Mikä intersektionaalisessa feminismissä on vikana?

Intersektionaalisessa feminismissä on paljonkin ongelmia, mutta tarkastelen seuraavassa kolmea ilmeistä vikaa.

1. Tavoitteena on "harmoninen" utopia tasa-arvosta, vaikka tosielämässä erilaisten ryhmien intressiristiriidat ovat sovittamattomia.
2. Feministinen idea roolien ja rooliodotusten poistamisesta ei huomioi rooleja merkittävänä pääoman muotona. 
3. Käsitteiden määrittely on hataralla pohjalla.

UTOPIA HARMONISESTA TASA-ARVOSTA

Intersektionaalisen feminismin ihannetila muistuttaa vihreiden puoluekokousta. Kaikilla on hauskaa väristä tai sukupuoli-identiteetistä huolimatta ja turvana toimii häirintäyhdyshenkilö.

Feministeillä on sumuinen ideaalikuva yhteiskunnasta, jossa vallitsee kiva vihreän puoluekokouksen pöhinä. Harmonisen pöhinän rikkovat ainoastaan feministien ja SETAn "oikeutetut" vaatimukset, joiden tiellä patriarkaatti, toksinen maskuliinisuus, konservatiivisuus ja patriootit istuvat.

Feministisestä utopiasta jää puuttumaan miesten ongelmien vastapooli, jonka feministit sivuuttavat joko tiedostamattaan tai blokkaamalla.

• seksuaalisten mahdollisuuksien epätasa-arvo
• vaarallisten töiden epätasa-arvo
• seksuaalisen vallan epätasa-arvo
• miesten lisääntymisoikeuksien epätasa-arvo
• kasvatusvallan epätasa-arvo

Interseksionaalisen feminismin utopiassa ei ole tilaa miesten tasa-arvolle, jossa yllä mainitut resurssit tai vallan muodot olisivat tasatut miesten ja naisten välillä.

Intersektionaalisen feminismin utopiassa perusoletuksena on se, että miehet hyväksyvät kroonisen seksinpuutteen iloisin mielin, että miehet tekevät vaaralliset fyysiset työt mukisematta ja että miehille ei kuulu tasa-arvoisia oikeuksia lapsiin ja lisääntymiseen liittyen.

ROOLIT OVAT MERKITTÄVÄ PÄÄOMAN MUOTO

Feministit haaveilevat rooliodotusten poistamisesta. Takana on SETAlainen ajatus siitä, että muunsukupuoliset, transihmiset tms. voisivat olla tasa-arvoisia siitä huolimatta, että he eivät halua tai kykene täyttämään perinteisiä rooleja.

Roolien arvo ei kuitenkaan häviä puhumalla tai julistamalla. Maskuliiniset miehet ja naiselliset naiset ovat paljon arvostetumpia kuin henkilöt, jotka eivät noita rooleja kykene täyttämään. Roolien arvo pääoman muotona ei päde vain Suomeen, vaan maailmanlaajuisesti.

Roolien hintana on niiden oppiminen ja ahtaan mallin täyttäminen. Mutta roolin edut ovat paljon suuremmat. Esimerkiksi "poliisin rooli" on ahdas, mutta sillä saa palkkaa ja arvostusta yhteikunnassa. Kotona nettiä pelaava, pornoa katsova ja Ylilaudalle postaava Kake ei kärsi ahtaasta roolista, mutta hän jää paitsi kaikesta hyvästä, minkä maskuliininen poliisimies saa osakseen. Roolit täyttävä henkilö on yleensä myös paljon hyödyllisempi yhteiskunnalle kuin "henkilökohtainen anarkisti", joka elää roolien ulkopuolella.

Sukupuoliroolien arvostuksen alkuperä on pohjimmiltaan ankkuroitu biologiaan, mikä romuttaa intersektionaalisen feminismin utopian rooliodotusten poistamisen hyödyllisyydestä.

KÄSITTEET OVAT HUONOSTI MÄÄRITELTYJÄ

Intersektionaalisen feminismin avainkäsitteet ovat hämärän utuisia ilman tarkkoja määritelmiä. Niiden avulla syyllisyys, vastuu ja valta siirretään miehille.

• PATRIARKAATTI = Miehiä on enemmän johtajina, joten kaikki miehet ovat jollain tavalla vallassa ja naisten yläpuolella.
• TOKSINEN MASKULIINISUUS = Miehet ovat paljon pahempia kuin naiset, koska aggressivisuus, ahdistelu, väkivalta tms. 
• TASA-ARVO = Kokoelma feministisiä ja SETAlaisia vaatimuksia muutoksista ilman katsetta naisten etuoikeuksiin

Feministit eivät halua määritellä käsitteitä tarkasti, koska silloin niiden onttous ja sisällyksettömyys paljastuisi. Tarkemmassa määrittelyssä paljastuisi, että miesten asema on naisten asemaa huonompi, mikä romuttaa teorian patriarkaatista. Toksinen maskuliinisuus paljastuisi suunnilleen samaksi asiaksi kuin pelkkä maskuliinisuus ja tasa-arvon houkuttelevuus katoaisi tyystin, jos sinne lisättäisiin tavoitteet miesten tasa-arvosta.