa pojista ei kiinnosta kuin viihde ja pelaaminen.
Luukkaisen twiitti oli vastaus Ilkka Oksalalle, joka puolestaan oli kysynyt ”mistä johtuu, että peruskoulu on vieläkin järjestetty niin, että oppimisvaikeuksista kärsivät ovat lähes yksinomaan poikia”?
Luukkainen vastasi: ”Ei se niin ole. Suurta osaa pojista ei huvita kuin pelaaminen ja viihteellisyys.”
Nyt Luukkainen sanoo, että tarkoitus ei ollut silloin syyllistää kaikkia poikia.
– Mutta kyllä tämä kertoo joka tapauksessa, että yhteys lukutaidon heikkenemiseen on olemassa.
Menihän tytöillä sentään hyvin
Luukkainen haluaa muistuttaa, että samalla tulos tarkoittaa suomalaisten tyttöjen olevan maailman huippua, ja että kaikkiaan Suomi on kuitenkin tutkimuksen kärkeä.
–Se on myös tärkeää, että tässä selvityksessä koulujenväliset ja alueidenväliset erot ovat todella pieniä. Se on erinomainen juttu, että ei ole eroja alueellisesti, koulujen välillä eikä perhetaustassa. Nämä ovat Erinomaisia asioita.
Testin tuloksista käy ilmi, että Suomessa nuoren sosio-ekonominen tausta tai asuinpaikka vaikuttavat Pisa-tuloksiin vähemmän kuin lähes kaikissa muissa testin kärkipään maissa.
Kommentti: Kaikki coolit pojat on nörttejä – miten yläkoululainen saataisiin tajuamaan?
Maailman coolein mies, Elon Musk, oli koulukiusattu nörtti, kirjoittaa Ilta-Sanomien toimittaja Miikka Hujanen.
Suomalaisten Pisa-tulosten putoaminen ei pitäisi olla yllätys.
Tiistaina julkaistu Pisa-tutkimuksen osa kertoo suomalaisten 15-vuotiaiden poikien alisuoriutumisesta ongelmanratkaisua ja lukutaitoa vaativissa ryhmätöissä.
Tästä on varoiteltu jo pitkään. Esimerkiksi professori Pekka Kupari totesi jo vuonna 2013, ettei hyviin Pisa-tuloksiin saa tuudittautua. Hän painotti erityisesti matematiikkaa.
– Opetuksessa otettaisiin käyttöön nykyistä monipuolisempia lähestymistapoja ja pedagogisia ratkaisuja, kuten pelit, tutkiva oppiminen, konkretisointi ja opitun liittäminen arkielämään. Teknologiaa, kuten iPadeja ja älytauluja, hyödynnettäisiin opetuksessa tehokkaasti, Kupari pohti.
Yhtä syytä poikien heikkenevään menestykseen ei ole, mutta yksi olennainen löytyy koulun käytävien kulttuurista.
Siellä luokassa hölmöilijää arvostetaan enemmän kuin sitä, joka tekee läksynsä tunnollisesti ja osaa vaadittavat asiat.
Jari Sinkkonen: Sukupuolineutraali kasvatus on älyvapaa ajatus mutta valmiita sukupuolimuotteja ei ole – "Pojalla pitäisi olla vapaus tanssia balettia sukupuolensa sisällä"
Lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen herätti viime viikolla keskustelua sosiaalisessa mediassa kommentoituaan sukupuolineutraalia kasvatusta.
Sinkkonen puolustaa mielipiteitään myös Peter Nymanin haastattelussa. Sinkkosen mielestä sukupuoli on niin tärkeä osa ihmistä, ettei sitä pidä vähätellä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lapsia pitäisi laittaa valmiisiin muotteihin sukupuolen perusteella.
– Sukupuolen sisällä pitäisi olla vapaus pojan tanssia balettia ja soittaa viulua ilman, että häntä siitä kiusataan, Sinkkonen sanoo.
– Minäkään en ollut tyypillinen poika. Liikunnanopettaja antoi voimistelusta vitosen ja sain lumipesuja, kun soitin huilua.
Sinkkonen korostaa, että biologiset ja anatomiset erot ovat asioita, joita ei ihmisistä voida poistaa. Siksi niistä pitää voida myös puhua. Sinkkosen mielestä sukupuolen vähättely ei ole lapsen etu.
– Se ei lähde näistä pienistä ihmisistä, jotka sitä omaa tyttönä tai poikana olemistaan yrittävät rakentaa.
Hän ei usko sosiaalisen konstruktion teoriaan, jonka mukaan ihmisten käyttäytymisen erot johtuvat ympäristötekijöistä, eivätkä biologisista eroista sukupuolten välillä.
– Sosiaalisen konstruktion teoria jos joku on aikansa elänyt ja pitäisi kuopata kokonaan.
"Joistakin asioista ei ole sopivaa puhua"
Sinkkonen kertoo saaneensa feministisiltä tutkijoilta kielteistä palautetta jo lähes kolmekymmentä vuotta sitten, kun hänen esikoiskirjansa Pienistä pojista kunnon miehiä julkaistiin. Sikäli hän ei ollut yllättynyt viime viikolla Vantaan Sanomissa esittämiensä mielipiteiden aiheuttamasta kommenttivyörystä. Kommentteja on tullut puolesta ja vastaan.
Hän toivoo, että Suomen keskusteluilmapiiri olisi avoimempi.
– Meillä Suomessa on tietyllä tavalla tällainen ei-uskonnollinen hurskaus, että joistakin asioista ei ole sopivaa puhua. Tai jos puhuu, niin sitten on konservatiivi, joka haahuilee jotain mennyttä aikaa.
Kysyttäessä suomalaisen kasvatuksen ongelmista Sinkkonen kertoo olevansa erityisen huolestunut perheistä, joissa mennään liikaa lasten ehdoilla eikä osata laittaa lapsille rajoja.
– Ei osata sanoa ei ja olla turvallisia vanhempia, jotka päättävät silloin, kun lapsesta ei siihen ole.
Feministit haluavat ankarampia rangaistuksia sukupuolen perusteella – Professori: "Mitä sillä saavutettaisiin? Ihmiset ovat jompiakumpia"
Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasen mukaan vihapuheesta annettavia rangaistuksia voidaan koventaa jo nykyisen lainsäädännön puitteissa.
Pitäisikö netin törkypuheesta saada kovempi rangaistus, jos halveksunta tai uhkailu kohdistuu ihmiseen hänen sukupuolensa takia?
Pitäisi, sanoo tamperelaislähtöinen Feministinen ajatushautomo Hattu. Se vaatii tiistaina julkaisemassaan tiedotteessa, että sukupuoli lisätään rikoslakiin rangaistuksen koventamisen perusteeksi.
"Nykytilanteessa naisiin ja naisoletettuihin kohdistuva sukupuolittunut verkkoviha jää usein tutkimatta, koska sukupuoli ei ole rikoslain mukainen koventamisperuste", yhdistys perustelee.
Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta on eri mieltä.
–Minusta se ei ole kovin hyvä idea. Mitä sillä saavutettaisiin? Ihmiset ovat jompaakumpaa sukupuolta, ja olisi kyllä aika vaikea määritellä, että rikos on tehty jotakin ihmistä kohtaan siksi, että hän edustaa tiettyä sukupuolta, Tolvanen sanoo.
Hän arvioi, että sukupuolen lisääminen rangaistuksen koventamisen perusteeksi sotisi tasa-arvoa vastaan.
–Mielestäni rikoslain pitää olla sukupuolineutraali ja suhtautua samalla tavalla kaikissa tilanteissa riippumatta siitä, kumpaa sukupuolta tekijä ja uhri edustavat.
Näin arvioi myös Hatun vaatimusta tuoreeltaan kommentoinut Miesten tasa-arvo ry. Sen mukaan "yhdenvertaisuus lain edessä, joka on kirjattu Suomen perustuslakiin perusoikeutena, on kaiken tasa-arvotyön ehdoton kivijalka".
Koskisi muitakin rikoslajeja
Rikoslaissa on lueteltu rangaistuksen koventamisperusteeksi muun muassa rikoksen tekeminen ihonväriin, syntyperään, etniseen alkuperään, uskontoon tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvasta vaikuttimesta.
–Nämä ovat ihan perusteltuja. Ihmisellä on suurempi riski joutua kohteeksi, jos hän jotenkin poikkeaa muista. Mutta sukupuolet eivät ole minusta poikkeamia vaan normaalitiloja.
Tolvasen mukaan sukupuolen lisääminen listaan johtaisi siihen, että se pitäisi ottaa huomioon muissakin kuin vihapuheeseen liittyvissä rikoksissa.
–Sellaisia koventamisperusteita ei voi säätää, jotka koskisivat vain tiettyjä rikoksia. Ehkä tässä on haettu Ruotsista mallia. Siellä naisrauhan rikkominen on rangaistava teko. Meilläkin on näitä kysymyksiä pohdittu ja katsottu, ettei tällaista ole meille hyväksi tuoda.
Eikö Suomessa kuitenkin esiinny melko paljon sukupuoleen kohdistuvaa vihapuhetta?
–Toki, mutta kyllä laista löytyy koventamisperusteita, joita voidaan soveltaa vihapuheeseen. Rangaistuksen määräämisen perusteista löytyvät teon vahingollisuus, vaarallisuus, motiivi ja syyllisyys, joiden perusteella rangaistusta voidaan koventaa jo nyt.
Voi ratkaista tuleeko ehdollista vai vankilaa
Vihapuheesta langetetut rangaistukset vaihtelevat. Tyypillisesti tekijä saa sakkoa. Koventamisperusteen mukanaololla voisi olla suuri merkitys. Tolvanen ottaa esimerkiksi vihapuheen, jonka vaikuttimeksi on todettu etninen tausta.
–Kun mietitään ehdollista vai ehdotonta, tällainen motiivi voi viedä rangaistuksen siihen, että tuomitaan ehdoton.
Toistaiseksi vihapuheesta on annettu melko vähän tuomioita.
–Suurin uhka viharikoksissa on, että jos ne saavat jatkua, ne menevät helposti sanoista tekoihin, Tolvanen sanoo.
Peruskoulua pitää mukauttaa poikia varten
Suomi selvisi kuiville uusimmastakin Pisa-tutkimuksesta, joskin alkuvuosien loiston päivät ovat takana. Tiistaina julkistettu Pisa-tulos voidaan kunniakkaasti tiivistää: suomalaiset koululaiset ovat Euroopan toiseksi parhaita ratkaistaessa ongelmia porukalla. Ero parhaaseen, Viroon, on vain yksi piste.
Kokonaistuloskin on hieno, sillä Suomi sijoittuu kahdeksanneksi 51 maan joukossa.
Suomalainen peruskoulu on edelleen jalokivi. Se tasoittaa lasten erilaisia sosiaalisia ja taloudellisia lähtökohtia. Eri alueillakin olevat koulut ovat tällä oppimisen - ja sosiaalisuuden - osa-alueella huomattavan tasaisia, vaikka akateemisissa taidoissa hajonta on tullut Suomeenkin.
Mutta jotain on pielessä, ja siitä pitää olla huolissaan. Kyse ei ole hyvin olevan vähättelystä vaan vanhasta oppimisen perusprinsiipistä: ei kannata harjoitella sitä, minkä osaa, vaan sitä, mitä ei vielä osaa.
On ryhdyttävä tosissaan selvittämään, mitä tehdä poikien tyttöjä huonommalle kouluviihtyvyydelle ja -menestymiselle. Ero tyttöjen ja poikien välillä on revähtänyt todella huolestuttavaksi, kansainväliseen kärkeen.
Päinvastoin kuin pojille, tytöille peruskoulu sopii mainiosti. Tytöt saavat hyviä numeroita, he ovat iloisia oppijoita ja etenevät oppipolulla pitkälle. Koska tytöt viihtyvät koulussa, heidän joukostaan nousevat seuraavan polven opettajat.
Kaikkialla kouluun pantiin ensin pojat. Kuinka poikakoulujen perinteelle kehittyneestä koululaitoksesta tulikin tyttöjen koulu?
Vai onko kyse vain siitä, että tytöt ovat aina joutuneet sopeutumaan - eikä vain koulussa? Tytöt osaavat elää reunaehtojen mukaan vaatimatta enempää. Tähänkö tyssää sitten lopulta tyttöjen menestys, kun ratkaistaan parhaiten palkatut ja vaikutusvaltaisimmat työpaikat?
Tässä Pisa-tutkimuksessakin nähdään, että lukutaito on kaiken osaamisen pohja. Yhteinen ongelmanratkaisu kompastui monilta lukutaidon heikkouteen, joten poikia ei ole varaa jättää olemaan poikia, vaan luku- ja oppimishaluttomuuden kierre on katkaistava.
Koulua sopeutettiin aikoinaan muka soveltumaan paremmin tytöille, ja heille opetettiin ”tyttöjen aineita”. Opetusta pitää nyt mukauttaa niin, että pojat huomaamattaan pysyvät mukana.
Vähän laiska. Rinnastus ei toimi vaikka erotat ton yhden kohdan kontekstistaan. Vertauksesi ei ole henkilöön kohdistettua ja helposti vältettävissä. vrt. munan heiluttelu vieraalle hotelihuoneessa. Itsensäpaljastelijatkin valitsevat kohteensa rajatusti kuin että vilauttaisivat yleisesti kadulla tai stadionille kaikille. Älä mee tohon, herkkähipiäisyys ei pue, ei tarpeeksi hauskasti kirjoitettu et kävisi satiirista ja ei tästä nää ees mitään kaksoisstandardia tai suurempaa pointtia. Vai onko sun kulma et sunlaisille miehille ahdistavaa on kaikki yleinen ja tahattomasti havaittu seksuaalisuus, mutta sitten henkilökohtaisesti kohdistuva seksuaalinen huomio pantavilta on aina ok.
Naisvaltainen jättiliitto tyrmää palkkamaltin ja 1,6 %:n linjan: ”Kohtuutonta”
Palvelualojen ammattiliitto PAM kiistää tulkinnan yleisen palkankorotuslinjan syntymisestä ja tyrmää työnantajien vaatiman palkkamaltin.
PAM pohti linjauksiaan valtuuston syyskokouksessa, joka päättyi tänään. PAM huomauttaa tiedotteessaan, että työnantajat halusivat alakohtaiset sopimusneuvottelut, joten vientiteollisuuden ratkaisuja ei voida soveltaa neuvottelupöydissä sellaisenaan, vaan jokainen sopimus neuvotellaan erikseen.
PAMilaiset tukevat kaikkia alojaan neuvottelutavoitteiden saavuttamiseksi. PAMin puheenjohtaja Ann Selin huomautti jo eilen, että solmitut sopimukset koskettavat vain murto-osaa palkansaajista. Hänen mielestään on kohtuutonta, että esimerkiksi palvelualoilla oletetaan noudatettavan Teknologiateollisuudessa solmittua palkkaratkaisun linjaa.
– Työnantajat ja media tuntuvat tulkitsevan Teknologiateollisuuden 1,6 % korotusta palkkoihinsa yleisenä linjana. Kyse on heidän linjastaan ja heidän palkkoihinsa sovitusta korotuksesta. Suurelle osalle palkansaajista sopimuksia ei ole vielä neuvoteltu, Selin sanoi tiedotteessa.
– Me emme halua naisvaltaisten ja miesvaltaisten alojen palkkaerojen kasvavan. Näin tapahtuu, jos korotuksissa toimialoillamme puhutaan samoista prosenteista kuin jo aiemmin sovituissa sopimuksissa.
PAM katsoo, että viime viikolla työnantajan keskeyttämät hiihtokeskus- ja ohjelmapalvelualojen neuvottelut on saatava maaliin. PAMin mukaan Matkailu- ja ravintolapalvelut MaRa ilmoitti tänään työsulusta, jota Selin pitää käsittämättömänä, sillä palkkaneuvottelut olivat tuskin päässeet alkuun. Selinin mukaan työnantajapuoli oli tarjonnut euroissa liian vähän, vaikka alalla menee nyt hyvin.
MaRa perustelee työsulkua syyttämällä PAMia joulusesongilla kiristämisellä niin, että lakkovaroitus annettaisiin joulun alla. MaRan mukaan työsulku oli pakko julistaa, jotta valtakunnansovittelija ehtii sovitella kiistan ennen joulua.
Kiky jätti jälkensä
PAM huomauttaa, että hiihtokeskus- ja ohjelmapalvelualojen neuvottelut ovat vasta ensimmäiset monista alakohtaisista sopimusneuvotteluista.
–Ei voi olla niin, että jopa kannattavilla aloilla, kuten matkailu, työnantaja on haluton työehtosopimusten parantamiseen. Myös muut PAMilaiset alat ovat valmiudessa alkaviin neuvotteluihin. Esimerkiksi majoitus- ja ravintola-ala on pitkään jäänyt jälkeen palkkakehityksestä ja kaupan alan laajennetut aukioloajat sekä palvelut lisäävät työn kuormittavuutta ilman, että työsuhteiden ehdot paranevat.
Selinin mukaan kilpailukykysopimus oli raskas sovittavaksi ja jätti jälkensä. Tulevalla sopimuskierroksella haavoja tulisi hänen mielestään parantaa.
– Ei ole vanhanaikaista olettaa, että palkalla on tultava toimeen. Luotamme työnantajiin siinä, että hekin haluavat parantaa palvelualojen mainetta ja arvostusta. Eikä niin, että palvelualat rakentuvat huonoista työsuhteista ja alhaisista palkoista, joita veronmaksajat joutuvat kompensoimaan tulonsiirtojen kautta ja palkkaköyhyys lisääntyy entisestään, Selin sanoo tiedotteessa.
Miksi pojat alisuoriutuvat? Vanhempien ”luokkashoppailu” saattaa vauhdittaa sukupuolten oppimiseroja, tutkijat sanovat
Musiikki- ja kielipainotteisille luokille kasaantuu usein koulussa menestyviä tyttöjä. Ulkopuolelle jää paljon poikia, jotka tarvitsisivat oppimisensa veturiksi hyvää ryhmää.
TAIDETTA, kieliä ja muita erityisiä aineita painottavat koululuokat saattavat vauhdittaa sukupuolten välisiä oppimiseroja, joista on noussut Suomessa viime aikoina suuri huoli. Näin sanovat HS:n haastattelemat opetusalan tutkijat.
Erityispainotteiset luokat ovat usein tyttövaltaisia, ja niiden ulkopuolelle jäävistä enemmistö on poikia.
Kun luokassa on hyvin pärjääviä oppilaita, hyötyvät siitä tutkimusten mukaan sekä hyvin että heikommin menestyvät oppilaat. Hyvät oppilaat parantavat koko luokan oppimista ja koulumyönteistä kulttuuria.
Mutta erikoisluokkien ulkopuolelle jää joukko heikommin menestyviä oppilaita. Tutkijoiden mukaan koko luokan oppimista voi heikentää se, että samassa ryhmässä on paljon hitaasti eteneviä ja koulunkäyntiin kielteisesti suhtautuvia oppilaita.
Syntyy myönteisiä ja kielteisiä kierteitä. Hyvät kierteet osuvat useimmiten tyttöihin, negatiiviset poikiin. Pojat ovat tyttöjä alttiimpia luokkayhteisönsä vaikutukselle.
”Näyttää siltä, että pojilla ryhmäpaine hyvässä ja pahassa saattaisi olla voimakkaampaa kuin tytöillä”, sanoo apulaisprofessori Juhani Rautopuro Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuskeskuksesta.
”Jos yhteisössä ei ole suotavaa näyttää niin sanotulta hikarilta tai lukutoukalta, se vie alaspäin. Samoin, jos ryhmässä on paine olla hyvä, niin ollaan hyviä.”
VAIKKA Suomessa tapahtuu vain vähän niin sanottua koulushoppailua, niin koululuokilla shoppailu sen sijaan on totta.
Koulushoppailulla viitataan siihen, että vanhemmat valitsevat lapselleen lähikoulun sijasta toisen koulun. Ilmiö voi vauhdittaa koulujen ja kaupunginosien eriytymistä.
Etenkin korkeasti koulutetut vanhemmat panevat lapsensa usein erikoispainotteisille luokille. Rautopuron mukaan vanhempien sosioekonominen tausta ja koulutus vaikuttavat voimakkaasti lasten oppimistuloksiin.
”Mitä enemmän valinnaisuutta, sitä suuremmaksi tulee vanhempien merkitys ja heidän koulutuksensa ja sosioekonominen taustansa”, hän sanoo.
Musiikkia, muita taideaineita tai vieraita kieliä painottaville luokille hakeutuu usein koulussa hyvin pärjääviä ja koulunkäyntiin myönteisesti suhtautuvia oppilaita.
Tämä voi näkyä koulun sisällä luokkien välisinä suurina eroina.
Olen kiitollinen Jari Sinkkosen ”munat ja pimppi”-kommentista, sillä se herätteli tärkeää keskustelua – ja muistutti, että tarvitaan myös #vaihtoehtojarille
Suomessa puuhataan juuri nyt kampanjaa nimeltä #vaihtoehtoeskolle. Sen tarkoitus on nostaa esille muitakin tutkijoita kuin kaikkien suomalaisten tuntema Esko Valtaoja. Nyt tarvitaan myös #vaihtoehtojarille, kirjoittaa Janna Rantala.
TÖKERYYDESTÄÄN huolimatta olen myös kiitollinen lastenpsykiatri Jari Sinkkosen viime viikkoisesta ”munat ja pimppi”- kommentista.
Sinkkonen totesi Vantaan Sanomien haastattelussa muun muassa, että ”pojalla on munat ja tytöllä pimppi ja sillä selvä”.
KOMMENTIN myötä julkisuudessa on ollut oman ajanlaskuni mukaan ensimmäisen kerran yritystä keskustella lasten psyykkisen kehityksen asiantuntijuudesta.
Kuka saa sanoa, miten lapsia kuuluisi kasvattaa? Ketä pitäisi ehdottomasti kuunnella?
SATTUMOISIN samoihin aikoihin Suomessa puuhataan #vaihtoehtoeskolle -nimistä kampanjaa. Se listaa asiantuntijoita, joita voisi haastatella liki yleisneroksi nostetun tähtitieteen professori Esko Valtaojan rinnalla.
Kun suomalaisia pyydetään nimeämään yksi tutkija, he nimeävät useimmiten juuri Esko Valtaojan. Valtaoja on mahtava tyyppi, kampanjassa vakuutetaan, mutta ei hänkään tiedä aivan kaikkea. Siksi tarvitsemme lisää vaihtoehtoja.
Nyt tarvitaan myös #vaihtoehtojarille!
ON HANKALAA ottaa lapsen kehityksen julkinen asiantuntijuus haltuun.
Asiantuntemus asettuu niin monelle tieteenalalle. Keskivertolukija ei ehkä näe suurta eroa esimerkiksi psykiatrin, lastenpsykiatrin, psykologin ja psykoterapeutin välillä. Koska näkökulmat ovat erilaiset, myös kommentit ovat ristiriitaisia, ja kaikkien suosituksien toteuttaminen mahdotonta.
Lasten terveeseen kasvuun liittyviä, someraivoa herättäviä suosituksia jaetaan huomattavan paljon, vaikkapa nyt tähtitieteen kannanottoihin verrattuna. Taivaankappaleet pyörivät samalla lailla minun, Eskon tai vaihtoehtojen näkemyksistä piittaamatta.
ALALLANI on tapana todeta, että vanhempi on oman lapsensa asiantuntija, mikä on totta. Julkisessa keskustelussa hokemalla on kuitenkin varjopuoli: koulutetun asiantuntijan tutkimustulosten esittely mitätöityy, koska me kaikki olemme lapsuuden kokemusasiantuntijoita. On tässä omakin lapsuus eletty ja sillä on pärjätty!
Harva kiistää samalla tavalla Eskon näkemyksiä kokemuspohjalta, vaikka on elänyt koko ikänsä planeetalla, vieläpä muiden avaruusolioiden seurassa.
ONNEKAS on se asiantuntija, joka saa vastata lapsen kehitystä koskevaan kysymykseen täyden tietämyksensä esittäen. Olen itse ollut kutakuinkin kymmenen vuotta haastateltavissa ”lasten kehitykseen liittyen”.
Yleisin yksittäinen aihe, johon minulta kysytään kommenttia, on: ”Tulisiko kolmevuotiaan aloittaa jokin harrastus?”
En ole harrastusten asiantuntija. En tiedä kuka olisi – ellei sitten Esko. Opiskelu erikoislääkäriksi kesti kaikkineen kaksitoista vuotta, eikä harrastuksia juuri mainittu. Aihe on perheille tärkeä, joten siitä on syytäkin kirjoittaa. Toimittaja on mukava, jutulla vähän kiire ja niin annan kommentin.
YLEENSÄ haastattelussa on kaksi vakiokysymystä ja minulla niihin vakiovastaukset:
Onko lapsen pakko harrastaa? Vastaukseni: Ei ole.
Minkäikäisenä harrastus olisi hyvä aloittaa? Vastaukseni: Yksittäisen harrastuksen asiantuntija osaisi varmaan vastata tuohon.
VASTAAN IHAN MIELELLÄNI, mutta vielä mieluummin luen muiden asiantuntijoiden näkemyksiä. Jos saisin itse muotoilla oman kysymykseni, se kuuluisi:
”Millä kaikella tapaa lapsen harrastus voi lisätä perheenjäsenten elinvoimaa, virkistää aikuista rakkauselämää ja rikastuttaa lapsen ja vanhemman välistä suhdetta?”
JARI SINKKOSEN kohukommenttiin palaten: Minä pidän sukupuolen moninaisuutta faktana, mutta en ole asian erityisasiantuntija. Sinä, joka olet: tule pelikentälle, Jari Sinkkosen rinnalle.
Näkökulma
Sukupuolikeskustelussa ei ole mitään järkeä
Miksi sukupuolisensitiivisyys, josta hyötyy jokainen ihminen, on käännetty kirosanaksi ja ymmärretty totaalisen väärin, kysyy Ilonan toimittaja Irene Naakka.
Sukupuolisensitiivisyyskeskustelua seuratessani tunteet ovat heitelleet aina täydellisestä äimistyksestä suruun ja älyttömimpiä aivoituksia lukiessa epäuskoiseen huvitukseen.
Miksi tärkeä asia, josta hyötyy jokainen ihminen, on käännetty kirosanaksi ja ymmärretty totaalisen väärin? Keskustelussa on usein kaksi puolta, jotka ovat lopulta hyvinkin samalla kannalla, mutta eivät silti ymmärrä vähääkään toisiaan. Toinen puoli olettaa jostakin syystä, että toinen puoli on kieltämässä sukupuolet. Jotkut tuntuvat olevan hirvittävän huolissaan siitä, että lapset muuttuvat sukupuolettomiksi olioiksi, ellei heitä olla joka hetki muistuttamassa sukupuolestaan.
Sukupuolien kieltämisen vastustajaksi ilmoittautui hiljattain Raakel Lignell. Jo hänen Apu-lehden sivuilta löytyvän kolumninsa otsikko Pimpit ja pippelit kunniaan, antaa olettaa, ettei hänkään ole aivan ymmärtänyt sukupuolisensitiivisyyden ajatusta.
Lignell kysyy, miksi pienen marginaalin, eli transihmisten (termi on muuten transsukupuolinen ei transseksuaali) vuoksi tytöiltä ja pojilta kielletään oikeus omaan sukupuoleen. Aivan kuin tämä kaikki meuhkaaminen olisi transihmisten syytä. Ullakolta haiskahtavat ahtaat sukupuoliroolit, joista on ainoastaan haittaa jokaiselle sukupuolelle, pyritään häivyttämään meitä jokaista hyödyttävän tasa-arvon nimissä, ei vähemmistön vuoksi.
Pieni rautalankamalli sukupuolisensitiivisyyteen: se ei tarkoita sukupuolien tai sukupuolielimien kieltämistä. Sukupuolisensitiivisyydestä hyötyvät kaikki. Sen tarkoitus on edistää tasa-arvoa, ei muuttaa ihmisiä sukupuolettomiksi. Kukaan ei pakota ketään kasvattamaan omaa lastaan sukupuolisensitiivisesti. Sanat tyttö, poika, pimppi ja pippeli ovat edelleen olemassa ja niitä saa käyttää, mutta on ainoastaan järkevää miettiä tapauskohtaisesti, tarvitseeko sukupuolta korostaa: onko sillä siinä tilanteessa mitään väliä. Omaa sukupuoltaan saa korostaa ja siitä saa nauttia niin paljon kuin sielu sietää.
Itse asiassa Lignellkin näyttäisi jakavan minun, sukupuolisensitiivisyyttä kannattavan feministin ajatukset:
- Annetaan tyttöjen ja poikien nauttia ja olla ylpeitä omasta sukupuolestaan! Opetetaan vahvasti ja määrätietoisesti, että kaikkia tulee kunnioittaa, maailma ja ihmiselo on täynnä erilaisia variaatioita ja niin saa olla. Pojat saa olla herkkiksiä ja tytöt rasavillejä ja pelottomia, Lignell kirjoittaa.
"Suomessa tasa-arvokeskustelu kääntyy salamannopeasti siihen, että naiset ovat etuoikeutettuja ja uhriutuvat"
Professori Anu Koivunen: Poliittinen ilmapiiri selittää Suomen ja Ruotsin eroja #metoo-keskustelussa
Suomessa on huonosti poliittista ilmatilaa tasa-arvoa ja naisiin kohdistuvaa vallankäyttöä koskevalle keskustelulle, sanoo elokuvatutkimuksen professori Anu Koivunen Tukholman yliopistosta. Koivusen mukaan tämä on yksi syy sille, miksi #metoo-kampanjan vaikutukset ovat olleet hyvin erilaiset Suomessa ja Ruotsissa.
Koivusen mukaan Suomessa on pitkään ollut vallalla ajatus, että naiset ovat liiaksi dominoineet tasa-arvoa koskevaa keskustelua, ja naisen ääni kuuluu siinä liikaa.
– Tasa-arvokeskustelu kääntyy salamannopeasti siihen, että naiset ovat etuoikeutettuja ja uhriutuvat.
Kun teemoille ei anneta poliittista painoarvoa, ne kuolevat, Koivunen lisää.
Ruotsissa häirinnästä tuli poliittinen ongelma
#metoo-kampanjat lähtivät tasa-arvon mallimaiksi julistautuneissa Suomessa ja Ruotsissa liikkeelle samalla tavalla. Sosiaalisessa mediassa tavalliset ihmiset jakoivat kokemuksiaan ja ammattimedia tarttui aiheeseen. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun Suomen keskustelu alkoi jo vaimeta, Ruotsissa se Koivusen mukaan laajeni ja eskaloitui.
Laajat joukot eri aloilla kokosivat omat kokemuksensa yhteen ja vetoomukset toivat ilmi sen, että kyse ei ole yksittäisistä tapauksista, vaan normaaliksi tulleesta naisia alistavasta vallankäytöstä, Koivunen selittää. Oman seksuaalista ahdistelua ja häirintää vastustavat ulostulonsa tekivät Ruotsissa muun muassa näyttelijät ja oopperalaulajat, molemmat satojen nimien volyymilla.
– Tässä vaiheessa kulttuuriministeri puhdisti kalenterinsa ja kutsui hätäkokoukseen valtiollisten teattereiden ja oopperoiden edustajat ja sanoi, että tämän on nyt loputtava.
Ruotsissa seksuaalisesta häirinnästä tuli poliittinen ongelma, Koivunen summaa. Hänen mukaansa poliittinen tuki on tärkeää, kun pyritään muuttamaan asenteita.
– Olisi arvokasta, jos #metoo-kampanja Suomessakin havahduttaa poliittiset päättäjät seksuaalisen ahdistelun ja häirinnän yleisyyteen.
Uusi feministinen Instagram-ilmiö leviää: naiset levittelevät haarojaan kuvissa – myös Maria Veitola osallistui
Sadat naiset ympäri maailmaa ovat jakaneet Instagramissa itsestään kuvia haarat auki merkiten kuvat hashtagilla womanspreading.
Naiset ympäri maailmaa ovat alkaneet julkaista Instagramissa ja muissa sosiaalisen median palveluissa kuvia, joissa istuvat haarat levällään auki. Ilmiö tunnetaan englanninkielisellä nimellä ”womanspreading”.
Useat ulkomaiset julkkisnaiset ovat jakaneet itsestään kuvia haara-asennossa lisäten kuvaan hashtagin womanspreading. Suomalaisista julkkisnaisista tempaukseen osallistunut muun muassa juontaja Maria Veitola.
Veitola mainostaa kuvan yhteydessä tuoreen Me Naiset -lehden haastattelua, jossa puhuu työurastaan ja matkastaan esimiesasemaan.
– Ehdotin kanteen tällästä klassista pomoposeerausta mutta ei mennyt läpi, Veitola kirjoittaa Instagramissa.
Myös ex-missi Lotta Näkyvä on julkaissut itsestään kuvan, jossa istuu juhla-asussa haarat auki. Näkyvä tosin ei ole lisännyt kuvan yhteyteen womansperading hashtagia.
Brittilehti The Sun kutsuu womanspeading kuvia Instagrmain uusimmaksi villitykseksi. Lehti uskoo, että kyseisistä kuvista tulee vuonna 2018 Instagramissa entistä suositumpi ilmiö.
Kyseisen haara-asennon tarkoituksena on voimaannuttaa naisia. Villityksen tarkoituksena on vapauttaa naiset siitä ajatuksesta, että heidän pitäisi istua julkisilla paikoilla ”naismaisesti” eli jalat tiukasti yhdessä. Ideana on viedä viestiä eteenpäin siitä, että myös naiset voivat istua kuin miehet eli haarat levällään.
Muun muassa toimittaja Radhika Sanghani julkaisi itsestään kuvan jalat auki julkisessa kulkuneuvossa. Sanghani kirjoittaa kuvan taustoista The Guardian -lehden kolumnissa.
– ”Risti jalkasi.” ”Älä istu noin.” ”Käyttäydy kuin nainen.” Kuten useimmat naiset, myös minulle on sanottu näin siitä asti, kun olin lapsi, Sangani kirjoittaa kolumnissaan.
– Jokainen äidistäni opettajaani ja kaukaisiin sukulaisiin on kehottanut minua ”istumaan kuin hieno nainen.” Eli: jalat yhdessä, kuten Cambridgen herttuatar ja että valtaisin mahdollisimman vähän tilaa.
– Minulla on aina ollut vaikeuksia tehdä niin kuin he ovat sanoneet. Sen lisäksi, että jalat ristissä on epämukavaa istua, ei yhtäkään miestä tai poikaa ei ole ikinä pyydetty tekemään samaa. Miehet istuvat yleensä jalat niin auki kuin mahdollista, eivätkä välitä ihmisistä, jotka liiskaantuvat heidän vieressään. Tämä istumatyyli on niin yleinen, että se tunnetaan nimellä manspreading, Sangani kirjoittaa kolumnissaan.
Sanghani iloitsee kolumnissaan siitä, että useat sadat naiset ja etenkin julkisuudesta tutut naiset ympäri maailmaa julkaisevat itsestään kuvia haarat auki feminismin nimissä.
Esimerkkejä womanspreading Instagram-kuvista
Miehistä käytettävällä termillä manspreadingilla tarkoitetaan joidenkin miesten suosimaa istuma-asentoa julkisissa kulkuvälineissä. Tuolloin miehet istuvat jalat leveästi auki siten, että he valtaavat useamman kuin yhden istumapaikan. Muun muassa Helsingin Sanomat on kirjoittanut ilmiöstä viime kesänä. Uutisoinnin jälkeen HS julkaisi toisen artikkelin, jossa kertoi monen mieslukijan suivaantuneen manspreading-kirjoituksesta ja valittaneen siitä, että myös naiset valtaavat tilaa julkisissa liikennevälineissä laittamalla käsilaukkunsa viereiselle paikalle.
Pressiklubi
pe 24.11.2017
Voiko mediaan luottaa? Pitääkö äityspakkauksen nimi muuttaa? Vieraana Päivi Räsänen. Haastattelussa lastenpsykiatri Jari Sinkkonen. #pressiklubi
James Damore kirjoitti työpaikallaan Googlella manifestin, jonka myötä häntä alettiin vihata ympäri maailmaa – nyt hän kertoo, miksi feminismi on niin kauheaa
Elokuussa Googlen eräs insinööri sinkoutui yhtäkkiä koko maailman tietoisuuteen.
Eikä edes millään kätevällä tietoteknisellä keksinnöllään, vaan kirjoitettuaan tiukkasanaisen manifestin työnantajansa tasa-arvokäytännöistä.
Manifestissaan James Damore kirjoitti, että Googlella vallitsee vasemmistolainen keskustelukulttuuri, jossa eriäviä mielipiteitä edustavat ihmiset on hiljennetty.
Mikä pahempaa, Googlen halu suosia vähemmistöjä ja naisia haittasi yhtiön työntekoa ja tulosta.
Eli maailman vaikutusvaltaisinpiin ja arvostetuimpiin lukeutuva yritys elelee sokeana omassa suvakkikuplassaan, eikä siitä hyvää seuraa.
Suurimman porun aiheuttivat Damoren ajatukset naisten asemasta: Insinöörin mukaan naisten pientä määrää esimerkiksi Googlen sisällä voidaan selittää osittain biologisilla eroilla.
Damoren kirjoitus oli tarkoitettu Googlen sisäiseen käyttöön, ikään kuin palautteeksi yhtiön monien koulutusohjelmien vetäjille. Niitä Googlella riittää: Unconscious Bias @ Work, Bias Busting @ Work, muun muassa.
Kirjoitus kuitenkin levittäytyi koko maailman silmille, ja pian Damore ristiinnaulittiin joka puolella maailmaa.
”Porno voi olla naisellekin hyvä tapa toteuttaa seksuaalisuutta” – Yle kysyi naisilta, millaista pornoa he haluavat nähdä ja teki vastauksien perusteella radio-ohjelman
Ohjelman toimittajan mukaan uusille näkökulmille on kysyntää, koska naiset eivät ole järin tyytyväisiä valtavirtapornoon.
YLEISRADIO aloitti tänään minuuttia yli puolenyön pornolähetykset.
Yle Areenaan lisättiin nimittäin silloin 6-osainen, yhteensä noin tunnin mittainen podcast-sarja Radio Regina, joka esittää naisten toiveiden ja mielihalujen mukaisia kohtauksia kuvitteelliseen pornoelokuvaan. Sarjan jokaisella jaksolla on oma teemansa, joka haarukoi naisten seksuaalisia fantasioita ja haaveita nimenomaan naisnäkökulmasta.
Naisten pornosarjan mahdollisesta jatkosta ei ole vielä tietoa, vaikka sarjasta vastaava työryhmä – Kaisa Alenius, Suvi Tuuli Kataja ja Eve Mantu – haluaisi sille jatkoa. Uusista jaksoista päätetään vasta, kun ensimmäisen kuuden jakson synnyttämä palaute on käyty lävitse. Mitään palautetulvaa sarja ei ole vielä perjantai-iltapäivään mennessä synnyttänyt.
”Noin kolmasosa naisista käyttää säännöllisesti pornoa. Porno voi olla naisellekin hyvä tapa toteuttaa seksuaalisuutta, mutta naiset eivät kuitenkaan ole järin tyytyväisiä valtavirtapornoon”, toteaa Eve Mantu.
Hän muistuttaa, että porno ja seksuaaliset fantasiat ovat pohjimmiltaan leikkiä. Ne ovat jotakin sellaista, jonka toteuttamiseen oikeassa elämässä naiset eivät suinkaan tähtää.
”Ne ovat pikemminkin tapa tutustua itseensä, seksuaalisuuteen ja maailmaan.”
Pornossa saa olla jotakin sellaistakin, mitä nainen ei itse halua tehdä.
KUUSIOSAISEN Radio Reginan synty liittyy Vaakakapina-kampanjaan, jonka yhteydessä kysyttiin toukokuussa, millaista pornoa naiset haluaisivat itse nähdä.
Lähtökohtana oli ristiriita valtavirtapornon ja oman arjen tai fantasioiden välillä, sillä naiset katsovat pornoa, mutta moni nainen häpeää verratessaan omaa ruumistaan pornoleffojen esittämiin naisvartaloihin. Naiset haluavat pornoon aitoa kiimaa ja vartaloita, joihin voi samastua.
Eve Mantu kertoo, että kyselyyn tuli lähes 2 500 vastausta. Kysely tehtiin yhdessä Jenny+-dokumenttisarjan kanssa. Jenny+ käsittelee naisten toiveita paremmasta pornosta maanantaina 27. marraskuuta TV:ssa klo 21.
Vastauksista työryhmä seuloi esiin kuusi teemaa, joista rakennettiin Radio Reginan kunkin jakson näkökulma naisten pornoon. Eve Mantu katsoo, että miehen siemensyöksy ei saisi niin paljon näkyvyyttä valtavirran pornossa, jos naiset saisivat päättää pornon sisällöstä.
Hän huomauttaa, että kyselyn mukaan eniten naisia ällöttää kasvoille tuleminen.
”Naiset käyttäisivät varmasti paljon enemmän pornoa, jos se olisi helpommin ja turvallisemmin saatavilla. Naisnäkökulmaiselle pornolle olisi kysyntää. Kuka alkaisi kuratoida eettistä, laadukasta ja moninaista pornoa naisille? Pornoa voi arjen rättirumban alle litistynyt nainen käyttää itsensä herättelyyn ja virittelyyn”, Eve Mantu muistuttaa.
Jokainen Radio Reginan jakso on itsenäinen teoksensa, joiden pituudet vaihtelevat seitsemästä minuutista kymmeneen minuuttiin.
ENTÄ MIKSI Radio Regina tarjoaa näkökulmansa seksuaalisuuteen pornona eikä esimerkiksi erotiikkana?
”Naiset saivat itse määritellä, ja tämä on heidän mielestään pornoa. Raja on liukuva, ja olisimme voineet kutsua tätä myös erotiikaksi. Halusimme nimetä tämän pornoksi siksi, että tässä kuvaillaan hyvinkin yksityiskohtaisesti elimiä ja akteja. Tällä myös varmistamme, että kukaan ei koe saaneensa rankempaa kuin nimen perusteella odotti”, Eve Mantu toteaa.
Hän korostaa, että porno saa olla likaista, kunhan arvot sen tekemisen takana ovat puhtaita.
Kuusiosaisen naisten pornofantasioita esittävän podcast-sarjan on tuottanut Johanna Reen.
SDP haluaa eduskuntaan keskustelua seksuaalisesta häirinnästä: ”Kansanedustajat eivät voi vaieta”
SDP haluaa nostaa eduskunnan suureen saliin keskustelun seksuaalisesta häirinnästä.
SDP haluaa nostaa keskustelun seksuaalisesta häirinnästä myös eduskunnan tasolle.
Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tekee aloitteen, että asiasta käytäisiin ajankohtaiskeskustelu eduskunnassa.
Aihe on puhuttanut Suomea ja koko maailmaa viime viikot. Seksuaalisen häirinnän nosti puheenaiheeksi erityisesti #MeToo-kampanja, jonka tavoitteena on tuoda esiin ongelma laajuus. Seksuaalisesta häirinnästä ei voi vaieta eikä keskustelu voi loppua sosiaalisen median kampanjaan.
SDP:n eduskuntaryhmän mukaan tästä "yhteiskunnan polttavimmasta puheenaiheesta" tarvitaan parlamentaarinen keskustelu.
- Kun koko Suomi puhuu asiasta, kansanedustajat ja eduskunta eivät voi vaieta. Siksi on aika, että seksuaalisesta häirinnästä ja sen kitkemisestä käydään parlamentaarinen keskustelu. Keskustelun jälkeen on johtopäätösten ja tekojen aika, aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja, kansanedustaja ja SDP:n presidenttiehdokas Tuula Haatainen sanoo.
Kytenyt pitkään
Haataisen mukaan asian käsittelyä ei saa jättää alkuvaiheeseen. Hän muistuttaa, että esimerkiksi Ruotsissa ja muualla maailmassa yhteiskunnallinen keskustelu on johtanut toimenpiteisiin.
- Euroopan parlamentti on keskustellut seksuaalisesta häirinnästä ja nyt on Suomen eduskunnan vuoro. Kansanedustajat voivat lähettää keskustelun avulla tärkeän viestin siitä, että Suomessa ei ole mitään sijaa seksuaaliselle häirinnälle.
Haataisen mukaan maailmanlaajuiseksi levinnyt #MeToo-kampanjaa on historiallinen ja tärkeä.
- Ongelma on ollut tiedossa jo pitkään. Se on ollut läsnä kodeissa, harrastuksissa, kouluissa, opiskelupakoissa, työpaikoilla ja julkisilla paikoilla. Se on ikään kuin kytenyt pinnan alla, mutta vain harvat ovat saaneet ääntänsä kuuluviin sanoessaan, että vesi kiehuu jo, ajankohtaiskeskustelun aloitetekstissä todetaan.
Seuraava vaihe
Demarien mukaan seuraukset keskustelusta ovat olleet huomattavia.
- Seksuaalisesta häirinnästä on alettu puhua aivan uudella tavalla. Seksuaaliseen häirintään syyllistyneet henkilöt, joukossa paljon julkisuuden henkilöitä ja huipputason poliitikkoja, ovat joutuneet teoistaan vastuuseen.
SDP:n eduskuntaryhmän mukaan nyt on Suomessakin aika siirtyä tekoihin.
- Ihmiset ovat kertoneet kokemuksistaan ja häirinnästä, ja häirintätapauksia on tullut esiin. Nyt on kuitenkin seuraavan vaiheen vuoro. Nyt on tullut aika, että poliittiset päättäjät ottavat asian esille ja alkavat tehdä töitä sen eteen, että seksuaalinen häirintä saadaan kitkettyä yhteiskunnastamme, Haatainen sanoo.
Professori tyrmää sukupuolen rangaistuksen koventamisperusteena – Feministinen ajatushautomo vastaa: "Naiset kokevat vihapuhetta, jota miehet eivät koe"
Ajatushautomo vastaa rikosoikeuden professorin esittämään kritiikkiin ja huomauttaa, että koventamisperuste suojelisi kaikkia sukupuolia.
Aamulehti kertoi keskiviikkona tamperelaislähtöisen Feministisen ajatushautomo Hatun kannanotosta, jonka mukaan sukupuoli pitäisi lisätä rikoslakiin rangaistuksen koventamisen perusteeksi. Ajatushautomo perusteli ehdotustaan sillä, että sen mukaan nykytilanteessa naisiin ja naisoletettuihin kohdistuva sukupuolittunut verkkoviha jää usein tutkimatta, koska sukupuoli ei ole rikoslain mukainen koventamisperuste.
Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen tyrmäsi ehdotuksen kovin sanoin.
Kysyimme ajatushautomo Hatun johtajalta, toimittaja-kirjailija Johanna Vehkoolta vastauksia Tolvasen esittämään kolmeen keskeiseen kritiikkiin.
1. Tolvanen: Sukupuolen lisääminen rikoksen koventamisperusteeksi sotii tasa-arvoa vastaan. Rikoslain tulee olla sukupuolineutraali ja suhtautua samalla tavalla kaikissa tilanteissa riippumatta tekijän tai uhrin sukupuolesta.
–On hyvin erikoista ajatella, että ehdotus jotenkin rikkoisi yhdenvertaisuutta. Taustalla tuntuu olevan oletus, että ainoastaan nainen on sukupuoli. Jos sukupuoli lisätään rikoslakiin koventamisperusteena, se koskee tietenkin kaikkia sukupuolia. Jos mies kohtaa verkkovihaa tai häirintää sen johdosta että on mies, laki suojaa häntä aivan samalla tavalla, Vehkoo toteaa.
Vehkoon mukaan Hatun kannanotossa sukupuoli käsittää kaikki sukupuoli-identiteetit. Tekijän sukupuoli ei millään tavalla liity asiaan. Rikoslain koventamisperusteet liittyvät nimenomaan rikoksen uhrin suojelemiseen.
2. Tolvanen: Olisi vaikeaa määritellä, milloin rikos on tehty jotakin henkilöä kohtaan sen vuoksi, että hän on tiettyä sukupuolta.
–Sukupuoli ei ole millään tavalla eri asia kuin muut rikoksen koventamisperusteet. Sukupuolen voi määritellä rikoksen vaikuttimeksi aivan samalla tavalla kuin muutkin koventamisperusteet, esimerkiksi ihonvärin tai seksuaalisen suuntautumisen.
Tällä hetkellä rikoslaissa koventamisperusteita ovat rikoksen tekeminen rotuun, syntyperään, ihonväriin, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon, vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen perustuvasta tai niihin rinnastettavasta muusta vaikuttimesta.
–Sukupuoli on täysin näihin rinnastettava muu vaikutin, mutta sitä ei mainita laissa. Sen vuoksi sukupuolittunut verkkoviha jää poliisilta tutkimatta, Vehkoo toteaa.
3. Tolvanen: Tämänhetkiset rangaistuksen koventamisperusteet ovat perusteltuja, koska ihmisellä on suurempi riski joutua rikoksen kohteeksi, jos hän jotenkin poikkeaa muista. Sukupuoli ei ole poikkeama vaan normaalitila.
–Onko professorin mielestä ihonväri poikkeama? Vähän erikoiselta kuulostaa. Olen juuri tehnyt kirjan naisiin ja naisoletettuihin kohdistetusta verkkovihasta. Siinä on aivan mielipuolinen määrä esimerkkejä sellaisesta naiseen kohdistuvasta verkkovihasta, jota poliisi ei ole edes tutkinut. On tutkittu fakta, että naiset kokevat sellaista vihapuhetta, jota miehet eivät koe, kuten raiskausuhkauksia tai huorittelua. Siksi on erikoista väittää, ettei sukupuolella ole vaikutusta rikoksen uhriksi joutumiseen.
Hattu viittaa kannanotossaan Pohjoismaisen tasa-arvotiedon keskuksen NIKK:n julkaisemaan selvitykseen, jossa kartoitettiin verkkovihaa koskevaa lainsäädäntöä Pohjoismaissa. Selvityksen mukaan miehillä on naisia parempi oikeusturva verkossa esitettyjen loukkausten osalta.
Toistaiseksi missään Pohjoismaassa sukupuolta ei kuitenkaan katsota rangaistuksen koventamisperusteeksi rikoslaissa.
Sukupuoltaan vaihtanut painonnostaja tekee historiaa – ”Tämä on urheilun häpäisyä”
Painonnostaja Laurel Hubbard on valittu Uuden-Seelannin joukkueeseen ensi vuoden Kansainyhteisön kisoihin.
Sukupuoltaan vaihtanut Hubbard sai luvan kilpailla ensi vuonna Kansainyhteisön kisoissa Uuden-Seelannin väreissä. Hänestä tulee ensimmäinen uusiseelantilainen sukupuoltaan vaihtanut urheilija Kansainyhteisön kisoissa.
Hubbard voitti syyskuussa Oseanian mestaruuden naisten yli 90-kiloisten sarjassa, ja sai mestarina automaattisesti paikan Kansainyhteisön mestaruuskilpailuihin. Hubbardin valinta sai siunauksen Uuden-Seelannin olympiakomitealta.
Hubbardin kilpaileminen naisten sarjoissa on herättänyt kosolti närää muiden kilpailijoiden keskuudessa. Australian painonnostoliiton presidentti Michael Keelan jakaa huolen.
– Jos on ollut mies ja nostanut tiettyjä painoja ja sitten yhtäkkiä vaihtaa sukupuoltaan naiseksi, niin se antaa psykologista etua. En usko, että tämä on tasapuolista kohtelua. Se on näkemykseni ja uskon monen urheiluihmisen olevan samaa mieltä, Keelan sanoi Australian Associated Pressille.
Hubbarsin osallistumisoikeus naisten sarjaan on saanut satikutia myös urheilun seuraajilta.
– Tämä on urheilun häpäisyä, Twitterissä manattiin.
Laurel Hubbard syntyi Gavin Hubbardiksi vuonna 1978. Hän menestyi hyvin nuorten sarjoissa miesten puolella. Hubbard vaihtoi sittemmin sukupuoltaan.
Hubbard on toivonut pääsevänsä kilpailemaan Tokion olympialaisissa 2020.
Akateemiset naiset eivät osaa kohdata poikaoppilaita ja se on osasyy poikien heikkoon koulumenestykseen, kirjoitti kasvatustieteen tohtori – Erityisasiantuntija epäilee: ”Opettajan ammattitaito ylittää sukupuolen” - Kotimaa - Helsingin Sanomat
Koulussa poikien pään sisään yrittävät naisopettajat, joiden oma lapsuus on keskittynyt tyttöjen hoivaleikkeihin ja kasvavan tytön kokemusmaailmaan - Mielipide - Helsingin Sanomat
Amerikkalaisnäyttelijä toivoo ahdistelijalle hidasta loppua ja Ruotsissa pannaan uusiksi koko yhteiskuntaa, mutta Suomessa miesten sikailusta ollaan kovin hiljaa – siihen on seitsemän syytä
Jonkun on aina oltava ensimmäinen, kirjoittaa toimittaja Jussi Lehmusvesi.
”HYVÄÄ kiitospäivää kaikille! Paitsi sinulle, Harvey, ja kaikille juonitteluillesi. Olen tyytyväinen hitaasta kärsimyksestäsi – et ansaitse luotia.”
Näin kirjoitti näyttelijä Uma Thurman kiitospäivätoivotuksessaan torstaina Instagramissa.
Thurman on työskennellyt kymmenistä ahdistelutapauksista syytetyn Harvey Weinsteinin kanssa muun muassa Pulp Fiction -ja Kill Bill -elokuvissa, ja häneltä on kysytty kokemuksistaan tuottajasta. Aiemmin hän on kieltäytynyt kommentoimasta asiaa, mutta vaikuttaa nyt olevan valmis puhumaan.
”Pysykää kuulolla”, Thurman kehottaa viestinsä lopuksi.
AHDISTELUA elokuva- ja teatterialalla Suomessakin todistetusti on. Kun Näyttelijäliitto ja STT:n tekivät asiasta kyselyn, siinä yli 120 näyttelijää kertoi kokeneensa seksuaalista ahdistelua tai häirintää työssään.
Olen itsekin keskustellut asiasta teatterialalla toimivien kanssa, ja ongelma tunnistetaan.
Vastaavanlaista tapahtuu epäilemättä muillakin yhteiskunnan alueilla, mutta osin Weinsteinin takia huomio on keskittynyt näyttelijöihin, ohjaajiin ja tuottajiin.
Thurmaniin verrattuna suomalaisnäyttelijät tuntuvat kuitenkin pysyvän sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa hiljaa.
Syitä on nähdäkseni seitsemisen kappaletta.
1. Ala on Suomessa pieni. Piirit ovat Suomessa pienet, ja tekijät tuntevat toisensa hyvin. Etäisestikin tutun ihmisen paljastaminen ei ole helppoa kenellekään, ei liioin ”ahdistelun kasvoiksi” ryhtyminen. Pelkona on myös uramahdollisuuksien heikkeneminen. Pahimmillaan julkitulo voi aiheuttaa myös epäilyksiä ahdistelusta kertovan urakehityksen syistä. ”Reittä pitkin eteneminen” on vanha fraasi, jolla naisia on työpaikoilla lannistettu.
2. Ahdistelu tuottaa häpeää. Seksuaalinen väkivalta aiheuttaa häpeäntunteita uhrissaan. Miehen sikailun kohteeksi joutunut nainen saattaa padota tunteensa vuosiksi sisälleen, ja niiden esiin nouseminen saattaa olla pelottavakin kokemus. Esimerkiksi Thurman ilmoitti hiljattain puhuvansa julkisuudessa sitten, kun on ”vähemmän vihainen”. HS:n haastattelussa samasta aiheesta on puhunut muun muassa näyttelijä Amanda Palo, joka tuo omat traumaattiset kokemuksena näyttämölle tämän kuun lopussa.
3. Asioiden todistaminen on vaikeaa. Usein kyseessä on sana vastaan sana -tilanne. Teatteri- ja elokuvaproduktioissa on myös esimerkiksi alastonkohtauksia, joita ohjaavan miehen tarkoituksellisen mielivallan osoittaminen on vaikeaa. Muutenkin oikeudenkäynnit ovat uhrille raskas tie; ne kestävät kauan, vievät energiaa, ja tuomiot ovat usein mitättömiä. Asiaa tuskin helpottaa hovioikeuden tuore ja laajasti kritisoitu ratkaisu kymmenvuotiaan tytön hyväksikäyttötapauksessa.
SAMAAN AIKAAN Ruotsissa #metoo-kampanja ottaa yhä uusia kierroksia. Viimeisin ahdistelusta syytetty on Dagens Nyheterin paljastama ”kulttuuripersoona”, jota kahdeksantoista naista syyttää eriasteisesta seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta, myös ainakin yhdestä raiskauksesta.
Osa naisista puhuu tapauksesta nimillään, osa nimettöminä. Miehen nimeä ei ole vielä julkisesti kerrottu, mutta hän on laajasti tunnistettavissa.
Weinsteinin tapaan tässäkin tapauksessa kulttuurieliitti on tiennyt miehen taipumuksista vuosikausia, mutta asia on pysynyt yhteisenä salaisuutena tämän vaikutusvallan takia. Nyt #metoon voimaannuttavat naiset päättivät kuitenkin puhua.
Mikä siis erottaa Ruotsin Suomesta?
4. Ruotsissa ahdistelusta puhuva on osa suurta joukkoa. Näyttelijöiden jälkeen esiin ovat astuneet toimittajat, oopperalaulajat, lakialan ammattilaiset, tekniikka-alan naiset, artistit urheilijat, tanssijat ja koululaiset. Myös suuria mielenosoituksia on pidetty. Ja joukkoliikkeellä ollut myös vaikutuksensa: teatteriesityksiä on peruttu, tv-juontaja hyllytetty ja vaikutusvaltaisiakin miehiä irtisanottu. Lisäksi työpaikoilla ja työmarkkinajärjestöissä on keskusteltu toimista häirinnän kitkemiseksi.
5. Poliitikot ovat osallistuneet keskusteluun aktiivisesti. Muun muassa ulkoministeri Margot Wallström on kertonut ahdistelusta nimellään ja monet muutkin huippupoliitikot nostaneet teemaa muuten esiin puheenvuoroissaan. Kiinnostavaa onkin nähdä, mitä demarien tuore aloite eduskunnan käymästä häirintäkeskustelusta täällä aiheuttaa.
6. Media on tarttunut asiaan tarmokkaasti. Ruotsissa lehtien uutissivut ja television keskusteluohjelmat ovat täyttyneet aiheesta, ja monet ahdistelutapaukset on pystytty vahvistamaan suurella määrällä naisten kertomuksia. Nimiäkin on julkistettu, ja tämä on epäilemättä lisännyt naisten uskoa oikeuden toteutumiseen. Osaltaan myös mediataloista on löytynyt asemaansa härskisti väärinkäyttäneitä miehiä.
7. Keskustelukulttuurissa on eronsa. Suomalainen vaikeneminen on klisee, mutta tuntuu pitävän paikkansa erityisesti yhteiskunnallisesti aroissa ja hyvin henkilökohtaisissa asioissa. Hiljattain asiasta on puhunut kirjailija Sofi Oksanen, joka HS:n haastattelussa toivoi ahdistelijoiden nimiä julki Suomessakin. Oksasen mukaan suomalainen tyttö oppii vaikenemaan häpeästään viimeistään koulussa ja toistaa samaa mallia aikuisena.
On tietysti vielä yksi mahdollisuus: ehkä ruotsalaiset miehet nyt kerta kaikkiaan käyttäytyvät niin paljon huonommin kuin suomalaiset.
Vähän epäilen.
Professori Pisa-tutkimuksesta: ”Heikommin pärjääminen ei ole sukupuolikysymys”
Suomessa on sekä hyvin pärjääviä tyttöjä että poikia. Pisa-testien tuloksia pitäisi tulkita siksi huolella. Ongelma toki on poikien kapea rooli, joka on todettu monissa tutkimuksissa, sanoo tutkija.
PISA-tulokset julkistettiin tällä viikolla. Suomen kohdalla media kiinnitti erityisesti huolta poikiin ja poikien yhteistyökykyyn. Myös Yle uutisoi asiasta.
Meneekö pojilla siis Suomessa erityisen huonosti?
Kasvatuspsykologian professori Markku Niemivirta toteaa, että Pisa-tulosten tulkinta on liioiteltua.
Pisa-tulosten perusteella ei voida puhua pojista yhtenä joukkona, josta pitäisi olla huolissaan, hän sanoo.
Oslon yliopiston kasvatuspsykologian professori Niemivirta on alan asiantuntija. Hän kritisoi Pisa-tulosten uutisointia heti tuoreeltaan sosiaalisessa mediassa. Hänen mukaansa harhaan mennään siinä, että pojat ja tytöt erotellaan erillisiksi ryhmiksi.
– Pitäisi tarkastella koko joukkoa, ei vain joukon osaa, jolla on keskimäärin ongelmia enemmän kuin joillain toisella osalla. Jos keskitymme poikiin, sivuutamme kaikki tytöt, joilla opinnot menevät heikommin.
Jos pojilla on keskimäärin hieman enemmän ongelmia oppimisessa kuin tytöillä, se ei tarkoita, että tytöillä ei vastaavasti olisi ongelmia. Toisin sanoen, jos huonosti lukutaidossa pärjääviä tyttöjä olisi luokassa vaikka neljä ja poikia viisi, olisi väärin keskittyä pelkästään poikiin vain, koska keskimäärin pojilla on enemmän ongelmia.
– Jos keskimääräisten erojen perusteella tehdään tulkintoja, mennään metsään, ei ymmärretä jakautumien logiikkaa, Niemivirta sanoo.
Niemivirta sanoo, että tytöistä ja pojista ei voi puhua yksittäisinä joukkoina.
Facebookissa Niemivirta kirjoitti näin.
Laskeskelin hieman sukupuolierojen efektikokoja (eli kuinka paljon sukupuoli selittää eroista yhteistoiminnallisessa ongelmanratkaisussa). Suomalaisnuorten osalta se on noin 6 %, joka sekin häviää käytännössä kokonaan, kun otetaan huomioon suorituserot lukutaidossa (jota ao. tehtävä melkoisesti vaatii). Näyttää olevan varsin yleinen ilmiö muutenkin.
On myös kaiken kaikkiaan harhaanjohtavaa puhua tytöistä ja pojista erillisinä yhtenäisinä joukkoina, joilla joko on tai ei ole erilaisia ongelmia. Jakaumien tarkastelu osoittaa, että suoritusten vaihtelua on molemmissa ryhmissä runsaasti, eikä keskimääräinen ero kuvasta ryhmiä yhtenäisinä joukkoina.
Pojille tarjotaan kapeaa roolia
Esimerkiksi tuloksista tehty päätelmä, että pojat eivät olisi yhteistyökykyisiä, on järjetön, Niemivirta sanoo.
Ensinnäkin Pisa-kokeessa ei mitattu yhteistyökykyä, vaan ongelmanratkaisua yhteistyökontekstissa, hän perustelee. Lisäksi havaitut tyttöjen ja poikein keskimääräiset erot palautuvat lähes kokonaan eroihin lukutaidossa.
– Onko siis niin, että kyseinen tehtävä vaati enemmän lukutaitoa, joita keskimäärin tytöillä on enemmän? Niemivirta kysyy.
Havaitut erot eivät hänestä liity yhteistyötaitoihin.
Niemivirran mukaan pitäisi kysyä mistä keskimääräiset erot kertovat. Esimerkiksi tyttöjen ja poikien erot ovat pienemmät matematiikassa ja luonnontieteissä. Näidenkin Pisa-testien tekeminen vaatii lukutaitoa.
– Onko pojilla aidosti keskimäärin heikompi lukutaito? Vai onko niin, että pojat eivät viitsi tehdä testejä tunnollisesti? Emme tiedä sitäkään varmuudella.
Tyttöjen ja poikien keskimääräinen ero lukutaidossa on Niemivirran mukaan varsin yleismaailmallinen.
– En usko, että se liittyy vain biologiaan, vaan pikemminkin esimerkiksi eroihin harrastuneisuudessa ja mahdollisesti stereotyyppisiin rooleihin, jotka liittyvät huolellisuuteen ja tunnollisuuteen, Niemivirta sanoo.
Hänen mukaansa ongelmana on keinotekoinen sukupuoliyleistäminen.
Porno-ohjaaja Erika Lust: Valtavirtaporno ei ole kiinnostunut naisten nautinnosta
Arviolta kolmannes verkon hauista liittyy pornoon. Ja miksipä ei, porno tuntuu hyvälle ja sitä saa ilmaiseksi. Klik-klik! Mutta mitä oikeastaan näet, ja mitä asioita katseluvalinnoillasi kannatat, porno-ohjaaja Erika Lust kysyy.
Tämän kokemuksen useat naiset jakavat: porno kiihottaa kyllä, mutta siitä tulee jälkeenpäin vähän likainen olo. Porno-ohjaaja Erika Lust selittää tunnetta sillä, että pornossa keskitytään miesten nautintoon:
– Kun katson valtavirtapornoa tuntuu, ettei siinä olla kiinnostuneita naisten näkökulmasta. Usein et edes näe naisten nautintoa, koska sitä ei ole siellä! Me naiset tunnemme olevamme muukalaisia pornossa.
Kaikenlaista pornoa tietysti tehdään nykyään, mutta nyt Lust puhuu ilmaisesta nettipornosta, johon käyttäjä törmää, ellei erityisesti ala penkoa pornon valtavaa tarjontaa.
– Naisena et ikinä koe mielihyvää, jos näet naisia jotka eivät selvästikään nauti. Se ei tunnu hyvältä, koska pornon idea on nähdä, että toiset nauttivat.
Lust on uuden elokuvansa kuvaustauolla. Ruotsissa syntyneen ja Barcelonassa asuvan Lustin ura porno-ohjaajana alkoi vuonna 2004. Jo esikoiselokuvassaan hän keskittyi naisen nautintoon, vaikka tarina kertoikin pitsalähetistä.
Lustin tausta taas on porno-ohaajalle ehkä vähän yllättävä: hän opiskeli yliopistossa politiikkaa, ja erikoistui ihmispoikeuksiin ja feminismiin.
Miksi mällit naamalla todistaa aktin?
Vaikka nykytekniikalla kuka tahansa voi olla, ja yhä useammat ovatkin, oman elämänsä pornotähtiä, Lust kokee ongelmalliseksi sen, että naisnäkökulma loistaa poissaolollaan valtavirtapornossa.
– On päivänselvää, että pornossa on hyvin vahva miesten rinki, ja aina painotetaan miesten nautintoa ja näkökulmaa. Koska ohjaajat ovat yleensä miehiä, kaikki tiimissä työskentelevät miesten nautinnon eteen, ja loppu on aina sama: money shot.
Niin, money shot eli rahalaukaus, eli se kohta johon porno niin usein kulminoituu. Sen jälkeen, kun miehestä on näytetty koko klipin ajan lähinnä keskivartaloa, tulee loppuhuipennus, jossa mies laukeaa esimerkiksi naisen kasvoille.
Pornotutkija Susanna Paasonen kertoo, että rahalaukauksesta tuli 1970-luvulla vakikonventio, josta alettiin maksaa. Nyt siitä on tullut niin itsestään selvä osa pornoa, että ilman näkyvää siemensyöksyä katsojalle jää epäilys, että mitä tapahtui, vai tapahtuiko mitään.
Ei tietenkään ole ihan reilua keskittyä vain miesten nautintoon. Puolet ihmiskunnasta on naisia, jotka ilmeisen selvästi ovat myös seksuaalisia olentoja, Lust sanoo.
– Aikuisviihteen ohjaajana minulle on erittäin tärkeää kertoa, kuinka koen asiat, kuinka näen seksuaalisuuden, kuinka meillä naisilla on fantasiat, halut ja tarpeet, ja me haluamme kokemuksia.
– Jos ajattelet televisiota, elokuvia tai vaikka taidemuseoiden tauluja, nainen on aina objekti. Minä haluan muuttaa sen, Lust sanoo vakavana.
Ex-opetusministeri Jukka Gustafsson suomalaisen koulun nykytilasta: “Poikien asema on huolestuttava“
Espoolainen tyttö pärjää koulussa paljon paremmin kuin kainuulainen poika - ”Totta kai pitää olla huolissaan”
Näyttelijä Naya Riveran kiitospäivän nolo loppu: Hakkasi miehensä ruhjeille - poliisi vei putkaan käsiraudoissa: Katso video!
Poikien alisuoriutuminen on niin suuri ongelma, ettei meillä ole varaa naureskella ratkaisuyrityksille
Poikien kouluviihtymättömyydestä ja -menestymättömyydestä keskusteltaessa saisi viestin sisältö eikä sen muoto olla tärkeintä.
OLEN seurannut kasvatustieteen tohtori Jukka Kujalan mielipidekirjoituksen (HS 24.11.) kommentointia sosiaalisessa mediassa.
Jäin miettimään, haluammeko oikeasti löytää vastauksen, vai onko meille tärkeintä omaksumiemme mielipiteiden toisto ja toisten mielipiteille naureskelu.
Olen juuri istunut kaksi päivää GLS-videojohtajuuskoulutuksessa Vantaalla. Molempina aamuina konferenssin isä Bill Hybels toisti konferenssin pääperiaatteet: nöyryys ja kunnioitus. Jos olemme nöyriä ja osoitamme kunnioitusta eri tavalla ajattelevia kohtaan, voimme oppia keneltä tahansa. Toinen konferenssipuhuja antoi hyvän reagointiohjeen, kun kuulemme uuden idean: ”Don’t say ’how’; say ’wow’!” (Älä sano: ”Miten muka”, sano: ”Vau, upeaa!”)
Videoestradille nousi toinen toistaan huikeampia puhujia: älykkäitä ja nopeatempoisia johtajia Googlelta, Facebookista ja ihmisoikeusjärjestöistä.
Syvimmän vaikutuksen minuun teki kuitenkin nainen, joka oli selvinnyt elossa Ruandan kansanmurhasta vuonna 1994 piileskelemällä pienessä salaisessa kylpyhuoneessa. Samaan aikaan ulkopuolella murhattiin satojatuhansia tutseja.
Nainen oli hyvä puhuja. Mutta ei häntä puhelahjojen takia ollut kutsuttu konferenssiin, vaan anteeksiantamuksen elämää säilyttävän voiman tähden, jonka hän oli oppinut noissa äärimmäisen brutaaleissa olosuhteissa.
Poikien kouluviihtymättömyydestä ja -menestymättömyydestä keskusteltaessa saisi viestin sisältö eikä sen muoto olla tärkeintä.
Ongelma on niin suuri, ettei meillä ole varaa naureskelulla ampua alas haparoiviakaan ratkaisuyrityksiä.
Uskon, että vastauksia ongelmaan olisi olemassa jo nyt, mutta moni ei itsesuojeluvaiston takia lähde mukaan keskusteluun. Parhaat ja syvimmin koetut vastaukset voivat purkautua ulos soperrellen, änkyttämällä, kieliopillisesti väärin ilmauksin, täsmällistä ilmaisua etsiskellen.
Olemmeko niin ylpeitä, että jätämme viestin ytimen kuulematta muotoseikkojen takia?
Sirkku Chambers
luokanopettaja
Vantaa
Naisasialiitto Unioni pysyy tiukkana: Miehiä ei sallita jäseniksi
Unionin vuosikokous päätti säilyttää jäsenyyden avoimena vain naisille.
Naisasialiitto Unioni kertoo twitterissä vuosikokouksensa päätöksestä. Feministiliiton hallitus oli esittänyt kokoukselle, että sääntöjä muutettaisiin niin, että unionin jäsenyys avataan kaikille sukupuolille.
Unionin vuosikokous päätti säilyttää jäsenyyden avoimena vain naisille äänin 26–29.
Päätöksen mukaan kyse on naisista ”itsemäärittelyä kunnioittaen”.
Esitys olisi tarvinnut läpi mennäkseen kolme neljäsosaa äänistä.
Ilmeisesti lesboraiskaus:
Ruotsalainen naisjalkapalloilija sanoo tulleensa joukkuetoverinsa huumaamaksi ja raiskaamaksi: ”Häpesin ja tunsin itseni vielä aiempaakin arvottomammaksi” - Urheilu - Helsingin Sanomat
Lisää karuja väitteitä Ruotsin urheilussa – naisjalkapalloilija kertoo: joukkuekaveri huumasi ja raiskasi - Jalkapallo - Ilta-Sanomat
Nainen iski teräaseen voimalla selkään, irrotettiin vasta keskussairaalassa – Joensuun puukotus syyteharkintaan tapon yrityksenä - Kotimaa - Helsingin Sanomat
Naiset, haarat rohkeasti auki! Miehekkäänä pidetty asento on tämän hetken pähein (ja tärkein) Instagram-poseeraus
Mieshaaran on aika väistyä – ja tehdä tilaa naishaaralle.
Suurin osa ihmisistä on jossain vaiheessa elämäänsä joutunut tekemisiin niin sanotun äijähaaran eli manspreadingin kanssa. Termillä tarkoitetaan sitä miessukupuoleen liitettyä asentotaipumusta, joka pakottaa polvet mahdollisimman kauas toisistaan.
Kesällä kysyimme äijähaaraa suosivilta mieshenkilöiltä, miksi he tuppaavat istumaan niin. Monet kertoivat, että asento on yksinkertaisesti mukava:
”On paljon luonnollisempaa istua leveässä haara-asennossa, kun palleja ei purista. Siellä haarojen välissä kun roikkuu sen verran paljon tavaraa”, nimettömänä pysyttelevä mieshenkilö kertoi tuolloin.
Vaikka monelle peniksellä varustetulle tyypille asento tuntuu luonnolliselta, sillä on lisäksi varsin poliittinen merkitys. Äijähaara on kouriintuntuva merkki siitä, että miehen julkinen tila on huomattavasti suurempi kuin naisen.
Siinä missä miehet saavat vapaasti istua jalat harallaan siellä sun missä, naiset ovat joutuneet kuulemaan kommentteja siitä, että pitäisi istua jalat tiukemmin yhdessä. Pitäisi istua ”nätimmin”.
Nyt vanhanaikaiseen rakenteeseen on lopen kyllästytty – ja siksi naiset jakavat Instagramissa kuvia, joissa he eivät todellakaan istu jalat ristissä.
Sen sijaan he ottavat haaroillaan sen tilan, joka heille kuuluu.
Avainsanalla #womanspreading löytyy lukuisia kuvia, joissa naiset istuvat äijähaarassa – tai siis pikemminkin muijahaarassa. Myös monet tunnetut suomalaiset naiset ovat osallistuneet muijahaarojensa esittelyyn:
Maria Veitola esitteli ansiokkaasti womanspreading-asentoaan Me Naisten kansikuvauksissa.
– Ja muistakaa miehet että fiksuinta mitä voit elämässäs tehdä on tukea naisia. Kyse ei oo siitä että naiset vastaan miehet. Kyse on siitä että me kaikki, sukupuolesta, iästä ja ihonväristä huolimatta ollaan ihmisinä samanarvoisia ja me voidaan ja meidän pitää tehdä asioita yhdessä, hän kirjoitti Instagramissa julkaisemansa kuvan yhteydessä.
Suosittu bloggaaja Jenni Rotonen levitti haaransa.
MUTTA MITÄ HIENOA TÄSSÄ ON, JOS ÄIJÄHAARA KERTA ÄRSYTTÄÄ?
Monien mielestä äijähaara on ärsyttävä ilmiö siksi, että se vie julkisessa tilassa kanssamatkustajilta tilaa. Miksi Instagramissa esitelty muijahaara olisi jotenkin parempi ilmiö?
No, ei se olekaan, jos sillä lähtee ahdistelemaan muita nurkkiin ja viemään toisten tilaa. Valitettavasti äijähaara tuppaa sillä tavalla tekemään.
Toimittaja-kirjailija Radhika Sanghani kyllästyi naisten istuma-asennon määrittelyyn jo nuorena. Hän vannoo nykyään muijahaaran nimeen ja ihan kuten haastattelemamme miehet, hänenkin mielestään asento on yksinkertaisesti mukava. Sanghani totesi The Guardianissa julkaistussa kolumnissaan osuvasti:
”Vaikka haluankin pointtini menevän läpi, en tosiaan halua olla kuin etuoikeutetut mieshaarailijat, jotka pakottavat levittelemällä naiset pieneen tilaan. Toisin kuin he, minä levittäydyn vain silloin, kun minulla on tilaa tehdä niin”, hän kirjoitti.
Kuten Veitolan, Vesalan, Vilkkumaan ja Rotosenkin kuvista huomaa – myös he vaikuttaisivat vannovan ihan samaa.
Sture Fjäder: Naisten ja miesten palkat samalle tasolle lailla
Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder kehottaa ottamaan Islannista mallia samapalkkaisuuden edistämisessä.
– Ehdotan uuden lainvalmistelun aloittamista Islannin mallin mukaisesti, jotta tasa-arvoinen palkkaus oikeasti toteutuu Suomessa, Sture Fjäder kirjoittaa MTV:n nettikolumnissaan.
Fjäder viittaa Islannissa käyttöön tulevaan lakiin, joka velvoittaa yksityisen ja julkisen sektorin työntekijät selvittämään, maksetaanko naisille ja miehille samaa palkkaa. Jos palkoissa on eroja, laki velvoittaa korjaamaan ne.
Mailman talousfoorumin vertailussa Suomi sijoittuu sukupuolten välisen tasa-arvon vertailussa kolmanneksi heti Islannin ja Norjan jälkeen. Sen sijaan palkkatasa-arvon kohdalla Suomi löytyy sijalta seitsemän. Fjäderin mielestä tähän sijoitukseen ei voi olla tyytyväinen.
Fjäder muistuttaa, että osa palkkaeroista selittyy eri aloille hakeutumiselle, osa-aikatyöllä, ylitöillä ja perhevapaiden epätasaisena jakautumisena.
– Osa palkkaeroista on kuitenkin niin sanottuja selittämättömiä palkkaeroja. Tällä käsitteellä viitataan palkkojen eroihin verrattaessa samanlaisissa tehtävissä työskenteleviä naisten ja miesten palkkoja. Taustalla on vanhoja asenteita, määrittelemätöntä palkkapolitiikkaa ja toimimattomia palkkausjärjestelmiä, Fjäder toteaa.
Fjäderin mielestä paras tapa vaikuttaa palkkatasa-arvoon on avoimuus.
– Ehdotan, että otamme käyttöön lukuarvon tai mittarin, joka kertoisi ymmärrettävästi palkkojen tasa-arvosta ja sen kehittymisestä. Tästä raportoitaisiin avoimesti vuosittain. Haluaisin nähdä tämän käytännön jopa lain edellyttämänä elementtinä suurissa yrityksissä ja hyvänä käytäntönä pienemmissäkin yrityksissä, Fjäder kirjoittaa.
Hänen mukaansa hyvä tavoite on se, että Suomi saavuttaisi viiden vuoden sisällä kärkisijan eri maiden välisessä palkkatasa-arvovertailussa.
I'm a straight man and I was raped – it destroyed my masculinity
I now know around 12,000 men are raped in England and Wales per year. And less than 0.1 per cent of those report the incident to the police.
Rape statistics
'Talking is all well and good, but it's time we did something about male mental health'
Meet Harmony: Could a 'sexbot' reboot your unhappy relationship?
Naisasialiitto Unionissa jyllää sukupolvien sota: perinteiset tasa-arvofeministit haluavat pitää miehet ulkona, nykypolvi ottaisi kaikki mukaan – Mistä kahtiajako johtuu?
Perinteistä linjaa kannattava Päivi Istala sanoo, että yhdistyksestä on tullut liikaa ”yhden asian liike”. Hänestä yhdistys keskittyy liikaa transihmisten asioihin, kun työsarkaa olisi yhä esimerkiksi palkkatasa-arvossa.
NAISASIALIITTO Unionin jäsenet kävelivät viikonloppuna yhdistyksen hallituksen yli ja päättivät, että yhdistyksen jäseninä voivat vastaisuudessakin olla vain naiset.
Yhdistyksen hallitus ehdotti jo toistamiseen, että jäsenyys avattaisiin kaikille sukupuolille. Tämä kaatui syyskokouksessa äänin 26–29.
Jäsenyyden avaaminen muillekin kuin naisille vaatii sääntöjen mukaan kolme neljäsosaa vuosikokouksen äänistä.
Naisasialiitto Unioni määrittelee itsensä feministiseksi järjestöksi, jonka tavoitteena on parantaa naisten asemaa ja poistaa sukupuoleen perustuva syrjintä.
Jäsenyys pysyy vain naisilla, mutta useat Naisasialiitto Unionin tilaisuudet ovat avoimia kaikille.
Mistä kahtiajako perinteikkäässä yhdistyksessä johtuu?
Kyse näyttää pelkistettynä olevan sukupolvien välisestä ristiriidasta. Yhdistykseen jo pitkään kuuluneet feministit kokevat, että naisten tasa-arvossakin olisi vielä taisteltavaa. Palkkatasa-arvosta ollaan esimerkiksi yhä kaukana.
Uudemman sukupolven feministit sen sijaan painottavat myös yhdistyksen toista tavoitetta, sukupuoleen perustuvan syrjinnän poistamista.
Nuorempi polvi näkee unionin kohderyhmän laajemmaksi kuin vain naisiksi: siihen kuuluvat esimerkiksi transihmiset eli ihmiset, joiden kokemus omasta sukupuolesta ei vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta.
Naisasialiitto Unionissa vastakkain ovat perinteinen tasa-arvofeminismi ja uudempi suuntaus, intersektionaalinen feminismi.
Intersektionaalisuus tarkoittaa, että ihmisen asemaa yhteiskunnassa ei määritä vain sukupuoli, vaan monet muutkin tekijät kuten etninen tausta, ikä ja seksuaalinen suuntautuminen. Siksi syrjinnän vastaisessa taistelussa on olennaista ottaa huomioon niiden yhteisvaikutus.
Tosin myös nuoremman polven feministit puhuvat ”naiserityisyydestä”, toiminnasta, jota tehdään vain naisten kesken. Esimerkiksi politiikassa monet naiset kokevat, etteivät tule kuulluksi miesten hallitsemissa keskusteluissa ja tarvitsevat kokonaan oman fooruminsa.
HS HAASTATTELI asiasta yhdistyksen nykyistä puheenjohtajaa Nina Järviötä, joka hallituksen puheenjohtajana esitti jäsenyyden avaamista kaikille, ja yhdistyksen hallituksen varajäsentä Päivi Istalaa, joka ei halua avata jäsenyyttä miehille.
Miksi jäsenyys olisi syytä avata kaikille, Nina Järviö?
”Meidän tehtävämme on naisten aseman parantaminen ja sukupuolisyrjinnän poistaminen, ja hallituksen mielestä paras tapa toteuttaa tämä on saada mukaan kaikki ne, joita tämä asia kiinnostaa”, Järviö sanoo.
Järviön mukaan yhdistyksen hallitus yritti jäsenyyden avaamisella nostaa keskusteluun sukupuolten moninaisuuden.
”Nykyisin ei enää jaotella sukupuolia miehiin ja naisiin, vaan meillä on hurja määrä sukupuolivähemmistöjä. Unionissa kunnioitetaan jokaisen oikeutta itse määritellä sukupuolensa, ja jäsenyytemme on avoin kaikille naisille.”
Järviön mukaan on erikoista, jos yhdistys määrittelee olevansa feministinen toimija, mutta ei näe, kuinka sukupuolittuneet rakenteet vaikuttavat kaikkiin ihmisiin.
”Me tarvitsemme kaikki feministit mukaan, ei ole varaa jättää ketään ulkopuolelle. Jäsenyyden avaaminen tulee varmaan vielä agendalle.”
Järviö muistuttaa, että Unionia perustettaessa 1800-luvun lopussa mukana oli naisia ja miehiä. Miehet rajattiin ulos vasta 1980-luvulla. Halukkaita miesjäseniä ei silloin edes ollut, mutta nyt on, Järviö sanoo.
”Joten kenties nämä edellisen polven feministit ovat tehneet työnsä sen verran hyvin, että feministinen liike on päässyt laajentumaan. Toivoisin, että 2010-luvun feministeille annettaisiin vuorostaan nyt viestikapula ja mahdollisuus vaikuttaa”, Järviö sanoo.
Rkp:n Henriksson penää myös miehiä mukaan seksuaalisen häirinnän vastaiseen taisteluun
Neljä prosenttia suomenruotsalaisista naisista on allekirjoittanut #dammenbrister-vetoomuksen. Anna-Maja Henriksson ja Eva Biaudet uskovat Ruotsin esimerkin rohkaisseen.
Tuhannet suomenruotsalaiset naiset ovat allekirjoittaneet vetoomuksen naisiin kohdistuvan seksuaalisen häirinnän lopettamiseksi. Keskiviikkona päivällä #dammenbristen-kampanjan vetoomuksella oli 6 111 allekirjoittajaa, ja yli 200 naista oli jakanut kampanjasivulla nimettömänä kokemuksiaan häirinnästä. Kaikkiaan kertomuksia kokemuksista on tulossa 800.
Allekirjoittajien määrä on noin neljä prosenttia suomenruotsalaisista naisista.
Kampanjan nimi viittaa patojen murtumiseen.
Rkp:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson toivoo, että suomenruotsalaisten naisten kampanjointi seksuaalista häirintää vastaan lisää kaikkien suomalaisten keskustelua ongelmasta.
–Nyt on aika meidän puhua Suomessa. On tavallaan vapauttavaa, että asia tulee ilmi näin massiivisella vetoomuksella myös suomenruotsalaisten keskuudesta.
Biaudet: Johtajuudella merkitystä
Henriksson sanoo toisaalta lukevansa tapauskertomuksia tyttöjen ja naisten kokemista loukkauksista surullisina.
–Monta haavaa on edelleen auki. Voi sanoa myös, että on hyvä asia, että nämä nostetaan pinnalle.
Henriksson uskoo puheen voimaan asennemuutoksessa. Hän uskoo, että seksuaalisesta häirinnästä aletaan puhua kouluissa ja työpaikoilla eri tavalla kuin aiemmin, "toivottavasti myös kodeissa".
–Toivottavasti myös miehet lähtevät mukaan. On tärkeää, ettei tulisi vain naisten liike vaan miehet astuisivat esille ja ottaisivat kantaa asennemuutoksen puolesta. Miehet ovat roolimalleja pojille ja nuorille miehille.
Kansanedustaja ja entinen vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet (r.) vaatii, että päättäjät sekä esimerkiksi työelämän organisaatiot alkavat kunnolla pohtimaan vastausta naisten ja tyttöjen kokemaan häirintään, Hän uskoo, että osa vastauksesta liittyy johtajuuteen ja siihen liittyvään koulutukseen.
–Miten voisi kehittää ja vahvistaa kaikkia kunnioittavaa kulttuuria.
Hän pitää yhtenä pätevyysvaatimuksena tutustumista tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymyksiin. Ihmiset ovat niin tottuneita vallitsevaan kulttuuriin, ettei häirintä tule helposti esille. Siksi johtajien viesteillä yhteisössä toivotusta käytöksestä on merkitystä.
–Esimerkiksi opettajilla, rehtoreilla ja yritysjohtajilla on hyvin tärkeä osa työhyvinvoinnin ja -ilmapiirin rakentamisessa. Se on määrätietoista työtä eikä tapahdu hetkessä. Keskustelu auttaa ja se, että asia otetaan tosissaan.
Ruotsin esimerkki rohkaissut
Miksi juuri suomenruotsalaiset naiset ottavat joukolla kantaa seksuaalisen häirinnän lopettamiseksi? Sekä Henriksson että Biaudet uskovat, että Ruotsin esimerkki on rohkaissut. Suomenruotsalaiset ylipäätään saavat paljon vaikutteita Ruotsista.
Ensin Yhdysvalloissa vyöryi muualle seksuaalisen häirinnän vastainen #metoo-kampanja. Etenkin Ruotsissa se sai huomattavasti suuremmat mitat kuin Suomessa, ja m,ukaan liittyi näkyviä poliitikkoja.
Henriksson korostaa, että seksuaalinen häirintä on ongelma kaikissa yhteisöissä.
–En ajattele, että se on tyypillinen suomenruotsalainen ongelma vaan on hyvä, että meillä nostetaan se pinnalle. Kaikki näkevät, että koska siellä uskalletaan puhua, niin ehkä mekin.
Toisaalta Henriksson sanoo seuraavansa hyvin avoimella mielellä, mitä kaikkea keskustelu tuo ilmi.
–Jos on tapakulttuuri jota on halunnut peittää, nyt siitä pitää päästä eroon. Sekä työpaikoissa että yhdistystoiminnassa on syytä katsoa peiliin.
”Tänään yli 6 000 suomalaista naista rikkoi vaikenemisen kulttuurin” – SDP:n viestintävastaava vaatii poliitikoilta tekoja
SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen ja sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän viestintävastaava Dimitri Qvintus pitää seksuaalisen häirinnän kokemuksia kokoavaa #Dammenbrister-kampanjaa osoituksena ongelman suuruudesta. #Dammenbrister-sivulle on koottu suomenruotsalaisten naisten henkilökohtaisia kertomusta seksuaalisesta häirinnästä ja ahdistelusta.
– Tänään yli 6 000 suomalaista naista rikkoi vaikenemisen kulttuurin. Tänään puhuvat ne, joiden ääntä ei ole aiemmin haluttu kuulla. Naisten kokemukset ovat järkyttävää luettavaa. Juuri siksi jokaisen kannattaa käydä lukemassa ne, Qvintus kirjoittaa Iltalehden blogissaan.
– #Dammenbrister on rohkea ja merkittävä teko, sillä liian pitkään erityisesti tytöt ja naiset ovat joutuneet elämään ahdistavien, kipeiden ja pelkoa aiheuttavien kokemustensa kanssa. Tämä siitäkin huolimatta, että häpeä ei ole seksuaalisen ahdistelun uhrin, vaan yksin häiritsijän.
Qvintus pitää tärkeänä, että eduskunta käy häirinnästä ja sen ehkäisemisestä perusteellisen ajankohtaiskeskustelun, jollaista SDP ehdotti viime viikolla.
– Poliittiset päättäjät voivat omalta osaltaan lähettää selkeän viestin siitä, että Suomessa ei ole mitään sijaa seksuaaliselle häirinnälle ja väkivallalle. Puheiden jälkeen on tekojen aika.
– Jotta yhteiskunnallisesti erittäin merkittävässä keskustelussa vältyttäisiin tahallisilta väärinymmärryksiltä ja turhanpäiväiseltä whataboutismilta, on syytä tehdä yksi asia selväksi:
– Seksuaalisen häirinnän kitkemisessä ei ole kyse siitä, menettääkö joku oikeuden hymyillä toiselle ihmiselle. Seksuaalisen häirinnän kitkemisessä on kyse ihmisen, useimmiten naisen, oikeudesta omaan kehoonsa. Oikeudesta elää ilman häirintää, pelkoa ja ahdistusta.
Qvintuksen mukaan häirinnän mittaluokka on niin valtava, ettei kukaan voi suhtautua siihen yksittäistapauksina.
– Olen itsekin joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi, mutta tässä ei ole kyse minusta. Tässä on kyse rakenteellisesta ongelmasta, jossa naiset joutuvat usein jo lapsuudesta lähtien seksuaalisen häirinnän uhreiksi.
Pääkirjoitus: Tehy koettelee taas köyhää kuntapomoa
Kuntapuolen työ- ja virkaehtosopimukset sanottiin irti tiistaina.
KUNTAPUOLEN työ- ja virkaehtosopimukset sanottiin irti tiistaina. Asiaan ei liity sinänsä dramatiikkaa - mutta sitäkin nähtäneen ennen kuin julkisen puolen sopimukset ovat kasassa. Takaraja on tammikuun loppu. Edessä saattaa olla tämän työmarkkinakierroksen pahin paini. Julkisen puolen lakot ovat mahdollisia, jopa todennäköisiä.
Työntekijäjärjestöjen vaatimukset ovat sellaisia, että Kuntatyönantajien työmarkkinajohtajalla Markku Jalosella on täysi työ etsiä niihin rahoitus. Homma vaikuttaakin liki mahdottomalta. Liitot vaativat kompensaatiota kiky-sopimuksen lomarahaleikkauksille, mutta valtio on niistänyt kunnilta valtionosuuksissa jo kyseiset rahat pois. Kyseessä on vuoteen 2019 ulottuva kolmen vuoden liki miljardin potti, 300 miljoonaa per vuosi. Vuoden palkkasummasta se vastaa 1,46 prosenttia, työnantaja on laskenut. Kuntatyönantaja on muistuttanut, että myös ay-liike oli hyväksymässä kiky-sopimuksen leikkauksia. Sote-uudistus tuo myös mutkia matkaan.
KOMPENSAATIO tulisi siis normaalien palkankorotusten päälle, jotka ovat tehtyjen sopimusten valossa sijoittumassa kolmen prosentin tasolle. Kuntapuolen liitot eivät vaatimuksissaan armoa anna. Opettajien OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen on vaatinut myös kuoppakorotuksia. Talouskasvu polttelee ay-pomojen näpeissä.
SOSIAALI- JA TERVEYSALAN Tehy ja sen uusi puheenjohtaja, räväkkänä mediakätilönä tunnettu Millariikka Rytkönen tuo julkiselle puolelle huikeasti lisää painetta vaatimalla pontevasti yhä myös omaa hoitoalan työehtosopimusta. Asiaa on ajettu jo kymmenen vuotta, toistaiseksi tuloksetta. Yksi omaa sopimusta vaatineista oli Tehyn tuolloinen edunvalvontayksikön johtaja Minna Helle, joka saattaa kohdata vanhan esityksensä nyt valtakunnansovittelijana, mikäli kiista ajautuu työtaistelujen tasolle.
TEHYN vaatimukset eivät käy sen enempää työnantajalle kuin muille liitoillekaan. Rytkönen tuli tunnetuksi, kun hän Ylen keskusteluohjelmassa valotti kaksi vuotta sitten pääministeri Juha Sipilää (kesk) kätilön työn arjesta ja palkanlisien leikkausten vaikutuksista. Jos kunnilta ei rahaa mm. Tehyn vaatimuksille löydy, palkankorotusten puolesta julkisuudessa puhunut Sipilä saattaa jälleen löytää kyseisen kätilön edestään, kun tai jos valtiota huudetaan tammikuussa apuun tulevassa sotkussa.
Syyte: Opettajatar pilkkasi poikaa luokan edessä – väkivalta muuttui lopulta ruumiilliseksi - Kotimaa - Ilta-Sanomat
Tutkijatar on kumoavinaan väitteet puhumalla asian vierestä ja muuta vastaavaa huuhaata harrastamalla:
Naisten määrän lisääminen armeijassa heikentää taistelukykyä koska naiset ovat heikompia kuin miehet, sanoo norjalainen everstiluutnantti – tutkija tyrmää väitteen - Ulkomaat - Helsingin Sanomat
Høiback perustelee näkemystään väitteellä, että miehet ovat voimaa ja fyysistä kestävyyttä vaativissa toimissa parempia kuin naiset.
Esimerkiksi hän nostaa puolalaisen hiihtäjän Justyna Kowalczykin sijoittumisen Ruotsin Vasaloppet-hiihdossa vuonna 2015. Kowalczyk oli kisan paras nainen. Kaikista kilpailijoista hän oli sijalla 71. Se oli huippusuoritus huippuunsa treenatulta naiselta, mutta Kowalczyk kuitenkin hävisi 70:lle huippuunsa treenatulle miehelle, Høiback toteaa.
...
NORJAN Puolustuksen tutkimusinstituutin FFI:n tutkija Nina Rones sanoo, että everstiluutnantin väite perustuu myytteihin, kertoo Norjan yleisradioyhtiö NRK.
”Muun muassa ei ole kyse vain fyysisestä puolesta. Esimerkiksi sekä organisointi että yhteydenpitolaitteet ovat tärkeitä taistelussa”, hän toteaa.
”Ei ole myöskään niin, että miehillä olisi etu naisiin nähden kaikilla fyysisillä alueilla. Kun puhutaan ultrakestävyydestä, on paljon tutkimusta, joka osoittaa, että naiset pärjäävät paremmin kuin miehet”, Rones sanoo.
Kursseilla loukkauksiksi koetuista sanoista on kanneltu Suomessakin suoraan yliopiston johdolle – onko ”uhriuden kulttuuri” pian uusi normaali? - Nyt.fi - Helsingin Sanomat
Amanda päätti jo lapsena, että aikoo mennä kauneusleikkauksiin - ”Ymmärsin, etten ole täydellinen”
21-vuotias Amanda Ahola kertoo IL-TV:n Sensuroimaton Päivärinta -ohjelmassa, mistä idea seksinuken ulkonäön tavoitteluun lähti.
yväskyläläinen restonomiopiskelija Amanda Ahola on vasta 21-vuotias, mutta hän on käynyt jo useissa kauneusleikkauksissa. Kolmesta rintaleikkauksesta viimeisimmässä kumpaankin rintaan lisättiin peräti 1,2 litran implantit. Hänen nenänsä on leikattu, ja täytettä on lisätty myös kasvoihin ja huuliin.
Ahola tuli tunnetuksi, kun yhdysvaltalainen Barcroft TV teki hänestä hiljattain minidokumentin. Siinä kerrottiin, että Ahola haluaa näyttää Barbie-nukelta.
- Jos olisin saanut itse sanoa, että miltä haluan näyttää ja mihin pyrin, niin sanoisin, että seksinukelta. Barbie ehkä kuulostaa paremmalta kuin seksinukke, Ahola kertoo IL-TV:n erikoistoimittajan Susanne Päivärinnan haastattelussa.
Ahola kertoo Sensuroimaton Päivärinta -ohjelmassa tienneensä jo hyvin nuorena, että tulisi muokkaamaan ulkonäköään radikaalisti.
- Minulla on ollut lapsesta asti visio omasta ulkonäöstä, siitä miltä haluan joskus näyttää, Ahola kertoo.
16-vuotiaana Aholalla oli jo tarkka visio siitä, mitä eri operaatioita hän haluaisi teettää itselleen sitten, kun olisi vanhempi. Hän oli nähnyt lehdissä kuvia ruotsalaisesta Pixee Foxista, joka tavoittelee piirroshahmon ulkonäköä. Toiseksi esikuvaksi nousi ukrainalainen "ihmis-Barbie" Valeria Lukyanov.
Mutta miksi juuri seksinukke?
- Olen lapsesta asti ollut kiinnostunut kaikesta tosi naisellisesta. Olisin halunnut mennä tarhaankin äidin satiiniaamutakissa ja uimapuvussa. Olin sellainen jo lapsena. Meikit, korkokengät, korut ja kaikki sellainen on ollut ihan pienestä asti mun juttu. Kun vanhenin, tajusin, että en ole täydellinen, Ahola sanoo.
Ahola kertoo, ettei hän ole koskaan tuntenut oloaan rumaksi, eikä häntä ole ulkonäön vuoksi myöskään kiusattu. Varsinkin nuorempana hän sai pelkästään hyvää palautetta ulkonäöstään.
- Minulla on itsestäni se ajatus, että jos jotain voi parantaa, niin parannan. Se on minun harrastus. Ei se kumpua sieltä, että olisin itseäni vihannut, Ahola selittää.
Sotilaspuvussa uusnatsien mielenosoitukseen osallistuneen varusmiehen esitutkinta valmistui
Jääkäriprikaatissa palvelleen miehen epäillään syyllistyneen palvelusrikokseen, kun hän esiintyi mielenosoituksessa puolustusvoimien sotilaspuvussa.
Tampereella uusnatsistisen Pohjoismaisen vastarintaliikkeen mielenosoitukseen puolustusvoimien maastopuvussa osallistuneen varusmiehen esitutkinta on valmistunut. Puolustusvoimat kertoo asiasta tiedotteessa (siirryt toiseen palveluun).
– Asia siirtyy seuraavaksi kurinpitoesimiehen harkintaan, mihin seuraamuksiin tässä on aihetta ryhtyä, sanoo tutkinnanjohtaja Jouni Pulkkinen puolustusvoimista.
Kurinpitomenettelyssä määrättävä rangaistus voi esimerkiksi muistutus, poistumiskielto tai kurinpitosakko. Kurinpitoesimies voi päättää myös asian siirtämisestä syyttäjälle syyteharkintaa varten, sanoo Pulkkinen.
Esitutkinnan teki puolustusvoimien pääesikunnan oikeudellinen osasto. Jääkäriprikaatissa palvelleen varusmiehen epäillään syyllistyneen palvelusrikokseen, kun hän esiintyi mielenosoituksessa puolustusvoimien M05-maastopuvussa. Pulkkisen mukaan epäilty varusmies on esitutkinnassa tunnustanut osallistuneensa mielenosoitukseen sotilaspuku päällä.
Yleinen palvelusohjesääntö kieltää henkilöstöltä ja varusmiehiltä esimerkiksi poliittisiin mielenosoituksiin osallistumisen palveluspuku päällä.
Puolustusvoimista arvioitiin aiemmin Ylelle, että täysin vastaavanlaisia tapauksia ei ole aiemmin ollut. Puolustusvoimissa on tutkittu virkapuvun käyttöä Pride-kulkueessa.
Ylen kysely: Niinistö yhä ylivoimaisempi presidenttikisassa - vain perussuomalaiset oman ehdokkaan takana
Matti Vanhasen vahvimmat alueet maaseudulla ja Pohjois- ja Itä-Suomessa
Istuva presidentti, kansanliikkeen ehdokkaana vaaliin lähtenyt Sauli Niinistö on kasvattanut kannatustaan entisestään, käy ilmi Ylen kannatuskyselystä. Hän saisi nyt presidentinvaalien 1. kierroksen äänistä peräti 80 prosenttia.
NIINISTÖ on kasvattanut kannatustaan neljä prosenttiyksikköä sitten lokakuun. Hän on suosituin presidenttiehdokas myös vihreiden keskuudessa.
Vihreistä vastaajista 54 prosenttia äänestäisi Niinistöä, 40 prosenttia vihreiden omaa ehdokasta Pekka Haavistoa. Lokakuussa Haavisto oli yhä omiensa suosikki 51 prosentilla ja Niinistön olisi valinnut 46 prosenttia vihreistä.
Haaviston kannatus on pudonnut lokakuun 14 prosentista 10 prosenttiin.
Muiden ehdokkaiden kannatus vaihtelee 1–4 prosentin välillä.
Perussuomalaiset ovat puolueista ainoa, jonka kannattajat pitävät omaa ehdokastaan Laura Huhtasaarta Niinistöä parempana vaihtoehtona presidentiksi.
PRESIDENTINVAALIEN ensimmäiseen kierrokseen on kaksi kuukautta. Istuvan presidentin kannatuksen on oletettu Ylen mukaan edellisvaalien tapaan lähtevän näihin aikoihin laskuun, mutta Niinistön suosio on päinvastoin vankistunut.
Tutkijatohtori Johanna Vuorelma Helsingin yliopistosta sanoo Ylelle marraskuun kannatuslukujen olevan täysin historiallisia.
– On kyllä poikkeuksellinen tilanne. Esimerkiksi demarit on aina ollut hyvin vahva presidenttipuolue ja nyt puhutaan kahden prosentin kannatuksesta. Ja kyllä yleensä keskustan ehdokkaalle on tullut sellainen yli puoli miljoonaa ääntä. Missä ne tällä hetkellä ovat? Niinistön takana varmasti. Mutta en tiedä, mitä heillä olisi tehtävissä tässä tilanteessa, Vuorelma sanoo.
KYSELYN tausta-aineistosta selviää, että Niinistö on hieman suositumpi naisten kuin miesten keskuudessa. Ikäryhmistä suosio on suurin seniorien eli yli 65-vuotiaden keskuudessa. Kannatus ylittää 80 prosenttia olipa sitten kyse työttömistä, eläkeläisistä tai työntekijöistä. Suurituloiset ovat innokkaimpia Niinistön tukijoita, mutta alle 30 000 euroa vuodessa ansaitsevistakin 76 prosenttia äänestäisi häntä ensimmäisellä kierroksella.
MAANTIETEELLISESTI Niinistön kannatusluvut ovat alle 80 prosentin vain yli 50 000 asukkaan kaupungeissa ja Helsinki/Uudellamaalla. Siellä taas Pekka Haavisto saa parhaat lukemansa.
Haavisto on selvästi suositumpi naisten kuin miesten keskuudessa. Laura Huhtasaaren kannattajat ovat miehiä. Naisten kohdalla on puhdas nolla.
Matti Vanhasta puolestaan äänestetään eniten maaseudulla ja Pohjois- ja Itä-Suomessa.
TALOUSTUTKIMUS haastatteli Ylen kyselyyn yli 1 400 suomalaista. Virhemarginaali on 1,9 prosenttiyksikköä suuntaansa.
Li Andersson selittää Sauli Niinistön kannatusta vanhempien miesten hallitsemalla keskustelulla
Turvallisuuspoliittinen keskustelu on vasemmistoliiton puheenjohtajan mukaan vakiintunut vanhempien miesten käsiin.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson pohtii twitterissä presidenttiehdokas Sauli Niinistön kannatuslukuja. Anderssonin mielestä eräs syy korkeaan kannatukseen voi olla ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun luonteessa. Se on hänen mukaansa tiettyjen vanhempien mieskeskustelijoiden hallitsemaa.
– Voisiko yksi syy olla se, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka Suomessa on ollut niin konsensushakuista, mikä tekee poliittisten erojen esilletuomisesta hankalaa, Li Andersson toteaa.
– Turpo-keskustelu Suomessa myös vahvasti tiettyjen vanhempien mieskeskustelijoiden dominoimaa, sekä tarkasti valittujen käsitteiden ja sananvalintojen taidetta, hän jatkaa toisessa tviittissään.
Tämä tekee turvallisuuspolitiikasta Anderssonin mukaan haastavan politiikan osa-alueen uusille keskustelijoille ja uusille avauksille.
Ylen kannatuskyselyn mukaan kansanliikkeen ehdokas Sauli Niinistö saisi ensimmäisen kierroksen äänistä 80 prosenttia. Luku on noussut neljä prosenttiyksikköä lokakuun kyselystä.
Naisministerit paljastavat, miten sukupuoli on vaikuttanut uraan ja mikä rooli naispäättäjillä on ollut Suomen menestykseen
Yhdeksän naisministeriä kertoo, miten sukupuoli on vaikuttanut uralla etenemiseen, ketä he ihailevat ja mikä rooli naispäättäjillä on ollut Suomen menestyksen rakentamisessa.
Yli 30 suomalaista naisministeriä kokoontuu perjantaina Helsinkiin, kun valtioneuvoston kanslia julkistaa Suomi 100 -juhlavuoteen liittyvän Itsenäisen Suomen naisministerit -verkkopalvelun, jossa esitellään kaikki Suomen 87 naisministeriä aina Miina Sillanpäästä (1926) tuoreimpaan ministeri Annika Saarikkoon.
Iltalehti kysyi yhdeksältä suomalaiselta naisministeriltä, millaista on ollut toimia politiikassa naisena, onko sukupuoli ollut este vai etu uralla etenemiseen, ja millainen vaikutus naispoliitikoilla on ollut satavuotiaan Suomen kehitykseen.
Nasima Razmyar suomii SDP:tä: ”Kytee epäilys, onko demarit heikoimman puolella maahanmuutossa”
Helsingin apulaispormestari, kaupunginvaltuutettu Nasima Razmyar (sd.) vaatii puolueeltaan SDP:ltä rohkeampaa maahanmuuttopolitiikkaa.
Razmyar käy Puheenvuoron blogissaan läpi SDP:n valtuustoryhmän hajaannusta keskiviikon äänestyksessä paperittomien palveluista. Puolet ryhmästä kannatti palveluiden laajentamista ja puolet vastusti sitä pääosin siksi, että aiheeseen liittyvä asiantuntijaraportti on vasta valmistumassa.
Razmyar, joka itse äänesti palveluiden laajentamisen puolesta, ymmärtää SDP:n toisenkin leirin perustelun. Hänen mukaansa ryhmältä ei puuttunut ”halua edistää ihmisoikeuksia, vaan saattoi ehkä puuttua tilannetaju”.
– Meillä demareilla on nimittäin eräs kivi kengässä, ja jälleen eilen se alkoi hiertää. Vaikka SDP tunnetaan heikoimpien ihmisryhmien puolustajana, jouduimme vuonna 2015 hirvittävään tilanteeseen, jossa kansanedustaja Kari Rajamäki torppasi hallinnollisella kikkailulla ministeri Susanna Huovisen valmisteleman esityksen paperittomien terveydenhuollosta. Tätä asiaa on saatu selittää lukemattomia kertoja, ja vakuuttaa, että kyse ei ollut SDP:n linjasta, Razmyar kirjoittaa.
– Nyt tämä sama vanha haamu tuli jälleen esiin, ja vaikutti eiliseen keskusteluun ja SDP:hen kohdistuneisiin odotuksiin. Jossain alla kytee epäilys, onko demarit sittenkään aina heikoimman puolella, kun asia koskee maahanmuuttoa.
Ex-kansanedustaja Razmyarin mielestä ongelma on todellinen.
– SDP on vuosien varrella yrittänyt miellyttää kahta porukkaa, joiden arvot eivät kohtaa. Valitettavasti tämä ei toimi, sillä ihan joka asiaan ei löydy kompromissia. SDP:n täytyy edelleen pyrkiä siltojen rakentamiseen ja vastakkainasettelun purkamiseen. Se edellyttää kuitenkin uusia avauksia, jotka eivät aina miellytä kaikkia, hän kirjoitaa.
– Jos SDP haluaa olla linjakas, niin nyt olisi oivallinen hetki ryhtyä edistämään sitä esitystä, jota Huovinen ajoi ministerikaudellaan. Tehdään aloite [eduskunnassa] siitä huolimatta, että tämä hallitus ei sitä tulle viemään läpi ja viedään se maaliin, kun päästään hallitukseen, hän jatkaa.
Tämän takia SDP:n rivit repesivät – Eveliina Heinäluoma: Selvitys paperittomista puuttui
Helsingin kaupunginvaltuuston keskiviikkoisessa äänestyksessä paperittomien terveyspalveluiden laajentamisesta SDP:n valtuustoryhmän rivit repesivät kahtia, kun kuusi demarivaltuutettua päätyi kannattamaan ja kuusi vastustamaan ehdotusta.
Valtuusto hyväksyi palveluiden laajentamisen Veronika Honkasalon (vas.) aloitteen mukaisesti äänin 45–39 eli kuuden äänen enemmistöllä. Punaisella äänestysnapilla valtuutetut kannattivat SDP:n Eveliina Heinäluoman esitystä palauttaa asia vielä valmisteluun.
Omassa Facebook-päivityksessään sekä blogissaan Heinäluoma selventää nyt, miksi vaa’ankieliasemaan jääneen SDP:n rivit repesivät äänestyksessä ja kuusi äänesti hänen ehdotustaan vastaan. Taustalla on hänen mukaansa viime keväänä käynnistynyt selvitys turvapaikanhakijoiden ja paperittomien palvelutarpeista Helsingissä.
Selvitysryhmän viimeinen kokous oli tiistaina, ja sen loppuraportti valmistuu vasta joulukuussa.
–Työryhmä on tehnyt laajan selvityksen, joka kattaa muutakin kuin peruspalvelut. Päätöksentekijöinä meidän tulisi saada tämän asiantuntijaryhmän selvitykset ja näkemykset luettavaksi ennen kuin teemme asiassa päätöksiä, kirjoittaa Heinäluoma.
–Nyt nämä selvitykset eivät ole olleet päätöksentekijöiden käytettävissä.
Omalla vastaehdotuksellaan Heinäluoma halusi palauttaa asian valmisteluun, jotta asiantuntijanäkemykset olisi ehditty huomioida päätöksessä.
Hänen päivitystään kommentoi ensimmäisenä kokoomuksen varavaltuutettu Laura Rissanen, joka muiden kokoomuslaisten kanssa asettui keskiviikkona Heinäluoman esityksen taakse.
–Kiitos, Eveliina, tästä. Samoilla linjoilla kanssasi, Rissanen toteaa.
SDP:n valtuutetut käsittelivät Heinäluoman ehdotusta myös ennen valtuuston kokousta pidetyssä ryhmäkokouksessa. Demarivaltuutetut olivat jo kokouksessa jakautuneet kahtia, vaikka palautusehdotuksen jättänyt Heinäluoma on valtuustoryhmän puheenjohtaja.
Hän painottaa, että erimielisyyksistä huolimatta demareilla ”oli yhteinen näkemys siitä, että paperittomien tilanteeseen pitää löytää kestävä ratkaisu”.
–Puolet ryhmästä näki asian palauttamisen valmisteluun perusteltuna ja toinen puoli painotti sitä, että asiaan tulee nyt saada ratkaisu. Molemmat kannat olivat hyvin perusteltuja ja pitkään pohdittuja, hän toteaa.
–Tilanteeseen ja paperittomien ihmisten asemaan pitäisi mielestäni kyetä löytämään kestävä ratkaisu.
Näkökulma: Paperittomat ja Helsingin kokoomuksen ”persahdus”
Kokoomus ja perussuomalaiset olivat Helsingissä samalla puolella äänestyksessä paperittomien terveyspalvelujen laajennuksesta. Kahdestaan ne eivät onnistuneet kaatamaan esitystä, vaikka joukko demareita ja pari muutakin valtuutettua päätyi samalle puolelle.
Valtuustoaloitteen tehneet vasemmistoliiton Veronika Honkasalo, vihreiden Leo Stranius ja demareiden Thomas Wallgren saivat äänestyksessä voittosulan hattuunsa. Tulos valtuustossa oli kiivaan keskustelun jälkeen melko täpärä 45–39.
Äänestyskartan julkaisi Helsingin kaupunki omilla sivuillaan. Sieltä näkyy, että yksikään kokoomuslainen ei lipsunut rivistä. Myös kokoomusryhmää selvästi pienemmät perussuomalaisten, kristillisdemokraattien ja sinisten ryhmät olivat yhtenäisesti vastaan.
Helsingin kristillisdemokraattien näkemys on hieman yllättävä siksi, että heitä lähellä oleva evankelis-luterilainen kirkko on tullut tunnetuksi siitä, että se on hätämajoittanut paperittomia.
Vihreiden, vasemmistoliiton, RKP:n, keskustan, piraattien ja feministisen puolueen valtuustoryhmät olivat yhtenä rintamana palvelujen laajennuksen puolesta.
Asetelma oli varsin sama kuin kaupunginhallituksessa viikkoa aiemmin. Silloin kokoomusryhmä lisättynä yhdellä perussuomalaisella ja yhdellä demarilla hävisi lukemin 7–8.
Kokoomuksen ylivoimainen kasvo ja mielipidevaikuttaja Helsingissä on pormestari Jan Vapaavuori. Hän äänesti kaupunginhallituksessa kuten muutkin kokoomuslaiset, paperittomien terveyspalvelujen laajennusta vastaan.
Helsingin valtuustossa hän ei osallistunut äänestykseen paperittomista, sillä hän oli poistunut eilisestä yli puolen yön menneestä kokouksesta paljon ennen ratkaisevaa äänestystä. Hän lähti jo ennen iltaseitsemää Mäntyniemeen Britannian prinssi Williamin kunniaksi järjestetylle illalliselle.
Asiahan koskee arvioiden mukaan joitain satoja Helsingissä tällä hetkellä oleskelevia paperittomia, jotka voivat saada nyt samat terveyspalvelut kuin vielä prosessissa olevat turvapaikanhakijat. Palvelut eivät ole jatkossakaan Suomen kansalaisten saamien tasolla.
Perussuomalaisten näkemys on ollut yksinkertaistettuna se, että päätös uhkaa lisätä laitonta maassa oloa. Se voi heidän mukaansa houkutella Suomeen ylipäätään lisää turvapaikanhakijoita, mihin esimerkiksi valtuutettu Matias Turkkila viittasi vertauksellaan ”Kempeleen asunnon kahvaan”.
Saman tyyppinen on ollut henki kokoomuksessa, joskin pehmeämmällä retoriikalla. Kokoomuslainen valtuutettu Mira Saxberg twiittasi esimerkiksi, että ”laittomasti maassa oleskelevat mieluummin pois maasta kuin ’ilmaiseksi’ hoitoon”.
Perussuomalaisia hieman lievemmästä linjasta kertoo myös se, että kokoomuksen valtuustoryhmä olisi halunnut odottaa paperittomiin liittyvän selvityksen tuloksia ennen isoa linjapäätöstä.
Voittajien puolella on iloittu ihmisoikeuksien puolesta. ”Helsinki turvaa päätöksellään paperittomien perusoikeudet ihmisoikeussopimusten vaatiman tason mukaisesti. Tämä on merkittävä linjaus myös kansallisesti”, arvioi feministisen puolueen ainoa valtuutettu Katju Aro.
Pormestariksi tänä vuonna valittu Jan Vapaavuori ei profiloitunut paperiton-asiassa ollenkaan samalla tavalla kuin esimerkiksi ennen kuntavaaleja suurmoskeijahankkeen vastustajana. Tuo vastustus toi todelliselle ääniharavalle hyvin todennäköisesti joitain lisä-ääniä, ehkä myös persuleiristä.
Arvoliberaalina pidetty Vapaavuori päätyi paperiton-asiassa siis Helsingin muiden kokoomusvaikuttajien tavoin samalle puolelle perussuomalaisten kanssa. Muistissa on, kuinka vielä keväällä, ennen Halla-ahon valintaa perussuomalaisten johtoon, Vapaavuori julisti: ”Minusta selvää, ettei kokoomus voi olla samassa hallituksessa Halla-ahon PS:n kanssa. Liberaalia demokratiaa puolustettava”.
Tulevaisuus näyttää, oliko nyt Helsingissä nähty jonkinasteinen ”persahdus” poliittisesti fiksu veto kokoomukselta.
Kirjoittaja on Uuden Suomen päätoimittaja.
Helsinkiläisnainen puri naapurin rouvan nenän puoliksi irti - talkootappelulle ei järjellistä syytä
Köyhien syyllistäminen on epäisänmaallista, sanoo Koko Hubara
Ruskeat tytöt -median päätoimittajan Koko Hubaran, 33, mukaan Suomi on hyvin valkoinen maa. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että ruskeilta tytöiltä kysytään kysymyksiä, joita ei kysytä heidän valkoisilta kavereiltaan.
Moni kuitenkin sanoo, ettei Suomessa syrjitä ketään ihonvärin takia.
– Niin on puhuttu pitkään julkisuudessa ja opetettu kouluissa. Usein emme kykene näkemään etuoikeuksia, joita meillä kaikilla on. Se on normaalia, Hubara vastaa.
– Meillä on Suomessa monet asiat paremmin kuin jossakin muualla. Mutta jos näistä asioista ei aleta nyt puhua, on riski, että meillekin alkaa muodostua ongelmia, joita on Jenkeissä tai Briteissä.
Hubara on kritisoinut muun muassa Putous-ohjelman streotyyppisiä hahmoja ja pitänyt niitä rasistisina. Ohjelman uusi kausi käynnistyy alkuvuodesta. Hubara kertoo, ettei hän ole katsonut putousta, mutta on nähnyt sen sketsejä Youtubesta.
– Toimittajana, kirjailijana ja feministinä minun on oltava selvillä, millaisia representaatioita rodullistetuista ihmisistä esitetään mediassa. Odotan uutta kautta kauhun sekaisin tuntein, kuten aika moni muukin.
Koko Hubara on huolissaan siitä, että Suomessa sadan vuoden aikana saavutetut hienot hyvinvointivaltioon liittyvät asiat alkavat murentua.
– On pidettävä kiinni myös heikommista. Emme voi jatkaa keskustelua, jossa työttömyys tai köyhyys on ihmisen oma vika. Sellainen keskustelu ei kuulu satavuotiaan Suomen arvolle. Se on epäisänmaallista, hän sanoo.
Tänään tv:ssä: Joe, 13, kertoo pornoaddiktiostaan - ”Riippuvuuteni alkoi 9-vuotiaana”
Joseph ”Joe” Deschambault nähdään TV2:n Koukussa pornoon -dokumentissa.
Dokumentissa esiintyvät myös Joen vanhemmat.
Joe katseli pahimmillaan pornoa jopa 20 kertaa päivässä.
Kaikki alkoi periaatteessa harmittomasti.
Joseph "Joe" Deschambault oli ala-asteikäinen jäädessään koukkuun pornoon. Illan dokumentissa nyt 13-vuotias poika kertoo vanhempineen, miten addiktio paljastui ja kuinka sitä vastaan on taisteltu.
- Riippuvuuteni alkoi kolmannella luokalla ollessani 9-vuotias.
Riippuvuutta edelsi nettipornoon tutustuminen. Kaikki alkoi harmittomasti.
- Pelasin kivaa peliä, jossa hypitään esteiden yli punaisella pallolla. Yhtäkkiä ruutuun ilmestyi ponnahdusikkuna, joka vei pornosivulle. Se tuntui oudolta. Suljin sivun ja jatkoin pelaamista. Näkemäni kuitenkin pyöri mielessäni loppupäivän, Joe muistelee dokumentissa.
Mielenkiinto heräsi kunnolla, ja pian poika katseli pornoa jopa 20 kertaa päivässä.
- Hän heräsi keskellä yötä tai aikaisin aamulla ennen muiden ylös nousemista katsomaan pornoa, äiti Tasha Deschambault kertoo dokumentissa.
Totuus valkeni vanhemmille, kun nämä kävivät poikansa tietokoneen selaushistorian läpi. Pornosivustoja löytyi sivukaupalla.
- Toivoin, että Joe olisi 9-vuotiaana pelannut baseballia, äiti huokaisee.
Vanhemmat alkoivat vierottaa poikaansa, missä otettiin välillä takapakkiakin. Lopulta päädyttiin siihen, että Joen tietokone takavarikoitiin kokonaan ja päästy internetiin estettiin. Täysin ennallaan poika ei silti vieläkään ole, mutta muutos on huima.
- Nimeni on Joseph, olen 13-vuotias ja olen toipumassa pornoaddiktiosta, Joe kuvailee itseään.
- Nyt kun olen toipumassa, tahdon estää muita ajautumasta tähän.
Koukussa pornoon tänään TV2:lla kello 22.15.
YouTube-tähti Mansikkka jakoi itsestään yläosattoman kuvan – ”Tissit saa ja voi olla seksikkäät” - Viihde - Ilta-Sanomat
Laura Huhtasaari: "Minut on leimattu radikaaliksi, koska maailma ympärilläni muuttui, minä en"
Vaalikampanjansa sunnuntaina avannut perussuomalaisten presidenttiehdokas Laura Huhtasaari linjaa, että presidenttinä hän puuttuisi tarvittaessa päivän politiikkaan.
–Suoralla kansanvaaleilla valitulla presidentillä on oikeus ja velvollisuus toimia suunnannäyttäjänä. Presidenttinä tarvittaessa puuttuisin päivänpolitiikkaan. Presidenttinä käyttäisin sananvapautta eri tavalla kuin nykyinen presidenttimme. En tulisi puuttumaan puolueiden sisäisiin asioihin. En ainakaan rohkaisisi poliitikkoja tekemään lehmänkauppoja, en edes rehellisiä lehmänkauppoja, hän sanoi puheessaan Joensuussa.
Huhtasaari otti kantaa myös Euroopan unioniin, joka hänen mukaansa on alkanut muistuttaa Neuvostoliittoa.
–Neuvostoliitossa oli ideologia, dogmi, jossa ei ollut mitään väärää. Eli, suu kiinni epäkohdista ja ”sosialismi” toimii. Vaihtakaa sosialismi sanan tilalle monikulttuurisuus. EU trollaa EU-kriittisiä kohtaan ja vielä meidän yhteisillä verovaroillamme. Ettei kukaan äänestäisi väärin, EU ei pidä kansanäänestyksistä.
Huhtasaaren mukaan Suomesta tulee EU:n maakunta, jos nykykehitys jatkuu.
–Jos sitten vasta silloin heräämme ja haluamme jälleen itsenäisyytemme takaisin, on se liian myöhäistä. Siksi meidän on nyt vaihdettava päättäjät. Jos emme arvosta itsenäisyyttämme, emme hallitse tulevaisuuttamme.
Huhtasaari sanoi myös haluavansa "normaalin Suomen" takaisin.
–Tytöt ovat tyttöjä ja pojat poikia. Vietetäänkö 10 vuoden päästä päiväkodeissa ja kouluissa enää joulujuhlia? Konservatismi arvostaa perinteisiä suomalaisia arvoja. Minut kiltti naapurin tyttö on leimattu radikaaliksi, koska maailma ympärilläni muuttui, minä en. Haluan säilyttää hyväksi havaitut asiat ja arvot.
Sukupuolten tasa-arvossa on vielä paljon korjattavaa Suomessa: "Vallan huippu ja työmarkkinajärjestöt ovat yhä varsin miehisiä linnakkeita"
Tampereen yliopiston sukupuolentutkimuksen professorin Johanna Kantolan mielestä pääministeri Juha Sipilän hallituskaudella sukupuolten tasa-arvossa on otettu taka-askeleita
Naisen asema juhlivassa 100-vuotiaassa itsenäisessä Suomessa on parempi kuin monessa muussa maassa. Silti moni naisen ja miehen väliseen tasa-arvoon liittyvä kysymys on vielä pahasti epätasapainossa.
Usein suomalaisen yhteiskunnan sukupuolten tasa-arvoa kiitellään, mutta kun pintaa vähän raaputtaa, tasa-arvo ei enää ole itsestäänselvyys.
Esimerkiksi poliittisen vallan huipulla tasa-arvokysymyksissä on otettu takapakkia viime vuosina. Siellä sukupuoli on yhä yksi keskeinen suomalaista yhteiskuntaa määrittävä, syvällä valtarakenteissa uiskenteleva tekijä.
Tampereen yliopiston sukupuolentutkimuksen professorin Johanna Kantolan mukaan pääministeri Juha Sipilän hallituskaudella tasa-arvoaskeleita on otettu väärään suuntaan.
Vuoden 2015 hallitusohjelma on ensimmäinen sitten 1990-luvun alun, jossa ei ole lainkaan sukupuolten tasa-arvoon liittyviä kirjauksia.
–Siellä todetaan vain, että naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia Suomessa. Käytännössä tilanne on toinen. Työmarkkinoilla on yhä hyvin naisvaltaisia aloja ja hyvin miesvaltaisia aloja. Palkkaerot ovat isoja eikä naisiin kohdistuvasta piilosyrjinnästä ole päästy eroon.
Yksi syy kehityksen taustalla on ollut lama ja se, että talous on asetettu ensisijaiseksi, tasa-arvo toissijaiseksi.
–Tasa-arvonotkahdus näkyy esimerkiksi kiky-sopimuksessa, joka rokottaa matalapalkkaisia naisia kovalla kädellä. Naisia on nyt myös vähemmän poliittisen päätöksenteon ytimessä.
Esimerkkinä tasa-arvon epätasapainosta vallan huipulla Kantola mainitsee hallituksen neljä ministerivaliokuntaa.
–Yhdessä ei ole yhtään naista. Kahdessa naisia on vain yksi.
EU:n tasa-arvoinstituutin EIGE:n vuoden 2017 raportissa Suomen tasa-arvoindeksistä kertova osoitin onkin notkahtanut päätöksenteon kohdalla.
Taantuma vaikuttanut
Sukupuolten tasa-arvokysymyksissä ei ole otettu taka-askeleita vain Suomessa. Ilmiö on näkynyt monessa muussa Euroopan massa.
–EU ja Suomi olivat pitkään taloudellisessa taantumassa. Samaan aikaan nationalismi, konservatiivinen ajattelu ja oikeistopopulismi ovat nostaneet päätään. Tämä on haastanut sukupuolten tasa-arvon asemaa.
Valtio-oppinut politiikan tutkija Kantola tietää, mitä hän puhuu.
–Olen aina ollut kiinnostunut sukupuolentutkimuksesta ja feministisestä teoriasta. Olen tarkastellut koko urani ajan politiikan tutkimusta sukupuolen, tasa-arvon ja vallan näkökulmasta. Sukupuolentutkimus on luonteva osa työtäni.
Kantola johtaa Suomen akatemian tutkimusprojektia, jossa työmarkkinajärjestöjä tutkitaan sukupuolen ja vallan näkökulmasta.
–Nämä ovat hirveän tärkeitä kysymyksiä suomalaiselle tasa-arvolle ja tasa-arvopolitiikalle, sillä työmarkkinajärjestöt ovat varsin miehisiä linnakkeita. Niitä on tutkittu hyvin vähän sukupuolen ja vallan näkökulmasta.
Viisi vuotta, viisi tutkijaa
Euroopan tutkimusneuvosto ERC myönsi viime viikolla Kantolalle kahden miljoonan euron rahoituksen tutkimukseen, jossa selvitetään Euroopan parlamentin puolueryhmien tasa-arvopolitiikkaa ja -käytäntöjä.
Rahoituksella on valtava henkilökohtainen merkitys.
–Voin viedä tutkimusta eteenpäin viisi vuotta. Oman palkkani lisäksi rahalla saa kolme tutkijatohtoria ja yhden väitöskirjan tekijän. Voi myös kehittää ja vaikuttaa yhteiskunnallisen sukupuolentutkimuksen asemaan Tampereen yliopistossa.
Great post! We will be linking to this great post on our website. Keep it up
Well this article is great. I need this article. Thanks. great share for us
Great Article. Your writing skill is magnificent as ever, More post pleased! Thanks
This was an incredible post. Really loved studying this site post. Great job!
Lähetä kommentti