Kirjan perustavanlaatuinen ongelma onkin raskasluisuus, vaikka Hankamäki toteaakin alkutekstissä seuraavasti:
Tyylillisesti ja sanastollisesti kirjani pyrkii olemaan helppolukuinen ja edustamaan perinteistä akateemista proosaa.Kirjassa on paljon viittauksia filosofian ja yhteiskuntatieteiden nimekkäisiin ajattelijoihin, jotka ovat minulle sosiologiasta (ja filosofiasta sivuaineena) tuttuja. Tuttuudesta huolimatta viittaukset tieteelliseen teoriaan ovat yhteiskuntatieteiden maisterillekin raskasta luettavaa.
Ajatuspajan teosten tulisi ideaalisesti kulkea politiikan ja tieteen välimaastossa, yksinkertaiseen muotoon puettuna, jotta tavallinen kadun tallaajakin innostuisi lukijaksi. Tekstin olisi hyvä olla lyhyttä ja iskevää - Hankamäen ilmaisu toimii suurelta osin päinvastaisesti.
Hankamäellä on laaja sivistyneisyys ja perehtyneisyys, mutta on kyseenalaista, toimiiko sen kattava esittely ilman selkeyttävää tiivistystä.
Kirjan idea "valtamedian totuuskriisistä" on mainio ja Hankamäellä on paljon hyviä ideoita kritiikin aineksiksi. Valitettavasti idea ei kanna pitkälle, jos juuri kukaan ei lue kirjaa tai jaksa pureksia vaativaa ilmaisua selkeiksi pointeiksi.
Luku 11 naisten tyranniasta tms.
Jopa minä olisin pystynyt heti sanomaan, että luvun 11 sukupuoliväitteiden laittaminen puolueen ajatuspajan kustantamaan kirjaan on hullun hommaa, josta tulee paljon sanomista. Naisia ei yksinkertaisesti voi kritisoida millään tavoin, jos tavoitteena on hankkia kannatusta kansan parista.
Yhteenveto
HYVÄÄ:
- Kirjan idea on mainio.
- Hankamäellä on laaja sivistys- ja tietotaso.
- Kirjassa on paljon osuvia pointteja, jos vain jaksaa kaivaa ne esille.
- Kirjasta löytyy paljon anekdootteja valtamedian sensuurista ja kieroutuneesta totuuskäsityksestä.
- Kirja on liian raskaslukuinen, jotta keskivertolukija jaksaisi tutustua siihen.
- Kirjan julkaiseminen ajatuspajan kustantamana oli väärä ratkaisu. Kirjan kuuluisi olla Hankamäen omaa tuotantoa.
- Kirjan luvun 11 sukupuolikeskustelut olivat varma tie katastrofiin, kun ne esiteltiin puolueen siipien alla.
952 kommenttia:
«Vanhin ‹Vanhempi 401 – 600 / 952 Uudempi› Uusin»Enni Kalilainen vaatii tasa-arvoa skeittipiireihin
Skeittaaja ja kuvataiteilija Enni Kalilainen sanoo, etteivät tasa-arvo ja yhdenvertaisuus toteudu skeittauksessa riittävästi. Hän toteaa, että Suomen skeittipiirien tasa-arvon puute on saanut aikaan sen, etteivät naiset edes hakeudu maajoukkueeseen, vaikka ilmapiiri on parantunutkin.
MAAJOUKKUETASON urheilija, Kuvataideakatemiasta valmistunut taiteilija sekä ihmisoikeusaktivisti. Se on harvinainen yhdistelmä.
Toukokuussa 2019 Enni Kalilainen oli hakemassa rullalautailun olympiapaikkaa Lontoon Street League World Skate -kisassa.
Tämän vuoden maaliskuussa Kalilaisen taidenäyttely Tein tän sulle avattiin Kallion Loukko-galleriassa.
Taiteilijana Kalilaisen työt käsittelevät tasa-arvoa ja vähemmistöjen oikeuksia. Kalilainen on transtaustainen nainen, ja ympärillä näkyy kovin usein yhteiskunta, jossa yhdenvertaisuus ei toteudu.
TASA-ARVO ei toteutu skeittimaailmassakaan, Kalilainen sanoo. Tilanne on parantunut kymmenen viime vuoden aikana, mutta edelleenkään naisskeittaajat eivät hänen mukaansa saa Suomessa samoja mahdollisuuksia ja samaa näkyvyyttä kuin miehet.
Maajoukkuetasollakaan yhdenvertaisuus ei toteudu, Kalilainen sanoo.
”Ei minulla ole ollut pääsyä kaikkiin kansainvälisiin kisoihin, vaikka olen Suomessa naisten street-sarjan ykkönen.”
Kalilaisen mukaan Suomen skeittipiirien tasa-arvon puute on saanut aikaan sen, että naiset eivät hakeudu maajoukkueeseen.
”Miesten street- ja park-joukkueissa on kymmenen miestä. Naisia on park-sarjassa kolme ja street-sarjassa kaksi.”
SUOMEN rullalautailun Chasing the Spot -olympiahankkeen joukkueenjohtaja Samuli Heino ei ole sitä mieltä, että naisilla olisi heikompi asema maajoukkueessa. Hän kertoo, että Tyttörullalautailijat-yhdistykseen oltiin yhteydessä heti olympiahankkeen alussa.
”Olemme halunneet, että mahdollisimman moni pääsisi kisamatkoille ja saisimme sitä kautta mediassa näkyvyyttä. Kisamenestyksellä ei tässä vaiheessa ole ollut niin väliä.”
Siinä saattaa Heinonkin mukaan olla perää, että naiset eivät hakeudu maajoukkueeseen lajin miesvaltaisuuden vuoksi.
”Tämä on kuitenkin muuttunut todella paljon viime vuosina. Nyt skeittiparkeilla on mukana erilaisia skeittareita. Ennen skeittailu kyllä oli todella maskuliininen laji.”
KANSAINVÄLINEN olympiakomitea hyväksyi rullalautailun olympialajiksi vuonna 2016. Jos Tokion olympialaiset päästään kisaamaan tulevana kesänä, niin rullalautailu voi olla yksi Suomen mitalilajeista.
Lajin naisten sarjan supertähti Lizzie Armanto edustaa Suomea. Kaliforniassa asuvan Armanton isä on suomalainen. Vuoden 2018 Nitro World Gamesissa Armanto voitti Suomen väreissä park-sarjan kultaa.
Kalilaisen mielestä olympiastatus antaa naisskeittaajille mahdollisuuden tulla paremmin nähdyksi ja kuulluksi. Skeittauksen historiassa valokuvilla ja videoilla on iso merkitys, mutta Suomessa niissä ei naisia juurikaan ole ennen näkynyt, hän toteaa.
Tutkijat tyrmäävät HS:n pääkirjoituksen tiedekäsityksen – ”Asia on oikeastaan päinvastoin”
Tieteenfilosofit ja professorit kertovat, millä tavoin HS:n tiedettä käsitellyt pääkirjoitus meni heistä metsään.
SATOJA Twitter-kommentteja, professorien kritiikkiä, mielipidekirjoituksia, mediakriittinen televisio-ohjelma. Siinä muutamia reaktioita lauantaina 3. huhtikuuta julkaistuun Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen.
Pääkirjoitus käsitteli ensisijaisesti taideteollisen korkeakoulun entisen professorin Antti Hassin muistelmia ja korkeakoulujen poliittista taistelua 1970-luvulla, jolloin Moskovan-mieliset taistolaiset pyrkivät vaikuttamaan opintojen sisältöön ja opettajakunnan kokoonpanoon useissa korkeakouluissa ja yliopistoissa.
Pääkirjoituksen nostattama kritiikki ei koskenut niinkään historiaosuutta, vaan nyky-yliopistojen rinnastamista 1970-lukuun: [---] politiikka herättää taas kiihkeitä tunteita yliopistoissa. Keskiössä on Yhdysvalloista Suomeen saapunut intersektionaalinen ideologia, joka haastaa miehisinä, valkoisina ja länsimaisina pidetyt ajatustavat, todettiin pääkirjoituksessa.
Eniten kritiikkiä herätti tämä virke: Mitä kauemmas tieteen ytimestä edetään yhteiskunnallisille, humanistisille ja lopulta taiteellisille aloille, sitä vähemmän akateemisessa kilpailussa on empiriaa ja sitä enemmän ideologiaa.
Millä tavalla pääkirjoituksen käsitys tiedemaailmasta meni tutkijoiden mielestä vikaan?
ALOITETAAN tieteen ytimestä. Mitä siellä on? Onko fysiikka ”kovempaa” kuin sosiologia?
Koko kysymys on tavallaan väärin asetettu, sanoo tieteenfilosofi ja yliopistonlehtori Samuli Reijula Helsingin yliopistosta. Ytimessä eivät ole tietyt tieteenalat, vaan tieteelliset menetelmät. Tieteen ”kovuus” tai erityislaatuisuus perustuu yhteisesti hyväksyttyyn tapaan, jolla tieteellistä tutkimusta tehdään. Sen pitäisi päteä kaikkeen tieteeseen.
”Olennaista on se, että tiede on institutionaalisesti järjestetty niin, että alistamme väitteemme tiedeyhteisön avoimelle keskustelulle”, Reijula sanoo.
Vasta kun väite läpäisee tiedeyhteisön kriittisen keskustelun, se muuttuu tieteelliseksi tosiasiaksi. Faktaksi.
Yhtä lailla fysiikassa kuin sosiologiassa pitäisi punnita kriittisesti tutkimusasetelmaa, tutkimusaineistoa ja sen keräystapaa sekä johtopäätöksiä. Toisin kuin pääkirjoituksessa väitettiin, havainnointiin ja mittaamiseen perustuvaa empiiristä tutkimusta harjoitetaan myös ihmistieteissä.
Kansainvälisesti tunnettu tieteenfilosofi Uskali Mäki sanoo, että eri tutkimusalojen keskinäinen vertailu on mahdotonta ja älytöntä. ”Aivan kuten emme aseta paremmuusjärjestykseen keihäänheittäjää ja taitoluistelijaa – tai edes taito- ja pikaluistelijaa –, meidän ei tulisi rankeerata tutkimusalojakaan”, Mäki sanoo.
”Eri tutkimusaloilla on tieteen kokonaisjärjestelmässä erilaisia tehtäviä ja tavoitteita, ja alojen suorituskykyä tulee arvioida suhteessa näihin tehtäviin.”
Ihmiskunnan suurimpien haasteiden kannalta kuilu luonnontieteiden ja muiden tutkimusalojen välillä on Mäen mielestä turmiollinen. Kaikkia tieteitä tarvitaan, yhteisymmärryksessä ja -työssä keskenään. Hän ottaa esimerkiksi koronapandemian jälkeisen maailman.
Yritin spekuloida pääkirjoituksessa sillä, miksi jotkut tieteet ovat alttiimpia ideologisille kiistoille kuin toiset – mutta epäonnistuin
Ei eksaktius ole tieteen ainoa mitta. Ihmistieteiden tutkimuskohde on erilainen, monimutkaisempi, kirjoittaa HS:n pääkirjoitustoimituksen esimies Saska Saarikoski.
PÄÄSIÄISEN HELSINGIN SANOMISSA (HS 3.4.) julkaistusta pääkirjoituksesta nousi kiihkeä keskustelu erityisesti sosiaalisessa mediassa. Kirjoitus käsitteli Taideteollisen korkeakoulun professorin Antti Hassin kokemuksia 1970-luvun taistolaisvuosina ja ääriajattelun vaaroja yliopistomaailmassa.
Huomiota kiinnitettiin varsinkin yhteen kohtaan: ”Mitä kauemmas tieteen ytimestä edetään yhteiskunnallisille, humanistisille ja lopulta taiteellisille aloille, sitä vähemmän akateemisessa kilpailussa on empiriaa ja sitä enemmän ideologiaa.”
Joidenkin mielestä ilmaus kyseenalaisti yhteiskunnallisten ja humanististen tieteiden arvon.
HESARI julkaisee noin tuhat pääkirjoitusta vuodessa. Usein niistä syntyy keskustelua. Tässä tapauksessa tekstiä luettiin eri tavalla kuin mikä sen alkuperäinen idea oli.
Minä voin sen sanoa, koska olen kyseisen tekstin kirjoittaja.
Ikävä kyllä keskustelun laineiden käydessä korkeina makasin sängyn pohjalla puolitajuttomana 39 asteen kuumeessa. Perhepiiristä saatu koronavirustartunta oli aiheuttanut rajun taudin. Siksi pystyn palaamaan aiheeseen vasta nyt.
SANOTAAN selvästi: kyseinen pääkirjoitus ei ollut kovin onnistunut. Jos joukko älykkäitä lukijoita tulkitsee tekstin toisin kuin se on tarkoitettu, tekstissä on vikaa.
Tässä tapauksessa lyhyeen tekstiin oli ympätty liikaa tavaraa. Hassin kirja olisi riittänyt pääkirjoituksen aiheeksi. Tieteenalojen metodologiaerot oli liian iso aihe noin lyhyeen kirjoitukseen.
Olin kuitenkin juuri sattunut lukemaan J. Bronowskin ja Bruce Mazlishin klassikkoteoksen The Western Intellectual Tradition, josta kohun nostanut ajatuskulku oli lainattu.
Kirjoittajien mukaan luottamuksemme tieteeseen liittyy siihen, miten paljon matematiikkaa se käyttää. ”Pidämme fysiikkaa oikeana tieteenä, mutta jo kemiaan liittyy vähemmän virallinen kokkikirjan haju. Ja kun etenemme ensin biologiaan, sitten taloustieteeseen ja lopuksi yhteiskuntatieteisiin, ymmärrämme luisuvamme rinnettä yhä kauemmas tieteestä. Meistä tuntuu siltä, koska yhä isompi osa argumenteista perustuu sanoihin ja sanat ovat symboleja, joita ei voi käyttää ilman sävyjä ja erilaisia merkityksiä.”
Tuota siis tavoittelin: mitä enemmän tulkinnanvaraa, sitä enemmän tilaa erimielisyyksille, ideologisillekin.
Ville-Pekka avautuu tv:ssä, miten tyttöystävä Anna kohdisti häneen väkivaltaa – ”Asia, mistä yleensä vaietaan”
Ville-Pekka avautuu Temptation Island Suomi -ohjelmassa vaikeasta asiasta.
Viime viikon Temptation Island Suomi -jaksoissa Anna paljasti kameroille, että hänen ja Ville-Pekan eli tutummin VP:n suhteessa on esiintynyt sen alkuaikoina Annan puolelta henkistä ja fyysistä väkivaltaa.
Anna kertoi ongelman johtuneen hänen sairaalloisesta mustasukkaisuudestaan, oman kehonkuvan ongelmista ja vääristyneestä naiskuvasta. Annan mukaan hänen ongelmansa on sittemmin korjaantunut, eikä väkivaltaa enää esiinny.
Ville-Pekka kommentoi asiaa nyt omilla unelmatreffeillään sinkku-Vilman kanssa.
– On hyvin monta skenaariota, joissa me ei enää edes oltaisi yhdessä. Ihan vaan sen takia, jos se tilanne olisi ajautunut jotenkin eri tavalla, mies pohjustaa.
Vilma arvostaa VP:n rohkeutta puhua yleisesti vaikeasta asiasta.
– Onhan tämä semmoinen vaikea asia ja semmoinen, mistä yleensä vaietaan, sinkku kommentoi.
VP:n mukaan pariskunnan tilanteen korjautuminen on vaatinut koko suhteen rakentamista uudenlaisille perustuksille.
– Haastavinta siinä on ollut muuttua siitä alun tilanteesta siihen, mitä meillä on nyt. Just se dynamiikan muutos siitä, että ei tiedetä miksi rakastetaan siihen, että oikein valitaan rakastaa sitä toista, VP muotoilee.
VP kokee, että suhteen alun ikävät kokemukset eivät vaikuta häneen enää tänä päivänä.
– Mä oon ollut ihan eri ihminen silloin kun sen jäljet on muhun osuneet. Tavallaan parantuminen on tapahtunut sen sellaisen asioiden käsittelyn kautta. Se on tapahtunut sen kautta, että on ymmärtänyt ne syyt, miksi se on tapahtunut. On ymmärtänyt myös ne syyt, miksi se ei enää tapahdu. Silloin se totta kai vaikutti muhun, mutta silloin oli silloin. Meidän suhde on nyt aivan erilainen, joten mä näen, että mä olen siitä kokonaan parantunut, Ville-Pekka kertoo.
Omassa haastattelussaan Vilma paljastaa ettei täysin tiennyt, miten Ville-Pekan kertomaan pitäisi suhtautua.
– Itse koen vaan, että sitä ei puolustella millään.
Temptation Island Suomi Nelosella keskiviikkoisin ja torstaisin kello 21 alkaen.
IS ja Nelonen kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.
Jari Ehrnroothin kolumni: Henkilökohtainen ei ole poliittista
Feminismi on röyhkeästi politisoinut sukupuolen, parisuhteen ja perhe-elämän, kirjoittaa Jari Ehrnrooth.
Pääkaupunkimme väistyvä pormestari Jan Vapaavuori nimesi taannoin lähtönsä yhdeksi syyksi ei-poliittisten asioiden politisoitumisen. Hänen mukaansa tämä johtuu etenkin vihreistä, jotka haluavat politisoida jopa katujen hoidon.
Kiista poliittisen ja ei-poliittisen rajoista halkaisee yksilön vapaudelle rakennetun yhteiskuntamallin. Tänä talvena keskustelun railo on revennyt niin taiteessa, tieteessä kuin ihmisten jokapäiväisessä elämässä, jota liikkumisrajoituksia koskenut hallituksen lakiehdotus yritti hallita kömpelösti kuin hätääntynyt kontrollifriikki lähimmäisiään.
Torjuessaan hallituksen lakiehdotuksen perustuslakivaliokunta lausui asiasta olennaisen: ”Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei ole mahdollista säännellä kattavasti ihmisten jokapäiväistä elämää.” Kaikki ei ole poliittista, vaan isoa osaa elämästä tulee pikemminkin suojella politisoitumiselta.
Itse ajattelen, että pohjimmiltaan liossa on muutakin kuin yksilöllinen elämisen vapaus. Esimerkiksi objektiivista totuutta tavoittelevan tieteen ja esteettisiä itseisarvoja palvelevan taiteen vapaus on turvattava erilaisilta ylivaltaa tavoittelevilta aatteilta, jotka tulkitsevat maailmaa poliittis-ideologisesti. Vallantahtoisen politiikan on ikään kuin suitsittava itseään, koska ainoa yhteinen perusarvomme on yksilön vapaus.
Sama vallan rajoittamisen pyrkimys toistuu valtiosäännössä, joka ohjaa julkista valtaa suojelemaan yksilön oikeutta elää ja liikkua vapaasti. Keskiössä on vapaa yksilö, ei yksimielinen yhteisö eikä holhoava valtio. Jokainen meistä saa aivan itse valita arvonsa ja vakaumuksensa, elinkeinonsa ja elämäntyylinsä, asuinpaikkansa ja ihmissuhteensa.
Kaikki eivät kuitenkaan ole tästä liberaalidemokraattisesta periaatteesta samaa mieltä.
Jan Vapaavuoren mainitsemat vihreät ovat nähdäkseni vain yksi muunnelma siitä totaalidemokraattisesta ajattelutavasta, joka haluaa ensin politisoida kaiken ja sitten ohjata kaikkia oikealle tielle kohti parempaa maailmaa. Näitä kiihkeitä ihmisen ja maailman parantajia ei tule ymmärtää väärin. Monet heistä vilpittömästi uskovat olevansa oikeassa. Siksi he tekevät kaikkensa, että kaikki muutkin heräisivät ja löytäisivät saman totuuden.
Mielestäni röyhkeimmän esimerkin aateperusteisesta toisten vapauteen puuttumisesta tarjoaa toisen aallon uusvasemmistolainen feminismi. ”Henkilökohtainen on poliittista”, julisti Carol Hanisch esseessään jo viisikymmentä vuotta sitten (1970).
Tästä lauseesta on tullut aikamme vaikutusvaltaisin vallankumousjulistus. Naisaktivistien pidäkkeettömän painostuksen seurauksena poliittinen valtataistelu on ulotettu perheisiin ja läheissuhteisiin, joita aiemmin vaalittiin ei-poliittisena yksityiselämänä. Siellä missä ennen oli rakkautta ja käytännöllistä yhteiselämää kamppaillaan nyt arvovallasta ja oikeaoppisesta työnjaosta.
Nykyäänhän kukaan ei ylläty, jos feministit kommentoivat omaa ja läheistensä yksityiselämää aatteellisin perustein. Miehen ja naisen suhde nähdään ennen muuta valtasuhteena, mikä usein pilaa hankkeen jo alkumetreillä.
Olen itse saanut havaita, että myös äitien ja lasten väleihin puututaan, jos sukupuolineutraali kasvatus on uhattuna. ”Aiotteko tosiaan kasvattaa siitä tytön”, torui naisasianainen nuorta äitiä, joka esitteli tyttövauvansa vaaleanpunaisia prinsessamekkoja.
Sukupuolen koki ongelmaksi myös se nuoripari, joka ei suostunut kertomaan vauvansa sukupuolta, koska halusi näin turvata lapsensa puolueettoman kohtelun.
Uutistoimisto kielsi mistress-sanan, syyllistää naista
AP:n mukaan termi antaa ymmärtää, että nainen olisi yksin vastuussa suhteesta.
Daily Mail kertoo uutistoimisto Associated Pressin kieltäneen toimittajiensa kieltä ohjaavassa tyylikirjassa nyt mistress-sanan käytön. Englanninkielinen sana tarkoittaa rakastajaa ja viittaa naissukupuoleen.
Uutistoimiston mukaan ”mistress” on ongelmallinen, koska sille ei ole miehistä vastinparia.
AP suosittelee tilalle termejä kumppani, ystävä tai rakastaja.
Twitterissä on huomautettu, että myös kyseisen suhteen toinen osapuoli puhunee puolisolleen ystävästä. Twitteristit ovat tarjonneet muitakin sanoja kuten Sugar Baby, avionrikkoja, kodinsärkijä ja paramour eli laiton kumppani.
Keski-ikäisten miesten yksinäisyydellä on yhteys kohonneeseen syöpäriskiin
Keski-ikäisten miesten yksinäisyys on yhteydessä kohonneeseen syöpäriskiin, selviää Itä-Suomen yliopiston Psychiatry Research -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta. Tutkijoiden mielestä tutkimustulos vahvistaa käsitystä siitä, että yksinäisyyden ja sosiaalisten suhteiden huomioiminen on tärkeää kokonaisvaltaisessa terveydenhoidossa sekä sairauksien ehkäisyssä.
– Viime vuosina tehtyjen tutkimusten pohjalta on arvioitu, että yksinäisyys olisi jopa yhtä suuri terveysriski kuin tupakointi tai ylipaino, sanoo projektitutkija Siiri-Liisi Kraav tiedotteessa.
Tutkimuksessa oli mukana yli 2 500 keski-ikäistä itäsuomalaista miestä, joita on seurattu rekisteritietojen perusteella nykypäivään asti. Yksinäisyys lisäsi syöpään sairastumisen riskiä noin 10 prosenttia riippumatta esimerkiksi iästä, elämäntavoista, painoindeksistä ja sosioekonomisesta asemasta.
Kaduttaako yhden yön seksisuhde? Tutkimus: Katumus ei estä sortumasta seuraavallakin kerralla
Ainakaan yhden yön seksisuhteeseen liittyvä katumus ei estä ihmisiä sortumasta samaan myöhemmin, kertoo tutkimus.
Jos kadut tekemääsi asiaa paljon, et varmasti sorru siihen uudelleen – tai niinhän sitä luulisi. Tutkimusorganisaatio SINTEFin ja Norjan teknis-luonnontieteellisen yliopiston selityksessä havaittiin, ettei ainakaan yhden yön seksisuhteeseen liittynyt katumus estä ihmisiä sortumasta samaan myöhemmin.
– Suurimmilta osin ihmiset jatkavat samanlaista seksuaalista käytöstä ja katuvat samalla tasolla, professori Leif Edward Ottesen Kennair kuvailee.
Näin tutkittiin
Kennair kollegoineen kysyi koehenkilöitä näiden seksuaalisesta katumuksesta kahdesti noin 4,5 kuukauden välein.
Norjalaistutkijoiden kysymyksiin vastasi yli 500 18–30-vuotiasta opiskelijaa; 280 heistä vastasi myös kyselyn toiseen osaan.
Opiskelijoilta kysyttiin esimerkiksi, ovatko he harrastaneet satunnaisseksiä tai kieltäytyneet siitä, ja katuvatko he toimintaansa.
Satunnaisseksissä kaduttivat nämä asiat
Sekä miehet että naiset saattoivat katua, mutta syyt olivat erilaiset: naiset katuivat yleensä satunnaissuhteiden harrastamista, mutta miehet sitä, että olivat jättäneet seksuaalisia tilaisuuksia käyttämättä. Samanlaisiin tuloksiin Ottesen Kennair tuli jo muutamaa vuotta aiemmin.
– Halusimme tutkia, vaikuttaako katumuksen määrä muutokseen käytöksessä seuraavalla kerralla, kertoo tutkimusta myös tehnyt Mons Bendixen.
Vaikka katuisit, toimit silti samoin ensi kerralla
Moni olettaa katumuksen olevan hyödyllinen tunne, joka ohjaa tekemään "parempia valintoja" seuraavalla kerralla. Vaikka monista tunteista voi oppia, kyselyn tulosten mukaan oletus ei kuitenkaan ole totta ainakaan satunnaisseksiin liittyvän katumuksen kohdalla.
Ne, jotka kyselyssä katuivat satunnaisen seksin harrastamista, eivät kuitenkaan muuttaneet tapojaan myöhemmin.Se, että koehenkilö katui seksitilaisuuksien jättämistä väliin, ei tarkoittanut, että hänen seksuaalikäyttäytymisensä olisi lisääntynyt. Tulos päti sekä miehiin että naisiin.
– Emme ole kovin yllättyneitä, Kennair kommentoi.
Yllättäen yhden yön jutun katuminen oli yhteydessä myös vähäisempään mahdollisuuteen aloittaa sitoutunut parisuhde myöhemmin – siitä huolimatta, että satunnaisseksin katuminen voisi viitata halukkuuteen aloittaa pitkä, "merkittävämpi" suhde.
"Jos katumus auttaisi, eikö suurimmasta osasta syntisiä tulisi lopulta pyhimyksiä?"
Moni tunne on hyödyllinen: esimerkiksi ällötysreaktio voi suojata taudinaiheuttajilta. Se, ettei ihminen katumuksen kautta opikaan mitään virheenä pitämästään asiasta, voi olla esimerkiksi hänen persoonallisuudestaan riippuvainen asia.
– Jos katumus auttaisi, eikö suurimmasta osasta syntisiä tulisi lopulta pyhimyksiä? Mitä itse kadut useimmin? Onko se [katuminen] muuttanut käytöstäsi? Kennair kysyy.
Ylettömän pohdiskelun ja märehdinnän sijaan kannattaisikin keskittyä toimintaan: jos aina harmittelet esimerkiksi sitä, ettet ehtinyt lenkille, mitä asialle voisi tehdä?
– Ehkä olisi fiksua sen [katumisen] sijaan ajatella, mitä kadut arkielämässäsi, ja mitä asiaa teet niin usein, että sinulla on runsaasti tilaisuuksia katua sitä, Kennair sanoo.
Tutkimus julkaistiin Evolutionary Psychology -lehdessä.
Kolumni: Somen palautemyrsky katkaisi Hesarin selkärangan
Onko Hesarille käymässä samalla tavalla kuin New York Timesille, joka sovittaa sanomansa somen huutokuoron mukaisesti, kysyy Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.
Heinäkuussa 2020 Helsingin Sanomain toimittaja Saska Saarikoski postaa Twitteriin jutun saatesanoilla: “USA:ssa opin, että New York Timesia lukemalla ei enää voi ymmärtää sitä, mitä maassa tapahtuu.”
Saskan linkkaaman jutun otsikko kuuluu näin: Bari Weiss: “Twitter päätoimittaa New York Timesia.”
Bari Weiss on jenkkikolumnisti, joka työskenteli irtisanoutumiseensa asti New York Timesin mielipidetoimituksessa.
Saskan postaama juttu on Weissin erokirje, jossa hän selostaa syitä lähtöönsä.
Weiss kertoo kirjeessään, kuinka New York Times on hylännyt journalistiset periaatteensa ja alkanut myötäillä sosiaalisen median huutokuoroa ja lakannut puolustamasta mielipiteenvapautta. Perinteisen journalismin puolustajista tulee maalitauluja, ja he saattavat jopa menettää työpaikkansa. Riskejä ei uskalleta enää ottaa eikä valtavirran agendaa uskalleta haastaa. Pomot alistuvat ihmismassojen painostukselle ja toimittajat voivat saada jopa potkut.
Weissin mukaan Twitteristä on tullut lehden uusi päätoimittaja, ja Twitterin moraalista on tullut myös lehden moraali. Jutut ja niiden näkökulmat valitaan siten, että ne tyydyttävät vain hyvin pientä osaa yleisöstä sen sijaan, että annettaisiin laajemman lukijakunnan itse muodostaa oma käsityksensä maailmasta.
Kirje herätti Yhdysvalloissa valtavasti huomiota ja keskustelua, sillä se kuvaa karun analyyttisesti median kipukohtia.
Weissin kirjoituksen Twitteriin linkittänyt Saarikoski joutui todistamaan alle vuotta myöhemmin, että Weissin kuvaama kehitys etenee myös meillä Suomessa.
Saarikoski kirjoitti huhtikuun alussa Hesariin pääkirjoituksen, josta nousi valtava myrsky. Kirjoituksessa verrattiin 1970-luvun suomettunutta ilmapiiriä tähän päivään, jolloin Yhdysvalloista Suomeen rantautunut intersektionaalinen ideologia herättää taas kiihkeitä tunteita yliopistoissa.
Kirjoituksessa eniten kohua herätti virke, jossa todettiin, että mitä kauemmas tieteen ytimestä edetään yhteiskunnallisille, humanistisille ja lopulta taiteellisille aloille, sitä vähemmän akateemisessa kilpailussa on empiriaa ja sitä enemmän ideologiaa.
Tämä ei ole millään tavalla kummallinen toteamus, sillä se on ilman muuta faktaa. Sukupuolentutkimus politisoituu helpommin kuin fysiikka, koska tutkimusmetodit ovat täysin toisenlaisia.
Mutta jos johonkin mielipidekirjoittaja voi luottaa niin siihen, että sinut ymmärretään tahallaan tai tahtomattaan väärin – ja yleensä vielä epäsuopeimmalla mahdollisella tavalla.
Saarikosken pääkirjoituksesta nousi kohu, Twitterissä puhuttiin “pommista” ja “sodanjulistuksesta”, moni kehotti boikotoimaan Hesaria, vasemmistotaustainen tutkija toivoi, että tutkijat eivät enää antaisi Hesarille haastatteluja.
Jäin ihmettelemään, miksi humanistit hermostuivat pääkkäristä niin kovin. Tiedeyhteisön sisällä käydään jatkuvasti keskustelua siitä, että ideologioista ja arvoista vapaata tiedettä ei ole. Nyt yhtäkkiä joku yhteisön ulkopuolelta sanoo täsmälleen saman asian, ja siitä hypitään seinille.
On ihan tavanomaista keskustelua pohtia esimerkiksi taloustieteen poliittisia motiiveja. Miksei samaa voisi tehdä humanisteista?
Todellisuudessa kohu kertoi myös Hesarin ympärilleen rakentamasta kuplasta. Pääkirjoitus katsoi vähän eri suuntaan kuin Hesarin normipääkkärit, ja yleisö riehaantui välittömästi.
OnlyFansissa jaetaan alastonkuvia ja viestitellään tuhmia fanien kanssa – kolme naista kertoo, millaista on tehdä työkseen erotiikkaa somessa
Alastonkuvia, eroottisia videoita ja tuhmia yksityisviestejä fanien kanssa. OnlyFans on sosiaalisen median alusta, joka tunnetaan etenkin eroottisesta sisällöstään. Kolme suomalaisnaista kertoo, millaista on tehdä työkseen eroottista sisältöä sosiaalisessa mediassa ja mikä sai heidät kiinnostumaan omien alastonkuvien myymisestä.
– Vaatimaton tavoitteeni on murskata patriarkaatti ja tehdä seksipositiivinen vallankumous. Normaalisti teen tätä työtä tekemällä ja esittämällä burleskitaidetta, mutta nyt se ei ole koronatilanteen vuoksi mahdollista. Työtä ei suinkaan voi jättää kesken, vaan sitä on voitava jatkaa näinä covid-aikoina, naurahtaa Goldie Starlett*, burleskitaiteilija ja eroottisen sisällön tuottaja.
Goldie Starlett liittyi OnlyFansiin kolme kuukautta sitten. Yhteisöpedagogina ja tapahtumatuottajana työskentelevä Goldie Starlett sai idean siirtää taiteensa burleskilavoilta internetiin, kun rajoitukset laittoivat tapahtumat säppiin.
– Kun tapahtumia ei ole, tämä on ainut tapa tuoda iloa, kauneutta ja nautintoa ihmisen elämään. Minulle tämä on myös itseilmaisua, nautintoaktivismia ja luovuuden purkamista. Näin pystyn pitämään ammattitaitoani yllä, vaikka en voi esiintyä.
Myös nimimerkillä TheOtherSideofSarra* esiintyvä nainen sanoo liittyneensä OnlyFansiin, kun korona vei hänen toimeentulonsa. Hänkin työskentelee tapahtumatuottajana.
– Olen tehnyt esimerkiksi tapahtumia ja mallin töitä ennen tätä. Korona vei myös yritykseni säästöt, joten OnlyFans on mahdollistanut sen, että saan edes jonkin verran tuloja, kun muut työt ovat tauolla.
Eroottista sisältöä tuottava Blackthorn* puolestaan kertoo, että hänellä oli tapana ottaa itsestään alastonkuvia jo ennen Onlyfansiin liittymistä. Hän on tehnyt OnlyFans-sisältöjä nyt reilusti yli vuoden.
– Tosi moni ihan alussa postaamastani sisällöstä on ollut sellaisia alastonkuvia, joita olen ottanut täysin omaksi ilokseni. On ollut tarve siis kokeilla sitä. Uskalsin lähteä tekemään OnlyFansia, kun perustin oman yrityksen ja tiesin, että mikään ei enää rajoita minua.
Töitä omilla ehdoilla
Vuonna 2019, New York Times kirjoitti OnlyFansin muuttaneen seksityön pysyvästi, sillä OnlyFansin ansiosta pornografinen sisältö on tähtien itsensä käsissä.
Tänä päivänä OnlyFansissa on arviolta kansainvälisesti noin miljoona sisällöntuottajaa, myös julkisuuden henkilöitä, kuten räppäri Cardi B. Oma OnlyFans-kanava voi sisältää mitä tahansa: Jumppaohjeita, tanssivideoita, maalauksia. Moni kuitenkin tekee siellä eroottista taidetta tai pornoa.
– OnlyFans-kanavani on sellainen, että siellä eivät genitaalit tai nännit lävähdä kenenkään kasvoille sitä pyytämättä, eli siellä ei koskaan tapahdu mitään sellaista, mitä burleskilavoillakaan ei tapahdu. Mutta se, millaisia kuvia ja videoita vaihdamme yksityisviesteissäni, on suuri salaisuus, jonka tietävät vain minä ja fanini, Goldie Starlett sanoo pilke silmäkulmassa.
Blackthorn puolestaan kuvailee sisältöään estetiikkapainotteiseksi.
Nyrkkinaintia ja anaaliseksiä – koululaisille jaetusta RFSU:n seksiesitteestä nousi äläkkä Ruotsissa
Peruskouluikäisten koulussa jaettu seksuaalikasvatusesite nousi otsikoihin sisältönsä vuoksi. RFSU:n edustajan mukaan kyseistä esitettä ei ole suunnattu lapsille tai nuorille.
Uumajalaisessa peruskoulussa jaettu seksuaalikasvatusesite aiheutti hämmästystä, kertoo Aftonbladet. Ruotsalaiskoulusta löytyneessä RFSU:n esitteessä kerrottiin esimerkiksi anaaliseksistä ja "fistaamisesta".
Esite antoi ohjeita muun muassa anaaliseksiin
Fistauksessa työnnytään kädellä tai käsillä emättimeen tai peräaukkoon. Esitteessä kehotettiin etenemään varovasti varsinkin aluksi, sekä käyttämään runsaasti liukuvoidetta.
– Se ei ole sopivaa. Otamme asian puheeksi, rehtori Katarina Lundqvist kommentoi.
Kyseinen esite ei sovi nuoremmille
Esitettä oli hankittu yhdessä muiden esitteiden kanssa oppilasterveydenhuoltoon, jonka kautta oppilaat hakeutuvat esimerkiksi kuraattorille ja koulupsykologille.
Lundqvistin mukaan hän ei ole tutustunut kaikkeen koulussa jaettavaan materiaaliin henkilökohtaisesti, eikä tiennyt kyseisen esitteen sisällöstä. Hän kertoi ottavansa asian puheeksi kouluterveydenhuollon kanssa ja tutustuvansa esitteeseen ennen kuin sen mahdollisesta poistamisesta päätetään.
Lundqvistin mukaan on tärkeää jakaa oppilaille heille soveltuvaa tietoa, mutta kyseinen esite ei sovi nuoremmille oppilaille; hän myös huomauttaa, että aikuisen olisi aina tärkeää olla mukana tutustumassa seksuaalisuuteen liittyviin materiaaleihin nuoren kanssa, ja vastaamassa esimerkiksi herääviin kysymyksiin.
RFSU: Esitettä ei tarkoitus käyttää koulumateriaalina
RFSU on julkaissut kyseisen Sex och trans -esitteen jo vuonna 2015. RFSU:n edustajan mukaan kyseistä esitettä ei ole ollut tarkoitus käyttää varsinaisena koulumateriaalina eikä sitä ole suunnattu lapsille.
– Esitettä voivat käyttää organisaatiot, jotka työskentelevät transkysymysten kanssa, edustaja Hedvig Nathorst-Böös sanoo.
Kyseisen esitteen kuvakieli ovat Nathorst-Böösin mukaan "suorasanaisempaa" kuin muissa RFSU:n materiaaleissa.
– Näimme tarpeen materiaalille, joka ei keskity vain seksuaaliterveyteen, vaan myös seksuaalisiin käytäntöihin.
Osia kyseisestä esitteestä on myös suomennettu esimerkiksi Seksi ja trans -oppaaseen.
Lähde: Aftonbladet.se
Tulossa kaikkien aikojen seksikesä? Amerikkalaisasiantuntijat ennustavat "kevytkenkäistä kesää" 2021 – uhkana seksitaudit
Amerikkalaisasiantuntijat ennustavat "kevytkenkäistä kesää" 2021.
Kun koronarajoituksia lopulta poistetaan, kansa pääsee taas tekemisiin toistensa kanssa. Tämä yhdistettynä tulevaan kesään voisi johtaa seksitautien lisääntymiseen, uskovat asiantuntijat.
– Asiantuntijat ennustavat kevytkenkäistä kesää ja piikkiä seksitaudeissa, Buzzfeed News toteaa.
Korona-aika muutti seksiä
Korona-aika muutti ihmisten seksikäyttäytymistä, ja esimerkiksi Oregonin osavaltio Yhdysvalloissa julkaisi erillisen emojikuvilla koristellun seksiohjeistuksen, jossa kerrottiin, miten harrastetaan "koronaturvallista" seksiä.
Moni toki harrasti satunnaisseksiä myös korona-aikana; Harvardin tutkijat ehtivät suositella kasvomaskia "riskialtteimpaan seksuaaliseen tilanteeseen" eli seksiin henkilön kanssa, jonka kanssa ei ole ollut karanteenissa. Myös New Yorkin terveysviranomaiset antoivat vuonna 2020 oman ohjeistuksensa seksin harrastamiseen todeten, että turvallisin seksikumppani "olet sinä itse".
"Ihmiset niin sanotusti yrittävät korvata menettämänsä ajan"
Kalifornialaisessa yliopistossa apulaisprofessorina työskentelevä Ina Park uskoo, että erilaiset tartunnat lisääntyvät vuonna 2021.
– Uskon, että ihmiset niin sanotusti yrittävät korvata menettämänsä ajan, ja odotan täysin rajoittamatonta seksuaalisen ilmaisun kautta, Park muotoilee.
"Kasvomaskin käyttäminen on kuin pitäisi kondomia"
Koronapandemian aikana satunnainen treffailu yöelämässä on estynyt – moni ei ole voinut tavata edes lähiperhettään, satunnaisista seksikumppaneista puhumattakaan.
Toivoakin on: kansa on saattanut oppia jotakin covid-maailmasta, uskoo apulaisprofessori Marybec Griffin. Pandemian aikana turvallisuus ja terveys ovat nousseet tärkeiksi puheenaiheiksi, ja ihmiset ovat oppineet tapaamaan toisiaan turvallisesti. Oppi voisi siirtyä myös koronanjälkeisen seksin maailmaan.
– Kasvomaskin käyttäminen on kuin pitäisi kondomia kasvoillaan. Joten moni on hyväksynyt, että tätä täytyy käyttää, se on vähän epämiellyttävää, kyllä, se vähentää ulkona olemisen nautintoa, koska alaosa kasvoistani hikoilee... Mutta jos vähennän hieman nautintoani, voin tehdä haluamiani asioita turvallisesti, Griffin muotoilee.
Puhu ja kysy avoimesti
Griffin toivoisikin, että kansalaiset uskaltaisivat jo puhua sekä seksitaudeilta suojautumisesta että itse taudeista.
– Virukset ovat viruksia. Ne kukoistavat hiljaisissa ympäristöissä, joissa ei ole tietoa, joissa ihmiset eivät kerro, mitä ovat tehneet, Griffin uskoo.
Nice Blog With Full of Knowledge
Thanks For Sharing.. such informative post, I learned a lot from this Post Thank you!!
Regards
Giga Rapid
Honestly you covered the topic and broadly examined all areas.
If i was to write this i would have done a few things differently myself but you have definitely inspired me to get into the world of blogging.
Thanks heaps for the post i really appreciate it.
Check the indias best online casiono plateform CasinoBombs
This is very true that app marketing is growing so fast & you have provided very good information through your article. buy facebook page likes
Anni Marttinen, 29, on Suomen ensimmäinen feministinen ekonomisti – ”Ulkonäköni on jo itsessään feministinen teko”
Anni Marttinen on ekonomisti, joka tuottaa sosiaaliseen mediaan sisältöä feministisestä talouspolitiikasta.
– Ei haittaa, jos minua kritisoidaan. Voin olla se ensimmäinen, joka ottaa luodit vastaan.
Anni Marttinen, 29, on harvinaisuus Suomen talousasiantuntijapiireissä. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n ekonomistina työskentelevä Anni haastaa mielikuvamme ekonomisteista paitsi ulkonäöllään myös näkemyksillään.
– Olen Suomen ensimmäinen feministinen ekonomisti.
Feministinen talouspolitiikka huomioi eriarvoisuuden
Annin mukaan tämänhetkinen valtavirtataloustiede nojaa pääosin neoklassiseen koulukuntaan, jonka keskiössä ovat talouskasvu, bruttokansantuote ja julkisen talouden tasapaino. Neoklassinen koulukunta nojaa siis suurimmilta osin uusliberaaleihin arvoihin.
– Tyypillisessä uusliberaalissa talouspolitiikassa talouskasvu tai julkisen talouden tasapaino pyritään saavuttamaan keinolla millä hyvänsä. Usein nämä keinot ovat linjauksia tai leikkauksia, jotka ovat pois ihmisten hyvinvoinnista. Feministisessä talouspolitiikassa ihmisten hyvinvointi arvotetaan talouskasvun edelle.
Anni lisää, että neoklassiseen taloustieteeseen kuuluu myös vahvasti oletus siitä, että markkinat ovat tehokkaat ja kapitalismi on avain hyvinvointiin.
– Neoklassisen taloustieteen ytimessä on ajatus siitä, että kaikilla ihmisillä on samat mahdollisuudet menestyä ja pääsy samaan informaatioon. Feministinen taloustiede puolestaan huomioi yhteiskunnan eriarvoistavat rakenteet kuten rasismin ja tunnustaa sen, ettei kaikki ihmiset ole yhteiskunnassamme samalla viivalla.
Anni uskoo vahvasti siihen, että onnistunut talouspolitiikka keskittyy talouskasvun ohella – tai jopa sen kustannuksella – ratkaisemaan aikamme suuria poliittisia kysymyksiä, joihin kuuluvat esimerkiksi ilmastonmuutos ja tasa-arvo.
– Emme voi muilla politiikan osa-alueilla sitoutua ilmastotavoitteisiin ja tasa-arvotyöhön, mutta samalla tehdä sellaista talouspolitiikkaa, joka arvottaa talouskasvun ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin edelle. Talouspolitiikka on osa suurempaa poliittista kuvaa, ei oma ja itsenäinen osa-alueensa, jolla on omat linjauksensa.
Leopardimekkoon pukeutuminen on feministinen teko
Annin näkemysten lisäksi hänet erottaa muista ekonomisteista hänen ulkonäkönsä. Punaiseksi värjätyt etuhiukset, leopardikuvioiset mekot tai näyttävät meikit eivät ole perinteisiä piirteitä talouden asiantuntijoiden habituksessa.
– Ulkonäköni on jo itsessään feministinen teko, sillä taloustiedettä on jo pitkään edustanut valkoinen heteromies. Haluan olemuksellani todistaa, ettei naisen tarvitse imitoida harmaata ja maskuliinista virkamiestä ollakseen vakavasti otettava tai ammattitaitoinen.
Tajuttavaa talouspolitiikkaa TikTokissa
Anni myös puhuu talouspolitiikasta eri tavalla kuin valtaosa hänen kollegoistaan.
– Ekonomistien valta-asema on Suomessa todella elitistinen, mikä näkyy ulkoisen olemuksen lisäksi myös kielessä. Taloudesta puhutaan usein niin, ettei tavallinen kansalainen ymmärrä, mitä sanotaan. Se on vallankäyttöä.
Anni pyrkii itse puhumaan taloudesta mahdollisimman yksinkertaisesti. Hänelle on tärkeää, että esimerkiksi juuri käydystä kehitysriihestä voitaisiin julkisessa keskustelussa puhua siten, että muutkin kuin talouden ammattilaiset ymmärtävät riihessä käsiteltävät asiat. Samasta syystä Anni tekee sisältöä Instagramiin ja TikTokiin.
– Joissain piireissä sitä saatetaan pitää hassuna, että pyrin puhumaan monimutkaisista asioista yksinkertaisesti ja että tietoisesti tavoittelen sisällöilläni tavallista kansaa. Itse kuitenkin ajattelen, että jos voin toiminnallani vaikuttaa siihen, että yhteiskunta menee tasa-arvoisempaan suuntaan, teen sen.
Viktor Orbán Porton EU-huippukokouksessa: Yksi sana hiertää
Unkarin pääministeri ei hyväksy sosiaalisen sukupuolen käsitettä.
Unkarin pääministeri Viktor Orbán vakuuttelee, että EU-maat löytävät sovun sosiaalisten asioiden huippukokouksessa Portossa. Hän sanoo, että pohjapapereissa on vain yksi sana joista hän ei pidä: gender. Suomeksi käännettynä termi on sosiaalinen sukupuoli.
– Miehiä ja naisia pitää kohdella tasa-arvoisesti, se on meidän periaatteemme. Ainoa hankaluus on, kun käytetään sanaa sosiaalinen sukupuoli. Meille kristityille se on ideologisesti latautunut ilmaisu, Orbán sanoi astuessaan kokousrakennukseen.
Sosiaalinen sukupuoli on laajempi käsite kuin biologinen sukupuoli. Sosiaaliseen sukupuoleen luetaan miesten ja naisten väliset sosiaaliset erot, sukupuoliin liittyvät oletukset sekä yksilön omat kokemukset sukupuolesta. Englannin kielessä sukupuolta kuvaa sana sex ja sosiaalista sukupuolta gender.
Orbánin mielestä sosiaalinen sukupuoli ei ole riittävän yksiselitteinen termi.
– Sen merkitys ei ole ollenkaan tarkka. Joskus se tarkoittaa jotain miehen ja naisen välillä. Emme halua sekoittaa tähän ideologisia näkemyksiä, mutta olemme sitoutuneet tasa-arvoon miesten ja naisten välillä.
Orbánin mukaan tekstissä ei pitäisi puhua sosiaalisten sukupuolten tasa-arvosta vaan miehen ja naisen välisestä tasa-arvosta. Hän sanoo ehdottaneensa muutosta.
– Mutta aina meidät torjutaan. He (muut EU-maat) eivät pidä kristitystä lähestymistavasta. Mutta kyllä me tästä selviämme.
EU-maiden johtajat ovat parhaillaan koolla Portugalin Portossa. Huippukokouksessa keskitytään tasa-arvoon ja sosiaalisiin oikeuksiin. Suoranaisia päätöksiä kokouksessa ei tehdä, mutta yhteinen julkilausuma on todennäköinen. Suomea edustaa pääministeri Sanna Marin (sd.).
Orbánin demokratiaa koskevat mielipiteet ja teot ovat vuosien ajan herättäneet huomiota monissa EU-maissa ja hänen entisissä poliittisissa liittolaisissaan. Orbánin Fidesz-puolue erotettiin aiemmin keväällä keskustaoikeistolaisesta EPP-ryhmästä.
Tutkimus: Lukiotytöt kaihtavat teknologia-aloja – ”Tytöt suljetaan sieltä tahattomasti pois”
Nuorille teknologia tarkoittaa yleensä vapaa-ajalla mobiililaitteiden viihdekäyttöä, minkä ei koeta synnyttävän it-osaamista.
NUORILLA ei ole kunnolla tietoa informaatioteknologian alan uravaihtoehdoista, ja kokemukset teknologian parissa vaikuttavat olevan edelleen vahvasti sukupuolittuneita, todetaan tuoreessa väitöstutkimuksessa.
– It-alaa ei tule valittua, kun ei ole selvää kuvaa siitä, mitä työskentely todellisuudessa on. Nuorille teknologia tarkoittaa yleensä vapaa-ajalla mobiililaitteiden viihdekäyttöä, minkä ei koeta synnyttävän it-osaamista, arvioi filosofian maisteri Fanny Vainionpää väitöstutkimuksessaan.
Vainionpää väittelee Oulun yliopistosta perjantaina 14. toukokuuta. Hänen tietojenkäsittelytieteen väitöskirjansa suomennettu otsikko on Tyttöjen uravalinta ja IT-ala.
Väitöstutkimuksen aiheena oli lukiossa opiskelevien tyttöjen uravalinta, mutta Vainionpään mukaan on tärkeää muistaa, että it-alalle tullaan myös myöhemmässä elämänvaiheessa eikä pelkästään suoraan lukiossa tehtyjen jatko-opintojen jälkeen.
– Ammatinvalinta ei ole selkeä polku tai putki ja monilla luottamus omiin kykyihin sekä kiinnostus alaan syntyy myöhemmin työelämässä. Tämän takia on tärkeää, että aikuisenakin voi valita tietoteknisen alan ja että siihen löytyy roolimalleja. Tämä on meidän kaikkien etu, hän huomauttaa.
NAISET OVAT yhä vähemmistönä teknologia-aloilla. Vanhat, sukupuolittuneet näkemykset vaikuttavat Vainonpään mielestä lukiolaistyttöjen uravalintaan edelleen.
Kaiken kaikkiaan ihmiset kotona, koulussa, ja laajemmin yhteiskunnassa vaikuttavat hänen näkemyksensä mukaan tyttöjen valintoihin, usein tahattomastikin, vanhoja ajatusmalleja painottaen.
Suomessa on edelleen vahva jako miesten ja naisten ammatteihin. Tekniset alat ovat miesvaltaisia, vaikka tytöt pärjäävät lukiossa matematiikassa ja luonnontieteissä tasavertaisesti.
– Lukio on paikka, jossa erilaiset diskurssit, vuorovaikutukset ja historiat yhtyvät ja ohjaavat tyttöjä jättäytymään pois it-alalta. Näyttää siltä, että tytöt suljetaan sieltä tahattomasti pois, mutta tytöt myös itse valitsevat muita opintoja. Selvä tutkimustulos on, että it-ala ei näyttäydy lukiossa kiinnostavana uravaihtoehtona tytöille, Vainionpään tutkimus selvittää.
TUTKIMUS ei jäänyt vain teoreettisen toteamisen tasolle. Osana väitöskirjatyötään Vainionpää loi tieto- ja viestintätekniikan lukiokurssikonseptin, jonka avulla pyrittiin muuttamaan nuorten mielikuvia teknologia-alasta tuomalla esiin erilaisia puolia alasta yrittäjyysprojektin kautta.
Tämä tavoite toteutui ja nuoret kertoivat, että heidän käsityksensä alasta monipuolistui.
– Se, että harvat naiset valitsevat it-alan vaikuttaa yksilöihin ja yhteiskuntaan monin tavoin. On tärkeää, että teknologiaa on suunnittelemassa yhtä moninainen joukko ihmisiä kuin mitä teknologian käyttäjätkin ovat, Vainionpää korostaa.
Palloliitto ilmoitti jakavansa urheiluhijabeja, sosiaalisessa mediassa syttyi epäusko ja kiukku
Palloliitto ja Kansallinen Liiga tiedottivat tiistaina lahjoittavansa Niken urheiluhijabin jokaiselle Suomessa hijabia eli muslimihuivia käyttävälle jalkapallon pelaajalle.
SUOMEN Palloliiton ja naisten pääsarjan Kansallisen Liigan jakamat urheiluhijabit ovat saaneet varsin ristiriitaisen vastaanoton.
Palloliitto ja Kansallinen Liiga tiedottivat tiistaina lahjoittavansa Niken urheiluhijabin jokaiselle Suomessa hijabia eli muslimihuivia käyttävälle jalkapallon pelaajalle.
“Suomi on yhä monimuotoisempi ja haluamme paremmin huomioida erilaiset tarpeet tyttöjen tullessa osaksi jalkapalloperhettä – peli on auki kaikille. Toivomme esimerkillämme rohkaisevamme muita lajiliittoja mukaan yhdenvertaisen liikunnan ja urheilun edistämiseen”, Palloliiton kehityspäällikkö Heidi Pihlaja toteaa tiedotteessa.
HANKKEEN suunnitteluvaiheessa on konsultoitu Sara Salmania, joka tunnetaan työstään monimuotoisuuden ja inklusiivisuuden asiantuntijana.
“Viimeisen kuukauden aikana hijabien käyttö ja niiden kieltäminen ovat nousseet otsikoihin maailmalla osoittaen, että islamofobialla on nykymaailmassa edelleen vahvasti kasvava jalansija”, Salmani kertoo tiedotteessa.
”On hienoa, että Suomi toimii suunnannäyttäjänä osoittaen, että monimuotoisuus kuuluu paitsi urheiluun myös jokapäiväiseen elämään. Urheiluhijabien lahjoittaminen on osoitus siitä, että Kansallinen Liiga todella seisoo arvomaailmansa takana ja jatkaa aktiivista rasismin vastaista työtään.”
TIEDOTTEEN mukaan urheiluhijabeissa on kyse oikeanlaisten urheiluvarusteiden merkityksestä, ja kokonaisvaltaisen tasa-arvon sekä yhdenvertaisuuden edistämisestä.
Palloliiton Twitter-tilillä asia on nähty kuitenkin täysin päinvastoin, ja iso osa kymmenistä kommentoijista sanoo hijabin toimivan naisen alistamisen välineenä.
MIESTEN Veikkausliigan vuoden erotuomariksi kolmesti valittu Mohammad Al-Emara jakoi uutisen ja kehui ratkaisua.
”Kansallinen Liiga rohkaisee myös muslimitytöt mukaan lahjoittamalla jokaiselle urheiluhijabin. Futis kuuluu kaikille”, hän kirjoitti.
Palloliiton urheiluhijabit nousivat kansainväliseksi uutiseksi – CNN: ”Suomi on maa, joka ottaa tasa-arvon tosissaan”
Palloliitto ja Kansallinen Liiga tiedottivat tiistaina lahjoittavansa Niken urheiluhijabin jokaiselle Suomessa hijabia eli muslimihuivia käyttävälle jalkapallon pelaajalle.
SUOMEN Palloliiton ja Kansallisen liigan jakamat urheiluhijabit ovat nousseet kansainväliseksi uutiseksi. Muun muassa Britannian yleisradioyhtiö BBC ja yhdysvaltalainen uutissivusto CNN ovat kertoneet asiasta.
Palloliitto ja Kansallinen Liiga tiedottivat tiistaina lahjoittavansa Niken urheiluhijabin jokaiselle Suomessa hijabia eli muslimihuivia käyttävälle jalkapallon pelaajalle.
BBC kertoo, että urheiluhijabien jakaminen on osa aloitteista, joita Palloliitto tekee naisten pääsarjajalkapalloilun täyttäessä tänä vuonna 50 vuotta. BBC:n jutussa siteerataan myös Palloliiton ja Kansallisen liigan tiedotteesta Palloliiton kehityspäällikkö Heidi Pihlajan kommentteja.
”Hijabien lahjottamisella haluamme osoittaa sitoutumistamme siihen, että jalkapallo kuuluu kaikille.”
UUTISKANAVA ja -sivusto CNN kirjoittaa, että Suomi on maa, joka ottaa tasa-arvon tosissaan ja tästä on uutena osoituksena hijabien jakaminen niille, jotka sellaisen haluavat.
CNN kertoo myös Pew Research Centerin vuonna 2018 tekemästä tutkimuksesta, jonka mukaan lähes kaksi kolmasosaa suomalaisista ”uskoo, että islam on periaatteessa ristiriidassa Suomen kulttuurin ja arvojen kanssa”. Tutkimuksen mukaan yli neljännes ilmoitti, että he eivät hyväksyisi muslimia perheenjäseneksi.
CNN muistuttaa myös viime vuonna kansainväliseksi uutiseksi nousseesta Palloliiton uudistuksesta: jalkapallon naisten pääsarjan, Kansallisen liigan, nimestä pudotettiin pois sana ”nainen”. Lisäksi CNN toteaa, että vuonna 2019 Suomen maajoukkuepelaajat, naiset ja miehet, alkoivat saada saman palkkion maajoukkueen otteluista.
Ensi kesäksi odotettavissa ennätyksellisen runsaita seksin purkauksia: ”Tiettyjä merkkejä on...”
”Ensi kesään kohdistuu monenlaisia odotuksia”, arvioi kokenut seksologi.
Ilmassa on nyt merkkejä, että kesästä 2021 tulee kaikkien aikojen seksikesä tai ainakin mielentilaltaan helteisin miesmuistiin.
Naisia unohtamatta.
Suursäätila muistuttaa joulukuuta 1944, jolloin seurauksena oli kaikkien aikojen syntyvyysbuumi yhdeksän kuukautta myöhemmin.
Silloin kotiutettiin armeija, nyt puretaan koronarajoituksia ja rokotukset edistyvät, mikä saanee kansalaiset todennäköisesti enenevässä määrin koskettelemaan toisinaan, jopa yhden illan vanhoja tuttaviaan.
– Mielenkiintoinen kesä on tulossa monessa suhteessa, arvioi kokenut seksologi Osmo Kontula.
– Tiettyjä merkkejä on...
Seuranhakupalvelu Tinderin omistavan Match Groupin toimitusjohtaja Shar Dubey ennakoi viime viikolla ”erittäin vahvaa toista vuosineljännestä”.
– Ensi kesään kohdistuu monenlaisia odotuksia, Kontula myöntää, mutta korostaa olevansa tutkija, ei ennustaja.
Nähtäväksi siis jää, kuten pääkirjoitustoimittajat tapaavat sanoa – ja tietysti moni harrastaa seksiä mieluiten katseilta piilossa.
Koronaan väsyneet ovat jo hyvän aikaa puhuneet aiheesta kuin edesmenneen kansanedustaja Toni Halmeen takapuolen tatuointia siteeraten: Exit only.
Esivalta on alkanut purkaa rajoituksia.
Suomen yllä yli vuoden maannut pandeeminen matalapaine saattaa kesällä purkautua kuin sata salamaa löisi miljoona volttia.
Jos ajatellaan seksiä ja ensi kesää, mieleen tulee rinnastaa yltyvä koronarokottaminen e-pillerin läpimurtoon 1960-luvulla. Ne ovat kaksi lääketieteellistä keksintöä, jotka muuttivat maailmaa.
– Nuoret saavat rokotuksen vasta loppukesästä jos silloinkaan, Kontula hiukan toppuuttelee.
Toisaalta hän muistuttaa, että jos seksuaalienergiaa on runsaasti, kuten nuoremmilla usein on verrattuna ikäihmisiin, ihminen on valmis ottamaan riskejä.
VIRALLISEN ”rakkauden kesän” titteliä kantaa tällä hetkellä kesä 1967, joka muistetaan avarakatseisesta ja laaja-alaisesta yhdyntäelämästä, kaikenkarvaisista hipeistä, ketojen kukkasista hiuspörröissä, mehiläisistä ja paljain rinnoin rockfestareilla karkeloivista naisista.
Tuulahduksen hippikesästä toi Suomeen Free the Nipple -kampanja, joka ei ehtinyt ennen koronan puhkeamista ottaa tulta rintaliiveihinsä. Ensi kesä on sillekin uusi mahdollisuus.
Joutuuko Wikipedia syksyllä lisäämään Rakkauden kesä -hakusanaan vuosiluvun 2021? Ei varmasti maailmalla, mutta ehkä Suomessa.
Mutta ei nuolaista mitään, ennen kuin karhu on kaadettu. Joku saattaa vielä muistaa, kuinka jo viime kesästä ennustettiin ”rakkauden kesää”.
– Se jäi sitten väliin, tokaisee historiantutkija Marko Tikka.
– Nyt on vitsailtu, että kevät 2020 oli talvisota, jota seurasi kesällä välirauha ja sitten alkoi jatkosota, josta ei ollut tulla loppua ollenkaan, kun tuli aina uusia aaltoja...
Rinnastus jatkosotaan on kiinnostava. Etenkin, kun Suomi on kärsinyt pitkään alhaisesta syntyvyydestä.
Koulujen ja kirjastojen wc-tilat sukupuolineutraaleiksi? Näin kuntavaaliehdokkaat vastasivat IS:n vaalikoneessa
Ilta-Sanomien vaalikoneeseen vastanneista kuntavaaliehdokkaista 59 prosenttia kannattaa sukupuolineutraaleja wc-tiloja kotikuntansa kouluihin ja kirjastoihin – ehdokkaista 29 prosenttia suhtautuu asiaan kielteisesti.
KUNTAVAALIEHDOKKAAT kannattavat vahvasti sukupuolineutraaleja wc-tiloja kotikuntaansa.
Vaalikoneen väittämä kuului: Koulujen ja kirjastojen wc-tiloja on muutettu Suomessakin sukupuolineutraaleiksi trans- ja muunsukupuolisten tasavertaisen kohtelun takia. Kotikuntani tulee muuttaa koulujen ja kirjastojen wc-tilat sukupuolineutraaleiksi tulevan valtuustokauden loppuun mennessä.
IS:n vaalikoneeseen vastanneista kuntavaaliehdokkaista 59 prosenttia oli melko samaa tai täysin samaa mieltä väittämän kanssa. Melko tai täysin eri mieltä sukupuolineutraalien wc-tilojen tarpeellisuudesta oli 29 prosenttia kuntavaaliehdokkaista.
Vaalikoneeseen vastanneista 13 prosenttia ei osannut sanoa omaa kantaansa.
VASTAUKSET jakautuivat pääosin puolueiden ja ehdokkaiden konservatiivisten ja liberaalien arvomaailmojen mukaisesti.
Sukupuolineutraalien wc-tilojen kannatus on ylivoimaisesti suurinta vihreissä ja vasemmistoliitossa. Vihreät ehdokkaat sanovat ”kyllä” sukupuolineutraaleille wc-tiloille prosentein 85–7 ja vasemmistoliiton ehdokkaat 81–8.
Myös Rkp:n (68–20) ja Sdp:n (61–23) kuntavaaliehdokkaiden selvä enemmistö haluaa muuttaa kuntansa koulujen ja kirjastojen wc-tilat sukupuolineutraaleiksi.
Wc-tilojen muuttaminen sukupuolineutraaleiksi ei innosta kahden puolueen kuntavaaliehdokkaita. Perussuomalaisten (19–70) ja kristillisdemokraattien (20–68) ehdokkaiden ylivoimainen enemmistö suhtautuu penseästi sukupuolineutraalien wc-tilojen rakentamiseen kouluihin ja kirjastoihin.
Kolmen muun eduskuntapuolueen kuntavaaliehdokkaiden vaaka kallistuu sukupuolineutraalien wc-tilojen puolelle.
Kokoomuksen ehdokkaiden kannat jakautuvat 49–37, keskustan 44–40 ja Liike Nytin 41–37 sukupuolineutraalien wc-tilojen puolesta.
IS:n vaalikoneeseen on vastannut yli 15 000 kuntavaaliehdokasta. Ehdokkaita vaaleissa on yhteensä yli 30 000.
Uhka oman ammatin menettämisestä radikalisoi, ja se näkyy myös Suomen nykytodellisuudessa
Turpeentuottajien protestoinnista käynnistynyt ketjureaktio näytti, miten talouden rakennemuutokset kuumenevat poliittiseksi polarisaatioksi.
SIINÄ missä luonnontieteilijä voi usein käynnistää ketjureaktion laboratoriossa, yhteiskuntatieteissä ei useinkaan voi näyttää, miten tutkitut ilmiöt toimivat. Pari viikkoa sitten koko Suomi kuitenkin näytti muuttuvan hetkeksi laboratorioksi, jossa kaikki saattoivat seurata tuoreen tutkimuksen kuvaamaa ketjureaktiota reaaliajassa.
Olemme tutkineet muutaman vuoden monitieteisesti talouden rakennemuutosten poliittisia seurauksia: miten tietoteollistuminen, maaltamuutto ja nyt myös vihreä siirtymä vaikuttavat ihmisten poliittisiin näkemyksiin. Aluksi uskottiin, että talouden murroksissa muutosten häviäjät radikalisoituvat: työnsä menettäneet äänestävät populisteja ja kiihdyttävät yhteiskunnan polarisaatiota. Nyttemmin tämä oletus on osoittautumassa ainakin osin vääräksi.
PARI viikkoa sitten Helsingin yliopistossa järjestettiin politiikan tutkija Zhen Imin väitöstilaisuus. Im selvitti automaation, tietotekniikan ja robottien käytön poliittisia vaikutuksia eri puolilla Eurooppaa.
Im huomasi, että ihmiset, joilta automaatio on vienyt työt, jättävät usein kokonaan äänestämättä. Sen sijaan ne, joita töiden menettäminen vasta uhkaa, radikalisoituvat poliittisesti. Monet niistä, jotka paiskivat töitä automaation uhkaamissa ammateissa palvelualoilla ja teollisuudessa, kannattavat Euroopassa radikaaleja oikeistopuolueita, joihin myös perussuomalaiset luetaan. Usein uhatut myös kannattivat työttömyysturvan ehtojen kiristämistä.
Miksi uhka radikalisoi? Yksi selitys on identiteetti: omaan ammattiin kytkeytyy usein syvempi ymmärrys siitä, kuka olen ja mikä arvoni on. Työn katoaminen on kova isku, joka usein lamauttaa ja vieraannuttaa politiikasta. Epävarmuus ja uhka oman ammatin katoamisesta saavat etsimään poliittisesti radikaaleja ratkaisuja. Taistelu identiteetin puolesta selittää myös sitä, miksi työttömyyden uhkaamat voivat kannattaa työttömyysturvan kiristämistä: on kunniallista vaatia kovia ehtoja sosiaalietuuksille.
MITEN tämä näkyy reaalimaailmassa? Samaan aikaan vappuaattona kun Im puolusti väitöstään Helsingin yliopistossa, Eduskuntatalon edessä seisoi yli sata polttoturpeen tuottajien täysperävaunurekkaa, joiden ajajat käyttäytyivät Imin tulosten mukaisesti. Mielenosoittajat tekivät selväksi, että he olivat pohjalaisia eivätkä he olleet kiinnostuneita tukiaisista, vaan halusivat vain tehdä kannattavaa työtä.
Turpeentuottajien kapinasta käynnistyi myös ketjureaktio, jossa saattoi seurata hetki hetkeltä, miten talouden rakennemuutokset kuumenevat poliittiseksi polarisaatioksi. Vihreän siirtymän uhkaamien turpeentuottajien nostattama poliittinen paine kiertyi yliopistoille, kun tieteen leikkausten myötä tieteentekijöistä tuli turpeennostajien vastapooli. Pian kaksi häviäjien ryhmää taisteli keskenään.
TALOUDEN myllerrykset syövät työtä ja tuovat epävarmuutta. Länsimaissa katoaa vuosittain kymmenesosa yritysten tarjoamista työpaikoista.
Etlan tutkijat arvioivat muutama vuosi sitten, että Suomessakin tuhoutuu joka päivä noin 500 työpaikkaa. Niiden tilalle tulee uusia töitä, mutta murros koskettaa monia, kun vuosittain yrityksissä syntyy ja kuolee arviolta noin 222 000 työpaikkaa. Samalla suuri muutto imee väkeä etelään ja kasvukeskuksiin.
Tuoreessa OECD:n raportissa näkyy maata halkova jakolinja: Itä- ja Pohjois-Suomessa luotetaan maan hallitukseen, kuntiin ja virkakuntaan selvästi vähemmän kuin muualla maassa.
Malika, 32, lähtee parinvaihtoklubille ja sitten alkaa tapahtua – tänään tv:ssä roisimpaa toimintaa kuin Temppareissa
Brittien parinvaihtoklubin elämään ja asiakkaisiin tutustutaan tiistain dokumentissa.
Rutattuja lakanoita, rintsikoita, alushousuja, kylpytakkeja ja käytettyjä kondomeja. Parinvaihtajien klubin manageri Chanelle vetäisee kumihanskat käteensä ja laittaa pyykkikoneen rullaamaan.
– Meillä oli arviolta 170 ihmistä täällä eilen. Ei ole kiva siivota toisten käytettyjä kumeja, mutta tämä kuuluu diiliin.
1,5 miljoonaa brittiä harrastaa parinvaihtoa. Heihin kuuluvat insinööri Justin ja kotiäiti Hannah, joka kärsii huonosta itsetunnosta. 32-vuotias strippari ja yhden lapsen äiti Malika on niin petetty parisuhteissaan, ettei voi kuvitella enää rinnalleen miestä. Swinger-toiminta ajaa seksitarpeet.
– Kun luotto on mennyt, sitä ei saa takaisin. En halua poikaystävää, en aviomiestä. Mihin niitä tarvitsee?
Siobhan on ikisinkku floristi, joka puhuu niin härskejä, että tv-katsojan korvia kuumottaa. Siobhan, 67, esittelee kameroille pehmoleluilla koristellun sänkynsä, jossa on harrastanut ryhmäseksiä liki kymmenen ihmisen kanssa.
– Kun ensin tein tätä, en olisi uskonut, että parikymppinen olisi halunnut harrastaa seksiä yli 60-vuotiaan kanssa, mutta niin kävi, hän myhäilee.
Kamerat kuvaavat ystävänpäivän iltaa privaattiklubilla. Meno on niin estotonta, että Tempparit jää kakkoseksi. Pääsymaksun ohella vierailta vaaditaan mukavaa luonnetta, Viagra is for pussies -paidassa kulkeva omistaja John, 79, kertoo.
Malikan kylkeen liimautuu 34-vuotias eronnut Martin, jonka kanssa ilta johtaa span kautta makuuhuoneeseen. Siobhan yrittää ensin touhuun mukaan.
Hannahille ja Johnille käy huonommin, kun he huomaavat jääneensä seinäruusuiksi.
– Kukaan ei halua minua! Tämä käy joka kerta! Haluan kotiin, Hannah hermostuu.
4D: Parinvaihtajat tiistaina Jim klo 21.30
Fardowsa Mohamud, 20, perui vapaaehtoisen asepalveluksensa, sillä Puolustusvoimat kieltää hijabin käytön
Puolustusvoimat perustelee käytäntöä muun muassa sillä, että ”yhtenäinen ja huomiota herättämätön pukeutuminen sekä siisteys herättävät kansalaisissa yleisesti luottamusta”.
ASEPALVELUKSESSA on kiellettyä käyttää hijabia eli uskonnollisista syistä käytettävää huivia. Tämän sai vastikään kuulla ensimmäistä kertaa helsinkiläinen Fardowsa Mohamud.
Mohamud haki vuoden alussa vapaaehtoiseen asepalvelukseen ja sai määräyksen palveluksen aloittamisesta Karjalan prikaatissa heinäkuussa.
Hän halusi kuitenkin varmistaa kutsuntaupseerilta vielä tärkeän asian: miten uskonnollisista syistä pidettävän hijabin käyttö onnistuisi palveluksessa?
Kahta päivää myöhemmin vastaus saapui: ei onnistuisi. Mohamud yritti selvittää asiaa vielä lisää, mutta kun vastaus pysyi samana, hän perui palveluksensa.
MOHAMUD tiesi, että esimerkiksi poliisi ei saa virka-asussaan käyttää huivia. Hän oli kuitenkin toivonut, että pieni korvien ylle tuleva turbaani voitaisiin sallia. Päätös ei yllättänyt, mutta olo oli vihainen ja pettynyt, hän kertoo.
”Minua ei enää harmittanutkaan se, että en päässyt palvelukseen, vaan enemmänkin harmitti se, että kielletään huivin käyttö.”
Mohamud julkaisi aiheesta tiistaina laajaa huomiota saaneet julkiset päivitykset Facebookissa ja Instagramissa.
Keskiviikkoiltapäivään mennessä Facebook-päivitystä oli kerännyt 286 kommenttia ja 379 reaktiota. Instagram-päivitystä oli tykätty 967 kertaa ja kommentoitu 43 viestillä.
PUOLUSTUSVOIMIEN mukaan huivin käyttökielto perustuu useampaan yleisen palvelusohjesäännön kohtaan.
Ensinnäkin siviilivaatteita on sallittua käyttää omalla vastuulla vain silloin, kun ne eivät näy sotilasvaatetuksen alta. Lisäksi päähineistä sanotaan, että muiden kuin sotilaspäähineiden käyttö on kiellettyä. Linjaan ei tehdä poikkeuksia.
”Ohjesäännössä määritetty linjaus perustuu siihen, että yhtenäinen ja huomiota herättämätön pukeutuminen sekä siisteys herättävät kansalaisissa yleisesti luottamusta”, Puolustusvoimien pääesikunnasta kerrotaan sähköpostitse.
”Se lisää myös helppoa lähestyttävyyttä, kun kansalaiset ovat sotilaiden kanssa tekemisissä.”
MOHAMUD ei perusteluista huolimatta näe hyvää syytä huivikiellolle. Ratkaisu voisi olla esimerkiksi Puolustusvoimien tarjoama huivi.
”En usko, kaikkien varusteiden lisäksi olisi vaikeaa keksiä hijab, joka sopisi palvelukseen”, sanoo Mohamud.
”Jos Suomikin voisi ottaa askeleen eteenpäin ja vain hyväksyä sen, että me eletään nykypäivää.”
Maailmalta löytyy esimerkkejä huivin sallimisesta. Esimerkiksi Norja muutti käytäntöään vuonna 2012 niin, että asepalveluksessa on sallittua käyttää esimerkiksi huivien tai turbaanien kaltaisia uskonnollisia tunnuksia.
Vain sotilaspäähine käy – näin puolustusvoimat esti hijabin käytön
Helsinkiläinen Fardowsa Mohamud, 20, luopui vapaaehtoisen asepalveluksen aikeistaan.
Rauhanturvaajaksi aikonut 20-vuotias nainen kertoo luopuneensa, koska puolustusvoimat ei salli hijabin käyttöä asepalveluksessa.
Paljon uutisoidussa tapauksessa Fardowsa Mohamud ilmoittautui asepalvelukseen tammikuussa. Hänet määrättiin aloittamaan palvelus Karjalan Prikaatissa heinäkuussa. Kun hän kysyi mahdollisuutta pitää hijabia eli muslimien huivia, hänelle ilmoitettiin, ettei huivin käyttö ole palveluksessa mahdollista.
Fardowsa Mohamud kertoo Facebookissa puolustusvoimilta saamistaan perusteluista.
Hän kertoo kysyneensä kutsuntaupseerilta ”käytän hijabia uskonnollisista syistä, niin miten sen käyttö onnistuisi palveluksessa?”. Upseeri sanoi palaavansa asiaan sähköpostilla.
15. huhtikuuta puolustusvoimat hänen mukaansa vastasi sähköpostilla, jossa todettiin näin:
“Olitte tiedustelleet huivin käytöstä naisten vapaaehtoisen asepalveluksen yhteydessä. Puolustusvoimien yleisessä palvelusohjesäännöissä mainitaan seuraava: ”Siviilivaatteita voidaan käyttää omalla vastuulla, mutta ne eivät saa näkyä sotilasvaatetuksen alta”.
Lisäksi päähineistä lausutaan seuraava: ”Muiden kuin sotilaspäähineiden käyttö on kielletty”.
Omien varusteiden käyttö katsotaan olevan palvelusturvallisuusriski.
Varusteiden tulee olla käyttöön hyväksyttyjä.
Edellä mainituilla perusteilla huivin käyttö ei ole mahdollista palveluksen aikana.”
Fardowsa Mohamud toteaa halunneensa vielä varmistaa asiaa. Hänen uuteen viestiinsä tuli seuraava vastaus:
“Asia tosiaan on niin, että omia päähineitä ei saa määräysten mukaan käyttää. Perustelut ovat edellisessä viestissä.”
Kolumni: Sanna Marin – sinun naiseutesi ei ole kiinnostavaa, get over it!
Marinin ja muiden naispoliitikkojen on ihan turha heilutella naiskorttia ja väittää, että heitä kohdeltaisiin mediassa huonommin kuin miehiä. Ei kohdella, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.
Pääministeri Sanna Marin on saanut valtavasti myönteistä julkisuutta sukupuolensa ja ikänsä takia. Siksi on aivan ällistyttävää, että hän uhriutuu sukupuolensa takia ja turvautuu suosion laskiessa naiskorttiin.
Eikö pääministeri tunne historiaa? Miespoliitikkoja on murjottu paljon raskaammalla moukarilla kuin nykyisiä naispäättäjiä, joiden sanomisia ei saisi hipaista ruohonkorrellakaan.
Sanna Marin on saanut valtavasti nostetta sen takia, että hän ei ole perinteinen keski-ikäinen miespoliitikko vaan nuori nainen.
Häntä on hehkutettu maailman medioissa, arvovaltainen Time-lehti julkaisi hänestä kansikuvan nettiuutisessaan, Forbes ja BBC nostivat hänet sadan maailman vaikutusvaltaisimman naisen listalle.
– Minusta on ihan selvää, että jos samat päätökset olisi tehnyt tylsän näköinen äijä, niin ei varmasti olisi Timen kannessa. Antti Rinne ei pääsisi Timen kanteen. Jos katsotaan tätä politiikkaa, mitä Marinin hallitus on tehnyt, niin mulle on hieman arvoitus, että miksi hän on niin suosittu, Ylen Jälkiviisaiden vakiopanelisti Janne Saarikivi totesi taannoin.
Saarikivi on oikeassa: naiseudesta on ollut Marinille valtavasti etua.
Maaliskuussa pääministeri tviittasi hallituksen ja itsensä arvostelijoille ällistyttävän ylimielisesti:
– Osaamaton, kokematon, Sokoksen kassa, tyttö, tyttöhallitus, huulipunanallitus, sukkahousuhallitus, uhkailu, vihapuhe, maalitus. Kyllä, naiset johtavat hallitusta. Get over it.
Nyt pääministeri antoi Seura-lehdelle haastattelun, jossa hän kieltäytyi istumasta mättäälle kuvattavaksi ja kyykytti valokuvaajaa. Pääministeri ojensi Seuran valokuvaajaa, joka yritti vain tehdä työtään.
Marin väitti haastattelussa, että hän ei ota arvostelua henkilökohtaisesti, mutta Seuran juttu vahvisti mielikuvaa siitä, että Marin on omasta julkisuuskuvastaan äärimmäisen tarkka.
Marin kysyi valokuvaajalta, onko tarkoitus kuvata vai puhua ja kieltäytyi kuvaajan ehdotuksesta.
Seuran haastattelun alussa kerrotaan, mitä Marin vastasi Seuran kuvaajalle, joka oli pyytänyt häntä istumaan Kesärannan mättäälle:
– No en kyllä istu, Marin tokaisi ja jatkoi:
– Pyydettäisiinkö minulta tällaisia asioita, jos olisin miespääministeri?
Tiedoksi pääministerille, naiskortin heiluttelu sinun asemassasi on väsynyttä ja todella ankeaa – ja kyllä, pyydettäisiin. Naispoliitikkoja kohdellaan nykyään mediassa silkkihansikkain, koska heitä ei yksinkertaisesti uskalleta enää kritisoida – muuten tulee syytöksiä naisvihasta.
Miehet eivät saa ilmaista kiiltokuvajulkisuutta naistenlehtien kansissa, joita koristaa nykyään lähes säännönmukaisesti yksi viisikon jäsenistä. Nämä poliitikkojutut ovat lähes aina täysin kritiikittömiä puffeja.
Kun Alexander Stubb oli pääministeri, hän sai valtavasti kuraa koko pääministerikautensa läpi ihan muista aiheista kuin substanssista.
Stubb muun muassa erehtyi hyppäämään eläväksi tikkatauluksi Duudson-puistossa ja sai kuulla aiheesta valtavasti. Stubb tikkataulussa -video pyöri televisiokanavilla jatkuvasti ja todennäköisesti vaikutti Stubbin suosion laskuun.
Stubbin hampaille ja sortseille naureskeltiin läpi hänen kautensa ja hänen rentoa pukeutumistaan arvosteltiin. Häntä haukuttiin herraskaiseksi ja ylimieliseksi. Media leimasi hänet arrogantiksi tikkataulupoliitikoksi.
Ja Sanna Marinille tiedoksi: Stubb on mies.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu Puolustusvoimien hijab-kiellosta: ”Olisi hyvä, että voitaisiin huomioida ihmisten erilaisuus”
Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan se, että ”kaikki on samanlaista”, ei ole aina yhdenvertaista.
YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU Kristina Stenmanin mielestä olisi hyvä, jos Puolustusvoimat arvioisi uudelleen uskonnollisten asusteiden käyttöä palveluksessa.
”Yhteiskunnan moninaisuuden näkökulmasta olisi hyvä päästä eteenpäin”, hän sanoo.
Stenmanin mielestä olisi tärkeää, että erilaisiin etnisiin ja kulttuurisiin ryhmiin kuuluvia ihmisiä näkyisi laajasti eri puolilla yhteiskuntaa.
HS kertoi keskiviikkona helsinkiläisestä Fardowsa Mohamudista, joka perui vapaaehtoisen asepalveluksensa. Syynä oli se, että Puolustusvoimat ei salli osana asua hijabia eli uskonnollisista syistä käytettävää huivia.
Stenman pitää mahdollisena, että Puolustusvoimien yleistä ohjesääntöä voitaisiin muuttaa niin, että tietynlainen huivi sallittaisiin.
PUOLUSTUSVOIMAT perustelee hijab-kieltoa muun muassa asujen yhtenäisyydellä ja sillä, että kaikkia varusmiehiä ja vapaaehtoisessa palveluksessa olevia naisia kohdellaan tasa-arvoisesti.
Stenmanin mukaan se, että ”kaikki on samanlaista”, ei kuitenkaan ole aina yhdenvertaista.
”Olisi hyvä, että voitaisiin huomioida ihmisten erilaisuus.”
Stenman huomauttaa, että Puolustusvoimat ja poliisi ovat aiemminkin tehneet sopeutuksia, kun yhteiskunta on muuttunut. Esimerkiksi naiset ovat saaneet pitää asepalveluksessa pitkät hiuksensa, ja osana poliisin virallista juhla-asua voi nykyään käyttää hametta.
Käytäntöjä on muutettu, ja uudistuksia varusteisiin tehdään jatkuvasti.
”Eli ei se ole tavatonta meidän yhteiskunnassamme”, Stenman sanoo.
Stenman pitää hyvänä sitä, että Puolustusvoimat on viestinyt esimerkiksi sosiaalisessa mediassa olevansa valmis keskusteluun asiasta.
STENMANIN mukaan yhdenvertaisuusvaltuutettu on käynyt asiasta keskustelua Puolustusvoimien kanssa noin kolmen viime vuoden aikana. Stenman itse aloitti työssä viime elokuussa, joten hän ei ole ollut mukana keskusteluissa.
Tänä ja viime vuonna valtuutettu on keskustellut samasta aiheesta erityisesti poliisin kanssa.
Hallitusohjelmaan on kirjattu, että etnisistä taustoista tulevien hakeutumista poliisikoulutukseen pyritään edistämään. Sisäministeriössä selvitetään, voisiko virka-asuun yhdistää huivin kaltaisia uskontunnuksia.
Viimeksi yhdenvertaisuusvaltuutettu on ottanut kantaa uskonnollisiin asusteisiin vuonna 2019. Tuolloin valtuutettu suositteli, että uimahallit sallisivat burkinien eli vartalon peittävien uima-asujen käytön. Burkinikieltoa valtuutettu piti mahdollisesti syrjintänä.
VÄITÖSKIRJATUTKIJA Katri Karhunen Helsingin yliopistosta tutkii parhaillaan uskonnollisten asusteiden käyttöä suomalaisilla työpaikoilla. Hän on haastatellut väitöskirjaansa varten musliminaisia näiden kokemuksista.
Huivin käytöllä on naisille syviä uskonnollisia ja identiteettiin liittyviä merkityksiä. Karhusen haastatteluissa työpaikkojen osalta on kuitenkin korostunut huivin merkitys pukeutumisen osana.
Huivia käytetään säädyllisyyden vuoksi, ja ilman sitä olo on työpaikalla alaston.
”Sitä ei haluta käyttää työpaikoilla siksi, että haluttaisiin jotenkin tuoda oma uskonto mukaan työpaikalle tai esitellä omaa uskontoa. Vaan se kuuluu omaan pukeutumiseen, ja ilman sitä ei voida olla”, Karhunen sanoo.
EUROOPAN unionin tuomioistuin linjasi vuonna 2017, että työnantajalla on tietyissä tilanteissa oikeus kieltää työntekijöitään käyttämästä näkyviä uskonnollisia symboleita.
Mahdolliset tilanteet ovat kuitenkin tiukasti rajattuja. Kiellon tulee kohdistua kaikkiin työntekijöihin ja uskontoihin tasavertaisesti, ja kiellon tulee perustua turvallisuus- tai hygieniasyihin.
Poikien päivä ei kiinnostanut päättäjiä – eikä juuri muitakaan
Tasa-arvo on sitä, että pieni lapsi saa sukupuolestaan riippumatta yhtäläisen viestin siitä, että on tärkeä ja rakastettu.
TOUKOKUUN 16. päivänä vietettiin kansainvälistä poikien päivää. ”Onko sellainenkin?”, on hyvin tyypillinen reaktio, jos asiasta jotain mainitsee. Se ei ole mikään ihme, sillä päivästä ei puhuta eikä kirjoiteta mitään. Pikaisella googlettamisella voi löytää lukuisia näkyviä esimerkkejä siitä, kuinka erilaisissa merkeissä tyttöjen päivää lokakuussa vietettiin. Pääministerimmekin julisti tällöin julkisesti olevansa ”tyttöjen puolella”. Poikien päivästä ministerit ja kansanedustajat olivat täysin hiljaa. Niin olivat myös valtamedia ja somevaikuttajat.
Onko tällainen toiminta todella nykykäsityksen mukaan sukupuolten välistä tasa-arvoa? Hyvin harvoin tasa-arvokeskustelussa pysähdytään pohtimaan, millaiselta kaikki tämä mahtaa näyttäytyä tämän ajan lapselle.
Tasa-arvokeskustelu on typistynyt pitkälti keski-ikäisten ja sitä vanhempien setien ja tätien väliseen valtataisteluun, johon liittyy paljon historiallista painolastia. Mielestäni olisikin hedelmällisempää suunnata katseet tulevaan ja pohtia, millaista maailmaa olemme lapsillemme yhdessä rakentamassa.
Tasa-arvo on sitä, että pieni lapsi saa sukupuolestaan riippumatta yhtäläisen viestin siitä, että on tärkeä, rakastettu ja huomionarvoinen yhteiskunnan jäsen juuri sellaisena kuin on. Sellaisista lähtökohdista kasvava lapsi oppii terveellä tavalla arvostamaan ja kunnioittamaan itsensä lisäksi myös muita.
Johanna Toivonen
Ronkainen Puolustusvoimien hijab-kannasta: ”Univormut ovat yhdenmukaisia hyvästä syystä”
Perussuomalainen kansanedustaja ja puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja Jari Ronkainen on julkaissut mielipidekirjoituksen koskien Puolustusvoimien kantaa muslimien perinteisestä huivista eli hijabista osana palveluasua.
Helsingin Sanomat kertoi 20-vuotiaasta Fardowsa Mohamudista, joka perui hakemuksensa naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen Puolustusvoimien kiellettyä hijabin käytön.
– Palveluohjesäännön kielto käyttää muita kuin sotilaspäähineitä on yksiselitteinen. Säännöt ovat samat kaikille, silloin ne eivät myöskään syrji erityisesti ketään, perustelee Jari Ronkainen.
Yhdenvertaisuusvaltuutetulla nurinkurinen kanta
Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenmanin mielestä Puolustusvoimat voisi arvioida uudelleen uskonnollisten asusteiden käyttöä palveluksessa. Hänen mielestään olisi hyvä, jos eri etnisiin ja kulttuurisiin ryhmiin kuuluvia ihmisiä näkyisi laajasti yhteiskunnan eri tehtävissä.
– Yhdenvertaisuusvaltuutetulla on sama nurinkurinen kanta kuin hallituksellakin esimerkiksi siinä, että poliisien rekrytoimisessa tulisi ottaa etninen tausta huomioon. Mielestäni ainoastaan soveltuvuuden tulisi merkitä, ei ihonvärin, Ronkainen kertoo.
Univormun tarkoitus on yhdistää yksilöt joukoksi
Ronkaiselle univormuissa on kyse käyttötarkoituksesta, mutta myös periaatteista.
– Univormuilla on tarkoitus yhdistää yksilöt joukoksi, uskonnolliset symbolit ainoastaan jakavat ihmiset pienemmiksi ryhmiksi. Hakijoiden tulee myös mukautua Suomen ja Puolustusvoimien arvoihin, ei toisinpäin, Ronkainen toteaa
Yle: Armeijaan halunneelle musliminaiselle jopa tappouhkauksia
Fardowsa Mohamudin vapaaehtoinen asepalvelus tyssäsi hijab-huivin käyttökieltoon.
Helsinkiläinen Fardowsa Mohamud on ollut pienestä asti kiinnostunut naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta. Suunnitelmat asepalveluksen suorittamisesta ja etenemisestä rauhanturvaajaksi törmäsivät kuitenkin seinään, kun hän sai tiedon, etteivät Puolustusvoimat salli hijab-huivin käyttöä. Asiasta uutisoi Yle.
– Olin pettynyt, kun kuulin siitä. Siinä vaiheessa ei ärsyttänyt se, ettei pääse asepalvelukseen, vaan se, että tällainen sääntö edes on olemassa. En olettanut, että tämä olisi asia josta pitäisi edes kysyä, Mohamud kertoo Ylelle.
Mohamud käyttää mielellään housuja, mutta hijabista hän ei luovu, koska se on osa hänen identiteettiään.
Tapaus on herättänyt runsaasti huomiota sosiaalisessa mediassa, ja herättänyt keskustelua niin lehdistössä kuin nettifoorumeillakin. Siinä missä Mohamudia on kannustettu reippaasta asenteestaan, on provosoiva aihe tuottanut myös paljon negatiivista ja hyökkäävääkin palautetta, jopa tappouhkauksia Mohamudille.
– Olin tietoinen, että tästä voi tulla vihaa niskaan, mutta en ota niitä itseeni. Tiedän mistä puhun ja olen valmis tekemään tämän asian eteen kaikkeni.
Mohamud painottaa, että näkee rikkautena ja iloisena asiana, että eri etnisyyksistä tulevat naiset haluavat osallistua Suomen asepalvelukseen. Hänen mukaansa Suomessa on monia hijabia käyttäviä naisia, jotka olisivat kiinnostuneita suorittamaan asepalveluksen tai tekemään poliisin työtä, mutta joilla ei pukeutumisensa takia ole mahdollisuutta tähän.
Hijabin käyttöä ei ole kielletty Suomen Puolustusvoimissa uskonnollisista syistä. Kyseessä on yleinen ohjeistus, jonka mukaan vain sotilaspäähineet ovat osa sotavarustekokoonpanoa. Puolustusvoimien mukaan lähtökohta pukeutumismääräyksille lähtee asevelvollisuuslaista, josta se on johdettu yleiseen palvelusohjesääntöön. Siitä juontuvat määräykset yhtenäisiin pukeutumisvaatimuksiin.
Puolustusvoimien majuri Marko Maaluodon mukaan armeijassa pyritään mahdollistamaan eri uskontokuntiin kuuluvien palvelumahdollisuudet. Yhdenvertainen kohtelu näkyy muun muassa siinä, että kaikilla on yhtäläiset oikeudet saada viettää oman uskontonsa mukaisia juhlapyhiä ja niitä vapaita myönnetään kaikille sama määrä.
Suomen käytäntö eroaa jokseenkin muista Pohjoismaista. Esimerkiksi Norjan ja Ruotsin armeijoissa hijabin käyttö on mahdollista.
Maaluodon mukaan erovaisuudet maiden välillä johtuvat siitä, että jokainen kansakunta ajattelee asioita omasta lähtökohdastaan siten, että ne heijastavat omaa yhteiskuntaa mahdollisimman hyvin. Suora rinnastaminen toiseen maahan ei siksi ole aina mahdollista.
– Harva asia on suoraan kopioitavissa. On tehtävä oma kansallinen ratkaisu, joka on yleisesti hyväksyttävä ja jota sitten arvostetaan ja kunnioitetaan, Maaluoto täsmentää Ylelle.
Perinteet ja puolueuskollisuus pitävät vasemmistoliiton pinnalla vaaleista toiseen – nostetta on turha odottaa
Vasemmistoliiton tulos lienee kuntavaalien helpoimmin ennustettavia asioita, kirjoittaa toimittaja Risto Luodonpää kuntavaalianalyysissään.
Kuudenneksi suurin puolue pyöreästi kahdeksan prosentin kannatuksella. Jos nyt heittäisi kehiin kyseisen ennusteen vasemmistoliiton valtakunnallisesta tuloksesta kesäkuun kuntavaaleissa, riski pieleen menosta olisi aika vähäinen.
Perinteinen työläispuolue on sementoinut pysyvästi asemansa ”puolueliigan” alemmassa keskikastissa. Urheilukielellä sanottuna toiveita mitalitaistoon noususta ei ole, mutta toisaalta riski sarjasta tippumiseen ei ole realisoitumassa lähitulevaisuudessa.
VASEMMISTOLIITON menestystä ja olemassaoloa sävyttää kamppailu vihreiden kanssa erityisesti nuoremman polven kaupunkilaisäänestäjien sieluista.
Vaikka viralliset tutkimukset väittävät vasemmistoliiton pystyneen jopa uudistamaan kannattajakuntaansa, kylmät luvut ja faktat kertovat vaalien alla hieman toisenlaista sanomaa.
Kuntavaalien ehdokasasettelukaan ei aiheuttanut vasemmistoliiton toimistolla hurraahuutoja. Kandidaattien määrä tippui parilla sadalla ja ylsi hädin tuskin 3000 ehdokkaaseen.
Kun vastaavasti pahin kilpailija vihreät nosti omaa ehdokasmääräänsä kaikkien aikojen ennätyslukemaan (2800), on trendi näiden kahden puolueen välillä selvä.
Ympäristön ja maapallon pelastajaksi profiloitunut liike vetoaa liikkuviin cityäänestäjiin paremmin kuin perusduunarin aseman pönkittämiseen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemoihin nojaava perinnepuolue.
VAIKKA vasemmistoliitto kerää kannatuksensa laajemmalta maantieteelliseltä alueelta, niin isommissa kaupungeissa se ei pysty vastaamaan vihreiden viestiin.
Vasemmistoliitoa elossa pitävä voima piileekin yhä enemmän perinteessä ja puolueuskollisuudessa kuin uusissa äänestäjämassoissa. Tuoreimman kuntavaalitutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa vasemmistoliittoa äänestäneistä korosti valinneensa ehdokkaan nimenomaan puolue edellä.
Perinteisen äänestyskäyttäytymisen merkitys korostuu entisestään vasemmistoliiton viimeisissä vahvoissa linnakkeissa. Esimerkiksi Kemissä ja Kolarissa puolue keräsi viime kuntavaaleissa peräti yli 30 prosenttia äänistä.
Kyseistä ilmiötä tuskin voi selittää muulla kuin vertaansa vailla olevalla puolueuskollisuudella. Monet äänestäjät ovat tottuneet luottamaan uurnilla samoihin, jo legendaarisen SKDL:n ajoilta tuttuihin luottomiehiin ja -naisiin, joskus jopa useammassa polvessa.
VUODEN 2017 kuntavaaleissa vasemmistoliitto nosti kannatuksensa 8,8 prosenttiin (+0,8) päästessään iskemään oppositioasemasta. Sama trendi jatkui vielä vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.
Hallituspuolueena tuo kortti jää nyt käyttämättä. Uusia rohkeita linjauksia puolueen kellokkailta kuuluu aniharvoin. Lisäksi vasemmistoliitolla on ollut muutenkin vaikeuksia löytää profiiliansa kuluneen kevään kuumissa poliittisissa kestoväännöissä.
Turpeen ja jopa elpymispaketin ollessa keskustelun keskiössä lankesi vasemmistoliitolle lähinnä kiltin hallituskumppanin ja paria taktista poissaolijaa lukuunottamatta myös nöyrän kyllä-napin painajan rooli.
VALOVOIMAISEN puheenjohtajan Li Anderssonin äitiysloma ja puuttuminen päivänpolitiikan eturivistä ei ole kuntavaalikampanjointia ainakaan helpottanut.
Jussi Saramo on hoitanut pätkäministerin pestinsä moitteitta, mutta Anderssonin veroista vaalivankkureiden vetäjää vasemmistoliiton riveistä ei tällä hetkellä löydy.
EDELLISTEN kuntavaalien hyvästä tuloksesta vasemmistoliiton onkin pitkälti kiittäminen kahta nuoremman polven karismaattista naispoliitikkoa.
https://www.seiska.fi/kotimaa/ville-pekasta-eronnut-tis-anna-esittelee-joensuulaisen-sinkkuyksionsa-katso-kuvat/1159926
Temptation Island Suomi toi ruutuun räväkän karjalaisnaisen, Anna Roinisen, 21. Näyttävä ja persoonallinen tv-julkkis tunnistetaan Joensuun kadulla, ja palaute on Annan mukaan ollut pelkästään positiivista.
Anna herätti kohua jo ennen ohjelmaa suorasukaisilla kommenteillaan. Avoin suhde poikaystävä Ville-Pekan kanssa ei ollut vähäisin räväyttävä tekijä.
– Avoin suhde ei ole itseisarvo, voisin olla myös monogaamisessa suhteessa, se riippuu toisesta osapuolesta. Elän vapaamielisessä vasemmistoliittolaisessa kuplassa, enkä ymmärrä ahdasmielisiä ihmisiä.
Anna ja V-P erosivat kuvausten jälkeen ilman draamaa.
– Elän tällä hetkellä sinkkuna. Olemme hyviä ystäviä V-P:n kanssa ja tapaamme usein. Suhteemme on kuin ennenkin, siitä vain puuttuu nyt seksi.
SÄNKY ON PARAS
Seiska vieraili Annan piskuisessa yksiössä Joensuun keskustassa. Yllätyksenä ei tullut, että leidin kotoa löytyy räväkän punainen katossänky.
– Sänky on kotini paras paikka!
Anna tekee työkseen videoita OnlyFans -sivuille eli tuottaa eroottista sisältöä nettiin. Hänellä on jo vakiintunut tilaajakunta.
– Lukion jälkeen en ole tehnyt muuta työtä, sillä mikään ei tunnu omalta. Pääsin opiskelemaan kosmetologiksi ja hoitoalalle, mutta lopetin koulut kesken. Tällä hetkellä opiskelu ei kiinnosta.
Annan vanhemmat ovat avarakatseisia, ja Anna kokee saaneensa heiltä turvallisen kasvuympäristön.
– Perheemme on niin tavallinen, kuin vaan voi olla.
HAUKUTAAN LIHAVAKSI
Anna julistautuu kehon monimuotoisuuden puolestapuhujaksi.
– Olen läskiaktivisti. Minua on yritetty loukata sanomalla, että kuka nyt sinun OnlyFans-kuviasi tilaa, kun olet lihava, mutta en loukkaannu kommenteista. OnlyFansia ei tehdä ulkonäöllä, vaan asenteella.
– OnlyFans on leikkikenttäni. Joskus olen ihan alasti siellä, joskus laittelen ruokaa ja teen, mitä tilaajat toivovat.
Annaa on myös pyydetty harrastamaan seksiä rahasta, mutta hän on kieltäytynyt. Ainakin vielä.
– Voisin joskus tehdä sitäkin, mutta tällä hetkellä sitä on tosi vaikea tehdä Suomessa täysin turvallisesti.
LAKKAUTTAISIN TEMPPARIT
Aikuisempana Anna aikoo lähteä mukaan politiikkaan.
– En mene politiikkaan vain kokeilemaan. Minulla on suuret visiot, mutta ensin pitää kerryttää elämänkokemusta. Tällä hetkellä elän päivän kerrallaan.
Temppareitten kaltaiset ohjelmaformaatit Anna lakkauttaisi kokonaan, vaikka hän ei omaa osallistumistaan kadukaan.
– Sarjalla on kova viihdearvo, mutta se ei ole kovin inhimillinen formaatti. Tuotannon puolelta varoiteltiin etukäteen, että paskaa tulee niskaan, kun ohjelma esitetään, joten osasin varautua siihen.
Annaa kiinnostaisi osallistua Temppareihin sinkkuna, mutta hän ei usko sen olevan mahdollista.
– En ole tarpeeksi hyvännäköinen ja hoikka, enkä ole kyllä viettelijäkään. Olen liian vahva, itsenäinen nainen sinkuksi sinne.
Pitäisikö poliisin saada käyttää uskonnollista päähinettä? Tätä sisäministeriö nyt selvittää – Kansliapäällikkö: "Virkapukukin elää ajassa"
Sisäministeriön kansliapäällikön mielestä Suomessa pitäisi mahdollistaa se, että kaikki suomalaiset voisivat hakea poliisin palvelukseen. Tällä hetkellä se ei ole mahdollista, sillä uskonnollisia päähineitä ei saa käyttää osana virkapukua.
Sisäministeriö selvittää parhaillaan, voisiko uskonnollisia päähineitä, kuten hijab-huiveja, käyttää osana poliisin virkapukua. Selvityksen tuloksia voitaisiin mahdollisesti arvioida myös suhteessa pelastustoimen ja rajavartiolaitoksen virkapukusäännöksiin.
Uskonnollisten päähineiden käyttö osana virka-asua nousi keskusteluun viime viikolla, kun 20-vuotias Fardowsa Mohamud kertoi, että hänen haaveensa suorittaa vapaaehtoinen asepalvelus tyssäsi huivin käyttökieltoon. Suomessa myöskään poliisi ei voi käyttää uskonnollisia päähineitä osana univormua.
Selvitystä niiden mahdollisesta sallimisesta tehtiin kuitenkin jo viime vuonna, mutta se jäi kesken sen valmistelijan siirryttyä muihin tehtäviin. Sisäministeriön kansliapäällikkö Kirsi Pimiän mukaan selvitystä on jatkettu tänä keväänä.
Tähän asti huivien käyttökieltoa on perusteltu muun muassa sillä, että poliisin virkapuvun tulisi olla yhteneväinen, tunnistettava ja neutraali. Neutraaliuuteen liittyy muun muassa se, ettei uskonnollisia, poliittisia tai aatteellisia symboleita ole näkyvillä.
– Pohdimme ja punnitsemme nyt sitä, jättävätkö nämä periaatteet tiettyjä ryhmiä ulkopuolelle, Pimiä sanoo.
Virkapuku elää ajassa, sanoo kansliapäällikkö
Osana selvitystä tehdään muun muassa kansainvälistä vertailua huivien käyttökokemuksista eri maissa sekä analysoidaan eri sektoreiden pukukoodeja ja asetuksia, joihin virkapuku perustuu. Poliisin pukeutumista säädetään lainsäädännöllä.
Selvityksessä tarkastellaan myös sitä, voisiko huivin käyttö olla turvallisuusriski sitä käyttävälle poliisille esimerkiksi voimankäyttötilanteessa. Jos huivin käyttö sallittaisiin, poliisi tarjoaisi halukkaille virka-asuun sopivan huivin, jonka materiaali ja muut ominaisuudet olisi tarkkaan mietitty.
Eri maissa käytännöt uskonnollisista tunnuksista vaihtelevat. Esimerkiksi Iso-Britannia ja Ruotsi sallivat päähuivit osana poliisin virka-asua. Asia nousi Suomen sisäministeriön arvioitavaksi, kun Poliisiammattikorkeakouluun haki henkilöitä, jotka toivoivat voivansa käyttää hijabia.
– Virkapukukin elää ajassa. Kun naispoliiseja tuli, virkapukukoodia muokattiin. Mielestäni meidän pitäisi mahdollistaa se, että kaikki suomalaiset voisivat hakea poliisin palvelukseen, kansliapäällikkö Kirsi Pimiä sanoo.
Pimiä toivoo, että selvitys valmistuisi vielä kesän aikana. Kun selvitys on valmis, siitä käydään keskustelua sisäministeriön sisällä poliittisen esikunnan kanssa.
– Asian käsittely joko päättyy siihen, tai sitten sen kanssa edetään. Jos asiassa päädytään myönteiseen näkökulmaan, niin toivon, että asiaa voitaisiin käsitellä valtionhallinnossa laajemminkin. Olisi hyvä pohtia, voisiko asia koskea kaikkia, jotka käyttävät virkapukuja.
Pimiän mukaan hallitusohjelmassa on tavoitteena saada poliisin työntekijöiksi eri etnisistä taustoista tulevia henkilöitä, jotta luottamusta erilaisiin ihmisryhmiin voitaisiin vahvistaa. Jo vuonna 2019 Poliisiammattikorkeakoulun rehtori totesi, että yhä monikulttuurisemmaksi käyvä Suomi tarvitsisi enemmän poliiseja, joilla olisi kulttuurien välistä ymmärrystä.
– Mielestäni huivien käytön salliminen olisi yksi osa sitä, Pimiä sanoo.
Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) ei kommentoinut asiaa Ylelle.
15 naista päivässä! Mike Tysonilta villejä paljastuksia elämästään: ”Olin hullu ja paneskelin kaikkien äitejä, siskoja ja serkkuja”
Paluuta kehiin kovasti tekevä Mike Tyson on paljastanut, että hänellä on aina riittänyt seksiseuraa, jopa vankilassa istuessaan.
54-vuotiaan kerrotaan viettäneen aikaa yhden päivän aikana sängyssä jopa 15 naisen kanssa.
Mies on nyt kertonut lisää aiheesta Hotboxin’-podcastissaan. Etenkin nuoruudessaan hän tykkäsi pitää hauskaa naisten kanssa. Hän kertoo kuitenkin iän tuoneen muutoksen asiaan.
– Nautin siitä silloin, mutta nyt vanhempana se ei ole enää hauskaa.
Tyson tienasi urallaan yli 300 miljoonaa dollaria, mutta onnistui ajautumaan silti konkurssiin. Hän kertoo antaneensa rahaa kaikille ympärillään olleille naisille.
– Olin hullu. Olin sairas, enkä minä tajunnut sitä. Biletin kaikkien kanssa ja paneskelin kaikkien äitejä, siskoja ja serkkuja. Ostin myös paljon autoja tytöille. Join myös runsaasti ja ahmin ruokaa, hän kertoo.
Tyson voitti urallaan 50 ottelua ja niistä tuli peräti 44 tyrmäyksellä. Tappioita hänellä on kuusi.
Nainen kuvattiin miesjoukon keskellä BDSM-tapahtumassa – ilme teki kuvasta hitin!
Amrutan ilme BDSM-tapahtumassa nosti hänet somejulkkikseksi.
Kuva on jo viisi vuotta vanha, mutta sen ansiosta moni tuntee nyt Amruta Godbolen. Otos Amrutasta San Franciscossa järjestetyssä tapahtumassa lähti leviämään somessa huvittavuutensa vuoksi, kertoo Buzzfeed News.
Otoksessa tavanomaisesti pukeutunut Amruta seisoo hieman huolestunut ilme kasvoillaan nahkavaljaisiin pukeutuneiden miesten keskellä. Kyseessä oli BDSM- ja nahkateemainen tapahtuma. Kuvan nappasi Amrutan ystävä, joka näki hänet yläkerrasta ja piti tilannetta huvittavana.
Niin pitivät muutkin. Amrutasta tuli meemi.
Oli ystäviensä kanssa tapahtumassa
Kuva lähti leviämään jo 2018, kun Amrutan ystävä jakoi sen lukuisille someseuraajilleen. Amruta onkin törmännyt kuvaansa useita kertoja netissä. Keväällä 2021 hän jakoi otoksen omalla Twitter-tilillään.
– Minä olen tässä kuvassa, enkä tykkää siitä. Vitsi! Tai siis olen se oikeasti minä tässä kuvassa. Mutta tykkään siitä joka kerta, Amruta heitti.
Amruta, 35, oli ystäviensä kanssa kyseisessä tapahtumassa.
– Yksi ystäväporukoistani San Franciscossa on ryhmä homomiehiä, joten olen usein ollut tilanteissa, joissa olen yksi nainen miesten keskellä. Olen myös 154-senttinen ja he ovat hyvin pitkiä ja lihaksikkaita, joten selvästi erotuin joukosta, Amruta kuvailee.
"Olet sankari"
Jälleen kerran kansa villiintyi kuvasta.
– Olet sankari niin monille. Kiitos, Twitter-käyttäjä CamCron kirjoittaa.
– Kirjaimellinen legenda, nimimerkki Shea hehkuttaa.
– Tämä on mahtava kuva! Rakastan ilmettäsi! Dario kirjoittaa.
Saa työtovereiltaankin viestejä meemistään
Moni Amrutan tuttava on tunnistanut hänet kuvasta.
– Ihmiset lähettävät sitä minulle sanoen "oletko tässä? Mitä tässä tapahtuu?", Amruta nauraa.
Aiemmin hän toimii asianajajana suuressa yrityksessä, ja myös työtoverit ovat törmänneet kuvaan netissä.
– Kollega lähetti minulle viestinvaihdon hänen ja työtoverin välillä, kollega kyseli, olenko kuvassa minä. Se on hauska juttu ihmisille, jotka tuntevat minut vakavana asianajajana!
Vasemmistoliiton edustaja: Hijabit käyttöön armeijassa
Veronika Honkasalon mukaan Puolustusvoimat ei voi olla erillään muun yhteiskunnan kehityksestä.
Vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo vaatii puolustusministeri Antti Kaikkosta (kesk.) sallimaan hijabin käytön asepalveluksessa.
Honkasalo kysyy kirjallisessa kysymyksessään, miten Puolustusvoimissa aiotaan mahdollistaa uskonnollisen huivin käyttö asepalveluksessa sekä asepalveluksen suorittaminen kaikille halukkaille suomalaisille uskonnosta ja kulttuurista riippumatta.
– Osa suomalaisista musliminaisista on tehnyt valinnan käyttää hijabia, koska kokee sen keskeiseksi identiteettinsä ja uskontonsa kannalta. Huivikielto kohdistuu paitsi yhden uskontokunnan jäseniin myös yksinomaan naisiin. On absurdia, että samaan aikaan kun Suomi pyrkii vankeuden uhalla pakottamaan osaa kansalaisista asepalvelukseen, vapaaehtoisesti palvelukseen haluavien, erityisen motivoituneiden nuorten osallistumiselle luodaan tarpeettomia esteitä, Veronika Honkasalo toteaa tiedotteessa.
Länsimaissa yleisimmin käytetty neliön muotoinen hijab on kiedottu pään ympärille. Se peittää hiukset ja kaulan, mutta jättää kasvot näkyviin. Nykyisin käytetään yleisesti myös turbaania, hiukset ja korvat peittävää pipon tapaista huivia, joka jättää kaulan paljaaksi.
Kansanedustaja huomauttaa, ettei Puolustusvoimien yleisen palvelusohjesäännön mukaan esimerkiksi naisten hiusten pituutta rajoiteta.
– Myös meikkaaminen on sallittua. Puolustusvoimat on muin tavoin pyrkinyt ansiokkaasti turvaamaan eri uskontokuntiin kuuluvien oikeuksia. Asepalveluksessa olisi myös täysin mahdollista käyttää joko omaa, hillittyä huivia, tai Puolustusvoimat voisi tuottaa käyttöön omia yhtenäisiä huiveja. Tällainen olisi helppoa sovittaa yhdenmukaiseen varustukseen ja sotilaspäähineen alle. Itse asiassa Puolustusvoimien varusteissa on jo nyt pitkälti tätä muistuttavia asusteita, Honkasalo sanoo.
Hän toteaa asevelvollisuuslain, perustuslain ja Suomea sitovien ihmisoikeussopimusten syrjintäkieltojen velvoittavan Puolustusvoimia.
– Puolustusvoimat ei voi olla erillään yhteiskunnasta ja yhteiskunnallisesta kehityksestä. Suomi on moninainen, ja Puolustusvoimien tulee osoittaa myös käytännön toiminnallaan, että se on tärkeässä tehtävässään olemassa koko Suomen moninaisen kansan puolustamista varten. Asepalveluksen estäminen niiltä suomalaisilta naisilta, jotka kokevat huivin osaksi identiteettiään, ei vaikuta järkevältä maanpuolustustahdon ylläpidon, isänmaan puolustamisen tai syrjimättömyyden näkökulmasta, Veronika Honkasalo sanoo.
Purra: Mikä saa feministit puolustelemaan naisten alistamista?
Vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo vaatii muslimihuivin käytön sallimista asepalveluksessa. Vihreä ministeri Maria Ohisalo haluaa sallia saman poliisivoimissa.
Perussuomalaisten 1. varapuheenjohtaja, kansanedustaja Riikka Purra on jyrkästi toista mieltä.
– En halua hijabeja sen paremmin poliiseille kuin armeijaan. Kyseessä ei ole mikä tahansa vaate tai asuste, vaan pohjimmiltaan naisen alistamisen väline – eikä tasa-arvoinen Suomi saa sellaista edistää, Purra jyrähtää.
Islam uhkaa tasa-arvoa ja naisten oikeuksia
Purra muistuttaa, että perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa päinvastoin vaaditaan, että ”täyskaavut” eli burkat ja niqabit sekä pikkutyttöjen huivit tulee kieltää tasa-arvon ja lasten oikeuksien varjelemiseksi.
– Yksi tärkeimmistä periaatteistani politiikassa on huolehtia siitä, että maamme säilyy tasa-arvoisena ja ihmisoikeuksia kunnioittavana hyvinvointiyhteiskuntana. Valitettavasti tietyistä maista tuleva maahanmuutto uhmaa tätä monella rintamalla, Purra sanoo.
– Hijab, burka, niqab tai burkini ei ole muotivirtaus eikä nykyaikaa. Se ei ole uusi vaate eikä millään tavalla cool. Se ei ole jännittävää erilaisuutta, kansainvälisyyttä tai kehitystä, Purra sanoo.
Emme saa alistua dogmaattisen islamin vaatimuksille
Purra muistuttaa, että huivi on osa laajaa islamiin kuuluvaa koneistoa, joka joko alistaa tai ainakin arvostaa naista vähemmän kuin miestä.
– Se kertoo, että nainen on pohjimmiltaan miehen omaisuutta, ilman autonomiaa. Naisen tulee peittää itsensä, naisen tulee suojella siveyttään, naisen tulee palvella miestä. Islamin mukaisesti elävät miehet ja naiset eivät ole tasa-arvoisia keskenään missään asiassa, mikäli ymmärrämme tasa-arvon, kuten se tavataan länsimaissa ymmärtää, Purra selittää.
– Miksi me alistumme dogmaattisen islamin vaatimusten edessä? Olemme vuosikymmenien ja vuosisatojen kuluessa saavuttaneet tämän kehityksen ja naisille tasavertaisen aseman. Mikäli mieheni yhtäkkiä vaatisi, että minun pitää peittää itseni tai en saa mennä ulos, hän joutuisi oikeuteen, Purra toteaa.
Muslimimaissa feministit riisuvat huivit, Suomessa vaativat niitä
Samaan aikaan kun suomalaiset vihervasemmiston edustajat puolustelevat ja haluavat edistää huivin käyttöä ja muita islamin tapoja piilottaa ja hiljentää nainen, ympäri maailmaa rohkeat musliminaiset riisuvat huivejaan ja kääntyvät vastustamaan patriarkaalista alistuskoneistoa, Purra muistuttaa.
– Monissa maailman maissa naiset joutuvat vaikeuksiin, vankilaan, heitä kidutetaan, jopa tapetaan, heidän kieltäydyttyään käyttämästä islamin heille pakottamia asuja.
– En tule koskaan ymmärtämään, mikä saa länsimaisen, vapaan, tasa-arvoisen, hyväosaisen, kaiken saaneen ”feministin”, sukupuolesta riippumatta, puolustamaan toisten naisten alistamista. Suomalaiseen yhteiskuntaan integroituminen edellyttää sukupuolten välisen tasa-arvon hyväksymistä, Purra sanoo.
Maahanmuutto ja queer-maailmat mukana Suomen Akatemian tutkimusrahoituksessa
Suomen Akatemian rahoittamissa kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen hankkeissa tutkitaan muun muassa maahanmuuttoa, turvapaikanhakua, vihapuheeseen kytkeytyviä tunteita ja ”rajallistamisen intiimiä maantiedettä”. Myös queer- ja transaktivismi on saanut osansa rahoituksesta. Rahaa palaa jopa puoli miljoonaa per projekti.
Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen akatemiahankkeet on valittu, tiedottaa Suomen Akatemia. Rahoitusta on myönnetty yhteensä lähes 30 miljoonaa euroa 59 eri hankkeelle.
– Päätöksentekoa ohjasivat tänäkin vuonna rahoitettavien tutkimusryhmien kansainvälisen vertaisarvioinnin kautta todettu laatu, vaikuttavuus ja kyky uudistaa tiedettä, kommentoi toimikunnan puheenjohtaja, professori Sami Pihlström.
”Affektiivinen aktivismi: queer- ja transmaailmojen luomisen paikat”
Mukana tiedettä uudistamassa on muun muassa Tuula Juvosen projekti, joka ”tutkii tapoja, joilla queer- ja transaktivistit ottavat itselleen tilaa ja luovat uusia maailmoja”. Projekti ”osallistuu tieteellisiin keskusteluihin erityisesti affektien merkityksestä queer- ja transaktivismissa sekä tämän aktivismin roolista yhteiskunnallisessa muutoksessa, joka on käynnissä evankelisluterilaisessa kirkossa, muistiorganisaatioissa, taiteessa ja alakulttuuristen yhteisöjen rakentamisessa.”
Apurahan hakijat korostavat sitä, että ”Tampereen yliopistossa toteutettu tieteellinen tutkimus queer- ja transtutkimuksen kentällä on ratkaisevan tärkeää myös julkiselle keskustelulle queer- ja transihmisten elämistä ja elinmahdollisuuksista”. Projekti sai puolen miljoonan euron rahoituksen nelivuotiskaudelle.
Queer-projektia vetävä Tuula Juvonen tunnetaan myös siitä, että hän äskettäin poisti kurssiltaan opiskelijan, joka kyseenalaisti yliopiston opetuksen ”miesten kuukautisista”. Luentoa kritisoinutta opiskelijaa syytettiin muun muassa ”transfobiasta”. Ehkäpä luennolta poistaminen oli yksi konkreettinen esimerkki tavoista, joilla transaktivistit ottavat itselleen tilaa.
”Kehollisten kohtaamisten politiikka turvapaikan hakemisessa”
Pakolaisuus ja turvapaikanhaku ovat esillä monissa tutkimushankkeissa. Yksi niistä on Jouni Häklin vetämä hanke, joka koskee pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden ”kehollisia kohtaamisia” maahanmuuttoregiimin ja vastaanottavan yhteiskunnan kanssa. Hankkeessa tutkitaan muun muassa turvapaikkapuhutteluun sisältyviä kehollisia kohtaamisia.
Tutkimuksessa tuotetun tiedon toivotaan lisäävän ymmärrystä turvapaikka- ja pakolaispolitiikan dynamiikoista. Hanke sai rahoitusta 497 044 euroa.
Vihapuhe ja tunteet
Kaarina Nikunen Tampereen yliopistosta ja Tuija Saresma Jyväskylän yliopistosta tutkivat ”verkon affektiivisia käytäntöjä: vihapuheen tuottamista, kokemusta ja hallintaa digitaalisella aikakaudella”. Hanke on saanut 279 995 euron rahoituksen.
Projektissa tarkastellaan sitä, kuinka vihapuheeseen kytkeytyviä tunteita tuotetaan, koetaan, kierrätetään ja hallinnoidaan. Tutkijat pohtivat myös siitä, kuinka digitaaliset alustat osallistuvat ”affektiivisten käytäntöjen” tuottamiseen ja kuinka vihapuheen hallinnoimisesta on itsessään tullut mediateollisuuden ja digitaalisten infrastruktuurien kannalta keskeinen kysymys myös taloudellisesti.
”Rajallistamisen intiimi maantiede”
Saara Pellander Siirtolaisuusinstituutista tutkii ”karkotettavuutta ja sen vaikutuksia ylirajaisissa parisuhteissa eläviin suomalaisiin sekä heidän lähipiiriinsä”. Rahaa tähän tutkimukseen annettiin 485 619 euroa.
Hankkeessa tarkastellaan kuinka maahanmuuton kontrolli vaikuttaa intiimeihin suhteisiin ja kuinka intiimit suhteet vaikuttavat maahanmuuton kontrolliin. Apurahan hakijoiden mukaan karkotusuhan kanssa elämisen kielteiset vaikutukset ulottuvat ulkomaan kansalaisia pidemmälle: ne vaikuttavat myös heidän suomalaisiin kumppaneihinsa, perheisiinsä ja ystäviinsä.
Pitääkö naiset ottaa aina huomioon? Saksassa konservatiiviset voimat haluavat jo stopin tasa-arvopuheelle
Saksan kielessä huomioidaan usein sekä miehet että naiset välimerkillä tai pienellä tauolla puheessa keskellä sanaa, kirjoittaa HS:n Berliinin-kirjeenvaihtaja Hanna Mahlamäki.
KUINKA paljon kieltä pitää muuttaa samalla, kun yhteiskunnan arvot muuttuvat? Sukupuolten tasa-arvon ja moninaisuuden takia kielenkäytön maskuliinisia perusasetuksia on haluttu purkaa monissa kielissä.
Suomessakin palomiehen sijaan puhutaan nyt pelastajasta, esimiehen sijaan esihenkilöstä ja eduskunnan puhemiehestä on haluttu tehdä puheenjohtaja. Viimeinen esimerkki osoittaa, miten vaikeaa vakiintuneita sanoja voi olla muuttaa. Eduskunnan puheenjohtaja ei ole käsitteenä lyönyt läpi.
Saksassa käynnistyi tulinen kiista, jonka lähtökohtana onkin panna jo stoppi tasa-arvokehitykselle. Johtavan kristillisdemokraattisen puolueen (CDU) konservatiivisen linjan edustaja, hampurilainen kansanedustaja Christoph Ploß vaati Der Spiegel -lehden haastattelussa, että ”genderpuhe” lopetetaan – tai no, kotona jokainen saa tietenkin edelleen puhua kuten haluaa, hän myönsi. Ploß vaatii puolueensa vaaliteemaksi sukupuolineutraalista puhetavasta luopumista virallisissa yhteyksissä.
Mallia kielen tasa-arvokehityksen suitsimiseen haetaan Ranskasta, jossa sukupuolineutraali mutta oikeinkirjoitusnormien vastainen tapa kirjoittaa kiellettiin kouluissa ja virastoissa aiemmin toukokuussa.
SUOMESSA koko teemaa ei ole olemassakaan samassa mitassa kuin monilla muilla kielialueilla, mikä varmasti tekee elämästä helpompaa.
Joitakin saksan kielen käyttäjiä häiritsee, että korrektiuden takia on yleistynyt tapa puhua mieluummin ”opiskelevista” (Studierende) kuin ”opiskelijoista” (Studenten tai Stundentinnen). Toisaalta monia häiritsee paitsi naisten huomiotta jättäminen, myös binäärisen sukupuolijärjestelmän korostaminen.
Äskettäin julkaistun mielipidekyselyn mukaan 65 prosenttia saksalaisista ei halua lisätä eri sukupuolten huomioimista kielenkäytössä.
NAISTEN huomioiminen kielessä on ollut Saksassa keskustelun ja kiistelyn aiheena vuosikymmeniä.
DDR:ssä kasvanut tuttavani kertoi, että tämäkin aihe jakaa edelleen itää ja länttä: Itä-Saksassa, jossa kotirouvakulttuuri ei ole ollut vahvaa, feministinen vaatimus muuttaa kieltä ei ole ollut suuri puheenaihe hänen kuusikymppiselle sukupolvelleen.
Hän ei itse tunne naisena itseään syrjityksi esimerkiksi viranomaisen puhuttelusta ”Fußgänger” (jalankulkijat), joka on maskuliinimuodossa ja yleisesti tarkoittaa silti kaikkia ihmisiä. Naiset mukaan ottava yleinen tapa on käyttää myös feminiinimuodon sisältävää ilmausta ”Fußgänger und Fußgängerinnen” tai ”Fußgänger*innen” tai esimerkiksi ”Fußgänger:innen”. Täysin sukupuoleton tapa sanoa on ”jalankulkeva” eli ”Zu-Fuß-Gehende”.
Kun molemmat sukupuolet sisällytetään samaan sanaan, ylimääräisen välimerkin kohdalla pidetään puheessa pieni tauko, ”Gender Gap”. Asteriskin nimi tässä tapauksessa on saksaksi ”Gendersternchen” eli sukupuolitähtönen. Tähtönen ei ole virallisen oikeinkirjoituksen mukainen mutta kovassa käytössä.
Jos saksaa puhuva ihminen käyttää tunnollisesti ja vaivattomasti ”Gender Gapia” myös arkipuheessaan, hänen voi päätellä pitävän tasa-arvoasioita tärkeinä. Argumentit olla käyttämättä inklusiivista eli myös feminiinin huomioivaa kieltä ovat yleensä nämä: se on epäselvää, monimutkaista, vaikeaselkoista tai liian aikaavievää.
Kieli- ja genderpolitiikka on väistämättä myös identiteettipolitiikkaa, ja syyskuun vaalien lähestyessä identiteettipoliittisten puhurien voi ennustaa kiihtyvän.
Eduskuntatutkimuskeskuksen johtaja todella huolestunut sanan- ja omantunnonvapaudesta
Markku Jokisipilä Päivi Räsäsen tapauksesta: "Yksilön oikeusturvan näkökulmasta hänen kohtelunsa näyttää absurdilta ja jopa törkeältä"
Pääministeri Sanna Marin on saanut valtavasti myönteistä julkisuutta sukupuolensa ja ikänsä takia. Siksi on aivan ällistyttävää, että hän uhriutuu sukupuolensa takia ja turvautuu suosion laskiessa naiskorttiin.
Näin kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola 20.5.2021 kolumnissaan "Sanna Marin – sinun naiseutesi ei ole kiinnostavaa, get over it!".
Sanna Ukkola sanoo, että Marinin ja muiden naispoliitikkojen on ihan turha heilutella naiskorttia ja väittää, että heitä kohdeltaisiin mediassa huonommin kuin miehiä:
"Ei kohdella!
Itse asiassa heitä kohdellaan huomattavasti paremmin. Naispoliitikkoja kohdellaan nykyään mediassa silkkihansikkain, koska heitä ei yksinkertaisesti uskalleta enää kritisoida – muuten tulee syytöksiä naisvihasta", Ukkola tulittaa.
Sanna Ukkola kysyy, eikö pääministeri tunne historiaa. Hän muistuttaa, että miespoliitikkoja on "murjottu paljon raskaammalla moukarilla kuin nykyisiä naispäättäjiä, joiden sanomisia ei saisi hipaista ruohonkorrellakaan".
Miespoliitikkojen "murjomisesta" Ukkola käyttää kolumnissaan esimerkkeinä Alexander Stubbia, Jyrki Kataista, Matti Vanhasta, Martti Ahtisaarta ja Sauli Niinistöä, jotka saivat aikanaan valtavasti kuraa niskaansa.
"Sanna Marin on saanut valtavasti nostetta sen takia, että hän ei ole perinteinen keski-ikäinen miespoliitikko vaan nuori nainen. Häntä on hehkutettu maailman medioissa, arvovaltainen Time-lehti julkaisi hänestä kansikuvan nettiuutisessaan, Forbes ja BBC nostivat hänet sadan maailman vaikutusvaltaisimman naisen listalle.
Miehet eivät saa ilmaista kiiltokuvajulkisuutta naistenlehtien kansissa, joita koristaa nykyään lähes säännönmukaisesti yksi viisikon jäsenistä. Nämä poliitikkojutut ovat lähes aina täysin kritiikittömiä puffeja", Ukkola tykittää.
Ukkola siteeraa myös Ylen Jälkiviisaiden vakiopanelisti Janne Saarikiven taannoisia osuvia lauseita:
"Minusta on ihan selvää, että jos samat päätökset olisi tehnyt tylsän näköinen äijä, niin ei varmasti olisi Timen kannessa.
Antti Rinne ei pääsisi Timen kanteen. Jos katsotaan tätä politiikkaa, mitä Marinin hallitus on tehnyt, niin mulle on hieman arvoitus, että miksi hän on niin suosittu", Janne Saarikivi totesi 19.2.2021 Ylen Jälkiviisaissa.
"Naiskortilla" ja "get over it" -viittauksella Ukkola tarkoittaa pääministerin maaliskuista twiittausta, jossa Sanna Marin kommentoi sotilasliitto NATO:n strategisen viestinnän osaamiskeskuksen StratComin selvitystä, jossa väitettiin Suomen naisvetoisen hallituksen saavan verkossa osakseen valtavan määrän naisvihamielistä häirintää.
Tutkimuksessaan Nato analysoi tekoälyn avulla suomalaisten sosiaalisen median viestejä, joissa “hyökättiin” Marinin hallitusta kohtaan.
“Hyökkäykseksi” tutkimuksessa on laskettu esimerkiksi Suomen hallituksen hallintotavan julkinen arvosteleminen.
Marin twiittasi hallituksensa ja itsensä arvostelijoille nokkavasti:
"Osaamaton, kokematon, Sokoksen kassa, tyttö, tyttöhallitus, huulipunanallitus, sukkahousuhallitus, uhkailu, vihapuhe, maalitus. Kyllä, naiset johtavat hallitusta. Get over it."
Marin kehotti näin kansaa elämään sen tosiasian kanssa, että hallitusta johtavat nyt naiset.
Marinin kannattaisi Sanna Ukkolan mielestä keskittyä asioiden hoitamiseen, ei oman imagonsa jatkuvaan tarkkailuun.
"Pääministeriys ei ole estradi julkisuudessa paistattelemiselle vaan sen pitäisi olla jalusta suomalaisten asioiden hoitamiselle", Ukkola kiteyttää.
Kysymyksessä oli siis maaliskuussa 2021 julkisuudessa revitelty sotilasliitto NATO:n
strategisen viestinnän osaamiskeskuksen StratComin raportti, joka perustuu vuonna 2020 12. maaliskuun ja 27. heinäkuun välisenä aikana kerättyyn Twitter-aineistoon.
Tutkimus: Sinkkuuden yleistyminen näkyy tuloeroissa - Kotimaa | HS.fi
Keskustelu ilmaisista kuukautisvälineistä ryöppysi villinä Helsingin valtuustossa: ”Varmaan löytyy vanhoja T-paitoja”
Helsingissä aletaan jakaa nuorille ja vähävaraisille ilmaisia kuukautisvälineitä kouluissa ja oppilaitoksissa. Asiaa koskeva keskustelu kaupunginvaltuustossa oli värikästä.
HELSINGIN kaupunginvaltuusto käsitteli tiistaina vihreiden valtuutettujen Amanda Pasasen, Fatim Diarran ja Alviina Alametsän aloitetta maksuttomien kuukautisvälineiden tarjoamisesta nuorille ja itsensä vähävaraisiksi kokeville. Eläväisen keskustelun jälkeen jakelua päätettiin kokeilla.
Ilmaisia kuukautisvälineitä perusteltiin aloitteessa kuukautisköyhyydellä.
”Terveyssiteet ja tamponit maksavat käyttäjälle kuukaudessa parista eurosta jopa kymmeneen euroon. Kenenkään ei tulisi joutua valitsemaan käyttääkö rahansa ruokaan vai kuukautisvälineisiin”, aloitteessa sanotaan.
Aloitteen mukaan ilmaisia kuukautisvälineitä tulisi olla tarjolla kouluissa ja terveyskeskuksissa, jotta ne ovat helposti ihmisten saatavilla. Esimerkiksi kaikilla nuorilla ei välttämättä ole mahdollisuutta saada kuukautissuojia kotoa tai rahaa niiden hankkimiseen.
ILMAISJAKELUA vastustettiin muun muassa siksi, ettei sitä pidetty tehokkaana keinona puuttua ongelmaan. Esimerkiksi apulaispormestari Pia Pakarinen (kok) huomautti, että kuukautisvälineiden ja muiden hygieniatarvikkeiden kustannukset sisältyvät Kelan myöntämään perustoimeentulotukeen. Pakarinen piti parempana, että kuukautisvälineet luokiteltaisiin laissa farmakologisten tuotteiden kategoriaan, jolloin niiden arvonlisävero laskisi 24 prosentista 10 prosenttiin.
Diarra toivoi, että kuukautisten yhteydessä ei puhuttaisi vain tytöistä ja naisista, sillä on myös muita sukupuolia ja ihmisiä jotka menstruoivat.
Tämä herätti kysymyksiä Nuutti Hyttisessä (ps).
– Kun valtuutettu Diarra edellä korosti, että vain tytöt ja naiset eivät menstruoi, on pakko kysyä, että pitäisikö valtuutetun mielestä kuukautisvälineitä tasa-arvon nimessä jakaa kaikille sukupuolille, siis myös niille, jotka eivät menstruoi, Hyttinen sanoi.
Espoolaisten Helenan ja Juhanin parisuhde muuttui sinä sunnuntaina, kun he yhtäkkiä mustikkametsässä päättivät lähteä parinvaihtobileisiin
Viisikymppisellä avioparilla on harrastus, josta he eivät kehtaa kertoa kavereilleen, vaikka se on parantanut huimasti heidän suhdettaan ja seksielämäänsä.
Se oli ihan tavallinen sunnuntaipäivä. Viisikymppinen Helena oli kesämökin takana mustikkametsässä, kun hänen kännykkäänsä kilahti tieto parinvaihtobileistä. Helena ehdotti saman tien puolisolleen Juhanille, että nyt lähdetään.
– Olimme puhuneet asiasta kauan, mutta silloin päätimme, että nyt riittävät puheet. Kävimme pikaisesti saunassa ja hyppäsimme autoon.
Ensimmäinen parinvaihtokokemus tapahtui yksityisessä omakotitalossa läntisellä Uudellamaalla. Paikalla oli neljä pariskuntaa.
– Vielä silloin kumpikaan meistä ei varsinaisesti harrastanut seksiä kenenkään vieraan kanssa, se oli lähinnä katselua ja korkeintaan suuseksiä.
Sessio oli kuitenkin sen verran rohkaiseva, että nyt, pari vuotta myöhemmin, Juhani ja Helena harrastavat parinvaihtoa säännöllisesti. Taannoin he olivat bileissä, joissa oli useita pareja.
– Olin kolmen miehen kanssa samana iltana. Aikamoinen kokemus! Helena kertoo.
Puritaanista swingeriksi
Helena ja Juhani ovat molemmat toisessa liitossaan. He tutustuivat nettideittipalstalla, rakastuivat ja muuttivat yhteen. Molempien ensimmäiset, pitkät liitot olivat seksin osalta varsin puritaanisia.
Yhteiselämän alettua kävi nopeasti ilmi, että molemmat ovat kiinnostuneita parinvaihdosta.
– Puhumme kaikesta paljon, myös seksistä. Kun huomasimme, että molemmilla on sama fantasia, tajusimme, että vihdoinkin sen voisi myös toteuttaa, Helena kertoo.
Pari alkoi hankkia aiheesta tietoa ja rekisteröityi Xperience United -sivustolle. Sivusto on tarkoitettu parinvaihtajien eli swingereiden ja ”muiden seksuaalisesti vapaamielisten aikuisten” kohtauspaikaksi.
Parinvaihtoseuraa löytyykin Juhanin ja Helenan mukaan helpoiten netistä.
Ihan ensimmäinen yritys ennen alussa mainittua mustikkametsäpäivää ei kuitenkaan onnistunut.
– Ajoimme pitkän matkan autolla erään pariskunnan luo, mutta kun saavuimme, mies jatkoi ruohonleikkuuta aivan kuin emme olisi olleet tervetulleita. Istuimme vaivaantuneina ulkona ja menimme lopulta saunaan, mutta mitään ei tapahtunut.
Nyt Helena ja Juhani tapaavat muita pareja muutaman kerran vuodessa. Pariskunnan käytäntö on tavata parit ensin neutraalilla maaperällä vaikkapa kahvilassa.
– Yleensä tapaamme ihmisiä, joiden kanssa olemme etukäteen chatanneet netissä. Sitten varaamme pitkän illan aikaa tapaamiseen. Testaamme ensin kemiat. Usein nautimme pari drinkkiä, mutta liika alkoholi ei toimi. Joskus pieni flirtti ja koskettelu alkavat jo baarissa. Sen jälkeen siirrymme yksityiseen tilaan kuten hotellihuoneeseen, jossa joku tekee aloitteen ja homma lähtee liikkeelle.
Useimmiten Juhani ja Helena lähtevät seksin jälkeen kotiin yöksi, sillä he haluavat jälkeenpäin vielä nautiskella toisistaan.
– Viimeksi kävimme vielä kaksin öisellä kävelyllä ja keskustelimme kokemuksesta.
Tanskalainen radiotoimittaja harrasti seksiä haastattelun lomassa
Tanskalaistoimittaja todella teki kaikkensa juttukeikalla.
Tanskalainen radiotoimittaja Louise Fischer, 26, ei tyytynyt ihan tavalliseen suoritukseen ollessaan juttukeikalla niin kutsutulla swinger-klubilla, uutisoivat muun muassa New York Post, Daily Mail sekä lukuisat tanskalaismediat.
Haastatellessaan erästä parinvaihtajamiestä Fischer päätyi nimittäin harrastamaan tämän kanssa seksiä.
Sinkkutoimittajan voihkinta kuului nauhalta osana kahden minuutin mittaista pätkää tanskalaisella Radio 4 -kanavalla. Seksin lomassa Fischer kyseli mieheltä kysymyksiä.
Journalismin raja ylitetty?
Radiojuontajan tarkoitus oli raportoida Kööpenhaminan lähellä sijaitsevalta Swingland-nimiseltä klubilta parinvaihtajien tunnelmia koronarajoitusten purkamisten jälkeen. Toimittaja ottikin tunnelmista selvää kuuntelijoillekin kuuluvalla tavalla.
Fischerin mukaan hän on saanut suurimmaksi osaksi positiivista palautetta, mutta kaikki eivät ole ymmärtäneet toimittajan poikkeuksellista paneutumista juttuun.
– Joidenkin mielestä olen ylittänyt journalismin rajan, Fischer totesi saksalaiselle Bild-lehdelle.
Tempaukselle täysi tuki radiokanavalta
Seksi ei ollut alun perin suunnitelmissa, mutta Fischer sai sille radiokanavan täyden tuen.
– Minusta on siistiä, että toimittajamme kokeilevat tehdä journalismia eri tavoilla, radiokanavan uutispäällikkö Tina Kragelund kertoi tanskalaiselle Jyllands-Postenille.
Naiset ottavat kantaa: näissä tilanteissa on lupa ghostata – ”Syyttäkööt itseään”
Muutaman päivän jälkeen kukaan ei vielä ole suunnittelemassa häitä, joten miksi mielenkiinnon lopahtamista pitäisi sen enempää selitellä, yksi vastaajista pohtii.
”Itse olen sitä ikäluokkaa, jolle vastaamattomuus tarkoitti vain sitä, ettei kiinnosta. Ei asiaan tullut sen enempää draamaa.
Yritän kovasti ymmärtää ilmiötä nykyisin, mutta asia ei vain loksahda päähäni. Kyllä aina olisi kiva, jos olisi käytöstapoja. Minulla ei ole kokemusta deittisovelluksista, mutta jos minut ghostattaisiin, se olisi itselleni vain merkki jatkaa matkaa, kun toista ei kiinnosta.”
Näin kirjoittaa nimimerkki nimimerkki Old school nainen40v. Hyvän olon kyselyssä, jossa pyysimme lukijoitamme kertomaan omista ghostauskokemuksistaan.
Monille viestien lyheneminen ja vastausaikojen piteneminen onkin merkki kiinnostuksen lopahtamisesta.
”Vaikka maailmassa ei olekaan absoluuttisen oikeaa aikaa, jonka puitteissa tekstariin tulisi vastata, kannattaa kiinnittää huomiota muutoksiin kommunikaatiossa. Ne saattavat paljastaa feidaajan”, kirjoitti Hyvä olo aikaisemmin.
Ghostaus voi toisinaan johtua myös muista seikoista kuin kiinnostuksen loppumisesta. Löysimme Hyvän olon kyselystä muun muassa tällaisia syitä katkaista potentiaaliseen deittikumppaniin välit ennakkoon siitä varoittamatta.
Toinen osapuoli puhuu sopimattomia
Näin kirjoittaa nimimerkki lol vastauksessaan:
”Yleensä ghostaan, jos toinen osapuoli sanoo jotain sopimatonta. En jaksa tai koe hommakseni opettaa peruskäytöstapoja toiselle.”
Hän jatkaa ja kertoo, kuinka turvautuu ghostaamiseen myös toisenlaisissa tilanteissa:
”Ghostaan myös jos olemme jutelleet niitä näitä muutaman päivän, enkä halua jatkaa keskustelua. En koe tarpeelliseksi siinä selitellä tilannetta sen enempää – etenkään kun deittisovelluksissa kuitenkin jutellaan monille samaan aikaan, eikä muutaman päivän perusteella kukaan suunnittele häitä.”
Kun toinen ei osaa pitää yllä keskustelua
Asiattomien puhuminen ei ole ainoa asia, joka saa ihmisen ghostamaan deittiehdokkaan.
”Muutamien viestien jälkeen sitä hyytyy, kun toinen ei koskaan kysy minusta mitään ja vastaa vain lyhyesti esittämiini kysymyksiin. Tulee tunne, ettei toinen oikeasti edes yritä tutustua”, kirjoittaa Sarika.
Hän jatkaa, ettei jaksa tällaisessa tilanteessa olla kauaa ainoa aktiivinen osapuoli. Niukkasanaiset henkilöt tulevat siis ghostatuiksi vähitellen.
”Syyttäkööt itseään ja oppikoot aktiivisemmiksi”, Sarika vielä toteaa.
Kun et uskalla pistää välejä poikki muuten
Nimimerkki Kissankello kertoo ghostanneensa tyyppejä, joista on välittynyt ”pahoja viboja”. Syy näin toimimiseen löytyy hänen aikaisemmista kokemuksistaan:
”Pidin ghostaamista epäkohteliaana, kunnes omalle kohdalle sattui tyyppi, joka yhden tapaamisen jälkeen alkoi käytännössä vainota viesteillä ja puheluilla. Hän ei onneksi tiennyt osoitetta eikä edes tarkkaa kaupunginosaa, jossa asuin, mutta yritti antaa ymmärtää tietävänsä.
Vainoaminen alkoi, kun totesin, ettei meillä ehkä kuitenkaan ole tarpeeksi yhteistä tapailun jatkamiseen, ihan hyvillä mielin kuitenkin. Vielä tuolloin pidin häntä mukavana ihmisenä, ei vaan minun tyyppisenä romanttisessa mielessä.
Vainoaminen loppui, kun kerran vanhaa äitiäni moikkaamassa ollessani sain häneltä aamuyön huohotuspuhelun. Annoin luurin äkäiselle, puheluun heränneelle savolaiseukolle, joka lateli miehelle valitut kitun virot.”
Ghostaaminen on monelle naiselle turvallisuuskysymys, Kissankello muistuttaa:
”Kun ei reagoi mitenkään, ei myöskään provosoi, ja kundi saa pitää omat ajatuksensa ja kuvitelmansa, eikä itse tarvitse osallistua niihin.”
Hän myöntää kuitenkin, ettei toimisi näin tapailun asteelle edenneen suhteen kohdalla – ”paitsi jos kyse on ihan oikeasti turvallisuuskysymyksestä, mutta silloinkin yleensä on parempi laittaa joku viesti ja sitten kadota horisonttiin”, Kissankello lisää.
Jos sovit seksitreffit uuden nettituttavuuden kanssa, muista nämä vinkit – Tiia Forsström: "Ei lähtökohtaisesti sen suurempi riski kuin vaikka taksiin nouseminen"
Seksi: Kun selvät rajat on vedetty, voi tuntemattomankin kumppanin kohtaamiseen suhtautua varsin luottavaisesti, sanoo Tiia Forström.
Sanotaan se heti suoraan: vaikka kiihkeä lemmenhetki luonnonhelmassa kuuluu suomalaiseen kesäkuvastoon kliseen tavoin, tosiasia on, että vähemmistöillä kesäseksi on aina ollut vähän villimpää ja spontaanimpaa kuin normiheteroilla.
– Homokulttuurissa ulkoilmaseksi tai julkinen seksi on kuulunut osaksi alakulttuuria. Kohtaamispaikkoja ovat olleet julkiset wc:t tai puistot. Siitä voimme olla hieman kateellisia heille, sanoo seksuaaliterapeutti Tiia Forsström.
Tänä kesänä tilanne voi tasoittua, sillä sutinaa lienee luvassa laajalti.
Kahden pitkän koronatalven jälkeen lehdet maalailevat, kuinka edessä on kaikkien aikojen seikkalujen kesä.
Seksuaaliterapeutin näkövinkkelistä luontoseksi on ihmiselle hyvästä.
– Luonnon keskellä mieli rentoutuu ja meistä tulee ikään kuin osa luontoa. Emme mieti niin paljon ulkonäköseikkoja tai millaiselta vaikka pikkuhousut näyttävät, sanoo Träskändän puistoon haastatteluun tullut Forsström.
Eihän kahden aikuisen välinen hellyyden osoittaminen ole vahingollista.
VAIKKA mielikuvissa kesäseksi on kukkeimmillaan, kun se alkaa spontaanisti, kannattaa siihen jossain määrin valmistautua.
Sopiva vaatetus, esimerkiksi hame, voi antaa mahdollisuuden leikkisään vilautukseen, ja hameen voi myös laskea ja nostaa nopeasti tarpeen tullen.
Monella julkiseen seksiin liittyykin fantasia nähdyksi tulemisesta.
– Se ei tarkoita, että fantasian tarvitsee toteutua, vaan pelkkä kutkuttava ajatus riittää.
MIKÄLI SEKSITREFFEISTÄ sopii netissä tuntemattoman kumppanin kanssa, on syytä sopia myös pelisäännöt. Kun selvät rajat on vedetty, voi kohtaamiseen suhtautua varsin luottavaisesti.
– Seksi tuntemattoman kanssa ei lähtökohtaisesti ole sen suurempi riski kuin vaikkapa taksiin nouseminen.
PARISKUNTIA Forsström rohkaisee kokeilemaan seksiä jossain uudessa tai oudossakin paikassa.
– Se voi olla myös paikka, jossa nuoruudessa on ottanut vaikka suihin. Tai se voi olla seksiä sateessa, jolloin vaatteet kastuvat muualtakin kuin ulkopuolelta.
Hyvää luontoseksiä ei Forsströmin mielestä pidä määritellä, kuten ei seksiä ylipäätään.
– Esimerkiksi käsiseksi voi olla todella kuumaa. On mahtavaa kopeloida kumppania puun takana niin, että kukaan ei sitä näe. Se on sellaista suutelu-plus -seksiä, Forsström arvioi.
– Hyvän seksin määritelmään ei ylipäätään kuulu se, että se päättyy laukeamiseen. Kaikkein vahingollisimpia sanoja on esileikki – sehän itsessään on jo seksiä ja yhtä tärkeää kuin muukin seksi.
Espoossa asuva Forsström tarjoaa seksuaaliterapian rinnalla myös seksipalveluita. Asiakkaina on miehiä, naisia, muunsukupuolisia ja pariskuntia.
Vihapuhe ärsyttää suomalaisia naisia, miehiä kiukuttaa Suomen kiltteys EU-asioissa
Kunnallisalan kehittämissäätiö kysyi, mikä suomalaisia harmittaa.
Tuoreen kyselyn mukaan joka toista suomalaista ärsyttää vihapuhe ja trollaus. Lähes yhtä suosittu valinta ärsyttäväksi asiaksi Kunnallisalan kehittämissäätiön tilaamassa kyselyssä oli nykyajan ihmisten ainainen marmatus ja ruikutus.
Eri puolueiden kannattajien vastauksissa korostuivat eri asiat. SDP:n, vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajat ovat harmistuneita etenkin vihapuheesta ja trollauksesta sekä ihmisten suvaitsemattomuudesta. Vasemmistoliiton kannattajia ärsyttää lisäksi myös yksilöiden keskinäinen kilpailu ja kampittaminen.
Kokoomuksen ja keskustan tukijoita hiertää nykyajan ihmisten marmatus, sosiaalietuuksien väärinkäyttö ja työn vieroksunta. Perussuomalaisten kannattajia kiusaavat edellä mainittujen lisäksi liiallinen kiltteys EU:n neuvottelupöydissä, ihmisten holhoaminen, valtion velkaantuminen, verotus ja vähemmistöjen hyysääminen.
Oppositiopuolueiden kannattajilla on määrällisesti enemmän ärtymyksen aiheita kuin hallituspuolueiden tukijoilla.
Kunnallisalan kehittämissäätiön mukaan tuloksista käy ilmi, että vaaleissa äänestämättä jättämiseen taipuvaisten ihmisten hermoja koettelevat paljolti samat asiat kuin perussuomalaisten tukijoita.
Naiset pitävät miehiä useammin harmittavina asioina vihapuhetta, ihmisten marmatusta ja ruikutusta, suvaitsemattomuutta ja sosiaalista häiriökäyttäytymistä.
Miehiä ärsyttää naisia enemmän Suomen kiltteys EU-neuvotteluissa, verotus, ihmisten liiallinen holhoaminen, julkisen sektorin tehottomuus ja vähemmistöjen hyysääminen.
Nuoria (18–30-vuotiaat) hiertävät asiat ovat jatkuva koronasta varoittelu ja ihmisten liiallinen holhoaminen. Ikääntyneitä, yli 60-vuotiaita, ahdistaa keskimäärää useammin etenkin ihmisten marmatus ja ruikutus. Keski-ikäisiä, 41–50-vuotiaita, häiritsee verotuksen korkeus.
Kantar TNS:n toteuttamassa kyselyssä vastaajat valitsivat harmituksen aiheita kuudentoista valmiiksi valitun aiheen listalta. Tutkimusaineisto on koottu 9.–15. huhtikuuta. Kyselyyn vastasi yhteensä yli tuhat ihmistä. Virhemarginaali on suurimmillaan vajaat kolme prosenttiyksikköä suuntaansa.
Tuloslistat uusiksi Ruotsissa – urheilija voi itse valita, kilpaileeko naisten vai miesten sarjassa
Ruotsin yleisurheiluliitto haluaa lisätä lajin kiinnostavuutta ja helpottaa osallistumista kisailuun. Niinpä urheilija voisi omien tuntemustensa mukaisesti valita sukupuolen, jonka puitteissa kamppailee kullasta ja kunniasta.
Ratkaisu perustuu liiton hyväksymään uuteen osallistumispoliittiseen ratkaisuun.
– Me yleisurheilun ja urheilun piirissä yleensäkin toimivat pohdimme sitä, miten laji voisi ottaa paremmin huomioon kaikki ihmiset näiden omista lähtökohdista huolimatta ja antaa tilaisuuden tulla mukaan toimintaan, toteaa Göteborg IF:n Erik Liarsson.
– Olen ehdottomasti sitä mieltä, että meidän pitäisi ottaa paremmin huomioon ne ihmiset, jotka eivät ole sinut oman sukupuolensa kanssa, sanoo Kumlin Angered IF:n nuorisovalmentaja Felicia Eriksson.
Miten käy reilun pelin?
Ruotsin malli on herättänyt keskustelua sosiaalisessa mediassa. Kukaan ei kiistä tasavertaisuusperiaatetta ja lajin kehitysajatusta sinänsä. Kannanotoissa epäillään kuitenkin, miten loppujen lopuksi käy tasaväkiselle kilpailulle, kun fyysiset lähtökohdat urheilijoilla voivat olla hyvinkin erilaiset.
Joonas Kiviranta sanoo Twitterissä ääneen sen, mitä moni muukin pohtii:
Ruotsin yleisurheiluliitto haluaa inkluusion nimissä sallia kilpailun sen sukupuolen sarjassa, mihin itse kokee kuuluvansa. En ole varma mitä lopputulosta he odottavat, mutta tod näk ei se naisten kannalta erityisen reiluja tilanteita tule synnyttämään.
SUOMEN UUTISET
Ivan Puopolon kolumni: Suomessa ei ole oikeistoa
Katsokaapa tätä Iltalehden arvokarttaa. Kartassa Suomen kaikki eduskuntapuolueet on asetettu nelikenttään sen perusteella, mitä ehdokkaat ovat vaalikoneessa vastanneet.
Kaksi vasemmaisinta eli SDP ja vasemmistoliitto ovat oikea-vasenakselin lähes vasemmassa ääripäässä. Suomen oikeistolaisin puolue on kokoomus, mutta sekin on akselilla keskivälin oikealla puolella vain hädin tuskin.
Toisin sanoen Suomessa ei ole oikeistoa ollenkaan.
Kyse on tietysti paljon siitä, miten kartta laaditaan, mutta ei tulosta ole lainkaan mahdotonta uskoa.
Perinteinen oikeistoliberalismihan korostaa valtion mahdollisimman pientä roolia sekä taloudessa että ihmisten henkilökohtaisessa elämässä. Yksilönvapaudet ovat aina etusijalla. Juuri se äänensävy puuttuu Suomessa julkisesta keskustelusta lähes täysin.
Talouden osalta yksikään eduskuntapuolue ei tosissaan aja julkisen sektorin pienentämistä. Suomalainen ”talouskuri" tarkoittaa aina vain tulojen ja menojen tasapainottamista – ei koskaan sitä, että julkisia menoja karsittaisiin reippaasti.Kokoomuksen kuntavaaliohjelmassakin sanotaan, että kuntatalouden pitää olla vahva, jotta on ”yhteistä kakkua”, mistä jakaa.
”Onkin kysyttävä: kuka pystyy hoitamaan asioitamme niin, että vastakin yhteinen kakku kasvaa, yhteiset rahat riittävät ja palvelut pelaavat”, lukee heidän sivuillaan.
Todellinen oikeisto ei kasvattaisi ”yhteistä kakkua” eikä edes säilyttäisi sitä ennallaan. Todellinen oikeisto pyrkisi aktiivisesti pienentämään kakkua, jotta ihmisille itselleen jäisi enemmän. Sen ei luulisi täällä olevan kummoinenkaan homma, kun kokonaisveroaste on OECD-maiden terävintä kärkeä.
Sama koskee arvokysymyksiä. Viime aikoina paljon esillä olleessa sananvapauskeskustelussa yksilön perusoikeus ilmaista vastenmielisiä ja häiritseviä mielipiteitä ei nouse esiin yhdenkään poliitikon puheenvuoroissa.
Sen sijaan viime eduskuntavaaleissa kokoomuksen ehdokkaista 75 prosenttia vastasi, että vihapuhe tulee määritellä ja asettaa rangaistavaksi rikoslakiin. Todellinen oikeistoliberaali ei ehdottelisi tuollaista vaan olisi pöyristynyt siitä, miten helposti täällä ollaan valmiita käymään yksilön perusoikeuksien kimppuun.
Tuloeroista keskustelu on viime aikoina hyytynyt alkuunsa, koska erojen kasvua ei saada osoitettua, vaikka tilastoja kääntelisi miten päin. Niinpä onkin siirrytty mittaamaan varallisuuseroja. Viime viikolla uutisoitiin näyttävästi siitä, kuinka suomalaisten varallisuuserot ovat kasvaneet. Äänensävy oli, kuten aina, huolestunut.
Todellinen oikeisto ärähtäisi välittömästi ja huomauttaisi, että Suomessa sekä tulo- että varallisuuserot ovat mikroskooppisen pienet. Oikeisto löisi pöytään ekonomisti Sami Miettisenlaskemat tilastot: Kun Suomen rikkaimman prosentin keskimääräinen varallisuus on 1,7 miljoonaa, Ruotsissa se on 6,6 miljoonaa. Investopedia mainitsee USA:n vastaavaksi luvuksi n. 10 miljoonaa euroa, mikä Miettisen mukaan kuulostaa ”oikean suuntaiselta”.
Miljonäärejä puolestaan Credit Suissen vuoden 2019 raportin mukaan Suomessa oli 2,4 prosenttia, Ruotsissa 4,8 prosenttia ja USA:ssa 7,6 prosenttia.
Todellinen oikeisto olisi kauhuissaan siitä, että Suomessa edes rikkaat eivät ole rikkaita!
Kauppalehden Olli Herrala kirjoitti äskettäin kolumnin ”Äärioikeisto sitä ja äärioikeisto tätä”. Kolumnin pointti oli, että Suomessa äärioikeistokortti lävähtää pöytään ennen kuin ehtii sanoa markkinatalous.
Ei yllätä. Kun populaatio on näin väkevästi pakkaantunut vasempaan laitaan, luonnollisesti kaikki yli puolenvälin näyttävät olevan ”ääressä”.
Vasemmistoliiton ääniharavan sisko on Temppareista tuttu Meiju – puhuneet avoimesti kohtaamastaan vihapuheesta
Helsingin valtuustoon äänivyöryllä nousevan Minja Koskelan sisko Meiju Koskela tunnetaan Temptation Island Suomesta. Eri urapolut valinneita siskoksia yhdistää julkisuuden nurjat puolet.
VASEMMISTOLIITON koko maan ääniharavaksi nousi kuntavaaleissa todellinen yllättäjä: 33-vuotias Minja Koskela, josta tulee Helsingissä uusi valtuutettu.
Koskela on vielä politiikassa verrattain tuore kasvo, mutta hänen siskonsa on puolestaan monelle viihdemaailmaa seuraavalle jo entuudestaan tuttu Meiju Koskela, 30. Somevaikuttajana työskentelevä Meiju Koskela tunnetaan erityisesti Temptation Island Suomen viidenneltä kaudelta. ”Temppareina” tunnetussa sarjassa neljä eri pariskuntaa testaa suhdettaan lomailemalla viettelevien sinkkujen kanssa kameroiden edessä.
Vaikka siskosten urapolut ja roolit julkisuudessa poikkeavat toisistaan, ovat he kertoneet heitä yhdistävän paitsi feminismin myös julkisuuden tuomat nurjat puolet. Annalle vuonna 2020 antamassaan haastattelussa he kertoivat netissä kohtaamastaan vihapuheesta.
– Minua on haukuttu korppikotkaksi ja luuskaksi. Painoani kommentoidaan ja sanotaan, että näytän narkkarilta. En ole kauheasti halunnut puhua tästä, koska se tuntuu niin nöyryyttävältä. Olen ajatellut, että jos näytän, miltä kommenttien lukeminen tuntuu, ne tyypit iskevät siihen heti, Meiju Koskela kertoi saamistaan viesteistä Annalle.
Myös Minja Koskela on kohdannut ”huorittelua” ja haukkumista muun muassa blogikirjoitustensa vuoksi. Hän työskentelee poliittisena asiantuntijana.
– Me olemme liikaa esillä ja otamme liikaa tilaa. Se ilmeisesti vaivaa joitakuita, Minja Koskela sanoi Annalle.
Iltalehdelle siskosten antamassa yhteishaastattelussa Minja Koskela kertoi kohtaavansa siskonsa tavoin esimerkiksi ulkonäön kommentointia. Lisäksi hän kertoi saavansa seksistisiä ja sukupuolittuneita ilmaisuja siitä, ”millainen nainen” hän on.
– Se, että me molemmat todella erilaisina toimijoina saadaan vihapuhetta, kertoo mielestäni siitä, että sillä halutaan näyttää naisen paikka yhteiskunnassa, Minja sanoi Iltalehdelle helmikuussa.
MINJA KOSKELA haali kuntavaaleissa 5 600 ääntä, mikä oli 1,7 prosenttia kaikista Helsingissä annetuista äänistä. Koskela keräsi enemmän ääniä kuin vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson (5000) Turussa tai entinen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki (4325) Helsingissä.
Meiju Koskela hehkutti siskonsa menestystä Instagramin tarinat-osiossa.
– Olin varma, että Minja pääsee valtuustoon, mutta tää on vaan niin mieletöntä! Onnea Minja ja onnea Helsinki!
Minja Koskela oli itsekin tuloksestaan hämmentynyt. Hän kommentoi tunnelmiaan IS:lle, kun äänistä oli laskettu 40 prosenttia:
– En meinaa edes tajuta. Olen häkeltynyt ja onnellinen, kiitos kaikille äänestäjille jo nyt!
Kuka oikein on vasemmistoliiton Minja Koskela? Monet konkarit rökittänyt nuori feministi haluaa hajottaa Helsingin oikeistolaista hegemoniaa
Vasemmistoliiton ääniharava tulee Helsingin kaupunginvaltuustoon anti-rasistisella ja feministisellä politiikalla, jonka keskiössä ovat tasa-arvo ja ilmastonmuutos.
HÄKELLYS ei ollut laantunut vielä yhdessä yössä.
Sunnuntain kuntavaaleissa vasemmistoliiton ääniharavaksi Helsingissä noussut Minja Koskela kertoi maanantaina olevansa yhä ihmeissään vaalituloksesta.
”Tuntuu tosi, tosi hienolta.”
Vastavalittu ensimmäisen kauden kaupunkipoliitikko keräsi 5 600 ääntä ja nousi seitsemänneksi eniten ääniä saaneiden ehdokkaiden joukossa. Esimerkiksi vasemmistoliiton konkaripoliitikko Paavo Arhinmäki jäi hänen jälkeensä 4 325 äänellä.
MIKÄ on äänivyöryn takana?
”Jaa-a. Se on hyvä kysymys. Rupesimme tekemään kampanjaa ajattelemalla, että kohderyhmä on varmaan aika sama kuin blogillani eli nuoria kaupunkilaisnaisia”, Koskela, 33, sanoo.
Koskelan neljä vuotta pitämän Bluestocking-blogin kohderyhmä viihtyy erityisesti Instagramissa. Hyödyntämällä sosiaalisen median mahdollisuuksia saattoi löytyä uusia äänestäjiä, kuten keski-ikäisiä Facebookin päivittelijöitä.
Vaaleissa somella oli suuri merkitys. Vasta vaalien loppuvaiheessa ehdokkaat pääsivät tapaamaan äänestäjiä perinteisesti kasvotusten kaduille.
"Ja silloinkin oli aluksi kiellettyä kertoa, missä kampanjoi. Jos olisi postannut Instagramiin tai Facebookiin, että tulkaa moikkaamaan Hakaniemeen, se olisi ollut ihan eri juttu kuin mennä sinne vain lipun kanssa seisomaan.”
VAALITULOSTA pienen lapsen äiti ei ole ehtinyt suuresti juhlia. Hän nautti hillitysti lasillisen kuohuvaa juomaa tukiryhmäläistensä kanssa takapihallaan Helsingin Toukolassa sillä aikaa, kun puoliso nukutti lasta. Vaali-illan loppu meni haastatteluja antaessa ja vaalituloksia televisiosta seuraten.
Mutta kuka Koskela oikein on?
Entinen musiikinopettaja on tunnettu sosiaalisessa mediassa äänekkäänä feministinä ja yhteiskunnallisena keskustelijana. Twitterissä hänellä on yli 13 000 seuraajaa.
TAHTO tehdä antirasistista, feminististä ja vasemmistolaista politiikkaa syttyi vuonna 2015, kun keskustalaisen Juha Sipilän hallitus aloitti toimikautensa. Hallituspaikat jakautuivat tuolloin keskustan lisäksi kokoomuksen ja perussuomalaisten kesken.
Koskela oli nyt ensi kertaa ehdolla kuntavaaleissa. Aiemmin hän on toteuttanut poliittista kunnianhimoaan muun muassa kirjoittamalla feminististä blogia ja työskentelemällä Vasemmistoliiton poliittisena asiantuntijana.
Mutta siinä missä Koskela menestyi vaaleissa, Feministisen puolueen ainoa valtuutettu ja aatetoveri Katju Aro menetti paikkansa. Onko Minja Koskela uusi Katju Aro?
”Toivon, että olen uusi Minja Koskela. Minua surettaa, että Katju putosi. Hän on tehnyt hienoa työtä ja olisi ollut ihanaa päästä tekemään hänen kanssaan yhteistyötä”, Koskela sanoo.
KAUPUNKIPOLIITIKOLLA on selvät suunnitelmat, mitä asioita aikoo edistää. Hän haluaa rakentaa Helsinkiä, joka on aktiivisesti feministinen ja hillitsee ilmastonmuutosta muutenkin kuin visioimalla.
”Ilmastovaikutusten on oikeasti oltava läsnä kaikessa päätöksenteossa. Kun tuodaan jokin aloite tai esitys käsiteltäväksi, pitää kysyä, mitkä ovat ilmastovaikutukset. Pitää myös tunnistaa ja tunnustaa, että kaikki ihmiset eivät ole yhteiskunnassa eivätkä Helsingissä tasa-arvoisessa asemassa.”
Hän sanoo seuranneensa hämmentyneenä keskustelua muun muassa koulutusleikkauksista.
”Haluan päästä rikkomaan oikeistolaista hegemoniaa, joka johtaa siihen, että leikataan palveluista.”
Kaupunkipolitiikassa tavoitteet on kuitenkin saavutettavissa ennen kaikkea toimivalla ja puoluerajat ylittävällä yhteistyöllä, Koskela sanoo.
”Tämä ei ole yksilölaji, vaan politiikkaa tehdään porukalla.”
Oletko toksinen nainen? Yksi lause voi erottaa: ”En ole kuin muut tytöt”
Oletko jo kuullut pick me girlistä? Hän lyttää muita naisia hyväksyntää hakiessaan.
Oletko törmännyt netissä termiin ”pick me girl”? Moni on, ja esimerkiksi Vauva.fi-keskustelupalstalla on ehditty ihmetellä, mitä termillä oikein tarkoitetaan.
Urban Dictionary -verkkosanakirja määrittelee pick me girlin naiseksi, joka hakee miehistä hyväksyntää vihjaamalla suoraan tai epäsuorasti, ettei ole muiden naisten kaltainen.
”’En ole kuin muut tytöt’-lause kertoo enemmän sanojasta kuin muista tytöistä”, muistuttavat Nelli Kenttä ja Katri Norrlin uutuuskirjassaan Vitun ruma (Into Kustannus, 2021).
”Jos kokee tärkeäksi korostaa, että on itse kiinnostava eri tavalla kuin naiset yleensä, toteaa samalla muiden naisten olevan jollain tapaa vähemmän arvokkaita”, he jatkavat perustellen, miksi tämä ajattelutapa on haitallista.
En ole kuin muut naiset -nainen saattaa esimerkiksi pitää tyttömäisyyttä tai perinteisesti naiselliseksi miellettyjä asioina vähempiarvoisina tai noloina. Samalla hän saattaa myös tulla tuominneeksi sellaiset naiset, jotka ehkä pitävät tällaisista asioista.
Kenttä ja Norrlin antavat esimerkin. Näyttäytyvästi laittautuvaa naista saatetaan edelleen pitää bimbona, jonka koko elämä pyörii ulkonäön ympärillä.
”Vaaleanpunaiset röyhelöt tai tekokynnet eivät kerro kenestäkään muuta kuin mieltymyksestä tiettyihin väreihin tai tyyliseikkoihin, eikä ulkonäkökeskeisyys vähennä kenenkään arvoa”, he kuitenkin muistuttavat.
Erika Vikman: ”Tiedän, mitä teen”
Pick me girl -termistä ei tarvitse olla tietoinen huomatakseen, että on törmännyt ilmiöön.
Muun muassa laulaja Erika Vikman kertoo Vitun ruma -kirjassa siitä, kuinka häntä on kritisoitu nimenomaan naisellisuutensa vuoksi.
Vikman kertoo agendakseen ylpeästi feminiinisen naisen edustamisen ja sitä ajatusta vastaan taistelemisen, että naisellisuus muka vähentäisi ammatillista osaamista.
– Tiedän, mitä teen, Vikman muistuttaa.
Sisäistetty naisviha leimaa
Saman on huomannut myös tanssitaiteilija Tiia Kasurinen, joka tarkasteli vuonna 2020 julkaisemassaan tanssiesityksessä internetajan kommunikointia ja identiteettejä Kardashian-henkisen hahmon kautta.
– Hahmolla oli metrin peruukki, isot pyllytoppaukset, paljon meikkiä ja korkeat kengät, hän kertoo.
Kasurinen myös muistelee saamaansa palautetta. Osa katsojista koki hänen mukaansa hämmentäväksi sen, että ”hahmo oli hyperfeminiininen, mutta ei yhtään säälittävä”. Naisellisiksi miellettyjä asioita pidetään Kasurisen mukaan nimittäin usein säälittävinä.
– Laitetun ulkonäön näkeminen ”bimbomaisena” on sisäistettyä naisvihaa. Pitäisi olla vain maagisesti tietyn näköinen miesten silmää varten: luonnonkaunis, mutta yrittämättä liikaa, Kasurinen jatkaa.
Sisäistetty naisviha leimaa myös niin sanotun pick me girlin ajattelumaailmaa.
Hän haluaa tehdä pesäeroa muihin naisiin, koska uskoo näin saavansa hyväksyntää miehiltä, kertoo McGill International Review. Pick me girl näkee muut naiset kilpailijoina miehisestä huomiosta, joten hän usein myös lyttää muita naisia nostaakseen omaa asemaansa miesten silmissä.
Hän käyttäytyy siis kaikin puolin toksisesti.
– On paljon naisia, jotka vihaavat naisia. Naisia, jotka eivät siedä sellaista naista, joka on seksikäs ja esittelee itseään, Erika Vikman kertoo Vitun ruma -kirjassa.
– Haluaisin saada heidät ymmärtämään, että jokaisella naisella on oikeus olla ja esitellä itseään juuri kuten haluaa, laulaja muistuttaa.
Sitaatit ja lähde: Nelli Kenttä ja Katri Norrlin: Vitun ruma (Into Kustannus, 2021)
Rinnat paljaana saunovat tissiaktivistit poistettiin yleisestä saunasta – "Nänni ei ole genitaali"
Feministisen aktivistiryhmän Cult Cunthin jäsenet poistettiin Tampereen Rauhaniemen kansankylpylästä sen vuoksi, että he olivat yläosattomissa. Kylpylästä vastaavan toiminnanjohtajan mukaan asiakkaiden tulee noudattaa siveysnormeja.
Suomessa nännit ovat perinteisesti saaneet näkyä saunassa ja alastonuinneilla.
Näin ei kuitenkaan ollut Tampereen Rauhaniemen kansankylpylässä viime viikonloppuna. Neljä yläosattomissa ollutta naista poistettiin paikalta sen vuoksi, että heidän rintansa näkyi. Paikalta poistetut naiset ovat Cult Cunthin tissiaktivisteja. Kyseessä on feministinen aktivistiryhmä, joka muun muassa pyrkii edistämään tasa-arvoa.
Cult Cunth ajattelee, että nännien normalisointi on tärkeää. Kun ihmiset näkevät erilaisia rintoja, niitä opitaan pitämään normaaleina ja neutraaleina.
Tissiaktivisti Meri-Maija Näykki kertoo, että he ehtivät saunoa noin 20 minuutin ajan, kunnes rannan uimavalvoja pyysi heitä poistumaan. Joku asiakkaista oli pyytänyt henkilökuntaa poistamaan heidät.
– Hän perusteli poistamista sillä, että sääntöjen mukaan yli 6–vuotiailla tuli olla uima-asut. Emme poistuneet, sillä meillä oli uima-asut. Säännöissä ei sanota sitä, millainen uima-asun tulee olla. Genitaalimme olivat peitettynä ja nänni ei ole genitaali.
Pian paikan saunavalvoja pyysi heitä poistumaan vedoten jälleen uima-asujen puuttumiseen sekä siihen, että kylpylällä on oikeus valita asiakkaansa. Näykin mukaan saunavalvoja argumentoi poistamista myös sillä, että rannalla oli lapsia.
– Lapset eivät kuitenkaan vaikuttaneet siltä, että heitä meidän yläosattomuus olisi häirinnyt. Sen sijaan huonoa esimerkkiä lapsille näytti osa muista asiakkaista, jotka kommentoivat kehojamme epäasiallisesti.
Aktivistit yrittävät saada Rauhaniemen kylpylän esihenkilöä puhelimitse kiinni keskustellakseen asiasta, mutta eivät tavoittaneet tätä. Cult Cunthin -jäsenet olivat viikonloppuna yhteydessä Rauhaniemen kansankylpylän henkilökuntaan sähköpostitse. Maanantai-iltaan mennessä he eivät ole saaneet vastausta.
– Meidän tarkoituksemme ei ole hyökätä Rauhaniemen kylpylää kohtaan, vaan edistää hiljalleen yhdenvertaisuutta keskustelemalla.
Pian tämän jälkeen porukka poistui kylpylästä, mutta he jäivät vielä joksikin aikaa rannan tuntumaan ottamaan aurinkoa.
Järjestyssääntöjä ei tarpeen muuttaa
Rauhaniemen kansankylpylän toiminnasta vastaa TaTU Tampere ry. Yhdistyksen toiminnanjohtajan Juho Allosen mukaan kylpylässä tulee noudattaa yleisiä pukeutumisnormeja.
– Naispuolisilla henkilöillä se tarkoittaa sitä, että vartalon yläosa on peitetty. Koska naiset olivat yläosattomissa, heitä pyydettiin poistumaan.
Allonen ajattelee, ettei paikan järjestyssääntöjä ole tarpeellista muuttaa.
– Rauhaniemen omat järjestyssäännöt eivät tosiaan ota kantaa siihen, millainen uima-asu on. Suomessa on kuitenkin yleiset siveysnormit, joita tulee noudattaa.
Toiminnanjohtaja kertoo, että kylpylästä aiotaan olla yhteydessä Cult Cunthiin. Viikonlopun aikana sähköposteihin ei yleensä vastata. Hänen mukaansa poistetuille henkilöille tullaan selvittämään syy, miksi näin toimittiin.
Allosen mukaan on hienoa, että asiasta käydään keskustelua.
– Mielestäni tasa-arvosta tulee keskustella. Tästä olisi kuitenkin tarpeellista puhua korkeatasoisemmin kuin yhden toimijan kanssa, kuten kunnan tai valtion tasolla. Olisi hyvä pohtia, ovatko nykyiset normit kunnossa ja onko niitä tarve muuttaa.
Suomen vihreiden hurja jakauma: 128 naista, 53 miestä
Naiset dominoivat vihreiden päätöselimiä.
Vihreiden äänestäjäkunta painottuu tutkimusten mukaan yhä enemmän naisiin. Naisten valta todella näkyy myös vihreiden päättäjissä.
Tähän juttuun mukaan otetuista vihreistä päättäjäryhmistä ei löytynyt yhtään, jossa vihreät naiset eivät olisi enemmistö. Naisia on useimmiten jopa suuri enemmistö.
Kun seuraavassa mainitut vihreät luottamushenkilöt laskee yhteen, on lopputulos 128 naista ja 53 miestä.
* Vihreässä eduskuntaryhmässä on 20 kansanedustajaa. Heistä naisia on 17 ja miehiä kolme. Siis naiset-miehet 17-3
* Vihreät ministerit ovat Maria Ohisalo, Krista Mikkonen ja Pekka Haavisto. 2-1
* Vihreiden puoluehallituksessa on 12 varsinaista jäsentä. Heistä naisia on kahdeksan ja miehiä neljä. 8-4
* Vihreiden puoluevaltuuskunnassa on 43 varsinaista jäsentä. Heistä naisia on 27 ja miehiä on 16. 27-16
* Vihreiden kannatus keskittyy väkiluvultaan suurimpiin kaupunkeihin. Kymmenen suurimman kaupungin valtuustoihin juuri valituista vihreistä valtuutetuista on naisia ja miehiä seuraavasti, naiset ensin todettuina:
o Helsinki 11-7
o Espoo 12-2
o Tampere 7-4
o Vantaa 8-1
o Turku 7-3
o Oulu 6-3
o Jyväskylä 10-2
o Lahti 3-2
o Kuopio 5-3
o Pori 5-2
HS Helsingin valtuustosta: He ovat eniten oikealla, he eniten vasemmalla
Professorin mukaan näyttää siltä, että valtuustossa on tapahtumassa polarisaatiota.
Helsingin uudessa kaupunginvaltuustossa lähes kaikki poliittiset ryhmät vaikuttavat liikahtaneen kohti äärilaitoja edelliseen valtuustoon verrattuna, kertoo Helsingin Sanomat.
Vasemmistopuolueet ovat siirtyneet vasemmalle ja oikeistopuolueet oikealle. Helsingin yliopiston politiikan tutkimuksen apulaisprofessori Tuomas Ylä-Anttilan mukaan näyttää siltä, että valtuustossa on tapahtumassa polarisaatiota.
– Lisäksi vaikuttaa selvemmin siltä, että jos olet vasemmalla, olet myös liberaali. Jos olet oikealla, olet konservatiivi, Ylä-Anttila sanoi HS:lle.
Arvokartan mukaan askeleen oikealle ovat ottaneet perussuomalaiset, keskusta, RKP ja kokoomus. Vasemmalle taas ovat liikkuneet vihreät, vasemmistoliitto ja SDP.
Lisäksi konservatiivisempaan suuntaan ovat liikkuneet kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset, liberaalimpaan vihreät, vasemmistoliitto, SDP ja RKP.
Puolueiden sijainnit perustuvat kahdeksaan HS:n vaalikoneen kysymykseen, jotka olivat samat vuonna 2017. Valituista 85 valtuutetusta 83 vastasi vaalikoneeseen.
Oikeistolaisin vaalikoneeseen vastanneista valtuutetuista on kokoomuksen ylikomisario Juha Hakola tasapisteillä puoluetoverinsa, yrittäjä Mia Nygård-Peltolan kanssa.
Vasemmistoliiton Pohjoismaiden vasemmiston pääsihteeri Mia Haglund on sekä vasemmistolaisin että liberaalein valtuutettu tasapisteillä useamman muun kanssa.
Konservatiivisimmat valtuutetut ovat tasapistein perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalén, kansanedustajan avustaja Pia Kopra sekä asianajaja Laura Korpinen.
Yksi liberaaleimmista valtuutetuista on Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana toiminut vihreiden Otso Kivekäs.
Kommentti: Armoa, tissiaktivistit iskivät taas vyön alle
Eroottinen katse on tabu, niin suomalaisilla uimarannoilla kuin saunoissakin.
ARMOA. Feministisen aktivistiryhmän Cult Cunthin tissiaktivistit iskivät taas.
Ja taas taidettiin ampua omaan tissiin.
Ja miehiä vyön alle.
Tällä kertaa ei isketty Linnan itsenäisyyspäiväjuhlien jatkoilla, vaan Tampereella Rauhaniemen kansankylpylässä.
Tai iskettiin ja iskettiin. Tarkoitus oli tiettävästi vain viettää lämmintä kesäpäivää, ei osoittaa mieltä eikä herättää pahennusta.
Joku onneton sielu valitti, kylpylä reagoi ja pyysi poistumaan.
Tissiaktivistit haluavat ajatella, että kun ihmiset näkevät erilaisia rintoja, niitä kaikkia opitaan pitämään ”normaaleina ja neutraaleina”.
Uskon, että heikolla itsetuntovarustuksella varustetut naiset voimaantuvat, kun he näkevät toistensa rintoja. Erilaisia. Kaikenlaisia.
Ongelma on siinä, että samassa tilanteessa miesten voimaantumisesta voitaisiin käyttää myös muita verbejä, jotka ovat tutumpia eroottisista novelleista kuin feministisistä työpajoista.
”Olisi hienoa, ettei nänneihin liitettäisi mitään erotiikkaa ilman, että nännien kantaja itse sitä haluaa.”
Näin kommentoi Jyväskylän Tuomiojärven uimarannalla viime kesänä järjestettyyn Free the Nipple -tissiflashmobiin osallistunut nainen.
JOS tapana olisi valita vuosittain elämälle vieraimmat ajatukset, tämä olisi ollut varmasti kolmen loppukilpailuun päässeen joukossa.
Ehkä jopa roimalla rinnan mitalla edellä niitä kahta muuta.
Ikävä kyllä länsimainen nainen ei voi itse päättää, vetääkö hän miehen katsetta puoleensa. Islamissa asia on ratkaistu peitteellisellä pukeutumisella.
Tai toisin päin: nainen ei voi vetää miehen katsetta puoleensa, jos mies ei näe syytä katsahtaa. Erotiikka ei ole tahdon, vaan taikuuden asia.
Sikälikään maailma ei ole oikeudenmukainen.
En oikein usko, että tissiaktivistit kykenevät muuttamaan ihmisten aivojen rakenteita ja hormonien hyrräyssuuntia, edes niin yksinkertaisten tikapuuaivojen ja hormonilitkujen, kuin millä miehet on maailmaan varustettu.
Elämää ja erotiikkaa, tiivisti Junnu Vainio. Ilman erotiikkaa tällä planeetalla ei olisi elämää. Juttelisimme viisaita, söisimme, nukkuisimme, tekisimme töitä ja tuijottelisimme väliajat jonnekin tyhjin silmin.
Lopulta täällä olisi vain vanhuksia, jotka kuolisivat yksitellen pois. Kaamasen tiellekin lankeaisi suuri hiljaisuus. Kaikki lakkaisivat saamasta. Kukaan ei muistaisi edes kysyä. Luonto ottaisi vallan.
NÄNNI ei ole genitaali, sukuelin, tissiaktivistit korostavat.
No, oli mikä oli, käytännössä se on ihan sama, miksi sitä ei kutsuta. Pitäkööt tunkkinsa, genitaalinsa, mies huokaa.
Tissiaktivisti haluavat lopettaa rintojen ”yliseksualisoimisen”.
”Olisi hienoa, ettei nänneihin liitettäisi mitään erotiikkaa.”
Tissiaktivistien mielestä tasa-arvo ei toteudu naisoletettujen ja miesoletettujen kesken, koska yläosattomuuteen ei suhtauduta samalla tavalla.
Miksi pitäisi suhtautua?
Kuten Timo Soini aivan toisessa asiayhteydessä on todennut, meloni ja omena eivät voi pitää samankokoista lippalakkia.
Aito avioliitto -banderolli on seissyt vuosia vantaalaisen talon edessä, ja nyt sen poistamiseksi kerätään nimiä – ”Tämä on minusta noloa Vantaalle”
Kuntalaisaloite Vantaan Hiekkaharjun Aito avioliitto -banderollin poistamiseksi on kerännyt parissa viikossa yli 1 600 allekirjoitusta.
HIEKKAHARJUN aseman vieressä on käyty vuosia kummallista kiistaa.
Aseman vieressä olevan talon seinään on kiinnitetty Aito avioliitto -yhdistyksen näkemyksiä sukupuolten eroista viestivä banderolli, jota on revitty alas ja asennettu takaisin jo yli viiden vuoden ajan.
Nyt tapahtumaketjussa on otettu uusi askel. Kesäkuun alussa avattu kuntalaisaloite ”Hiekkaharjun Aito avioliitto banderolli on poistettava” vaatii kaupunkia selvittämään keinoja banderollin poistamiseen.
Aloitteen takana on vantaalainen Tuomas Suihkonen, joka oli kuntavaaleissa vasemmistoliiton ehdokkaana.
”Tämä on herättänyt huomiota ja keskustelua vuosien saatossa ja on selvää, että se [banderolli] loukkaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä”, Suihkonen taustoittaa syitä aloitteen takana.
”Tarkoitus on herättää keskustelua siitä, mitä Vantaan kaupunki tai kaupunki yleensä voi pitää katukuvassa.”
Vantaalla banderollille ei tarvitse hakea toimenpidelupaa, joten kaupunki ei puutu sen pitämiseen yksityisomisteisen talon seinällä. Esimerkiksi Helsingissä banderollien pitkäaikainen ripustaminen talojen seinille ei ole sallittua, vaan niille on haettava toimenpidelupaa.
KUNTALAISALOITE banderollin poistamiseksi on kerännyt parissa viikossa yli 1 600 allekirjoitusta. Se on ylivoimaisesti vuoden nopeiten allekirjoituksia kerännyt kuntalaisaloite Vantaalla.
Aloitteesta on tullut tekijälleen hyvää palautetta. Se kertoo Suihkosen mukaan siitä, että muutkin haluavat saada banderollin pois katukuvasta.
Suihkosta kismittää etenkin ristiriita kaupungin toiminnastaan luomien mielikuvien ja tasa-arvoista avioliittolakia vastustavan yhdistyksen banderollin sallimisen välillä.
Esimerkiksi vuonna 2019 kaupunki tiedotti liputtavansa Pride-viikon kunniaksi, ja kaupunginjohtaja Ritva Viljanen puhui Vantaan halusta olla eturivissä poistamassa syrjintää sekä puolustamassa kaikkien oikeutta ihmisarvoon.
”Ja silti annetaan tällaisen banderollin olla esillä katukuvassa, vaikka tiedetään että sen sanoma on loukkaava ja syrjivä”, Suihkonen ihmettelee.
”Tämä on minusta noloa Vantaalle.”
Lue lisää: Vantaan Hiekkaharjussa on banderolli, joka revitään toistuvasti alas – Kärhämä jatkunut jo vuosia
Tuleva miespormestari kuvattiin ilman paitaa, yläosattomissa olevat naiset poistettiin yleisestä saunasta – kysyimme tutkijalta ja suomalaisilta, kenen nänni saa näkyä
Nännikeskustelu pulpahti pinnalle, kun neljä tissiaktivistia poistettiin yleisestä saunasta, ja vain muutamaa päivää myöhemmin tuleva miespormestari kuvattiin Helsingin Sanomiin yläruumis paljaana.
Viikon sisällä nännit ovat puhuttaneet suomalaisia
Viime viikon perjantaina Tampereen Rauhaniemen kansankylpylästä poistettiin neljä kesäpäivää viettävää tissiaktivistia. He olivat tulleet kansankylpylään uimaan ja saunomaan rinnat paljaana. Syy poistamiselle oli se, että he olivat yläosattomissa.
Tämän viikon maanantaina Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin vaalituloksen perusteella Helsingin pormestariksi nousevasta Juhana Vartiaisesta. Jutussa Vartiainen oli uimassa Helsingin uimastadionilla. Tuleva pormestari ui stadikalla nännit viuhuen.
Miksi miehen nänni saa näkyä, mutta naisen ei?
Kysyimme Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen dosentti Leena-Maija Rossilta, mistä nännivihassa on oikein kyse?
Pitäisikö uimarannoilla olla samat säännöt kaikille?
Melaniinia, hiki- ja talirauhasia: muun muassa näistä nänni koostuu. Mutta se, missä yhteydessä nämä rauhaset läväytetään esille, onkin toinen juttu.
Leena-Maija Rossi ajattelee, että nännien herättämän vihastuksen syy lienee siinä, että paljastaessaan nänninsä jotenkin muuten kuin heteroeroottisissa mielessä, naiset korostavat rintojensa kuuluvan heille itselleen. Heteropatriarkaalisessa kulttuurissa naisten rintoja on pitkään määritelty miesten näkemysten mukaan.
– Jotkut tutkijat ovatkin huomauttaneet, että naisilla on omiin rintoihinsa heikot omistusoikeudet. Oletus on, että naisten rinnat kuuluvat kaikille, mutta etenkin miehille.
Eri sukupuolten nännit ovat samalla tapaa erogeenisiä kohtia, mutta rintojen peittäminen on osaltaan seksualisoinut naisvartaloa. Osa naisille suunnitelluista uima-asuista peittää juuri ja juuri rintoja erotisoivan nännin.
– On tietenkin ongelmallista, että vain tietynlaiset, tietyn muotoiset, kokoiset ja tietynsukupuoliset ruumiit toimivat seksuaalisuuden tai seksikkyyden merkkeinä.
Rossi ajattelee, että rintojen arkinen paljastaminen vähentäisi ennen pitkää naisnännin puoleensa vetämää huomiota. Vaikkapa uimarannalla voisi nähdä monenlaisia rintoja.
– Myös se voisi vaikuttaa, jos esimerkiksi uimarannoilla kaikkia koskisivat samanlaiset peittämisen säännöt tai paljastamisen mahdollisuudet.
Hän kuitenkin muistuttaa, että jokaisella tulee olla oikeus vartalonsa peittämiseen.
Tissiskandaalit kertovat siveysnormeista
Siveysnormit. Niihin vetosi Rauhaniemen kansankylpylän toiminnasta vastaa TaTU Tampere ry:n toiminnanjohtajan Juho Allonen, kun neljä yläosattomissa olevaa tissiaktivistia poistettiin paikalta.
Onko Suomessa olemassa jonkinlaiset siveysnormit ja jos on, mistä ne kumpuavat?
– Kyllä Suomessakin on olemassa näitä normeja, kuten toistuvat tissiskandaalit osoittavat. Tai se, että raiskattua naista saatetaan syyllistää häneen kohdistuneesta rikoksesta vedoten hänen pukeutumiseensa, Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen dosentti Leena-Maija Rossi sanoo.
Rossin mukaan osa normeista juontaa juurensa uskonnollisten yhteisöjen normistoista: naisen kehoa on pidetty lähtökohtaisesti uskonnoissa seksuaalisempana.
Naisten on myös pitkään ajateltu olevan se sukupuoli, joka pukeutuu tietoisemmin ja etenkin miehiä varten. Tietenkin pukeutumista ovat aikojen saatossa säännelleet vaihtelevat muodit ja normit kehon peittämisestä ja paljastamisesta.
– Toki naiset normeja toistamalla ylläpitävät ja vahvistavat niitä itsekin. Normit ovat yhteisöllisesti niin vahvasti juurtuneita, että niiden muuttaminen vaatii aika laajaa muutosta tietoisuudessa, Rossi kertoo.
Kommentti: Ajaako Ohisalo vihreät marginaaliin?
Vihreissä vallalla olevaa ajattelutapaa moititaan mustavalkoisen dogmaattiseksi, jossa jaetaan väki ”hyviksiin ja pahiksiin”, kirjoittaa Ilta-Sanomien politiikan toimittaja Olli Waris.
VIHREIDEN vaalislogan kuntavaaleissa oli: ”Huomenna Suomi on vihreä”.
Ei tullut Suomesta vihreää.
Vihreät menetti kannatuksestaan 1,9 prosenttiyksikköä siitä huolimatta, että vihreillä oli ennätysmäärä ehdokkaita yli kahdessasadassa kunnassa. Vihreiden kannatus oli 10,9 prosenttia.
Valtuutettujen määrä laski noin viidenneksellä ja kannatusta hupeni lähes kaikissa Suomen suurimmissa kaupungeissa, muun muassa Helsingissä (4,3 prosenttiyksikköä), Tampereella (4,5), Turussa (5,1), Espoossa (4,4), Vantaalla (4,5), Jyväskylässä (2,5), Oulussa (2,4) ja Lahdessa (3,5).
Luulisi hälytyskellojen soivan ottaen huomioon, että vihreillä on ollut perinteisesti paljon kannatusta nuorten kaupunkilaisten ja opiskelijoiden parissa.
VIHREISSÄ onkin ruodittu vaalitappion syitä näkyvästi ja avoimesti, mikä on johtanut IS:n tietojen mukaan puheisiin siitä, että ”patriarkaatti dissaa nuoria naisia”.
– Toistetaan kaikki yhdessä ääneen: tuli vaalitappio, vihreiden ex-kansanedustaja ja tamperelaisvaltuutettu Oras Tynkkynen kirjoitti blogissaan.
– Kiire tulee palauttaa vihreät liberaaliksi yleispuolueeksi, vihreiden entinen kuntapoliitikko Otto Lehtipuu kommentoi ja katsoi vihreiden ”heittäytyneen vasemmistopuolueeksi”.
Vihreiden entinen puheenjohtaja, europarlamentaarikko Ville Niinistö ei pitänyt ongelmana sitä, että vihreiden talouslinja olisi siirtynyt vasemmalle, vaan sitä, että puolue on lähes kadonnut talouskeskustelusta.
Niinistö kirjoitti myös, että vihreiden tulisi tukea viestinnällään sitä, että ”olemme olemassa laajasti suomalaisten yhteistä hyvinvointia edistäviä tavoitteitamme varten”.
– Symbolinen viestintä symbolisista saavutuksista omille kannattajille voi myös helposti olla poissulkevaa, jos sen käsittelemät asiat eivät kosketa viestin vastaanottajaa, Niinistö opasti.
AVAINSANA on poissulkevaa.
Vihreissä vallalla olevaa ajattelutapaa moititaan mustavalkoisen dogmaattiseksi, jossa ”rakennetaan lahkolaisuutta” ja jaetaan väki ”hyviksiin ja pahiksiin”.
Vihreiden puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo näytti yhden esimerkin ulossulkemisesta puhuessaan vaalikampanjan aikana Sdp:stä ja kokoomuksesta ”autopuolueina”.
– Ei, ei, ei, meidän pitää miettiä keinoja, millä saadaan mahdollisimman moni ihminen mukaan, vihreistä parahdetaan.
Osa vihreistä vierastaa kulttuurisotia, tunneviestintää ja Instragram-feminismiä, jossa sosiaalista mediaa käytetään maailman vääryyksien julistamiskanavana.
– Isoin kysymys on siinä, halutaanko kaventaa vai laventaa omaa viestiä, tarttumapinta vihreisiin ohenee kovaa kyytiä, puolueesta valitellaan.
KYSYMYS on paljolti politiikan tekemisen tavasta. Yhtenä esimerkkinä käytetään keskustelua Turun sateenkaarisuojatiestä.
– Sillä ei ole tuon taivaallista merkitystä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien kannalta, onko Turussa sateenkaaren värein maalattu suojatie. Se auttaa, että uudistamme translakia, että on riittäviä palveluita samaa sukupuolta oleville pareille ja koulutuksessa on kunnon valmiudet opettaa ihmisten moninaisuudesta, vihreistä kommentoidaan.
Yksi herkkä kysymys koskee vihreiden ”miesongelmaa”. Vihreät on ollut Suomen suurin puolue naisten keskuudessa, mutta miesten keskuudessa kannatus on hyvin vaatimatonta.
Vihreissä kysytään, innostaako puolue miehiä, jos ulospäin näyttää siltä, että puolue on vahvasti nuorten naisten hyppysissä.
– Jos meillä on voittopuolisesti naisia, aletaanko politiikasta puhua tavalla, joka viehättää enemmän naisia?
Tinderin käyttö kasvoi pandemiavuonna mutta toi samalla yllättävän muutoksen – ”Deittailu hidastuu, jolloin siihen ei tarvitse enää uupua”
Treffisovelluksista etsitään koronan aikana entistä syvällisempää yhteyttä.
SUOMALAISET ovat muuttaneet deittisovellusten käyttöään koronan aikana. Koronavuosi 2020 oli deittailusovellus Tinderille vilkkain vuosi koskaan, mutta swaippailujen lisääntymisestä huolimatta nettideittailu näyttää koronan aikana muuttuneen vähemmän pinnalliseksi.
”Nyt keskitytään yhteen ihmiseen kerrallaan, mikä on ehdottomasti vasta koronan aikana tullut ilmiö”, kertoo nuoruuden ihmissuhteita tutkinut Heli Vaaranen Väestöliitosta STT:lle.
Korona-aikana moni on kokenut järkytyksiä ja myös menetyksiä. Vaaranen kuvailee tätä ravistelevaksi kokemukseksi ja uumoilee pandemian vaikuttavan ihmisten perusarvoihin.
”Deittailu tulee muuttumaan siten, että sen pinnallisuus vähenee ja syvemmät arvot, kuten empaattisuus ja muista ihmisistä välittäminen nousevat tärkeydessä muiden asioiden ohi.”
KORONARAJOITUSTEN noudattaminen on myös luonut uusia rajaehtoja sille, kuinka potentiaalisiin kumppaneihin suhtaudutaan.
”Henkilön, joka ottaa rajoitukset vakavasti ja käyttää maskia, on vaikea deittailla henkilöä, joka vaikkapa ei usko koronaan tai pitää sitä liioitteluna”, Vaaranen sanoo.
Nettideittailua tutkinut Anne Holappa Turun yliopistosta on huomannut, että koronaan ja sen tuomiin rajoituksiin suhtautuminen otetaan nykyisin deittisovelluksissa esille heti omassa esittelytekstissä. Potentiaalinen treffikumppani saattaa toivoa maskin käyttämistä treffeillä tai turvavälin säilyttämistä.
”Se, mikä on korona-aikana muuttunut, on se, että potentiaalisten matchien suhtautuminen korona-aikaan ja siihen liittyviin rajoituksiin tulisi vastata toisiaan”, Holappa kommentoi sähköpostitse STT:lle.
KORONAN aikana treffikumppaneita on löydetty kuten ennenkin, osin netistä ja osin todella perinteisesti, kuten yhteisten kavereiden kautta, Holappa kertoo.
Korona on normalisoinut sen, että treffit voidaan pitää jonkin kuvallisen sovelluksen, kuten videopuhelun kautta. Tinderin omien tilastojen mukaan lähes puolet sen käyttäjistä oli vuonna 2020 kokeillut videotreffejä.
Holappa muistuttaa, ettei tutustuminen etänä ole ilmiönä uusi. Aina on ollut niitä, jotka haluavat tutustua hitaasti ja rauhallisesti kirjoitellen tai puhelimessa puhuen.
Virtuaalitreffit jäänevät korona-ajan jälkeenkin normaaliksi ensitreffien muodoksi, asiantuntijat uskovat.
YHTEISKUNNAN digitalisoitumisen myötä deittisovellusten asema oli nousussa jo ennen koronaa. Samaan aikaan on kuitenkin ollut nähtävissä uupumista nettideittailuun. Heli Vaaranen Väestöliitolta uumoilee, että korona-aika muuttaa deittailukulttuuria pysyvästi.
”Deittailu hidastuu, jolloin siihen ei tarvitse enää uupua.”
Holappa ennustaa, että tulevaisuudessa deittisovellukset vakiinnuttavat asemiaan entisestään. Variaatioita deittisovelluksista julkaistaan paljon ja ne kilpailevat huomiosta markkinoilla.
”Kumppaninetsintä on tarpeena pysyvä. Tulevaisuuden suhteen on selvä aukko ja kysyntä palvelulle, joka edesauttaa tämän tarpeen tyydyttämisessä jollain uudenlaisella tavalla.”
Yleisradioyhtiö herätti Norjassa närää julkaisemalla oppaan, jossa esitellään 60 eri seksiasentoa
Alastonkuvat ovat herättäneet Norjassa runsaasti kritiikkiä, vaikka yleisradioyhtiö NRK:n tavoitteena oli tuoda ilmi seksin monipuolisuuden ilosanomaa.
NORJAN yleisradioyhtiö NRK julkaisi seksioppaan noin puolitoista viikkoa sitten. Mustavalkoisissa valokuvissa ihmiset demonstroivat alasti erilaisia seksiasentoja.
Nyt seksiopas ja NRK:n toiminta ovat saaneet osakseen runsaasti kritiikkiä.
NRK:n toimituspäällikkö Reidar Kristiansenin mukaan ensimmäisen viiden päivän aikana valituksia kertyi noin sata, kertoo norjalainen VG-lehti.
Kuvia on pidetty loukkaavina, ja kritiikeissä on kyseenalaistettu myös se, onko ylipäätään yleisradion tehtävä kirjoittaa seksistä.
Kritiikkiä on myös herättänyt oppaan nostaminen yleisradioyhtiön etusivulle. Tämä on saanut ihmiset kyseenalaistamaan sitä, mitkä uutiset luokitellaan tärkeimmiksi ja mitkä saavat vähemmän näkyvyyttä.
SEKSIOPPAASSA on kuusikymmentä eri seksiasentoa. Verkkosivulta löytyy 15 eri kategoriaa, joiden mukaan inspiraatiota uusiin asentoihin voi hakea. Omat kategoriat löytyvät niin raskaana oleville, miesten väliseen seksiin kuin heteroseksiinkin. Myös akrobaattisempaan menoon ja suuseksiin löytyy omat ideansa.
Kuvissa mallit näyttävät eläytyvän antaumuksella tilanteeseen. Sukuelimiä tai penetraatiota ei näy, mutta naisten nännit näkyvät.
NRK muistuttaa, että kuvissa esiintyvät ihmiset eivät oikeasti ole harrastaneet seksiä kuvaustilanteesta. Sen sijaan kyse on poseeraamisesta.
SEKSIOPPAAN taustalla on nykyisen seksuaalikasvatuksen tila sekä se, miten aiheetta käsitellään yhteiskunnassa.
Kristiansen kirjoittaa NRK:n kommentissa, että seksiä käsittelevää laadukasta ja informatiivista journalismia on vähän verrattuna siihen, miten paljon seksi on esillä nyky-yhteiskunnassa.
Seksuaalikasvatuksessakin on puutteita. Käsityksiä seksistä haetaan pornosta. Se antaa nuorille epärealistisen kuvan seksistä ja voi tuoda paineita. Lisäksi aikuiset saattavat harrastaa sellaista seksiä, joka ei miellytä heitä, Kristiansen kirjoittaa.
NRK haluaa vaikuttaa siihen, että ihmiset saavat realistisemman ja monipuolisemman käsityksen seksistä.
”Seksioppaan avulla NRK haluaa tiedottaa, ettei ole olemassa yhtä tapaa harrastaa seksiä vaan mahdollisuuksia on monia. Seksi ei välttämättä ole sitä, mitä pornossa näytetään”, Kristiansen kirjoittaa.
Opas ottaa kantaa myös penetraatiokeskeiseen seksikulttuuriin. Oppaaseen on tarkoituksella valittu monia sellaisia asentoja, jotka eivät perustu penetraatioon.
Oppaassa muistutetaan lisäksi suostumuksen tärkeydestä. On tärkeää, että molemmat osapuolet ovat samaa mieltä siitä, mitä yhdessä tehdään, oppaassa lukee.
LÄHTÖKOHTAISESTI seksin ja seksuaalisuuden käsitteleminen yleisradioyhtiöissä ei ole tavatonta, eivätkä seksiaiheiset jutut tarkoita automaattisesti palautetulvaa.
Suomessa Yle vietti Erotiikan kevät -teemaviikkoa huhtikuussa. Keskiössä olivat Yle Radio 1:n kuunnelmat, mutta Yle Areenan ja Yle Teeman puolella näytettiin myös muutamia teemaan sopivia elokuvia.
Ylen radion vastaavan tuottajan Olli Juneksen mukaan teemaviikosta saatiin jonkin verran palautetta.
”Saatiin toistakymmentä palautetta eli ei voida puhua palautetulvasta.”
Joukossa oli niin myönteistä kuin kielteistäkin palautetta. Osa ilmaisi, että sisältö ei sovi heidän maailmankuvaansa tai vakaumukseensa. Norjan tapaan tuli myös kyselyitä siitä, miksi seksiä, seksuaalisuutta ja erotiikkaa käsittelevää sisältöä pitää ylipäätään tehdä.
”Tarkoituksena oli avata monikulmainen näkymä seksiin, seksuaalisuuteen ja erotiikkaan.”
Feministisen puolueen puheenjohtaja vaihtuu
Feministisen puolueen puheenjohtaja vaihtuu
Feminististä puoluetta sen perustamisesta asti johtanut Katju Aro ei asetu ehdolle jatkokaudelle Feministisen puolueen puoluekokouksessa Turussa syyskuussa.
Tiedotteen mukaan päätös on tehty jo vuosi sitten ja ollut puoluehallituksen tiedossa siitä asti.
Aro kertoo päätökseen vaikuttaneen sekä halun tehdä tilaa uusille kasvoille että perhesyyt.
– Feministinen puolue on varmasti ollut elämäni tärkein projekti. On ollut kunnia johtaa puolueen kasvua ensimmäisestä orastavasta ideasta varteenotettavaksi vaikuttajaksi sen ensimmäisen viiden vuoden ajan. Olen saanut jättää jälkeni feminismin historiaan ja se on enemmän kuin olisin voinut toivoa, Aro kertoo luopumispäätöksestä kertovassa blogikirjoituksessaan.
Aro pitää puheenjohtajavaihdosta tärkeänä myös siksi, että puolueen ei ole hyvä henkilöityä yhteen ihmiseen.
Aron kausi Helsingin kaupunginvaltuutettuna päättyy kesäkuun lopussa.
Puolue perustettiin kesäkuussa 2016, jolloin Katju Aro tuli valituksi yhdeksi Feministisen puolueen kolmesta puheenjohtajasta yhdessä Katriina Rosavaaran ja Warda Ahmedin kanssa.
Puheenjohtajamalli tyrmättiin patentti- ja rekisterihallituksessa ja vuodesta 2017 Aro on ollut puolueen ainoa puheenjohtaja.
Feministisen puolueen uusi puheenjohtaja sekä puoluehallitus seuraavalle kaksivuotiskaudelle valitaan 5.–6.9.2021 Turussa järjestettävässä puoluekokouksessa.
Suomen Yrittäjien gallup: Perussuomalaiset selvästi suosituin puolue työikäisten keskuudessa – kannatusta etenkin työntekijöiltä ja työttömiltä
Perussuomalaisten kannatus kyselyssä oli 20 prosenttia. Sdp oli toisena 15 prosentin kannatuksella.
PERUSSUOMALAISET on selvästi suosituin puolue työllisten keskuudessa, käy ilmi Suomen Yrittäjien Kantar TNS:llä teettämästä gallupista.
Mielipidetiedustelussa kysyttiin palkansaajilta, yrittäjiltä, ammatinharjoittajilta, lomautetuilta ja työttömiltä, minkä puolueen ehdokasta he äänestäisivät, jos eduskuntavaalit järjestettäisiin nyt.
Perussuomalaiset sai kyselyssä 20 prosentin kannatuksen. Sdp oli toisena 15 prosentin kannatuksellaan. Kokoomusta kannatti 12 prosenttia vastaajista.
Perussuomalaisten kannatus oli korkeinta työntekijöiden ja työttömien keskuudessa. Kannatusta tuli myös alemmilta toimihenkilöiltä, yrittäjiltä tai yksittäisiltä ammatinharjoittajilta.
Matalinta perussuomalaisten kannatus oli johtavassa asemassa olevien ja ylempien toimihenkilöiden keskuudessa.
PERUSSUOMALAISET oli selvästi suosituin puolue miesten keskuudessa: 26 prosenttia kyselyyn vastanneista miehistä kertoi kannattavansa perussuomalaisia.
Naisten keskuudessa suosituin puolue oli Sdp: 18 prosenttia kyselyyn vastanneista naisista kertoi kannattavansa Sdp:tä. Naisvastaajista perussuomalaisia kannatti 14 prosenttia.
Keskustan kannatus kyselyssä oli kahdeksan prosenttia, vihreiden seitsemän prosenttia ja vasemmistoliiton kuusi prosenttia. Rkp:n ja Liike Nytin kannatus oli kolme prosenttia ja kristillisdemokraattien kannatus kaksi prosenttia.
Kyselyyn vastasi 1 002 henkilöä, ja virhemarginaali oli 3,1 prosenttiyksikköä suuntaansa.
TULOKSESSA näkyy se, että perinteisten suurten puolueiden, kuten Sdp:n, keskustan ja kokoomuksen, kannatus on ollut yleisesti ottaen vahvaa vanhempien ikäryhmien sekä eläkeläisten keskuudessa.
Tältä joukolta ei nyt kysytty mielipidettä, vaan kysely kohdistettiin aikuisille Suomessa asuville työikäisille ihmisille. Myöskään opiskelijat eivät olleet kyselyn piirissä.
21 prosenttia kyselyyn vastanneista ei osannut kertoa kantaansa, ei halunnut kertoa kantaansa tai ilmoitti, ettei äänestäisi mitään puoluetta.
Jos kysely olisi ”putsattu” pois näistä ryhmistä, olisi esimerkiksi perussuomalaisten kannatus ollut 26 prosenttia, Sdp:n kannatus 19 prosenttia ja kokoomuksen kannatus 15 prosenttia.
Virhemarginaali 793 vastaajan putsatussa aineistossa oli 3,5 prosenttiyksikköä.
”Voi vaikka löytää jonkun ihanan R-kioskin jonosta” – Sinkkujen äänitorvet Sanna Kiiski ja Inka Willström odottavat koronan aiheuttaman kärvistelyn jälkeen vapauden kesää
Yhteiskunnassamme on pitkään ajateltu, että parisuhde tuo onnen. Sitkeästi elävään parisuhdenormiin on nyt muodostunut särö, sanoo tutkija.
”TÄMÄ on ihan kuin parisuhdekuva. Mieti, jos podcast päättyisikin niin, että meistä tulisi pari!” naurahtaa Inka Willström ystävälleen Sanna Kiiskelle valtavan alppiruusupensaan alla.
Se olisi kieltämättä hauska yllätys.
Kovasti odotettu kesä hohkaa ympärillä erittäin kuumana ja kukkeana. Kiiski ja Willström ovat tulleet Helsingin Haagaan helteiseen Alppiruusupuistoon puhumaan sinkkuudesta.
Kirjailija ja yrittäjä Sanna Kiiski, 46, sekä media-alalla ja ravintolapäällikkönä työskentelevä Inka Willström, 27, ovat pitäneet Supla-audiopalvelussa runsaan vuoden Tinder-päiväkirja-podcastia. Siinä he puhuvat sinkkuna olosta sekä kertovat kokemuksistaan Tinderistä ja deittailusta.
Podcast on saanut innoituksensa Kiisken kirjoittamista Tinder-päiväkirjoista. Hänen päiväkirjamerkintöihin perustuvissa kirjoissaan pitkästä liitosta eronnut kolmen lapsen äiti heittäytyy deittailumaailman syövereihin.
ILMASSA väreilee helteen lisäksi helpotus. Takana on lähes puolitoista vuotta, joiden aikana viranomaiset ovat ohjeistaneet suomalaisia tapaamaan toisiaan niin vähän kuin mahdollista.
Koronarajoituksista puhuttaessa kummastusta ovat herättäneet myös ne viranomaislinjaukset, joiden mukaan tavata saisi vain samassa kotitaloudessa asuvia.
”Totta kai virusta pitää pelätä ja tehdä kaikkensa, jotta se ei tartu. Mutta yhteenkuuluvuus ja sosiaaliset suhteet kuuluvat ihmisen perustarpeisiin”, totesi Turun yliopiston professori, yksinäisyystutkija Niina Junttila HS:lle maaliskuussa.
Nyt koronatilanne on helpottunut, rokotukset etenevät, rajoitukset höllentyvät ja Suomi alkaa jälleen avautua ihmisten kohtaamiselle.
MILLAISTA kesää sinkut Kiiski ja Willström siis uumoilevat?
Ainakin monin tavoin vapautuneempaa kuin kulunut sinkkutalvi koronarajoituksineen, kaksikko tuumaa.
”Deittailu on ollut pitkälti tauolla, koska videotreffit eivät innosta. Mutta olen korona-aikana sentään käynyt kävelytreffeillä katsomassa jäänmurtajaa”, Willström sanoo.
Kiiski ja Willström toivovat, että kesällä uusia tuttavuuksia voisi löytyä muualtakin kuin Tinderistä.
”Ehkä seurusteluelämäkin voi pitkästä aikaa virkistyä, ja kavereidenkin kanssa on ihana viettää vapaammin aikaa. Kesällä voi tavata kivoja kavereiden kavereita tai vaikka löytää jonkun ihanan R-kioskin jonosta”, Willström sanoo naurahtaen.
SINKKUELÄMÄ näyttää kiinnostavan suomalaisia valtavasti.
Kiisken ensimmäinen kirja on Suplan viiden kuunnelluimman kirjan joukossa ja podcastkin Suplan suosituimpien listalla. Lisäksi Nelonen Media on ostanut kirjojen elokuvaoikeudet ja ensimmäisestä osasta on jo tekeillä elokuva.
Myös monet muut sinkkuelämää käsittelevät podcastit keikkuvat viikosta toiseen Spotifyssa Suomen suosituimpien podcastien listalla. Niissä kerrotaan sattumuksia ihanilta ja kamalilta treffeiltä ja pohditaan, millainen kumppani olisi itselle sopiva ja mistä sellaisen voisi löytää.
Mutta miksi sinkkuudesta puhuttaessa keskitytään usein nimenomaan kumppanin etsimiseen? Kyllähän sinkun elämässä on paljon muutakin kiinnostavaa, kuten ystävät, työ ja harrastukset.
TAMPEREEN yliopiston tutkijan Marjo Kolehmaisen mukaan selitys löytynee väkevästä parisuhdenormista.
Pohjoismaissa on globaalisti vertailtuna erityisen paljon yksin asuvia ihmisiä, joista suuri osa on todennäköisesti myös sinkkuja. Suomalaisista yksin asuu jopa 1,2 miljoonaa.
SINKKUELÄMÄ näyttää kiinnostavan suomalaisia valtavasti.
Kiisken ensimmäinen kirja on Suplan viiden kuunnelluimman kirjan joukossa ja podcastkin Suplan suosituimpien listalla. Lisäksi Nelonen Media on ostanut kirjojen elokuvaoikeudet ja ensimmäisestä osasta on jo tekeillä elokuva.
Katju Aro jättää Feministisen puolueen puheenjohtajuuden: "Minun on vaikeaa yhdistää palkkatyötä, vapaaehtoistyötä ja pienen lapsen yksinhuoltajuutta"
Katju Aron mielestä viisi vuotta toiminnassa ollut puolue on henkilöitynyt liikaa häneen. Yksinhuoltajana hän haluaa olla enemmän läsnä lapselleen. Puolue menetti kuntavaaleissa ainoan valtuustopaikkansa Helsingissä.
Viisi vuotta puolueen puheenjohtajana. Sinä aikana syntyi myös oma lapsi. Viisi vuotta tuntuu nyt puolueen puheenjohtajasta pitkältä ajalta. Koko puolue on henkilöitynyt häneen.
Päätös jättää puheenjohtajuus on ollut tiedossa puolueen sisällä jo vuoden päivät, eikä ratkaisua ole tehty kevein perustein.
– On aika tehdä tilaa myös muille. On tärkeää, että puolue ei ole vain yhdet kasvot.
Feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro naurahtaa, että hänen ilmoituksensa jättää puolueen puheenjohtajan tehtävä kuulostaa lähes samalta kuin perussuomalaisten Jussi Halla-Ahon ilmoitus.
– Yhdessähän tätä työtä tehdään. Olisi tärkeää saada myös niitä muita ihmisiä esiin. Toivon, että saamme tuoreen puheenjohtajan, joka lähtee uusin voimin vetämään puoluetta eteenpäin.
Kuntavaaleissa Feministiselle puolueelle tuli tappio
Puolueen toiset kuntavaalit käytiin reilu viikko sitten. Nyt elettiin toisenlaista aikaa kuin vuonna 2017. Koronakriisi oli vielä päällä. Vaaleja oli siirretty. Puolueen alkuaikojen noste ei riittänyt ja puolue menetti sen ainoan valtuustopaikkansa Helsingissä. Puheenjohtajan mielestä tämän kertaiseen menestymättömyyteen oli useita syitä.
– Usein ajatellaan, että me olemme vain yhden asian puolue. Me puhuimme vaaleissa laajasti myös muusta. Puhuimme koulutukseen satsaamisesta, ilmastosta ja kulttuurista. Voi hyvin olla, että näillä kysymyksillä vaaleissa oli vaikea erottua, koska nämä ovat samat kysymykset, joilla vasemmisto saavutti vaalivoittonsa Helsingissä.
Totta tosiaan, kuntavaalien eri alueiden äänestyskartoissa perinteisesti punavihreät itäisen kantakaupungin alueet Kalliossa ja Vallilassa erottuivat vahvasti kokoomuksen sinisen keskeltä.
Aro muistuttaa, että kuntavaaleissa vaikuttaa toki myös hallitus-oppositio -asetelma. Moni on halunnut antaa äänensä hallituspolitiikan puolesta tai sitä vastaan.
Pienpuolueen osa
Aron mielestä eduskunta näkyi monella tapaa näissä kuntavaaleissa. Puolueista Helsingin valtuuston lisäpaikkoja saaneet Perussuomalaiset ja Liike Nyt ovat molemmat eduskuntapuolueita. Koska Feministinen puolue ei tätä ole, heidät jätettiin monissa medioissa kokonaan käsittelemättä vaikka kysymyksessä oli kuntavaalit.
– Eduskunnan ulkopuolinen puolue on aina sen edessä, että äänestäjät myös taktikoivat.
Näkyvyyden tai sen puutteen lisäksi pienpuolueet kamppailevat tietysti myös resurssien puutteesta.
Puolueessa tiedostetaan selvästi se, että puolueen aloitteet provosoivat tiettyjä poliitikkoja enemmän kuin ehkä jonkun toisen aloitteet.
– Kyllä meillä sellainen tietty vastustus on siellä valtuustosalissa ollut koko tämän kauden ajan. Ehkä kuitenkin vähemmän kuin mitä olisin odottanut, Aro naurahtaa.
Feministipuolueessa ihmisoikeudet ymmärretään laajasti, ja ne koskevat kaikkia, myös eri syistä maahan tulijoita. Näkemys maahanmuutosta onkin puolueessa täysin vastakkainen esimerkiksi perussuomalaisten näkemyksen kanssa.
Vaikka täysin vastakkaisilla linjoilla ollaan asiassa, Aron mukaan perussuomalaisilla on kuitenkin oma maahanmuuttopolitiikka, mikä muilta suurilta puolueilta puuttuu kokonaan.
Tutkija lataa: ”Vasemmistopuolueiden jakautuminen sosiaalidemokraattiseen ja vasemmistolaiseen puolueeseen ei ole ollut enää pitkään aikaan perusteltu”
Nykypäivän vasemmistolaisen ja minkä tahansa muunkin liittouman keskeinen kysymys on, miten yhdistää sosiaalisesti tiedostavampi keskiluokka ja sosiaalisesti konservatiivisempi työväenluokka, tutkija Antti Ronkainen sanoo.
Poliittisen talouden tutkija Antti Ronkainen, pohdit vähän aikaa sitten kirjoituksessasi, miksi vasemmisto ei yhdistä voimiaan ja ota valtaa. Avaa hieman, mitä tarkoitit?
Vasemmistopuolueiden jakautuminen sosiaalidemokraattiseen ja vasemmistolaiseen puolueeseen ei ole ollut enää pitkään aikaan perusteltu. Kolmastieläisyyden huippu oli Euroopassa 1990-luvun lopulla, ja sittemmin sosiaalidemokraattinen puolue on tullut erityisesti talouspolitiikassa lähemmäs vasemmistoliittoa.
Lisäksi suuret puolueet ovat kutistuneet keskisuuriksi. Suomessa yhtenäinen vasemmisto saisi nykyisillä gallupeilla ainakin 25 prosentin kannatuksen, joka olisi hyvä lähtötilanne seuraaviin hallitusneuvotteluihin siihen nähden, että nykyisin kaikki puolueet kamppailevat 20 prosentin kannatuksen ylittämisestä. Kokoomuksen 21,4 prosentin kannatus kuntavaaleissa oli suuri voitto.
Lisäksi, jos SDP ja vasemmistoliitto olisivat olleet kuntavaaleissa vaaliliitossa, yhtenäinen vasemmisto olisi voittanut Helsingin, Turun ja Tampereen pormestarit, jotka menivät nyt kokoomukselle. Jos puolestaan EU-parlamentin demari- (S&D) ja vasemmistoryhmät (GUE/NGL) yhdistyisivät, vasemmistosta tulisi parlamentin suurin ryhmä Viktor Orbanin Fidesz-puolueen erottua Euroopan kansanpuolueesta (EPP).
Kun radikaalioikeisto syö keskustaoikeiston kannatusta kaikkialla Euroopassa, demarien ja vasemmistopuolueiden yhdistyminen nostaisi yhdistyneen vasemmiston poliittista painoarvoa, mikä pönkittäisi vasemmiston valtaa pitkäksi aikaa.
Europarlamentissa äärioikeisto ilmeisesti pohtii uuden ryhmän perustamista. Internationalistinen äärikansallismielinen liittouma kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta millaisia paineita tällainen ryhmä voisi aiheuttaa konservatiivisissa mutta EU-mielisissä ryhmissä?
Jos Italian Legan johtaja Matteo Salvini, Viktor Orban ja Puolan pääministeri Mateusz Morawiecki onnistuvat yhdistämään 130 kansanedustajaa yhdeksi ryhmäksi ID:stä, ECR:stä ja Fideszistä, se nousee parlamentin kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi EU-myönteisen Renew Europen ohi.
Tällä olisi merkitystä EU-parlamentin päiväjärjestykseen ja valiokuntien työskentelyyn, mikä todistaisi yhteistyön merkityksestä myös oikealla laidalla.
Vihreät ovat pitkään yrittäneet asemoitua oikeisto–vasemmisto-jaottelun ulkopuolelle vaihtelevalla menestyksellä. Siinä missä Saksassa vihreillä on vahva veto, Suomessa vihreät kokivat murskatappion kuntavaaleissa. Millaisena näet vihreiden aseman tällaisessa ajassa, jossa identiteettipoliittisten kysymysten lisäksi erilaiset talouspoliittiset vaihtoehdot ovat jälleen nousseet merkittävään asemaan?
Ensinnäkin vaalien alhainen äänestysaktiivisuus selittää osaltaan vihreiden heikkoa menestystä, mutta huolestuttavaa on, että vihreät menetti kannatusta ydinalueillaan. Talouspolitiikka on ihmisille yhä tärkeämpää ja siinä mielessä vihreät on väliinputoajia – kokoomus on selkeästi oikeistolaisempi ja vasemmistoliitto ja demarit vasemmalla. Lisäksi kaikki ovat omaksuneet ympäristöpolitiikan osaksi ohjelmiaan.
Kuntavaalien jälkeen on selkeimmin vaadittu, että vihreät olisi selkeämmin sosiaaliliberaali puolue. Tämä strategia voisi kasvattaa vihreiden kannatusta erityisesti siinä tapauksessa, että kokoomus ja perussuomalaiset olisivat samassa hallituksessa.
Toisaalta Suomessa perussuomalaisten nousu tarkoittaa käytännössä, että Vanhasen II hallituksen (kesk+kok+vihr+rkp) kaltaisiin liberaalioikeistolaisiin hallituksiin oikeiston kannatus ei enää riitä.
Vasemmistoliitto outoilee – Li Andersson sydänhalailee seksuaaliseen ahdisteluun syyllistynyttä feministiaktivistia, puolue salli ehdokkuuden vaikka tiesi ongelmista
Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokas, näkyvä somehahmo Juho Pylvänäinen myönsi maanantaina syyllistyneensä seksuaaliseen ahdisteluun. Joukko nimekkäitä feministivaikuttajia on suhtautunut korostetun positiivisesti ulostuloon. Voiko ”sori siitä”-tyyppisellä anteeksipyynnöllä noin vain kuitata seksuaalisen ahdistelun? Tunnettujen feministien Li Anderssonin, Karina Hazardin ja Saara Särmän mielestä näemmä voi. Asiaa on puitu somessa useiden päivien ajan.
Asia lähti purkautumaan Pylvänäisen Facebook-päivityksestä:
”Minäkin olen nimittäin syyllistynyt seksuaaliseen ahdisteluun. Minulle on myös tultu tästä sanomaan päin naamaa jälkikäteen. Lisäksi kuulin aivan hiljattain tutultani, että käytökseni on ollut jossain määrin yleistä tietoa. Olen omalla toiminnallani tehnyt tilasta turvattoman ja luonut siihen pelon ilmapiirin. Tästä asiasta olen edelleen syvästi pahoillani, kuten olin silloinkin kun asiasta minulle sanottiin. Alkoholi ja vakava päihtyminen on ollut vahvasti läsnä, mutta ryyppääminen ei kuitenkaan ole mikään perimmäinen syy. Itsehän minä viinaa olen kurkkuuni kaatanut eikä alkoholijuomien mukana mystisesti tule ihmiseen mitään sellaisia kemikaaleja, jotka itsessään aiheuttaisivat ahdistelua.”
Pylvänäinen myöntää oman toimintansa olevan ristiriidassa hänen omien julkisuudessa esittämiensä kommenttien kanssa:
”Olen jo useamman vuoden puhunut julkisesti seksuaalisen häirinnän vakavuudesta ja pyrkinyt edistämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta julkisuudessa ja kulisseissa. On päivänselvää, että edellä kuvaamani käytös on räikeässä ristiriidassa kaiken sen työn kanssa. Kaikki tekemäni työ on kuitenkin täysin aitoa ja vilpitöntä ja seison sanojeni takana hyvin vahvasti ja tukevasti edelleenkin. Julkinen profiilini on varmasti myös osaltaan lisännyt ihmisten luottamusta minuun, olin sitten humalassa tai en, mikä on osaltaan todennäköisesti vaikuttanut siihen, että seurani on lähtökohtaisesti voitu kokea turvalliseksi päihtymystilasta riippumatta. Sen luottamuksen olen itse pettänyt.”
Ulostulo on vastaanotettu ristiriitaisin tuntein. Huomiota on herättänyt ulostuloa välittömästi seuranneiden positiivisten kommenttien hyökyaalto. Useampi kommentoija on tasoitellut tunteita toteamalla: ”virheetön heittäköön ensimmäisen kiven”
Pylvänäisen ulostuloa ovat käyneet peukuttamassa tai sydänhalaamassa muun muassa feministiliikkeen kärkiniminä tunnetut vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, feministisen ajatushautomon perustaja Saara Särmä sekä kolumnisti Kaarina Hazard.
Poliisi otti kolme kiinni Elokapinaan liittyvän ryhmän mielenosoituksessa, Mannerheimin patsaalle kiivettiin
Helsingin poliisi kertoo ottaneensa kiinni kaksi henkilöä näiden kiivettyä Mannerheimin patsaalle ja yhden, joka ei noudattanut poistumiskäskyä.
HELSINGIN poliisi tiedotti keskiviikkona iltapäivällä Helsingin keskustassa Mannerheiminaukiolla tapahtuvasta vajaan 100 hengen kokoontumisesta. Elokapina-liikkeen mukaan kyseessä oli liikkeeseen kuuluvan Queerkapinan rauhanomainen mielenosoitus.
Mielenosoituksessa kaksi henkilöä kiipesi Mannerheimin patsaalle, johon he kiinnittivät banderolleja ja nauhoja. Poliisi pyysi pelastuslaitokselta kalustoapua saadakseen mielenosoittajat turvallisesti alas.
Patsaaseen kiivenneet henkilöt eivät alkuun totelleet poliisin käskyä laskeutua, mutta kiipesivät kuitenkin itse alas patsaalta. Poliisi otti heidät kiinni niskoittelusta. Poliisin mukaan kiipeilijät käskettiin alas turvallisuussyistä.
Ekokapinan mukaan poliisi poisti Mannerheimin patsaaseen kiinnitetyt nauhat ja banderollit.
Lisäksi poliisi otti kiinni kolmannen henkilön, joka ei totellut poliisin poistumiskäskyä.
Iltakuuden aikaan Helsingin poliisi kertoi kokoontumisen olevan päättymässä ja poliisin lopettavan sen valvonnan. Poliisin mukaan se ei saanut kokoontumisesta etukäteen mielenosoitus- tai tapahtumailmoitusta.
ELOKAPINA-LIIKKEESEEN kuuluva Queerkapina kertoi iltapäivällä Twitterissä aloittavansa EkoQueerUtopia-nimellä kulkevan tapahtuman Kiasman edessä.
Elokapinan mukaan tapahtuma oli rauhanomainen mielenosoitus ja katujuhla, jolla vedotaan ekososiaalisesti oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta.
Queerkapina pyrkii omien sanojensa mukaan yhdistämään toiminnassaan ympäristöliikettä ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liikkeitä.
Ennen yritys saattoi korostaa isänmaallisuutta, nykyään se osallistuu Pride-viikolle – tutkimuksen mukaan vähemmistöjen edun huomioiminen parantaa yrityksen markkina-arvoa ja kannattavuutta
Kun yritykset osallistuvat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia puolustavaan Pride-tapahtumaan, kyse voi olla mukautumisesta ajan henkeen ja identiteettipolitiikan noususta, sanoo kuluttajatutkimuksen dosentti Samuel Piha.
Suomen suurin Pride-tapahtuma on tällä viikolla vietettävä Helsinki Pride -viikko. Tällä viikolla tapahtumia on myös Ruovedellä, Pieksämäellä ja Kauhajoella.
Pihan mukaan liberaaliin ajan henkeen ja vallitseviin virtauksiin mukautuminen on osa yritysten toimintaa. Vielä kymmenen vuotta sitten yritys saattoi erottautua sillä, että se osallistui Prideen.
– Aiemmin, kun ajan henki on ollut toisenlainen, niin yrityksiltä on ehkä edellytetty isänmaallisuuden korostamista ja muuta tällaista, kuvailee Piha.
Pihan mukaan yritys ei välttämättä yritä erottautua edukseen osallistumalla Prideen, vaan kyse on enemmän yrityksen sisäisestä viestinnästä.
Yritys viestii omaa identiteettiään esimerkiksi nykyisille ja tuleville työntekijöilleen.
Vaasan yliopiston laskentatoimen ja rahoituksen professorin Sami Vähämaan tutkimusryhmä on tutkinut yhdysvaltalaisella aineistolla, että seksuaalivähemmistöjen huomioiminen parantaa yritysten markkina-arvoa, kannattavuutta ja innovatiivisuutta.
Tutkimusaineistossa huomioitiin esimerkiksi, miten yritykset ottavat huomioon vähemmistöihin kuuluvat työntekijät. Kyse ei siis ollut pelkästään markkinoinnista ja ulospäin viestittävästä kuvasta.
Vähämaan arvion mukaan Suomessa ihmisten keskimääräinen asenne on liberaalimpi ja sallivampi Yhdysvaltoihin verrattuna.
– Yhdysvalloissa iso osa ihmisistä on konservatiivisia ja suhtautuu selkeästi kielteisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin.
Vähämaa ja Piha arvioivat, ettei Pride-viikkoon osallistumisella ole ainakaan negatiivista vaikutusta yrityksen menestykseen.
Toisaalta Piha muistuttaa, että tällä hetkellä yhteiskunnallinen keskustelu on herkkää, jolloin yllättävätkin asiat voivat vaarantaa yrityksen maineen.
Kuitenkin ihmisen tarpeet menevät helposti yhteiskunnallisten ajatusten edelle.
– Jos yritys tarjoaa jotain tuotetta, jota ihminen tarvitsee, niin aika harva on niin vihainen, ettei ostaisi tuotetta siksi, että yritys on Pridessa mukana, sanoo Piha.
Sami Vähämaa uskoo, että esimerkiksi Facebookissa tapahtuva negatiivinen kommentointi Pride-kannanottoihin ei edusta ihmisten enemmistön ajatuksia.
– Uskaltaisin väittää, että Suomessa vaikutus on nolla tai positiivinen. Ainakaan se ei haittaa niin paljon, että jos joku yritys osallistuu Pride-viikkoon, niin alettaisiin boikotoida yritystä tai ei mennä vaikka jonkun hotelliketjun hotelleihin, sanoo Vähämaa.
Vähämaan mukaan yritykset selvittävät esimerkiksi taustatutkimuksilla, millainen toiminta on niille hyödyllistä pitkällä aikavälillä.
Tutkijoiden mukaan yritysten kannanotot vaikuttavat osaltaan yhteiskunnan keskusteluilmapiirin rakentumiseen.
– Ainakin osa yrityksistä on aika aktiivisia yhteiskunnallisia keskustelijoita nykyään, sanoo Piha.
Pihan mukaan markkinointitutkimuksessa huomioidaan yhä enemmän, että vaikka voiton tavoittelu on yrityksille hengityksen kaltainen elinehto, ne vaikuttavat ympäristöönsä myös monilla muilla tavoilla.
Pihan mukaan ei ole kestävää viestintää ja markkinointia, jos yritys lähtee Prideen saadakseen hyvää mainontamateriaalia.
Hanna Sarkkinen: Sukupuolineutraali kieli parantaa perheiden oikeuksia
Ministerin mukaan perhevapaauudistus astuu voimaan ehkä jo ensi syksynä.
Tiistaina sosiaali- ja terveysministeriksi nimetty Hanna Sarkkinen (vas.) pitää sukupuolineutraalia lainsäädäntökieltä tärkeänä osana pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen perhevapaauudistusta.
– Tulevassa perhevapaauudistuksessa lainsäädännön kieli muuttuu sukupuolineutraaliksi. Vanhemmat saavat tulevaisuudessa vanhempainpäivärahaa vanhemmuutensa perusteella, ei sukupuoleensa sidotusti. Vanhemmat voivat jatkossa myös luovuttaa perhevapaitaan puolisolleen, toiselle vanhemmalle sekä tämän puolisolle tai muulle huoltajalle, Sarkkinen kirjoittaa ministeriön kolumnissa.
– Uudistus parantaa näin sateenkaariperheiden oikeuksia yhdenvertaisiin vanhempainvapaisiin. Nykytilanteeseen nähden uudistus tuo vapaiden käyttöön myös enemmän joustoja, jotta erilaiset elä-mäntilanteet ja perheiden toiveet tulisi paremmin huomioiduksi.
Sarkkisen mukaan uudistus edistää vanhempien välistä tasa-arvoa ja huomioi aiempaa paremmin erilaiset perhemuodot.
Hän katsoo, että ihmisten ja perheiden monimuotoisuus on rikkaus, jota yhteiskunnan rakenteiden tulee paremmin tukea.
– Uudistuksen valmistelussa olemme kuulleet useita eri tahoja mm. perhe- ja tasa-arvojärjestöjä. Saamamme palaute on kallisarvoista ja olemme sen perusteella vielä hioneet lakiesityksen yksityiskohtia. Tasa-arvoisempi perhevapaauudistus etenee syksyllä eduskuntaan ja astuu toivottavasti voimaan jo ensi vuoden syksynä, Sarkkinen sanoo.
– Työtä riittää edelleen, jotta ihmisoikeudet toteutuisivat yhtäläisesti kaikille myös Suomessa. Tuleva perhevapaauudistus ottaa merkittävän askeleen kohti oikeudenmukaisempaa perhevapaajärjestelmää, jossa jokaisella lapsella on yhdenvertaiset oikeudet perhevapaisiin vanhempiensa kanssa perhemallista riippumatta.
Susanna, 28, etsi seksitöntä parisuhdetta – löysi vuosien etsimisen jälkeen vihdoin kumppanin: ”Meinasin jo luovuttaa”
Romantiikkaa kaipaavan aseksuaalin voi olla hyvin vaikea löytää kumppania yhteiskunnassa, jossa valtaosalle seksi on tärkeä ja olennainen osa parisuhdetta. Susanna Kyrön toive parisuhteen löytymisestä ehti jo hiipua.
– Melkein kaikki käy, kunhan vaatteet ovat päällä.
Näin 28-vuotias Susanna Kyrö havainnollistaa omaa seksuaalisuuttaan. Susanna kaipaa tavanomaiseen parisuhteeseen kuuluvaa romantiikkaa, kuten hellyyttä, suukottelua ja henkistä kumppanuutta.
Seksissä menee kuitenkin raja. Sitä nainen ei kaipaa lainkaan, eikä hän ole koskaan elämässään tuntenut seksuaalista vetoa kehenkään.
– Aluksi ajattelin olevani ihan vain tavanomainen biseksuaali, sillä koin tuntevani ihastusta ja romanttista vetoa ihmisiin sukupuolesta riippumatta. Pian kuitenkin aloin kyseenalaistaa asiaa, sillä ajatus seksistä kenenkään kanssa tuntui luotaantyöntävältä, Susanna kertoo.
– Lopulta ymmärsin, ettei seksi vain ole minun juttuni, vaikka parisuhdetta kaipaankin elämääni. Nykyään olen suuntautumiseltani aseksuaali lesbo.
Susanna tuli muutama vuosi sitten kaapista löydettyään Youtubesta videoita, joissa aseksuaalit avautuivat kokemuksistaan.
Susanna kuvaa itsekin Youtube-videoita, ja parissa niistä hän onkin rohkaistunut puhumaan aseksuaalisuudestaan.
– Ensimmäisen seksuaalisuuttani käsittelevän videon kuvaaminen jännitti. Lähinnä vain ystäväni olivat siihen mennessä tienneet asiasta, Susanna muistelee.
Aseksuaali, muttei aromanttinen
Setan määritelmän mukaan aseksuaalisuus kattaa alleen seksuaalisuudeltaan hyvin kirjavan joukon ihmisiä. Lähtökohtana aseksuaalisuudessa on se, ettei henkilö koe seksuaalista vetovoimaa toisia kohtaan.
Joillain aseksuaaleilla voi olla seksuaalinen vietti, vaikkeivät he kokisikaan tarvetta toteuttaa sitä muiden kanssa.
Aromanttisuus puolestaan merkitsee sitä, ettei henkilö koe romanttista vetovoimaa toisia kohtaan. Aromanttinen ei kaipaa suhteita, joissa esimerkiksi suukotellaan, silitellään tai ollaan muutoin romanttisesti lähekkäin.
– Olen törmännyt usein siihen harhaluuloon, että aseksuaali on aina yhtä kuin aromanttinen. Joudun aina uusia ihmisiä tavatessani varautumaan ikään kuin ”diaesityksellä”, jossa kerrotaan, mitä on aseksuaalisuus ja että mitä se merkitsee omalla kohdallani, Susanna sanoo.
– Ei riitä, että tulee kerran elämässään kaapista ulos, vaan omaa seksuaalisuuttaan saa jatkuvasti perustella. Se on toisinaan aika raskasta.
Treffit eivät johtaneet mihinkään
Miten romantiikkaa kaipaava aseksuaali voi löytää vierelleen kumppanin yhteiskunnassa, jossa valtaosalle seksi on tärkeä ja olennainen osa parisuhdetta?
Nykyään ainakin länsimaisissa yhteiskunnissa jokaisella tulisi olla mahdollisuus valita kumppaninsa rakkauden eikä pelkkien järkisyiden vuoksi tai siksi, että parisuhteessa olisi pakko olla.
Valinnanvapauden vuoksi kenellä tahansa voi olla vaikeuksia löytää sitä oikeaa ihmistä, johon rakastuu ja haluaa todella sitoutua. Romanttinen aseksuaalisuus kuitenkin moninkertaistaa nämä vaikeudet.
USU: Maria Ohisalon mukaan vihreissä ei ole ”miesongelmaa”
Vihreiden puheenjohtajan mukaan puolueen teemat kiinnostavat miehiäkin.
Vihreiden puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo ei näe puolueensa edustajien sukupuolijakaumassa ongelmaa. Ohisalo kommentoi asiaa Uutissuomalaisen haastattelussa, jonka on julkaissut muun muassa Uusimaa.
Vihreiden kuntavaaleissa valituista valtuutetuista 74,1 prosenttia on naisia. Vihreiden eduskuntaryhmässä taas on 20 kansanedustajaa, joista 17 on naisia.
Syyksi vinoumalle on tarjottu sitä, että puolueen teemat eivät kiinnostaisi miehiä. Tätä Ohisalo ei allekirjoita.
– Ilmastonmuutos, luonnon kantokyky, tasa-arvon, työn ja toimeentulon kysymykset ovat varmasti teemoja, joista miehetkin ovat kiinnostuneita. En minä ainakaan halua sanoa, etteivät jotkut asiat olisi jollekin sukupuolelle tärkeitä, Ohisalo toteaa.
Ohisalon mukaan sukupuolijakauma kielii sen sijaan siitä, että Vihreiden äänestäjät tahtovat äänestyspäätöksillään edesauttaa vähemmän edustettujen ihmisryhmien pääsyä päätöksentekijöiksi.
Hänen mukaansa sukupuolijakaumaa tarkastellessa tulee myös ottaa huomioon koko poliittinen kenttä, ei ainoastaan Vihreitä.
– Kun katsoo politiikan kenttää kokonaisuutena, niin kyllä miehet ovat edelleen ihan hyvin edustettuina, Ohisalo sanoo sarkastiseen sävyyn.
Ukraina laittoi naissotilaat marssimaan korkokengissä – "Vaikea kuvitella mitään typerämpää"
Ukrainan viranomaiset ovat saaneet lokaa niskaansa sen jälkeen, kun puolustusministeriö julkaisi kuvia naissotilaiden marssista korkokengissä, kertoo muun muassa the Guardian.
Ukraina valmistautuu ensi kuussa vietettävään vuosipäivään, jossa juhlistetaan maan itsenäistymistä Neuvostoliiton hajottua 30 vuotta sitten. Maan puolustusministeriö julkaisi perjantaina kuvia, joissa naissotilaat harjoittelevat tulevaa juhlamarssia varten korkokengissä.
– Tänään harjoitellaan ensimmäistä kertaa korkokengissä. Korkokengissä marssiminen on hieman hankalampaa kuin armeijan saappaissa, mutta me yritämme, kadetti Ivanna Medvid sanoi ministeriön sivuilla.
Maan parlamentissa monet ex-presidentti Petro Poroshenkon tukijat tulivat parlamenttiin korkokengissä ja ottivat kantaa sen puolesta, että myös puolustusministeri Andrii Taranin pitäisi laittaa korkokengät paraatiin.
Osa kansanedustajista vastustaa näkyvästi naisten korkokenkämarssia sanoen sen olevan terveysriski.
– On vaikea kuvitella mitään typerämpää ja vaarallisempaa ideaa, totesi Golos-puolueen edustaja Inna Sovsun.
Hän lisäsi, että sotilaat puolustavat maataan, eikä heitä pitäisi saattaa naurunalaiseksi.
Lainsäätäjien edustaja Olena Kondratuyk vaati viranomaisten julkista anteeksipyyntöä sen jälkeen, kun he ovat nöyryyttäneet naisia.
Ukrainan armeijassa on yli 31 00 naista.
"Miesmäisten" naisurheilijoiden kohtelu kuohuttaa jälleen – "Mitä ihmeen syrjintää tämä on, että nostetaan esiin yksittäisiä urheilijoita?"
Managerilegenda ei lähettäisi kohun keskelle joutuneita namibialaisnaisia Tokion olympialaisiin. Syynä on juoksijoita varmuudella odottava mediamylly, jonka volyymi voi olla nuorille urheilijoille liikaa.
Keskiviikkona Puolan Bydgoszczissa järjestetystä yleisurheiluillasta kantautui kovan luokan tulosuutinen. Vastikään 18 vuotta täyttänyt namibialainen Christine Mboma juoksi naisten 400 metrillä ajan 48,54, joka on maailman kärkitulos tällä kaudella. Aika nostaa Mboman kaikkien aikojen tilastossa seitsemänneksi.
Torstaina, alle 24 tuntia kilpailun jälkeen toinen uutinen oli valmis: Mboma ei kilpaile Tokion olympialaisissa.
Namibian olympiakomitea tiedotti perjantaina, että Mboma ja hänen maannaisensa Beatrice Masilingi eivät ole edustuskelpoisia päämatkallaan 400 metrillä. Namibian olympiakomitean mukaan syynä ovat Mboman ja Masilingin liian korkeat luonnolliset testosteroniarvot.
Masilingi on Mboman tavoin 18-vuotias. Kaksikko nousi parrasvaloihin samassa 400 metrin kisassa huhtikuussa, kun Mboma juoksi ajan 49,22 ja Masilingi 49,54.
Heidän edustusoikeutensa Tokion olympialaisiin estää Kansainvälisen yleisurheiluliiton World Athleticsin sääntöpykälä, joka koskee hyperandrogeenisia eli niin sanottuja DSD-urheilijoita (Difference of Sexual Development). Kyseisten naisurheilijoiden testosteronitasot ovat luontaisesti korkeammalla kuin naisilla yleensä.
WA:n loppuvuodesta 2018 käyttöön ottaman säännön mukaan naiset kuten Mboma ja Masilingi voivat kilpailla liiton alaisissa kilpailussa vain, mikäli he laskevat testosteronitasojaan lääkityksen avulla tietyn raja-arvon alle. Sääntö koskee vain naisten juoksumatkoja, jotka ovat pituudeltaan 400 metristä mailiin (1 609 metriä).
Vuosia jatkunut vääntö
Yleisurheilussa naisten luontaisesti korkeat testosteronitasot on aiheena ollut pinnalla vuodesta 2009, jolloin eteläafrikkalainen Caster Semenya voitti 800 metrin MM-kultaa. Tämän jälkeen Semenyan osallistumisoikeudesta naisten kisoihin on väännetty eri oikeusasteissa usein eri tuloksin.
Lopputulos oli kuitenkin, ettei Semenya voi puolustaa Tokiossa vuosien 2012 ja 2016 olympiavoittojaan omana itsenään.
Semenyan manageri Jukka Härkönen on jo vuosia kieltäytynyt kategorisesti puhumasta suojattinsa asioista. Näin on nytkin. Sen sijaan Mboman ja Masilingin tilannetta hän suostuu kommentoimaan.
– Tiedän, moni kollegani tietää ja varsinkin moni valmentajakollegani tietää Yhdysvaltain mestaruuskilpailuista pari naista, joilla testosteronitasot ovat varmasti korkealla, mutta he eivät kilpaile näissä WA:n säännön käsittävissä lajeissa, Härkönen sanoo.
Saatko seurustelurahaa? Psykoterapeutti varoittaa, mihin se voi johtaa
Kumppanilta saatu raha voi olla vilpitöntä välittämistä toisesta – tai jotain aivan muuta.
”TYTTÖYSTÄVÄNI on alkanut vaatia seurustelurahaa, jotta saa maksettua pakolliset kauneuskustannukset (meikit, kampaaja, yms.). Onko tämä joku vitsi vai maksatteko muutkin tällaista?”
Näin ihmettelee eräs kyselijä Vauva.fi-sivuston keskustelupalstalla.
Vastaajista osa pitää seurustelurahaa täysin normaalina käytäntönä. Kumppania on tavallista tukea etenkin, jos pariskunnan tulotasot eroavat suuresti toisistaan.
”Kyllä meillä mies maksaa minulle sellaista kuukausirahaa, yleensä jotain 300–700 euroa kuussa. Käytän sen usein sisustamiseen jne. yhteiseen, mutta laitan myös säännöllisesti tuon rahan avulla ripset ja käyn kampaamossa. Hän maksaa myös minun salikortin ja tekee sen ihan omasta halustaan. Hän tahtoo, että meillä on sama elintaso huolimatta siitä, että hän tienaa vuodessa 100k enemmän kuin minä.”
”No mutta totta kai! Pitäähän sitä poikaystävän vuoksi kaunistautua eikä se ilmaista ole.”
Osa kommentoijista vaikuttaa kuitenkin olevan sitä mieltä, että seurustelurahan maksaminen ei kuulu suomalaiseen tasa-arvoiseen parisuhteeseen.
”Dubaissa nämä. Ei normaalia täällä.”
”Et todellakaan anna. Sanot, että kelpaat ilman meikkiä.”
”What! Penniäkään en ole poikaystävältäni saanut. Voisikohan niitä vaatia takautuvasti?”
Onko seurusteluraha vilpitön tapa osoittaa toiselle välittämistä ja huolenpitoa vai voiko taustalla piillä jotain muutakin?
Toiseen saa turvautua
Väestöliiton Terapiapalveluiden pari- ja perhepsykoterapeutti Suvi Kiuas tunnustaa, ettei ole törmännyt seurustelurahan käsitteeseen aiemmin, mutta tietää, että raha on asia, josta parisuhteessa keskustellaan ja riidellään paljon.
Hyvinvoivassa parisuhteessa talouteen liittyvät ajatukset ovat hänen mukaansa jaettuja ja parisuhteessa kannetaan yhdessä huolta siitä, että molemmat pärjäävät taloudellisesti.
Tulotasot suhteen osapuolten välillä voivat kuitenkin olla hyvinkin erilaiset, ja elämässä saattaa tulla vastaan aikoja, jolloin kaipaa kumppanilta tukea taloudelliseen tilanteeseen.
Toiseen saa turvautua, eikä yksin tarvitse selviytyä, Suvi Kiuas sanoo. Omasta taloudellisesta hyvinvoinnista voi olla ihanaa jakaa toisellekin.
– Kun taloudellinen tuki toiselle on vilpitöntä ja pyyteetöntä huolenpitoa, se voi olla todella tärkeää myös suhteen hyvinvoinnin kannalta. Kokemus siitä, että minusta pidetään huolta, on tärkeä ja lämmin tunne. Samoin kuin se, että haluaa huolehtia toisesta, Kiuas miettii.
Siinä vaiheessa, jos taloudelliseen tukeen liittyy kiitollisuudenvelkaa tai vaatimuksia toista kohtaan, voi siitä olla parisuhteen hyvinvoinnin kannalta haittaa, psykoterapeutti huomauttaa.
– Jos taloudellinen tuki saa toisen tuntemaan itsensä riippuvaiseksi toisesta, muuttaa tasa-arvoinen suhde muotoaan. Tähän voi liittyä myös ikävän valta-aseman muodostumista, mikä saattaa heijastua esimerkiksi suhteen läheisyyteen.
Kommentti: Miesten nilkkasukat pilaavat Suomen hellekesän
Miehet voisivat ottaa estetiikan mallia naisista. Kuka kertoisi sen heille?
SE on taas nähty, eikä näky viehätä.
Helteet ovat erittäin raskasta aikaa meille esteetikoille.
Kun helteet alkavat, suomalainen tietyn ikäinen mies paljastaa synnynnäisen tyylitajuttomuutensa. Oikean karvansa.
Ajan säästämiseksi unohdamme nyt kaikki karmean väriset ja kuvioiset paidat ja muut rätit ja reuhkat ja keskitymme olennaiseen, nilkkoihin.
Jos suomalaisella miehellä on jalassa shortsit, hänellä on suurella todennäköisyydellä jaloissaan nilkkasukat. Ja yleensä vielä mahdollisimman pitkävartiset.
Onko epäesteettisempää näkyä kuin paljassäärinen nilkkasukkainen mies?
On, mies, joka käyttää sandaalien kanssa mitä tahansa sukkia.
MUTTA kyllä nilkkasukkainen mies jo yksinään on riittävän kammottava näky. Se on sama, minkä väriset ne nilkkasukat ovat (yleensä karmean väriset).
On surullista, että suomalaiset miehet pukeutuvat kesäisin niin silmiä raastavan rumasti, sillä meikäläisistä vuodenajoista juuri kesällä olisi kaikki luontaiset edellytykset olla ihmisen parasta aikaa.
Nilkkasukkamiehet pilaavat kesän, turha syyttää itikoita tai paarmoja.
Sanotaanko näin: Lähtökohtaisesti shortsit vaativat paljaat nilkat, ja parastahan olisi kävellä kesäisin paljain jaloin, mutta koska tämä ei ole yleensä mahdollista, olisiko mitenkään mahdollista, että suomalaiset keski-ikäiset ja vanhemmat miehet oppisivat ostamaan marketeista varrettomia sukkia?
Se olisi kompromissi, jos on pakko sukkia käyttää shortsien kanssa.
Ottaisivat mallia tyylikkäistä nuorista miehistä.
Ja naisista.
Lenkkareiden tai kangaskenkien kanssa varrettomat sukat ovat huomaamattomat, ja sandaalien kanssahan ei sukkia pidetä, eikä luoja paratkoon tennissukkia suihkusandaalien kanssa, mitä esteettistä hirviömäisyyttä myös näkee julkisilla paikoilla.
Jos matka on niin pitkä, että alkaa hiertää, lipokas oli väärä valinta.
Vain miehiä koskeva asevelvollisuus on Suomen räikein tasa-arvokysymys
Naisten asevelvollisuutta ei uskalleta Suomessa edes pohtia, koska tulisessa raudassa voi polttaa näppinsä.
”EN HALUA, että minut käytännössä vapautetaan maanpuolustusvelvollisuudesta vain, koska olen nainen. Olen fyysisesti kykenevä, eikä minulla ole mitään hyvää syytä olla menemättä palvelukseen. Se on yhtä lailla minun velvollisuuteni.”
Näin sanoi tiistaina julkaistussa jutussa (HS 6.7.) alokas Lotta Sandroos, joka on juuri aloittanut vapaaehtoisen asepalveluksensa Porin prikaatissa.
Sandroosin sanoma on vastaanpanematon. Se polttaa suoraan myös maailmassa harvinaisen aidon kansanarmeijan eli Suomen Puolustusvoimien panssarin läpi. Se on kuin tulinen rauta, johon ei haluta koskea, koska siinä voi polttaa näppinsä.
Kyse on tietysti naisten asevelvollisuudesta. Tai toisesta kulmasta katsoen siitä, että asevelvollisia on vain puolet suomalaisista.
VAIN MIEHIÄ koskeva asevelvollisuus on Suomen räikein tasa-arvokysymys. Jos asevelvollisuus olisi joskus koskenut vain naisia, niin asia olisi hoidettu pois päiväjärjestyksestä jo ajat sitten.
Suomessa on vakiintunut tapa puhua yleisestä asevelvollisuudesta. Se on ilmaisu, josta pitäisi päästä eroon, koska se särähtää rumasti korvaan. Asevelvollisuus ei ole yleinen. Itse asiassa asepalveluksen taitaa suorittaa nykyään vain runsas kolmannes koko suomalaisesta ikäluokasta.
Jopa parlamentaarisen asevelvollisuuskomitean puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok) myönsi viime vuonna HS:lle, ettei asevelvollisuus ole yleinen eikä kaikkia koskeva. Kanerva puhui osuvasti ”vaikutelmaliirauksesta”. Tällaisten liirauksien ei pitäisi kuitenkaan kuulua enää suomalaiseen maanpuolustusajatteluun. Pienessä maassa ei ole varaa puhua maanpuolustuksesta muilla kuin oikeilla nimillä.
On mielenkiintoista nähdä, millaista kieltä asevelvollisuuden kehittämistä varten asetettu parlamentaarinen komitea tulee käyttämään, kun se saa työnsä valmiiksi ensi syksynä. Itse kovaan asiaan, eli asepalveluksen epätasa-arvoon, se ei uskalla puuttua. Siitä voi lyödä sotkukahvit vetoa missä tahansa varuskunnassa.
PUOLUSTUSVOIMIEN tavoitteena on saada naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen vuosittain noin 2 000 naista. Sen verran Puolustusvoimat laskee tarvitsevansa naisia korvaamaan pieneneviä miesikäluokkia. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että Suomen aseellinen puolustus tarvitsee kyllä kaikki asekuntoiset miehet ja naiset. Todellisuus on kuitenkin se, että Suomella on varaa vain tietyn kokoisiin asevoimiin, joiden sodan ajan tehtäviin riittää se, että kaksi kolmasosaa miesikäluokasta saa aseellisen koulutuksen.
Naisten vapaaehtoinen asepalvelus on ollut mahdollista vuodesta 1995 alkaen. Palvelukseen on hakenut 430–1 675 naista vuosittain. Nyt heitä on kertynyt jo yli 10 000, kokonainen divisioona.
Naisvarusmiesten lukumäärä on ollut kasvussa runsaat kymmenen vuotta. Siksi on usein ollut tapana uutisoida tai sanoa hiukan huolimattomasti, että asepalvelus kiinnostaa naisia. Sekään ei tarkkaan ottaen pidä paikkaansa. Todellisuudessa valtaosa naisista ei ole kiinnostunut asepalveluksesta eikä hae vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Vapaaehtoisen asepalveluksen valitsevia naisia on vähemmän kuin siviilipalveluksen valitsevia miehiä, joita on noin seitsemän prosenttia miesikäluokasta.
MAANPUOLUSTUS- JA MILITAARIKIELI on täynnä kliseitä ja liirauksia, jotka eivät kestä tarkempaa miettimistä, kuten että ”maanpuolustus kuuluu kaikille” tai että ”maanpuolustuksessa tarvitaan kaikkia”. Niitä on vaikea ottaa tosissaan, jos edes perusasioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä.
Alussa mainittu alokas Sandroos ei muuten kannata pakollista asepalvelusta naisille:
”En missään nimessä sano, että kaikkien tulisi toimia kuten minä ja mennä armeijaan”, hän pohtii.
”Se on henkilökohtainen päätös ja suuri sitoumus olla valmiina puolustamaan maata aseellisesti.”
Hyvin sanottu.
Kirjoittaja on HS:n toimittaja.
Emmi Nuorgamin kolumni: Heteroiden on vaikea pariutua deittisovelluksissa, koska miehet ja naiset elävät eri todellisuudessa
Naisen on lähes mahdotonta olla Tinderissä niin kiinnostava, että hän pystyisi peittoamaan uuden, jännittävän pyyhkäisyn ja mahdollisuuden vieläkin paremmalle matchille, kirjoittaa Nuorgam.
Liityin kaksi vuotta sitten Tinderiin. Olin ollut pitkään parisuhteessa, eikä nettideittailu ollut aiemmasta elämästäni tuttua. Punnitsin profiilin tekemistä pitkään. Valitsin kuvia, joissa olisin edustava mutta totuudenmukainen ja hioin tekstiä, joka olisi kiinnostava olematta tyrkky. Julkaisin profiilini ja aloin swaippailla.
Jälkikäteen olen tajunnut, miten naiivi olin. Liityin Tinderiin tosissani ja ajattelin kaikkien muiden olevan vähintään yhtä tosissaan. Tulin kuvitelmineni rytinällä alas.
Kahden vuoden aikana olen ymmärtänyt, että heterotinderissä vallitsee kaksi erillistä maailmaa, joiden vuoksi ihmissuhteiden muodostuminen on, jos nyt ei mahdotonta, niin ainakin erittäin epätodennäköistä.
Turun ja Helsingin yliopistojen sekä Pennsylvania State Universityn tutkimuksen mukaan naiset saavat sitä epätodennäköisemmin lapsia, mitä enemmän naisia heidän kotikaupungissaan asuu.Synnyttäminen tai naimisiinmeno ei suinkaan ole ainoa tai edes välttämättä kovin relevantti syy Tinderissä olemiselle, mutta satunnaista seksiä tai epätyypillisiä suhdemuotoja tutkitaan huomattavasti vähemmän, joten puhun lapsihaaveista.
Kumppanin löytyminen tai lasten saaminen on haastavaa,koska miehillä on naisia enemmän valinnanvaraa. Monen kaupunkilaismiehen deittielämässä jokainen swipe on mahdollisuus kohdata joku vieläkin kiinnostavampi. Naisen on lähes mahdotonta olla niin kiinnostava, että hän pystyisi peittoamaan uuden, jännittävän pyyhkäisyn ja mahdollisuuden vieläkin paremmalle matchille. Siinä missä riikinkukkouros yrittää tehdä pyrstöllään vaikutuksen naaraisiin, yrittää kaupunkilaisnainen matkailukuvillaan herättää miehen huomion.
Tässä valossa on käsittämätöntä, että miehet joutuvat tykkäämään yli 50 naisesta saadakseen matchin, samalla kun naisille riittää vain kolme tykkäystä. Mistä se johtuu?
Elämme kahdessa eri todellisuudessa.
Toisessa todellisuudessa on kaupunkilomia, intersektionaalista feminismiä, epätyypillisiä suhteita, uratavoitteita, henkeviä keskusteluja ja skumppabrunsseja.
Toisessa todellisuudessa on kuolleita eläimiä, oksennuslammikkoon sammuneita ihmisiä ja tusinan verran erilaisia polttomoottorilla käyviä ajoneuvoja.
Puolisoni teoria on, että deittikulttuuri on muuttunut viime vuosien aikana niin paljon, että miehet ovat tippuneet kelkasta. Somessa puhutaan #metoo:sta, suostumuksesta, toksisesta monogamiasta ja seksipositiivisuudesta yleisöille, jotka koostuvat pääasiassa naisista. Kokemuksemme maailmasta eriytyvät, mutta kukaan ei ole kertonut tätä maaseudun miehille.
Miesasiamiehet rakastavat kertomusta siitä, miten naiset hallitsevat pariutumismarkkinoita. Myös Swipestats.io:n avulla Tinderin dataa tutkineen Brayden Gerrardin teoria on sama: naiset käyttävät valtaa Tinderissä. Gerrardin mukaan valta syntyy siitä, että naiset ja miehet käyttävät deittisovelluksia eri tavalla. Naiset tykkäävät vain viehättävistä miehistä, joista ovat kiinnostuneet, kun taas miehet tykkäävät valtaosasta naisista. Tämän vuoksi naiset saavat keskimäärin 2,75 ja miehet 1,1 matchia päivässä.
Selitykseksi ehdotetaan algoritmin lisäksi sitä, että naisten kriteerit ovat liian korkeat, eikä miesten ole mahdollista yltää niihin. Kahden vuoden tinderkokemuksen perusteella uskallan väittää, että kriteerini eivät ole erityisen korkeat.
Harva yrittäjä uskoo palkka-avoimuuden lisäävän tasa-arvoa – työntekijät täysin vastakkaista mieltä
Suomen Yrittäjien kyselyjen mukaan pk-yrittäjät suhtautuvat palkkojen julkisuuteen huomattavasti palkansaajia kriittisemmin.
YRITTÄJILLÄ ja palkansaajilla on hyvin erilainen käsitys siitä, voidaanko sukupuolten tasa-arvoa työelämässä edistää palkkatietojen julkisuutta lisäämällä. Suomen Yrittäjien teettämien kyselyjen perusteella neljännes yrittäjistä uskoo palkka-avoimuuden tasa-arvoistavaan vaikutukseen, epäilijöiden joukon kasvaessa puoleen vastanneista.
Työntekijäpuolella vastaukset jakautuvat lähes käänteisesti yrittäjiin nähden: puolet palkansaajista uskoo tilipussin julkisuuden edistävän tasa-arvoa, kun epäilijöitä on noin 30 prosenttia.
Kyselyissä tuhannelta yrittäjältä ja tuhannelta palkansaajalta tiedusteltiin, tulisiko työntekijöiden palkkojen olla työyhteisössä kaikkien tiedossa. Pk-yrittäjistä valtaosa vastusti ajatusta. Palkansaajapuolella kannat jakautuivat lähes tasan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvien kesken.
VASTAUKSIEN perusteella yrittäjät siis suhtautuvat huomattavasti palkansaajia kriittisemmin palkkatietojen avoimuuteen. Yrittäjien joukossa naiset ja alle 40-vuotiaat sukupuoleen katsomatta suhtautuivat palkka-avoimuuteen selvästi myönteisemmin kuin kaikki yrittäjät keskimäärin.
Kyselyt toteutti Kantar TNS touko- ja kesäkuussa. Kyselyjen virhemarginaali on runsas kolme prosenttiyksikköä suuntaansa.
Taustalla palkkojen avoimuutta koskevassa keskustelussa on palkka-avoimuutta edistävän työryhmän pyrkimys puuttua perusteettomiin palkkaeroihin ja palkkasyrjintään. Julkisuudessa esillä olleiden tietojen mukaan ryhmässä on puitu ajatusta, että syrjintää sukupuolen takia epäilevä työntekijä voisi saada tietää kollegoidensa palkat.
Työryhmän jättänyt Elinkeinoelämän keskusliitto on vastustanut julkisuudessa esillä ollutta palkka-avoimuusesitystä. Liiton mielestä ehdotus voisi johtaa siihen, ettei työnantaja uskalla palkita työn hyvästä jäljestä, koska pelkää epätasaisten palkkojen johtavan seurauksiin.
Kolmikantaisen työryhmän työ on yhä kesken ja jatkuu elokuun loppuun, sosiaali- ja terveysministeriöstä kerrotaan.
Tutkija on huolissaan nuorten miesten ja maahanmuuttajataustaisten äänestysaktiivisuudesta: ”Aika rajua kyytiä”
Vuoteen 2017 verrattaessa äänestysaktiivisuus laski eniten keskituloisilla äänestäjillä.
ERITYISESTI nuorten miesten ja maahanmuuttajataustaisten äänestäjien äänestysaktiivisuus jäi alhaiseksi tämän vuoden kuntavaaleissa, selviää tilastokeskuksen tiedoista.
Siinä missä koko maan äänestysaktiivisuus oli tänä vuonna 55,1 prosenttia, 20–24-vuotiaista miehistä äänensä antoi vain 29,9 prosenttia.
Maahanmuuttajataustaisilla äänioikeutetuilla äänestysaktiivisuus jäi kokonaisuudessaan vain 23,3 prosenttiin. Vielä matalampaa äänestysinto oli nuorilla, 18–24-vuotiailla maahanmuuttajataustaisilla äänioikeutetuilla. Heidän äänestysprosenttinsa jäi vain 17,4 prosenttiin.
Lukuja ei aivan suoraan voi verrata koko maan äänestysaktiivisuuteen, sillä Tilastokeskuksen tiedot eri äänestäjäryhmistä perustuvat otantaan, eivät koko äänestäjäkunnan tietoihin.
SUOMALAISIA äänestäjiä tutkinut Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass pitää ilmiötä huolestuttavana, joskaan ei uutena tai yllättävänä.
Erityisen huolestuttavana Wass pitää nuorten miesten matalaa äänestysaktiivisuutta. Vielä vuoden 2017 kuntavaaleissa jokaisen ikäryhmän äänestysaktiivisuus oli yli 30 prosenttia.
”Tuo lukema on aika rajua kyytiä. Siinä voi edustuksellinen demokratia pyyhkiä kylmää hikeä otsaltaan”, Wass toteaa.
Huolissaan Wass on myös maahanmuuttajataustaisten nuorten matalasta äänestysaktiivisuudesta. Hänen mukaansa, mikäli nuorella iällä ei pääse äänestysperinteeseen mukaan, voi sillä olla pitkäkantoisia seurauksia.
”Ensimmäiset vaalit ovat keskeisiä sen osalta, että muodostuisi ylipäätään olo, että vaaleilla tai omalla äänestämisellä on merkitystä.”
ÄÄNESTYSAKTIIVISUUTEEN vaikuttaa vahvasti myös äänioikeutetun tulotaso. Kaikista matalinta äänestysinto oli äänestäjäkunnasta vähiten tienaavalla 10 prosentilla, eli ensimmäisellä tulodesiilillä, johon kuuluvista vain 37,2 prosenttia äänesti vuoden 2021 kuntavaaleissa.
Korkeinta äänestysaktiivisuus oli puolestaan kymmenennellä tulodesiilillä, eli eniten tienaavalla 10 prosentilla äänestäjistä. Heidän äänestysprosenttinsa oli 72,7.
Kun lukuja vertaa vuoden 2017 kuntavaalien äänestysaktiivisuuteen, voi havaita aktiivisuuden laskeneen lähes jokaisessa tuloluokassa. Tästä poikkeuksena ovat vain toinen ja yhdeksäs tulodesiili, joihin kuuluvilla äänestysaktiivisuus hieman nousi.
VUOTEEN 2017 verrattaessa äänestysaktiivisuus laski eniten keskituloisilla äänestäjillä. Viidenteen tulodesiiliin kuuluvien äänestysaktiivisuus laski peräti 7,6 prosenttiyksikköä, kun keskimäärin äänestysaktiivisuuden lasku oli 4,4 prosenttiyksikköä kaikissa tulodesiileissä.
Esimerkiksi ensimmäisen tulodesiilin äänestysaktiivisuus laski vain 1,6 prosenttiyksikköä ja kymmenennen 3 prosenttiyksikköä.
Wass pitää ilmiötä mielenkiintoisena. Hänen mukaansa siitä ei voi kuitenkaan vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
”Osaltaan kyse voi olla keskiluokan turhautumisesta ja omaan asemaan liittyvästä huolesta. Jo vuoden 2019 eduskuntavaaleissa nähtiin selviä merkkejä huolestuneiden keskiluokkaisten siirtymisestä perussuomalaisten kannattajiksi. Nyt sama tyytymättömyys saattoi näkyä äänestämättä jättämisenä.”
Toisaalta hänen mukaansa matalampien tulodesiilien pienempi äänestysaktiivisuuden pienentymisen voi johtua siitä, että niissä äänestysaktiivisuus on jo valmiiksi matalalla.
”Jos ollaan lähtökohtaisesti jo aika matalalla, eipä sieltä hirveästi voida enää matalammalle mennä.”
KAIKEN KAIKKIAAN Wassin mukaan kautta äänestäjäkunnan laskenut äänestysaktiivisuus kertoo siitä, että korkeampi äänestysprosentti edellyttäisi kohtaamisia ja keskusteluja, jotka koronapandemian aikana jäivät vähemmälle.
”Online-kampanjointi ei millään ilveellä pysty korvaamaan kasvotusten tapahtuvaa vuorovaikutusta.”
Läpeensä feministi kansanedustaja Saara Hyrkkö sättii asevelvollisuutta – Epäreilusta mallista ”päästävä eroon”
Vihreän eduskuntaryhmän ensimmäinen varapuheenjohtaja Saara Hyrkkö toteaa, että feminismi lävistää hänen ajatteluaan ja politiikkaansa. Hän arvostelee haastattelussa Suomen asevelvollisuusjärjestelmää.
Kansanedustaja Saara Hyrkkö (vihr) määrittelee feminismin liikkeeksi, joka pyrkii murskaamaan syrjiviä rakenteita yhteiskunnassa ja poistamaan esteitä ihmisten yhdenvertaisuuden tieltä. Feminismi lävistää Hyrkön politiikkaa ja näkyy kaikessa, mitä hän ajaa ja tekee.
”On tärkeä tunnistaa, että meidän yhteiskunnassa on syrjiviä rakenteita. Niitä täytyy aktiivisesti purkaa. Itsestään tämä maailma ei muutu tasa-arvoiseksi”, hän sanoo.
Tämän päivän feminismi kiinnittää huomiota myös esimerkiksi sukupuolivähemmistöjen asemaan ja miesten kokemaan syrjintään. Hyrkön mukaan feminismillä riittää yhä paljon työnsarkaa, Suomessakin.
On myös sukupuolirooleja ja odotuksia, jotka moni mies kokee ahdistavaksi, Hyrkkö toteaa. Esimerkiksi Suomen asevelvollisuusjärjestelmä kohtelee miehiä epätasa-arvoisesti ja on Hyrkön mukaan räikeä yhdenvertaisuusepäkohta.
”On päästävä eroon mallista, joka kohtelee yhtä sukupuolta eriarvoisesti.”
Seuraava askel kohti valikoivaa sukupuolineutraalia asepalvelusta voisi Hyrkön mielestä olla se, että kutsunnat järjestetään kaikille, niin naisille kuin miehille.
Tämä on lyhennelmä jutusta, joka on julkaistu alun perin 17.12.2019 Uuden Suomen 200 kansanedustajaa -sarjassa. Lue tilaajille tarkoitettu laajempi juttu tästä linkistä.
”Ennakkoluuloton” työllisyystoimi – Li Anderssonilta avaus asevelvollisuudesta MTV:llä
Jos asevelvollisuusaikaa lyhennetään, julkinen talous saa säästöjä ja työllisyys paranee, katsoo vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson.
Hallituspuolue vasemmistoliitto esittää Suomeen työllisyystoimena asevelvollisuuden lyhentämistä. Puolueen puheenjohtaja, opetusministeri Li Andersson nosti puolueen avauksen esiin MTV:n Suomi-areenan puheenjohtajatentissä tiistaina.
Anderssonilta kysyttiin työllisyystoimia, jotka vahvistaisivat julkista taloutta. Hallitukselta odotetaan uusia työllisyystoimia jo syksyn budjettiriihessä.
Anderssonin mukaan asevelvollisuusajan lyhentäminen toisi valtiovarainministeriön (VM) todentamia lisätyöllisiä Suomeen.
”Yksi esitys, jonka vasemmistoliitto on tehnyt, on esimerkiksi asevelvollisuuden uudistaminen. Se on uudistus, joka täyttäisi kaikki nämä kriteerit, joita tähän asti on asetettu työllisyystoimille. Jos pystymme lyhentämään sitä aikaa, jonka meidän asevelvolliset ovat armeijassa, se tuo säästöjä julkiseen talouteen ja se tuo myös VM:n verifioimia työllisiä lisää meidän työmarkkinoille”, Andersson sanoi tentissä.
Jos työllisyystoimet ovat tärkeitä kaikille hallituspuolueille, vasemmistoliitto lähtee Anderssonin mukaan siitä, että tarkastellaan ennakkoluulottomasti kaikkia tehokkaita toimia sen sijaan, että hän saa kerta toisensa jälkeen vastata esityksiin heikossa asemassa olevien työttömien ihmisten toimeentulon leikkaamisesta.
Asepalvelusajat kestävät Suomessa nykyisin 165 päivää, 255 päivää tai 347 päivää.
Ilkka-Pohjalainen: Kansanedustaja Jukka Mäkysestä on tehty rikosilmoitus Pride-aiheisen mielipidekirjoituksen vuoksi
Kansanedustaja Jukka Mäkynen (ps.) kritisoi yleisönosastokirjoituksessaan muun muassa Pride-tapahtumien tarpeellisuutta sekä Setan toimintaa kouluissa.
Vaasalaisesta kansanedustaja Jukka Mäkysestä on tehty rikosilmoitus tiistaina 13. heinäkuuta julkaistun mielipidekirjoituksen(siirryt toiseen palveluun) vuoksi, kirjoittaa Ilkka-Pohjalainen tänään.
Ilkka-Pohjalainen kertoo rikosilmoituksesta tässä artikkelissa(siirryt toiseen palveluun).
Rikosilmoitus koskee "Pride tuli, Pride meni"- otsikolla kirjoitettua tekstiä, jossa Mäkynen muun muassa kyseenalaistaa Setan ja Pride-kampanjoinnin tarpeen peruskouluissa, sekä pride-tapahtumien saamaa liikaa huomiota.
Poliisi kertoo Ylelle, ettei ole vielä kirjannut asiasta rikosilmoitusta. Yle ei myöskään ole tavoittanut Jukka Mäkystä kommentoimaan asiaa keskiviikkona.
Kutsunnat saattavat tulevaisuudessa laajeta koskemaan myös naisia – Ilkka Kanerva: "Älkää yllättykö, jos tulemme esittämään jotakin sellaista"
Kutsunnat saattavat jatkossa koskea koko ikäluokkaa. Asevelvollisuuden uudistamista selvittävän komitean puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.) kannattaa ajatusta.
Kutsunnat voivat tulevaisuudessa kutsua myös naisia, ei pelkästään miehiä.
Asiaa on käsitelty asevelvollisuuden uudistamista selvittävässä parlamentaarisessa komiteassa.
– Sitä ei ole meillä vielä lopullisesti linjattu, mutta älkää sitten yllättykö, jos tulemme esittämään jotakin sellaista, jossa koko ikäluokka kohtaa toisensa, Ilkka Kanerva sanoi SuomiAreenassa eilen.
Kanervan mukaan kutsunnat voisivat jatkossa koskea sekä miehiä että naisia, "tietysti vähän eri painotuksin". Itse asevelvollisuuden laajentamista naisille Kanerva ei katso välttämättömäksi.
Komiteassa on varsin laaja puoluerajat ylittävä tuki kutsuntojen laajentamiselle. Komitea tulee syksyllä esittämään ehdotuksia asevelvollisuuden kehittämiseksi.
Kaikkonen: "Kutsunnat voisivat olla tsekkauspiste"
Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) suhtautuu ajatukseen kutsuntojen laajentamisesta myönteisesti.
– Kutsunnat kaikille voisivat olla tsekkauspiste nuorten ikäluokan hyvinvointiin. Katsottaisiin, että terveys, koulutus, sosiaaliset suhteet, henkinen hyvinvointi ovat kunnossa, Kaikkonen visioi MTV Uutisille.
Vaikka kutsuntoihin osallistuisi koko ikäluokka, asevelvollisuus koskisi yhä vain miehiä. Puolustusministerin mielestä kutsuntojen laajentaminen olisi silti teko tasa-arvoa kohti.
– On totta, että tämänkään jälkeen ei voi sanoa, että malli olisi täysin tasa-arvoinen. Mutta ehkäpä se olisi askel siihen suuntaan, Kaikkonen sanoo.
Puolustusvoimat ei tarvitse kaikkia miehiä ja naisia
Asepalveluksen suorittaa nykyisellään vuosittain noin 21 000 suomalaista. Koko ikäluokkaa ei Puolustusvoimain komentajan, kenraali Timo Kivisen mukaan kaivata jatkossakaan aseisiin.
– Sotilaalliseen maanpuolustuksen näkökulmasta koko ikäluokkaa, siis miehiä ja naisia, ei tarvita meidän tarpeisiin, Kivinen toteaa.
Mikäli kutsunnat päätetään laajentaa koko ikäluokalle, puolustusvoimat kyllä Kivisen mukaan sopeutuu.
Tällöin yhteiskunnassa on kuitenkin Kivisen mukaan mietittävä muita toimijoita, joiden avulla osa ikäluokasta voi olla muissa maanpuolustusvelvoitteen mukaisissa tehtävissä kuin sotilaskoulutuksessa.
– Meidän kannaltamme on tärkeää, että mitä muutoksia sitten tehdäänkään, ne eivät vaaranna sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeita, Kivinen linjaa.
Kokoomuksen Autto: Asevelvollisuusikää pitäisi pidentää loppupäästä – "Meillä on valtavasti 60 vuotta täyttäneitä reserviläisiä"
Kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtaja Heikki Autto ja SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm suhtautuvat myönteisesti asevelvollisuuden uudistamisesta esitettyihin ideoihin. Autto nostaa esiin myös mahdollisuuden pidentää asevelvollisuusikää yläpäästä.
Kutsunnat saattavat jatkossa koskea koko ikäluokkaa, eli myös naisia.
Asevelvollisuuden uudistamista selvittävän parlamentaarisen komitean pohdinnoista kertoi komitean puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.) SuomiAreenassa eilen.
"On hyvä, että kaikilla ovat valmiudet"
SDP:n Antton Rönnholm ei tyrmää ajatusta.
– Jos katsotaan koronakriisiä ja muitakin yhteiskunnan poikkeustilanteita, (on hyvä), että koko ikäluokalla ja kummallakin sukupuolella on ymmärrys siitä, miten tällaisessa tilanteessa toimitaan. Lähtökohtaisesti suhtaudun siihen positiivisesti, että kaikilla olisivat ainakin tietyt valmiudet, Rönnholm toteaa MTV:n Uutisaamun haastattelussa.
Kokoomuksen Heikki Auton mielestä on ”hyvä ja raikas ajatus” kehittää kutsuntajärjestelmää.
– Itse ajattelisin, että kaikkein tärkein kehitettävä asia olisi se, että asevelvollisuusikää voitaisiin pidentää loppupäästä. Meillä on valtavan paljon 60 vuotta täyttäneitä aktiivisia reserviläisiä, jotka ovat elämänsä kunnossa ja joiden elämäntilannekin mahdollistaa ajankäyttöä aktiiviseen maanpuolustustyöhön. Heille pitäisi tulla lain kautta mahdollisuus myös isänmaata palvella.
– Lähettäisin terveiset työryhmälle, että mietitään ei vain palvelukseen astumista vaan myös reservin ikään kuin huippuvaihetta, kun eläkeikä lähestyy.
Onko armeija nyt epätasa-arvoinen?
Rönnholmin mielestä asevelvollisuus koskee tällä hetkellä epätasa-arvoisesti naisia ja miehiä.
– On kiistatta myös tasa-arvo-ongelma, jos kahta sukupuolta kohdellaan eri tavalla. Toistaiseksi tätä on kuitenkin pidetty järkevänä tapana.
Autto ei näe nykyarmeijassa tasa-arvo-ongelmaa.
– Perustuslaissa jokaisella suomalaisella on maanpuolustusvelvollisuus; se koskee sekä miehiä että naisia. Se miten asepalvelus on järjestetty – että se on velvollisuus kaikille miehille ja mahdollisuus kaikille naisille – on täysin tasa-arvoista.
EU:n tuomioistuin otti kantaa kahden musliminaisen erottamisiin: työnantajalla voi olla oikeus kieltää hijabin käyttö työpaikalla
Kielto voisi tuomioistuimen mukaan olla perusteltu esimerkiksi työnantajan tarpeella näyttäytyä neutraalina asiakkaille. Suomessa esimerkiksi poliisi ei saa käyttää virka-asussaan huivia.
YRITYKSET voivat kieltää työntekijäänsä käyttämästä hijabia joissain tapauksissa, Euroopan unionin tuomioistuin linjasi torstaina.
Hijab on musliminaisten uskonnollisista syistä käyttämä huivi, joka peittää hiukset ja kaulan.
Linjaus tuli vastauksena kahteen oikeustapaukseen, joissa kaksi saksalaista musliminaista nosti kanteen työnantajan erotettua heidät määräajaksi islamilaisen huivin käytön takia.
”Kielto käyttää kaikkia poliittisen, maailmankatsomuksellisen tai uskonnollisen vakaumuksen näkyviä ilmaisumuotoja työpaikalla voi olla perusteltu työnantajan tarpeella esiintyä neutraalisti asiakkaisiinsa nähden tai ehkäistä sosiaalisia konflikteja”, tuomioistuin totesi.
Kiellon on tuomioistuimen mukaan kuitenkin ”vastattava työnantajan todellista tarvetta”.
UUTISTOIMISTO Reutersin mukaan kumpikaan naisista ei ollut käyttänyt huivia aloittaessaan työpaikoissaan, mutta he päättivät aloittaa huivin käytön vuosia myöhemmin palattuaan vanhempainvapailtaan.
Toinen naisista työskenteli erityislasten hoitajana päiväkodissa ja toinen apteekkiketjun kassatyöntekijänä.
Heidän työnantajiensa mukaan huivien käyttö ei ollut sallittua, ja eri vaiheissa naiset muun muassa erotettiin määräajaksi tai heitä kehotettiin tulemaan töihin ilman huivia, tuomioistuimen asiakirjoista ilmenee.
HIJABIEN käyttö on aiheuttanut kiistaa ympäri Eurooppaa jo vuosien ajan.
Jo vuonna 2017 EU:n tuomioistuin linjasi, että yritykset voivat kieltää työntekijöitään käyttämästä islamilaisia huiveja ja muita näkyviä uskonnollisia symboleja tietyissä olosuhteissa. Tuolloin asia herätti paljon kritiikkiä uskontoryhmien keskuudessa.
Esimerkiksi Ranskassa korkein oikeus vahvisti vuonna 2014 muslimityöntekijän irtisanomisen huivin käytöstä. Hän työskenteli yksityisessä päiväkodissa, joka vaati työntekijöiltä tiukkaa puolueettomuutta. Ranska, jossa asuu Euroopan suurin muslimivähemmistö, kielsi hijabin käytön valtion kouluissa vuonna 2004.
HUIVIEN käyttö on puhuttanut myös Suomessa. HS kertoi keväällä helsinkiläisestä, joka perui vapaaehtoisen asepalveluksensa siksi, että Puolustusvoimat ei salli hijabia osana asua.
Puolustusvoimat perustelee käytäntöä muun muassa sillä, että ”yhtenäinen ja huomiota herättämätön pukeutuminen sekä siisteys herättävät kansalaisissa yleisesti luottamusta”.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman sanoi tuolloin, että Puolustusvoimien olisi hyvä arvioida uudelleen uskonnollisten asusteiden käyttöä palveluksessa. Hänen mielestään olisi tärkeää, että erilaisiin etnisiin ja kulttuurisiin ryhmiin kuuluvia ihmisiä näkyisi laajasti eri puolilla yhteiskuntaa.
Poliisikaan ei saa Suomessa käyttää virka-asussaan huivia.
Seksikauppa selvitti Suomen kiihottavimmat ammatit – Nainen, 37: "Takoo vasaralla menemään"
Saako sairaanhoitaja, lentäjä tai raksa-ammattilainen sydämesi läpättämään? 29 prosenttia eli vajaa kolmannes 18–24-vuotiaista suomalaista kokee, että ammatilla on vaikutusta potentiaalisen kumppanin viehättävyyteen. Asia selviää seksikauppa Kaalimato.comin tekemästä kyselystä.
KAIKISTA KYSELYYN vastanneista 16 prosenttia koki, että ammatilla on vaikutusta viehättävyyteen. Iän myötä ammatin merkitys viehättävyyteen näyttää laskevan, sillä 65–70-vuotiaista vain seitsemän prosenttia pitää sitä merkityksellisenä asiana.
– Nuorille potentiaalisen kumppanin koulutustausta ja ammatti ovat yleisesti ottaen tärkeämmässä roolissa mietittäessä, olisiko toisesta itselleen sopivaksi seurustelukumppaniksi. Vanhemmilla ihmisillä onnistuneen parisuhteen ainesten vaakakupissa painavat yleensä vähemmän pinnalliset asiat, kuten elämänkokemus ja ajatusmaailma, Kaalimato.comin seksuaaliterapeutti Annukka Lavikainen kertoo tiedotteessa.
KAALIMATO on myös listannut suomalaisten seksikkäimpinä pitämiä ammatteja.
– Naisena hyvin tyypillisesti vastaan erityisen kiihottaviksi ammateiksi ensihoitaja, sotilas ja palomies. Oma mies kuuluu yhteen edellä mainituista ryhmistä ja en tiedä mitään seksikkäämpää. Muutoin sitten, jos mies on esimerkiksi gynekologi tai esimerkiksi puhtaasti likaista työtä tekevä, esimerkiksi raksaduunari, ei se sytytä yhtään, vastasi kyselyyn osallistunut 24-vuotias nainen.
TOISEN vastaajan mielestä juuri raksamiehet sytyttävät.
– Aina olen ollut heikkona raksamiehiin. Joku siinä vaan on, kun mies rakentaa taloa, niin se saa syttymään. Kuuma kesäpäivä, hikinen ruskettunut mies raksaliiveissä työkaluineen takoo vasaralla menemään. Itselle ainakin oli kumppania etsiessä ammatilla väliä. Ei siistit sisätyöläiset koskaan kiinnostanut. Likaiset duunarit sitäkin enemmän, 37-vuotias nainen kertoo.
SEKSIKKÄIMPIEN ammattien joukkoon listattiin muun muassa rakennustyöntekijä, ensihoitaja ja muusikko.
– Kyllähän se (ammatti) toki voi kiinnittää huomion, mutta ei se lopulta vaikuta. Tärkeintä on pääsy samalle aallonpituudelle, huumori ja vähän edes samanlaiset arvot. Jotkut oikein stereotyyppiset näkemykset naisten työasuista ovat kyllä kuumia, esimerkiksi opettaja, sairaanhoitaja, siivooja ja vielä bonuksena sotilasunivormut, yli 30-vuotias miesvastaaja sanoo.
SEKSUAALITERAPEUTIN mukaan tiettyjä ammatteja pidetään toisia puoleensavetävämpinä, sillä niistä syntyvät mielleyhtymät vastaavat ihmisten perustarpeisiin.
– Esimerkiksi poliisit, palomiehet ja lentokapteenit univormuineen viestivät turvallisuuden tunteesta, mutta myös vetovoimaisena pidettävästä rohkeudesta ja auktoriteetista. Sairaanhoitaja muistuttaa meitä puolestaan hoivaamisesta, Lavikainen kertoo.
TUTKIMUKSEEN vastasi tuhat iältään 18–70-vuotiasta suomalaista.
Simon Elo: Vihreiden pääministerihaave kaatuu miesongelmaan
Kirjoittajan muistuttaa, että vihreiden kannatus oli korkeampi miespuheenjohtajien aikana.
Kirjoitin Facebookissa 15. kesäkuuta kuntavaalien jälkeen vihreiden vaalituloksesta:
”Espoossa vihreiden uudessa valtuustoryhmässä on 14 valtuutettua, joista kaksi on miehiä. Onnittelut valituille. Kaikki ovat saaneet vaaleissa kansalta valtakirjan eikä siinä ole nokan koputtamista, mutta pidetäänkö tätä vihreän valtuustoryhmän sukupuolijakoa ongelmallisena tasa-arvon kannalta?”
Espoon vihreiden kaupunginvaltuutettu Mikki Kauste piti kommentissaan kysymystäni asiattomana ja törkeänä vihjailuna. Mikki Kauste on älykäs ja osaava valtuutettu, mutta osuin selvästi vihreiden herkkään kohtaan. Espoossa vihreät menetti kuntavaaleissa 4,4 prosenttia kannatuksestaan. Yksi syy kannatuskadolle on vihreiden miesongelma.
Esimerkiksi Helsingissä vihreät menettivät 16 prosenttia äänistään, joista naiset seitsemän prosenttia ja miehet 28 prosenttia. Toisin sanoen jäljelle jääneet vihreiden äänestäjät äänestivät enimmäkseen naisia.
Vihreiden miesongelma ei tarkoita, että miehet olisivat vihreille ongelma, vaan vihreille on ongelma, että vihreitä miehiä ei juurikaan ole. Miesäänestäjistä vihreitä äänestää eduskuntavaaleissa vain viisi prosenttia.
Vihreiden kuntavaaleissa valituista valtuutetuista 74,1 prosenttia on naisia. Vihreiden eduskuntaryhmässä on 20 kansanedustajaa, joista 17 on naisia.
Entä jos…
Ajatellaanpa tilannetta, että esimerkiksi kokoomuksen kunnanvaltuutetuista yli 70 prosenttia ja valtaosa eduskuntaryhmästä olisi miehiä. Kukin voi kuvitella, että millaisia tunteikkaita somekirjoituksia vihreiden kansanedustaja Emma Kari siitä vuodattaisi.
Vihreiden puheenjohtajan Maria Ohisalon mukaan sukupuolijakaumaa tarkastellessa tulee myös ottaa huomioon koko poliittinen kenttä, ei ainoastaan vihreitä.
”Kun katsoo politiikan kenttää kokonaisuutena, niin kyllä miehet ovat edelleen ihan hyvin edustettuina,” Ohisalo sanoi
Uutissuomalaisen haastattelussa ja syyllistyi vihreiden helmasyntiin, ylimielisyyteen. Vihreät ovat väittäneet kannattavansa sukupuolten välistä tasa-arvoa, mutta malkaa ei nähdä omassa silmässä.
Ohisalo olisi voinut olla nöyrä ja myöntää, että vihreillä on miesongelma. Vihreät eivät voi olla suuri puolue vain naisten tai miesten äänillä eikä tilanne vastaa myöskään sukupuolten tasa-arvon ihannetta.
Vihreissä(kin) osataan onneksi ajatella itse. Vihreiden varapuheenjohtaja Jaakko Mustakallio sanoi Iltalehden haastattelussa 14. heinäkuuta, että puolueen ”nostot, sävyt ja toiminta eivät puhuttele miehiä”.
Mustakallion puoluetoverit todistavat hänen arvionsa oikeaksi. Ilta-Sanomien mukaan vihreiden kuntavaalitappion sisäinen pyykinpesu on johtanut syytöksiin siitä, että ”patriarkaatti dissaa nuoria naisia”. Miesongelma tarkoittaa sittenkin joillekin vihreille sitä, että miehet ovat ongelma.
Jos on ollut onnekas ja säästynyt ”patriarkaatin” kaltaisilta käsitteiltä niin todettakoon, että feministisessä tarkoituksessaan patriarkaatti tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa miehet ovat sukupuolensa takia etuoikeutettuja.
Palkansaajamies erkaantunut
Vihreiden kuntavaalitulos todistaa, että vihreissä naiset ovat sukupuolensa vuoksi etuoikeutetussa asemassa. Naisilla on vihreissä selvästi enemmän valtaa kuin miehillä. Vihreät on akateemisten naisten puolue. Huolestuttaako se muita vihreitä kuin Jaakko Mustakalliota?
Kun vihreiden julkikuva painottuu lähinnä korkeakouluopiskelijoiden ja erilaisten vähemmistöryhmien asioiden hoitamiseen, niin keskituloinen palkansaajamies on vieraantunut puolueen aatteesta. Tähän vaikuttaa myös se, että ilmastonmuutos on jollain tavalla mukana lähes kaikkien puolueiden ohjelmissa. Ilmastokysymykset eivät ole vihreiden yksinoikeus.
Ville Niinistön ja Touko Aallon johdolla vihreät ryhtyivät aikanaan puhumaan noususta pääministeripuolueeksi. Tällaiset vihreän patriarkaatin unelmat on ainakin toistaiseksi haudattu.
Tuomio kunniaväkivallasta: Äiti ja täti pahoinpitelivät tyttöä, koska eivät hyväksyneet hänen suhdettaan – hovioikeus alensi rangaistuksia
Helsingin hovioikeus alensi maanantaina rangaistuksia tapauksessa, jossa äiti ja täti tekivät väkivaltaa perheen tyttärelle Helsingissä elokuussa 2016.
Syyttäjän mukaan äiti ja täti muun muassa väänsivät tyttären kädet selän taakse ja tönäisivät hänet portaita alas. Sen jälkeen täti löi tytärtä kahdesti nyrkillä suuhun, minkä jälkeen tytär pakeni paikalta, syytteessä sanotaan.
Tytär kertoi poliisitutkinnassa, että hänen elämäänsä oli rajoitettu 6-vuotiaasta lähtien ja että häneen kohdistunut kontrollointi alkoi 10-vuotiaana.
Tytär sanoi, että hänen vanhempansa olivat lyöneet häntä vyöllä ja potkineet, jos näkivät hänen puhuvan pojan kanssa. Tyttären mukaan eno oli sanonut tappavansa hänet, jos kuulee hänen seurustelevan.
Parikymppinen tytär kertoi esitutkinnassa, että oli seurustellut miehensä kanssa kaksi vuotta. Tyttären kertoman mukaan äidin ja tädin suhtautumisen taustalla oli kulttuurinen tapa, jossa lapset eivät itse saa valita puolisoaan. Tytär kertoi kuuluvansa sikheihin, Intiasta lähtöisin olevaan uskontokuntaan.
Maineensa säilyttämiseksi perhe halusi järjestää tyttärelle rahalla ostetun miehen, tytär kertoi esitutkinnassa. Tyttären mukaan hänen äitinsä oli uhannut, että he järjestävät miesystävän takaisin Intiaan ja että mies tapetaan siellä.
Äiti ja täti kiistivät pahoinpidelleensä tytärtä. Helsingin käräjäoikeus oli eri mieltä ja katsoi heidän syyllistyneen syytteen mukaiseen pahoinpitelyyn. Oikeus totesi, että teon motiivina olivat kulttuuriset ja uskonnolliset syyt ja että kyse oli niin sanotusta kunniaväkivallasta.
Käräjäoikeus tuomitsi viime vuoden helmikuussa äidin ja tädin viiden kuukauden ehdolliseen vankeuteen pahoinpitelystä.
Tyttären kertomusta vaadittiin hyödyntämiskieltoon
Tuomitut valittivat hovioikeuteen ja vaativat, että käräjäoikeuden viime vuoden tammikuussa tekemä päätös tyttären vaitiolo-oikeuden syrjäyttämisestä kumotaan ja tytärtä koskeva esitutkinta-aineisto määrätään hyödyntämiskieltoon.
Hovioikeus päätyi kuitenkin syyttäjän kannalle ja linjasi, että tyttären esitutkintakertomusta ja muuta aineistoa on voinut käyttää todisteena.
Myös hovioikeus piti tapahtumia pahoinpitelynä ja katsoi, että teon motiivina olivat kulttuuriset ja uskonnolliset syyt ja että kyse oli kunniaväkivallasta.
Uhrin vammojen vähäisyyden ja aiemman oikeuskäytännön perusteella hovioikeus kuitenkin alensi äidille ja tädille tuomittuja rangaistuksia. Hovioikeus tuomitsi 50-vuotiaan äidin ja 56-vuotiaan tädin kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen pahoinpitelystä.
Hovioikeuden ratkaisu syntyi äänin 2–1. Eri mieltä ollut oikeuden jäsen ei olisi alentanut rangaistuksia.
Antti Kurvinen nimeää kolme keinoa, joilla seksuaalinen häirintä saadaan kitkettyä kulttuurialalta – Ministeristä rikoksentekijät pitää saada vastuuseen oikeusteitse
Tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen kommentoi viime päivien punkstoo-keskustelua musiikkialan häirinnästä.
TIEDE- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen kertoo seuranneensa huolestuneella ja järkyttyneellä mielellä viime päivien punkstoo-keskustelua. Asiat eivät kuitenkaan tulleet hänelle yllätyksenä, sillä kyse on yhtä musiikkigenreä laajemmasta asiasta. Punkstoo on jatkumoa sille, minkä #metoo aloitti muutama vuosi sitten.
Kurvisen pääviesti on se, että tekijät on saatava vastuuseen. Se ei onnistu, ellei asiasta tehdä rikosilmoitusta.
”On kaiken a ja o saattaa tapaukset tutkintaan ja mahdolliseen oikeuskäsittelyyn, kun ihmisen koskemattomuutta on loukattu, on tapahtunut rikos tai on tapahtunut seksuaalista häirintää”, hän sanoo HS:lle.
Punkstoo-keskustelussa on nostettu esiin raskaita asioita. On kerrottu muun muassa raiskauksista, seksuaalisesta häirinnästä, väkivallasta ja naisvihasta.
Kurvinen nosti eettisen koodiston esiin aiemmin MTV:n haastattelussa.
MITEN voidaan estää, että ihmiset eivät joudu enää jatkossa kokemaan vastaavaa?
Kurvisen mukaan tekijöiden saattaminen vastuuseen oikeusteitse on yksi keino.
Toinen keino on alalle tehtävä eettinen ohjeisto. Kesäkuussa opetus- ja kulttuuriministeriö asetti työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella eettinen koodisto taide- ja kulttuurialalle. Valmistelu on aloitettu ja se kestää ensi vuoden alkupuolelle saakka. Valmisteluvastuussa on taiteilijajärjestö Forum Artis.
Kolmanneksi seikaksi Kurvinen mainitsee nyt käytävän keskustelun ja sen, että kyseenalaiset asiat tunnistetaan. Näin ei ole välttämättä ollut menneinä vuosina ja vuosikymmeninä.
”Keskustelu ennaltaehkäisee vallan väärinkäyttöä ja tekee näkyväksi, ettei taiteen nimissä voi tehdä mitä vaan.”
KURVINEN pitää hyvänä sitä, että ihmiset ovat päässeet jakamaan traumaattisia kokemuksia keskenään. Hän kehottaa uhreja hakemaan matalalla kynnyksellä myös ammattiapua.
Kurvinen muistuttaa, että musiikki on monelle rakas harrastus, joka tuottaa myös iloa. Hän toivoo, että traumaattiset kokemukset ja epäasiallinen käytös eivät pääse sammuttamaan sitä iloa, jota taide, teatteri ja musiikki ovat tuoneet kamalien kokemusten lisäksi uhreille.
”Kaikki siinä harrastuksessa ei ole sitä pimeää puolta. Suuri osa on myös hyvää ja kaunista.”
KESKUSTELU musiikkimaailman ja erityisesti punkpiirien omasta metoosta lähti liikkeelle viime viikonloppuna, kun Instagramiin ilmestyi @punkstoo-tili.
Tilillä on jaettu tämän jutun kirjoitushetkellä yli sata kokemusta, ja tilille on kertynyt nopeasti yli 25 000 seuraajaa.
Julkaisuissa ihmiset kertovat kohtaamastaan epäasiallisesta käytöksestä punkpiireissä. Kertomuksissa on nostettu esiin muun muassa raiskauksia, väkivaltaa, rasismia sekä erilaisia kaltoinkohtelun muotoja.
ULOSTULOT ovat saaneet eri tahot reagoimaan asiaan.
Esimerkiksi punkyhtye Pää kii kirjoitti päivityksen Facebook-tililleen ja ilmoitti myöhemmin myös peruvansa keikkansa.
YleX:n radio-ohjelman, Uuden musiikin rockshow’n, ilmoitettiin jäävän tauolle. Se on nostettu esiin Instagramin Punkstoo-keskusteluissa, eikä kanava näe tällä hetkellä mahdollisuuksia ohjelman lähettämiseen, kommentoi YleX:n kanavapäällikkö Hanne Kautto HS:lle.
PUNKSTOO sai myös muut musiikkipiirit liikkeelle. Sosiaaliseen mediaan on ilmestynyt ”sisarkanava” @metaltoo, joka käsittelee metallin ja rockin häirintätapauksia.
Kolumni: Tissiesi vilauttelu ei ole feministinen teko
Sanna UkkolaJa jos läjä miehiä painelisi menemään ympäri Suomea erilaisissa flashmobeissa munasillaan, heitä syytettäisiin seksuaalisesta häirinnästä, kirjoittaa Sanna Ukkola.
Sata vuotta sitten suffragetti Emmeline Pankhurst taisteli naisten tasa-arvon ja äänioikeuden puolesta ja joutui vaatimustensa takia pahoinpidellyksi, vangituksi ja häpäistyksi. Hän perusti naisten äänioikeutta ajaneen järjestön ja nousi suffragettien ikoniksi.
Yksi järjestön suffrageteista, Emily Davison, oli valmis uhraamaan henkensä aatteen puolesta; hän kuoli heittäydyttyään kuninkaan hevosen alle protestina sille, että naiset eivät vieläkään saaneet äänestää.
Naiset saivat äänioikeuden juuri ennen Pankhurstin kuolemaa vuonna 1928.
Sata vuotta myöhemmin Kim Kardashian ja Emily Ratajkowski saavat internetin sekoamaan postaamalla someen yläosattoman kuvan itsestään näyttämässä keskisormea.
Molemmat naiset kertovat postaavansa someen vähäpukeisia kuvia itsestään feminismin ja naisten voimaantumisen nimissä. He ovat naisten asialla esitellessään peppujaan ja kurvejaan miljoonille seuraajilleen.
Suffragetti Emmeline Pankhurstin lapsenlapsi Helen Pankhurst kommentoi Kardashianin ja Ratajkowskin kuvaa Telegraph-lehden kolumnissaan:
“On melko epämiellyttävää, että Kim Kardashian ja Emily Ratajkowski sanovat, että he tekevät tätä “vapautumisen” nimissä. Fakta on, että he ovat perinteisen kauniita naisia, jotka luovat alastomuudellaan seksikästä imagoa itsestään. Paljastaisivatko he kaiken vapautumisen nimissä, jos heillä olisi keskimääräinen vartalo ja liikaa painoa? Voisi argumentoida, että he osallistuvat naisten seksuaaliseen esineellistämiseen, mikä on vapautumisen vastakohta”, Pankhurst kirjoittaa.
Pankhurstin mukaan naiset ovat ongelmallinen roolimalli miljoonille muille naisille ja tytöille ympäri maailmaa, erityisesti teinitytöille, joiden arvoa tunnutaan mittaavan seksuaalisen viehätysvoiman ja painon perusteella.
Myös Suomessa on keskusteltu paljaasta pinnasta ja feminismistä viime aikoina. Viime viikolla eri puolilla Suomea järjestettiin tissiflahsmobeja, joissa tissiaktivistit kekkuloivat yläosattomissa plakaattien kanssa. Niissä luki muun muassa “Fuck the system” ja “Nänni on kaikki”.
Free the nipple -liikkeen tavoitteena on purkaa naisten ja naisoletettujen kehojen nännien yliseksualisointi ja näin antaa jokaiselle itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa”, tapahtumaa järjestävän Cult Cunt -feministiryhmän tiedotteessa kerrotaan.
Jäin miettimään, kääntyilisiköhän Emmeline Pankhurst haudassaan kuultuaan nykyfeministien toiminnasta.
Tissiaktivistien tarkoitus on neutralisoida naisten nännit. He ihmettelevät myös sitä, miksi miehet saavat esiintyä yläosattomissa, mutta naiset joutuvat peittämään itsensä.
Milleniaaleille tiedoksi, että naiset ovat ottaneet aurinkoa uimarannoilla yläosattomissa jo kymmeniä vuosia, eikä siinä ole ollut mitään ihmeellistä. Modernien suurkaupunkien kaduilla puolestaan ei yläosattomia ihmisiä juuri näe, ei naisia eikä miehiä.
En ole ihan varma, millä tavalla tissiaktivistien vilauttelu edistää feminismiä tai naisten ja miesten tasa-arvoa. Enemmänkin se antaa koko aatteesta banaalin kuvan. Tasa-arvo yhteiskunnassa saavutetaan todennäköisesti vähän toisenlaisilla toimilla.
Minua paljaat tissit eivät häiritse, mutta rintojen vilauttelu ei ole feminismiä – se on eksibitionismia.
Nännien neutralisointi ja epäseksualisointi taas on kaukaa haettu tavoite. Evoluutio on muovannut miehistä ja naisista erilaisia, ja miehet kokevat fyysistä vetovoimaa naisia kohtaan muun muassa juuri erilaisen fysiikan takia. Niin, myös niiden tissien takia.
Rikoksen uhri voi syyllistyä itse rikokseen kertomalla kokemuksistaan sosiaalisessa mediassa – Edes viestin poistaminen jälkikäteen ei korjaa tilannetta
Sosiaalisessa mediassa jaetut uhrikokemukset ovat joukkovoimaa, jolla murennetaan rakenteita. Riskit ovat kuitenkin suuret, kun tiedot julkaistaan suoraan tuhansille silmäpareille, kirjoittaa HS:n rikos-ja oikeustoimittaja Anne Kantola.
SOSIAALISEN median mahdollisuus muuttaa maailmaa on jälleen todistettu todeksi.
Viimeisen viikon aikana kuvapalvelu Instagramiin on perustettu lukuisia tilejä, kuten #punkstoo ja #metaltoo, joissa kerrotaan #metoo:n tyylisesti alakulttuurien sisällä tapahtuvista vallankäytön ja seksuaalisen väkivallan ongelmista.
Tilien sisältö koostuu anonyymeinä jaetuista viesteistä, joissa kerrotaan vuosien ajan jatkuneesta väkivallasta, seksismistä ja häirinnästä.
Uhrien todistusvoimaa ja määrää on vaikea ohittaa. Juuri tässä näkyy sosiaalisen median voima, sillä kukaan ei ole kokemuksensa kanssa yksin ja vuosikausia koettu häpeä voi muuttua yhteiseksi voimavaraksi.
Keskustelu on äärimmäisen tärkeä ja kaivattu, mutta se ei poista niitä ongelmia, joita sosiaalisessa mediassa käytävään ”oikeuteen” liittyy.
JULKISUUDESSA käyty asioiden puinti on ongelmallista yksilöiden oikeusturvan kannalta, mutta turvassa eivät ole myöskään uhrit.
”Some on voimakas kanava, mutta se pitää ymmärtää julkisena viestintänä. Se ei ole mitenkään todellisesta maailmasta irrallinen”, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.
Sosiaalisessa mediassa ääneen pääsee tavallinen ihminen omine tuntoineen, ja se mahdollistaa aitojen kokemusten jakamisen ilman välikäsiä.
Sen nopeudessa piilee vaara, sillä yleisö ehtii usein tehdä johtopäätöksensä ennen kuin vastapuoli on ehtinyt reagoida asiaan, Nuotio pohtii.
ASIA ei ole ongelmallinen ainoastaan syytteiden kohteena olevien osalta. Myös uhrien asema on riskialtis.
Käytännössä kyse on siitä, kuinka tilien ylläpitäjät pystyvät varmistamaan jakamiensa tietojen oikeellisuutta ja toisaalta siitä, kuinka hyvin esimerkiksi lähdesuojan periaatteet on ymmärretty.
Kaikkien tilien kohdalla ei myöskään tiedetä, ketkä tilin julkaisusta eli ylläpitotoiminnasta vastaavat. Heidän luotettavuutensa arviointi on siis liki mahdotonta.
Käynnissä on ensimmäinen kerta, kun väitteitä väärinkäytöksistä tuodaan julki näin järjestelmällisesti ja isolla volyymilla. Vertailukohtia siitä, miten oikeuskäytännössä tulkitaan esimerkiksi Instagram-tilin ylläpitäjän vastuuta tietojen jakamisesta, ei ole.
Riskit ovat kuitenkin olemassa, sillä tietojen ja yleisön välissä ei ole esimerkiksi journalistia, jonka työnä on varmistaa tietojen oikeellisuus ja suojata lähteensä.
PAHIMMILLAAN rikoksen uhri voi syyllistyä itse rikokseen kertomalla omista kokemuksistaan.
Asianajaja Emmi Kauppalan mukaan sosiaalisessa mediassa riskit skaalautuvat, sillä julkisilla alustoilla tieto voi päätyä hetkessä nähtäväksi hirveän suurelle määrälle ihmisiä.
”Tämä on aina tapauskohtaista, mutta esimerkiksi kunnianloukkauksen tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen tunnusmerkistöt voivat täyttyä”, Kauppala sanoo.
Viestin poistaminen jälkikäteen ei myöskään korjaa tilannetta, sillä rikoksen tunnusmerkistö voi täyttyä jo siitä, että tiedot on hetkenkin verran olleet nähtävillä ja jaettavissa.
Myös rikoksen tekijällä on tietyssä määrin oikeus yksityisyyteen, Kauppala muistuttaa.
MAALAISJÄRKI sanoo, että jokaisella on oikeus kertoa omista kokemuksistaan ja kokemastaan vääryydestä.
Lain näkökulmasta asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.
Lähtökohtaisesti omista kokemuksistaan saa kyllä kertoa. Mutta syytösten esittäjän tulisi oikeuskäytännön mukaan myös esittää perusteita väitteiden tueksi, Kauppala sanoo.
Omasta kaltoinkohtelustaankin kertoessa saattaa siis syyllistyä rikokseen.
Utopiassakin joku käyttää valtaa
#Metoo-keskustelut ravistelevat nyt alakulttuureja. Jo 1960-luvun hippikommuuneista nähtiin, etteivät vaihtoehtopiiritkään ole turvassa valtakulttuurin ongelmilta.
KULUNEILLA viikoilla Instagramista on lähtenyt liikkeelle kohu, joka on johtanut #metoo-keskustelujen paljastumiseen eri alakulttuuripiireistä. Häirintää esiintyy niin punkkareiden kuin hippien joukossa.
”Make Punk Safe Again”, luki häirintätapauksia ilmiantavan punkstoo-Instagram-tilin slogan. Musiikkitoimittaja Mervi Vuorela huomautti Facebook-päivityksessään, että again-sana on tässä yhteydessä turhaa haihattelua. Mitään punkkareiden kulta-aikaa ei ole koskaan ollut. Ennen ei ollut paremmin. Todennäköisesti menneet vuosikymmenet kestävät päivänvaloa heikosti.
Häiritsevintä paljastuksissa on se, että niin hipit kuin punkkarit ymmärtävät olevansa rauhan ja rakkauden asialla. Ideologiaan usein kuuluu aseistakieltäytyminen, vegaaniruoka, yhteisöllisyys ja tasavertaisuus. Alakulttuurin piireissä pyörii miehiä, jotka kutsuvat itseään feministeiksi. Miksi sitten niissä esiintyy nuorten naisten häirintää, rasismia, hyväksikäyttöä, jopa raiskauksia?
YHDEN näkökulman tarjoaa tieto siitä, ettei olemassa olevaa yhteiskuntaa voi paeta vaihtoehtomaailmaan. Kun valtakulttuuri ei ole pitänyt häirintää vakavana ongelmana, ei siihen ole osattu puuttua alakulttuureissakaan. Ilmiö on tuttu kulteista ja 1960-luvun vastakulttuureista.
Mediahistorioitsija Fred Turner kirjoittaa teoksessaan From Counterculture to Cyberculture San Franciscon epäpoliittisesta hippieetoksesta ja kybernetiikasta, joka loi myös pohjan Piilaakson yritysetiikalle. Kertomus hippien kanssa hengailleesta Apple-yhtiön edesmenneestä perustajasta Steve Jobsista on usein toisteltu ja jopa ihailtu osa Piilaakson alkuvaiheen mytologiaa. Turner kuitenkin käsittelee kyberkulttuurin utopioita kriittisemmin.
Monet 1960-luvun lopun vastakulttuurit haastoivat protestanttisen työetiikan ja perhekeskeisen elämäntyylin. Tilalle tuli individualismin, vapauden ja itseilmaisun ihannointi. Tietokoneita ja nykymuotoisen internetin rakenteita kehittänyt yrittäjä Stewart Brand innoittui kommuuneista ja lsd:stä. Nuo keksinnöt auttoivat häntä oivaltamaan, että käytösmallit olivat keinotekoisia ja uudelleenmuotoiltavissa.
”We are as gods and might as well get good at it”, kuului Brandin tunnettu lause.
Me olemme jumalten kaltaisia ja meistä pitäisi tulla hyviä siinä. Kyse on periaatteessa naiivista jumalharhasta, johon lopulta sortui lähes koko Piilaakso: että maailma muuttuisi paremmaksi, kunhan jokainen meistä kehittää tietoisuuttaan ja levittää informaatiota vapaasti.
KOMMUUNIT pyrkivät luomaan malleja uudenlaisille yhteiskunnille. Niiden jäsenet uskoivat, ettei yhteisöissä ilmeneviä ongelmia tarvitsisi käsitellä luutuneissa instituutioissa. Avoin kommunikaatio ja tunteiden jakaminen tiedostavien ihmisten kesken riittäisi.
Monet kommuunikokeilut kestivät vain hetken aikaa, koska niissä ilmeni samankaltaisia ongelmia: Työnjako ei tapahtunut tasaveroisesti. Kun valta ei periaatteessa kuulunut kenellekään, se keskittyi karismaattisille ja manipuloiville henkilöille. Usein he olivat valkoisia miehiä. Naisten kontolle jäi ylläpitävä toiminta, ruuanlaitto ja lastenkasvatus.
Päätöksentekoa demokratisoimaan tarkoitetut toimenpiteet, kuten nopanheitto, osoittautuivat kosmeettisiksi. Ne hämäsivät entisestään sitä, millaisilla mekanismeilla valta kasautui tietyille tyypeille ja miten nuo henkilöt käyttivät valtaansa väärin. Lopulta siellä, minne vallitsevan kulttuurin arvoja paettiin, toteutui sen konservatiivinen painolasti kahta kauheammin.
VIIME vuosien #metoo-keskuskustelut ovat osoittaneet, etteivät liberaali demokratia ja oikeusvaltio tähän mennessä ole kyenneet ratkaisemaan seksuaalista häirintää ja vähemmistöjen sortoa.
Ei riitä, ettei itse raiskaa tai ahdistele – pitkän linjan muusikko Satu Kuru vaatii vastuuta erityisesti cis-miehiltä punkstoo-keskustelussa
Vaihtoehtomusiikkia esittelevän Kaaoszine-musiikkiportaalin päätoimittaja päätyi naisviha- ja ahdistelukeskustelun lopputuloksena esittämään julkisen anteeksipyynnön aprillipilastaan. Useissa kokoonpanoissa vaikuttava punk-muusikko vaatii toimia erityisesti miehiltä.
Tunteet ovat pinnassa, myöntää pitkän linjan muusikko ja rockbändi Super Tsunamin laulaja Satu Kuru.
Kuru on noin 20 vuoden ajan kuulunut useisiin eri punk-, rock- ja metallikokoonpanoihin. Siinä ajassa hän on nähnyt ja kokenut niitä asioita jotka nyt #punkstoo - ja #metaltoo -ulostulojen myötä ovat nousseet pinnalle.
Misogyniaa ja hyväksikäyttöä esiintyy myös harrastajapiireissä, myös vaasalaisen Kurun kotiseudulla Pohjanmaalla, hän sanoo.
– Surullista, mutta ei yllättänyt. Näistä asioista me ollaan puhuttu jo kauan ja varoiteltu alalle tulevia tyttöjä.
Anonyymi Instagram-tili @punkstoo käynnisti valtavan keskustelun punk-piirien pimeästä puolesta. Tällä viikolla tilillä on julkaistu lukuisia kertomuksia naisvihasta, seksuaalisesta häirinnästä ja jopa raiskauksista.
Keskustelu kasvaa ja kertomuksia julkaistaan koko ajan lisää.
Perjantaina puoleen päivään mennessä oli julkaistu jo neljä uutta kertomusta, joista yksi käsittelee raiskausta. Sivuston sisartili, @metaltoo, kertoo tänään kaksi tarinaa metallipiireissä tapahtuneista raiskauksista.
Turvallisuuden illuusio rikkoontui
Satun Kurun mukaan surullisemmaksi tilanteen tekee se, että suomalaisessa metalli- ja punkskenessä on aina luotu turvallisuuden illuusio.
Punkbändeissä on puhuttu juuri näitä asioita, kuten misogyniaa, rasismia ja transfobiaa vastaan.
– Naisvihapyramidi lähtee vähättelystä, tytöttelystä ja huorittelusta. Sitten siellä pyramidin yläpäässä on raiskaus ja murha.
Kurun mukaan kyseessä on rakenne, jota me kaikki ylläpidämme hyväksymällä hiljaa kaiken kuten seksistiset "läpät" tai kouraisut, ilman että kukaan siihen puuttuu.
– Nuorempana oletettiin, että jos olin bäkkärillä, niin olen jonkun tyttöystävä tai bändäri. Oletusarvo on ollut, että ei osata itse laittaa kitaroita päälle.
Pahimmillaan se on Kurun mukaan sitä, että takahuoneessa voidaan käydä käsiksi tai jos sammuu, niin joku ryömii peiton alle.
Sosiaalisessa mediassa suhtautuminen vaihtelee. Kuru kertoo panneensa merkilläemiten moni mies on kommentoinut esiin nousseita tapauksia vähätellen. Toisaalta osa kokee myös syyllisyyttä.
Satu Kurun mukaan on luonnollista että tilanne tuottaa puolustautumisen tarvetta. Hänen mielestään etenkin miesten on vain päästävä siitä eteenpäin.
– Kun seuraavan kerran näkee tai kuulee jotain epäsopimatonta, siihen voi puuttua.
Kurun mukaan nimenomaan cis-miehillä on tilaa ja mahdollisuus muuttaa yhteiskuntaa turvallisemmaksi. Ei riitä, että ei itse seksuaalisesti ahdistele tai raiskaa ketään, myös miesten pitää aktiivisesti toimia vastavoimana naisvihakulttuurille.
– Kyllä "hyvät jäbät" sanoo, että raiskaus on väärin. Valitettavasti samat "hyvät jäbät" ylläpitävät sitä misogynian kulttuuria, kun eivät puutu toisten "hyvien jäbien" tekoihin.
Hiljainen hyväksyntä on Kurun mukaan saatava kitkettyä pois, ja miesten on uskallettava sanoa kun epäsoveliasta käytöstä ilmenee.
Punkstoo-tili poistuu Instagramista – julkaisivat jäähyväiskirjoituksen
Instagramin Punkstoo-tili lopettaa toimintansa.
Sosiaaliseen mediaan ilmestyi toissa viikolla tili, jonka välityksellä anonyymit ihmiset esittivät väitteitä punk-piireissä kohtaamastaan törkeästä kohtelusta. Anonyymille Punkstoo-tilille kertyi reilun viikon aikana yli sata julkaisua, joista useat kuvaillut tilanteet täyttäisivät rikoksen tunnusmerkit.
Tilin jokainen julkaisu alkaa sisältövaroituksella, jotka varoittavat muun muassa seksuaalista häirintää, väkivaltaa ja raiskauksia käsittelevästä sisällöstä. Tili herätti runsaasti keskustelua sosiaalisessa mediassa ja sai myös alan toimijat reagoimaan.
Nyt tili on ilmoittanut lopettavansa toimintansa. Kaikki tilillä jaetut julkaisut on poistettu, ja jäljellä on enää yksi jäähyväiskirjoitus.
– Tämä viikko on olut raskas varmasti kaikille, mutta erityisen raskas uhreille ja vanhojen traumojen kanssa kamppaileville. Myös meidän tilin pitäjien henkinen jaksaminen alkaa tulla vastaan, jäljelle jääneessä julkaisussa kirjoitetaan.
Kirjoituksessa todetaan, että tili on onnistunut saavuttamaan tavoitteensa: aloittaa keskustelu punk-piirien sisäisistä ongelmista.
– Toivomme, että mahdollisimman moni on herännyt näkemään naisvihan, seksismin vallankäytön ympärillään, ja sitoutuu jatkossa puuttumaan siihen.
Tili kertoo vastaanottaneensa suuren määrän yksityisviestejä, joissa ihmiset ovat kertoneet omista kokemuksistaan tilin aiheeseen liittyen. Viestejä jäi julkaisematta kymmeniä.
– Kaikki viestit olemme kuitenkin lukeneet. Vaikka sinun tarinaasi ei olisi julkaistu, on kokemuksesi kuultu ja otettu todesta.
Tilin ylläpitäjät ohjaavat ihmisiä keskusteluavun piiriin ja kehottavat rikoksen uhreja tekemään rikosilmoituksen.
– Vaikka tämä tili poistuu, keskustelu aiheesta ei saa päättyä. Make punk safe again, kirjoitus päättyy.
Punkstoo poiki useita sisartilejä, kuten Metaltoo, Hippiestoo ja Suomirapstoo, jonka ylläpitäjinä toimivat toimittaja Ina Mikkola ja artisti Fanni Noroila. Nämä tilit ovat edelleen maanantaina aktiivisessa toiminnassa.
Punkstoo-kohu sai Pää kii -yhtyeen keulakuva Teemu Bergmanin reagoimaan. Bergmanin asianajajan Hannu Kaitaluoman mukaan monet tilin kirjoituksista on yhdistettävissä Bergmaniin, vaikka nimiä ei julkisesti olekaan mainittu.
Bergman pahoitteli huonoa käytöstään, mutta ”kiisti rikossyytteet”. Samalla hän ilmoitti, että kaikki yhtyeen esiintymiset on peruttu.
Myös monet muut punk-yhtyeet ovat ilmoittaneet keskeyttävänsä toimintansa tai tehneensä muutoksia jäsenistöönsä. YleX hyllytti Teppo Vapauden juontaman Uuden musiikin rockshow -radio-ohjelman kohun vuoksi. Vapaus ei ole kommentoinut itse asiaa.
Miehillä masennusperusteisen työkyvyttömyyden taustalla on usein työnäkymien epävarmuus, kertoo tuore tutkimus
Työpaikoilla pitäisi panostaa enemmän työoloihin ja työsuojeluun, sanoo yliopistonlehtori Pasi Pyöriä Tampereen yliopistosta.
Miesten masennusperusteisen työkyvyttömyyseläkkeen taustalla on työnäkymien epävarmuutta, mikä johtuu esimerkiksi työpaikkojen erilaisista suhtautumisista työturvallisuusongelmiin, kertoo sosiologian yliopistonlehtori Pasi Pyöriä Tampereen yliopistosta.
Huhtikuussa julkaistun Eläketurvakeskuksen tiedotteen mukaan joka vuosi noin 20 000 ihmistä jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Noin 44 prosenttia työkyvyttömyyseläkkeistä on mielenterveysperusteisia. Seuraavaksi tulevat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet noin 24 prosentilla. Noin kymmenen henkilöä siirtyy päivittäin masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle.
Heinäkuussa julkaistun tutkimuksen mukaan aiempi työttömyys sekä erityisesti heikko usko uudelleen työllistymiseen kasvattavat miesten riskiä päätyä masennusperusteiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Naisilla vastaavaa yhteyttä ei havaittu. Aiemmat tutkimukset työn epävarmuuden yhteydestä työkyvyttömyyteen ovat tuottaneet sukupuolierojen kohdalla vaihtelevia tuloksi.
Työllisyysasteen nostamiseksi tarvitaan kaikkia keinoja
Pyöriän mukaan naisilla on tyypillisemmin vahvemmat sosiaaliset verkostot työn ulkopuolella, mikä voi suojata työn tulevaisuuden epävarmuudelta. Hän kuitenkin mainitsee, että naisilla voi olla muita työuraa lyhentäviä ongelmia.
Miesten masennusperusteisen työkyvyttömyyden taustalla vaikuttaa naisia enemmän epävarmuus tulevaisuuden työnäkymistä. Työttömyysjaksot, huonot tulot, heikot työllistymismahdollisuudet, väliaikaiset sopimukset sekä pessimistiset näkemykset pärjäämisestä työmarkkinoilla lisäävät epävarmuutta.
– Luulisin, että miesten tapauksessa työelämässä menestyminen, sen synnyttämä status ja menestymisen osoittaminen muille on edelleen tärkeämpää kuin naisille, Pyöriä sanoo.
Pyöriän mukaan ei olisi varaa yhteenkään ennaltaehkäistävissä olevaan ennenaikaiseen eläkkeelle jäämiseen. Työllisyysasteen nostamiseksi kaivataan kaikkia keinoja.
– Olisi inhimillistä sekä rahallista arvoa, jos työolojen kehittämisellä ja työhyvinvoinnin huomioimisella saisimme ehkäistyä työkyvyttömyyttä, Pyöriä kertoo.
Nuoria tulisi kannustaa laajemmin eri aloille
Eri alat ovat Pyöriän mukaan erilaisia siinä, miten työn laatuun ja työhyvinvointiin liittyviä kysymyksiä käsitellään. Suomessa ammatit jakautuvat jyrkästi mies- ja naisvaltaisiin aloihin.
Perinteisiä työturvallisuusongelmia, kuten melua, lämpötilavaihtelua ja altistumista vaarallisille aineille on tyypillisesti miesvaltaisilla aloilla. Naisenemmistöisillä aloilla, kuten hoiva-alalla, ongelmat liittyvät kiireeseen sekä henkilöstöresurssien riittämättömyyteen. Ongelmat ovat riskejä työntekijöiden jaksamiselle ja työuran jatkuvuudelle.
Pyöriän mukaan työpaikoilla pitäisi panostaa enemmän työoloihin ja työsuojeluun. Työergonomian ja fyysisen turvallisuuden lisäksi tulisi panostaa muun muassa koulutukseen ja osaamisen tukemiseen esimerkiksi aikuiskoulutuksen ja kohdennetun koulutuksen kautta. Näin työntekijät voisivat ylläpitää osaamistaan ja kehittyä työssään.
Yhdeksi keinoksi Pyöriä mainitsee myös ammatillisen segregaation eli sukupuolijakauman purkamisen. Nuoria tulisi hänen mukaansa kannustaa laajemmin eri aloille.
– Miesten ja naisten jakautuminen tasaisemmin eri aloille voisi parantaa tilannetta tulevaisuudessa merkittävästi, hän sanoo.
Pyöriä kannustaa ajattelemaan omaa ammattialaansa laajemmin, jotta ihmiset näkisivät mahdollisuuden kouluttautua uudelle alalle tai etsiä töitä toiselta alalta, jolta ei omaa aiempaa koulutusta.
Vihreiden tulevalla varapuheenjohtajalla tulee olemaan poikkeuksellinen painoarvo – päässee viemään puolueen maakuntavaaleihin ja nousee itse ehkä jopa poliisiministeriksi
Varapuheenjohtajaehdokkaaksi on tässä vaiheessa ilmoittautunut kansanedustaja Iiris Suomela, joka sanoo olevansa käytettävissä sekä sisäministerin että puheenjohtajan sijaiseksi.
Vihreät valitsee syyskuun puoluekokouksessa tavanomaiseen tapaan puolueelle puheenjohtajan lisäksi varapuheenjohtajiston. Tällä kertaa varapuheenjohtajistoon kiinnittyy erityisen paljon mielenkiintoa, sillä yhdellä varapuheenjohtajista tulee olemaan todennäköisesti poikkeuksellisen paljon valtaa.
Vihreiden nykyinen puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo on jäämässä perhevapaalle joulukuussa. Ohisalo on ilmoittanut hakevansa jatkokautta puolueen johdossa, eikä hänelle ole ilmaantunut vastaehdokkaita. Vaikka niitä vielä ilmaantuisikin, Ohisalon jatkokautta pidetään lähes varmana.
Useat vihreiden eduskuntaryhmän jäsenet arvioivat, että puolueen varapuheenjohtaja valitaan sillä silmällä, että hän todennäköisesti myös sijaistaa Ohisaloa.
Ohisaloa puheenjohtajana sijaistava vie puolueen maakuntavaaleihin, ministerin sijainen saa painavan sisäministerin salkun – ellei jonkinlaista ministerikierrätystä tehdä. Vielä ei tiedetä, hoitaako sama ihminen molemmat sijaistukset.
Vihreiden puoluekokous pidetään 11. ja 12. syyskuuta.
Suomelan mukaan voisi olla järkevää, että pestejä hoitaisivat eri henkilöt
Tällä hetkellä vihreiden varapuheenjohtajaehdokkaaksi on ilmoittautunut ainoastaan kansanedustaja Iiris Suomela. Hän sanoo, ettei tiennyt Ohisalon tulevasta perhevapaasta ennen kuin päätti lähteä varapuheenjohtajaehdokkaaksi. Suomela kertoo tehneensä päätöksen jo viime vuoden puolella eli ennen kuin Ohisalo edes odotti lasta.
– Olen kuitenkin molempiin näihin pesteihin käytettävissä, Suomela sanoo.
Suomela katsoo, että sisäministerin pestiin voitaisiin valita kuitenkin jokin muukin kuin varapuheenjohtaja, mutta luontevaa olisi, että puheenjohtajaa sijaistaisi varapuheenjohtaja.
Suomela sanoo olevansa päätymässä siihen, että sijaisen työmäärän kannalta voisi olla jopa ihan hyvä, että ministerin sijaistusta ja puheenjohtajan sijaistusta hoitaisivat eri henkilöt. Etenkin kun keväällä käydään maakuntavaalit, ja Suomelan mukaan puheenjohtajan sijaisen olisi tärkeää kiertää kenttää.
Osan mielestä ministerin sijaisen on oltava kansanedustaja
STT:n haastattelemat vihreiden eduskuntaryhmän jäsenet arvioivat, että varapuheenjohtajaksi tulee olemaan todennäköisesti tunkua. Pestistä on tulossa aiempaa painavampi ja siten houkuttelevampi.
– Toisaalta varapuheenjohtajaehdokkaaksi lähtemiseen voi olla nyt suurempi kynnys. Voi olla, että osa myös jättäytyy pois sen takia, yksi kansanedustajista sanoo.
Tällä hetkellä vihreiden varapuheenjohtajina toimivat Riikka Karppinen, Fatim Diarra sekä Jaakko Mustakallio. Diarra ja Mustakallio sanovat tekevänsä päätöksen ehdokkuudestaan jatkokaudella kesälomansa jälkeen. STT ei tavoittanut Karppista kommentoimaan asiaa.
Osa vihreiden kansanedustajista on ehdottomasti sitä mieltä, että sisäministerin sijaisen pitää olla puolueen eduskuntaryhmästä.
– Näkisin, että se olisi eduskuntaryhmästä henkilö, joka siihen tulee, että on sillä tavalla päivän politiikassa kiinni.
Moni näkee, että se olisi eduksi, mutta ei välttämätöntä.
– Se riippuu paljon myös siitä, keitä varapuheenjohtajina on. Kansanedustajana olet tietyllä tavalla päässyt asioihin enemmän sisään, tunnet prosesseja ja sinulla on jo valmista mitattua luottamusta, eräs kansanedustaja arvioi.
Podcast: Tuomas Enbuskelta rajuja syytöksiä entistä juontajakollegaansa Maria Veitolaa kohtaan: ”Hän valehteli tässä asiassa”
Tuomas Enbuske esittää uudessa podcast-jaksossaan rajuja syytöksiä entisestä kollegastaan Maria Veitolasta.
Juontaja ja toimittaja Tuomas Enbuske syyttää uusimassa Enbusken miljonäärit -podcastin jaksossa entistä juontajakollegaansa Maria Veitolaa rajuista syytöksistä.
Kohu vuodelta 2018
Enbuske, Maria Veitola ja Roope Salminen juonsivat vuodesta 2016 vuoteen 2018 Enbuske, Veitola & Salminen -nimistä talk show’ta. Kun vuonna 2018 julkistettiin vuoden 2017 verotiedot, nousivat ohjelman juontajien merkittävät tuloerot otsikoihin.
Enbusken ja Salmisen kokonaistulot sijoittuivat vuonna 2017 200 000 euron paikkeille. Veitolan tulot jäivät kollegoistaan kauas 52 403 euron ansiotulolla ja 10 989 euron pääomatulolla.
Veitola kommentoi asiaa tuolloin julkisuudessa sanomalla, etteivät juontajien tulot ole helposti verrattavissa, sillä ala on täynnä freelancereita jotka järjestelevät veroasiansa eri tavalla. Veitola kertoi tuolloin maksavansa itselleen palkkaa oman osakeyhtiönsä kautta. Hän kuitenkin kommentoi juontajakollegoidensa tuloja Iltalehdelle seuraavanlaisesti, mikä aiheutti tuolloin kohua.
– Tuntuu aina erikoiselta ajatella, että mä tienaan kaikista huonoiten ja mun kollegat tienaa paremmin. Tulee mieleen, että onko mua kusetettu jossain kohtaa.
– Samalla mä oletan, että jokainen järjestelee raha-asiansa vähän eri tavalla ja mitä muuta mä voin tehdä kuin luottaa mun työnantajaan, joka sanoo että teitä kohdellaan tasavertaisesti, että usko mua. Mitä muuta mä voin tehdä? Sitten katson verotietoja ja kysyn, että ai kohdellaan vai, Veitola kommentoi Iltalehdelle vuonna 2018.
Enbuske kertoo nyt tuoreessa podcastissaan, ettei halunnut kommentoida asiaa vuonna 2018, kun Iltalehti lähestyi häntä. Nyt vuosia myöhemmin Enbuske puhuu suunsa puhtaaksi Jari Sarasvuon kanssa omassa podcastissaan.
– Maria Veitola on ensinnäkin feministi ja hänellä on vasemmistolainen ystäväpiiri, jolloin ehkä ei saa tienata liikaa, Enbuske aloittaa.
– Maria sanoi, että tää on kyllä törkeätä, kun miehet tienaa enemmän. Se ei pitänyt paikkaansa! Hän oli vain laskuttanut firmalleen ja nosti ne osinkoina. Mä maksoin enemmän veroja. Hän tienasi yhtä paljon kuin minä, mutta hän kiersi ansiotulot ja nosti ne verottomina osinkoina. Hän valehteli! Hän valehteli tässä tilanteessa! Huomaan että kiihdyn. Hän käytti sovinistikortin vaikka hän kiersi veroja, Enbuske tilittää podcastissa.
Veitola kommentoi syytöksiä
Iltalehti tavoitti Veitolan, joka ei ollut kuunnellut podcastin jaksoa eikä ollut kuullut Enbusken syytöksistä. Hän ei myöskään halunnut kommentoida asiaa tarkemmin.
– En viitsisi käyttää elämässäni yhtäkään sekuntia enempää aikaa Tuomas Enbuskeen, mitä olen joutunut käyttämään, Veitola summaa Iltalehdelle.
Päivitetty 27.7.2021 klo 18:32 Muokattu Veitolan viimeinen sitaatti.
Miesten pitää ”puuttua rohkeasti” seksuaaliseen häirintään, sanoo tasa-arvoministeri Thomas Blomqvist – Pitää musiikkialan reaktiota tarpeellisena
Ministeri Blomqvistin mukaan musiikkiyhteisöjen kokemusten lukeminen on ollut pysäyttävää, mutta ne eivät ole varsinaisesti yllättäneet. Hän on saanut asiaan liittyviä yhteydenottoja koko ministerikautensa ajan.
TASA-ARVOMINISTERI Thomas Blomqvist (r) toivoo, että erityisesti miehet puuttuisivat seksuaaliseen häirintään, ”niin puheisiin kuin tekoihin”. Hän sanoo tiedostavansa itse miehenä, että parantamisen varaa on.
”Voidaan valita, ollaanko sivustakatsojia vai puututaanko siihen, mitä nähdään ja kuullaan”, Blomqvist sanoo.
”Hiljaisuus ei ole ratkaisu tähän ongelmaan. Pitää puuttua rohkeasti. Se on kaikkien vastuu.”
Seksuaalinen häirintä ja väkivalta sekä naisviha nousivat puheenaiheeksi heinäkuussa, kun Instagram-tili Punkstoo alkoi julkaista nimettömiä kokemuksia aiheesta punk- ja rock-yhteisössä. Nopeasti Instagramiin ilmestyivät vastaavat tilit myös esimerkiksi metalli- ja suomirap-yhteisöille.
HS:lle haastateltavat kertoivat kokemastaan huorittelusta, uhkailusta, ahdistelusta sekä raiskauksista ja muusta väkivallasta punkpiireissä.
BLOMQVISTIN mukaan musiikkiyhteisöjen kokemusten lukeminen on ollut pysäyttävää, mutta ne eivät ole varsinaisesti yllättäneet. Ministerin mielestä Suomessa on ainakin osittain ollut edelleen hiljaisen hyväksynnän kulttuuri asiasta.
”Tasa-arvoministerinä olen saanut reilun kahden vuoden aikana sellaista palautetta, että olen tiennyt, että tätä esiintyy.”
Blomqvistin mukaan valtaosa hänelle saapuvista sähköposteista ja puheluista aiheesta tulee naisilta, arvionsa mukaan ainakin 95-prosenttisesti. Viestejä alkoi hänen mukaansa tulla heti, kun hänet nimettiin ministeriksi.
BLOMQVIST korostaa julkisen keskustelun merkitystä siitäkin huolimatta, että jo vuonna 2017 alkanut laaja #metoo-keskustelu ei onnistunut kitkemään ilmiötä yhteiskunnasta.
”Voi tuntua siltä, että asiat eivät muutu puhumalla, mutta uskon kyllä siihen, että asenteet kyllä pikku hiljaa muovautuvat tämän keskustelun myötä.”
Konkreettinen teko ministeriltä on kutsua koolle niin sanottu pyöreä pöytä seksuaalisesta häirinnästä. Asiantuntijoiden kanssa käytävien keskustelujen aloitus on viivästynyt koronavirustilanteen vuoksi, mutta alkusyksystä on tarkoitus tapahtua.
”Omalta osaltaan ajattelen, että se nostaa tämän asian keskusteluun taas kerran ja sillä tavalla pyritään vaikuttamaan asenteisiin.”
TARKOITUKSENA pyöreässä pöydässä olisi saada aikaan seksuaalisen häirinnän vähentämistä koskevia suosituksia. Varsinaisia suoria lainsäädäntöehdotuksia ei ole ainakaan vielä hänen pöydällään.
”Tämä on asia, joka on vaikea lainsäädännöllisesti saada pois kitkettyä”, hän sanoo viitaten siihen, että kyse on ensisijassa kuitenkin asenteista.
Hallitus linjaa seksuaalisen häirinnän torjumisesta tasa-arvo-ohjelmassaan.
Blomqvist on samaa mieltä ministerikollegansa Antti Kurvisen (kesk) kanssa siitä, että tekijöiden oikeudellinen vastuu on tärkeä näkökulma.
Seksuaalirikoslainsäädäntö, jota ollaan uudistamassa syksyllä, kuuluu oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin (r) tontille. Oikeusministeriön asettaman työryhmän esitys uudistukseksi sai viime vuonna kovaa kritiikkiä lausuntokierroksella, joten esityksen antamista lykättiin tälle syksylle.
MUSIIKKIALALLA ilmi tulleiden tarinoiden jälkeen esimerkiksi monet festivaalijärjestäjät ja keikkapaikat ovat kertoneet muuttavansa käytäntöjään, mitä Blomqvist on pitänyt hyvänä.
Lisäksi ulostulot ovat johtaneet esimerkiksi Litku Klemetti -yhtyeen basistin erottamiseen ja radiokanava Ylex:n Uuden musiikin rockshow -ohjelman lakkauttamiseen toistaiseksi.
Blomqvist ei halua kommentoida yksittäistapauksia ja sanoo, ettei hänelläkään ole vastauksia siihen, mikä tapa reagoida tietoihin on oikea.
Punkstoo-kohussa ryvettynyt Teemu Bergman on jättänyt rikosilmoituksen törkeästä kunnianloukkauksesta
Teemu Bergmanin asianajajan Hannu Kaitaluoman mukaan tekeillä on vielä ainakin toinen rikosilmoitus samalla rikosnimikkeellä.
PUNK-YHTYE Pää Kiin keulakuva Teemu Bergman joutui aiemmin heinäkuussa kohun keskelle, kun Instagram-tili Punkstoo jakoi ihmisten kertomuksia heidän kokemastaan häirinnästä Suomen punkpiireissä. Useat kertomuksista on yhdistetty Teemu Bergmaniin. Väitteet koskevat muun muassa sanallista ja fyysistä seksuaalista häirintää.
Punkstoo-tililtä on sittemmin poistettu lähes kaikki sisältö. Sivulla on enää vain yksi julkaisu, jossa kerrotaan tilin saavuttaneen tavoitteensa, sillä keskustelu ”punkskenen sisäisistä ongelmista on avattu”.
BERGMANIN asianajajan Hannu Kaitaluoman mukaan asiasta on jätetty torstaina yksi rikosilmoitus nimikkeellä törkeä kunnianloukkaus. Lisäksi tekeillä on vielä ainakin toinen rikosilmoitus samalla rikosnimikkeellä saman tyyppisestä asiasta.
Kaitaluoma ei asiaa koskevien salassapitopäätösten vuoksi halua kommentoida, koskeeko rikosilmoitus Punkstoo-tilin ylläpitoa vai jotakuta anonyymisti kokemuksistaan puhunutta henkilöä. Asianomistajana rikosilmoituksessa on Teemu Bergman.
Kaitaluoman mukaan törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkit täyttyvät, sillä Bergmanille on asian saaman julkisuuden myötä aiheutunut suurta kärsimystä ja taloudellista vahinkoa. Pää Kii -yhtyeen kaikki keikat peruttiin kohun noustua.
Törkeästä kunnianloukkauksesta tuomitaan sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.
Kaitaluoma kertoo, että Bergman on saanut kohun myötä osakseen muun muassa väkivaltaisia uhkauksia. Näistä ei kuitenkaan ole tekeillä rikosilmoitusta.
– Ei hän niistä sillä tavalla, kyllä hän osaa sellaisiin suhtautua, Kaitaluoma kommentoi uhkauksia.
BERGMAN julkaisi oman ulostulonsa aiheeseen liittyen Pää Kii -yhtyeen virallisella Facebook-tilillä 19. heinäkuuta. Samalla Bergman ilmoitti, että kaikki yhtyeen keikat on toistaiseksi peruttu.
– Pahoittelen kaikille loukkaamilleni ihmisille huonoa ja välinpitämätöntä käytöstäni. Törkeät, minua vastaan esitetyt rikossyytteet kuitenkin kiistän. Asianajajani Hannu Kaitaluoma kommentoi asioita tästä eteenpäin, kunhan saa perehdyttyä materiaaliin, Bergman kirjoitti Facebookissa tuolloin.
Samana päivänä myös Pää Kii -yhtyeen taustalla toiminut levy-yhtiö Stupido Records kommentoi tapausta omalla virallisella Facebook-sivustollaan. Levy-yhtiön julkaisemassa tiedotteessa otetaan kantaa Punkstoo-käyttäjätilin julkaisemiin väitteisiin.
Stupido Records totesi tiedotteessaan myös, ettei Bergmanin luotsaamalla Pää Kii -yhtyeellä ole tällä hetkellä voimassa olevaa levytyssopimusta yhtiön kanssa.
MTV Uutisten kysely: Purra perussuomalaisaktiivien ylivoimainen suosikki – Halla-ahon päätös oli monelle pettymys
MTV Uutiset kysyi Perussuomalaisten piirihallitusten jäseniltä, kuka olisi heidän valintansa puolueen seuraavaksi puheenjohtajaksi. Kansanedustaja Riikka Purran valitsisi jopa 73 prosenttia vastaajista.
Kyselyyn vastasi heinäkuun puolivälin jälkeen yhteensä 164 Perussuomalaisten piirihallitusten jäsentä. Vastausprosentiksi tuli 52 prosenttia.
Kyselyn tulos vahvistaa Purran jo ennakkoon vahvaa asemaa puolueaktiivien keskuudessa. Jopa 73 prosenttia vastaajista pitää Purraa sopivampana vaihtoehtona seuraavaksi puheenjohtajaksi.
Kansanedustaja Sakari Puistoa piti sopivimpana 13 prosenttia vastaajista eli kannatus oli paljon pienempää Purraan verrattuna. Eduskunnan varapuhemies Juho Eerola (ps.) sai kolmen prosentin kannatuksen.
Eerola on aiemmin kertonut harkitsevansa ehdokkuutta puheenjohtajakisassa.
Kisaan ilmoittautunut yrittäjä Ossi Tiihonen sai kahden prosentin kannatuksen ja yhdeksän prosenttia vastaajista nimesi jonkun toisen kuin edellä mainitun ehdokkaan suosikikseen.
Näin Purrasta sanotaan
Purran kannattajat ovat vakuuttuneita hänen asiantuntemuksestaan.
– Ainoa tarpeeksi tunnettu ja kenttää tunteva ehdokas (Purra). Hillitty, mutta sopivan särmikäs ja analysoi asioita erinomaisesti sekä ymmärrettävästi. Sukupuolella ei merkitystä. Puisto vielä liian tuntematon ja hieman vaisu, vaikkakin asiantunteva. Tiihonen on ehdokkaana vitsi ja jäsenenäkin aiheuttaa mainehaittaa puolueelle. Hänet tulisi erottaa puolueesta pikaisesti, yksi vastaajista kertoo kyselyssä.
Myös Puisto on vakuuttanut kenttäväkeä taidoillaan.
– Sakari on älykäs, toki sitä on Riikkakin. Sakari kuitenkin tulee hieman ulkopuolelta, joten hänen valintansa rikkoisi tuon puoluetoimistoon pesiytyneen kuppikunnan, joka on tällä hetkellä hieman liiankin hyvin hitsautunut yhteen, yksi Puiston kannattajista kommentoi kyselyssä.
Perussuomalaisten jäsenet valitsevat seuraavan puheenjohtajan parin viikon päästä Seinäjoen puoluekokouksessa, joka pidetään 14.-15. elokuuta.
Puoluekokouksessa ovat äänioikeutettuja kaikki ne puolueen jäsenet, jotka ovat maksaneet kuluvan vuoden jäsenmaksun kesäkuun loppuun mennessä. Lisäksi edellisen vuoden jäsenmaksu ei saa olla rästissä.
Sukupuoltaan korjannut painonnostaja kilpailee Tokion olympialaisissa naisten sarjassa ja saa siitä rajua kritiikkiä – kinkkinen tapaus jakaa mielipiteitä
Sukupuolenkorjauksen 35-vuotiaana läpikäynyt Laurel Hubbard tekee historiaa tavoitellessaan olympiamitalia naisena.
"Huono vitsi."
"Epäreilua."
"Katastrofi."
Uuden-Seelannin olympiakomitean kesäkuinen päätös sai osan kuulijoista suunniltaan. Laurel Hubbardin valitseminen maan edustajaksi naisten painonnostokilpailuun nousi olympialaisten alla kuumaksi puheenaiheeksi.
Hubbard on sukupuolenkorjauksen 35-vuotiaana läpikäynyt nainen.
Hubbardin tie Tokioon avautui muutama vuosi sitten, kun Kansainvälinen olympiakomitea KOK muutti sääntöjään. Transsukupuoliset urheilijat saavat uusien sääntöjen myötä kilpailla naisten sarjoissa, mikäli heidän testosteroniarvonsa jäävät mittauksissa tietyn raja-arvon alle.
Näin ollen Hubbardin valinta kisoihin on mennyt kaikkien sääntöjen mukaisesti. Kohu ratkaisun ympärillä perustuukin johonkin aivan muuhun kuin itse urheiluun. Tapaus on ennennäkemätön.
Ehkä lähin vertailukohta löytyy juoksumaailmasta. Intersukupuolisen Caster Semenyan osallistuminen naisten sarjoihin kohahdutti jo yli kymmenen vuotta sitten. Eteläafrikkalainen määritettiin syntyessään naiseksi ja hänellä on XY-kromosomi sekä luonnostaan koholla olevat testosteroniarvot. Semenya voitti olympiakultaa 800 metrillä sekä Lontoossa että Riossa.
Tokiossa hän ei kuitenkaan puolusta voittojaan, sillä kansainvälisen yleisurheiluliiton sittemmin tekemä linjaus testosteronirajoista estää hänen osallistumisensa mielimatkoilleen. Joidenkin arvioiden mukaan uusi sääntö laadittiin nimenomaan estämään Semenyan kilpaileminen. Testosteroniarvoja voisi madaltaa lääkkeillä, joilla on kuitenkin sivuvaikutuksia.
Hubbardin taustat ovat olleet esillä vain vähän. Syy tähän piilee urheilijan omassa tahdossa, sillä yksityisyyttään tarkoin varjellut Hubbard ei ole juurikaan tavoitellut julkisuutta. Haastatteluja, tai lausuntoja ylipäätään, hän on antanut vain harvoin.
Uuden-Seelannin pääkaupunki Aucklandin entisen pormestarin lapsi kilpaili painonnostajana jo nuoruudessaan ja teki juniorisarjoissa kansallisia ennätyksiä. Urheilu-ura jäi tauolle parikymppisenä, Hubbardin omien sanojen mukaan identiteettikriisin takia.
Identiteettikriisi oli aikoinaan ollut myös Hubbardin lajivalinnan taustalla.
– Ajattelin, että ehkä valitsemalla maskuliinisen lajin minustakin tulisi juuri sellainen. Niin ei kuitenkaan käynyt, Hubbard sanoi vuonna 2017 Uuden-Seelannin yleisradio RNZ:n haastattelussa.
23-vuotiaana hän lopetti kilpailemisen. Paluu kilpatoimintaan tapahtui vasta toistakymmentä vuotta myöhemmin, naisten sarjassa.
Muutos on urheilullisesta näkökulmasta järisyttävä. Hubbard, 43, on saanut kritiikkiä esimerkiksi siksi, miten myöhään hän kävi läpi sukupuolenkorjausprosessinsa.
Epäilijöiden mielestä sukupuolenkorjaus ei poistanut 35 vuoden aikana saavutettuja voimaetuja, joita on kommenteissa verrattu jopa dopingiin.
– Haluan ensinnäkin korostaa, että mielipiteeni tästä tapauksesta ei liity kyseisen urheilijan identiteettiin. Tiedostan, että transsukupuolisten kilpailemiselle on vaikea asettaa aikarajoja, sillä erilaisia tilanteita on loputon määrä, belgialaiskilpailija Anna Vanbellinghen on sanonut.
Kyse on siitä, antaako kaksi vuosikymmentä murrosiästä 35-vuotiaaksi asti miehen hormonijärjestelmällä Hubbardille edun kilpailussa naisia vastaan.
Etu on havaittu myös tutkimuksissa. Esimerkiksi viime vuonna valmistunut tutkimus havaitsi transsukupuolisten naisten juoksunopeuden olleen vuoden hormonihoitojen jälkeenkin keskimäärin yhdeksän prosenttia syntyperäisesti biologisia naisia edellä. Etumatka oli kaventunut, mutta ei kadonnut.
Sukupuoltaan korjannut uusiseelantilainen Laurel Hubbard teki olympiahistoriaa – jäi kuitenkin ilman tulosta naisten tempauksessa
Uusiseelantilaisesta tuli tiettävästi ensimmäinen transsukupuolinen henkilö, joka kilpaili olympialaisissa naisten sarjassa sukupuolenkorjauksen jälkeen. Saman sarjan kultaa tempasi olympiaennätyksellä Kiinan Li Wenwen.
Uusiseelantilainen Laurel Hubbard, 43, jäi tuloksetta kolmella yrityksellään naisten tempauksen +87 kiloisten olympiafinaalissa.
Hubbard haki onnistunutta nostoa kerran 120 kilolla ja kahdesti 125 kilolla. Kaikki tempaussuoritukset kuitenkin epäonnistuivat. Hubbard karsiutui näin ollen olympiafinaalin viimeisistä kolmesta yrityksestä ja jäi ilman tulosta.
Videon Hubbardin suorituksesta voi katsoa tämän jutun pääkuvaa klikkaamalla.
Uusiseelantilaisesta tuli samalla olympiahistorian tiettävästi ensimmäinen transsukupuolinen henkilö, joka kilpaili olympialaisissa naisten sarjassa sukupuolenkorjauksen jälkeen. Hubbardin osallistuminen sarjaan on herättänyt runsaasti keskustelua.
Hubbardin tie Tokioon avautui muutama vuosi sitten, kun Kansainvälinen olympiakomitea KOK muutti sääntöjään. Transsukupuoliset urheilijat saavat uusien sääntöjen myötä kilpailla naisten sarjoissa, mikäli heidän testosteroniarvonsa jäävät mittauksissa tietyn raja-arvon alle.
Naisten +87 kiloisten sarjan kultaa tempasi Kiinan Li Wenwen, joka rikkoi samalla olympiaennätyksen. Maailmanennätyksen haltija Li tempasi yhteistuloksekseen 320. Hopea matkaa Iso-Britanniaan Emily Campbellin mukana ja pronssi Yhdysvaltoihin Sarah Roblesin matkassa.
Uutissuomalainen: Timo Soini arvioi naispuheenjohtajan valinnan olevan perussuomalaisilta iso riski
Puolueen entinen puheenjohtaja Soini uskoo, että kokoomus hyötyisi, jos perussuomalaisten puheenjohtaja olisi nainen.
PERUSSUOMALAISTEN entinen puheenjohtaja Timo Soini arvioi, että naispuheenjohtajan valinta olisi perussuomalaisilta iso riski, kertoo Uutissuomalainen. Soinin mukaan osa perussuomalaisista miehistä ajattelee varmasti, ettei asiasta taida tulla mitään.
”On ihan selvää, että kokoomus hyötyy asetelmasta, kun Petteri Orpo on siellä puheenjohtajana. Ei näitä sukupuolen perusteella äänestäviä paljon ole, mutta pienikin joukko riittää varmistamaan [kokoomuksen] voiton”, Soini sanoo Uutissuomalaisen haastattelussa.
Perussuomalaisten varapuheenjohtajaa Riikka Purraa pidetään puolueen puheenjohtajakisan ennakkosuosikkina. Soini sanoo olevansa varma Purran voitosta ja pitää puheenjohtajakisaa ”huonona kesäteatterina”.
Soini moittii haastattelussa myös ankarasti perussuomalaisten väistyvää puheenjohtajaa Jussi Halla-ahoa. Soinin mukaan Halla-ahon kantti petti, kun pääministerin paikka tai ainakin hallituspaikka alkoi siintää horisontissa.
”Heti, kun jätkä sai karttakepistä ensimmäisen kerran vähän näpeilleen, niin kapina loppui siihen paikkaan. Nyt hän menee nurkkaan viisastelemaan ja ampumaan pillillä palleroita”, Soini sivaltaa.
Kisojen puhutuin nainen
Olympiahistorian ensimmäinen transnainen Laurel Hubbard kisasi maanantaina Tokiossa valtavan mediahuomion keskellä.
KONE pölläyttää savua painonnostoareenan ilmaan, ja värivalot pyyhkivät katsomoa.
Paikalla on niin paljon toimittajia ja kuvaajia kuin vain Tokion koronasäännöt sallivat. Satoja median edustajia jäi ulkopuolelle, järjestäjät kertovat. Kaiuttimissa soi Eye of the Tiger.
Naisten painonnosto on yksi Tokion olympialaisten seuratuimmista lajeista, kiitos Laurel Hubbardin.
Hän on uusiseelantilainen painonnostaja, joka on Japanissa pitänyt niin matalaa profiilia kuin mahdollista. Hän ei juuri ole antanut haastatteluja, ja Uuden-Seelannin olympiakomitea on kertonut pyrkivänsä suojelemaan häntä kaikin tavoin.
On ollut syytäkin.
Hubbardin osallistumisen ympärillä on pyörinyt valtava mielipidemyrsky, ja vain pieni osa kritiikistä on ollut rakentavaa. Suoranaista vihaa on levitetty sosiaalisessa mediassa myös suomeksi.
Kello on puoli yhdeksän maanantai-iltana, kun mustaan pukeutunut Hubbard nousee kisatrikoissaan lavalle ja yrittää nostaa 120 kiloa suorille käsille.
Ei nouse ensimmäisellä. Se on silti suoritus, joka jää historiaan.
Hubbard on nyt ensimmäinen olympialaisissa kilpaillut transnainen. Aikoinaan miesten sarjoissa kilpaillut urheilija osallistuu Tokiossa painonnoston yli 87-kiloisten naisten sarjaan.
LAUREL HUBBARDISTA on kirjoitettu paljon, mutta palstatilaan nähden varsinaista tietoa on vähän.
Hän syntyi helmikuussa vuonna 1978 Aucklandin pormestarin perheeseen ja on nyt 43-vuotias. Hän syntyi miehen kehoon, käytti nimeä Gavin ja korjasi sukupuolensa naiseksi kahdeksan vuotta sitten 35-vuotiaana.
Aikoinaan hän kilpaili menestyksekkäästi poikien juniorisarjoissa. Vuonna 2017 tehdyssä radiohaastattelussa hän kertoi alkaneensa harrastaa painonnostoa tullakseen miehekkäämmäksi mieheksi.
Hubbard ei ole ikinä pitänyt haastattelujen antamisesta. Niissä harvoissa hän on kertonut, että haluaisi vain olla rauhassa ja keskittyä urheiluun. Hubbardin yksityisyyden rajat ovat tiukat.
Se tiedetään, että hän lopetti painonnoston 23-vuotiaana ja aloitti uudelleen naisten sarjassa neljä vuotta sitten. Menestystä on tullut.
Hubbardista tuli jonkinlainen esitaistelija – luultavasti vasten tahtoaan.
”Olen tietoinen siitä, että en tule saamaan kaikkien tukea, mutta toivon ihmisiltä avointa mieltä ja sitä, että osallistumiseni nähdään laajemmassa kontekstissa”, hän sanoi uusiseelantilaismedian mukaan palatessaan kilpaurheilun pariin.
185-SENTTINEN Hubbard täyttää kansainvälisen olympiakomitean ja kansainvälisen painonnostoliiton asettamat vaatimukset transnaisille. Sääntöjen mukaan sukupuoltaan naiseksi korjanneen testosteronitason täytyy vuoden ajan olla alle 10 nanomoolia litrassa.
Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) puheenjohtaja Thomas Bach totesi viime viikolla lehdistötilaisuudessa Tokiossa, että kyseistä sääntökokonaisuutta tullaan arvioimaan uudelleen tulevaisuudessa.
Ratkaisua, joka koskisi kaikkia lajeja, tuskin tullaan näkemään, hän sanoi.
KOK:n lääketieteellinen johtaja Richard Budgett totesi, että ”kaikki olemme yhtä mieltä siitä, että transnaiset ovat naisia”.
KUN Hubbardin osallistuminen varmistui, Belgian edustaja Anna Vanbellinghen kutsui sitä kaikessa epäreiluudessaan huonoksi vitsiksi.
”Jokainen huipputasolla painonnostoa harjoitellut tietää tämän luissaan: tilanne on epäreilu sekä urheilijoille että itse lajille.”
Onko se reilua?
Urheilulajista riippuen miesten etulyöntiasema naisiin verrattuna on lajista riippuen 10–50 prosenttia, liikuntatieteen tohtori Ritva Mikkonen sanoo. Hän opettaa ja tekee tutkimusta Jyväskylän yliopistossa.
”Maailmanennätyksissä naisten ja miesten väliset erot on 10–12 prosentin luokkaa.”
Tasa-arvo ei toteudu asevelvollisuudessa
Perustelu nykyisen asevelvollisuusjärjestelmämme säilyttämisen puolesta on usein se, että tasa-arvoistaminen vaatisi runsaat lisäresurssit.
HENRIK KAHANPÄÄ tiivisti ja iski vahvoilla argumenteillaan syvälle suomalaisen epätasa-arvon ytimeen kyseenalaistamalla vain miesoletettuja kansalaisiamme koskevan asevelvollisuusjärjestelmämme (HS Mielipide 25.7.). Kiitokset hänelle, onhan asia oikeusvaltion periaatteita mielellään ja aktiivisesti hehkuttavan yhteiskuntamme suurin musta piste. On käsittämätöntä, kuinka tasa-arvon toteutumattomuus näin konkreettisessa ja jokaista kansalaista enemmän tai vähemmän koskevassa kysymyksessä voi vielä 2020-luvun Suomessa olla arkipäivää lähinnä perinteemme ja historiamme vuoksi.
Valtiovallan ja etenkin puolustusvoimien perustelu nykyisen asevelvollisuusjärjestelmämme säilyttämisen puolesta on usein se, että tasa-arvoistaminen vaatisi runsaat lisäresurssit. Samaan aikaan mittavien hävittäjä- ja muiden sotavarustehankintojen legitimiteettiä ei millään tavalla kyseenalaisteta.
Kansallisella turvallisuudella on hintansa. Se pitää paikkansa, ja siitä minäkin entisenä ammattisotilaana olen ehdottomasti samaa mieltä. Sen sijaan samaan viitekehykseen vahvasti liittyvän keskeisen ihmisoikeuden eli tasa-arvon toteuttaminen näyttää olevan meille kansalaisille, veronmaksajille sekä etenkin valtiojohdollemme ja poliittisille päättäjillemme yhä liian kallis ja vaikea asia toteutettavaksi.
Vesa Huopana
sotatieteiden maisteri, majuri evp.
Riihimäki
Sofie, 24, riisuu vaatteet OnlyFans-videoilla ja puhuu häpeämättä seksiseikkailuistaan – ”Ei haittaa, jos minua pidetään hutsuna”
Sofie, Inger ja Asmita kertovat suorasukaisesti seksielämästään ja näkemyksistään naisen seksuaalisuudesta tanskalaisdokumentissa Häpeämätön.
NAISEN SEKSUAALISUUDESSA ei ole mitään hävettävää, toteavat Sofie, Inger ja Asmita tanskalaisdokumentissa Häpeilemätön (2021), jossa he täysin häpeilemättä kertovat seksielämästään.
– Piirrän itselleni isot suihinottajan huulet. Jos meikkiäni haukutaan, lisään pakkelia, kööpenhaminalainen Sofie, 24, sanoo.
– Naisia yritetään yhä survoa muottiin. Ei saa meikata liikaa eikä liian vähän. Ei saa pukeutua rumasti eikä liian viettelevästi. Ei saa yrittää liikaa – mutta paljonko on liikaa?
Irtoripset maalavat pitkiä varjoa kasvoille sytkärin liekin leimahtaessa. Kaulaan on tatuoitu 1996. Korvarenkaissa lukee nasty. Matrix-henkisen nahkatakin alla ei ole klubilla kuin bikinien yläosa.
– Ei haittaa, jos minua pidetään hutsuna. Ihan oikeasti. Nain ketä haluan.
KOLMIOSAINEN peräkanaa sunnuntai-iltana Teema & Femillä nähtävä dokumentti seuraa, kun Sofie kuvaa vähäpukeisia videoita OnlyFans-palveluun.
– Tämä on minun valintani. Minua ei tarvitse pelastaa eikä holhota. Teen päätökseni itse.
– Tämä on minun kroppani. Minä päätän, mitä sillä teen.
Hän kertoo joutuneensa jo nuorena aikuisten miesten seksualisoinnin kohteeksi ja päättäneensä muutama vuosi sitten asennoitua seksiin ja itseensä uudella tavalla. Sofie tahtoo määrittää oman seksuaalisuutensa ja muuttaa naisten seksuaalisuuteen liittyviä asenteita.
– Korostan toki seksuaalisuuttani. Muiden mielestä saatan olla rohkea tai makea. Vaikka naista kiinnostaisi seksi, häntä ei saa nähdä vain sen kautta. Olen paljon muutakin, mutta seksuaalisuus kuuluu pakettiin. Se on luonnollista, hän sanoo.
Sofie puhuu seksistä kumppaneiden ja mahdollisten kumppaneiden kanssa, koska peruskaura ei kiinnosta. Kavereidenkin kanssa seksi on usein tapetilla.
– Puhumme seksistä avoimesti. Tiedämme kuka kavereista tykkää peppuseksistä ja kuka pitää seksileluista. Mitä enemmän puhuu haluistaan, sitä paremmin tietää, mitä haluaa. Muuten joutuu tyytymään huonoon seksiin. Sellainen ei kiinnosta.
Valitettavasti Sofie kertoo, ettei pidä kondomin käyttämisestä. Tunnelma ei ole iloinen, kun hän kertoo kameralle saaneensa klamydian.
– Aina mulle käy näin. Milloin opin käyttämään kortsua? En kai koskaan.
INGERISTA, 20, ja Asmitasta, 19, dokumentti maalaa vähemmän itsevarman kuvan, vaikka pastellinvärisessä studiossa naiset esiintyvät rääväsuina. Heille tärkeää on, että naisetkin saavat halutessaan puhua roiseja.
– Ennen se ei ollut sopivaa naisille. Hurskastelu jatkuu. Miehillä saa olla paljon seksikumppaneita. Eräs kumppanini oli ollut 400:n kanssa. Häntä ei nimitelty huoripukiksi, Inger sanoo.
Lukiota päättävä Inger asuu pienessä Odderin kaupungissa eikä malta odottaa pääsevänsä muuttamaan Kööpenhaminaan. Isolta kaupungilta hän toivoo avarakatseisia piirejä ja loputtomia Tinder-osumia.
– Odderissa kaikki tuntevat toisensa. Siellä on vain taviksia. Pieni vähemmistö valitsee toisenlaisen tien, hän sanoo.
– Kouluaikaan elin ympäristön odotusten mukaan. Kerran minulla oli värikkäät sukat ja sitä oudoksuttiin. Sen jälkeen olen käyttänyt vain valkoisia ja mustia.
– Yläasteella minulle aukesi uusi maailma. Mitä erikoisempi oli, sitä parempi. Sain ekan poikaystävän ja ekat seksikokemukset. Maailma oli suurempi kuin kotikaupunkini kupla.
Seksuaalisuus on Ingerille itseilmaisun tie. Lukiokaverien gaalamuotoisessa illanvietossa hän kuitenkin pelkää, että hänet nimetään vuoden huoraksi.
– Olen oma itseni enkä mene virran mukana. Saatan leikata tukan kaljuksi ja harrastaa seksiä monen kanssa. Minä olen sellainen. Minulle on tärkeää olla uskollinen itselleni.
Kimmo Sasi: Koemmeko 1970-luvun radikalismin uudelleen?
Nuorisolla tuntuu olevan tarvetta kapinoida runsaan 30 vuoden välein.
Ensin halutaan kaataa vanhoja auktoriteetteja. Halutaan kansainvälisyyttä. Halutaan murtaa yhteiskunnan rakenteita. Sitten radikaaleimmat ainekset kaappaavat liikkeen. Alkaa ehdottoman oikeassaolon aika, jolloin poikkeavia mielipiteitä ei sallita. Tiedostavimpien yksilöiden on saatava tehdä päätökset, koska vain he tietävät totuuden.
Edellisen radikalismin kuohunnan merkkien perusteella punavihreä liike on nyt siirtymässä radikaalien ainesten johtoon. Se tarkoittaa uhkaa sananvapaudelle ja demokratialle. Mutta onneksi liberaalin demokratian perusta on niin vahva, että se kestää ja ääriajattelu aikanaan kuihtuu mahdottomuuteensa.
Yleisdemokraattinen rintama vaati 1960-luvun lopulla kehitysyhteistyötä, kouluopetuksen uudistamista ja demokratisointia sekä markkinatalouden suitsimista. Vielä Vanhan valtauksessa 1968 Neuvostoliiton Tsekkoslovakian miehitys tuomittiin.
Taistelun hurmoksessa 1970-luvun alussa SKP:n stalinistinen siipi ”taistolaiset” otti liikkeessä vallan. Markkinatalouden suitsiminen muuttui siirtymiseksi sosialismiin. Kansainvälisyys muuttui Neuvostoliiton sosialistisen ulkopolitiikan tukemiseksi. Tsekkoslovakian miehitys oli yhteiskunnan kehityksen kannalta oikea teko. Neuvostoliiton hyökkäysasennossa olleet ohjukset olivat rauhan ohjuksia. EEC-sopimus oli suuri saatana, joka uhkasi viedä Suomen väärään suuntaan. Opetuksen haluttiin antavan oppilaille viranomaisten määräämän uuden ”totuudellisen” tiedon. Pirkkalassa uutta aineistoa päästiin kokeilemaankin. Suomalaista elämänmuotoa ja kansallisuusaatetta vastaan hyökättiin ja sotaveteraanien arvostus haluttiin romuttaa, koska he olivat taistelleet väärän asian puolesta. Kaikkien piti tietää, että sosialismi oli luonut uuden ihmisen, joka oli sivistyksellisesti ja biologisesti korkeammalla tasolla.
Liikkeen metodit olivat mielenkiintoisia. Piti löytää suuri vaarallinen vastustaja. Se oli äärioikeisto. Ihmisten leimaaminen äärioikeistolaisiksi oli tehokas ase. Äärioikeisto haluttiin yhdistää Saksan hirmutekoihin toisessa maailmansodassa. Pahimpia äärioikeiston edustajia olivat Tuure Junnila ja Georg Ehrnrooth. Junnila siksi, että hän väitti, että Suomea ei johdettu demokraattisesti, vaan yhteistyössä NKP:n ja Kekkosen kanssa muun muassa noottikriisissä. Ehrnroothin synti oli, että hän vastusti presidentin valintaa poikkeuslailla.
Toinen tärkeä keino oli itsesensuuri. Sodan seurauksena oli ymmärrettävää, että voittajaa, Neuvostoliittoa ei saanut arvostella. Mutta ääriliike onnistui pitkälle laajentamaan itsesensuuria siten, että Neuvostoliiton yhteiskuntajärjestelmää, sosialismia, ei saanut arvostella. Kirjoja, joissa kerrottiin Neuvostoliiton ihmisoikeustilanteesta ei saanut julkaista. Myöskään Neuvostoliitolle haitallisista kotimaamme tapahtumista ei kerrottu.
Käsitteille annettiin uusi sisältö. Kansandemokratia oli liberaalia demokratiaa korkeampi hallintomuoto, koska siinä tiedostava luokka johti yhteiskuntaa kansan parhaaksi. Päätöksiä ei voinut jättää kansalaisten arvaamattomien oivallusten varaan. Sosialistiset ihmisoikeudet olivat parempia, koska niillä ei saanut vaarantaa yhteiskunnan etua. Sosiaaliset oikeudet korvasivat vapausoikeudet. Talous kasvoi ja ympäristö parani, koska tilastot kertoivat niin. Kaikki pohjautui uuteen ylivoimaiseen tieteellisen sosialismin teoriaan, joka ainoana ymmärsi maailman väistämättömän kehityksen ja kapitalismin tuhon.
Kun yhteiskunnallinen kehitys ei mennyt toivottuun suuntaan, luotiin epäluottamusta edustukselliseen demokratiaan. Valtaa vaadittiin kaduille ja erilaisille uusille elimille, mieluiten neuvostoille.
Lopulta taistolaisliike hävisi, kun radikaalit vaatimukset kävivät absurdeiksi eivätkä enää kiinnostaneet kansalaisia. Ronald Reaganin puhe vapaudesta loi todellisen kansanliikkeen ja romahdutti sosialistisen talousjärjestelmän.
Kadonneen naisen kasvot hymyilevät mediassa vuosia, mutta miesten kohtalot unohtuvat – tutkijat kertovat, mistä kauniin tytön syndrooma johtuu
Elina Gustafsson hämmästelee väitteitä transurheilijoista: ”Ihan käsittämätöntä”
Elina Gustafssonilla on selkeä näkemys transurheilijoista.
Laurel Hubbardin kisaaminen Tokiossa nosti pintaan kysymyksen transurheilijoiden asemasta, ja sosiaalisessa mediassa transurheilijoista on käyty kiivasta keskustelua.
Sukupuolensa naiseksi korjanneen Hubbardin testosteroniarvot ovat nykyään naisten tasolla, mutta hän saa monen mielestä etua, koska oli ennen miehen kehossa.
Monet ovat huolissaan naisten ja tyttöjen urheilusta, ja jotkut ovat ennustaneet, että naisten sarjat olisivat tulevaisuudessa täynnä menestyksen toivossa sukupuolensa korjanneita miehiä. Entinen nyrkkeilijä Elina Gustafsson ihmettelee kyseistä ajatustapaa.
– Mielestäni se on ihan käsittämätöntä. Haluaisin nähdä tämän miesjoukon, joka haluaa ”vaihtaa” eli korjata sukupuolensa naiseksi, Gustafsson äimistelee.
– Onko siellä tietoa, että sukupuolen korjausprosessiin pitää sitoutua neljäksi vuodeksi ja testosteronitason pitää olla vuoden alle 10 nanomoolia/litra, että voi lähteä kisaamaan? Haluan nähdä sen miehen, joka tekee näin pelkästään sen takia, että haluaisi menestyä naisurheilun rintamalla.
”Ero ei ole kohtuuton”
Laurel Hubbard oli valtavan mediapyörityksen kohteena ennen kisoja, mistä aiheutui uusiseelantilaiselle varmasti kovat paineet. Hubbard jäi lopulta ilman tulosta naisten painonnostossa.
– Jos minulla olisi transvastustaja, olisi hän kenties mentaalisesti niin kovan paineen alla maailmassa, että olisi lähtökohtaisesti jo heikommassa asemassa ja pystyisi tuskin hyödyntämään mahdollisia fyysisiä etujaan. Näin kävi tämän painonnostajan kanssa, Gustafsson sanoo viitaten Hubbardiin.
Gustafsson korostaa, että transsukupuoliset kokevat olevansa väärän sukupuolen kehossa. Sukupuolenkorjaus on pitkä prosessi. Gustafsson ei usko, että kukaan lähtisi siihen pelkän menestyksen toivossa.
– Ihmiset eivät varmasti alkuunkaan tiedä, millainen prosessi on korjata sukupuolensa. Transnaiset ovat naisia, jotka ovat syntyneet väärään kehoon. Eivät he ole miehiä.
Urheilijat ovat kaikki erilaisia, ja ihmisillä on eri vahvuuksia. Gustafssonille ei tuottaisi ongelmaa otella transnaista vastaan.
– Mielestäni urheilu on lähtökohtaisesti epäreilua. Jos transnainen saa edun, että on käynyt miehen puberteetin, niin minun mielestäni se on ihan ok. On olemassa sairaasti naisia, jotka ovat todella vahvoja. Minäkin olin. Minun mielestäni se ero ei ole kohtuuton.
– Jos transnainen vastassani olisi päässyt siihen pisteeseen, että nousisi nyrkkeilykehään, olisin hänestä niin ylpeä, ettei lopputuloksella ole enää merkitystä.
Gustafsson haluaisi, että transurheilijoiden asiasta pystyttäisiin puhumaan sivistyneesti.
– Asioista pitää voida keskustella. Mutta ei niin, että keskustelu ja mielipiteet ovat täynnä transfobiaa, misogyniaa ja rasismia.
Pohjalaisen dildometsän arvoitus ratkesi – seksitutkija kertoo, mitä valtateiden levähdyspaikoilla oikeasti tapahtuu
Asiantuntijan mukaan on hyvin epätodennäköistä, että pohjalaisella levähdyspaikalla olisi nähty tilataidetta. Luultavammin seksilelut ovat olleet toisiaan tapaavien miesten käytössä.
PUNAISTEN jättidildojen arvoitus sai alkunsa, kun Ilkka-Pohjalaisen toimitus jalkautui uutisvinkin varjolla Ylistaron ja Isokyrön välissä sijaitsevalle levähdyspaikalle.
Parkkialueelta johti metsään ryhmyinen polku, jonka varrelle oli ripoteltu lehtiä, roskaa ja raamatunjakeita. Polun päästä löytyi pieni patja, jolla kyynärvarren mittaiset dildot lepuuttivat itseään. Siellä täällä oli kondomeja ja puhki kuluneita pornolehtiä.
Myös IS kävi paikan päällä ja uutisoi aiheesta sunnuntaina. Siihen mennessä dildot olivat jo kadonneet.
ANONYYMIIN seuranhakuun erikoistuneesta nettipalvelu Cruisingmapista käy ilmi, että Isokyrön ja Ylistaron välinen levähdyspaikka on suosittu kohde miesten välisille seksitapaamisille.
Eräs palvelun käyttäjä kuvailee kyseistä metsäaluetta ”lähiseudun ukkomiesten panopaikaksi”.
Palvelun perusteella vastaavanlaisia kohtaamispaikkoja on kaikkialla Suomessa. Toiset ovat suositumpia kuin toiset, ja joihinkin sovitaan useita seksitreffejä päivässä. Monet pysähtyvät levähdyspaikoilla ohikulkumatkalla, jotkut tulevat paikalle varta vasten.
– Kaikkihan sen tietävät, mitä näillä levareilla touhutaan, ja niillä on kyllä ihmeen paljon kävijöitä, eli tarvetta on, toteaa eräs palvelun käyttäjistä.
Vai tietävätkö sittenkään?
SEKSUAALITERAPEUTTI Jussi Nissisen mukaan niin sanotut metsien miehet ovat kohdanneet toisiaan levähdyspaikkojen katveissa jo vuosikymmenten ajan. Ilmiö ei suinkaan rajoitu Suomeen, vaan samaa tapahtuu ympäri Eurooppaa ja Yhdysvalloissa.
– Kyseessä on hyvin, hyvin vanha ilmiö, joka liittyy homoseksuaalisuuden historiaan. Aikanaan miesten välisiä seksisuhteita ei hyväksytty sosiaalisesti tai ne olivat jopa kriminalisoitu, jonka vuoksi niille löydettiin tällainen muoto, Nissinen selittää.
Nissinen arvelee, että miehet alkoivat käymään levähdyspaikkojen pusikoissa sen myötä, kun Suomen moottoritieverkosto alkoi hiljalleen rakentua. Hän itse muistaa kuulleensa asiasta ensi kertaa joskus 80–luvulla.
– Niitä on olemassa aika laajalti, Nissinen tietää.
PITKÄN uran seksuaaliterapeuttina tehnyt Nissinen ei näe miesten metsäreissuissa ongelmaa niin pitkään, kun ne eivät aiheuta haittaa ympäristölle tai muille ihmisille.
– Moottoriteiden levähdyspaikat ovat siinä mielessä kohtuullisen hyviä kohtaamispaikkoja, että niiden metsiköissä harvoin pyörii esimerkiksi lapsia, Nissinen sanoo.
Samaan tarkoitukseen leimautuneita paikkoja löytyy myös kaupunkialueilta, mutta ne ovat ohikulkijoiden kannalta paljon ongelmallisempia.
Muita levähdyspaikkaseksiin liittyviä ongelmia Nissinen ei äkkiseltään keksi. Hän ei muista tapauksia, joissa seksiin osallistuva olisi joutunut esimerkiksi rikoksen uhriksi. Samat seksiin liittyvät terveysriskit ovat yhtä lailla olemassa sängyssä ja sammalpedillä.
– Kondomia kannattaa käyttää ja ne pitää tietysti myös hävittää asiaan kuuluvalla tavalla.
Kuten myös pornolehtisilppu ja jättidildot.
METSÄ on hyvä kohtaamispaikka siksi, että sitä Suomessa riittää. Valtateiden varrella oleville pysähdyspaikoille on helppo tulla. Metsässä kenelläkään ei ole kotikenttäetua.
– Metsikkö on anonyymi paikka, jossa toisen ihmisen voi kohdata tulematta paljastetuksi. Joitakin helpottaa ajatus siitä, ettei seksikumppania tarvitse kohdata enää uudelleen ja oma identiteetti pysyy tarvittaessa suojattuna, Nissinen selittää.
Nissisen mukaan levähdyspaikkaseksiä harrastavat miehet ovat usein niitä, jotka eivät halua olla homo- tai biseksuaaleja julkisesti. Hän ei kuitenkaan usko, että miehet pakenevat metsään puhtaasti pakon sanelemana.
This post is very informative. I hope you will share more information about this topic. My blog is all about that Hair_Patch_Hair_Style & Hair_Fall_Treatment. To Book Your Service 📞+91-9873152223, +91-9250504810 and be our Happy Client Click Here for Contact us at What's app no: https://wa.me/919873152223. Address - Vardhman Diamond Plaza, First Floor D.B. Gupta Road Pahar Ganj New Delhi – 110055.
”Kiinnostuin aina pahoista pojista” – seitsemän syytä selittävät ilmiön
”Kiinnostuin nuorempana aina niistä pahoista pojista ja roikuin yhdenkin perässä vuosia.” Miksi pahat pojat viehättävät?
”Miksi naiset retkahtavat pahoihin poikiin? Miksi pahat pojat saavat kaikki naiset? Miksi naiset pitävät pahoista pojista ja kuinka tulla sellaiseksi?” Aiheesta löytyy netistä lukemattomia artikkeleita ja myös Iltalehden kyselyyn nimimerkillä Mandy vastannut nainen kertoi kiinnostuneensa nuorempana aina pahoista pojista.
”Kiinnostuin nuorempana aina niistä pahoista pojista, joista tiesin jo hyvissä ajoin koituvan pelkkää harmia. Roikuin yhdenkin perässä vuosia. Mitä huonommin minua kohdeltiin, sitä enemmän kiinnostuin. Monien suhteiden alussa ihastuin ja jopa rakastuin päätä pahkaa todella nopeasti oikeastaan tietämättäni edes mihin.
Näin jälkikäteen ajateltuna en voi ymmärtää, mitä olen niissä miehissä nähnyt. Nyt olen onnellisessa parisuhteessa miehen kanssa, joka kohtelee minua hyvin. Uskon että nuoruusajan niin sanotut sekoilut johtuvat isolta osalta lapsena koetuista traumoista”, hän kirjoitti.
Tiedostamattomat syyt aloittaa suhde
Koukuttavat suhteet -kirjan (Minerva 2019) kirjoittanut Susanna Ruuhilahti on osittain samaa mieltä Mandyn kanssa. Hänen mukaansa jokaisella on aina omat syynsä aloittaa jokin tietty suhde, joka koukuttaa, ja moni syy suhteen aloittamiseen voi olla tiedostamaton.
– Lapsuuden traumoilla voi olla vaikutusta. Voi myös olla, että haluaa kapinoida itseään, vanhempiaan tai maailmaa vastaan, kumppani tuntuu poistavan tyhjyyden tunteen itsessä tai nauttii vallasta ja huomiosta, jota kumppani tietyllä tavalla tarjoaa, Ruuhilahti analysoi.
Hänestä kannattaakin miettiä, tarvitseeko vai haluaako kumppanin elämäänsä.
Yksi syy pahojen poikien viehätykseen voi olla myös se, että suhteet tarjoavat jännitystä ja toinen se, ettei tavalla tai toisella usko ansaitsevansa parempaa.
– Voi olla myös, ettei tiedä muustakaan ja toivoo, että uudessa, kuitenkin samankaltaisessa suhteessa, saisikin rakkautta, eikä huonoa kohtelua.
Muuttuuko suhde hyväksi, jos rakastan enemmän?
Toive, että rakastamalla, hoivaamalla, pelastamalla tai toisen vaatimuksiin tarkasti vastaamalla kumppani ja suhde muuttuisivat hyväksi toteutuu Ruuhilahden mukaan harvoin. Suhteen korjaaminen edellyttää aina molempien työskentelyä.
Tekemällä kaikkensa toisen puolesta voi tehdä jopa hallaa suhteelle.
– Joskus hyvääkin tarkoittava hoivaaminen ja ymmärtäminen jopa estää toisen muuttumista. Se, että luopuu omasta minästään ja antaa toisen päättää kaikesta, ei muuta ongelmaa, jota oireillaan esimerkiksi väkivallalla, Ruuhilahti sanoo.
Mikset vaan lähde?
Kun toinen sitten alkaa kohdella huonosti, on asian esille nostaminen tai suhteesta lähteminen Ruuhilahden mukaan usein hyvin vaikeaa. Syitä on monia.
Asian käsittelyä tai eroa lykkäävät ainakin tallottu itsetunto, ajatus ettei selviä yksin, pelko kumppanin reaktiosta ja häpeä siitä, että taas on huonossa suhteessa, eikä ehkä ole kuunnellut varoituksia. Voi olla myös olo, ettei tiedä, minne menisi, tuntematon tulevaisuus vaikuttaa pelottavalta tai ei osaa ajatella, että suhteet voisivat olla toisenlaisiakin.
Sekin voi pelottaa, että paremman kohtelun vaatiminen tekisi selväksi, ettei toinen ehkä rakastakaan ja ole valmis tekemään asioita kumppanin hyvinvoinnin eteen. Sellaista riskiä ei välttämättä ole valmis ottamaan ja sen takia tulee pitäneeksi toisesta entistä tiukemmin kiinni, yrittää rakastaa enemmän tai osoittaa rakkautta toisen toivomalla tavalla.
– Sillä tavalla voi yrittää osoittaa itselleenkin, ettei ole niin viallinen kuin kumppani antaa ymmärtää, Ruuhilahti sanoo.
Riikka Suomisen kolumni: Miksi kukaan mies luulee, että ”voisin panna sua” -viestit johtavat seksiin?
Viestejä miehiltä -tili Instagramissa on palvelus myös miehille. Rima nousee, ja heillä on tilaisuus oppia normaalia vuorovaikutusta, kirjoittaa Riikka Suominen kolumnissaan.
MINUSTA on hyvä että ihmiset ehdottavat toisilleen seksiä. Omassa nuoruudessani käytäntö oli norkoilla baarissa tai treffeillä aamuyöhön ja vasta sitten saattoi hoippua jonkun luo yöksi. Kiireisenä ja iltaunisena keski-ikäisenä arvostan nykyistä seksimyönteistä kulttuuria ja nettideittisovelluksia, jotka mahdollistavat jo ennen ensitapaamista keskustelun seksistä.
NÄIDEN KESKUSTELUJEN kohdalla olen miettinyt sukupuolieroja. Nainen voi viedä puheen seksiin jo kättelyssä, heitellä vihjailevia vitsejä ja ehdottaa rajujakin leikkejä, ilman että joutuu miettimään, että painostaako miestä tai kokeeko tämä myöhemmin tulleensa hyväksikäytetyksi. Toisaalta nainen saa myös ujostella. Eli seksiviestinnässä on miehiä enemmän liikkumatilaa.
Mutta sukupuoli näkyy myös huomattavasti karummalla tavalla. Se käy ilmi Instagram-tililtä Viestejä miehiltä. Siellä julkaistaan yhteydenottoja, joita miehet ovat chatissä lähettäneet. Ehkä tavallisin on täysin puskista tuleva ”anna pillua” -aloitus, joka jatkuu pakkomielteisenä vonkauksena. Toinen tapa on alentuva, passiivisaggressiivinen ja naisvihaa henkivä ”vaikket edes ole mun tyyppiä” -iskutyyli.
VIESTIT NAURATTAVAT, mutta heteronaisena nauru tarttuu kurkkuun. Omat kokemukset vastaavasta eivät siis olekaan huonoa tuuria vaan tällaista vuorovaikutus joidenkin miesten kanssa on. Heteroilla sanotaan olevan norminmukaisen suuntautumisen tuoma etuoikeus. Välillä naisena tämä ”etuoikeus” tuntuu aika kyseenalaiselta. Esimerkiksi kirjailijaesiintymisten jälkeen olen saanut viestejä, joissa tervehdyksen sijasta lukee ”voisin panna sua”. Tuntuu kaukaa haetulta, että tällainen töräyttelijä ikinä pääsisi naisten kanssa seksilevelille saakka.
KÖKÖT VIESTIT kertovat traagista tarinaa miesten etuoikeuksista.
Miehet käyttäytyvät Tinderissä huonosti, koska he saavat yhteiskunnassa muutenkin käyttäytyä huonosti: keskeyttää ja olla välittämättä muiden tunteista.
KUN NAISTEN seksuaalisuus on perinteisesti ollut miesten omaisuutta, ei hurmaamistaitoja ole tarvinnut kehittää. Vuosisatoja naisten oli taloudellisten syiden vuoksi pakko hankkia mieskumppani. Enää niin ei ole, mutta tilalla on uskomus romanttisesta rakkaudesta ainoana merkityksen tuojana.
Niinpä me naiset tavoittelemme hiki hatussa toimivaa parisuhdetta. Näemme vaivaa poistamalla ihokarvoja, kehittämällä vaginan puristusvoimaa ja opettelemalla kuuntelemaan. Miehille odotukset ovat käsittämättömän matalat. Deittiohjeet ovat tasoa: vaihda ehjät ja puhtaat vaatteet, äläkä juo itseäsi tajuttomaksi.
Viestejä miehiltä -tili on palvelus myös miehille. Rima nousee, ja heillä on tilaisuus oppia normaalia vuorovaikutusta.
Katrin parisuhteeseen ei kuulu seksi: ”Mulla on käynyt ihan uskomaton tuuri”
Katri asuu yhdessä kumppaninsa kanssa. Suhde on hyvin tavallinen – paitsi seksiä heillä ei ole.
Katri on aseksuaali.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kaipuuta läheisyyteen tai parisuhteeseen olisi. Pian 19 vuotta täyttävä Katri on seurustellut kahdeksan kuukauden ajan itseään pari vuotta vanhemman miehen kanssa.
– Tavattiin sattumalta ystävän tupareissa, ja nykyisin asutaan yhdessä. Meidän suhde on ihan samanlainen kuin muidenkin, seksi ei vain kuulu siihen, Katri kertoo.
Aseksuaalisuudella tarkoitetaan seksuaalisen suuntautumisen muotoa, jossa ihminen kokee huomattavan vähän tai ei lainkaan seksuaalista vetovoimaa toisia kohtaan.
Seksi tuntuu lähinnä pakonomaiselta
Katri sanoo, että ensimmäisen kerran hän alkoi epäillä aseksuaalisuutta 16 vuoden ikäisenä. Hän puhui asiasta parhaan ystävänsä kanssa, ja he tulivat siihen tulokseen, että ehkä Katri ei vielä ollut kasvanut tarpeeksi kokemaan seksuaalisia haluja.
– Kaikki muut puhuivat seksistä ja ekoista kerroista, eikä itseä kiinnostanut yhtään sellaiset asiat. Aluksi tuntui tosi tyhmältä, ja luulin olevani jotenkin rikki, kun vastakkainen sukupuoli ei yksinkertaisesti kiinnostanut, nainen muistelee.
– Taistelin tosi pitkään sen kanssa, että yritin saada itseni kiinnostumaan miehistä seksuaalisesti. Vasta viimeisen vuoden sisään olen ruvennut ymmärtämään, että kyseessä on aseksuaalisuus.
Ennen nykyistä suhdettaan hän ehtikin seurustella toisen miehen kanssa – ja harrastaa seksiä, vaikkei siitä nauttinutkaan. Lähinnä se tuntui pakonomaiselta.
– Tiesin heti, etten pidä seksistä sen enempää, mutta mitäpä nuori tyttö ei tekisi miellyttääkseen miestään... Suhde oli muutenkin myrkyllinen, Katri kertaa.
Läheisyys rajoittuu halailuun ja pussailuun
Kun hän sitten tapasi nykyisen kumppaninsa, kaikki tuntui menevän luonnostaan paljon paremmin. Katri ihastui heti miehessä tiettyihin asioihin.
– Meillä on yhtä sarkastinen huumorintaju ja kieroutunut maailmankuva. Päädyin baarista miehen kämpille, ja mainitsin melkein heti, että olen seksipositiivinen aseksuaali. Tällä tarkoitan, että voin harrastaa seksiä, jos se miellyttää kumppania, eikä seksi ole ehdoton ei. Siitä syntyi todella luonteva keskustelu, Katri sanoo.
Koska mies oli neitsyt heidän tavatessaan, he päättivät kokeilla, miltä seksi tuntuu.
– Jälkeenpäin hän sanoi sitten ihan suoraan, että ei ole hänen juttunsa, ja muu läheisyys on paljon nautinnollisempaa.
Suhteessa läheisyys rajoittuukin pitkälti halailuun ja pussailuun.
– Nukutaan aina kiinni toisissamme ja hengaillaan tosi paljon alasti sängyssä lähekkäin. Seksistä sen sijaan puhutaan todella harvoin, asia kun on jo käsitelty.
Muuten suhde on Katrin sanoin ihan tavallinen. Yhdessä tehdään paljon asioita, ja esimerkiksi matkustelu kuuluu isona osana heidän elämäänsä.
– Lapsia me ei kumpikaan haluta, joten seksittömyys ei ole siinä mielessä ongelma. Kotona meillä odottaa aina kaksi pientä kissaa, jotka korvaavat meille ne lapset.
Suomella ja Norjalla petrattavaa: Uutisissa esiintyy Pohjoismaiden alhaisin osuus naisia
Suomen ja Norjan uutisissa naisia esiintyy Pohjoismaissa vähiten, selviää Global Media Monitoring Projectin (GMMP) kartoituksesta. Suomessa vain noin kolmasosa uutisissa näkyvistä ja kuuluvista ihmisistä on naisia.
Suurin osuus naisia löytyy Grönlannin uutisista. Seuraavina tulevat Ruotsi, Tanska ja Islanti.
Naisten osuus vuonna 1995 oli viidesosa ja nyt kolmasosa uutisissa esiintyvistä henkilöistä, kertoo Suomen kartoitusta johtava yliopistonlehtori Jonita Siivonen tiedotteessa.
Globaalisti uutisaiheita ja -kohteita luokiteltiin yhteensä noin 30 000 artikkelista, radio- ja televisiolähetyksestä ja tviitistä. Maailmanlaajuisesti naisten osuus oli yhteensä sanomalehdissä, radiossa ja televisiossa 25 prosenttia ja verkkouutisissa sekä mediayhtiöiden tviiteissä 27 prosenttia.
GMMP kartoittaa naisten ja miesten osuuksia eri mediakanavien uutistarjonnassa viiden vuoden välein. Suomi on osallistunut jokaiseen kuuteen GMMP-kartoitukseen.
Miehet asiantuntijoina, naiset kansan äänenä
Asiantuntijarooleissa miehet olivat selkeä enemmistö. Vain neljäsosa asiantuntijarooleissa esiintyvistä oli naisia. Miehet esiintyivät raportin mukaan useammin juttujen keskiössä ja puolestapuhujina, kun taas naisia haastateltiin useammin kansan äänenä.
Naisia oli eniten talouteen, julkisuuteen, mediaan ja kulttuuriin sekä politiikkaan liittyvissä sisällöissä. Vähiten naisia oli rikoksia koskevissa uutissisällöissä.
Toimittajan roolissa naisia ja miehiä yhtä paljon
Kartoituksessa naisia ja miehiä oli toimittajissa yhtä paljon. Tulosta voi verrata Journalistiliiton jäsentietoihin, joiden mukaan naisten osuus jäsenistä oli 58 prosenttia vuonna 2019.
Sanomalehdissä ja verkkouutisissa oli enemmän naistoimittajien kirjoittamia juttuja, kun taas radio- ja tv-jutuissa miestoimittajien osuus oli suurempi.
Selkeimmät erot nais- ja miestoimittajien välillä olivat ulkomaan uutisten raportoinnissa. Miehet raportoivat 71 prosenttia otoksessa olevista ulkomaan uutisista.
Mitä ihmettä? OnlyFans aikoo kieltää pornon palvelussaan lokakuusta alkaen
Maailman yksi tunnetuimmista palveluista viime vuosina on ollut OnlyFans, jossa fanit maksavat sisällöntuottajille haluamastaan sisällöstä. Käytännössä palvelusta on tullut tilauspohjainen, suoraan aikuisviihdetähdiltä faneille luotu sisältöpalvelu. Nyt yhtiö aikoo ottaa hurjan riskin ja irrottautuu aikuisviihteestä.
OnlyFans on ollut käsittämättömän hyvä rahasampo sekä yhtiölle itselleen, että sitä käyttäville sisällön tekijöille (eli pääasiassa aikuisviihdettä tuottaville tekijöille). Yhtiö on tahkonnut vuositasolla liikevaihtoa noin 2 miljardin dollarin verran, josta se on pitänyt palvelumaksuina 20 prosenttia itsellään, välittäen sisällöntuottajille hurjat 1,6 miljardia taalaa vuosittain
Nyt ongelmaksi ovat tulleet ilmeisesti maksuvälityspalvelut ja luottokorttiyhtiöt, jotka suhtautuvat nuivasti maksuvälitykseen OnlyFansille päin.
Palvelua käyttää yli 130 miljoonaa käyttäjää ja sitä on kehuttu etenkin siitä, että sen ansiosta seksialan työntekijöillä on ollut iso ja turvallinen yritys tukenaan ja mahdollistamassa riskitöntä liiketoimintaa. Nyt asiat ovat siis muuttumassa ja isosti. Ns. kova aikuisviihde katoaa palvelusta lokakuuhun mennessä.
Lue lisää
Alastomuus tullaan sallimaan jatkossakin, mutta ainoastaan yhtiön piakkoin julkaistavien uusien sisältöohjeiden mukaisessa muodossa.
OnlyFansilla on iso temppu tehtävänä, jos se haluaa saada kuluttajat maksamaan kauttaab muunlaisesta sisällöstä suoraan sisältöä tekeville tahoille - elokuva- ja sarjabisnes on jo mediajättien hallussa, musiikkibisnes Spotifyn ja kumppanien näpeissä, joten isoja nettiin sopivia sisältöaloja on vaikea keksiä - aikuisviihteen lisäksi - joista nykyisenkaltaisia rahamääriä voisi esiin puristaa. Ongelmaa pohtii mm. Bloomberg omassa uutisessaan.
Sosisaalisessa mediassa moni onkin jo ihmetellyt sitä, mitä ihmettä OnlyFansiin oikein muutoksen jälkeen jää jöljelle.
Monelle uutinen herättää kaikuja myös takavuosien hittipalvelu Tumblr, joka sekin kasvoi valtavan isoksi osittain siksi, että se salli aikuisviihteen palvelussaan. Kun Tumblr sitten vuonna 2016 kielsi tiukalla sääntelyllä jopa alastomuudenkin, on yhtiö ollut sen jälkeen enää kappale netin historiankirjoissa aiempaan loistoon verrattuna.
OnlyFans kertoi kieltävänsä alustallaan pornon - some täyttyi hämmentyneistä reaktioista
OnlyFans on kertonut aikovansa kieltää pornon alustallaan lokakuusta lähtien. Vaikka porno kiellettään, kertoo sivusto, että vähäpukeiset videot ja kuvat ovat palvelussa edelleen sallittuja. Niiden täytyy kuitenkin olla käyttöehtojen mukaisia.
- 1. lokakuuta alkaen palvelu kieltää kaiken seksuaalista kanssakäymistä sisältävän sisällön julkaisemisen. Käyttäjät voivat edelleen julkaista alastomuutta sisältävää sisältöä, kunhan ne ovat käyttöehtojemme mukaisia, tiedotteessa todetaan.
Alustalla on tällä hetkellä yli 130 miljoonaa käyttäjää ympäri maailmaa. Sivustolla sisällöntuottajat tarjoavat seuraajilleen erilaista sisältöä maksua vastaan. OnlyFans on saanut muun muassa paljon kiitosta siitä, että se on mahdollistanut seksityöntekijöille turvallisen paikan ammattinsa harjoittamiseen. Siitä syystä uusi päätös on otettu hämmentyneinä vastaan.
Aiheesta onkin käyty keskustelua muun muassa Twitterissä.
"Se, että OnlyFans kieltää pornon, on sama asia kuin McDonald´s kieltäisi hampurilaiset."
"Tämä on aika erikoista. Tämä lienee kuitenkin se pääsyy, miksi kyseistä palvelua edes käytetään."
"OnlyFans ei ole mitään ilman seksityöläisiä."
Ivan Puopolon kolumni: Politisoituneet tieteenalat puskevat ulos misinformaatiota
Professori Jukka Savolainen kirjoitti Suomen Kuvalehdessä julki kaikkien tietämän, mutta kaikkien vaikeneman tosiasian: joissakin ihmistieteissä politiikka ja ideologia ajavat totuuden tavoittelun ohi.
Vanhan ja hyvin toimivan jaon mukaan tutkija kertoo, miten asiat ovat. Poliitikko kertoo, miten asioiden pitäisi olla. Ongelmia syntyy, jos tutkija ei suostu hyväksymään, että maailma on toisenlainen kuin hän haluaisi.
Jotta tutkijan omat mielihalut eivät pääsisi ”valumaan” akateemiseen työhön, on muotoutunut kimppu tekniikoita siltä suojautumiseksi. Tekniikoita kutsutaan tieteen kriteereiksi.
Yksi tehokkaimmista on matematiikka. Kun tulokset ja argumentit esitetään matemaattisessa muodossa, on lopputulosta erittäin hankala väännellä mieleisekseen.
Luonnontieteissä, erityisesti fysiikassa, kriteerit ovat niin ankarat, että tutkijan on käytännössä mahdotonta kikkailla. Riippumatta siitä, tekeekö tutkimuksen läpeensä punavihreä vai täysimittainen äärioikeistolainen fyysikko, tulos on aina sama.
Sen sijaan mitä kauemmas luonnontieteistä kohti ihmistieteitä ja erityisesti humanistisia aloja mennään, sitä lepsummiksi kriteerit muuttuvat. Näin syntyy tilaa ongelmalle, josta Savolainen Suomen Kuvalehdessä kirjoittaa.
Savolainen vyöryttää lukijalle näyttöä sosiaalitieteiden politisoitumisesta. Hänen mukaansa tyypillistä on, että "suuri joukko tutkijoita vaatii tieteellisesti moitteettoman artikkelin poisvetämistä poliittisin perustein". Ja niin Savolaisen mukaan myös tapahtuu.
Tutkijayhteisön pyrkimys ei siis ole kohti totuutta vaan kohti omia poliittisia päämääriään. Läpi menevät sellaiset tuotokset, jotka sopivat siihen, mitä halutaan kuulla.
Savolainen sanoo, että sensuuri kohdistuu aina konservatiivisiksi ja oikeistolaisiksi leimattuihin tutkimuksiin.
”Jos tutkimus kyseenalaistaa maailmankuvaa, jossa korostuu rasistinen tai sukupuoleen perustuva syrjintä, tutkijayhteisö suuttuu ja ryhtyy sensuroimaan tutkimusta”, kirjoittaa Savolainen.
Yhdysvalloissa on ajat sitten tunnistettu, että sosiaalitieteiden professoreista ja opettajista murskaava enemmistö on demokraatteja eli USA:n vasemmistoa. Suomen vastaavia lukuja ei ole tiedossa, mutta suunta on selvä: mojovalla annoksella feminismiä kuorrutettu punavihreä ajattelutapa kukoistaa.
Toimittajat välittävät misinformaation kansalaisille
Koska tiedeyhteisö tuottaa tietoa, jota toimittajat välittävät eteenpäin, lopulta akatemian vääristymät valuvat kansalaisille.
Ongelman mittaluokkaa kasvattaa se, että tiedonvälittäjät eli toimittajat itse valmistuvat tyypillisesti ihmistieteistä. Tunnen kymmeniä toimittajia, joista ehkä prosentilla on luonnontieteellinen tausta.
Toki myös journalismissa on tekniikoita, joilla pyritään suojautumaan inhimillisen ajattelun vääristymiltä, mutta tekniikat ovat vielä humanismiakin huonompia. Siksi ei ole lainkaan yllättävää, että haastateltavien valintaa, näkökulmia ja siten lopputulosta ohjaa toimittajan oma käsitys maailmasta.
Yhdistelmä poliittisesti värittyneitä tutkijoita ja heitä komppaavia toimittajia muodostaa yhteiskuntaan jättimäisen tehtaan, joka tuottaa ideologisoitunutta ”tietoa” eli misinformaatiota.
Tämä näkyy tällä hetkellä hyvin esimerkiksi sukupuolikeskustelussa. Yrittäkääpä etsiä juttu, jossa sukupuoleen liittyviä kysymyksiä kommentoi biologi. Ehkä sellainen jostain kallion sisään kaivetusta loppusijoituspaikasta löytyy, mutta ylivoimainen enemmistö kommentoijista on sukupuolentutkijoita - tai oikeammin sukupuolentutkija-aktivisteja.
Afganistan herätti harrastelijafeministit
Miljoonilla afganistanilaisnaisilla ei ole ollut perustyökaluja kyseenalaistaa kohteluaan edes niin sanottuina normaaliaikoina. Kehitysmaiden naisten normaalisorto ei ole jaksanut kiinnostaa, kirjoittaa kolumnissaan Annamari Sipilä.
TALEBANIN voittokulku Afganistanissa on herättänyt Suomessa ja muissa länsimaissa harrastelijafeministit, joita ei normaaliaikoina ole liiemmin kiinnostanut naisten ja tyttöjen asema kehitysmaissa.
Harrastelijafeministien ensimmäinen ryhmä seuraa nyt tapahtumakulkua paheksuvasti suutaan maiskautellen ja lähes voyeristinen kiilto silmissään: että näinkin voidaan naisia kohdella. Paino on sanalla ”näinkin”, mikä kertoo tirkistelevästä lähtöasenteesta. Uutisvirta tarjoaa tälle ryhmälle yleisesti hyväksyttävän tavan mässäillä kauheuksilla. Heille itse naiset ovat lopulta vain sivuasia.
Harrastelijafeministien toinen ryhmä ei mässäile, päinvastoin. He eivät ole tähän asti halunneet kuulla poikkipuolista sanaa Afganistanin tai lähialueiden naisten heikosta asemasta. Heille hunnutettuna kulkeminen on ollut naisen oma valinta. Naisia syrjivä lainsäädäntö, tapaoikeus tai asenteet eivät ole juuri kiinnostaneet. Ongelmista puhuminen on tuomittu hanakasti lännen kulttuuri-imperialismiksi tai peräti rasismiksi. Vasta Talebanin paluu on pakottanut tarkistamaan asenteita: ehkä kaikki ei olekaan hyvin.
FEMINISMIN valtavirtaistumisesta länsimaissa on ollut tänä vuonna yksi erityisen hyvä seuraamus: juuri kukaan ei enää kiellä, etteivätkö juuri kriisialueiden naiset ja tytöt tarvitsisi erityisapua.
Asia oli toinen vielä viisi kuusi vuotta sitten, kun Eurooppaan saapui muutama miljoona pakolaista ja siirtolaista Syyriasta, Afganistanista, Irakista ja muualta. Silloin kyseltiin, onko oikein antaa turvapaikka nuorille miehille, kun naiset mummoista pikkutyttöihin jäävät kärsimään kriisialueille. Konsensukseksi muodostui, että autetaan niitä, jotka tänne asti kykenevät. Naisten perään kyselystä tuli pian poliittisesti epäkorrektia.
Tänä kesänä on jo yleisesti hyväksyttävää sanoa, että autetaan nimenomaan Afganistanin naisia ja tyttöjä. Poliitikot ovat lupailleet täyttää pakolaiskiintiöt naisilla. Lupauksia ei ole kiire lunastaa, kun Afganistanista ei ole helppo saada ulos edes omia kansalaisia.
IHANNEAUTETTAVA tuntuu olevan nyt yliopistossa opiskellut kielitaitoinen nuori afganistanilaisnainen, joka tuodaan Talebanin kynsistä länteen jatkamaan lääkärin- tai toimittajantyötään. Todellisuus on toisenlainen.
Vielä vuonna 2018 Afganistanin alle 25-vuotiaista naisista vain 56 prosenttia (HS 20.8.) osasi lukea. Kaikkien naisten lukutaitoprosentti oli vieläkin alhaisempi. Miljoonilla afganistanilaisnaisilla ei ole näin perustyökaluja kyseenalaistaa kohteluaan edes niin sanottuina normaaliaikoina. Kun johonkin kasvaa, pitää sitä normaalina. Ja kohta taas entistä useampi tyttö kasvaa lukutaidottomuuteen.
Miten voimme auttaa? Tärkeintä on kuunnella paikallisia naisia ja antaa heille näkyvyyttä. Naisten häivyttäminen marginaaliin merkitsee Talebanin voittoa.
Maailman viestimet uutisoivat kuluvalla viikolla, että ”Taleban lupaa kunnioittaa naisten oikeuksia ’islamin puitteissa’”. Tämä oli muun muassa arvostetun Financial Times -printtilehden pääotsikko keskiviikkona. Otsikko on tietysti faktisesti totta, ja otsikon voi halutessaan lukea ironisena tai jopa sarkastisena. Joku voi kuitenkin saada tekosyyn kohauttaa henkisiä olkapäitään ja todeta, että ei kai tässä sitten mitään.
Mitä opimme? Autetaan silloin, kun ei ole vielä kiire auttaa. Ja autetaan niitä, jotka ovat oikeasti heikossa asemassa. Jos vain mukapahastumisilta, patsaidenkaateluilta ja muulta tasa-arvoposeeraamiseltamme ehdimme.
Naisten huippujoukkue kohtasi poikajoukkueen – tuloksena selkäsauna
Somessa lopputulos puhutti.
Jalkapalloseura Atletico Bilbao järjesti ystävyysottelun alle 16-vuotiaiden poikien ja naisten edustusjoukkueensa välillä.
Jälki oli rumaa, sillä poikajoukkue voitti naisten ammattilaisjoukkueen selvin lukemin 6–0.
Naisjoukkue Atletico Femenino on Espanjan liigan toiseksi menestynein. Se on voittanut vuonna 2002 perustetun naisten pääsarjan mestaruuden viisi kertaa, edellisen kerran 2016.
Vastustajaksi valikoitui miesten edustusjoukkueen akatemian valiojoukkue, jonka pelaajista osa oli vasta 14-vuotiaita.
Bilbao sai ottelusta runsaasti kritiikkiä sosiaalisessa mediassa. Ottelua syytetään naisten jalkapalloa halventavaksi, ja kommentointi ottelun lopputuloksesta kertovassa tviitissä onkin kerännyt hurjasti kommentteja.
”Naisilla on koko ajan jalka oven välissä ja 3–5 miestä viestiringissä” – Tinderissä onkin naisten markkinat
Kaksi deittailuun pettynyttä miestä kertoo kokemuksistaan. Miten onnistua rakkauden löytämisessä?
Onko sitoutumisesta tullut katoava luonnonvara? Näin väittää 44-vuotias sinkkumies Iltalehden kyselyssä. Hänen mielestään tavalliset miehet ovat paljon naisia uskollisempia nykyään, koska miehet tietävät, ettei kumppania niin vain löydy.
Hän on ollut sinkku kahdeksan vuotta. Jokainen suhde on päättynyt siihen, että nainen on löytänyt toisen.
”Nykypäivänä on ihan turha yrittää sitoutua kehenkään. Naisilla on koko ajan jalka ovenvälissä ja 3–5 miestä viestiringissä”, mies kertoo.
Hänen suhteensa ovat kestäneet pisimmillään vuoden tai puolitoista vuotta.
”Ja se seuraavakin suhde on sitten loppunut suunnilleen saman ajan kuluttua, eli koko ajan miehet vaihtuvat. Eivätkä naiset ole olleet mitään 20-vuotiaita Instamisuja, vaan tavallisia 35–45-vuotiaita äitejä”, mies kertoo.
Onko sitoutumishaluttomuus oikea ilmiö? Match by K:ta pyörittävän deittipalveluyrittäjä Katri Grunerin mukaan aina paremman kumppanin etsiminen on nykyisessä deittailukulttuurissa hyvin tyypillistä.
– Se johtaa siihen, ettei tutustu kehenkään kunnolla, hän sanoo.
Grunerin mielestä yksien tai kaksien treffien jälkeen ei voi oikeasti tuntea ketään uutta ihmistä.
– Jos treffeistä jää fiilis, että ihmisen kanssa oli ihan mukavaa, kannattaisi tavata uudestaan. Kaikki ihmiset eivät avaudu heti tai osaa olla heti omia itsejään. Deittailuun kannattaisi ottaa vähän enemmän pitkäjänteisyyttä mukaan, hän sanoi aiemmassa Iltalehden jutussa.
”Vain tatuoituja yh-äitejä”
Toinen Iltalehden kyselyyn vastannut mies valitti puolestaan, että suurimmalla osalla naisista on tyyli, joka häntä ei miellytä. Ne harvat, jotka miellyttävät, ovat kovan piirityksen kohteena.
”Olen komea, tavallinen ja tylsä työssä käyvä mies. Kun olen hakenut netin kautta deittiä, tulee todella paljon osumia, mutta kun alkaa tarkastelemaan tarjontaa, niin siellä on vain tatuoituja koirista ja alkoholista pitäviä yksinhuoltajaäitejä, joiden profiilistakin jo voi päätellä, että ex-miehet pyörivät jaloissa.
Toinen on sitten se, kun profiilit ovat täynnä lasten ja kotieläinten kuvia, eli siihen ihmiseen tutustumisen sijaan täytyykin ensin tutustua näihin. Sitten, kun löytyy se yksi kunnollinen osuma, joka itseä kiinnostaa, kilpailu on kova ja yleensä sitten minä olen se, joka ei kelpaa, koska en ole jännittävä”, mies kirjoitti nimimerkillä Seppis.
Katri Grunerin mukaan on kyllä fakta, että esimerkiksi Tinderissä onkin naisten markkinat.
– Tinderissä on naisten markkinat, sillä palvelun käyttäjistä noin 65 prosenttia on miehiä ja 35 prosenttia naisia. Miehet joutuvat siis swaippailemaan paljon enemmän kuin naiset ja saavat silti vähemmän matcheja. Se on karu fakta.
Sitoutuminen voi olla Grunerin mukaan vaikeaa kaikille, ei vain naisille tai miehille. Sitoutumisen vaikeutta lisää sekin, että deittisovellukset ruokkivat lyhytjännitteisyyttä loputtomalla profiilivalikoimallaan.
Sen sijaan, että miettii paljon vain sitä, millaisia ominaisuuksia vaatii tulevalta kumppaniltaan, Grunerin mielestä kannattaa pohtia myös sitä, mitä voi itse tulevalle rakkaalle tarjota.
– Deittailu on myyntityötä. Viestin pitäisi olla, että minuun kannattaa tutustua ja seurassani on hauskaa olla. Kannattaisikin miettiä paljon sitä, mitä itse pystyy tarjoamaan muille.
Treffeillä kannattaa olla Grunerin mielestä oma itsensä, mutta silti voi pyrkiä olemaan paras versio itsestään.
Miisa Nuorgamin elämästä kertova sarja kuohuttaa somessa – näin Yle vastaa
Yle Kioskin uusi dokumenttisarja Katkeamaton on herättänyt ristiriitaista palautetta, johon ohjelman vastaava tuottaja Ville Seuri nyt vastaa Twitterissä.
YLE Kioskin uusi dokumenttisarja Katkeamaton on saanut kritiikkivyöryn.
Sarja kertoo toimittaja ja somevaikuttaja Miisa Nuorgamista. Saamelainen Nuorgam lähtee dokumenttisarjassa opiskelemaan saamen kieltä ja kulttuuria Norjaan, mutta tuleekin heti sarjan avausjaksossa raskaaksi.
Ihmiset ovat sosiaalisessa mediassa kritisoineet, onko sarja liian viihteellinen ja miksi sarjassa keskitytään itse saamelaisuuteen niin vähän, ja huomio on enemmänkin Nuorgamin raskaudessa ja raskauden aiheuttamissa elämänmuutoksissa.
Kritiikissä myös pohditaan, oliko Nuorgamin valitseminen saamelaisuudesta kertovan dokumentin päähenkilöksi oikea valinta, sillä Nuorgam ei itse esimerkiksi osaa saamen kieltä.
Ohjelman vastaava tuottaja Ville Seuri vastaa kritiikkiin Twitter-profiilissaan.
Seuri selittää, miksi dokumenttisarja on tehty ja miksi juuri Miisa Nuorgam valikoitui sen päähenkilöksi.
– Perimmäinen ajatus on kuvata nuoren, saamelaisalueen ulkopuolella kasvaneen saamelaisen elämää. Valtaosa Suomen saamelaisista elää saamelaisalueen ulkopuolella. Moni ei ole Miisan tapaan oppinut lapsena saamen kieltä. Sarjassa Miisa muuttaa Kautokeinoon oppimaan isänsä kielen, Seuri kirjoittaa.
– Sarjassa puhutaan suomea ja pohjoissaamea, ja se on tekstitetty näille kielille. Myöhemmin saamme ehkä tekstityksen koltan- ja inarinsaameksi. Saamenkielisen sisällön tuottamista vaatii yleisradiolaki. Sarja lisää tämän sisällön monipuolisuutta, Seuri jatkaa Twitter-ketjussa.
Miisa Nuorgamin valitsemista Seuri perustelee toimittajan saamelaisuudella. Alkuperäisidea dokumenttisarjalle on Seurin mukaan Nuorgamin oma, ja Nuorgam on jo aiemmin työskennellyt Yle Kioskille.
Sarja on saanut kritiikkiä erityisesti siitä, ettei se keskity tarpeeksi saamelaisuuteen vaan enemmänkin Nuorgamin elämään ja sen käänteisiin. Seuri vastaa Twitterissä myös tähän ja sanoo, ettei näitä asioita voida erottaa toisistaan.
– Samalla käsitellään teemoja, jotka koskettavat hyvin montaa nuorta, kuten parisuhteen muodostamisen hankaluuksia ja sen muotojen moninaistumista. Nämä ovat juttuja, joita moni nuori aikuinen miettii. Sarja voi parhaimmillaan auttaa pohdinnassa.
– Lopulta: Sillä, tykkäätkö Miisasta henkilönä vai et, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko sarja tärkeä tai hyvää käyttöä Yle-verolle. Pidetään siis henkilöön menevät kommentit ihan omana tietona, Seuri lopettaa kirjoituksensa.
Kritiikin lisäksi monet ovat kuitenkin myös puolustaneet sarjaa ja Nuorgamia esimerkiksi Twitterissä.
– Katsoin Miisa Nuorgam -sarjan Katkeamaton ekan osan. Enkä ymmärrä, miksi se on herättänyt joissakuissa twitteristeissä voimakasta antipatiaa. Aion katsoa lisää, eräs keskusteluun ostallistuja twiittasi.
– Aiempaan #katkeamaton-keskusteluun vielä lisäpointti. Pohjoissaame, inarinsaame ja koltansaame. Siinä kolme hyvää syytä Ylelle tuottaa tätä ohjelmaa, totesi toinen.
Miisa Nuorgamin dokumentti herätti kiivaan keskustelun saamelaisten eksotisoinnista ja Ylen viihteellisestä sisällöstä – Näin tekijät kommentoivat
Yle Kioskin dokumenttisarja Katkeamaton kertoo saamelaisesta Miisa Nuorgamista, joka haluaa saada menetetyn kielensä takaisin.
PERJANTAINA Yle Areenassa julkaistu Yle Kioskin dokumenttisarja Miisa Nuorgamista on saanut aikaan poikkeuksellisen suuria reaktioita. Dokumentti on kerännyt runsaasti katsojia sekä herättänyt kiivasta keskustelua.
Katkeamaton-sarjan ensimmäistä jaksoa on tämän jutun kirjoitushetkellä käynnistetty yli 100 000 kertaa. Viimeiseen jaksoon saakka on päässyt noin 36 000 katsojaa.
Nuorgam lähti viime syksynä Norjan Kautokeinoon opiskelemaan korkeakouluun pohjoissaamea sekä saamen kulttuuria. Lapsena hän ei ollut oppinut kunnolla isänsä kieltä, pohjoissamea.
Kahdeksanosainen dokumenttisarja kuvaa Nuorgamin arkea. Dokumenttia kuvattiin viime vuoden kesästä kuluvan vuoden toukokuuhun.
Sarjassa esiin nousevat muun muassa uusiin opintoihin liittyvä jännitys, yllätyksenä tuleva raskaus ja eri suhdemuodot avoimesta suhteesta monogamiaan. Lisäksi käsitellään saamelaisuutta, pakkosuomalaistamista ja kielenvaihtoa.
SARJA on kerännyt ensimmäisten päivien aikana sosiaalisessa mediassa vuolaasti kehuja. Kehuttu on esimerkiksi saamelaisten kuvausta sekä sarjan rehellistä otetta.
Myös soraääniä on kuulunut. Sarjaa on kritisoitu siitä, että verovaroin tuotetaan viihteellistä sisältöä ja annetaan huomiota sosiaalisen median vaikuttajalle.
Yle Kioskin vastaava tuottaja Ville Seuri vastasi sunnuntaina kritiikkiin Twitterissä.
Seuri kertoo Helsingin Sanomille, että pääosin Ylen saama palaute sekä sarjan herättämät reaktiot ovat olleet positiivisia.
Häntä ihmetyttävät viihteellisyyttä kritisoivat kommentit. Seuri muistuttaa, että Yle-lakiin on kirjattu, millaista sisältöä Yleisradion kuuluu tehdä. Myös virikkeellisen viihteen tekeminen kuuluu sen vastuulle sekä eri kohderyhmien tavoittaminen.
Seuri kritisoi sitä, että viihde ja vakavat teemat mielletään yhä julkisessa keskustelussa tarpeettomasti omiksi kategorioikseen.
”Sarjassa viihteellisyys on pintaa, ja sen kautta käsitellään todella merkittäviä teemoja.”
Merkittävillä teemoilla hän viittaa muun muassa saamelaisuuteen sekä suhdemuotojen moninaisuuteen.
YLE Kioskin kohderyhmänä ovat alle 30-vuotiaat. Seurin mukaan dokumentti on onnistunut tavoittamaan kohderyhmän paremmin kuin uskallettiin odottaa.
Huumori ja lähestyttävyys ovat tärkeitä, jotta nuoret aikuiset saadaan kiinnostumaan. Seurin mukaan myös aiheet ovat yksi keino, jonka avulla nuoria pyritään tavoittamaan.
”Parisuhteen muodostamien ja suhdemuotojen moninaisuus ovat todella tärkeitä asioita, joita alle 30-vuotiaat miettivät.”
Seurin mielestä sarjan eri teemat ovat tasapainossa keskenään. Tärkeiden aiheiden käsittelyn ja kohderyhmän tavoittamisen lisäksi Seuri on erityisen tyytyväinen yhteen asiaan sarjassa: se on kerronnallisesti onnistunut.
KATSOIN tätä juttua varten sarjan neljä ensimmäistä jaksoa ja olen niiden perusteella samaa mieltä Seurin kanssa.
Ensimmäinen jakso loppuu raskausuutiseen ja siihen, että Nuorgamin kumppani, lempinimeltään Ruuviavustaja, on lähdössä Norjasta takaisin Suomeen. Sarjassa annetaan ymmärtää, että alun perin ajatuksena on ollut, että suhde loppuisi kokonaan, kun Nuorgam muuttaa Norjaan. Asetelma luo sarjaan jännitteen, ja seuraava jakso on pakko pistää pyörimään heti ensimmäisen perään.
Lisäksi mielenkiintoista on se, että sarjassa uskalletaan tarkastella saamelaista kulttuuria kriittisesti. Nuorgam muun muassa kritisoi eräässä jaksossa sitä, että opinnoissa opetetaan suomustamaan eläviä kaloja.
Mielenkiintoista on myös pakkosuomalaistamisen ja kielenvaihdon käsittely sekä syiden etsiminen sille, miksi Nuorgam ei oppinut kunnolla isänsä kieltä lapsuudessaan.
Täyskäännös: OnlyFans perui pornokiellon palvelussa
Aikuisviihdesivusto OnlyFans ei kielläkään pornografiaa alustallaan. Rahoitus on nyt varmistettu, eikä mullistusta tarvitakaan.
OnlyFans-sivuston päätös kieltää pornografisen sisällön jakelu alustallaan nostatti kulmakarvoja viime viikolla. Nyt yhtiö on tehnyt täyskäännöksen, ja koko kielto on peruttu.
OnleFansin Twitter-tiedotteen mukaan aikuisviihde pysyy valikoimassa jatkossakin, ja OnlyFansista pyritään kehittämään ”alustaa kaikenlaisille tuottajille.”
OnlyFansin toimitusjohtaja Tim Stokely avasi hiljattain kaavaillun pornokiellon taustoja Financial Timesille. Stokelyn mukaan ”muita vaihtoehtoja ei ollut”, ja lyhyt vastaus kiellon taustalla olivat pankit.
Kolme OnlyFansin tukijapankkia kieltäytyi jatkamasta rahoittamista, mikäli OnlyFans yhä jatkaisi pornografisen sisällön näyttämistä alustallaan. Nyt yhteistyökumppaneita vaikuttaa sittenkin löytyneen, ja OnlyFansin toiminta jatkuneekin koko lailla entiseen malliin.
Hiljattain OnlyFans kuitenkin esitteli uuden OFTV-älypuhelinsovelluksen, josta aikuisille suunnattu materiaali puuttuu lähes täysin.
Pornografisen sisällön oli määrä kadota OnlyFansista 1. lokakuuta. Yllättävä ilmoitus hämmensi tuottajia ja suututti käyttäjiä, ja täyskäännös miellyttänee kumpiakin.
Olen pick me girl, ja se häiritsee feminismiäni
Sosiaalisen median muotitermi pick me girl viittaa tyttöön, joka tekee kaikkensa saadakseen miesten hyväksynnän. Sellainen minäkin olin, kirjoittaa Inkeri Harju.
NOIN vuosi sitten pilkkasin kotisohvaltani tv:ssä itkevää Maisa Torppaa. Mielessäni hänessä tiivistyi kaikki, mitä minä en halunnut olla.
Silloin tajusin, että olen pick me girl.
Kyseessä on yksi somen muotitermeistä, joka alkoi yleistyä netissä kesällä 2020. Tiktokissa hastagilla #pickmegirl on yli 805 miljoonaa näyttökertaa.
Pick me girl viittaa tyttöön, joka tekee kaikkensa saadakseen miesten hyväksynnän ja todistaakseen, ettei ole kuin muut tytöt.
Sellainen minäkin olin, ja kai olen jossain määrin edelleen.
Siinä, että tyttö tykkää juoda kaljaa, katsoa lätkää tai pelata sotapelejä, ei ole mitään vikaa. Ongelma muodostuu vasta silloin, kun tämä tyttö, korostaa omaa ”erilaisuuttaan” pilkkaamalla tyttöjä, jotka esimerkiksi meikkaavat vahvasti tai käyttävät tunteja instakuvan ottamiseen.
Kärkkäimmillään nämä naiset ovat niitä, jotka puolustavat ahdistelusyytteitä saaneita julkkismiehiä ja halveksivat alusvaatekuvia someen laittavia entisiä missejä.
Tällaisia naisia on valitettavasti somessa ja myös esimerkiksi mediassa paljon. He pilkkaavat feminismiä ja nostavat itseään ylös painamalla muita naisia alas.
YLÄASTEELLA ja lukiossa olin oikea pick me girl -kerhon kunniajäsen. Koin valtavaa tarvetta näyttää jätkäkavereilleni olevani heidän ystävyytensä ja arvostuksensa arvoinen.
Heitin korostetun roisia läppää ja kiroilin paljon. Kun poikien kommentit tai teot loukkasivat ja ahdistivat, en antanut sen näkyä – rento muija kun olin.
En uskaltanut puuttua sovinistiseen tai esimerkiksi rasistiseen läppään, koska pelkäsin menettäväni asemani ”yhtenä jätkistä”.
Kaikista mahtavinta oli, jos sain jätkäkavereiltani kehuja piirteistä, jotka yleensä yhdistetään maskuliinisuuteen. Olin onneni kukkuloilla, jos kuulin olevani fiksu tai ”muijaksi hauska”.
Vastaavasti en halunnut, että minuun liitetään tyttömäisinä pidettyjä ominaisuuksia – yksinkertaisuutta, tiukkapipoisuutta ja arkuutta.
Toki, se että olin cool girl, johti väistämättä siihen, etten voinut samaan aikaan olla vaimomateriaalia. Olin tyttöystäväksi liian räväkkä, itsevarma ja poikamainen.
MYÖHEMMIN olen oppinut tunnistamaan, kuinka pick me girl -käytökseni on yhteiskuntamme ja sisäistämäni naisvihan tulos.
Ymmärryksen lisääntyessä olen myös alkanut kasvaa ulos roolistani coolina muijana.
Silti vaikka kuinka sitä vastaan taistelen, pidän miehiltä saamiani kehuja arvokkaampana valuuttana kuin vastaavia kommentteja naisilta, niin järjetöntä kuin se onkin. Ja edelleen minun on vaikea arvostaa tyttömäisiä ja feminiinisiä piirteitäni, kuten herkkyyttä tai empaattisuutta.
Onneksi uskallan jo paremmin puuttua kohtaamaani misogyniaan ja havaitsemaani rasismiin. Silläkin uhalla, että joku näissä tilanteissa ilmoittaa minulla olevan vähän liikaa hiekkaa siellä.
Olen ymmärtänyt, että voin olla fiksu, hauska ja räävitön ollen samalla herkkä, feminismissäni taipumaton ja ihanan tyttömäinen.
Kolumni: Tämä yhdistää Miisa Nuorgamia ja Aleksi Valavuorta
Sanna UkkolaNäin yhteiskuntaa polarisoidaan. Uudet somemyrskyn kestävät julkkikset marssivat areenoille ja ottavat tilan haltuun.
Mediapersoona Aleksi Valavuori joutui rajumyrskyn silmään, kun hän arvosteli transurheilijoiden kilpailemista naisten sarjassa. Valavuori käytti aiheesta tapansa mukaan räväkkää kieltä ja kutsui naisten sarjassa kilpailevaa transurheilijaa Laurel Hubbardia muun muassa “doupatuksi mieheksi”.
Arvasin heti, että helvettihän siitä pääsisi irti – ja näin kävikin. Transkommenttiensa jälkeen Valavuori on trendannut Twitterissä taajaan ja hän on saanut tukuittain törkyviestejä.
Tunnen Valavuoren ja soitin hänelle kohun alkamisen jälkeen. Olen samaa mieltä Valavuoren kanssa varsinaisesta asiasta eli transurheilijoista naistensarjassa ja kirjoitinkin siitä Iltalehteen, mutta sanoin, että kannattaa olla varovainen sanojen kanssa – transihmiset ovat marginaalissa oleva ryhmä ja transaktivistit hyvin tarkkoja termeistä, joita heistä käytetään.
En usko, että Valavuori olisi millään tavalla homo- tai transfobinen – olen keskustellut hänen kanssaan näistä aiheista, mutta urheilumaailmassa elävänä, räväkkänä kommentaattorina hän ei osaa poliittisen korrektiuden vaatimia sanoja ja jos osaisi, tuskin piittaisi niistä pätkääkään.
Valavuoren kommenttien jälkeen transaktivistit eivät tyytyneet pelkästään kritisoimaan Aleksia netissä. He alkoivat kampanjoida, jotta hänen yhteistyökumppaninsa vetäytyisivät pois yhteistyökuvioista.
Aktivistit yrittivät siis tuhota Valavuoren elinkeinon. He alkoivat kirjoitella Valavuoren ohjelman sponsoreille viestejä, joissa Aleksia syytettiin muun muassa trans- ja homofobiasta, rasismista ja naisvihasta.
“Nuo ovat sairaita termejä, joita minä en edusta. Jokainen joka minut tuntee, tietää, että olen rakastanut erilaisuutta”, Valavuori itse kertoo videolla, jonka hän kohun jälkeen julkaisi.
Valavuori päätti julkaista jokaisen viestin, jonka aktivistit hänen yhteistyökumppaneilleen lähettivät.
Lopulta yksi Aleksin ohjelman sponsoreista, retkeilijöiden vaatteisiin erikoistunut suomalainen verkkokauppa päätti vetäytyä yhteistyöstä.
Valavuorelle tuli takkiin 30 000 euroa, kun pitkäaikainen yhteistyökumppani ilmoitti, ettei halua jatkaa.
Toinen viime aikoina kohuun joutunut on Miisa Nuorgam, jonka elämästä kertova, Ylen julkaisema sarja herätti kuohuntaa somessa.
Ihmetystä herätti ensin Ylen kustantama PR-paketti eri sosiaalisen median vaikuttajille. Paketin avulla yritetään markkinoida Nuorgamin sarjaa ja ihmetystä herätti se, että paketteja lähetteli veronmaksajien rahoilla toimiva Yle.
Sen jälkeen somessa alkoi kiertää video, jossa itkevä, raskaana oleva Nuorgam tilitti parisuhdeongelmistaan kertomalla, ettei ole monogaaminen ihminen ja kaipaavansa “tinderöintiä”.
Tämä myöhemmin Ylen vaatimuksesta poistettu klippi herätti kohun Ylen tehtävästä, rahoituksesta ja politisoitumisesta.
Nuorgam tunnetaan vahvana feministinä ja hän on profiloitunut muun muassa syyttämällä tunnettuja suomalaiskoomikkoja ahdistelusta ja kertomalla kohtaavansa lähes joka päivä seksismiä ja naisvihaa.
Moni vaati julkisten varojen haaskaamisen lopettamista ja Ylen rahoituksen leikkaamista.
“Keskusteluhan on sillä levelillä, että Yle pitää lakkauttaa tämän mun dokkarin takia. Tämä on näiden persujen ja kokkareiden kantava teema, eli tämä ei kiinnosta heitä, joten tätä ei saisi olla olemassa”, Nuorgam itse kertoi Instagram-videollaan.
”Minä en ole edistyksellinen”
Aktivistin mukaan uudella vasemmistolla on vain tuhon ja kumouksen viesti.
Amerikkalainen demokraattikirjailija ja pitkän linjan ympäristöaktivisti Michael Shellenberger irtisanoutuu kirjoituksessaan Why I Am Not A Progressive edistyksellisyydestä, tai edistysmielisyydestä, johon hän sanoo identifoituneensa koko aikuisikänsä.
– Nyt sanoma tämän päivän kaikkiin suuriin kysymyksiin viestiin edistyksellisiltä on: ”Ei, et voi”. Ei: köyhät maat kuten Bangladesh eivät voi sopeutua ilmastonmuutokseen vaurastumalla, edistykselliset inttävät; mieluummin rikkaiden maiden on tultava köyhiksi. Ei: emme voi estää järkyttävää huumekuolemia määrää USA:ssa – vuoden 2000 17000:sta vuoden 2020 93000:een – auttamalla ihmisiä riippuvuudesta; mieluummin meidän on sen sijaan tarjottava turvallisia ruiskupaikkoja ja turvallisia nukkumispaikkoja kantakaupungin lähiöissä, joissa kodittomat narkkarit voivat käyttää fentanyyliä, heroiinia ja metamfetamiinia turvallisesti, Michael Shellenberger kirjoittaa.
– Edistykselliset saarnaavat tänään, että olemme tuomittuja ilmestyskirjaan, systeemirasismiin & kodittomuuteen. Siksi minä en ole edistyksellinen.
Shellenberger kertoi juuri väitelleensä televisiossa ilmastotieteilijän kanssa ja todenneensa, että joka neljäs brittilapsi näkee painajaisia ilmastonmuutoksesta. Tieteilijä sanoi olevansa optimisti, mutta ”vain tunteja aiemmin hän oli todennut Guardianille että olemme ”toivottoman valmistautumattomia” sään ääritapahtumiin”. Tämä siitä huolimatta, että luonnonilmiöihin kuolemat ovat alemmalla tasolla kuin koskaan historiassa.
– He ovat uhri-ideologian otteessa. Sitä kuvaavat turvallisuususko (safetyism), opittu avuttomuus ja voimattomuus.
Hänen mukaansa ilmiö ei ole sinänsä uusi, sillä 1960-luvulta lähtien ”uusi vasemmisto” on väittänyt ettei ongelmia voi korjata kumoamatta rasistinen, seksistinen ja kapitalistinen järjestelmä.
Viime aikoihin asti Shellenbergerin mukaan on kuitenkin ollut myös ”yes we can” -optimismi sen kanssa rinnakkain. Nyt se on hänen mukaansa mennyttä.
Seksityöläinen Anna Roininen kauhistui, kun oli menettää elantonsa Onlyfansin pornokiellon takia: "Sama asia kuin McDonald's lakkaisi myymästä hampurilaisia"
Onlyfans on mahdollistanut pornon tekemisen ilman ylimääräisiä välikäsiä. Nyt yhtiö on menettänyt seksityöläisten luottamuksen.
Kun Anna Roininen näki otsikot, joissa kerrottiin Onlyfansin kieltävän pornografisen sisällön, hän ei ollut uskoa niitä todeksi.
– Tulihan se shokkina. Onlyfansin pornokielto on vähän sama asia kuin McDonald's lakkaisi myymästä hampurilaisia, hän sanoo.
Onlyfans on somepalvelu, joka tunnetaan erityisesti seksuaalisen sisällön myynti- ja ostopaikkana. Roininen tarjoaa siellä tilaajilleen pornokuvia, -videoita ja kahdenkeskisiä keskusteluja maksua vastaan.
Noin vuosi sitten hän latasi somepalveluun ensimmäiset alastonkuvansa. Nyt hän saa elantonsa virtuaalisesta seksityöstä.
Onlyfans mahdollisti pornolla elämisen ilman ylimääräisiä välikäsiä
Brittiläinen Onlyfans aloitti toimintansa vuonna 2016. Koronapandemian alussa maaliskuussa 2020 sivustolla oli 26 miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää, ja nyt niitä on jopa 130 miljoonaa.
Seksityö on koronan vuoksi siirtynyt entistä enemmän nettiin.
Onlyfansista on tullut mediatutkimuksen professorin Susanna Paasosen mukaan alan johtava somealusta, koska se ei ole sulkenut käyttöehdoissaan seksuaalista sisältöä pois.
– Pornon tekijöillä on ollut vaikeaa niin sanotussa tubetaloudessa, missä Pornhubin kaltaiset alustat piratoivat heidän sisältöään, Paasonen sanoo.
– Itsenäisillä tekijöiden on ollut hankala löytää yleisöään ja saada työstään rahaa, hän jatkaa.
Onlyfans on tuonut tähän muutoksen.
Alustalla sisällöntuottajat määrittelevät kuukausihintansa itse. Anna Roininen pyytää tilaajiltaan 16 dollaria kuukaudessa. Yhtiö ottaa siitä 20 prosentin provision.
New York Times kirjoitti Onlyfansin saaneen aikaan aikuisviihteen vallankumouksen, sillä kyseisellä alustalla virtuaalista seksityötä on voinut tehdä ilman ylimääräisiä välikäsiä.
Onlyfansin myötä myös moni käyttäjä on ensimmäistä kertaa alkanut maksaa nettipornosta.
Yhtiön ailahtelun taustalla on Visan ja Mastercardin painostus
Onlyfans perusteli pornokieltoa maksunvälityspalveluiden, kuten Visan ja Mastercardin, yhtiöön kohdistamalla painostuksella.
Yhtiön tiedotti pornografian kieltämisen olevan edellytys sille, että se pystyy kasvamaan.
Seksityöläiset nostivat aiheesta metelin.
Pin up -henkistä materiaalia sivustolle tuottava Iris Flinkkilä sanoi Ylen Takaisin Pasilaan -podcastissa, että yhtiön päätös veti seksityöläisiltä maton jalkojen alta.
– Korona-aikana seksityöntekijät eivät ole voineet tehdä töitä tavalliseen tapaan, ja he ovat tienanneet elantonsa Onlyfansin kautta.
– Tämä jättiyhtiö on tehnyt omaisuuden seksityöläisten selkänahasta, ja hyvin lyhyellä varoitusajalla sisällöntuottajien toimeentulo voidaan pyyhkäistä pois.
Jo kuusi päivää tiedotteen julkaisun jälkeen yhtiö yllättäen ilmoittikin pyörtäneensä päätöksensä.
Yhtiö kertoi julkisesti saaneensa "tarvittavat vakuutukset" sille, että se pystyy jatkossakin tukemaan erilaisia sisällöntuottajia.
Ihmiskauppaa ei vähennetä haittaamalla seksityötä
Seksialan läpinäkyvyys lisää seksityöläisen turvallisuutta.
MIELIPIDEKIRJOITUKSESSA (HS 26.8.) tarjottiin seksin ostamisen täyskieltoa ratkaisuna ihmiskaupan vähentämiseksi ja seksialan ongelmien korjaamiseksi.
Kuitenkin Ruotsissa, joka kriminalisoi seksin ostamisen vuonna 1999, seksialan ongelmat sekä ihmiskauppa ovat Fuckförbundet-etujärjestön vuonna 2019 julkaiseman raportin mukaan lisääntyneet. Ranskassa lähes puolet seksityöntekijöistä kertoi vuonna 2016 voimaantulleen seksin ostokiellon lisänneen väkivaltaa, ja yli kolmasosa koki vaikeammaksi vaatia asiakkailta kondomin käyttöä. Norjassa, jossa seksin osto on myös kielletty, väkivallasta rikosilmoituksia tehneitä seksityöläisiä on häädetty asunnoistaan.
On paitsi epäjohdonmukaista myös hirvittävän julmaa ajaa ihmiskaupan kitkemisen varjolla lainsäädännöllisiä muutoksia, joiden todelliset vaikutukset osuvat lähinnä vain valmiiksi heikossa asemassa oleviin, stigmatisoituihin seksityöläisiin. Seksialan läpinäkyvyys lisää seksityöläisen turvallisuutta: viranomaisiin voi luottaa, asiakkaissa on valinnanvaraa, ja yhteiskunta kohtelee tasavertaisempana jäsenenä.
Kun seksin ostaminen on laitonta, seksityö siirtyy entistä enemmän näkymättömiin, ja sen mukana piiloutuvat myös alan ongelmat. Asiakaskunnasta karsiutuvat turvalliset, lainkuuliaiset ostajat, ja jäljelle jäävät ne, joilla ei ole vaikeuksia rikkoa lakia. Ostokielto vähentää luottamusta viranomaisiin, mikä ei edesauta rikosten julkituomista niiden tapahtuessa. Myös ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on julkilausumassaan vuonna 2016 suositellut seksin oston kieltävien lakien purkamista ja seksityön dekriminalisointia, muun muassa edellä mainituista syistä.
Kuten ihmiskauppatutkintojen järkyttäviä puutteita käsitelleestä Paavo Teittisen jutusta (25.4.) sekä mielipidekirjoituksessa mainitun Annankin tapauksesta käy ilmi, Suomen ongelmat ihmiskaupan tutkimisessa eivät johdu siitä, että seksin ostaminen on laillista. Ongelmat johtuvat siitä, että Suomen poliisi on laiminlyönyt ihmiskaupan tutkintaa jo vähintään kaksi vuosikymmentä. Seksiala ei ole tässä poikkeus, eikä sitä tule kohdella eri tavoin. Ravintolassa käymistä, kotisiivouspalvelun tilaamista tai omakotitalon rakennuttamista ei ole kriminalisoitu pyrkimyksenä vähentää ihmiskauppaa, vaikka Suomessa ihmiskauppa on yleisintä juuri näillä aloilla.
Tehokkaampia keinoja kitkeä ihmiskauppaa on viranomaistoiminnan tehostamisen ja resurssien uudelleenohjaamisen sekä poliisin kokonaisvaltaisen asennemuutoksen lisäksi poistaa ulkomaalaislaista seksuaalipalveluiden myyminen karkotusperusteena.
Emme voi jatkaa seksityöntekijöiden kaltoinkohtelua ratkaisuna poliisin epäonnistumisiin.
Isa Häkkinen
seksityöläinen, Tampere
Why boys get poor grades
Swedish study suggests hiring discrimination is primarily a problem for men in female-dominated occupations
Yle: Vihreiden nuori varapuheenjohtaja kokee puolueensa erkaantuneen ihmisten arjesta – "Teemat eivät puhuttele suurten kaupunkien ja Etelä-Suomen ulkopuolella"
Vihreiden lappilainen kärkipoliitikko Riikka Karppinen ei hae jatkokautta puolueen varapuheenjohtajana.
Suurimmaksi syyksi hän kertoo Ylen haastattelussa halunsa keskittyä Sodankylän valtuuston puheenjohtajan tehtäviin.
Toinen syy on se, että kaikki vihreiden teemat tai toimintatavat eivät puhuttele häntä enää.
Suurimpana kipukohtana Karppinen mainitsee puolueen erkaantumisen ihmisten arjesta.
– Koen, että puolueen esillä pitämät teemat eivät ole niitä, joita koettaisiin esimerkiksi Lapissa ihmisten arjessa läheisiksi, Karppinen sanoo.
VIIME eduskuntavaaleissa Lapin vaalipiiristä niukasti rannalle jäänyttä Karppista hiertää myös sukupuolijako puolueen eduskuntaryhmän sisällä.
– Vihreiden 20 kansanedustajasta 17 on naisia. Se kertoo minusta isosti siitä, että meidän esillä pitämät kysymykset ovat sellaisia, että miehet eivät välttämättä koe niitä omikseen, hän pohtii
Sinun hiuksesi eivät ole sinun
Leikkaamalla hiukseni lyhyiksi olen altistanut itseni paitsi oletuksille ja tulkinnoille myös avoimelle häirinnälle ja kajoamiselle, kirjoittaa kolumnissaan Maria Lassila-Merisalo.
ETELÄKOREALAINEN jousiampuja An San voitti Tokion olympialaisissa kolme kultamitalia. Uutista ei otettu An Sanin kotimaassa vastaan varauksetta. BBC:n uutisissa siteerattiin korealaismiestä, joka oli todennut arvostavansa kyllä Sanin menestystä mutta pitävänsä ongelmana urheilijanaisen lyhyitä hiuksia. Ne saivat Sanin hänen mielestään vaikuttamaan feministiltä.
Uusiseelantilainen 59-vuotias malli Deborah Darling on tunnettu hopeanharmaista, lyhyistä hiuksistaan. Kun Darling julkaisi Instagram-tilillään taas yhden kuvan upeasti muotoillusta kuontalostaan, eräs meksikolainen opettaja kommentoi kuvan alle. Opettaja kertoi ihailevansa Darlingia ja saavansa tältä voimaa. Naisella itselläänkin oli ollut lyhyet hiukset, jotka hänen perheensä oli tuominnut, sillä lyhythiuksisena hän ei ollut hyvä esimerkki pojalleen eikä oppilailleen.
Esimerkit ovat elokuulta, vaikka ne voisivat yhtä hyvin olla vuosikymmenten takaa.
Lyhyet hiukset ovat olleet harvinaisuus naisten kauneusihanteiden historiallisessa jatkumossa. Sen sijaan historia tunnistaa lukuisia vaiheita, jolloin hiusten leikkaaminen tai pään ajeleminen on ollut tapa rangaista ja häpäistä naista.
Vähäisin syy ei taida olla Uusi testamentti. Korinttilaiskirjeissä muistutetaan, että pitkät hiukset on annettu naiselle hunnuksi ja hiusten leikkaaminen tai pois ajaminen on häpeällistä.
OLEN 43-vuotias nainen, ja olen ollut koko aikuisikäni lyhythiuksinen. En tarkoita olkapäitä hipovaa polkkatukkaa, vaan sängestä muutamaan senttiin.
Kolme kertaa olen ajanut hiukseni kokonaan pois. Ensimmäinen kerta oli vedon kaltainen sopimus tuoreen aviomieheni kanssa vuonna 2002: jos sinä, niin minäkin. Taisin kuvitella naiivisti, että hiukseni olisivat oma asiani.
Anoppini ensireaktio oli itku. Iäkkäät ihmiset katsoivat minua kadulla säälien.
Yökerhossa eräs mies pyysi minua mukaansa. Kun vain antaisin hänen panna minua kunnolla, alkaisin kyllä tykätä pojista.
Samana iltana koin yhden elämäni räikeimmistä ahdistelutilanteista, kun vieras nainen tuli ja työnsi kielensä suuhuni. Oli ystäväni polttarit, mutta lähdin itkuisena kotiin kesken juhlien.
Ymmärsin tuolloin, että olin normista näkyvästi poikkeamalla altistanut itseni paitsi oletuksille ja tulkinnoille myös avoimelle häirinnälle ja kajoamiselle. Kokemuksesta huolimatta ajoin pääni kokonaan vielä kahdesti.
Kiina kieltää ”epämaskuliinisten” miesten näyttämisen televisiossa
”Moraalinsa menettäneitä” näyttelijöitä sensuroidaan Kiinassa.
Kiinan presidentti Xi Jinping on käynnistänyt maassa ”kansallisen nuorennuksen”, mikä tarkoittaa kommunistisen puolueen tiukempaa otetta muun muassa elinkeinoelämästä, koulutuksesta ja kulttuurista.
Osana nuorennusta puolue on muun muassa rajoittanut lasten nettipelit tuntiin päivässä. Nyt puolue kieltää ”liian vähämaskuliinisten” miesten näyttämisen televisiossa. Asiasta uutisoi yhdysvaltalainen CBS News.
TV-kanavien tulee jatkossa välttää ”vulgaarien internet-julkkisten”, rikkauksien ja kuuluisuuden mainostamista. Sen sijaan niiden tulee ”voimakkaasti mainostaa loistavaa kiinalaista kulttuuria, vallankumouksellista kulttuuria ja edistynyttä sosialistista kulttuuria”.
Päätöksen takana on huoli siitä, että korealaisen ja japanilaisen pop-kulttuurin inspiroimat kiinalaiset pop-tähdet eivät ohjaa paikallista nuorisoa olemaan riittävän maskuliinisia.
”Moraalinsa menettäneitä” ja ”julkista järjestystä vahingoittavia” näyttelijöitä, kuten Zhao Wei, on CBS Newsin mukaan jo sensuroitu esimerkiksi elokuvien lopputeksteistä.
Emilia Taskinen Feministisen puolueen johtoon
Helsinkiläinen liikennesuunnittelija, diplomi-insinööri Emilia Taskinen, 26, on Feministisen puolueen uusi puheenjohtaja. Turussa kokoontunut puoluekokous valitsi Taskisen tehtävästä luopuneen Katju Aron seuraajaksi.
Taskinen on toiminut viimeisen kaksivuotiskauden puolueen varapuheenjohtajana. Hän tuli mukaan puolueen toimintaan, kun asettui eduskuntavaaliehdokkaaksi vuoden 2019 vaaleissa.
Taskinen on puolueen vaikuttaja jo toisessa polvessa. Hän haluaa tehdä feminististä politiikkaa, koska feminismi auttaa Taskisen mielestä ymmärtämään syrjimättömyyttä ja yhdenvertaisuutta. Muita tärkeitä teemoja Taskiselle ovat kestävä liikkuminen, tiivis kaupunki ja lähiluonto.
– Feministisen puolueen tehtävä on olla moninaisuuden ääni politiikassa, jossa vähemmistöt ovat edelleen marginaalissa. Näen ympärillämme paljon sellaista, mikä uhkaa yhdenvertaista ja syrjimätöntä yhteiskuntaa ja hyvinvointivaltiota. Vähemmistöjen pelkoja tai ilmaston ja luonnon kärsimystä ei nähdä ja kuulla riittävästi, Taskinen linjaa puolueen tiedotteessa.
Puheenjohtajakaudellaan Taskinen haluaa lisätä puolueen resursseja, vahvistaa paikallistoimintaa ja panostaa yhteisöllisyyteen.
Puolueen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin projektivastaava Taru Hallikainen Oulusta ja toiseksi varapuheenjohtajaksi palvelukehittäjä Eeva Partanen Mäntsälästä. Puheenjohtajisto johtaa yhdessä 9-jäsenistä hallitusta.
Puoluesihteeriksi valittiin koulunkäyntiavustaja, kulttuurintutkija Lauri Alhojärvi Helsingistä.
Uudet luottamushenkilöt aloittavat tehtävässään heti.
Miksi herrakerhoja paheksutaan, mutta naisilla saa yhä olla omansa? Selvitimme, mihin niitä tarvitaan
Kun puhutaan vain miehille suunnatuista tiloista, monelle tulee varmasti ensimmäisenä mieleen Helsingin Pörssiklubi. Mutta sinnekin naiset hyväksyttiin vuonna 2018. Miksi naisille sallitaan yhä omat ”kerhonsa”?
Vuonna 2018 Helsingin Pörssiklubin jäsenistö päätti (tiukan) äänestyksen jälkeen, että myös naiset ovat tervetulleita mukaan toimintaan. Vaikka harvalla meistä on asiaa Pörssiklubille, uutinen tuntui siltä kuin joku olisi viimeinkin tajunnut avata ikkunan tunkkaisessa huoneessa. Samana vuonna naiset hyväksyttiin mukaan myös talouden ja politiikan vaikuttajien Keskiviikkokerhoon.
Eivät herrakerhot silti maailmasta ole mihinkään kadonneet, sanoo yliopistonlehtori Tuija Saresma Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkimuskeskuksesta.
–Yhä on yllättävän paljon eksklusiivisia, vain miehille tarkoitettuja tiloja. Jo vastapainoksi niille tarvitaan paikkoja, joissa naiset voivat turvallisesti käsitellä vain naisiin liittyviä asioita, Saresma sanoo.
Saresman mukaan vain miehille suunnattuja tiloja – kerhoja, ryhmiä ja hyvä veli -verkostoja – löytyy yhteiskunnan eri tasoilta: bisnesmaailman johtoportaasta, työpaikoilta, politiikasta, kuntatason päätöksenteosta, saunaporukoista... Viimeksi joulukuussa julkisuudessa käytiin keskustelua teekkariopiskelijoiden mieskerhoista ja naisopiskelijoihin kohdistuneesta häirinnästä, jonka jälkeen esimerkiksi Tampereen ylioppilaskunta kielsi yhden sukupuolen yhdistykset.
Toki naisillakin on kerhonsa ja verkostonsa, mutta miksi niitä ei koeta samalla tavalla ongelmalliseksi kuin miesten?
– Miehet ovat totutusti olleet niitä, jotka yhteiskuntaa johtavat. Miehiä on edelleen enemmän johdossa liike-elämässä, politiikassa, hallinnossa, oppilaitosten ja akateemisen maailman huipulla, kaikkialla. Useimmat vain miehille tarkoitetut tilat ylläpitävät status quoa, kun naisten tilat pyrkivät purkamaan sitä, Saresma sanoo.
– Kyse ei ole nipotuksesta, että naisillakin pitää olla omat tilansa kun miehilläkin on, vaan on oikeasti ongelmallista, jos naiset eivät pääse vaikuttamaan. Se on demokratian vastaista.
Eivät kaikki miesporukatkaan ole ongelmallisia, Saresma muistuttaa. Miehilläkin voi olla asioita, joista he eivät halua keskustella kuin muiden miesten kanssa.
– Tärkeintä on tunnistaa se, että valta on edelleen epätasa-arvoisesti jakautunutta ja ettei sitä pönkitetä.
Saresma haluaa myös muistuttaa, että jokaisella on sukupuoleensa itsemäärittelyoikeus. Sukupuolia on muitakin kuin nainen tai mies, ja se voi myös muuttua elämän aikana.
Olipa sitten perustamassa herra- tai rouvakerhoa, Saresma kehoittaa miettimään, onko toimintaa ylipäätään tarpeellista suunnata vain tietylle sukupuolelle ja jos, niin miksi.
– On hyvä avata sekä itselle että muille, miksi kohderyhmä on rajattu ja varoa, ettei tällaisella ajattelulla ainakaan uusinneta sukupuolen kahtiajakoa.
Kommentti: Ihmisoikeuksia toistuvasti vastustaneen Päivi Räsäsen paikka ei ole koko perheen viihdeohjelmassa
Oikea aika ja paikka Päivi Räsäsen edustamille arvoille ja ajatuksille ei ole lauantai-illan parhaaseen katseluaikaan esitettävä koko perheen viihdeohjelma, kirjoittaa Ilta-Sanomien toimittaja Iida Tani.
MAIKKARIN suursatsaus Masked Singer Suomi lukeutuu monen suomalaisen lapsiperheen suosikkiohjelmiin. Jälleen lauantai-iltana monessa kotitaloudessa jännitettiin, kuka julkisuudesta tuttu hahmo maskin alta paljastuisi. Tällä kertaa naamionsa riisui kansanedustaja Päivi Räsänen.
Päivi Räsänen on kristillisdemokraattien entinen puheenjohtaja, joka on vuosien varrella vastustanut niin tasa-arvoista avioliittolakia, aborttia kuin samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeuttakin, näin muutaman mainitakseni.
On siis täysin ymmärrettävää, että varsin pian jakson esittämisen jälkeen ohjelman tuomaristossa istunut Christoffer Strandberg koki tarvetta ottaa tilanteeseen kantaa sosiaalisessa mediassa. Ymmärrettävää, mutta ei helppoa, sillä Strandberg kritisoi terävästi työnantajansa päätöstä pyytää Räsästä mukaan koko perheelle tarkoitettuun viihdeohjelmaan.
– Miksi haluan tämän kirjoittaa on se, että Maskedia katsoo myös lukuisat sateenkaariperheet. Ja olisin toivonut, että olisitte saaneet nauttia tästä lauantain koko perheen-ohjelmasta ilman, että teidän olohuoneeseen tulee ruudun kautta ihminen, joka toistamiseen on sanonut toinen toistaan hirveämpiä asioita juuri teidän perheestä, kirjoitti Stranberg Instagramissa.
STRANDBERG on oikeassa. Koko perheelle suunnatun viihdeohjelman katsomisen tulisi olla turvallista jokaiselle aikuiselle, lapselle ja nuorelle. En osaa nimetä yhtäkään hyvää syytä, miksi lukuisia ihmisoikeuksia vastustanut ja kansanryhmää vastaan kiihottamisesta epäilty Päivi Räsänen koettiin tarpeelliseksi ottaa mukaan ohjelmaan.
Kritiikkiä ei suinkaan tule kohdistaa pelkästään Räsäseen ja Masked Singeriin. Myös lukuisissa muissa formaateissa on etenkin kuluneen vuoden aikana nähty toinen toistaan räväkämpiä hahmoja ja kyseenalaisia kannanottoja, jotka ovat saaneet monet pohtimaan hiljaa mielessään samoja asioita, jotka Strandberg nyt rohkeasti lausui ääneen. Rasismi, sovinismi ja ihmisoikeuksien sortaminen ovat uineet osaksi viihdeohjelmia. Se on pelottavaa.
En usko siihen, että ihminen tulisi tuomita loppuiäkseen yhden varomattoman kommentin perusteella. Uskon sananvapauteen ja toisiin mahdollisuuksiin. Avain on kuitenkin siinä, miten ihminen itse reagoi sanomiinsa asioihin. Päivi Räsänen ei ole koskaan katunut tai pyytänyt anteeksi niitä asioita, joita hän on sanonut ja joilla hän on lukuisia ihmisiä vuosien saatossa loukannut.
EN toki tarkoita, etteikö esimerkiksi Päivi Räsänen voisi enää koskaan esiintyä televisiossa. Minkäänlainen sensuuri tai asioiden lakaiseminen maton alle ei edistä sitä keskustelua, jota myös Suomessa on edelleen tarpeen käydä ja ongelmat harvoin katoavat sillä, että ne jättää huomiotta.
Naamioitunut laulaja paljastui Masked Singerissä Päivi Räsäseksi – näin MTV kommentoi kohua
Päivi Räsäsen osallistuminen koko perheen viihdeohjelmaan on herättänyt kritiikkiä.
LAUANTAISESTA Masked Singer Suomi -jaksosta nousi kohu, kun naamioitunut laulaja paljastui kristillisdemokraattien entiseksi puheenjohtajaksi, kansanedustaja Päivi Räsäseksi. Räsästä vastaan nostettiin huhtikuussa syytteet kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Valtakunnansyyttäjän mukaan Räsäsen lausunnot koskien homoseksuaaleja ovat olleet omiaan aiheuttamaan suvaitsemattomuutta, halveksuntaa ja vihaa homoseksuaaleja kohtaan.
Nyt MTV:n ja tuotantoyhtiö FremantleMedian edustajat ovat kommentoineet Räsäsen osallistumista.
– Kaikki esiintyjät Masked Singer Suomi -ohjelmaan on kiinnitetty ja tuotanto käynnistetty vuodenvaihteessa. Masked Singer Suomi -formaattiin kuuluu kaikenlaiset tunnetut julkisuuden henkilöt elämän eri aloilta – yllättävät heittäytymiset. Kyseessä on koko perheen viihdeohjelma, jossa ei haluta syrjiä ketään, sanoo Sari Valtanen, ohjelman vastaava tuottaja MTV:llä.
– Vastakkainasettelu ei ollut suunnitelmallista, ohjelman henkeen sellainen ei kuulu. (Christoffer) Strandbergin esiin tuomat näkökulmat ovat arvokkaita ja niitä on käsitelty työryhmässä, vastaava tuottaja Anne Wahlström FremantleMedialta toteaa IS:lle välitetyssä lausunnossa.
Wahlström viittaa ohjelman tuomaristossa istuneen Strandbergin päivitykseen, jossa Strandberg sanoi, ettei voi täysin seistä jakson takana.
– En usko cancel-kulttuuriin, uskon sananvapauteen ja puolustan oikeutta olla asioista eri mieltä. Mutta koska Suomessakin tänä päivänä joudut kohtaamaan kiusaamista, syrjintää, uhkailua, nälvimistä ja väkivaltaa jos edustat seksuaalivähemmistöä haluan sanoa, että sanoilla, teoilla ja valinnoilla on suuri merkitys. Siksi haluan sanoa, että minä en seiso tämän jakson takana täydellä sydämellä, Strandberg kirjoitti.
Strandberg sanoi, että hän halusi kirjoittaa Räsäsen esiintymistä, sillä tiesi Masked Singerin katsojina olevan myös sateenkaariperheitä.
– Ja olisin toivonut, että olisitte saaneet nauttia tästä lauantain koko perheen-ohjelmasta ilman, että teidän olohuoneeseen tulee ruudun kautta ihminen, joka toistamiseen on sanonut toinen toistaan hirveämpiä asioita juuri teidän perheestä.
Strandbergin teksti keräsi hetkessä yli 10 000 tykkäystä ja satoja kommentteja. Kirjoitusta on kompannut ohjelmaa niin ikään tuomaroiva Maria Veitola.
– Kiitos rakas teinietsivä, kun sanot nämä asiat ääneen, Veitola kirjoittaa.
Tekstiä kommentoivat kannustavasti myös muun muassa ohjelman juontaja Ile Uusivuori, Krista Kosonen ja Ina Mikkola.
”Pitäisikö TV-ohjelmien varoituksiin lisätä Päivi Räsänen”
Päivi Räsänen suhtautuu TV-esiintymisestään nousseeseen kohuun huumorilla.
Kristillisdemokraattien pitkäaikainen kansanedustaja ja entinen puolueen puheenjohtaja ja ministeri Päivi Räsänen kertoo Twitterissä televisioesiintymisestään nousseen kohun kirvoittaneen vitsailua kansanedustajakollegojen kesken eduskunnassa.
– Kollegat istunnossa vitsailivat, pitäisikö TV-ohjelmien varoituksia laajentaa (väkivalta, seksi, kauhu, PäiviRäsänen)?, hän sanoo.
Räsänen jatkaa huomauttamalla ironisesti, että saattavathan lapset katsoa eduskunnan kyselytuntiakin. Hän on ryydittänyt tviittiään muun muassa hashtagilla ”#turvallinentila”.
Päivi Räsänen otti osaa MTV:n Masked Singer -ohjelmaan. Kansanedustajan osallistuminen paljastui lauantaina, kun hänen esittämänsä Jaguar-hahmo putosi ohjelmasta. Esiintymisestä nousi etenkin sosiaalisessa mediassa kohu, jossa nostettiin esiin Räsäsen aiempia puheita seksuaalivähemmistöistä ja se, että kansanedustajaa syytetään parhaillaan kolmesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Myös Masked Singer -tuomari Christoffer Strandberg arvosteli kovin sanoin kansanedustajan ottamista mukaan ohjelmaan.
– Tilanne oli henkilökohtaisesti hyvin outo, sillä tuntui kieltämättä hieman vieraalta taputtaa ja hurrata ihmiselle, joka vuosikymmeniä on sotinut minunlaisten ihmisten oikeuksia vastaan, hän muun muassa kirjoitti Instagramissa.
Strandberg totesi uskovansa sananvapauteen cancel-kulttuurin sijaan.
– Mutta koska Suomessakin tänä päivänä joudut kohtaamaan kiusaamista, syrjintää, uhkailua, nälvimistä ja väkivaltaa jos edustat seksuaalivähemmistöä haluan sanoa, että sanoilla, teoilla ja valinnoilla on suuri merkitys. Siksi haluan sanoa, että minä en seiso tämän jakson takana täydellä sydämellä, hän kuitenkin jatkoi.
Kansanryhmää vastaan kiihottamista koskevissa syytteissä on kyse Räsäsen vuonna 2004 julkaistusta Mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi -tekstistä, Twitter-päivityksestä, jossa hän piti kirkon Pride-kumppanuutta ”häpeän ja synnin nostamisena ylpeyden aiheeksi” sekä esiintymisestä Yle Puheen ohjelmassa. Vuoden 2004 kirjoituksessa Räsänen muun muassa pohti, ”onko homoseksuaalisuus negatiivinen kehityshäiriö ihmisen itsensä kannalta”.
Räsäsen puolustajien mukaan esiintymiskohussa on kyse halusta rajoittaa sananvapautta. Esimerkiksi keskustan kansanedustaja Pekka Aittakumpu puolusti viikonloppuna Räsästä.
– Joidenkin mielestä siis Päivi Räsänen pitäisi sulkea ulos perheohjelmista, koska hänellä on ”vääriä mielipiteitä”. Vieläkö joku on sitä meiltä, että sananvapautemme on terveellä pohjalla? Aittakumpu totesi.
Alastomuus on somejäteille ongelma – aktivisti Säde Vallarénin kuvia sensuroidaan, mutta miesten ja Britney Spearsin rinnat saavat näkyä
Someyhtiöt näkevät alastomuuden lähtökohtaisesti seksuaalisena ja siksi säädyttömänä – ainakin silloin, kun on kyse naisen kehosta.
Rintojen pienennysleikkauksen jälkeen Säde Vallarénin nänni muuttui mustaksi. Hän kysyi apua komplikaatioon Facebookin suljetussa vertaistukiryhmässä. Yhteisösääntöjen vuoksi hän peitti kuvissa nänninsä ja kertoi tilanteestaan sanallisesti.
Naisen nännin näyttäminen on Facebookin käyttäjäehtojen vastaista. Edes terveyteen liittyvän keskustelun yhteydessä rintoja ei saa esittää paljaana. Poikkeuksen muodostavat kuvat, jotka liittyvät rinnanpoistoleikkaukseen, imettämiseen tai poliittiseen protestiin.
Somealustojen vaikea suhtautuminen alastomuuteen nousi jälleen esiin elokuun lopulla, kun intiimistä sisällöstään tunnettu Onlyfans yllättäen ilmoitti kieltävänsä "epäsiveellisen" sisällön, ja vain kuutta päivää myöhemmin pyörsi päätöksensä.
Onlyfansin edestakainen veivaaminen osoitti sen, että teknojätit saattavat hetkessä määritellä uudelleen, miten käyttäjät voivat esittää kehojaan somessa.
Facebookin, Instagramin ja Tiktokin yhteisösäännöt ovat alastomuuden suhteen paljon Onlyfansia tiukemmat, ja ne kohtelevat käyttäjiään eriarvoisesti.
Turun yliopiston mediatutkimuksen professorin Susanna Paasosen mukaan yhtiöt näkevät paljaan pinnan lähtökohtaisesti seksuaalisena ja siksi säädyttömänä – ainakin silloin, kun on kyse naisen kehosta.
– Taustalla on puritanismia ja seksismiä.
Säde Vallarénin mielestä säännöt kertovat naisvihasta.
– Kun meidän kehoja sensuroidaan ja kontrolloidaan, myös meidän ajatuksia, tekoja ja koko olemista sensuroidaan ja kontrolloidaan.
Mainostajien ja rahamaailman intressit sanelevat yhteisösäännöt
Vallarén tunnetaan Cult Cunth -aktivistiryhmästä, joka on järjestänyt tissiflashmobeja eri puolilla Suomea. Tapahtumissa naiset riisuvat yläosansa tasa-arvon edistämiseksi.
Osana aktivismiaan Vallarén on julkaissut Instagram-tilillään kuvia, joissa hän esiintyy rinnat paljaana. Yhteisösääntöjen vuoksi hän on peittänyt kuvissa nänninsä.
Moderointi on silti poistanut julkaisut.
Facebookista poiketen Instagram ei salli naisen rintojen esittämistä edes aktivismin yhteydessä.
– Kun paljastamiseen liittyy poliittista agendaa, se koetaan vaarallisena ja sensuuri iskee. Tilini on poistettu monta kertaa, Vallarén kertoo.
Kuvat miesten rinnoista ja nänneistä sen sijaan menevät lähtökohtaisesti moderoinnin läpi.
Alastomuutta sääteleviin yhteisösääntöihin vaikuttaa kulttuuriset käytänteet, mutta mediatutkijan Susanna Paasosen mukaan myös mainostajien, rahamaailman ja someyhtiöiden omat intressit sekä amerikkalainen lainsäädäntö.
Someyhtiöt ovat mainosalustoja, jotka myyvät mainostajille oikeanlaisia silmäpareja.
– Seksuaaliset julkaisut saavat paljon huomioita, mutta kaikki mainostajat eivät halua ilmoitustaan sellaisen sisällön viereen, Paasonen sanoo.
Epäonnistunut laki sai someyhtiöt varpailleen
Someyhtiöden suhtautuminen alastomuuteen muuttui aiempaa jyrkemmäksi vuonna 2018. Silloin Yhdysvalloissa säädettiin lakipaketti, jonka oli tarkoitus muun muassa estää netissä tapahtuva ihmiskauppa kieltämällä prostituutioon liittyvät ilmoitukset somessa.
Lain myötä someyhtiöt tulkitaan nyt sisällöntuottajiksi, mikä tarkoittaa, että ne ovat vastuussa käyttäjiensä julkaiseman sisällön laillisuudesta.
Laki koskee vain seksuaalista sisältöä.
Someyhtiöt, kuten Facebook, Instagram ja Tumblr reagoivat lakiin kieltämällä kaiken seksuaalissävytteisen sisällön. Pelatakseen varman päälle, someyhtiöt tulkitsevat kaiken alastomuuden seksuaaliseksi sisällöksi.
Elokapina-liikkeen esittely helsinkiläislukiossa nostatti somemyrskyn – rehtori kertoo, mistä on kyse
Koulut: Ympäristöliike Elokapinan aktiivit esittelivät toimintaansa Etu-Töölön lukiolaisille.
Ympäristöliike Elokapinan toiminnan esittely torstaina Etu-Töölön lukiolaisille sai sosiaalisessa mediassa aikaan suoranaista kuohuntaa.
Moni ihmetteli Twitterissä, miksi muun muassa näyttävistä mielenosoituksistaan tunnettu liike haluttiin esitellä lukiolaisille ja ovatko vastaavat esittelyt edes kouluissa sallittuja.
ETU-TÖÖLÖN LUKION rehtori Joanna Ovaska kertoo saaneensa joitakin kysymyksiä jo ennen tilaisuutta. Ovaskan mielestä kyse on ollut väärinymmärryksestä ja keskustelu Twitterissä elää "omaa elämäänsä".
Lukiossa vietetään parhaillaan demokratia- ja ihmisoikeusviikkoa.
– Viikon aikana olleiden teemojen ja esitysten joukossa yhtenä tapahtumana oli Elokapinan esittely. Lyhyen Teams-esityksen aikana kolme toimintaan osallistuvaa nuorta kertoi Elokapinan toiminnasta yleisesti ja omasta tavastaan vaikuttaa elokapinallisena yhteiskuntaan, Ovaska kertoo.
Tapaaminen oli ilmeisesti alkujaan tarkotus järjestää koulussa. Rehtorin oppilaille lähettämässä viestissä kerrottiin, että liikkeen edustajia oli mahdollista tavata esittelyn jälkeen koulun sisäpihalla.
Esittely pidettiin kuitenkin etänä Teamsin välityksellä.
ESITTELYN JÄLKEEN asiasta sai esittää kysymyksiä tai kommentteja.
– Tilaisuus oli opiskelijoiden itsensä ehdottama ja kuulijoille vapaaehtoinen, sanoo Ovaska, jonka kanssa tilaisuudesta oli sovittu.
Ovaska sanoo yllättyneensä lähinnä siitä, kuinka vankasti ulkopuoliset ihmiset ovat ilmaiseet mielipiteensä tietämättä, mihin asia liittyi.
ENTÄ voivatko koulut ja lukiot pyytää vieraikseen ketä haluavat vai onko kasvatuksen ja koulutuksen toimiala laatinut asiasta ohjeita?
Lukiokoulutuksen päällikkö Harri Korhonen sanoo olleensa etukäteen tietoinen Elokapinan osallistumisesta töölöläislukion tilaisuuteen.
– Mitään listoja tai luetteloita ei ole, että kuka tai ketkä kouluissa saavat vierailla ja ketkä eivät, Korhonen toteaa.
Korhonen sanoo käyneensä jo aiemmin keskusteluita lukiorehtoreiden kanssa vierailuihin liittyvistä toimintatavoista. Asia nousi keskusteluun Korhosen mukaan edellisen kerran, kun Elokapina aiheutti viime lokakuussa kohua herättäneen ja kaasusumutukseen päättyneen tiesulun Kaisaniemessä.
– Itse näkisin niin, että jos kyse on tilanteesta, jossa liike omasta aloitteestaan tarjoutuu tulla markkinoimaan toimintaansa, olisin vierailuiden suhteen aika nihkeä. Me emme ole mikään markkinointialusta, Korhonen kertaa kouluvierailuiden reunaehtoja.
MUTTA eikö tässä tapauksessa kyse ollut juurikin liikkeen toiminnan esittelystä ja markkinoinnista?
– Minä en näe asiaa niin. Vierailuihin tulee suhtautua tietyillä reunaehdoilla. Minusta se oli ok, että Elokapinakin näkyy koulun teemaviikolla.
Markkinointi olisi tässä tapauksessa ollut Korhosen mukaan sellaista, että liike tulisi esittelemään toimintaansa "ja se olisi siinä". Keskustelua aiheesta täytyy tunneilla jatkaa ja sen on oltava osa opetusta.
– Opetus on sitä, että pyydämme eri toimijoita tulla keskustelemaan toiminnastaan tietyistä näkökulmista ja sitten oppilaiden kanssa keskustellaan asiasta.
Erilaisista ilmiöistä ja näkökulmista täytyy Korhosen mukaan voida kouluissa keskustella.
– Meidän täytyy voida opetuksessa käsitellä erilaisia ilmiöitä. Emme voi ryhtyä sensuroimaan ympärillämme olevaa todellisuutta.
PÄÄTÖKSEN KAIKISTA kouluvierailuista tekee loppupeleissä koulu itse. Korhonen olisi vierailuihin liittyen tarkkana muutamasta asiasta.
– Tarkkana täytyy tietenkin näkökulmasta riippuen olla laittomuuksien tai kansalasitottelemattomuuden osalta. Viime kädessä harkintavalta on aina lukion rehtorilla. Minkäänlaisia laittomuuksia emme tietenkään hyväksy, Korhonen toteaa.
Kolumni: Päivi Räsänen on moderni noita
Sanna UkkolaPäivi Räsäsestä, Paavo Väyrysestä ja Johanna Tukiaisesta on tullut kansallisia sylkykuppeja, joiden pilkkaamisesta saa jopa sosiaalista pääomaa, kirjoittaa Sanna Ukkola.
Oletko sinäkin kertonut väsyneen vitsin siitä, kuinka Paavo Väyrynen jaksaa ikiliikkujan tavoin, vuosikymmenestä toiseen pyrkiä presidentiksi?
Minä olen.
Oletko kirjoittanut Hymy-lehden palstalle Johanna Tukiaisesta pöyristynyttä ja paheksuvaa törkyä ja kokenut orgastista mielihyvää siitä, että sait vielä kerran painaa jo valmiiksi maahan poljettua ihmistä?
Jossakin vaiheessa kohujen jälkeen julkkiksesta tulee kollektiivinen sylkykuppi, jonka äärellä irvailulla pönkitämme omaa värisevää itsetuntoamme – ja jonka pilkkaamisesta koemme jopa hieman häpeilevää nautintoa.
Ainakin Tukiaisella menee huonommin kuin hänestä nettiin vihapuhetta takovalla yli-ikäisellä someinfluensserilla, ainakin Väyrynen on vielä naurettavampi kuin hänelle irvaileva amisviiksinen jantteri.
Päivi Räsäselle on käynyt näin. Hänestä on tullut korni camp-vitsi, johon suhtaudutaan huvittuneesti naureskellen, tai vaarallinen belsebuubi, joka johtaa saatanallisia joukkoja kohti totaalista turmiota.
Ja koska näistä ihmisistä on tullut legitiimejä vihamme kohteita, heidän pilkkaamistaan ei edes kyseenalaisteta. Heistä on tullut kansallisia persona non gratoja, moderneja noitia, joihin voimme purkaa omaa pahaa oloamme ilman pelkoa sosiaalisesta sanktiosta.
Kaikki muutkin tekevät niin. Hyvät ihmiset tekevät niin. Niin kuuluu tehdä.
Heidän pilkkaamisellaan saa jopa sosiaalista pääomaa nykyisessä ympäristössä, jossa väärää mieltä olevia tai muuten paheksuttavia ihmisiä leimataan ja dehumanisoidaan. Enää näin ei saa tehdä uhriryhmille, kuten maahanmuuttajille tai naisille, nyt näin tehdään yksilöille.
Samat ihmiset, jotka jakavat suu vaahdossa kiusaamisen vastaista materiaalia somessa ja kauhistelevat lasten toisiinsa kohdistamaa, yhä kammottavampaa väkivaltaa, suoltavat nettiin tekstiä, jota minunlaiseni ihmisvihaajankin on tuskallista lukea.
Sain taannoin viestin homokaveriltani, joka kysyi järkyttyneenä, miten minä voin olla FB-kaveri Päivi Räsäsen kaltaisen henkilön kanssa.
Sanoin hänelle, että minulla on aika paljonkin FB-kavereita, jotka eivät ole asioista samaa mieltä kanssani. Ja vaikka en Räsäsen homokantojen kanssa samaa mieltä olekaan, hänellä täytyy olla oikeus vakaumukseensa.
Sanoin, että Päivi Räsäsen kivikautiset näkemykset ovat tässä yhteiskunnassa jo poikkeus, eivät sääntö. Ne kääntyvät enemmän Räsästä itseään kuin homoja vastaan. Suomessa tuli voimaan sukupuolineutraali avioliittolaki, ja homovastaisia näkemyksiä pidetään jo yleisesti takapajuisina.
Homoilla on oikeus elää kuten haluavat, joten kai konservatiivikristityilläkin saa olla oikeus uskoonsa. Se että Räsänen uskoo homoseksuaalisuuden olevan synti ja häpeä, ei rajoita kenenkään homoseksuaalin oikeuksia toimia tai pariutua haluamallaan tavalla.
Olemme valumassa kiilusilmäiseen totalitaristiseen ilmapiiriin, kun henkilön esiintymisestä Masked Singer -ohjelmassa nousee kohu. Ja kerrataan nyt vielä niille, jotka ovat eläneet perunakellarissa side silmillään ja jeesusteippi suun edessä tämän viikon: Masked Singer -ohjelman tuomari Christoffer Strandberg paheksui rikoksista syytetyn Räsäsen osallistumista koko perheen viihdeohjelmaan.
Moni tunnettu julkkis ja juontaja kiitteli Strandbergin ulostuloa, vaikka Räsänen on istunut useammankin heistä juontamassa viihdeohjelmassa aiemmin.
Sen jälkeen Ilta-Sanomien toimittaja totesi kolumnissaan, että Päivi Räsäsen paikka ei ole koko perheen viihdeohjelmissa.
Räsänen on esiintynyt lukuisissa viihdeohjelmissa Ajankohtaisen kakkosen 2010 Homoillan jälkeen, jolloin hänen näkemyksensä homoista viimeistään tulivat kaikkien tietoon.
Tuliko suvaitsevista uusia puritaaneja? Anne Applebaumin essee nosti kiihkeän keskustelun
Vapaamieliset ”bobot” eli boheemi porvaristo haastetaan nyt monelta suunnalta.
SUVAITSEMATTOMIA populistijohtajia Donald Trumpista Viktor Orbániin ahkerasti rusikoinut journalisti ja tietokirjailija Anne Applebaum on kääntänyt The Atlantic-lehdessä vaihteeksi katseensa Yhdysvaltojen yliopistojen ja median ”uusiin puritaaneihin”.
Hän väittää, että tiedostavin eliitti voi olla jopa yhtä suvaitsematon kuin Nathaniel Hawthornen Tulipunaisen kirjaimen (1850) puritaanijoukko.
LAIN rikkomista tai edes kovin pahaa käyttäytymisrikettä ei enää tarvita uran katkeamiseen. Todellinen tai väitetty lipsahdus sanavalinnassa saattaa Applebaumin mukaan riittää.
Populistinen oikeisto pitää cancel-kulttuurin puolestapuhujia vihollisinaan, mutta Applebaumin mukaan useammin ”perutaan” vasemmistolaisten yhdysvaltalaistutkijoiden ja -journalistien urat toisten vasemmistolaisten aloitteesta.
APPLEBAUM saa kiihkeää kritiikkiä esimerkiksi The New York Times Magazinen Ida Bae Wellsiltä. Tämän mukaan huomio pitäisi yhä keskittää republikaanien tuhotöihin heidän johtamissaan osavaltioissa.
Applebaum myöntää trumpismin olevan pahin uhka demokratialle Yhdysvalloissa, mutta vaatii keskustelua myös arvoliberaalien instituutioiden uudesta puritaanisuudesta.
OSAN ongelmasta – puolin ja toisin – tuottavat ”sometuomiot”, joista Applebaum syyttää etenkin Twitteriä. Sen alustalla väärä tai epätarkka syytös voi johtaa perin pikaisiin ja massiivisiin seurauksiin. Ensin hutkitaan, harvoin tutkitaan.
Anteeksipyyntökään ei sosiaalisessa mediassa enää johda anteeksiantoihin, Applebaum väittää.
Hän ei vastusta entistä asiallisempia sosiaalisia koodeja vaan toteaa niiden tuottaneen paljon hyvää. Samalla hän miettii, missä määrin puritaanien pelko on jo halvaannuttanut yliopistojen ja yhdysvaltalaismedian toimintaa.
Samaa pohtivat Applebaumin puolustajat evoluutiobiologi Richard Dawkinsista lähtien.
ITSEKRIITTISEMMIN osin samaa aihepiiriä käsitteli äskettäin David Brooks artikkelissa How The Bobos Broke America.
Vielä vuoden 2000 menestysteoksessa Bobos in Paradise hän ylisti koulutettuja, entistä vapaamielisempiä ”boheemeja porvareita”, joista useat edustivat Richard Floridan termein ”luovaa luokkaa”.
Nyt Brooks tarkastelee tilastoja ja toteaa, että näiden ryhmien sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen valta on ollut elitistisen poissulkevaa.
Se ajoi osan valkoisesta työväenluokasta kuuntelemaan populisteja ja synnytti antropologi Nicholas Chemlan termiä soveltaen ”boubour-porvareiden” rahvaanomaisemman ryhmän, joka julistautui eliitin vastustajiksi jopa trumpilaisittain.
”Jos ihmiset kokevat jääneensä näkymättömiksi he tekevät mitä tahansa tullakseen näkyviksi. Jos heitä nöyryytetään, he kostavat”, Brooks muistuttaa.
Boubour-johtajiksi Brooks laskee myös Britannian pääministerin Boris Johnsonin ja Italian populistijohtajan Matteo Salvinin.
UUDET puritaanit hyökkäävät boheemien porvarienkin kimppuun, Brooks huomioi.
Tämä tapahtuu leimaamalla keski-ikäistyneet ”bobot” ajastaan jälkeen jääneiksi boomereiksi ja käyttämällä heitä taitavammin alati muuttuvaa, juuri sillä hetkellä yliopistoissa ja monissa medioissa ”poliittisesti korrekteimmaksi” katsottua kieltä.
Se on tiedostavaa. Brooksin mielestä se on myös strategia oman aseman korottamiseksi.
VAARANA on tietysti tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta puoltavien voimien riitaisa pirstoutuminen tavalla, jolla vaaleja ei voiteta, kuten Francis Fukuyama taannoin muistutti HS-haastattelussa.
Jos trumpismin paluu Valkoiseen taloon halutaan estää ja oikeistopopulistien kannatusta Euroopassa rajata, se ei välttämättä onnistu poissulkevalla puritanismilla.
Paremmin voi käydä, jos suvaitsevaiset muistavat suvaita myös potentiaalisten kannattajiensa epätäydellisyyttä.
Kirjoittaja on HS:n kulttuuritoimittaja.
Tänään tv:ssä: Mira, 26, korjasi sukupuolensa mieheksi – haluaa olla nyt taas nainen
Mira päätti korjata sukupuolensa teini-ikäisenä.
Mira on elänyt yli vuosikymmenen ajan Kaina. Hän päätti korjata sukupuolensa teini-ikäisenä, mikä tuntuikin aluksi oikealta ratkaisulta. Hän tunsi olevansa identiteetiltään maskuliininen ja vahvasti mies. Nyt, 26-vuotiaana, Mira tuntee itsensä kuitenkin taas Miraksi.
Miran matkaa transmiehestä takaisin naiseksi seurataan tänään Teemalta & Femiltä tulevassa Jessica Stolzmannin dokumentissa Haluan olla taas Mira.
Kun muutokset alkavat näkyä myös ulkoisesti, Mira on tyytyväinen. Ihan täysin entiseen ei voi silti hormonihoitojen vuoksi palata. Mira aloitti testosteronin täytettyään 18 vuotta.
– Muotoni ovat muuttuneet. Ääneni jää matalammaksi. Ajattelin, että olisi ollut kiva, jos minulla olisi vielä ollut rinnat.
Ne on kuitenkin leikattu pois vuonna 2015. Paria vuotta myöhemmin Miralta poistettiin myös munasarjat. Se tuntuu nyt vaikealta.
– Munasarjat ovat paljon suurempi asia, Mira pohtii dokumentissa.
– Minulla ei ole kunnollista omaa hormonituotantoa enkä voi tulla raskaaksi luonnollisella tavalla. Se on ikävää.
Dokumentissa on mukana myös Miran perhettä. Läheiset kannustavat ja koettavat olla parhaansa mukaan loukkaamatta vahingossa. Kummaksi Miraa pitäisi kutsua: Miraksi vai Kaiksi?
– En tiedä, olenko vielä päättänyt sitä, Mira vastaa kesken prosessin.
Eikä hän Kaita kokonaan olekaan hylkäämässä.
– Nimeni on Mira Kai Henrika-Sofie, Mira kertoo kameralle vaihdettuaan nimensä.
Virallinen sukupuolenkorjaus saa vielä kuitenkin odottaa. Siitä huolimatta Mira tuntee, että hänen asiansa ovat muuttuneet parempaan.
– Tunnen kasvavani itsenäni yhä enemmän.
– Tulen vapaammaksi omana itsenäni.
Haluan olla taas Mira tänään Teemalla & Femillä kello 19.00.
Transnainen kuristi vastustajastaan voiton vapaaottelussa – sitten alkoi somevyöry
Alana McLaughlinista tuli historian toinen vapaaottelun transurheilija, kun hän voitti avausottelussaan Celine Provostin Miamissa. Osa ei kuitenkaan tapahtunutta sulattanut: McLaughlin avautui voittonsa jälkeen monista saamistaan törkyviesteistä.
McLaughlin voitti Provostin perjantaina Combate Global -organisaation ottelun toisessa erässä takakuristuksella.
Entinen Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukkojen sotilas McLaughlin suuntasi sukupuolen korjausleikkaukseen vuonna 2016 ja debytoi nyt vapaaottelussa. McLaughlinin ranskalainen vastustajansa Provostkaan ei ole kovin kokenut ottelija: tilillä on nyt kaksi ammattilaisottelua, jotka molemmat ovat päättyneet tappioon.
McLaughlin kertoi ennen ottelua vastustajan löytämisen olleen painajaismaista. Ottelun jälkeen transnainen sai puolestaan sosiaalisessa mediassa osakseen runsaasti törkyä.
– Saan paljon variaatioita samoista ilkeistä viesteistä, joissa minua kutsutaan huijariksi kuin minua ei olisi lyöty puolessatoista erässä lainkaan, McLaughlin kertoi sosiaalisessa mediassa julkaisemansa kuvan yhteydessä.
McLaughlinin kasvot ovat otoksessa ruhjeilla. Hän kehotti osoittamaan kunnioitusta häntä vastassa olleelle Provostille ja painumaan trollaajia muualle.
– Hän lähes päätti otteluni useammin kuin kerran ja voitti pistekortissa ehdottomasti ensimmäisen erän. Tämä on ainoa julkaisu, jonka teen tästä. Transfoobikot saavat vain blokkikäteni vahvemmaksi, McLaughlin kirjoitti.
Ensimmäisenä avoimesti transnaisena vapaaottelussa oli kilpaillut Fallon Fox, joka on mentoroinut McLaughlinia ja seurasi tämän debyyttiä kehän laidalla.
McLaughlin kertoi debyyttiottelunsa jälkeisessä haastattelussa seuraavansa Foxin jalanjälkiä ja toivovansa suuresti, että tulevaisuudessa nähdään enemmän transurheilijoita.
THL luopuu sukupuolitetuista ammattinimikkeistä – syynä tasa-arvon edistäminen
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ilmoittaa kehittävänsä korvaavat nimikkeet esimerkiksi sanoille lakimies ja tutkimusasiamies.
THL kiinnittää huomiota laitoksen työntekijöiden ammattinimikkeisiin ja muuttaa ne sukupuolineutraaleiksi.
”Mies” -termi ei ole menossa kokonaan pannaan. THL:n tasa-arvoasiantuntija selittää asiaa Iltalehdelle.
Nimikkeiden tasa-arvoistaminen on ollut aiemminkin esillä eri yhteisöissä.
Lehtimies, näyttelijätär, maitotyttö ja hissipoika.
Esimies tai lakimies saattavat kuulostaa samalta tulevaisuuden uutisten lukijan korvaan.
Niin uskovat monet tahot.
Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ilmoitti viime viikolla blogissaan, että se aikoo luopua sukupuolitetuista esimiehen, lakimiehen ja tutkimusasiamiehen kaltaisista ammattinimikkeistä.
Syynä on laitoksen asiantuntijoiden Reetta Siukolan ja Mia Teräsahon mukaan se, että sukupuolitietoinen viestintä edistää sukupuolten tasa-arvoa ja torjua syrjintää. Tasa-arvoa edistetään esimerkiksi purkamalla sukupuoliin liitettyjä haitallisia normeja ja oletuksia.
Muun muassa Tilastokeskuksen ammattihakemistossa on edelleen yli 600 miesloppuista nimikettä.
– Määrä on pikemminkin lisääntynyt kuin vähenemään päin. Myös lainsäädännössä erilaisia miesloppuisia nimikkeitä, luottamus-, asia- ja muita ammattimiehiä, on edelleen kymmeniä, asiantuntijat kirjoittavat blogissaan.
THL:n tasa-arvotiedon keskuksen johtava asiantuntija Siukola sanoo, että tutkimusten mukaan ihmiset mieltävät esimerkiksi lakimiehen ennemmin mieheksi kuin sanan juristi.
– Jo aiemmin myös useat muut tahot ovat uudistaneet kieltään, Siukola muistuttaa.
Muutkin muuttaneet käytäntöjä
Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) suomen kielen lautakunta julkaisi jo vuonna 2007 kannanoton sukupuolineutraalin kielenkäytön edistämisestä.
Tamperelainen Aamulehti ilmoitti vuonna 2017 ottavansa käyttöön sukupuolineutraalit ammattinimikkeet.
Työnhakusivusto Duunitori ilmoitti puolestaan lokakuussa 2019, että se aikoo jatkossa käyttää sukupuolineutraaleja ammattinimikkeitä.
Myös Naisjärjestöjen Keskusliiton silloinen puheenjohtaja ja nykyinen kansanedustaja Eva Biaudet (r) esitti, että eduskunnan puhemiestä on aika kutsua eduskunnan puheenjohtajaksi.
– Tutkimusten mukaan naissukupuoli merkitään usein etuliitteenä näkyviin sellaisissakin sanoissa, joiden lähtökohtaisesti pitäisi olla sukupuolineutraaleja, kuten poliitikko tai urheilija. Mies-etuliitettä käytetään huomattavasti harvemmin.
Sen lisäksi esimerkiksi listalla ovat myös esimerkiksi Helsingin kaupunki, Kirkkohallitus, Linnanmäki ja Nuoret juristit ry, jonka nimi oli ennen Nuoret Lakimiehet ry.
Kielenkäytössä eroa
Jos ajattelit, että seuraavaksi ”THL varmaan kieltää mies-sanan käytön kokonaan”, olet väärässä.
THL:n asiantuntija Reetta Siukola muistuttaa, että sukupuolitietoinen kielenkäyttö on eri asia kuin sukupuolineutraali kielenkäyttö.
THL:n mukaan sukupuolitietoinen kielenkäyttö tarkoittaa pikemminkin perusteltuja valintoja ja pohdintaa siitä, onko sukupuolen esiintuominen sisällöissä perusteltua vai ei.
THL:n mukaan joissain tilanteissa on ehkä jopa oleellista puhua sukupuolista: jos tekstissä puhutaan esimerkiksi kotonaan lasta hoitavista maahanmuuttajavanhemmista, joilla on riski jäädä koulutuksen ulkopuolelle, voi lukijalle olla tärkeää tietää heidän olevan pääasiassa naisia.
– Huomaamme käytössä poistuneista sanoista tämän erottelun, kuten sanomalehtimies tai tiedemies. Ehkä joskus ihmetellään, miksi meillä on joskus puhuttu esimiehestä, Siukola pohtii.
Oikeusministeri myöntää lasten vieraannuttamisen olevan todellinen ilmiö – asiantuntijat maalaavat karun kuvan huoltajuuskiistoista - Kotimaa - Ilta-Sanomat
PAPERILLA lasten oikeudet ovat vahvat. Lasten oikeutta tavata molempia vanhempiaan ei torpedoida edes silloin, kun toinen vanhemmista on esimerkiksi vaikeasti päihdesairas tai taipuvainen seksuaaliseen häirintään. Tällöin kyseeseen tulevat tuetut ja valvotut tapaamiset.
Vastaavasti myös vanhempien oikeudet lasten tapaamisiin ovat paperilla vankat. Käytännön todellisuus on kuitenkin hyvin usein toisenlainen, linjaavat IS:n haastattelemat asiantuntijat.
– Todellisuudessa huoltajuuskiistat ovat myös yhteishuollossa selvästi uskottua pahempi ongelma. Asioista kyllä sovitaan alkuun yleensä paperilla, mutta valitettavan usein ex-parien arki on sen jälkeen jatkuvaa riitelyä nimenomaan lapsiin liittyvissä asioissa, Elle Friberg sanoo.
– Toisen vanhemman elämää yritetään hankaloittaa lasten kustannuksella.
YLEISESTI nähdään, että mikäli toinen vanhemmista haluaa tietoisesti vieraannuttaa lapsen toisesta vanhemmasta, se onnistuu jopa melko helposti. Jos vaikkapa äiti ei tuo lapsia sovittuna aikana sovittuun vaihtopaikkaan, isä voi soittaa sosiaalipäivystykseen, jonka keinot puuttua tilanteeseen tuoreeltaan ovat kuitenkin heikot.
– Viranomaiset ovat näissä tapauksissa yleensä voimattomia, Kaapatut Lapset ry:n toiminnanjohtaja Tarja Räisänen lataa.
Sekä Elatusvelvollisten liiton että lakiasiaintoimisto Kaspian Law & Consulting Oy:n lakimiehet vahvistavat näkemyksen.
– Tämä pitää valitettavasti paikkansa. Kenelläkään viranomaisella tai muulla taholla ei ole oikeutta hakea lapsia “väkisin” pois esimerkiksi äidin luota, vaikka tapaamisista olisikin kirjallisesti sovittu tai peräti tuomioistuimessa määrätty, Elle Friberg selvittää.
– Jos etävanhempi ei toistuvasti saa tavata lapsiaan sopimuksen mukaisesti, hän voi viimekätisenä keinona hakea tuomioistuimelta tapaamissopimuksen täytäntöönpanoa. Tällöin tuomioistuin voi määrätä sopimuksen täytäntöönpantavaksi sen uhalla, että sitä rikkova vanhempi maksaa uhkasakon sopimusta rikkoessaan. Tämä ei kuitenkaan ole yleensä riittävä keino estämään vieraannuttamispyrkimyksiä.
Huoltajuuskiistoihin yli 30 vuoden kokemuksella perehtynyt asianajaja Kari Maukonen näkee lapsenhuoltolaissa isoja epäkohtia.
– Vieraannuttamisilmiö on uskottua pahempi ongelma Suomessa, lasten vieraannuttaminen todella on helppoa. Laissa on paljon tulkinnanvaraa, ja sen vuoksi sosiaalitoimelle jää liian paljon harkintavaltaa, Maukonen linjaa.
– Kokemukseni perusteella sosiaalitoimessa asetutaan monesti liian yksioikoisesti toisen vanhemman puolelle. Puolueellisuus ja vallankäyttö ovat isoja selittäjiä vieraannuttamisilmiön taustalla.
...
Ongelmien kärjistyttyä vieraannuttamisen kriminalisoimisesta on keskusteltu. Ministeri ei kuitenkaan usko siihen ratkaisuun.
– Rikosoikeudelliset toimenpiteet eivät ole paras keino perheriitojen ratkaisemiseen, sillä ne kärjistävät tilannetta entisestään ja voivat aiheuttaa lapselle vielä vaikeamman tilanteen, Henriksson sanoo.
Tämän takia Iiris Suomelan vauvalla on viisi pinnasänkyä – ”Ei tässä kahden aikuisen voimin pärjättäisi”
Miten politiikassa pärjää uhraamatta terveyttään? Vihreiden tuoreen varapuheenjohtajan Iiris Suomelan mielestä tärkeintä on rakentaa toimintakulttuuria, jossa ihmisen ei tarvitse yksin huolehtia jaksamisensa rajoista.
Viisi pinnasänkyä. ”Perhe ja suku – vanhempani, isovanhempani ja pikkuveljeni – ovat tosi tärkeitä monellakin tapaa. Minulla ja puolisollani on kymmenkuinen lapsi, ja vaikka jaamme vastuut tasan, ei tässä pelkästään kahden aikuisen voimin pärjättäisi. Meistä kumpikaan ei voi jäädä töistään kokonaan pois lasta hoitamaan. Laskin, että vauvalla on neljä tai viisi pinnasänkyä ja syöttötuolia eri puolilla, koska hänellä on monta kotia, joihin pääsee hoitoon tarvittaessa. On ihanaa, että ympärillämme on paljon ihmisiä, jotka osallistuvat vauvan hoitamiseen mielellään. Perhe on tärkeä akkujen lataaja siinäkin mielessä, että se muistuttelee itsestään viesteillä ja soitoilla toisin kuin vaikkapa harrastukset. Vietän viikot Helsingissä ja viikonloput Tampereella, ja Tampeerella asuvat sukulaiset ja ystävät pitävät kyllä huolta, että tapaamme säännöllisesti.”
Kolumni: Rakastelu ei ole hyväntekeväisyyttä – tästä syystä miljonääri pokaa missin
Sanna Ukkola Hesari kirjoittaa lihavien painosyrjinnästä parisuhdemarkkinoilla. En voisi ikinä ihastua mieheen, joka ei olisi älykäs. Harrastanko siis tyhmyyssyrjintää?
Dubain-matkalla kävin kaverini kanssa illallisella maailman ainoaksi seitsemän tähden hotelliksi kutsutussa Burj al-Arabissa. Silmille löi äärimmäinen luksus, kulta ja marmori, joka puolella valtavia kukkakoristeita, hotellin huipulla helikopterikenttä. En uskaltanut edes kysyä, paljonko yksi hotelliyö olisi maksanut.
Ravintolassa huomio kiinnittyi asiakaskuntaan: lähinnä vanhempia, bisnespukuisia miehiä ja nuoria, uskomattoman kauniita naisia. Näytti siltä kuin vanhat äijät olisivat valinneet seuralaisensa suoraan Pariisin catwalkeilta tai Amsterdamin Punaisten lyhtyjen korttelista.
Varmaan osa olikin. Osa oli valinnut heidät päiväkodin hiekkalaatikolta.
Miksi Danny liikkuu toinen toistaan nuorempien kaunotarten kanssa? Miksi Donald Trumpilla on käsipuolessaan entinen valokuvamalli? Miksi 86-vuotias Playboy-moguli Hugh Hefner asteli avioliittoon 26-vuotiaan playmaten kanssa? Miksi Sofia Belorf tapailee taas uutta miljonääriä?
Turha lähteä moralisoimaan, syy löytyy evoluutiosta.
Valta on seksikästä. Kauneus, virheetön iho ja sopiva vyötärö–lantio-suhde kertovat hedelmällisyydestä. Me emme valitse kumppaniamme rationaalisesti järkeillen vaan evoluution muovaamien primitiivisten viettien perusteella.
Ja niin kuuluu ollakin. Vetovoima syntyy ikiaikaisissa liskoaivoissa, eikä järjellä ole siihen juuri sanottavaa.
Ikävä tosiasia on, että seksi- ja parisuhdemarkkinat eivät ole tasa-arvoisia: keskimäärin jotkut ihmiset ovat halutumpia kuin toiset ja heillä on enemmän valinnanvaraa kumppanien suhteen. Deal with it!
Ulkonäkö on naiselle valuuttaa parisuhdemarkkinoilla samalla tavalla kuin korkea status on valuuttaa miehille. Se ei ole kivaa eikä se ole reilua, mutta luonto ei aina ole reilu.
Helsingin Sanomat kirjoitti tällä viikolla paljon huomiota saaneen jutun pluskokoisesta naisesta, joka ei ulkonäön takia pääse treffeille. Nainen kertoi olevansa deittimaailmassa näkymätön painonsa takia ja totesi, että ylipainoisena deittailu on Suomessa mahdotonta.
Hesarin haastattelema nainen on rohkea, koska uskaltaa avata vaikeita kokemuksiaan hyvin henkilökohtaisesta aiheesta. Onneksi hänen tarvitsee löytää vain yksi ihminen, jolle paino ei ole ongelma. Heitä kyllä löytyy, mutta välttämättä Tinder ei ole paras mahdollinen foorumi tähän.
Mutta HS kehysti asian syrjinnäksi, mistä ei ole kyse. HS kauhisteli jutussa deittimaailmassa rehottavaa painosyrjintää, joka kuulemma on parinvalinnassa arkipäivää.
Painosyrjintää? Mitä ihmeen painosyrjintää?
Parinvalinnassa kyse ei ole syrjinnästä. Parinvalinta perustuu jo lähtökohtaisesti ulossulkemiseen; kenet sinä kelpuutat kumppaniksesi. Yksilötasolla meistä jokaisella on omat kriteerit, mutta väestötasolla parinvalinnassa tiettyjä ominaisuuksia arvostetaan muita korkeammalle. Ulkonäkö on yksi näistä ominaisuuksista.
Jokaisella on oikeus valita juuri sellainen kumppani kuin haluaa, eikä kyse ole syrjinnästä. Se kuka ketäkin panee, ei kuulu kenellekään muulle – moralistien ei pidä tunkea muiden makuuhuoneisiin.
Vetovoima, himo ja lopulta rakkaus syntyvät viettitasolla, eikä niillä ole mitään tekemistä järjen kanssa. Rakkaus sokaisee, ja jos ihminen pystyy ajattelemaan pragmaattisesti valitessaan kumppaniaan, hän ei ole rakastunut.
Itse en esimerkiksi voisi ihastua mieheen, joka ei olisi älykäs; aivot ovat minulle tärkein sukupuolielin. En voisi kiinnostua miehestä, joka ei olisi hauska. Enkä voisi tuntea vetoa liian kilttiin mieheen. Miehessä pitää olla tiettyä arroganssia tai itsevarmuutta, haastetta.
Naiskansanedustaja Sanna Marinista: Ei Juha Sipilän hiuksista olisi otsikoitu
Veronika Honkasalon mukaan miespoliitikkojen ulkonäköä ei arvioida kuten naisten.
Vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo arvostelee uutisointia pääministeri Sanna Marinin (sd.) ulkonäöstä.
– Olisitko voinut kuvitella otsikon? ”Juha Sipilän hiukset kokivat muodonmuutoksen. Katso tuoreet kuvat eduskunnasta.” Mitä suuremmalla todennäköisyydellä: Et todellakaan! Ei uskoisi, että eletään vuotta 2021, Honkasalo kirjoittaa Twitterissä.
Hän on jakanut alla näkyvän kuvan Ilta-Sanomien otsikosta. ”Sanna Marinin hiukset kokivat muodonmuutoksen – katso tuoreet kuvat eduskunnasta”, siinä todetaan.
Honkasalon tviitti on herättänyt runsaasti keskustelua puolesta ja vastaan. Tviittiketjuun on kertynyt suuri määrä esimerkkejä (alla) lehtijutuista, joiden perusteella johtavat miespoliitikotkaan eivät ole välttyneet ulkonäköuutisoinnilta.
Esimerkiksi pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ja muiden miespoliitikkojen ”kesäpartojen” kasvatus ja ajaminen olivat pari vuotta sitten tämän tästä otsikkoainesta.
Myös vaatetyylit puhuttivat. Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi muistuttaa keskustelussa, että vuonna 2014 Ilta-Sanomissa julkaistiin juttu, jossa imagokouluttaja ”lyttää” ja tyrmää” silloisen pääministeri Alexander Stubbin (kok.) sortsit ja valtiovarainministeri Antti Rinteen (sd.) suosimat lyhythihaiset kauluspaidat.
Toisessa vuoden 2014 jutussa taas kysyttiin, oliko perheyritystön liiton toimitusjohtaja silloin toimineen entisen pääministeri Matti Vanhasen ”uusi look entistäkin seksikkäämpi” ja tarjottiin kuvavertailua.
Ketjussa nostetaan esiin juttuja jopa kymmenen vuoden takaa. Tuolloin Iltalehti uutisoi presidenttiehdokkaiden ”puunaavan itseään vaalikuntoon”. Jutun kuvassa arvioitiin SDP:n Paavo Lipposen hiusten värin muutoksia eri vuosilta. ”Väriä päähän, kilot pois”, otsikossa todettiin.
Vuonna 2008 MTV taas kertoi, kuinka kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen muuttui ”Jyrki-boysta trendihaiksi”. Kuvia pursuavassa jutussa Kataista ryöpytettiin ”epäistuvista puvuista, homssuisesta tukasta ja nörttilaseista” ja kerrottiin, miten poliitikko on tehnyt täydellisen muodonmuutoksen trendsetteriksi.
– Järkyttäviä tyylejä vuosituhannenvaihteesta yhdistää hirveät kravatit ja erittäin epäistuvat puvut, jutussa muun muassa todettiin.
Veronika Honkasalon mukaan esimerkit eivät poista sitä, että naispoliitikkoja kuitenkin arvotetaan edelleen enemmän kuin miehiä ulkonäön pohjalta.
– Mikä EI tarkoita, etteikö miehiäkin arvotettaisi. Ulkonäköön keskittyvä uutisointi on typerää jokaisen kohdalla, kansanedustaja sanoo.
Chisu tajusi tehneensä valtavan virheen Vain elämää -ohjelmassa – pahoittelee asiaa jo etukäteen
– Kaiken tän haluun nyt tuoda esille ja pyytää anteeksi tekemääni virhettä, sanoo laulaja Chisu somessa.
LAULAJA-LAULUNTEKIJÄ Chisu, oikealta nimeltään Christel Roosberg, 39, on yksi tänään alkavan Vain elämää -kauden tähtiartisteista. Kyseessä on menestysohjelman 12. tuotantokausi ja Chisu on mukana toista kertaa.
Kun kauden avausjakso on käsillä, Chisu avasi sosiaalisen median puolella keskustelun tärkeästä aiheesta, joka liittyy myös hänen esiintymiseensä ohjelmassa.
Chisun tuore päivitys käsittelee kulttuurista omimista, jolla tarkoitetaan esimerkiksi tilanteita, joissa toiselle kulttuurille tunnusomaisten asioiden hyödyntäminen on moraalisesti tai eettisesti arveluttavaa.
Chisu kokee syyllistyneensä kulttuurilliseen omimiseen käytettyään päässään pikkulettejä, eli niin sanottuja braidseja, joiden juuret ovat alunperin afrotukkaisten ihmisten keskuudessa.
LAULAJA kertoo ymmärtäneensä asian vasta erään keskustelun myötä ja heränneensä samalla omaan etuoikeutettuun asemaansa valkoisena ihmisenä.
– Keskustelun aihe oli kulttuurinen omiminen ja mustien kulttuurista peräisin olevat braids -kampaukset, jollaisia minäkin oon käyttänyt kuvauksissa ja keikoilla. Oon käyttänyt niitä, koska ne on ollu ja on musta edelleen aivan valtavan upeita. Oon aina ihaillut mustien kulttuurista tulleita virtauksia ja inspiroitunut niistä.
Chisu kertoo vasta keskustelun myötä ymmärtäneensä, että hänen olisi pitänyt miettiä toisesta kulttuurista lainaamansa kampauksen käyttöä tarkemmin jo kauan sitten.
Samalla hänelle selvisi, että värilliset ihmiset ovat joutuneet pikkulettiensä takia kokemaan työttömyyttä, asuntopulaa tai jopa väkivallan uhkaa. Ajatus siitä sai laulajan pysähtymään.
– Tää saa mut kyseenalaistamaan oman braidsien käytön. Oon näkyvä artisti, joten ne on ollut osa mun kaupallista Chisu -brandia. Mä myös näytän ja yleistän eli normalisoin, että näin on ok tehdä.
TÄMÄ kaikki liittyy alkavaan Vain elämää -kauteen siten, että Chisu ehti näyttäytyä yhden jakson kuvauksissa braidsit päässään ennen kuin oli tietoinen kampaukseen liittyvästä problematiikasta. Chisu nähdään lettikampauksessaan Suvi Teräsniskan päivänä 22. lokakuuta.
– Nyt kun olen perehtynyt asiaan, valitsisin kampaukseni toisin. Yhteiskuntamme eriarvoistavissa rakenteissa tuo kampaus mun päässä ei vaan ole ok. Kaiken tän haluun nyt tuoda esille ja pyytää anteeksi tekemääni virhettä.
Syvällisen kirjoituksensa päätteeksi Chisu toivoo aiheen tiimoilta asiallista keskustelua.
CHISUN poikkeuksellinen someavautuminen on herättänyt lyhyessä ajassa kommentointia puolesta ja vastaan. Somevaikuttaja Emmi Nuorgam kiittelee artistia keskustelunavauksesta ja oman toiminnan reflektoinnista, Vain elämää -tähti Anna Abreu tukee kollegaansa sydänemojilla.
Osa artistin someseuraajista ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän, mistä Chisun anteeksipyynnössä on kyse.
– Eikö se ole enemmän rikkautta, että lainaa toisilta kulttuureista. En ymmärrä, miksi tästäkin on nyt tullut ongelma, joku kyseenalaistaa.
– Nyt meni kovasti yli hilseen. Eihän nyt kukaan lettejä voi omistaa, toteaa toinen.
Chisun kohupäivitys aiheutti järisyttävän somemyrskyn – nyt vihreiden varapuheenjohtaja kertoo, mikä suomalaisten suhtautumisessa on pielessä
Chisun kirjoitus kulttuurisesta omimisesta on herättänyt valtavasti tunteita. Keskusteluun osallistunut vihreiden varapuheenjohtaja Fatim Diarra toivoo, että ihmiset pysähtyisivät herkemmin tarkastelemaan omaa käytöstään.
ARTISTI Chisu, 39, julkaisi perjantaina Instagramissaan kirjoituksen, jossa hän kertoo syyllistyneensä omien sanojensa mukaan kulttuuriseen omimiseen kuvatessaan Vain elämää -ohjelmaa. Kulttuurisella omimisella tarkoitetaan toiseen kulttuuriin tunnusomaisesti kuuluvien asioiden hyödyntämistä silloin, kun se on eettisesti tai moraalisesti arveluttavaa.
Chisu pahoittelee sitä, että hän on käyttänyt syksyllä tv:stä nähtävän Vain elämää -ohjelman kuvauksissa pikkulettejä eli niin sanottuja braidseja. Pikkulettien historia ulottuu alunperin afroamerikkalaisten ihmisten keskuuteen. Chisu kertoo, että hän ymmärsi vasta äskettäin, miten värilliset ihmiset ovat joutuneet pikkulettiensä takia kokemaan työttömyyttä, asuntopulaa tai jopa väkivallan uhkaa.
Keskusteluun otti osaa myös vihreiden varapuheenjohtaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu ja Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja Fatim Diarra, 35.
– Hyvä ja toivon, että tämä keskustelu saa laajemmin valkoiset suomalaiset artistit tarkastelemaan omaa toimintaa kriittisesti, Diarra kommentoi Chisun kuvaan.
Puhelimitse tavoitettu Diarra sanoo, että hän viittasi kommentillaan siihen, että kulttuurinen omiminen on hänen havaintojensa mukaan näkyvä ongelma musiikkialalla.
– Toivoisin, että jos kyse on räpistä, musiikista tai kulttuurista, jonka juuret ovat mustat, niin tekijöillä olisi herkkyyttä ja nöyryyttä ymmärtää asioiden taustoja, Diarra sanoo.
Chisun ulostuloa Diarra pitää hyvänä asiana.
– Se kertoo sen, että Chisu ymmärtää oman asemansa ja on haluavainen tarkastelemaan asioita. Itse ajattelen, että me kaikki tehdään jatkuvasti virheitä. Viisautta on pysähtyä, kun joku sanoo, että olet tehnyt väärin, ja kysyä, että mikä toiminnassani tai käytöksessäni oli väärää ja loukkaavaa, Diarra muistuttaa.
Osan mielestä keskustelu Chisun lettikampauksen osalta on turhaa, koska lettikampauksen käyttöä voi ajatella kunnioittava eleenä ja ihailuna toisten kulttuuria kohtaan. Diarra tyrmää ajatuksen.
– Ajattelen niin, että nämä kommentoijat tuskin ovat siinä asemassa, että he voivat määrittää, mikä on tässä tapauksessa kunnioittava ele. Pitää ymmärtää tämän asian valtarakenne.
Diarra korostaa sellaisen keskustelukulttuurin tärkeyttä, jossa valkoihoiset eivät määrittäisi asioita ruskeiden tai mustien ihmisten puolesta.
– Kun puhutaan kulttuurisesta omimisesta, niin välillä ihmiset suuttuvat välittömästi ja toteavat, että ”eikö enää saa mitään tehdä”. Se on se kurjin asia. Ei haluta edes pysähtyä ja kuunnella, että mistä tässä on kysymys, Diarra kuvailee.
– Toivoisin, että kun puhutaan ruskeiden ja mustien ihmisten asioista, meidän annettaisiin itse selittää, mitä tunnemme ja miten koemme asiat. Ei niin, että joku valkoinen kertoo meille, miten meidän pitäisi ajatella.
Chisun kirjoitus sai myös rasismista ja naisten oikeuksista julkisuudessa puhuneen muusikko Yeboyahin, 25, ottamaan kantaa aiheeseen. Hän kommentoi Chisun kuvaan ja kertoi haluavansa muistuttaa tärkeästä seikasta.
– Haluun kans muistuttaa et tänkin heräämisen takana on osittain musta nainen, joka on joutunu tekee tätä koulutustyötä ilmaseks ja on joutunu kohtaa rasistisia asenteita näit keskusteluja käydessä ja edelleen käy terapiassa näiden takia, Yeboyah sanoo kirjoituksessaan.
Hannu Lauerma kertoo, että nuori tai keski-ikäinen mies joutuu selvästi useammin puolisonsa pahoinpitelemäksi kuin samanikäinen nainen - Kulttuuri - Aamulehti
Kohu kulttuurisesta omimisesta – kansanedustaja ihmettelee
Pia Kauman mukaan keskustelu on ajautunut hakoteille.
Kokoomuksen kansanedustaja Pia Kauma ihmettelee kulttuurisesta omimisesta viime päivinä vellonutta keskustelua. Keskustelu sai alkunsa artisti Chisun perjantaina julkaisemasta Instagram-päivityksestä, jossa hän pahoitteli käyttäneensä suositun Vain elämää- tv-sarjan kuvauksissa pikkulettejä. Kyseinen kampaus yhdistetään historiallisesti etenkin afroamerikkalaiseen kulttuuriin.
Kokoomuksen Kauman mielestä keskustelu on ajautunut ”pahoin hakoteille”.
– Ihan oudoksi on menneet jutut kulttuurisesta omimisesta. Kaksi lettiä, pikkuletit tai ranskalainen letti? Tukka tietyllä tavalla? Nämäkinkö loukkaavat jotakuta, kun ne on ”omittu” jostain? Alkuperäinen ajatus erilaisten ihmisten yhdenvertaisuudesta on ajautunut pahoin hakoteille, kansanedustaja kirjoitti Twitterissä lauantaina.
Kauma jatkoi viestillään kokoomuksen helsinkiläisen varavaltuutetun Seida Sohrabin aloittamaa keskustelua.
– Saanko etnisenä kurdina mennä saunomaan loukkaamatta kantasuomalaisia vai olenko taustani vuoksi poikkeus? Miksi ihminen on läpi historian omaksunut eri kulttuurien hienoja puolia ja tapoja ja nyt sille halutaan stoppi. Miksi, Sohrabi kirjoittaa.
Tuore tutkimus: Valtaosa kansasta ei luota politiikkaan tai yhteiskunnan kykyyn uudistua
Tutkimuksen mukaan miehet luottavat naisia vähemmän lähes kaikkiin instituutioihin. Ainoa poikkeus on puolustusvoimat.
TUOREEN tutkimuksen mukaan suomalaiset uskovat harvakseltaan hyvinvointiyhteiskunnan kykyyn vastata tulevaisuuden haasteisiin.
Vain noin joka kolmas suomalainen uskoo, että keskeiset instituutiot kykenevät ottamaan kansalaisten tarpeet hyvin huomioon tulevaisuuden suurissa muutoksissa, toteaa E2 Tutkimus -tutkimuslaitos.
Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten suhtautumista yhteiskunnan instituutioihin kysely- ja haastatteluaineistolla.
USEIMMIN suomalaiset luottavat vastausten perusteella perheinstituutioon, tieteeseen ja tutkimukseen, poliisiin, puolustusvoimiin ja koulujärjestelmään.
Heikointa luottamus on poliittiseen päätöksentekoon, Euroopan unioniin, työnantajajärjestöihin, mediaan ja kirkkoon.
Usko yhteiskuntaan vaihteli ikäluokittain. Vanhemmat ikäluokat uskovat yhteiskunnan uudistumiskykyyn harvemmin ja nuoret useammin. Erityisen optimistisia ovat 18–29-vuotiaat. Nuoret arvioivat myönteisemmin myös useimpia muita instituutioita. Kirkkoon taas suhtautuivat myönteisesti iäkkäämmät vastaajat.
Tutkimuksen mukaan miehet luottavat naisia vähemmän lähes kaikkiin instituutioihin. Ainoa poikkeus on puolustusvoimat.
AINEISTOSTA erottui myös luokkajakoa.
Hyvin toimeentulevilla ja korkeasti koulutetuilla on yleisesti korkeampi luottamus yhteiskunnan instituutioihin. Heikosti toimeentulevat, vähemmän koulutetut ja perussuomalaisten kannattajat luottavat instituutioihin vähemmän.
“Tutkimus osoittaa, että heikommin toimeentulevat suhtautuvat instituutioihin muita kielteisemmin ja luottavat kauttaaltaan eri instituutioihin vähemmän kuin paremmin toimeentulevat”, sanoo vanhempi neuvonantaja Jouni Backman tutkimusta tukeneesta Sitrasta.
“On paikallaan miettiä, milloin epäluottamus on terveeseen demokratiaan kuuluva ominaisuus, milloin se on merkki yhteiskunnan isoista ongelmista.”
TUTKIMUKSESSA selvitettiin myös suomalaisten suhtautumista korona-ajan ratkaisuihin. Kansalaisista 70 prosenttia kannatti rajoitustoimia ja yhteisen hyvän asettamista yksilönvapauden edelle.
Kritiikkiä kohdistui erityisesti rajoituslinjausten epäjohdonmukaisuuteen ja päätöksenteon hitauteen.
Lauri käytti deittipalveluita 10 vuotta – pariterapeutti kertoo nettideittailun ongelman: "Nimittäisin jopa epidemiaksi"
Sovellusten, kuten Tinderin, aikakaudella deittailemisesta on tullut helppoa ja nopeaa. Nopeudella on kuitenkin kääntöpuolensa.
Onko nettideittailu "Sen Oikean" etsimistä, vai sittenkin pinnallista kumppaneiden keräilemistä? Ovatko nettideittisovellukset, kuten Tinder, syyllisiä deittimaailman pinnallisuuteen?
Pariterapeutti Elina Tanskasen mukaan sovelluksissa on useita hyviä puolia: niiden avulla deittailemisesta on tullut helppoa ja nopeaa. Kääntöpuoli kuitenkin on ulkonäkökeskeisyys.
– Ihmiset saattavat tehdä valintansa melko nopeastikin ulkonäön perusteella, Tanskanen kuvaili Uutisaamussa.
"Ihmisille tarjotaan ihan liikaa vaihtoehtoja"
Lauri Kuparinen itse käytti erilaisia deittipalveluita vuosikymmenen ajan. Hän päätyi perustamaan oman Lovena-deittipalvelun, jossa käyttäjä ei saa niin monia vaihtoehtoja eteensä, vain sovelluksen suosittelemat henkilöt – deittimaailmaa kun nykyisin vaivaavat sekä nopeus että pinnallisuus.
– Ihmisille tarjotaan ihan liikaa vaihtoehtoja. Se tarkoittaa, etteivät ihmiset jaksa oikeastaan keskittyä kehenkään, Kuparinen uskoo.
Niin – jos puhelimessa odottaa sata mahdollista kumppania, kuka jaksaa keskittyä nykyiseen? Vakavan parisuhteen löytäminen sovelluksesta on työlästä: ensin täytyy löytää ihminen, joka paitsi aidosti haluaa sitoutua, on myös kiinnostunut juuri sinusta. Halujen, toiveiden ja arvomaailmojenkin täytyisi kohdata.
Moni suhde kuivahtaakin ohareihin, koska sovelluksessa on aina tarjolla kymmenen uutta, potentiaalisesti kiinnostavampaa kumppania.
– Se on kaikin puolin aika armotonta pudotuspeliä, Kuparinen toteaa.
Vaatimuksia ja odotuksia deittikumppanille on paljon
Pelkästään Tinderiä ei deittimaailman "pilaamisesta" voi syyttää. Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa asiantuntijana toimivan Tanskasen mukaan parinvalinnan sisin on edelleen samanlainen kuin aiempina vuosikymmeninä: netistä etsitään ihmistä, jonka kanssa on hyvä olla.
Toisaalta Lauri Kuparinen kertoo huomanneensa ainakin jonkinlaisen rakkauskriteerien muutoksen: kun hän 2010-luvun alussa käytti deittipalveluita, nainen saattoi etsiä yksinkertaisesti kivaa kumppania. Nykyisin vaatimuksia on paljon enemmän.
– Pitäisi olla sporttinen, näyttää tietynlaiselta, olla tietynlaiset elämänarvot. Skaala on kaventunut, hän pohtii.
"Nimittäisin täydellisyyden hakemista jopa epidemiaksi"
Monella tuntuukin olevan ikään kuin valmis käsitys tulevasta kumppanista harrastuksia ja ulkonäköä myöten. Silloin deittimaailma kaventuu entisestään. Moni toivoo turhankin täydellistä kohtaamista.
– Nimittäisin täydellisyyden hakemista jopa epidemiaksi, Tanskanen sanoo.
– [Olemassa on] tietty perfektionismi, täydellisyyden hakeminen, suorittaminen. Ihan kuin elämässä jaettaisiin tyylipisteitä sen perusteella, miltä näyttää tai kuulostaa.
Kuuluuko Tinderistä edes löytää rakkautta?
Deittailu on rajua ja rankkaa, mutta kansa janoaa silti rakkautta. Se on iso bisnes. Kyynisimmät voisivat sortua pohtimaan, onko Tinderistä edes tarkoitus löytää seuraa – onko sovellusten päämääränä edes auttaa rakkaudennälkäisiä?
– Bisnesmalli on se, että pyritään pitämään käyttäjät mahdollisimman pitkään alustalla. Toki sieltä joku pariutuu, mikä ei ole haitaksi palvelulle, Kuparinen sanoo.
– Väitän, että ihmiset pariutuvat Tinderissä alustasta huolimatta, eivät sen takia.
"Tytöille on hyvä kertoa, miten luonto toimii" – demaripoliitikko kehottaa nuoria miettimään pukeutumista ahdistelun estämiseksi, puoluekollegat tuomitsevat
Vaasan kaupunginhallituksen puheenjohtajan, entisen SDP:n kansanedustajan mielipidekirjoitukset sanomalehdissä on tulkittu seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuvia tyttöjä syyllistäviksi.
Vaasan kaupunginhallituksen puheenjohtaja, sosialidemokraattien entinen kansanedustaja Maria Tolppanen selittelee seksuaalisesta häirinnästä viime päivinä antamiaan lausuntoja ja mielipidekirjoituksia.
Ilkkapohjalaisessa ja Vasabladetissa julkaistuissa mielipidekirjoituksissaan Tolppanen antaa ymmärtää, että osana seksuaalisen häirinnän ehkäisemistä tyttöjen pitäisi miettiä miten pukeutuvat.
Kirjoitusten sävy on julkisuudessa tulkittu tyttöjä syyllistäväksi.
Tolppasen mukaan keskustelu mielipidekirjoituksista on lähtenyt väärille urille.
– Kun pitäisi puhua keinoista millä ahdistelu saataisiin pois, puhutaan siitä, miten Maria aiheesta lausuu , Tolppanen sanoo.
Julkisuudessa Tolppasen mielipidekirjoituksissa esittämiä näkemyksiä pukeutumisen merkityksestä on pidetty myös vanhakantaisina.
– Minä olen valmis muuttamaan ajatusmaailmaani välittömästi, kun todistetaan, että naisen pukeutumisella ei ole merkitystä miehen mielelle.
Maria Tolppanen on allekirjoittanut mielipidekirjoitukset kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Kyseessä ei kuitenkaan ole kaupunginhallituksen kannanotto, vaan sen puheenjohtajan oma.
– Tämä asia ei liity millään tavalla Vaasan kaupunginhallitukseen eikä siihen että minä olen kaupunginhallituksen puheenjohtaja.
“Jos provosoidaan, joku voi provosoitua”
Maria Tolppasta haastateltiin Ilkkapohjalaisessa (25.9.) nuorten kokemaan seksuaaliseen häirintään liittyen. Haastattelussa hän muun muassa toteaa, että ei on ei, mutta että tytöt eivät saa omalla käytöksellään provosoida heihin kohdistuvaa käytöstä.
– On päivän selvää, että häirintä ei ole uhrin vika. Mutta pitää myös itse tietää hyvän maun rajat, Tolppanen sanoo Ilkkapohjalaisessa.
Muutama päivä myöhemmin Tolppasen mielipidekirjoitus ilmestyy sanomalehti Vasabladetissa (29.9.) ja Ilkkapohjalaisessa (28.9.).
Vasabladetin kirjoituksessaan hän toteaa jälleen, että “eitä” pitää kunnioittaa, mutta ongelmaa kitkettäessä kaikki keinot on otettava käyttöön.
– Siksi on aiheellista, että naiset ja tytöt miettivät, miten pukeutuvat.
Ilkkapohjalaisen mielipidekirjoituksessa hän vaatii Vaasassa todetulle yläkoululaisten tyttöjen ahdistelulle stoppia muun muassa näin:
Vastuussa näistä teoista ovat tietenkin itse tekijät, mutta myös lasten vanhemmat. Vanhemmilla on vastuu kertoa mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Vanhemmilla on myös vastuu siitä, että lapset saavat olla lapsia ja että heidän ei tarvitse olla pienoisaikuisia.
Tytöille on myös hyvä kertoa, miten luonto toimii. Esimerkiksi minkälainen pukeutuminen voi antaa väärän viestin vastakkaiselle sukupuolelle. Jos provosoidaan, joku voi provosoitua ja siitä ei yleensä hyvää seuraa. Sinulle, joka hyppäsit nyt pöydälle julistamaan, että tyttö saa pukeutua, miten haluaa, sanoisin: avaa silmäsi.
Iiris Suomela nousee Maria Ohisalon sijaiseksi vihreiden johtoon – on profiloitunut feministinä ja yhdenvertaisuuskysymyksissä
Vihreiden puoluehallitus päätyi varapuheenjohtaja Suomelan kannalle – päätös ministerijärjestelyistä tehdään tuonnempana.
Vihreiden puheenjohtajasijaiseksi on valittu kansanedustaja Iiris Suomela. Asiasta päätti vihreiden puoluehallitus. Puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo odottaa lasta ja jää myöhemmin syksyllä äitiysvapaalle. Vihreät päättää ministerisijaisuusjärjestelyistä tuonnempana tässä kuussa.
– Iiris Suomela sai puoluekokoukselta vahvan mandaatin. Se mandaatti on viedä vihreät aluevaaleihin ja ennen kaikkea vahvaan tulokseen, Ohisalo sanoo.
Tamperelainen Suomela esittelee itsensä sosiaalisessa mediassa feministinä ja Suomen nuorimpana kansanedustajana. Suomela on syntynyt vuonna 1994. Hän toimii kaupunginvaltuutettuna ja hänet valittiin eduskuntaan Pirkanmaan vaalipiiristä.
Hän on ensimmäisen kauden kansanedustaja ja on opiskellut yhteiskuntatieteitä. Poliittiseksi esikuvakseen Suomela kertoi viime eduskuntavaalien alla Ylen vaalikoneessa kirjailija Minna Canthin.
– Ihailen hänen tinkimätöntä työtään tasa-arvon ja heikompiosaisten puolesta niin kulttuurin kuin työelämän ja yhteiskunnan saralla.
SAMAISESSA vaalikoneessa Suomelan vastaukset ovat eniten samankaltaisia feministisen puolueen, vihreiden ja vasemmistoliiton ehdokkaiden kanssa. Listan häntäpäästä löytyvät yllätyksettömästi perussuomalaiset, kansanliike Suomen puolesta, Suomen kansa ensin ja kansalaispuolue.
Suomela kertoo olevansa mukana politiikassa, sillä ei ole valmis jättämään lapselleen huonompaa maailmaa kuin mihin itse syntyi. Suomelalla on vajaan vuoden ikäinen vauva, joka on päässyt valokuviin äitinsä Instagram-tilillä.
– Vanhempana toivon, että minun lapseni pääsee kasvamaan omaksi itsekseen rauhassa. Toivon, että hän oppii myös tukemaan ja rohkaisemaan muita. Toivon, että hänen neuvolansa, päiväkotinsa ja koulunsa ottavat yhdenvertaisuuden puolustamisen vakavasti. Sen eteen työskentelen myös itse päivittäin, Suomela kirjoittaa Facebookissa.
Hän kertoi viimekesäisen Pride-viikon aikaan, että ei ole hetero.
– Tämän toteaminen ääneen ei merkitse suurta mullistusta minulle. Elän edelleen onnellisesti parisuhteessa, jota ei kyseenalaisteta tai pyritä rajoittamaan muiden toimesta. Se on suuri etuoikeus.
SUOMELA vaatii kotisivuillaan, että ilmastonmuutos ja eriarvoistuminen on pysäytettävä, jotta kenenkään ei tarvitse kärsiä menneiden sukupolvien virheistä.
Suomela on profiloitunut ympäristöasioiden ohella erityisesti yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymyksiin sekä ihmisoikeuksien edistämiseen.
STT keskusteli kahden vihreiden tilannetta tuntevan poliittisen vaikuttajan kanssa varapuheenjohtajavalintojen alla, siis ennen syyskuista puoluekokousta. Tuossa kokouksessa vihreät valitsi varapuheenjohtajat ja Suomelan yhdeksi heistä.
VIHREÄ vaikuttaja luonnehtii Suomelaa lahjakkaaksi poliitikoksi, mutta pohtii tämän profiilia sosiaalisessa mediassa, jossa Suomela kertoo näkemyksistään aktiivisesti ja välillä terävästi.
Taannoin Suomela esimerkiksi tviittasi panneensa merkille, että samat puolueet vastustavat lisäpanostuksia kehitysyhteistyöhön, pakolaiskiintiön nostamista, turvapaikkaa tarvitsevien auttamista ja ylipäätään pienituloisten aseman parantamista.
– Jos halua auttaa ei ole, sitä vain ei ole, hän summasi.
Vihreä vaikuttaja toppuuttelisi.
Nämä Iiris Suomelan puheet ovat kohauttaneet: Seksismiä eduskunnassa, kannabis, moitteet puheenjohtaja-termistä...
Iiris Suomela sijaistaa Maria Ohisaloa vihreiden puheenjohtajana.
Vihreiden puoluehallitus valitsi perjantaina kansanedustaja Iiris Suomelan vihreiden puheenjohtajan Maria Ohisalon sijaiseksi. Ohisalo jää vanhempainvapaalle marraskuussa.
Suomela valittiin vihreiden varapuheenjohtajaksi 11. syyskuuta. Muut varapuheenjohtajat ovat Atte Harjanne ja Hanna Holopainen.
Suomela, 27, on ollut tällä kaudella eduskunnan kuopus. Hän nousi eduskuntaan 23-vuotiaana vuonna 2019.
Suomela toimii eduskunnassa suuren valiokunnan jäsenenä sekä vihreiden valiokuntavastaavana valtiovarainvaliokunnassa.
Suomela on Tampereen kaupunginvaltuutettu, ja viime kaudella hän toimi Tampereen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajana. Suomela on ollut vihreiden puoluevaltuuskunnan jäsen vuodesta 2015.
Hän on toiminut aiemmin Tampereen vihreiden nuorten puheenjohtajana ja ollut mukana vihreiden ohjelmatyöryhmissä.
Puheenjohtaja-termin käytöstä moitteet
Suomelan lausunnot ovat herättäneet paljon huomiota ja julkista keskustelua viime vuosina.
Kun Suomela piti eduskunnassa ensimmäisen puheenvuoronsa, kohu syntyi siitä, kun hän kutsui eduskunnan puhemiestä puheenjohtajaksi.
– Eduskunnan puheenjohtaminen ei ole sukupuolesta kiinni, ja siksi kutsun eduskunnan puheenjohtajistoa puheenjohtajiksi, Suomela kertoi kesällä 2019 Ilta-Sanomille.
Suomela sai puheenjohtaja-termin käytöstä moitteet eduskunnan varapuhemies Juho Eerolalta syyskuussa 2019.
Suomela ei ole arkaillut ottaa kantaa muun muassa seksismiin politiikassa, mikä on herättänyt vilkasta keskustelua.
Suomela kirjoitti esimerkiksi kesällä 2019 yllättyneensä siitä, kuinka usein eduskunnassa törmää seksismiin.
– Eduskunnassa yllätti tajuta, kuinka moni kokee seksismiä, mutta ei vain tahdo puhua asiasta julkisesti. Yksilön valintana tämä on OK. Ikäviä kokemuksia ei ole pakko avata julkisesti. Yhteiskunnan tasolla tämä on haaste, koska se saa seksismin näyttämään marginaaliselta ilmiöltä, Suomela kirjoitti Twitterissä.
– Me ollaan jääprinsessoja, misuehdokkaita, vihreitä herkkuja, rekkalesboja, sikanaamoja, noitia ja paljon kaikkea pahempaa. Yhden mielestä meikkiä on liian vähän – toisen mielestä taas liikaa. Yhdistävä tekijä on, että he ottavat toisen ihmisen naaman yhdessä riepoteltavaksi, hän jatkoi.
Suomela kertoi muun muassa Iltalehden haastattelussa tarkemmin kokemastaan seksismistä ja häirinnästä. Suomelan mukaan mieskollega on esimerkiksi pyytänyt häntä pesemään selkänsä, ja häntä on kutsuttu merenneidoksi.
– Ulkonäön kommentointia, ehdottelua, tullaan lähelle juuri sillä tavalla, ettei se ylitä mitään ilmiselvää sopimattomuuden rajaa. Mutta selvää on, että mieskollegat eivät toistensa lähelle sillä tavalla tule, Suomela kuvaili.
Kokoomuksen toiminnasta syytöksiä
Huomiota herätti myös se, kun Suomela kirjoitti Kirsi Pihan vetäytymiseen Helsingin pormestarikisasta viitaten näin:
– Kokoomuksen laitaoikeiston meno ei ole vain puolueen sisäinen ongelma. Liian pitkään me muutkin olemme joutuneet sietämään seksismiä, rasismia ja häirintää ilman, että kokoomuksen puoluejohto on puuttunut asiaan kunnolla. Se ei ole hyväksyttävää ja sen on loputtava nyt, Suomela tviittasi helmikuussa 2021.
Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kuvasi Suomelan syytöstä ”käsittämättömäksi” Helsingin Sanomissa.
– Otan syytökset vakavasti ja odotan, että näin vakavan väitteen tueksi esitetään näyttöä. Tuossa langetetaan ilman todisteita varjo yllemme, Orpo sanoi.
Suomela kertoi HS:lle tarkoittaneensa muun muassa sitä, että Suomelan mielestä kokoomuksen johto ei ole puuttunut riittävän jämerästi esimerkiksi Atte Kalevan sanomisiin.
Suomela mainitsi myös sen, että hän ja muut nuoret naiset joutuivat Tampereen kaupunginvaltuustossa vuoden 2017 lopulla asiattoman huutelun ja päälle puhumisen kohteeksi. Suomelan mukaan kokoomuksen Tampereen-johto ei tunnustanut ongelmaa.
Moni homomies on turtunut kalukuvien virtaan, mutta Eino Nurmiston herätti metoo-liike – nyt hän haluaa kunnon käytöstavat homojen deittikulttuuriin
Homojen deittailussa näkyy edelleen häpeän historian painolasti. Se vaikeuttaa suostumuksesta puhumista ja häirinnän kitkemistä.
Aika olisi kypsä sille, että keskustelua häirinnästä ja seksuaalisesta väkivallasta käytäisiin myös homomiesten keskuudessa. Näin ajattelee somevaikuttaja-kirjailija Eino Nurmisto.
#metoo-kampanjan alkurysäyksestä tulee kuluneeksi tässä kuussa neljä vuotta. Silti Suomessa on käyty keskustelua lähinnä miesten naisiin kohdistamasta häirinnästä.
Keskustelulle löytyisi kyllä aihetta. Homomiesten terveysjärjestön (GMFA) mukaan 62 prosenttia brittiläisistä homoista on kokenut ilman suostumusta tapahtuvaa koskettelua ja kourintaa yökerhossa.
Saman järjestön mukaan 40 prosenttia yhdysvaltalaisista homomiehistä ja 47 prosenttia biseksuaaleista miehistä on kokenut suoranaista seksuaalista väkivaltaa.
Tutkimusten mukaan osa homomiehistä siis kokee deittikulttuurille leimallisen suoraviivaisen seksuaalisen toiminnan, kuten haaroihin tarttumisen tai ilman lupaa suutelemisen ongelmalliseksi.
Kun valtavaksi sosiaalisen median ilmiöksi kasvanut #metoo alkoi ravistella rakenteita, Nurmisto tajusi, kuinka erilaisessa maailmassa homomiehet elävät verrattuna heteroihin.
– Homojen kesken elää se normi, että kun on seksiseuran hakuun tarkoitetussa ympäristössä, niin on saatavilla kaikille ilman erillistä kyselyä. Oli kyseessä sitten deittiappi tai vanhan liiton puskakokeilu [kruisailu, homoseksiseuran hakeminen].
Neljä vuotta sitten suunsa avasivat ensin kulttuurialan naiset, jotka kertoivat kokeneensa häirintää ja seksuaalista väkivaltaa miesten tekemänä. Nyt on ymmärretty, ettei kyse ole vain yhdestä tai edes kahdesta alasta. Seksuaalinen häirintä on koko yhteiskuntaa läpileikkaava ongelma.
Ajatus homomiesten erilaisesta maailmasta palasi Nurmiston mieleen, kun hän istui Tyttöjen talon pride-paneelikeskustelussa vuonna 2018.
Puheenaiheena oli dickpicit, ei-toivotut kalukuvat. Niiden vastaanottaminen oli Nurmistolle tavallista hänen sinkkuaikoinaan, kun hän vielä oli homomiesten suosimassa Grindr-deittisovelluksessa.
Kun naiset kertoivat siitä, miten kuvien saaminen tuntui vastenmieliseltä, ahdistavalta ja pelottavalta, Nurmisto huomasi ajattelevansa, että mikä kuvissa niin hetkauttaa – niitähän näkee koko ajan. Sitten hän alkoi kyseenalaistaa homojen deittailukulttuuriin vakiintunutta tapaa.
Hän tajusi, että oli turtunut kalukuviin. Niiden ongelmallisuuteen ja häiritsevyyteen ei oltu homopiireissä tartuttu, vaan kuvien vastaanottamisen kanssa oltiin totuttu elämään.
– Sitten sovelluksessa pamahti jälleen kerran ensimmäisenä munan kuva eetteriin, ja mietin, että tässä ei ole mitään järkeä. Aloin sitten vastata kuvien lähettäjille, että olisit nyt sanonut vaikka moi ensin.
Tamperelaissaunalla on tiukat vaatimukset nännien peittämisestä, saunojien mielestä vaatimus on syrjivä: ”Minut väärinsukupuolitettiin tilanteessa naiseksi”
Näsijärven rannalla sijaitsevan kylpylän omistaa Tampereen kaupunki, mutta sen hoidosta vastaa uimaseura Tatu Tampere. Toiminnanjohtajan mielestä vaatimukset ovat normaalien siveysnormien mukaiset.
TAMPEREELLA Rauhaniemen kansankylpylällä on käyty jo pitkään kiistaa nänneistä. Kyse on siitä, kuka saa saunoa yleisenä saunana ja uimapaikkana tunnetussa paikassa ilman yläosaa ja kuka ei.
”Henkilökunnan naisiksi olettamat yläosattomat henkilöt häädetään saunalta”, sanoo Meri-Maija Näykki, joka on on niin sanottu nänniaktivisti ja feministisen aktivistiyhteisön Cult Cunthin jäsen.
Ryhmä ajaa niin sanottua nännitasa-arvoa ja järjestää tissiflashmob-tapahtumia, joissa esiinnytään yläosattomissa. Ryhmä on tunnettu muun muassa vuoden 2019 Linnan juhlien jatkoilta, missä yksi aktivisteista näytti paljaan rintansa suorassa lähetyksessä.
NÄSIJÄRVEN rannalla sijaitsevan kansankylpylän omistaa Tampereen kaupunki, mutta hoidosta vastaa uimaseura Tatu Tampere. Tatun toiminnanjohtaja Juho Allonen kertoo, että kylpylän järjestyssääntöjen mukaan jokaisen tulee saunoa uimapuku päällä.
”Ihan normaalit siveysnormit huomioiden naisilla tulee olla yläosa peitettynä ihan samalla tavalla kuin uimahalleissa. Sääntö on selvä.”
Jos kieltäytyy pukemasta yläosaa, pyydetään kohteliaasti poistumaan paikalta, Allonen kertoo. Tämän jälkeen voidaan lähinnä kehottaa poistumaan uudelleen.
TAMPERELAINEN Näykki kertoo käyneensä Rauhaniemessä useamman vuoden ajan avannossa ja saunomassa.
”Saunassa olen katsonut, kun miesoletetut ovat ilman yläosaa, ja ajatellut, että olisi aika paljon kivempaa saunoa, kun ei tarvitsisi verhota yläosaa muoviin. Keväällä totesin, että nyt saa riittää.”
Kesäkuun alussa Näykki ja kolme muuta kipusivat ensi kerran lauteille ilman yläosaa. Hetken kuluttua saunavalvojan lähettämä naisoletettu hengenpelastaja saapui tuomaan viestin saunojille. Yläosa piti pukea.
”Vetosimme siihen, että meillä on uimapuvut.”
Hengenpelastaja välitti sanaa edestakaisin nelikon ja miesoletetun saunavalvojan välillä. Lopulta joukon mennessä uimaan saunavalvoja saapui paikalle ja kehotti heitä poistumaan.
”Argumentit olivat sen suuntaisia, että onhan täällä lapsiakin. Ei lapsia tuntunut asia kiinnostavan.”
CULT CUNTH on tehnyt asiasta valituksen tasa-arvovaltuutetulle. Lausunnossa todetaan, että naisten rinnat koetaan miesten rintoja intiimimmäksi alueeksi ja uima-asut mukailevat tätä ajatusta, eli kyse on vallitsevista säädyllisyyssäädöksistä. HS on nähnyt lausunnon.
Cult Cunth on ollut yhteydessä myös Tampereen kaupunkiin.
”Heidän kantansa on, että kaupungin rannalla kaikki saavat olla yläosattomissa sukupuoleen katsomatta. Saunan käytäntöihin he kuitenkaan eivät voi vuokranantajana puuttua”, Näykki kertoo.
Tampereen kaupungilta vahvistetaan tiedot.
Cult Cunth järjesti heinäkuussa tissiflashmobin kaupungin rannalla Rauhaniemessä.
”Se sujui todella hyvin, teimme myös kävijäennätyksen.”
2030-luvulla valkoisten naisten kannattaa lisääntyä vain afrikkalaista alkuperää olevien miesten kanssa – näin ennustetaan Risto Isomäen tuoreessa trillerissä
Viime vuosina Risto Isomäki on kunnostautunut etenkin huikeita näkymiä avaavien tietokirjojen tekijänä. Myös Atlantin kuningattaressa keskeisessä roolissa ovat tieteen mahdollisuudet – ja uhat.
Työnantajien selvitys: Sairaanhoitajista vain neljä prosenttia vaihtanut vuodessa alaa, opettajista vielä harvempi
Terveyspalveluista ja koulutuksesta siirtyy vuodessa vain muutama prosentti toisille toimialoille, ja silloin samantyyppisille.
KUNTA-ALAN palkansaajista etenkin opettajat ja hoitajat pysyvät hyvin kunnan töissä, käy ilmi Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n selvityksestä, joka perustuu Tilastokeskuksen palkkatilastoihin.
Myös alan vaihtaminen on heillä harvinaista. Koulutuksen toimialalta siirtyjiä on alle kolme prosenttia ja terveyspalveluista siirtyjiä kolme prosenttia, kun katsotaan paria viime vuotta.
Myös pidemmän aikavälin tilastoista näkyy, että sekä sote- että koulutusaloilta siirrytään harvoin toisille toimialoille, ja silloinkin suuntana ovat hyvin samantyyppiset alat.
OPETTAJANIMIKKEET ovat listan kärkipäässä, kun verrataan, kuinka suuri osa vuonna 2019 kunnan palveluksessa olleista jatkoi myös vuonna 2020. Myös palomiehet, hoitajat ja lääkärit pysyvät hyvin kunnan töissä.
Tarkastelun kohteena olivat alle 63-vuotiaat kunnassa vakituista työtä tekevät, joita oli yhteensä noin 328 000.
Korkein osuus eli 98,4 prosenttia kunnan palveluksessa pysyneistä oli peruskoulun lehtoreilla. Vastaava osuus lukion lehtoreilla oli 97,6, luokanopettajilla 97,3 ja varhaiskasvatuksen opettajilla 96,8 prosenttia.
Kunnalle uskollisia työntekijöitä ovat myös palomiehet, joilla ”pysyvyysprosentti” oli 97,7. Erikoislääkäreillä osuus oli 97,3 prosenttia.
Myös terveydenhoitajat (96,6 prosenttia) ja sairaanhoitajat (96,0) olivat jatkaneet palvelussuhteessa kuntaan useammin kuin kunnan työntekijät keskimäärin (95,3).
Lähihoitajissa osuus jäi hieman keskiarvon alle 94,4 prosenttiin. Esimerkiksi laitoshuoltajilla osuus oli 89,4 prosenttia.
KT:N selvitys on ”vastaveto” hoitajien ja opettajien järjestöjen kyselyille jäsentensä ammatinvaihtopohdinnoista.
Tehyn kyselyyn vastaajista lähes 90 prosenttia oli harkinnut sote-alan vaihtoa muuhun alaan ainakin joskus ja kymmenen prosenttia jopa päivittäin.
OAJ kysyi, onko opettaja harkinnut alanvaihtoa viimeisen vuoden aikana, mihin 57 prosenttia vastasi ”kyllä”.
KT arvostelee kyselyitä väljästi muotoilluiksi ja epäedustaviksi. Tehyn kyselyssä vastausprosentti oli 35 ja OAJ:n kyselyssä 13.
TYÖNANTAJIEN järjestö muistuttaa, että on kokonaan eri asia harkita alan vaihtoa kuin toteuttaa se.
”Kuntasektorilla tehdään yleensä koulutusta ja osaamista vastaavaa työtä. Siksi selvityksessä lähtökohtana oli kuntasektorilla pysyminen alan vaihdon ohella”, sanoo selvityksen tehnyt työmarkkinatutkija Juho Ruskoaho KT:stä.
Esimerkiksi sairaanhoitaja-nimikkeellä vuonna 2019 työskennelleistä vajaat 94 prosenttia työskenteli jopa samalla työnantajalla myös vuonna 2020. Lähihoitaja-nimikkeellä työskennelleistä vajaat 93 prosenttia työskenteli samalla työnantajalla sekä 2019 että 2020.
PIDEMMÄN ajan muutoksia alanvaihdoissa on tarkastellut syyskuussa myös Helsinki GSE:n Tilannehuone, jossa seurataan muun muassa koronapandemian vaikutuksia talouteen.
GSE:n aineistosta, joka perustuu Tilastokeskuksen ja tulorekisterin tietoihin, havaitaan, että normaalioloissakin työlliset siirtyvät jonkin verran toimialalta toiselle, mutta siirtymien määrä vaihtelee aloittain.
Majoitus- ja ravitsemisalalla sekä taiteiden, viihteen ja virkistyksen toimialalla siirtyminen toimialojen välillä on ollut läpi tarkasteluajan vilkasta ja kasvanut selvästi vuoden 2020 lopussa.
Sen sijaan sosiaali- ja terveysalalla, koulutuksessa ja teollisuudessa tilanne näyttää paljon pysyvämmältä sekä normaalioloissa että korona-aikana. Korona-aika ei näy sote-alalla kasvaneina alanvaihtoina.
Kommentti: Hoitajat, opettajat… Pilaavatko ay-pomot jo propagandatutkimuksillaan oman ammattikuntansa arvostusta?
Työmarkkinapropagandaan on pesiytynyt outo ja uusi ilmiö. Hoitajien ja opettajien ay-johtajat teettävät kyselyitä, joiden mukaan suuri enemmistö on vaihtamassa alaa ammatin surkeuden takia, mistä palkka on yksi syy. Siinä sivussa he romuttavat itsekin ammatin arvostusta, ihmettelee politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.
Julkisen puolen työ- ja virkaehtosopimukset ovat katkolla vasta helmikuun lopulla, mutta taistelu on kovaa jo nyt.
Propagandatykit on ajettu asemiin.
Jo viime kierroksella esimerkiksi Tehyllä oli suuria suunnitelmia, mutta koronan takia kova palkkataistelu jäi lähtökuoppiin.
Keväällä kokeillaan uudestaan.
TYÖMARKKINAPROPAGANDAAN on samaan aikaan hiipinyt uusi edunvalvontaan liittyvä ilmiö, jota ei ole Suomessa aikaisemmin nähty.
Julkisen alan ammattiliitot ovat alkaneet julkistaa kyselytutkimuksia, joiden mukaan x monta prosenttia heidän edustamiensa ammattialojen työntekijöistä on pohtinut ammattinsa vaihtamista x ajan kuluessa.
Eli tehdään kysely esimerkiksi siitä, kuinka moni hoitaja tai opettaja on pohtinut alan vaihtoa tai ulkomaille muuttamista.
Syy: ammatin surkeus, palkat ja olosuhteet.
Hoitajien Tehy on Millariikka Rytkösen johdolla tehnyt kyselyitä pitkään.
Nyt julkisen puolen palkkapotista Tehyn kanssa taisteleva opettajien OAJ on Olli Luukkaisen johdolla matkinut saman konstin.
VIIME VIIKOLLA OAJ julkisti kyselyn, jota liiton nettisivuilla tutkimusta mainostetaan näin: Dramaattinen muutos: Jo kuusi kymmenestä opettajasta harkitsee alanvaihtoa.
Aikaisemmin Tehy toi puolestaan julkisuuteen kyselyn, jonka mukaan muun muassa miltei jokainen nuori hoitaja on harkinnut alan vaihtoa.
Palkka on yksi syy. Olosuhteet toinen.
Jopa melkein kaiken nähnyt ay-tutkija Tapio Bergholm päätyi ihmettelemään uutta ilmiötä viime lauantain Helsingin Sanomien haastattelussa.
– Onhan se merkillistä, kuinka ammattiliitot nyt kilpailevat ja jopa ylpeilevät sillä, miten huonosti ja kurjasti niiden jäsenillä menee. Liittojenhan pitäisi päinvastoin kertoa, mitä ne ovat saaneet aikaan ja missä onnistuneet. Miten ne muuten houkuttelevat uusia jäseniä? Bergholm hämmästelee.
TÄMÄN KIRJOITUKSEN TARKOITUS ei ole vähätellä kyseisesti ammattien vaikeutta, palkankorotusten tarvetta – tai edes sitä, että osa katuu ammattivalintaansa ja miettii jopa ulkomaille muuttamista parempien etujen toivossa.
Kukapa sitä ei joskus miettisi.
Myös muissa ammateissa.
Mutta se, että liittojen kyselytutkimusten tulokset muuttuisivat lihaksi ja enemmistö vaihtaisi oikeasti alaa tai muuttaisi maasta?
Tuskinpa sentään.
Kyse onkin pelottelupropagandasta.
Hjallis Harkimolta huomioita Sanna Marinin julkisuuskampanjasta: ”Todella tiedän, mistä nyt puhun - olen tehnyt sitä 40 vuotta”
”Politiikka ei kiinnosta, mutta tästä muusta kansa tykkää. Ja pääministerin lähipiiri tietää tämän”, Hjallis Harkimo kommentoi.
Liike Nytin kansanedustaja, liikemies Harry ”Hjallis” Harkimo arvioi pääministeri Sanna Marinin (sd) julkisuuskampanjan perustuvan siihen tosiasiaan, ettei perinteinen politiikka kiinnosta ihmisiä.
Harkimo nostaa Puheenvuoron blogissaan esiin Marinin esiintymiset muotilehden kannessa ja Maria Veitolan tv-ohjelmassa.
”Pääministerin julkisuuskampanja ottaa uusia kierroksia. Muotilehden kansi, koruja, laukkuja, uusi, stailattu kampaus ja tyyli, Maria Veitolan ohjelmaa ja vielä mitä? Pääministeri pyykkää, imuroi ja tekee piirakkaa rakkaalleen. Politiikka ei kiinnosta, mutta tästä muusta kansa tykkää. Ja pääministerin lähipiiri tietää tämän”, Harkimo kirjoittaa.
”Ja todella tiedän, mistä nyt puhun. Olen tehnyt sitä 40 vuotta”, hän jatkaa.
Kolme tutkijaa analysoi hiljattain Marinin Instgram-julkaisua, jossa pääministeri esitteli uutta reppuaan.
”Parlamentaarisen politiikan miehinen perinne, näennäinen sukupuolettomuus ja sovinnainen pukeutumiskulttuuri ovat johtaneet usein siihen, että naispoliitikot ovat neutraaleilla jakkupuvuillaan häivyttäneet pikemmin kuin korostaneet sukupuoltaan. Marin on rikkonut poliittisen johtajuuden tapoja”, tutkijat Heini Kinnunen, Emma Lamberg ja Hanna Ylöstalo kirjoittivat Politiikasta-lehdessä viitaten repun ohella myös Marinin asuvalintoihin yleisemmin.
”Vaikka arkiset kuvat politiikasta voivat tehdä ministereistä ja politiikasta lähestyttäviä, ne voivat samalla epäpolitisoida puoluepolitiikkaa”, he sanovat.
Tutkimus: Miesten itsemurhat vähenivät Ruotsissa, kun erektiolääkkeet halpenivat - Tiede | HS.fi
Anti-gender-liike pyrkii heikentämään naisten sekä vähemmistöjen oikeuksia ja häiriköi sateenkaarijärjestöjä – Seta: "Valtaa ja rahaa vaikuttaa"
Anti-gender-liikkeeseen kuuluu muun muassa äärioikeistoa ja uskonnollisia tahoja. Niiden yhteinen keksitty vihollinen on "gender ideologia", jonka väitetään romuttavan perinteiset perhearvot.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavat Trasek ry ja Seta, sekä osa tutkijoista ovat huolissaan anti-gender-liikkeestä, joka pyrkii heikentämään naisten sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia.
Anti-gender-toimijoita yhdistää Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkimuksen yliopistonlehtori Tuija Saresman mukaan konservatiiviset arvot, eli niin sanottu perinteinen perhemalli, heteroseksuaalinen avioliitto ja ajatus siitä, että sukupuolia on vain kaksi: mies ja nainen.
– Anti-gender-liikkeeseen kuuluu äärioikeistoa ja kristillisiä tahoja. Monien tausta on herätysliikkeissä, erityisesti evankelisissa herätysliikkeissä, Saresma sanoo.
Näiden tahojen yhteinen keksitty vihollinen on gender-ideologia, johon anti-gender-toimijat niputtavat niin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet kuin sukupuolineutraalin kasvatuksen
Saresman mukaan gender-ideologian esitetään muun muassa vievän perinteisen perheen merkityksen ja kieltävän lapsien olevan joko tyttöjä tai poikia.
Gender-ideologiasta on puhunut muun muassa Päivi Räsänen KD-lehden artikkelissa, jossa hän ilmaisi huolensa siitä, miten ideologialla pyritään vaikuttamaan lasten maailmankuvaan kouluissa ja päiväkodeissa sukupuolia häivyttämällä ja normalisoimalla samaa sukupuolta olevien suhteet.
– Ei ole olemassa mitään gender-ideologiaa. On todella ihmeellistä, että voidaan perustaa tällainen liikehdintä keksityn asian vastustamiseksi. Se on ollut kuitenkin yllättävän tehokasta ja levinnyt maasta toiseen, Saresma sanoo.
Valheita sateenkaariväestä
Uhkaavampi ja järjestäytyneempi. Niin anti-gender-liike eroaa Setan ja Trasekin mukaan muista heidän toimintaansa vastustavista tahoista.
Sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavan Trasekin hallituksen puheenjohtaja Kasper Kivistö kertoo, että anti-gender-liike vaikuttaa heidän toimintaansa erityisesti väärää tietoa levittämällä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
– Anti-gender-toimijat perustavat some-tilejä, joissa he esiintyvät sateenkaarijärjestöinä ja jakavat väärää tietoa.
Sellaista on esimerkiksi valheet sukupuolenkorjaukseen liittyvien hoitojen haittapuolista tai yhdistyksen ajamien arvojen vääristely. Yksi esimerkki on sukupuolisensitiivinen kasvatus.
Trasek puhuu esimerkiksi siitä, että kouluissa pitäisi olla sukupuolisensitiivisiä pukeutumistiloja ja ymmärtää sukupuolen moninaisuus. Kivistön mukaan anti-gender-toimijat vääntävät viestin niin, että sukupuolia ei saisi olla ja kaikkien pitäisi pukeutua harmaisiin säkkeihin.
Anti-gender-toimijat perustavat Kivistön mukaan myös satenkaarijärjestöjä ja esiintyvät niiden edustajina. Hän epäilee, että motiivina on hankkia tietoa ja pyrkiä aiheuttamaan eripuraa yhteisön sisälle.
Trasekille tulee säännöllisesti yhteydenottoja, joissa ehdotetaan kansainvälistä yhteistyötä. Kivistö kertoo, että usein on vaikea selvittää, ovatko tahot oikeita vai onko kyseessä feikkijärjestö.
– Tällainen toiminta tekee työn tekemisestä ahdistavaa ja hieman pelottavaakin. Se aiheuttaa luottamuspulaa ja järjestöjen aitouden selvittely vie aikaa.
Myös Seta joutuu oikomaan valheita, joita anti-gender-toimijat levittävät.
Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamon mukaan yksi piirre sateenkaari-ihmisten oikeuksia vastustavien tekemisessä on viime vuosina ollut, että viranomaisilta tivataan, miksi ne edistävät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia.
Shakespearen valinta
Nykyisin kysytään, millä pronominilla ihminen haluaa tulla kutsutuksi. Näytelmäkirjailija William Shakespearella oli tähänkin vastaus.
TELEVISIOSARJAN Scenes From a Marriage (HBO) ensimmäisessä jaksossa väitöskirjan tekijä on aloittamassa tutkimushaastattelua. Aivan ensimmäiseksi hän sanoo:
”Ensin muodollisuudet. Kertoisitteko pronomininne.”
”He, him, his”, haastateltava, akateeminen mies, sanoo.
”She, mmm”, hänen it-alalla johtotehtävissä työskentelevä puolisonsa aloittaa vähän epäröiden.
”She, her, hers”, mies auttaa.
SUOMESSAKIN on alettu tottua englanninkielisessä maailmassa nopeasti yleistyneeseen tapaan kertoa muille, millä pronomineilla he haluavat tulla kutsutuiksi. Sitä pidetään huomaavaisena esimerkiksi transihmisiä kohtaan.
Englannin kielessä ei ole sukupuolineutraalia hän-pronominia kuten suomessa. Uuden tavan avulla halutaan päästä eroon ihmisten automaattisesta jakamisesta she-naisiin ja he-miehiin nimen ja ulkonäön perusteella.
Mutta miksi halutusta pronominista ilmaistaan sekä nominatiivi että akkusatiivi ja usein vielä genetiivikin? Miksei vain she tai he?
Ehkä näin halutaan varmistaa, että kaikki osaavat taivutusmuodot eivätkä sekoile niissä. Ovathan jotkut uusista sukupuolineutraaleista pronominiehdotuksista, kuten ey/em/eir, ainakin vielä hankalia.
MONET sellaiset, jotka eivät tunne olevansa she tai he, valitsevat nyt pronomineikseen they/them/theirs.
Monikon kolmatta persoonaa on siis alettu käyttää myös yksikössä. Sanakirjakustantaja Merriam-Webster valitsi theyn vuoden sanaksi vuonna 2019.
Englannissa on ennenkin ollut sukupuolineutraaleja pronomineja. Ze, thon, ou, phe ja heer tunnettiin ainakin 1800-luvulla.
Instagram tarjoaa käyttäjiensä pronomineiksi nyt muun muassa vaihtoehtoja they, xe, ve ja fae.
Näistä Shakespearen (1564–1616) valinta oli they.
Vihreiden Atte Harjanne myöntää, että ministerijako harmittaa: Tilanne voi ulospäin näyttää ”aika hurjalta ja kurjalta”, hän sanoo
Vihreiden varapuheenjohtaja Atte Harjanne sanoo tukevansa maanantaina tehtyjä ministerivalintoja. Kokemuksen korostaminen oli hänestä valinnoissa tärkeää. ”En koe, että olisin mitenkään sivussa”, Harjanne sanoo.
VIHREIDEN varapuheenjohtaja, kansanedustaja Atte Harjanne myöntää olevansa harmissaan siitä, ettei hän tullut valituksi ministeriksi maanantaina, kun vihreät järjesteli ministeriryhmäänsä.
Samalla Harjanne sanoo tukevansa tehtyjä ratkaisuja. Hän ei myöskään koe, että puoluekokouksen hänelle antamaa mandaattia olisi sivuutettu.
Harjannetta pidettiin yhtenä vahvana ministeriehdokkaana puolueen puheenjohtajan Maria Ohisalon jäädessä perhevapaalle. Yksi syy oli, että hän sai eniten ääniä, kun puoluekokous valitsi puolueelle varapuheenjohtajat syyskuun puoluekokouksessa.
”Juu, harmittaa. Mutta tämä on perusteltujen päätösten lopputulos ja olen ollut niitä itsekin tekemässä ja tukemassa. Tässä yhtälössä salkku minulle ei osunut yksiin parhaan kokonaisuuden kanssa, vaikka tehtävään valmis olisin ollut. En koe, että olisin mitenkään sivussa”, Harjanne sanoo.
Hän sanoo korostaneensa samalla itse, että tilanne voi näyttää ulos päin ”aika hurjalta ja kurjalta” ja että se on hyvä puolueessa tiedostaa.
”Ymmärrän, että ulos päin voi näyttää siltä, että oikeistoliberaali mies sai paljon kannatusta puoluekokouksessa ja nyt häneltä suljetaan ovia toisensa jälkeen, vaikka asia ei niin olekaan. Edes minun sanomiseni eivät välttämättä vakuuta tästä kaikkia. Meidän pitääkin puolueena näyttää linjassa, tekemisissä ja viestissä kautta linjan, ettei asia ole näin.”
VIHREÄT teki maanantaina puolueen eduskuntaryhmän ja puoluevaltuuston yhteiskokouksessa ministerivalintoja, koska puolueen puheenjohtaja, sisäministeri Ohisalo jää vanhempainvapaalle myöhemmin tänä vuonna.
Puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Emma Kari valittiin ympäristöministeriksi. Ohisalo palaa tälle paikalle vanhempainvapaaltaan. Sisäministeriksi siirtyy nykyinen ilmasto- ja ympäristöministeri Krista Mikkonen.
Jo aiemmin Ohisalon sijaiseksi puoluejohdossa valittiin kansanedustaja ja puolueen tuore varapuheenjohtaja Iiris Suomela.
Harjanne oli ensisijaisesti halukas sisäministeriksi. Maanantain kokouksessa häntä ehdotettiin kuitenkin myös ympäristöministeriksi, minkä äänestyksen hän hävisi selvästi. Harjanne sai vain yhden äänen.
Sisäministeriäänestyksestä hän vetäytyi ennen äänestystä kuten myös puolueen varapuheenjohtaja Hanna Holopainen.
Puolueessa oli näkemystä, etteivät kaikki ministerit voi tulla Helsingistä, mihin Harjannekin yhtyi. Niin ulkoministeri Pekka Haavisto kuin Kari ja Ohisalokin ovat Helsingistä.
VIHREIDEN VALINNAT ja Harjanteen jääminen ilman ministerin paikkaa herättivät maanantaina ja tiistaina esimerkiksi sosiaalisessa mediassa jonkin verran keskustelua. Erityisesti vihreiden ulkopuolelta asiaan kiinnitettiin huomiota.
HS:n soittokierroksen perusteella vihreät itse kokivat maanantain kokouksen verraten hyvähenkisenä, vaikka tiukkaa keskustelua käytiin. Valintojen ei uskota jättäneen suuria railoja puolueeseen.
Useampi vihreä korostaa, että valinnoissa painotettiin lopulta erityisesti kokemusta.
Emma Kari on puolueen kokeneempaa kaartia, toisen kauden kansanedustaja ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Kari on koulutukseltaan ympäristötieteen maisteri, mitä pidettiin myös etuna ilmasto- ja ympäristöministeriyttä ajatellen.
Karin uskotaan tuovan ”vääntövoimaa” esimerkiksi keväällä edessä oleviin mahdollisesti hankaliin hallituksen ilmastokeskusteluihin, kuten Ohisalo muotoili maanantain kokouksen jälkeen. Ohisalon paluun ympäristö- ja ilmastoministeriksi uskotaan puolestaan tuovan näkyvyyttä puolueelle tärkeille teemoille.
Pääkirjoitus: Vihreiden ministerivalinnoista jäi sekava kuva
Vihreiden ministerivalinnat jättivät sekavan kuvan, miten puoluetta käytännössä johdetaan puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalon vanhempainvapaan aikana. Jälkipuheita herättänee myös se, miten puoluekokouksessa vahvan kannatuksen saanut Atte Harjanne syrjäytettiin ministerivalinnoissa.
Vihreät sopi maanantai-iltana pitkässä kokouksessaan, miten puolue hoitaa sijaisjärjestelynsä puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalon noin puolen vuoden vanhempainvapaan aikana.
Jo aikaisemmin vihreät ehtivät sopia, että varapuheenjohtaja Iiris Suomela hoitaa puolueen puheenjohtajan tehtäviä. Nyt päätettiin, että eduskuntaryhmän puheenjohtaja Emma Kari siirtyy ilmasto- ja ympäristöministeriksi Krista Mikkosen paikalle, joka siirtyy puolestaan sisäministeriksi. Kun Ohisalo palaa perhevapaaltaan, hän ei palaa sisäministeriksi, vaan ilmasto- ja ympäristöministeriksi.
Puolueen sijaisjärjestelyjä voi arvioida monella mittatikulla. Ennen sijaisvalintoja keskusteluun nousivat muun muassa sukupuoli ja alueellinen edustavuus.
MIESPOLIITIKON NÄYTTÄÄ olevan nykyään vaikea edetä vihreässä liikkeessä. Syyskuun puoluekokous antoi vahvan tuen varapuheenjohtajaksi valitulle helsinkiläiselle ensimmäisen kauden kansanedustajalle Atte Harjanteelle. Mutta varsinaisessa ministeripelissä ”vihreäksi oikeistolaiseksi” leimatulla Harjanteella ei ollut mitään mahdollisuuksia. Valinta on epäilemättä Harjanteelle pettymys, sillä hän halusi ministeriksi ja teki sen tiettäväksi.
Valinnan teki vihreiden puoluevaltuuskunta ja eduskuntaryhmä. Esimerkiksi 20 hengen eduskuntaryhmässä istuu vain kolme miestä. Kun ilmasto- ja ympäristöministeri paikasta äänestettiin, Emma Kari tuli valituksi saatuaan heti yli puolet annetuista äänistä, yhteensä 33. Mikkosen jatkoa kannatti 28 päättäjää, mutta Harjanne sai vain yhden äänen.
VALINTOJA PERUSTELTIIN alueellisuudella eli sillä, etteivät kaikki ministerit voi olla Helsingistä, varsinkaan tammikuun aluevaalien aikana. Krista Mikkonen sai jatkaa, koska on Joensuusta.
Yhtä kaikki, puoleen nykyinen julkinen kuva vahvistui, kun Harjanne jätettiin yksin yhden äänen varaan.
KUNTAVAALITAPPION jälkeen vihreiden gallupkannatus on vakiintunut alevireisesti kymmenen prosentin tuntumaan. Puolue yritti profiloitua syyskuun budjettiriihessä, mutta kannatuksessa se ei näkynyt. Se, että Ohisalo palaa nimenomaan ympäristöministeriksi vaalikauden loppuvaiheessa kertoo, että puolue aikoo panostaa jatkossakin hallituksessa erityisesti ilmastokysymyksiin.
Vihreiden kierrätys jätti hiukan sekavan kuvan puolueesta. Esimerkiksi Krista Mikkonen istutettiin sisäministeriksi vastoin hänen toiveitaan. Puheenjohtajien ydinryhmässä eli hallitusviisikossa vihreitä edustaa puolestaan Emma Kari, joka on ministerinä vain puoli vuotta. Suomela hoitaa puoluetta ulkona hallituksesta.
Käytännössä vihreiden johtokuvio on nyt niin monissa käsissä, että vastuunkantajat voivat olla hukassa.
Kolumni: Valkoinen heteromies on vihreissä ongelmajätettä
Sanna UkkolaVihreät veti maton Atte Harjanteen alta – nuoret vihaiset naiset astuvat framille. Samalla puolue jatkaa itsensä maalaamista nurkkaan, kirjoittaa Sanna Ukkola.
Enpä haluaisi olla vihreiden varapuheenjohtaja Atte Harjanne juuri nyt. Harjanne on saanut märän rätin kasvoilleen jo kaksi kertaa kymmenen päivän sisällä – täydellinen julkinen nöyryytys, puukko selkään ja matto jalkojen alta.
Lohdutuspalkkioksi Harjanteelle tarjotaan paikkaa eduskuntaryhmän puheenjohtajana, elleivät maailmankirjat ole aivan sekaisin. Muu näyttäisi jo työpaikkakiusaamiselta.
Ryhmyrin pesti aukeaa nyt, kun Emma Kari nousee ympäristöministeriksi – mutta tietenkään ryhmyri ei ole mikään ministeri. Ei ole samanlaista valtaa, ei vitossarjan Bemaria, ei erkkareita, ei mitään.
Törmäsin Atte Harjanteeseen alakerran K-marketissa viikko sitten. Hän oli sattumoisin juuri törmännyt Osmo Soininvaaraan – kassalla seisoi kaksi vihreää miestä ja minä. Päivittelin miehille huhuja, joiden mukaan Harjanne ollaan jättämässä sivuun myös ministerivalinnoissa ja sanoin, että lähtisin itse vetämään puolueesta ja vähän vikkelään, jos olisin Harjanteen saappaissa. Harjanteen pokka piti; hän naureskeli eikä millään tavalla näyttänyt jännittävänsä tulevaa valintaa, eihän hän voisikaan sitä toimittajalle myöntää.
Mutta voi kuvitella, että pinnan alla upseerin veri kuohuu. Taannoisessa puoluekokouksessa Harjanne valittiin varapuheenjohtajaksi suurimmalla äänimäärällä. Siksi näytti selvältä, että Harjanne valittaisiin puheenjohtajan sijaiseksi Maria Ohisalon äitiysloman ajaksi.
Mutta ei. Puoluekokouksen kannatuksella pyyhittiin pöytää.
Demokratiasta juhlapuheissaan jauhava puolue-eliitti sivuutti suvereenisti kentän äänen, ja puheenjohtajan sijaiseksi valittiin nuori vihainen nainen, punavihreä feministi Iiris Suomela, joka tunnetaan kärkkäistä lausunnoistaan ja polarisoivasta tyylistään.
“Iiris ja Emma (Kari) eivät suostu kommunikoimaan erimielisten kanssa. Heidän kommunikaationsa on vihamielistä. He eivät ole missään mielessä sillanrakentajia, (aatteellisen) hygienian vaatimus on jopa yliampuvaa”, eräs pitkän linjan vihreä kuvaa.
Selitykseksi Harjanteen syrjäyttämiselle tarjottiin sitä, että aluevaalit ovat tulossa ja Harjanne on Helsingistä. Selitys ontuu kuin kolmijalkainen spanieli. Maria Ohisalo on itsekin helsinkiläinen ja olisi vetänyt kampanjan joka tapauksessa ilman äitiyslomaa.
Harjanne kertoi useaan otteeseen olevansa käytettävissä pätkäpuheenjohtajaksi, mutta keskustelujen jälkeen taipui itsekin tukemaan Suomelaa tehtävään.
“Atte oli liian kiltti, hän väisti ja jousti. Valinnat menivät pala palalta siihen, että häntä ei lopulta valittu mihinkään. Hän oli se kiltein pala, joka on suostunut väistymään”, toinen lähde kuvaa.
Ulospäin näyttää siltä, että Atte Harjanne on liian oikeistolainen, liian markkinatalousmyönteinen ja niin, liian mies punavihreälle puolue-eliitille.
“Olettaisin, että he halusivat säilyttää puheenjohtajan naaman naispuolisena”, kolmas vihreiden sisäpiiriläinen arvioi.
Harjanne jäi nuolemaan näppejä myös ministerivalinnoissa, kun Emma Kari nousi ympäristöministeriksi ja Krista Mikkonen siirtyi sisäministeriksi. Näissä valinnoissa painoi toki myös kokemus ja maantiede. Jos Harjanne olisi valittu ja Krista Mikkonen syrjäytetty, kaikki kolme ministeriä olisivat olleet Helsingistä. Joensuulainen Mikkonen vyörytti kulisseissa läpi ajatusta, että yhden ministerin täytyy tulla muualta.
“Krista tarttui tähän ajatukseen vahvasti eikä väistynyt. Hän kävi kulisseissa kovan kampanjan, että hänellä pysyisi ainakin jokin ministerinpaikka”, sisäpiirilähde kuvaa.
Lisäksi ongelmana pidettiin sitä, että eduskuntaryhmän kolmesta miehestä kaksi ei voi olla ministereitä. Pekka Haaviston syrjäyttäminen ei tule kysymykseen.
Reeta halusi vaihtoehdon Tinderille ja kehitti someen rakkausruletin: "Kyllä tälle näytti olevan tarvetta"
Reeta kyllästyi Tinderissä vallitsevaan pinnallisuuteen, matchien keräilyyn ja kesken keskustelun katoaviin deittikumppaneihin. Hän päätti kehittää Roulette of Love & Lustin korvaajaksi suositulle deittisovellukselle.
Match, viestittely, ihastuminen – ja keskustelukumppanin täydellinen katoaminen. Siinä monille tuttu kokemus deittisovelluksista.
Reeta Rautavirta haluaa enemmän.
– Tinder on niin pinnallinen ja kaikki sitä sen takia vähän haukkuvatkin, hän pohtii puhelimessa.
Koulutukseltaan Reeta on seksuaalikasvattaja. Ammattinsa näkökulmasta hän on pohtinut myös deittisovelluksia. Niissä hän on itsekin viettänyt tunnin jos toisenkin.
– Sovelluksista Tinder on se suurin, siellä siis on eniten käyttäjiä, mutta ei Tinder mielestäni ole ollenkaan paras. Siellä pelataan paljon vain ulkonäöllä ja raflaavilla vitseillä. Ihmisestä ei oikein saa mitään kiinni.
Koska varteenotettavia vaihtoehtoja Tinderille on toistaiseksi vähän, Reeta päätti itse kehittää sellaisen. Syksyllä 2021 hän lanseerasi deittailumahdollisuuden omalla tilillään Instagramissa.
Roulette of Love & Lust korvaajaksi Tinderille
Jaan teidän deittiprofiilit postauksessa + feedissä. Sitten teistä kiinnostuneet slaidaa DMään.
Niin yksinkertaisesti toimii Reetan keksimä Roulette of Love & Lust.
Osallistuja lähettää Reetalle kuvansa ja muutamia tietoja itsestään. Reeta muokkaa kuvat kuvapohjaan ja julkaisee sitten ilmoituksen tilillään. Pyörää ei siis olla keksimässä uudelleen.
– Sivuni deittiprofiilithan eivät ole yhtään sen syvällisempiä kuin Tinderissä, mutta niistä pääsee ihmisen omalle Instagram-tilille, jossa voi nähdä enemmän vaikkapa hänen harrastuksiaan ja tyyliään. Kuulla ihmisen ääntä ja nähdä hänen ilmeitään, Reeta sanoo.
Kymmenen profiilin idea paisui pikavauhtia
Idea perustuu löyhästi amerikkalaiseen Let's fucking date -tiliin, jonka nimi tarkoittaa suomeksi jotakuinkin nyt v*ttu treffaillaan. Tilillä käydään sokkotreffeillä, joita katsojat saavat seurata. Seuraajia on kymmeniä tuhansia.
Myös Reetan ruletti on todellakin lähtenyt pyörimään.
– Ajattelin kokeilla kerran, jos saisin vaikka kymmenen profiilia julkaistavaksi. Nythän niitä on kymmeniä jo jonossa, ja 30 julkaistunakin. Kyllä tälle näytti olevan tarvetta, Reeta naurahtaa.
– Mielestäni se kertoo, ettei Tinderissä ole enää mitään uutta, ehkä kaivataan sille vaihtoehtoa. Miksi juuri minun profiiliini? Ehkä siksi, että seuraajani ovat aika kiinnostuneita feminismin kysymyksistä ja seksuaalisuudesta yleisemmin. Ehkä seuraajistani siis löytyy heille sopivia, omanlaisia ihmisiä.
"Tinderissä peli on sitä, että kerätään mahdollisimman paljon ihmisiä"
Typistetysti voisi sanoa, että Tinderissä tärkeintä on naama. Jos ulkonäkö ei miellytä, matchia ei synny. Se vaivaa Reetaa.
– Toivoisin, että deittikulttuurissa enemmän kerrottaisiin sitä, mitä hakee. Kerrottaisiin omista arvoista, elämäntyylistä. Ettei oltaisi vain kuvien varassa, hän pohtii.
Toki kuvatkin ovat tärkeintä. Reeta näkisi mieluiten hymyilevät, hyvin valaistut kasvot ympäristössä, joka sekin voisi kertoa omanlaistaan tarinaa ihmisen elämäntyylistä tai harrastuksista.
– Deittiprofiilin kannattaisi kertoa mahdollisimman paljon sinusta ihmisenä. Eihän se tarkoitus ole kerätä mahdollisimman paljon matcheja, vaan löytää muutamia ihmisiä, jotka ovat sopivia juuri sinulle. Tuntuu, että Tinderissä peli on sitä, että kerätään mahdollisimman paljon ihmisiä viestiteltäviksi, mutta eihän deittailu niin kannata. Pitäisi puhutella pienempää määrää ihmisiä, Reeta pohtii.
Ensihoitoa opiskeleva Jasmine tienaa parhaimmillaan tonnin illassa seksityöllä – ystävän ehdotus muista hommista saa napakan tyrmäyksen
Illan tv-dokumentissa haastatellaan opiskelijoita, jotka ovat päätyneet rahoittamaan elämistään erilaisilla seksitöillä.
JOKA kahdeskymmenes brittiopiskelija tekee seksityötä ja rahoittaa opintojaan sillä. Yksi heistä on Tom, 19, joka näyttää aivan tavalliselta fysiikan opiskelijalta. Koska opinnot ja eläminen maksavat sekä silmälasitkin hajosivat, Tom päätyi seksityöhön.
– Työskentelen seuralaisena ja harrastan seksiä maksua vastaan, kertoo Tom TV2:n sunnuntai-illan dokumentissa Opiskelija ja seksityöläinen.
Hän kertoo saaneensa jo aamusta kaksi tilausta. Toisesta hän kieltäytyi, koska asiakkaaksi mielivä 56-vuotias on ”liian vanha”.
Muotisuunnittelua opiskellut Carly Rae päätyi myös 19-vuotiaana seksityöhön. Hän maksoi elantonsa nettikameratyöllä ja on sieltä päätynyt pornotähdeksi.
– Hain satoja töitä, kaupan töitä, baaritöitä. Deittisivustolla tapaamani mies suositteli minulle seksityötä. Rahani olivat lopussa ja oli tärkeää saattaa opinnot loppuun.
Tätä nykyä 25-vuotias Carly Rae tekee pornoa ystävänsä Roon kanssa. He muuttavat olohuoneensa studioksi, käsikirjoittavat tarinan ja kuvaavat kaiken itse.
– Mitä vähemmän vaatteita, sitä enemmän työtä, Carly Rae hymyilee.
Ohjelmassa tutustutaan heidän lisäkseen ensihoitoa opiskelevaan Jasmineen, joka tienaa parhaimmillaan tonnin illassa keikistelemällä nettikameralle. Ystävä yrittää ehdottaa Jasminelle vaikka baarityötä.
– Minimipalkkani ei riittäisi tuolloin edes vuokraan, Jasmine vastaa.
Samaa työtä tekee laskentatoimen opiskelija 22-vuotias Jodie, joka selittää työtään äidilleen. Äiti kyselee, näkeekö Jodie asiakkaansa netin kautta.
– En halua. Keski-ikäiset penikset... Jodie pyörittää silmiään.
Seksityön riskit sivuutetaan ainakin ohjelman ensimmäisessä osassa täysin. Aika kritiikittömästi opiskelijat selittävät työstään. Opiskelijat pitävät sitä hyvänä tapana päästä käsiksi isoihin rahoihin, eivätkä tunnu ajattelevan sen enempää työnsä riskejä.
Heidän vanhempansa ja poikaystävänsäkin tuntuvat olevan kummallisesti sinut asian kanssa.
Opiskelija ja seksityöläinen -dokumentti TV2:ssa su klo 23.15.
Some-sensuuri sai Wienin museot luomaan Onlyfans-tilin
Esimerkiksi Facebook ja Instagram ovat poistaneet taideteoksia, jotka ovat sisältäneet alastomuutta.
Itävallan pääkaupunki Wienin matkailualan neuvosto on luonut tilin Onlyfansiin voidakseen vapaasti esitellä alastomuutta sisältäviä taideteoksia.
Koska moni sosiaalisen median alusta kieltää alastomuuden julkaisuissa eikä taideteoksia ole haluttu sensuroida, ratkaisuksi löytyi seksityöntekijöiden suosima Onlyfans-alusta.
Tilauksen saa tällä hetkellä kuukaudeksi kolmella dollarilla ja tilaajat saavat lisäksi joko pääsylipun museoon ihailemaan taideteoksia tai Vienna City Cardin, jolla voi käyttää julkista liikennettä ja pääsee edullisemmin museoihin.
Aiemmin wieniläismuseoiden sosiaalisen median julkaisuja paljasta naisvartaloa esittävistä teoksista on poistettu. Esimerkiksi vuonna 2018 Facebook poisti Wienin luonnonhistoriallisen museon yli 25 000 vuotta vanhaa kuuluisaa Willendorfin Venus -patsasta esittävän kuvan.
Kampanjan tarkoituksena on järjestäjien mukaan paitsi esitellä taidetta ja saada matkailijat kiinnostumaan Wienistä, myös lisätä tietoisuutta taiteen sensuroinnista, joka vaikeuttaa taiteilijoiden töiden esittelyä.
KU: Li Andersson syyttää perussuomalaisia ”juntin” mielikuvan luomisesta työläismiehille: ”Soini on tehnyt erittäin suuren karhunpalveluksen”
Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jussi Saramo harmittelee IS:lle, että ”elämäntapafiilistely” on ajanut politiikassa asioiden edelle.
PERINTEINEN duunaripuolue vasemmistoliitto on viimeisen vuosikymmenen aikana menettänyt runsaasti etenkin pienempien teollisuuspaikkakuntien äänestäjiensä kannatusta perussuomalaisille, jonka pitkäaikainen puheenjohtaja Timo Soini julisti aikoinaan olevan ”työväenpuolue ilman sosialismia”. Nykyisen puheenjohtajan Li Anderssonin johdolla vasemmistoliitto on profiloitunut imagollisesti entistä enemmän punavihreään, kaupunkilaiseen suuntaan.
Kesäkuun kuntavaaleissa vasemmistoliitto menestyikin hyvin Helsingissä mutta valtakunnallinen vaalitulos oli sen historian huonoin. Vetovoiman hiipuminen kiteytyi symbolisesti puolueen viimeiseen linnakkeeseen, tehdaspaikkakunta Kemiin, jossa vasemmistoliitto menetti kolme valtuustopaikkaa ja suurimman puolueen asemansa. Perussuomalaiset taas onnistui hankkimaan kolme lisäpaikkaa kaupunginvaltuustoon.
Koko maassa vasemmistoliiton kannatus jäi 7,9 prosenttiin, vaikka tavoitteet olivat kymmenen prosentin tuntumassa. Perussuomalaiset taas onnistui kasvattamaan kannatustaan peräti 5,6 prosenttiyksiköllä vuodesta 2017 vaaleista ja nousemaan 14,6 prosentin kannatuksella neljännelle paikalle aivan keskustan tuntumaan.
Vasemmiston äänenkannattajan Kansan Uutisten haastattelussa Andersson pohtii syitä puolueen tappioon teollisuuspaikkakunnilla sekä keinoja perussuomalaisten haastamiseen. Andersson korostaa, että tietyllä paikkakunnalla menestymiseen tarvitaan sellaisia ihmisiä, jotka pystyvät keräämään ääniä paikallisesti.
Anderssonin mukaan puolueen tulisi löytää entistä enemmän esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeen piiristä tulevia, nuoria ehdokkaita. Hän myös peräänkuuluttaa ”iskujoukkoa”, joka ottaisi tehtäväkseen haastaa perussuomalaisia työntekijäammateissa.
NYKYISESSÄ poliittisessa puheessa korostuvat henkilökohtaiset elämänvalinnat, kuten vaikkapa suhde lihansyöntiin tai autoiluun. Andersson sanoo Kansan Uutisten haastattelussa olevansa huolissaan siitä, kuinka perussuomalaiset pystyvät tällaisilla aiheilla määrittelemään suomalaisen duunarin sellaiseksi kuin haluavat.
– Kyllä me tarvitsisimme myös vasemmistolaisia ihmisiä, jotka sanovat julkisuudessa, että syön makkaraa, kuljen omalla autolla, mutta en silti vihaa maahanmuuttajia enkä ole sitä mieltä, että ympäristöä pitää tuhota. Sille viestille olisi kysyntää, hän muotoilee.
Anderssonin mielestä on tärkeää, että sekä vasemmistoliitossa että ay-liikkeessä toimii nimenomaan miehiä, jotka ilmaisevat ettei perussuomalaiset edusta heitä duunariäijänä. Perussuomalaisia ei hänen mukaansa pidä päästää kirjoittamaan historiaa sellaiseksi, jossa ainoastaan perussuomalaisten arvot ovat heidän arvojaan.
– Timo Soini on tehnyt erittäin suuren karhunpalveluksen suomalaiselle duunarille, kun on tehnyt hänestä juntin, mitä hän ei ole tai ole koskaan ollut. Kun katsoo työväenliikkeen historiaa ja toimintaa, niin SKDL:ssä sivistys oli vuosikymmeniä jotain sellaista, jota duunari arvostaa.
Kansan Uutisille Andersson korostaa tällaisten ihmisten olevan erittäin tervetulleita puolueeseen.
– Mutta perussuomalaisten luoman virheellisen duunarimieskuvan haastamiseksi tarvitaan niitä äijiä, jotka lähtevät liikkeelle. Minä en pysty tekemään sitä kenenkään puolesta.
Näkökulma: Ensitreffit alttarilla herätti ihmetyksen – miksi tavallinen perusmies ei kelpaa nykynaiselle?
Anna HopiLiian suurilla odotuksilla suhteen alku pilataan heti lähtökuoppiinsa, kirjoittaa toimittaja Anna Hopi.
Ensitreffit alttarilla -sarjassa keravalainen Karl joutui outoon tilanteeseen. Vasta valittu vaimo Venla alkoi harkita lähtöä Qatariin, eikä nähnyt tässä mitään ongelmaa, vaikka juuri oltiin sanottu papin aamen liiton aluksi. Ihastuneen Karlin pettymyksen vaimo tulkitsi miehiseksi epävarmuudeksi, ja pian alkoi kylmä pohjoistuuli puhaltaa orastavassa parisuhteessa.
Niin ikään helsinkiläinen automies-Miika sai pettyä, kun Tuulalla oli vielä Tinder päällä avioitumisen jälkeen. Vaimo ei nähnyt tässä ongelmaa, Miika sen sijaan ihmetteli, eikö toinen haluakaan yrittää aidosti.
Vaimot ovat päivitelleet Karlin ja Miikan odotuksia epärealistisina. Tv-katsojiltakin on tullut pyyhkeitä sosiaalisessa mediassa. Heidän maskuliinisuutensa on saanut kritiikkiä ja heitä kuvaillaan keskustelupalstoilla perässä vedettäviksi ja vaikeiksi.
Mutta oikeastaan miesten odotukset ovat katsojan näkökulmasta tavanomaisia tähän tv-formaattiin nähden. He lähtivät ohjelmaan, jossa ideana on suhtautua avoimesti ja ottaa vastaan asiantuntijan valitsema kumppani. Karl ja Miika eivät ole saaneet reilua mahdollisuutta – miksi?
Ongelma liittyy mielestäni nykynaisen odotuksiin. Treffikumppanilta ja puolisolta odotetaan suuria – siitä voi syyttää romanttisia komedioita, tv-viihdettä ja yhteiskunnan menestyspainotteista ilmapiiriä. Kulttuurissa ihannoidaan alfamiehiä ja -naaraita. Elämänsä haltuun ottava menestyjä on boss tai bosslady.
Nyt on trendikästä olla jotain muuta kuin tavallinen. Kulttuurissa on pinnan alla viesti: me olemme kaikki erityisiä. Ja tätä erityisyyttä täytyisi tuoda esiin eri tavoilla.
Ei siis ihme, että mieheyteen kohdistuu nykyaikana yhä suurempia odotuksia. Aiempina vuosikymmeninä riitti, että mies oli kunnollinen, kiltti ja rauhallinen, sekä toi perheelle leivän pöytään. Romantiikkaa ei välttämättä kaivattu ja junttimaisuus sallittiin – mies riitti sellaisenaan vajavaisuuksineen.
Nyt tällä uusromantiikan kaudella nykynainen haluaa alfamiehen, joka on kuin oman elämänsä James Bond: hyvännäköinen, raamikas, jännittävä, ottaa ohjat käsiinsä ja taitaa supliikin keskustelun ja tekee hurjaa, hyvätuloista uraa – mutta myös sitoutuu täysillä, itkee avoimesti, käpertyy tarvittaessa kotisohvalle ja tekee puolet kotitöistä.
Odotukset kuulostavat aika ristiriitaisilta ja kumppanivalinnalla taidetaan haluta upgreidata omaakin statusta. Harvoin suuret odotukset kohtaavat kuitenkaan käytännön elämässä todellisuuden kanssa. Liian suurilla odotuksilla suhteen alku pilataan heti lähtökuoppiinsa.
Suurten odotusten jälkeen pettyminen on tuttu teema aiemmiltakin Ensitreffit alttarilla -kausilta. Ennen häitä hehkutaan ja punastellaan ja luvataan olla avoimia, mutta alttarilla morsian pettyy.
Näin kävi Aliisalle, joka ei mieltynyt komeaan, mutta niin tavalliseen Esaan. Hänellä romahdus tuli jo alttarilla, kun jokin miehessä ei vastannut mielikuvia. Näin kävi Heidille, joka alkoi lupaavan alun jälkeen karsastaa mukavaa Oskaria. Rosallekaan ei kelvannut Eetu, jonka ruoan valmistaminen vei liian pitkään ja harkitseva tyyli ruokakaupassa otti pannuun.
Katsojalle jää väistämättä tunne, että oikeasti ollaan odotettu kiiltävähaarniskaista ritaria valkoisella hevosella, eikä perusmies vain riitä.
Toki miehetkin osaavat kehittää yli meneviä kumppanikriteerejä. Muistatteko vielä rahka-Petrin, joka halusi kuntoiluintoisen puolison ja tappelu syntyi siitä, voidaanko syödä kebabia vai ei? Tässäkin haettiin tavallisen Marin sijaan ehkä sellaista supernaista, joka pyöräilisi 20 km töihin päivässä ja söisi rahkaa ja ananasta atleettisen vartalon ylläpitämiseksi. Petrin morsiamen ainoa virhe oli se, että hän halusi ottaa vähän rennommin ja nauttia elämästä.
Puolustusvoimat yrittää nyt haalia lisää väkeä inttiin –B2-luokka käyttöön
Maavoimien komentaja Hulkko: ”Mitä useampi käy varusmiespalveluksen, sitä useammassa perheessä säilyy linkki asevelvollisuuteen”.
B2-luokka mahdollistaisi palvelukseen ottamisen hieman pienemmillä fyysisillä vaatimuksilla.
Komentaja Hulkko: ”Paikallispuolustuksessa tarvitaan jokaista soturia”.
Puolustusministeri Kaikkonen: ”Tämä on tärkeä uudistus. Esimerkiksi kyberpuolustuksessa on tarvetta tekijöille”.
Maavoimat on mukana selvittämässä uuden B2-palveluskelpoisuusluokan käyttöönottoa. Tarkoitus on, että yhä useampi suorittaa varusmiespalveluksen taistelu- tai tukitehtävissä.
B2-luokka mahdollistaisi palvelukseen ottamisen hieman pienemmillä fyysisillä vaatimuksilla.
– Paikallispuolustuksessa tarvitaan jokaista soturia. Vaikka ei olisi täydellisiä fyysisiä edellytyksiä, voi toimia vaikkapa informaatiopuolustuksen tehtävissä, maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Petri Hulkko linjaa.
Maavoimat kertoi maanantaina, että paikallisjoukoista kehitetään tulevina vuosina koko Suomen kattava verkosto, joka toimii osana paikallista yhteisöä, lähellä kansalaista ja yhteiskuntaa.
Tulevaisuudessa maavoimien operaatiot toteutetaan koko maan kattavilla suorituskykyisillä paikallisjoukoilla sekä ratkaisutaisteluun kykenevillä operatiivisilla joukoilla.
Alueellisista joukoista luovutaan vuoteen 2025 mennessä, ja paikallisjoukkojen tehtäväkenttään tulevat kuulumaan niin laaja-alaiseen vaikuttamiseen liittyvät tehtävät kuin vaativat taistelutehtävätkin.
B2-luokalla lisää naisia varusmiespalvelukseen
Uuden B2-palvelukelpoisuusluokan tavoitteena on lisätä edelleen myös varusmiespalvelukseen hakeutuvien naisten määrää.
– Tänä vuonna ennätysmäärä, yli 1600 naista haki varusmiespalvelukseen. Olemme hyvällä tiellä, Hulkko toteaa.
Maavoimien varusmieskoulutusta on uudistettu viime vuosina.
– Palvelus on koettava mielekkääksi ja motivoivaksi. Ja mitä useampi käy varusmiespalveluksen, sitä useammassa perheessä säilyy linkki asevelvollisuuteen. Vapaaehtoisuuteen perustuvalla asevelvollisuudella Suomi ei pärjää, Hulkko sanoo.
Myös korona-ajan kokemukset arvioidaan ja parhaat opit otetaan käyttöön.
– Pitkä maastojakso on ollut koulutuksellisesti tehokas sekä varusmiesten että kouluttajien mielestä. Voimme säilyttää tietyissä koulutusjaksoissa mahdollisuuden pidemmille maastoharjoituksille, Hulkko sanoo.
Kolumni: Sinkkunaisia syytetään maalle jämähtäneiden poikamiesten ongelmista – ja se on väärin
Jonna JoutsenOlen kyllästynyt siihen, että kaupungissa asuvia sinkkunaisia syytetään siitä, että maalla asuville poikamiehille ei löydy puolisoa. Maajussit voisivat katsoa itse peiliin, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Jonna Joutsen.
Olen ihminen, joka pyrkii kehittämään itseään kaikin tavoin, kasvamaan henkisesti ja menemään unelmiaan kohti. Tämän vuoksi olen ennemmin yksin kuin huonossa suhteessa. Ja sekös häiritsee monia.
Suomalaisen sinkkukeskustelun vakioteema on vastakkainasettelu kaupungissa elävien naissinkkujen ja maaseudulla elävien vapaiden miesten välillä. Tytöt lähtevät kaupunkeihin opiskelemaan, pojat jämähtävät kotipaikkakunnilleen.
Tätä sukupuolten kohtaanto-ongelmaa on veivattu vuosikaudet, ja yhä tänäkin päivänä miesten emännänlöytämisvaikeudet kääntyvät keskustelussa naisten syyksi.
Keskustelupalstoja selaamalla löytää lukuisia avautumisia, joissa miehet valittavat katkerina sitä, kuinka naiset eivät halua muuttaa metsän keskelle. Ihan vähän aikaa sitten Aamulehden näkökulmassa pohdittiin syitä sille, miksi nykynaiset jättävät synnyttämättä. Jutun mukaan se, ettei maalla eläville, lisääntymisikäisille miehille ei ole “tarjolla” kumppania, oli yksi syy kotimaan lapsikadolle.
Elämässä harva asia tipahtaa nenän eteen automaattisesti. Sen, että naiset repäisevät itsensä synnyinseudultaan, lähtevät kehittämään itseään ja näkevät hurjasti vaivaa uransa ja vaurastumisensa eteen, pitäisi olla vain ja ainoastaan hyvä juttu. Sivistys, työnteko ja innovaatiot tuovat veroeuroja yhteiseen kassaan.
Se, että naiset olisivat valintojensa vuoksi syyllisiä paikoilleen jämähtäneiden miesten sinkkuuteen hämmentää, tekee surulliseksi ja tuntuu yhtä raikkaalta kuin papan pieru.
Minulle itselleni syrjäseudun Jape ei todellakaan ole houkutteleva match, sillä minulla ja Japella tuskin on mitään yhteistä – ei vaikka Jape kuinka tykkäilisi Instagram-kuvistani.
Kun itse haastaa itseään jatkuvasti, sitä toivoo potentiaaliselta kumppanilta samanhenkistä asennetta. Japen kohdalla voidaankin ehkä perustellusti kysyä, millaiset tulevaisuudensuunnitelmat on ihmisellä, jonka oma elämänpiiri on jämähtänyt kymmeniksi vuosiksi mukavuusalueelle, oman kodin, työn ja paikallisen Prisman välille?
Parisuhteeseen päästäkseen kaikkien ei tietenkään tarvitse olla kaupungissa asuvia, tulosta puskevia menestyjiä, mutta kaipaisin keskusteluun sekä realismia että tasa-arvoisempaa ajattelua. Naisilla on oikeus tiedostaa oma arvonsa ja toivoa kumppania, joka arvostaa heidän urahaaveitaan ja tulevaisuudensuunnitelmiaan tasavertaisesti.
Emäntää erämökkiin haikailevien miesten ulostuloissa unohtuu nimittäin usein esimerkiksi se, minne tuleva puolisoehdokas työllistyisi. Ajatus siitä, että nainen uhraisi oman elämänsä ja muuttaisi syrjäseudulle vain lapsia kasvattamaan, on tänä päivänä naiivi ja epärealistinen, tai ainakin diili, jonka harva haluaa.
Nirsous tuntuu olevan sinkkunaisten perisynti - ja samalla miesten tekosyy omalle vaivannäön puutteelle. On helppo luovuttaa ja ajatella: Miksi panostaa, kun ei kuitenkaan kelpaa?
Näkökulma: Maajussi-Matti antoi äänen vauvakuumeiselle miehelle
Miia VatkaMyös Matti, 50, suoraan perunapellosta, voi sanoa haaveilevansa lapsesta, kirjoittaa toimittaja Miia Vatka.
Maajussille morsian -ohjelman tämän kauden kiinnostavin hahmo on eittämättä Matti.
Lemin perunanviljelijä ja torikauppias sai naiset jo Naantalin pikatreffeillä niin villeiksi, että mieheltä kyseltiin viidessä minuutissa muun muassa suutelutaidoista.
Sittemmin Matti on kohotuttanut kulmakarvoja ja aiheuttanut somepöhinää lapsihaaveillaan. Hän kun sattuu kärsimään valtavasta vauvakuumeesta.
Eipä siinä muuten mitään, mutta hänen morsmaikkunsa ovat vankasti keski-ikäisiä: nuorin 46-, vanhin 52-vuotias.
Itsekin kuulun niihin naisiin, jota Matin jälkeläisvänkäämiset raivostuttavat.
Jos minua, 46-vuotiasta lapsetonta, joku maajussi tai kuka hyvänsä viisikymppinen äijä tulisi vaatimaan lapsihaaveidensa täyttäjäksi, siis käytännössä kohduksi, vetäisin varmaan avokämmenellä.
Miten Matti kehtaa?
Yli-ikäiseltä lapsen kinuaminen on liki sama asia kuin jonkun elopainon arvostelu.
Parin viikon takaisessa Maajussille morsian -jaksossa Matista paljastui kuitenkin jotain perin inhimillistä.
Annukka sai kahdenkeskisillä treffeillään puristettua Matista tärkeän tiedon: Miestä on petetty ja tämän vuoksi luottamus horjuu. Syy sinkkuudelle ja samalla myös lapsettomuudelle selvisi.
Aloin tuntea suorastaan sympatiaa.
Näinhän se nykyään usein menee: Lapsenteko siirtyy ja siirtyy monesta eri syystä, mutta yksi niistä on petetyksi tuleminen.
Kun luottamus on kokenut kunnon kolauksen, uuden parisuhteen rakentaminen takkuaa. Tee siinä sitten lapsia, jos koko ajan pelkäät jääväsi yksin.
Yleensä tästä aiheesta avautuvat kolmi-nelikymppiset naiset. Mutta nyt ongelman lausuu ääneen keski-ikäinen maajussi, vieläpä televisiossa!
Eihän tässä voi kuin ihailla Matin rohkeutta.
Miesten vauvakuumeesta puhutaan edelleen ihan liian vähän.
Lisäksi luullaan, että tällaiset ”pehmoaiheet” ovat vain pääkaupunkiseutulaisten kuplaeläjien hapatuksia.
Mitä vielä!
Myös Matti, 50, suoraan perunapellosta, voi sanoa haaveilevansa lapsesta. Eikä siinä pohjimmiltaan ole mitään pahaa.
Se on sitten asia erikseen, kannattaako vauvoja vinkua enää viisikymppisiltä naisilta.
Kokoomusopiskelijat vaatii sukupuolineutraalia asepalvelusta
Nykyisen asevelvollisuuslain katsotaan väheksyvän naisia ja syrjivän miehiä.
Kokoomusopiskelijat pitää hallituksen esitystä asevelvollisuuslain muuttamisesta liian hienovaraisena ja vaatii kokonaisvaltaista asevelvollisuuden uudistamista sukupuolineutraaliin suuntaan.
Hallitus antoi esityksen lain muuttamisesta eduskunnalle tänään. Esityksen mukaan naisten vapaaehtoiseen palvelukseen hakemista aikaistettaisiin kuudella viikolla ja vapaaehtoista palvelusta keskeytysmahdollisuutta lyhennettäisiin 45:stä päivästä 30:n päivään palveluksen aloituksesta. Tarkoituksena olisi tuoda vapaaehtoisen asepalveluksen suorittavat naiset enemmän samanlaiseen asemaan asevelvollisten miesten kanssa.
– Maanpuolustus kuuluu kaikille ja edistyksellisen yhteiskuntamme yksi häpeätahroista on miehiä syrjivä ja naisia väheksyvä asevelvollisuus. Hienosäätö naisten vapaaehtoiseen palvelukseen on riittämätöntä, kun pitäisi uudistaa koko asevelvollisuus sukupuolineutraaliksi. Ketään ei tulisi kohdella kykenemättömänä puolustaa kotimaataan ainoastaan sukupuolensa perusteella, Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja Niina Hämäläinen sanoo tiedotteessa.
Kokoomusopiskelijoiden varapuheenjohtaja Eero Heikkilän mukaan nykyinen sukupuolen perusteella jaotteleva asevelvollisuus syrjii miehiä, koska ainoastaan heidän on pakko mennä palvelukseen.
– Se toisaalta myös väheksyy naisia, koska heidän panoksensa kelpaa vain “poikkeustapauksessa”. Sukupuolineutraali asevelvollisuus vähentäisi naisten ulkopuolisuuden tunnetta yhteisestä maanpuolustuksesta ja toisi puolustusvoimien käyttöön koko ikäluokan potentiaalin vain miesikäluokan sijaan, Heikkilä sanoo.
Kokoomusopiskelijoiden liittokokous hyväksyi viime vuonna asevelvollisuusmallin, joka perustuu sukupuolesta riippumattomaan asevelvollisuuteen sekä kyvykkäimpien ja motivoituneimpien valintaan kutsunnoissa. Asepalveluksen suorittaisi edelleen ikäluokasta vain osa, mutta sukupuolet olisivat tasa-arvoisessa asemassa Norjan mallia muistuttavalla tavalla.
– Hallituksella on nyt tilaisuus tehdä todellinen tasa-arvoteko. Oikeudenmukaisuuden lisäksi sukupuolineutraali asevelvollisuus lisäksi parantaisi kansallista maanpuolustustahtoa ja ottaisi käyttöön lisää kykyjä puolustusvoimien käyttöön. Tässä uudistuksessa olisi pelkkiä voittajia, Hämäläinen ja Heikkilä summaavat.
Lego ei enää myy "tyttöjen ja poikien leluja" – päätöksen taustalla karut tutkimustulokset
Lego ei enää jaottele lelujaan tyttöjen ja poikien leluihin.
Tanskalainen leluyritys Lego kertoi lokakuun puolessa välissä aikovansa poistaa sukupuolistereotypiat leluistaan. Yhtiön päätöksestä kertovat The Guardian ja CNN.
The Guardianin mukaan leluja ei enää luokitella tyttöjen ja poikien leluiksi. Legon verkkosivuilta ei voi enää hakea leluja sukupuolen perusteella.
Linjauksen syynä Legon teetättämä tutkimus
Legon päätöksen taustalla on yrityksen teetättämä tutkimus, jonka teki Geena Davis Institute. Tutkimuksessa havaittiin, että leikkiin ja tulevaisuuden ura-asioihin liittyy edelleen epätasa-arvoisia ja rajoittavia asenteita.
Tutkimusta varten haastateltiin lähes 7 000 lasta ja vanhempaa seitsemästä maasta. Haastateltavilta tiedusteltiin heidän näkemyksiään urasta, oppilaille järjestetystä vapaa-ajan toiminnasta sekä leluista.
Tutkimuksessa havaittiin, että tyttöjen itseluottamus oli lisääntymässä ja he olivat innokkaita osallistumaan erilaisiin aktiviteetteihin. Poikien kohdalla samaa ei kuitenkaan havaittu.
71 prosenttia tutkimukseen osallistuneista pojista pelkäsi joutuvansa pilkan kohteeksi, jos he leikkisivät leluilla, joita he kuvailivat tyttöjen leluiksi. Samaa pelkäsivät myös heidän vanhempansa. Vanhempia huolestutti enemmän se, että heidän poikiaan kiusattaisiin siitä, että he leikkivät tyttöjen leluiksi mielletyillä leikkikaluilla kuin että tytöt leikkisivät niin sanotuilla poikien leluilla.
Tyttöjä ja poikia rohkaistiin eri harrastusten pariin
Tutkimuksessa havaittiin muutakin: vanhemmat näyttivät kannustavan poikia enemmän esimerkiksi urheilun ja digitaalisten aktiviteettien pariin, kun taas tyttärille ehdotettiin herkemmin esimerkiksi tanssia tai pukeutumisleikkejä. Näihin aktiviteetteihin tyttöjä kannustettiin viisi kertaa todennäköisemmin kuin poikia. Leivonnan pariin heitä rohkaistiin kolme kertaa todennäköisemmin kuin poikia.
Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että valtaosa vanhemmista kuvitteli miehen monin tiettyihin ammatteihin riippumatta siitä, oliko heillä tytärtä vai ei. Sukupuolittuneet käytännöt mainittiin useimmiten, kun kyseessä oli sellainen ammatti kuin insinööri. Insinöörin 89 prosenttia vanhemmista kuvitteli enemminkin miehen kuin naisen ammatiksi. Myös urheilijat ja tieteenharjoittajat miellettiin viisi kertaa todennäköisemmin miehiksi kuin naisiksi.
Kiinassa lanseerattiin ”pluskokoinen poikabändi” – Taustalla valtionjohdon halu karsia mediasta ”feminiinisen näköiset miehet”
Kiinan viranomaiset julistivat syyskuussa televisio- ja radio-alalle uudet ohjeet, joiden mukaan lähetykset ”vulgaareista internet-julkkiksista” ja ”feminiinisen näköisistä miehistä” kiellettäisiin.
KIINALAISEN Produce Pandas -popyhtyeen sanotaan olevan maansa ensimmäinen ”pluskokoinen” poikabändi.
Yhtyeen imago on vastaus viime aikoina Kiinassa voimistuneeseen kritiikkiin julkisuuden henkilöiden ulkonäkökeskeisyydestä, kertoo BBC. Yleisöä ovat alkaneet kiinnostaa enemmän ”samastuttavat julkkikset”.
Kiinan valtionjohdolla on tosin myös näppinsä pelissä siinä, minkä näköisiä ihmisiä mediassa halutaan nähdä.
HEINÄKUUSSA 2020 aloittanut Produce Pandas esittää iloisia popkappaleita, joissa kannustetaan luottamaan itseensä.
”Älä pidättele itseäsi. Jos olet pulleampi, olet vetävämpi”, yhtye laulaa yhdessä hitissään englanninkielisestä käännöksestä suomennettuna. Kappaleen nimi on englanniksi Stand Up.
Bändin jäsen Ding kertoi BBC:lle, etteivät he voi kuitenkaan sanoa edustavansa ”erilaisia ihmisiä”.
”Me vain toivomme, että asenteemme saa ihmisissä aikaan hyviä viboja.”
Kiinassa bändin katsotaan purkavan nuorten ulkonäköpaineita, joista syytetään ennen kaikkea julkkiksia.
YKSI ASIA kuitenkin hämmentää erityisesti. Bändi brändää itseään ”pluskokoisena”, mutta kuvien perusteella jäsenet näyttävät aivan normaalipainoisilta.
BBC:n jutussa yhtye hehkuttaa saamaansa positiivista palautetta ja ”positiivisen energian välittämistä”.
”Saimme kerran kirjeen tytöltä, joka ei ollut kovin itsevarma. Hän oli pulleampi tyttö, jolla oli ollut joitain takaiskuja. Hän näki miten bändimme toimii, ja se piristi häntä ja lisäsi itseluottamusta”, yhtyeen jäsen Ding kertoi.
The Guardianin haastattelussa vuosi sitten bändi tosin toivoi, että jäsenissä nähtäisiin muutakin kuin ulkomuoto.
”Kikat eivät kestä: olemme päättäväisiä pitkäkestoisen uran tavoittelemisessa tiiminä”, bändin jäsen Husky kommentoi lehdelle.
Vihreät vaatii translain kiirehtimistä ja syyttää Krista Kiurua jarruttamisesta: ”Aikataulua on kaikessa hiljaisuudessa siirretty kuukausilla eteenpäin"
Vihreät nuoret hyökkäävät vahvasti myös pääministeri Marinia vastaan: ”On häpeällistä, että pääministeri Marin on saanut kunnian toimia Helsinki Priden virallisena suojelijana, mutta ei edistä transihmisten oikeuksia".
VIHREISSÄ on viimeisen vuoden sisällä kasvanut tyytymättömyys siihen, miten hitaasti perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) on edistänyt sosiaali- ja terveysministeriön (STM) puolella translain uudistusta.
Hallitusohjelman kirjauksen mukaan translakia on määrä uudistaa tällä hallituskaudella ja toukokuussa STM nimitti työryhmän valmistelemaan lakiuudistusta. Työryhmän oli tarkoitus antaa esityksensä eduskunnalle ensi vuoden helmikuussa, mutta aikataulu on nyt venynyt toukokuun lopulle.
Vihreissä onkin noussut huoli siitä, että esitystä ei saataisi tällä tahdilla voimaan kuluvan hallituskauden aikana. Luotto siihen, että Kiurulla olisi halua viedä asiaa eteenpäin, on matkan varrella karissut olemattomiin.
VIHREIDEN kansanedustajat Iiris Suomela ja Bella Forsgrén jättivätkin tiistaina toistamiseen kirjallisen kysymyksen uudistuksen etenemisestä.
– Translain uudistusta on odotettu jo liian pitkään. Esitys translain uudistamiseksi oli tarkoitus tuoda eduskunnalle helmikuussa, mutta nyt aikataulua on kaikessa hiljaisuudessa siirretty kuukausilla eteenpäin. Riskinä on, että jo myöhässä oleva translain uudistus ei pian ehdi enää toteutua tällä eduskuntakaudella , Forsgrén sanoo tiedotteessa.
Forsgrén ja Suomela kysyvätkin ministeri Kiurulta, aikooko ministeri tuoda hallitusohjelman mukaisen hallituksen esityksen eduskuntaan siten, että se ehditään hyväksymään vielä tämän eduskunnan aikana.
– Haluamme tällä kysymyksellä saada varmistuksen siitä, että translaki tulee varmasti eduskunnan käsittelyyn keväällä 2022. Laki on jo valmiiksi aivan liian myöhässä, eikä myöhästymisen varaa ole enää yhtään enempää, Suomela sanoo.
VIHREÄT nuoret hyökkää tiedotteessaan vahvasti myös pääministeri Sanna Marinia (sd) kohtaan.
– Ministeri Kiurun tulee noudattaa hallitusohjelmaa tai viime kädessä pääministeri Marinin tulee vaatia hallitusohjelman toteuttamista oman puolueensa ministeriltä, vihreät nuoret vaatii tiedotteessaan.
– On häpeällistä, että pääministeri Marin on saanut kunnian toimia Helsinki Priden virallisena suojelijana, mutta ei edistä transihmisten oikeuksia pääministerinä. Translakiuudistus ei voi odottaa, ja demariministereiden jarruttelun tulee loppua, sanovat vihreiden nuorten puheenjohtajat Peppi Seppälä ja Brigita Krasniqi.
Vihreät muistuttavat, että myös YK:n ihmisoikeuskomitea on antanut huhtikuussa Suomelle suosituksen translain uudistamiseksi.
FORSGREN ja Suomela jättivät samansuuntaisen kirjallisen kysymyksen aiheesta jo viime huhtikuussa.
Kiuru totesi tuolloin vastauksessaan, että vaikka tavoitteena oli, että translainsäädännöstä olisi annettu hallituksen esitys eduskunnalle vuoden 2020 aikana, myöhästytti korona prosessia.
– Valitettavasti Covid-19-pandemian leviämisen hillitsemiseen liittyvät lainsäädännön muutostarpeet sekä suositus- ja ohjeistustyö ovat kuluvan vuoden aikana vieneet ison osan sosiaali- ja terveysministeriön lainsäädäntöresursseista, eikä uudistusta ole vielä saatu eduskunnan käsiteltäväksi, Kiuru totesi.
Hän kuitenkin toteaa, että uuden translainsäädännön olisi tarkoitus tulla voimaan vuoden 2022 aikana.
TRANSNUORTEN oikeudet huomioivaa translain uudistusta vaativa Oikeus Olla -kansalaisaloite on käsittelyssä eduskunnan täysistunnossa torstaina 28.10. Aloite keräsi yhteensä 68 374 allekirjoitusta.
Biologian osuutta sukupuolessa ja seksissä ei kannata kiistää
Hyvän asian takia moni on hiljaa hyväksynyt oudot ajatusrakennelmat.
BRITANNIAN yleisradioyhtiö BBC kertoi tiistaina, kuinka jotkut transnaiset ovat painostaneet lesboja seksiin syyttäen heitä transfobisiksi, elleivät he suostu. Uutinen oli niin korni, että epäilin ensin joutuneeni valeuutissivustolle.
Yksi jutussa haastatelluista lesboista sanoo tuntevansa vetoa vain biologisiin naisiin. Koska hän ei ole halunnut seksiä eikä suhdetta muunlaisten naisten kanssa, häntä on haukuttu myös genitaalifetisistiksi, perverssiksi ja terfiksi (transihmiset ulos sulkevaksi radikaalifeministiksi).
Johtava ajatus on, että transnaiset pitää käsittää joka suhteessa naisiksi ja lesbojen pitää siis olla valmiita deittailemaan heidän kanssaan. Muutoin he syrjivät toista vähemmistöä. Mikäli naisen penis sammuttaa kiinnostuksen, kyse on transfobiasta.
Jotkut haastatelluista olivat tunteneet syyllisyyttä ja yrittäneet mukautua vaatimukseen, mutta kokemus oli ollut kuin eheytyshoidossa. Yksi kertoi uhkailusta ja raiskauksesta.
Useimmat transihmiset eivät varmaankaan syyllisty tällaiseen. Jutun kirjoittaja sanoo, että ilmiön yleisyyden hahmottaminen on vaikeaa, mutta olematon se ei ole. Samanlaista argumentointia löytyy Twitteristä suomalaisiltakin transaktivisteilta.
OLIN luullut itsestään selväksi, että jokaiselle kuuluu täydellinen vapaus kieltäytyä seksistä kenen tahansa kanssa. BBC:n mukaan jopa Britannian suurin LBGT-järjestö Stonewall opastaa silti pohtimaan, ohjaavatko ennakkoluulot mieltymyksiäsi, jos huomaat sulkevasi pois deittikumppaneista kokonaisia ihmisryhmiä kuten toisen väriset, lihavat, vammaiset tai transihmiset.
On erinomaista, että useimmissa länsimaissa on näihin aikoihin asti voittanut alaa käänteinen näkemys, että ihmisillä on oikeus rakastaa ja haluta ketä haluavat. Aviopuolison voi Suomessakin valita sukupuolesta riippumatta. Lisäksi on laajasti hyväksytty, että ihminen saa vapaasti elää siinä sukupuoli-identiteetissä, joka hänestä tuntuu oikealta.
Osa transaktivisteista ja heidän kannattajistaan on tehnyt asialleen massiivisen vahingon yrittämällä aggressiivisesti kiistää koko biologisen sukupuolen merkityksen. Tavoite lienee, että transihmiset saisivat kokea itsensä täysin naisiksi tai miehiksi. Setan sivuilla sanotaan, että transsukupuolisille on tärkeintä tulla kohdatuksi ja nähdyksi nimenomaan naisina tai miehinä – ei transnaisina tai transmiehinä.
Lesbojen kertomukset kuitenkin konkretisoivat, miten mahdotonta on pakottaa ihmiset näkemään toisin kuin näkevät. Evoluutio on rakentanut meidät lisääntymiskoneiksi, ja antennimme on viritetty havaitsemaan mahdollinen lisääntymiskumppani. Ne jotka ovat löytäneet vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen ja harrastaneet seksiä hänen kanssaan, ovat lisääntyneet ja välittäneet antenninsa eteenpäin. Homoseksuaaleilla antenni toimii päinvastaiseen suuntaan, mutta silti tarkasti.
Hyvän asian takia eli vähemmistöä tukeakseen moni on hiljaa hyväksynyt oudot ajatusrakennelmat. Biologia ei lakkaa vaikuttamasta, ajamme läpi millaisen kulttuurisen uudelleenkoulutusohjelman tahansa. Moni on hiljaa myös siinä pelossa, että saa otsaansa taantumuksellisen sortajan leiman.
HYVÄN asian ajaminen väärillä keinoilla voi johtaa myös pahoihin seurauksiin.
Olen osallistunut keskusteluun, jossa on varoitettu, että esimerkiksi tällä tavoin kirjoittamalla saatan edistää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien polkemiseen tähtäävän äärioikeistolaisen liikkeen tavoitteita. Pelkään, että tuolle liikkeelle antaa enemmän vauhtia se, että ihmisiä vaaditaan leimakirveellä uhaten näkemään sellaista mitä he eivät näe.
Vasemmistoliiton kansanedustajat syyttävät Helsingin Sanomia transfobiasta
Helsingin Sanomien julkaisemassa jutussa puntaroidaan tilannetta, jossa transnaiset painostavat lesboja seksiin. Jutun otsikko on ”Biologian osuutta sukupuolessa ja seksissä ei kannata kiistää”.
HS:n pääkirjoitustoimittaja kirjoittaa:
”Britannian yleisradioyhtiö BBC kertoi tiistaina, kuinka jotkut transnaiset ovat painostaneet lesboja seksiin syyttäen heitä transfobisiksi, elleivät he suostu.
Yksi jutussa haastatelluista lesboista sanoo tuntevansa vetoa vain biologisiin naisiin. Koska hän ei ole halunnut seksiä eikä suhdetta muunlaisten naisten kanssa, häntä on haukuttu myös genitaalifetisistiksi, perverssiksi ja terfiksi (transihmiset ulos sulkevaksi radikaalifeministiksi).
Johtava ajatus on, että transnaiset pitää käsittää joka suhteessa naisiksi ja lesbojen pitää siis olla valmiita deittailemaan heidän kanssaan. Muutoin he syrjivät toista vähemmistöä. Mikäli naisen penis sammuttaa kiinnostuksen, kyse on transfobiasta.
Jotkut haastatelluista olivat tunteneet syyllisyyttä ja yrittäneet mukautua vaatimukseen, mutta kokemus oli ollut kuin eheytyshoidossa. Yksi kertoi uhkailusta ja raiskauksesta.”
HS-kirjoitus suututti
Juttu on kirvoittanut sosiaalisessa mediassa melkoisen määrän moitteita sekä poliitikoilta, transaktivisteilta ja yksityishenkilöiltä.
Vasemmistoliiton kansanedustajat moittivat lehteä:
Mai Kivelä kirjoittaa: ”Surullista lukea samalla transfobiaa HS:n sivuilta.”
Veronika Honkasalo moittii lehteä: ”HS:n transfobinen kolumni on täysin vastuuton. Tekisi hyvää kirjoittajalle kuvitella lukijaksi vähemmistö. Erityisesti pääkirjoitustoimittajalla luulisi olevan hyvin suuri eettinen vastuu teksteistään varsinkin tilanteessa, jossa transnaiset ovat äärimmäisen syrjityssä asemassa.”
Jussi Saramo kirjoittaa: ”Hesarin kolumni biologiasta, sukupuolesta ja seksistä oli niin korni, että epäilin ensin joutuneeni valeuutissivustolle.”
Yksityishenkilö kirjoittaa kirjoituksen leimaavasta vaikutuksesta:
”Täysin lamaantunut HS:n transfobisesta jutusta. En pysty kommentoimaan mitään järkevää, kiitos kaikille, jotka pystytte. Mietin vaan, miten lohduttaa tyttöystävää, joka on julkisesti leimattu lesbojen raiskaajaksi. Ei tällaista vaan voi tapahtua. #transfobia”
Toinen kirjoittaja haluaa alleviivata, että transnaiset ovat naisia.
”Tahtoisin sanoa, että
– transnaiset ovat naisia
– lesbot eivät vihaa transnaisia, koska lesbot pitävät naisista
– lopettakaa transfobisen paskan julkaiseminen
– kunnollinen #translaki nyt, kiitos.”
Kolmannen mukaan transfobia on todellista, jos sen kohde niin sanoo.
”Hesari’n transseksuaalisuutta käsitelleeseen kirjoitukseen: Muistakaamme, että meidän muiden tehtävä, saati oikeus, ei ole määritellä ja kertoa, onko teksti transfobinen. Vähemmistö (kuin vähemmistö) on taho, joka tämän päättää. Ja muiden on heitä uskottava.”
Osa keskustelijoista pitää seksiin pakottamista myyttinä:
”Hyvä HS ja Annika Mutanen. Olen ihmeissäni, että julkaisette transfobisen kolumnin perustuen artikkeliin, jossa terffit toistavat vuosikymmenten takaista myyttiä transnaisista, jotka pakottavat lesboja seksiin. #transfobia #tasaarvo”
Sama kirjoittaja jatkaa:
”Britannia on suorastaan legendaarisen tunnettu maana, jossa terffit mellastavat mediaa myöten. Miksi HS arvokkaana ja kriittisenä julkaisuna lähtee mukaan tällaiseen kivikautiseen hölynpölyyn?”
Vastakkaisiakin näkemyksiä löytyy.
Tulenhenki-nimimerkki kirjoittaa: ”Olen trans, eikä tekstissä ollut mitään transfobiaa. Hyvä, että valtamedia nostaa esille myös transaktivismin varjopuolia, joita nykyisessä transaktivismissa on paljon.”
Viestinnän valmentaja: Sanna Marinin esiintymistapa vaihtunut ”someäksyilyyn, nälvimiseen ja pikkumaisuuteen”
Katleena Kortesuo: ”Pääministeri on instituutio, joka ei voi v*ttuilla kansalaisille julkisesti.”
Viestinnän valmentaja Katleena Kortesuo arvostelee ankarasti pääministeri Sanna Marinin (sd) viestintää maanantaina julkaisemassaan blogikirjoituksessa.
Kortesuon mukaan ”Marinin laadukas ja johtajuutta viestivä” esiintymistapa on vaihtunut vuoden aikana ”someäksyilyyn, nälvimiseen ja pikkumaisuuteen.”
– Jostain syystä pääministeri on ryhtynyt lyömään alaspäin ja ilkeilemään kansalaisille, Kortesuo kirjoittaa.
Kortesuo pohtii muutoksen syitä mutta vastauksia hänellä ei ole antaa.
– Onko pitkittynyt koronatilanne vaikuttanut motivaatioon? Vai onko laaja somesuitsutus ja julkinen kehu synnyttänyt hybristä ja ylimielisyyttä? Vai onko pääministeri ajatellut, että uudella viestintätavalla voi saada enemmän kannatusta maakuntavaaleissa? Minulla ei ole aavistustakaan, Kortesuo kirjoittaa.
Kortesuo: Muutos alkoi maaliskuussa
Kortesuon mukaan kaikki alkoi maaliskuussa.
– Silloin ilmestyi Naton Stratcomin raportti, jossa todettiin hallituksen saavan osakseen naisvihamielistä häirintää. Raportista nousi laaja julkinen keskustelu, kuten pitääkin, Kortesuo kirjoittaa.
Kortesuo viittaa kritiikissään Marinin aiheesta maaliskuussa kirjoittamaan Twitter-päivitykseen.
Kortesuon mukaan tämä ei ole enää pääministerin eikä johtajan puhetta.
– Tämä on katkeraa nälvintää. Pääministeri kohdistaa ylimielisen heiton koko kansalle, vaikka vihapuhetta suoltaa vain pieni, typerä osa suomalaisista, Kortesuo kirjoittaa.
”Turhautuneen marttyyrin viestintää”
Kesäkuussa nousi aamiaiskohu, kun Iltalehti paljasti, että pääministeri Marinille tarjottavien ateriaetuuksien laillinen pohja ei ollut kunnossa.
– Sinänsä kohu olisi hoitunut kulujen korvaamisella, mutta pääministeri ei malttanut jättää asiaa tähän. Kesäkuussa pääministeri totesi haastattelussa näin: ”Voitte olla varmoja, että minulla on muitakin työtehtäviä kuin tämänkaltaisten asioiden julkisuudessa päivä- tai viikkotolkulla käydä läpi.”
Kortesuon mukaan tämäkään ei ole enää pääministerin eikä johtajan puhetta.
– Tämä on turhautuneen marttyyrin viestintää. Pääministeri ikään kuin moittii mediaa siitä, että se hoitaa tehtäviään. Jostain syystä pääministeri ei hyväksy sitä, että media on vallan vahtikoira, ja sen roolina on tarkkailla vallanpitäjien toimintaa, Kortesuo sanoo.
Bilekohu ja ”boom-boom-boomeri”
Kortesuon tuorein esimerkki koskee bilekohua.
– Mediassa pohdittiin, onko pääministeri käyttänyt väärin edustustilojaan. Suurennuslasin alla oli myös turvaohjeistusten mahdollinen rikkominen: onko Kesärannan saunalla ollut henkilöitä, joiden henkilölisyyttä ei ole tarkistettu?
Tämäkin tilanne olisi Kortesuon mukaan hoitunut avoimuudella ja keskustelulla.
– Mutta pääministeri ei taaskaan malttanut. Hän julkaisi Instagram-stoorin, jossa hän siteerasi laulun sanoja: Boom-boom-boomeri, jäitä hattuun, ota coolimmin.
Tämäkään ei Kortesuon mukaan ole enää pääministerin eikä johtajan puhetta.
– Tämä on ikäsyrjivää, ageistista viestintää, jossa pääministeri mitätöi saamansa kritiikin kommentoimalla kriitikoiden ikää. Jostain syystä pääministeri päätti, että ilkeily on oiva viestinnän metodi.
Kortesuon mukaan pääministeri-instituution kuuluu herättää arvostusta eikä aggressioita.
– Rivipoliitikko voi olla tunteella reagoiva somestara, mutta pääministeri on instituutio, joka ei voi v*ttuilla kansalaisille julkisesti, hän päättää.
Dokumenttisarja Savosta Raisioon asettuneen nuoren miehen elämästä jatkuu: Topi pyörii Tinderissä, ja kerronta saa myös synkempiä sävyjä
Topi – nuoren miehen elämää -sarjassa katsojaa ei houkutella mukaan myötähäpeän vaan myötäelämisen mahdollisuudella.
KAUPPISEN Topi on täällä taas. Topi – nuoren miehen elämää -sarjan ensimmäisellä kaudella seurattiin Raisioon asettuneen savolaismiehen totuttelua sinkkuelämään.
Kakkoskaudella totuttelu on vaihtunut turhautumiseen. Topi haluaisi löytää naisen, jonka kanssa voisi perustaa perheen, mutta sopivat ehdokkaat ovat harvassa. Kaverin mukaan hänen tulevaisuutensa onkin joko ikisinkkuna tai isäpuolena.
Yrityksen puutteesta ei Topia voi ainakaan syyttää. Tinder pyörii puhelimessa ja puheissa, jo vähän liikaakin.
Avausjaksossa Topi painelee wingmaninsa Hammarin kanssa baariin – josko siellä lykästäisi. Seuraa eräs tv-historian kiusallisimmista – ja todenmakuisimmista – jäänmurtoyrityksistä.
Mutta jälleen nousee esiin syy, miksi Topi – nuoren miehen elämää eroaa edukseen vastaavista, dokumentaarisuutta ja realitya sekoittavista sarjoista: katsojaa ei houkutella myötähäpeän vaan myötäelämisen mahdollisuudella.
Vaikka Topin suu sutkauttelee entiseen malliin, on kauden sävy aiempaa synkempi. Kokoavana teemana ovat yksinäisyys ja mielenterveysongelmat.
Topi – nuoren miehen elämää, TV2 klo 22.25 ja Areena.
Ikonisen Reissumiehen muutos kuohuttaa Twitterissä – Jethro Rostedt läväytti asiasta tiukan mielipiteensä
Reissumies uudistuu. Fazerin kampanjan tarkoituksena on yhtiön mukaan se, että yhä useampi mies kokisi olevansa hyväksytty sellaisena kuin on.
FAZER tiedotti torstaina, että se muuttaa marraskuun ajaksi ikonista Reissumiestään leipäpussin kuvan osalta.
Kuukauden ajan leipäpusseissa komeilevat monimuotoisuus- ja inklusiivisuuskonsultti Dakota Robinin, rap-artisti PastoriPiken sekä ex-kiekkoilija Marko Jantusen kasvot.
Yhtiö kertoi, että se haluaa ”monimuotoistaa” Reissumiestä, jotta yhä useampi mies kokisi olevansa hyväksytty sellaisena kuin on.
SOSIAALISESSA mediassa Reissumiehen muodonmuutos herätti nopeasti keskustelua puolesta sekä vastaan.
Perussuomalaisten ex-puoluesihteeri Simo Grönroos ei säästellyt sanojaan ihmetellessään päätöstä jyrkin sanakääntein Twitter-tilillään.
– Sympaattinen musta ukko Uncle Bens's riisipaketissa oli rasismia ja sai lähteä. Nyt taas Reissumies korostaa suvaitsevaisuuttaan sillä, että leipäpaketin kyljestä löytyy musta mies ja turkkilainen transseksuaali. Jos tässä on joku logiikka, niin on itseltä jäänyt huomaamatta, nykyään perussuomalaisten ajatushautomo Suomen Perustan toiminnanjohtajana työskentelevä Grönroos kirjoittaa.
Samoilla linjoilla oli myös perussuomalaisten entinen kansanedustaja Reijo Tossavainen.
– Tähän saakka Reissumies on ollut hyvää, perinteistä suomalaista ruisleipää. Nyt siihen sotkettiin monikulttuurisuus. Leivästä meni maku, ei enää maistu, Tossavainen toteaa Twitterissä.
Osa suhtautui asiaan reippaasti myönteisemmin.
– Eskimo meni, pingviini meni, suukkoja meni. Reissumies meni. Kaikki meni. Suomi meni. Jumala, varjele meitä ja antaa anteeksi, kirjoittaa Twitterissä aktiivinen Dmitry Gurbanov.
Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkisen (vas) erityisavustaja Juha Orjala ihmetteli Grönroosin tunteenpurkausta.
– Eikö ole isompia ongelmia kuin ruisleipäpussi, kyselee Orjala.
Skotlantilainen toimittaja David MacDougall ihmetteli sen sijaan, että tullaanko mielensäpahoittajien puolesta vaatimaan kohta ruisleipien boikotointia.
– Tukehduin juuri voileipääni lukiessani tiedotteen Reissumiehestä. Se tulee raivostuttamaan kaikki tavan tallaajat. Kuinka kauan kestää, että osa heistä alkaa vaatia ruisleivän boikotointia, MacDougall aprikoi.
Myöskään liikemies Jethro Rostedt ei jäänyt hiljaiseksi Reissumiehen muutoksen edessä.
– Ovatko nämä nyt sitten erilaisia reissaajia? Hesalainen nörtti, tosimies Teuvalta ja musta kaveri Enontekiöltä. Kamalaa lokerointia. Missä on esim. vegaani-reissaaja (jos joku heistä olisi, se kertois sen jotenkin kaikille kuvassa) tai reissaaja-nainen! Eikö naiset muka reissaa, Rostedt puhisee.
Tampereen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja (vihr) Jaakko Mustakallio on mielissään Fazerin päätöksestä.
– Hienoa! Ikoninen Reissumies lähti kampanjoimaan mieskuvan monimuotoisuuden puolesta! Meitä miehiä on moneen junaan, mutta esimerkit mediassa ja tuotteissa liian yksipuolisia. Kiitos raikkaasta avauksesta, Mustakallio kiittelee vuolaasti.
Kolumni: Naiset – lopettakaa vihapuheesta marina ja avatkaa suunne!
Sanna UkkolaMoni feministi heittelee löysiä väitteitä siitä, kuinka juuri naisille tulvii vihapuhetta ovista ja ikkunoista. Tämä ei pidä paikkaansa, kirjoittaa Sanna Ukkola.
Istun tv-studion lämpiössä ja juttelen tunnetun vasemmistovaikuttajan kanssa vihapuheeksi kutsutusta aggressiivisesta palautteesta. Nainen kertoo saavansa jatkuvasti kutsuja tilaisuuksiin, joissa hänen oletetaan surkuttelevan sitä, kuinka paljon törkypalautetta julkisuudessa olevat naiset saavat. Hän kieltäytyy niistä järjestelmällisesti.
Hän kertoo minulle pitävänsä julkista vellomista nettitöryssä haitallisena, se ei edistä mitään ja voi jopa kääntyä tarkoitustaan vastaan.
Vihapuheesta ja aggressiivisesta palautteesta on voivoteltu niin pitkään kuin muistan – eikä se ruikuttamalla ole loppumassa.
Media jauhaa vihapuheesta enemmän kuin sananvapaudesta, vaikka tilanteen pitäisi mennä täysin päinvastoin. Vihapuhe on politisoitunut termi, ja siihen vetoamalla vaaditaan usein juuri sananvapauden rajoituksia.
Toimittajat toistelevat tuohtuneissa kolumneissaan, kuinka paljon vihapalautetta juuri naiset saavat. Puhutaan raiskausuhkauksista ja tappouhkauksista, joita satelee julkisuudessa oleville naisille ovista ja ikkunoista, päivitellään maalittamista, järjestetään vihapuheseminaareja ja -kampanjoita, suunnitellaan lainsäädännön kiristämistä, valjastetaan Nato selvittämään naisministereiden saamaa verkkohäirintää.
Vuosikausia vihapuheesta valittanut Ylen kolumnisti väitti viimeksi viime viikolla , että vihapuhe rajoittaisi erityisesti naisten ja tyttöjen oikeutta osallistua julkiseen keskusteluun.
“Miksi julkisuudessa oleva nainen herättää raivoa?”, säesti Ylen toimittaja pari päivää myöhemmin. Hän kertoi, kuinka mediassa olevien naisten ulkonäön ja olemuksen kommentoiminen on monelle jopa päivittäistä hupia.
Jutussa vilahtelivat tutut termit kuten naisviha, maalitus ja huulipunahallitus. Haastatteluun oli valikoitu vihapalautteesta aiemmin avautuneita naisia ja sukupuolentutkimuksen dosentteja.
“Media-alalla yleisesti tiedetty tosiasia on se, että naiset saavat miehiä enemmän paskaa”, toimittaja kirjoitti.
Anteeksi nyt vain, mutta miten niin? Minä olen media-alalla työskentelevä nainen, enkä ole huomannut moista: kaikki esimerkiksi kolumneissaan kantaaottavat kollegat saavat valtavasti törkypostia, niin naiset kuin miehetkin.
Hiljattain uutisoitiin Naton tutkimuskeskuksen raportista, josta todettiin, että hallituksen naisministerit ovat massiivisen verkkovihan kohteena. Raportissa ei kuitenkaan verrattu tämän hallituksen kohtaamaa kritiikkiä esimerkiksi Sipilän hallituksen saamaan kritiikkiin. Kohutun raportin mukaan vihainen puhe kohdistui enimmäkseen huonoon hallintoon, vaikka uutisointi keskittyi naisasiaan.
Raportin julkistamisen jälkeen keskustelijat pohtivat ihan vakavissaan, että kansalaisten kritiikki hallitusta kohtaan olisi jonkinlainen yhteiskunnallinen ongelma. Ajatus siitä, että kriittinen kansalaiskeskustelu olisi uhka demokratialle, on hyvin vieras länsimaisessa oikeusvaltiossa.
Uhrinarratiivia naisten ympärille pontevasti rakentavat feministit heittelevät löysiä väitteitä siitä, kuinka juuri naisia sorretaan julkisuudessa ja kuinka juuri naisilla on hankalaa vihapuheen kanssa.
Väitteet eivät kuitenkaan pidä paikkaansa. Kaikki julkisuudessa puhuvat ja mielipiteitään esittävät ihmiset saavat kurapalautetta sukupuolesta riippumatta. Se on ikävä kyllä lähtökohta: törkyä tulee ja paljon.
Reissumies taas boikottiin? – Mainoskampanjassa esiintyvä rap-artisti Pastori Pike: Yritysten tulee antaa näkyvyyttä kaikennäköisille ihmisille
Fazerin Reissumies-leivän monimuotoisempaan mieskuvaan tähtäävä mainoskamppanja on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Fazerin teettämässä kyselyssä 55 prosenttia vastaajista uskoi, että yritysten tulee ottaa kantaa miesnormin kaltaisiin ajankohtaisiin aiheisiin.
Fazer lanseerasi marraskuun alussa mainoskampanjan, jolla yhtiö kertoo vetoavansa monimuotoisemman mieskuvan ja suvaitsevaisuuden puolesta.
Kampanjassa Reissumies-leipäpakkauksen uudet kasvot ovat rap-artisti ja lasten jalkapallovalmentaja Pastori Pike, jääkiekkolegenda Marko Jantunen sekä monimuotoisuus- ja inklusiivisuuskonsultti Dakota Robin.
Tuore kampanja on saanut lähes yhtä ristiriitaisen vastaanoton kuin Reissumiehen ”maskimies” viime vuonna: tuolloin reissumiehen kasvoille ilmestyi korona-ajan symboliksi noussut kasvomaski. Jo silloin Reissumiestä oltiin pistämässä boikottiin.
Reissumies-brändistä Fazer Leipomoilla vastaava Ari Ahola kommentoi Helsingin Uutisille, että keskustelu on lähtenyt ”sivuraiteille”. Aholan mukaan miesten ja miehyyden monimuotoisuutta korostamaan pyrkivä kampanja on paikoittain koettu kielteiseksi. Boikottiuhkauksia on jälleen sadellut sosiaalisessa mediassa.
Aholan mukaan kampanja on kuitenkin saanut myös positiivista palautetta. Tätä antoi perjantaina myös kampanjassa kasvoina toimiva rap-artisti Pastori Pike.
”Tää [kampanja] osotti selkeesti sen, et edelleenkin töitä on paiskittava rasismin eteen paljon ja yritysten pitäis edelleen kiinnittää suuresti huomiota siihen, et niiden kampanjoissa näkyis kaiken näkösiä ihmisiä”, Pastori Pike -artistinimellä tunnettu Pierlin Mpaka Makumbu kirjoittaa Instagramissa.
Lauantaina keskipäivän jälkeen reilut 9000 tykkäystä kerryttäneessä julkaisussa Pike kertoo ennakoineensa, että ”tumma mies reissumiehenä herättää haloon”. Reaktion skaala tuli kuitenkin yllätyksenä.
Piken mukaan kampanjaa vastustavat ovat tuoneet esiin muun muassa artistin rikoshistoriaa, josta hän itse on kuitenkin ollut avoin. Hän korostaa, että juuri kertomalla aiemmista kokemuksistaan kokee voivansa auttaa muita.
Artistin mukaan keskustelu mainoskampanjan ympärillä vain vahvistaa halua olla esillä, tehdä musiikkia ja valmentaa nuoria jalkapalloilijoita. Hän viittaa myös jalkapallon parissa esiintyvään rasismiin.
”Haluan auttaa ja tukea niitä, jotka kokee päivittäin sen, et ne ei kuulu joukkoon syystä tai toisesta”, Pike kirjoittaa.
”Ja nää keskustelut, joita tän kampanjan kommenteissa käydään, ne ei oo pelkkiä nettikeskusteluja vaan ne on ihan oikeeta elämää tuol mis me liikutaan ja eletään, vaikka sitä ei aina ihan noin suoraan sanotakaan.”
Reissumies-kampanja perustuu Fazerin tekemään selvitykseen, jossa runsaat 800 eri ikäistä miestä vastasivat käsityksiin mieskuvastaan.
Tutkimuksen mukaan lähes puolet vastaajista kokee, että suomalainen mieskuva on ahdas. Varsinkin nuoret miehet kokivat painetta esittää erilaista miehen mallia kuin mitä oikeasti edustavat.
Koska kyse on mainoskampanjasta, myös keskustelun vilpittömyyttä on kyseenalaistettu. Fazerin kyselyssä kuitenkin 55 prosenttia vastaajista uskoi, että myös yritysten tulee ottaa kantaa miesnormin kaltaisiin ajankohtaisiin aiheisiin.
”Noin 30 prosenttia miehistä pitää brändien ja yritysten mainontaa merkittävänä tekijänä miehiä koskevien käsitysten muodostumiseen – hyvässä ja pahassa”, yhtiö raportoi Twitter-tilillään.
Tasa-arvon paradoksi näkyy ammateissa: Nuorten uratoiveet jakautuvat sitä stereotyyppisemmin, mitä pidemmälle tasa-arvo on yhteiskunnassa edennyt
Vauraissa ja tasa-arvoisissa oloissa nuorilla on mahdollisuus toteuttaa vapaammin omia mieltymyksiään. Se voi vahvistaa sukupuolieroja.
SUOMESSA työelämä jakautuu hyvin voimakkaasti naisten ja miesten aloihin, ja myös nuorten urahaaveet eriytyvät vahvasti sukupuolen mukaan.
Suomi on paraatiesimerkki tasa-arvon paradoksista. On nimittäin huomattu, että työelämä jakaantuu sukupuolen mukaan sitä vahvemmin, mitä pidemmälle naisten vapaudet ovat edenneet.
Lisääntyvä tasa-arvo ei siis näytä tekevän naisia ja miehiä samanlaisemmiksi ammatillisissa tavoitteissaan, päinvastoin.
Psykologian professorit Gijsbert Stoet Essexin yliopistosta ja David Geary Missourin yliopistosta osoittivat muutama vuosi sitten paradoksin aikuisväestössä.
Nyt he ovat tehneet uuden tutkimuksen, jossa he ovat havainneet, että sama ilmiö näkyy myös nuorten urahaaveissa. Tasa-arvoisimmissa maissa urasuunnitelmat jakautuvat jyrkemmin sukupuolen mukaan kuin muualla.
VIELÄ vertaisarvioimaton selvitys perustuu vuoden 2018 Pisa-tutkimukseen, jossa eri maiden nuorilta oli kysytty, mitä työtä he uskovat tekevänsä 30-vuotiaana. Vastauksia oli lähes puolelta miljoonalta nuorelta 80 maasta.
Tutkijat jakoivat ammatit ensinnäkin esinekeskeisiin ja ihmiskeskeisiin aloihin sekä muihin, jotka eivät asetu selvästi kumpaankaan edelliseen luokkaan.
Stereotyyppisesti miesten tekemiä esinekeskeisiä ammatteja määrittävät usein tekniikka ja laitteet. Tällaista työtä tekevät vaikkapa autokorjaajat, sähköasentajat, ohjelmoijat, hitsaajat ja koneinsinöörit.
Ihmiskeskeisiä ja tyypillisesti naisten tekemiä ammatteja taas luonnehtii se, että niissä ollaan usein tekemisissä kasvotusten toisten ihmisten kanssa ja autetaan heitä. Tätä tekevät esimerkiksi lääkärit, sairaanhoitajat ja opettajat.
Lisäksi tutkijat tarkastelivat erikseen niin sanottuja stem-ammatteja, joista monet ovat hyvin miesvaltaisia. Näillä tarkoitetaan matematiikkaa, tekniikkaa ja ei-biologisiin luonnontieteisiin liittyviä ja yleensä korkeakoulusta vaativia aloja. Insinöörit kuuluvat tähän luokkaan.
SUKUPUOLTEN tasa-arvoisuutta kuvasi tutkimuksessa kansainvälinen GGGI-indeksi. Indeksi pisteyttää maat sen mukaan, miten naisilla on taloudellisia, poliittisia ja koulutuksellisia vapauksia.
Kaikissa tutkituissa maissa esinekeskeiset ja stem-ammatit kiinnostivat paljon suurempaa osaa pojista kuin tytöistä. Vastaavasti ihmiskeskeiset ammatit vetosivat selvästi suurempaan osaan tytöistä kuin pojista.
Esimerkiksi matemaattis-tieteellis-tekniset stem-alat kiinnostivat pojista keskimäärin viittätoista ja tytöistä kolmea prosenttia.
Tasa-arvon paradoksin mukaisesti sukupuolten väliset erot ammattihaaveissa olivat voimakkaampia tasa-arvoisemmissa maissa.
TASA-ARVON paradoksi nuorten ammattihaaveissa selittyi lähes yksinomaan sillä, että poikien sukupuolityypilliset valinnat voimistuivat tasa-arvon kasvaessa. Tasa-arvoisemmissa maissa pojista suurempi osa tavoitteli esinekeskeisiä ammatteja ja pienempi osa ihmiskeskeisiä kuin vähemmän tasa-arvoisissa maissa.
Tyttöjen ammattiaikeet eivät samalla tavoin vaihdelleet maan tasa-arvoisuuden tason mukaan. Vaikka tasa-arvon maissa heillä olisi mahdollisuus hakeutua vapaammin esinekeskeisille ja stem-aloille, he eivät sitä juurikaan tee.
”Köyhemmissäkin maissa tytöt tavoittelevat jo paljon ihmiskeskeisiä töitä, joten lisäys ei ole suuri, kun siirrytään tasa-arvoisempiin maihin”, Stoet kertoo videohaastattelussa.
Etenkin miesten vastentahtoinen sinkkuus voi johtaa lyhyempään elinikään – väitöskirja tutkii suomalaisten yksinasuvien hyvinvointia
Kela: Miehet jättävät kolmasosan isyysvapaistaan väliin
Pisimpään isyysvapaita ovat käyttäneet ahvenanmaalaiset, vähiten Päijät-Hämeen isät.
Vuonna 2018 syntyneiden lasten isät pitivät isyysvapaata keskimäärin 35 arkipäivää, tiedottaa Kela.
Määrä on noin 65 prosenttia lakisääteisestä enimmäispituudesta. Maksimissaan isien kiintiö on 54 arkipäivää.
Isyysrahaa sai vuonna 2018 syntyneiden lasten isistä 79 prosenttia lapsen toiseen ikävuoteen mennessä.
Ahvenanmaalaiset isät pitivät isyysvapaita pisimpään, keskimäärin 43 päivää.
Lyhyimpiä, keskimäärin 31 päivän vapaita käyttivät Päijät-Hämeen isät.
Isyysvapaiden pitäjien määrä on kasvanut kolme prosenttia vuonna 2017 syntyneiden lasten isiin verrattuna.
– Isyysrahan lisäksi isät voivat saada vanhempainrahaa, mutta vanhemmat jakoivat vanhempainrahakauden vain harvoin. Vanhempainrahaa sai vain 5 % kaikista isistä, kertoo tilastoasiantuntija Siru Keskinen Kelasta.
Suunnitteilla on perhevapaauudistus, jonka mukaan ensi vuoden elokuusta alkaen isille varattu kiintiö on 160 arkipäivää.
Vuonna 2020 vanhempainpäivärahaa sai 79 000 äitiä ja 58 000 isää.
Lähde: Kelan Tutkimusblogi
Antte, 26, tajusi olevansa Tinderin alinta kastia – näin hän löysi tosirakkauden
Näin Tinder-hylkiö löysi tosirakkauden
Nettideittailussa korostuvat ulkoiset arvot: status, ulkonäkö ja raha. Esimerkiksi Tinder herkästi vain uuvuttaa ne, jotka eivät siinä pelissä pärjää. Antte Hietaharju kertoo, miltä tuntuu, kun edes maksulliset deittipalvelut eivät johda yksiinkään treffeihin – ja mistä hän lopulta löysi rakkauden.
Tutkimus: Miesten itsemurhat vähenivät Ruotsissa, kun erektiolääkkeet halpenivat - Tiede | HS.fi
Tänään tv:ssä: deittisovelluksen mukaan Topi, 27, ei ole riittävän kuuma mies: mittari menee pakkasen puolelle
Topi Kauppinen kertoo kokemuksistaan dokumenttisarjassa.
Nuori mies Topi Kauppinen, 27, toivoo, että deittisovellukset ovat avain onneen. Hän haluaa uuden tyttöystävän seurakseen kotiinsa, jota kutsuu kenkälaatikoksi. Nyt siellä on vain muistoja edellisestä, epäonnistuneesta suhteesta, jonka perään ei olisi niin väliksi enää haikailla.
Topin toiveista kuullaan Topi – Nuoren miehen elämää -dokumenttisarjassa.
Sovellukset eivät kuitenkaan toimi Topin kohdalla. Eräässä apissa käyttäjät arvotetaan ulkonäön perusteella. "Hot or not" siinä kysytään englanniksi – kuuma vai ei. Kun mittari menee pakkasen puolelle, alkaa Topin jo valmiiksi hauras itsetunto murtua lopullisesti.
– Siellä on mittari, joka kertoo, miten suosittu olen – tai en ole, Topi kuvailee Tommi Ketosen ohjaamassa dokumenttisarjassa.
– Aika perseestä olla näin vitun tyhmä ja köyhä yhtä aikaa.
Samalla Topi silti haluaa vastustaa ulkonäkökeskeistä lähestymistapaa. Häntä ei ole kasvatettu niin. Ihminen on paljon muutakin kuin pelkkä kuori.
– Se ideologia, että pitäisi olla jonkun normin näköinen, jotta olisi mitään toivoa parisuhteeseen... Minulle on sanottu, että kaikkia rakastetaan sellaisina kuin he ovat. Jos minua rakastetaan vasta sitten, kun minulla on kasipakki, olen kuparinruskea ja leuka ylettyy pöytään asti, niin ei vitussa.
Kaiken lisäksi Topi kärsii allergioista.
– Kaikilla on koira, kissa tai joku muu, jolle varmasti allergisoidun.
Niinpä Topi jatkaa epätoivon partaalla sen oikean etsimistä ja Tinderin selaamista. Mutta raskaalta tuntuu ja koville ottaa.
– Alan olla niin vainoharhainen ja stressaantunut, että ajattelen työpaikkani vaikuttavan tinderöintiin. Työpaikkani lukee siellä isolla. Oletan naiivisti, että naisia kiinnostaisi tietää, että minulla on työpaikka ja mitä teen siellä, Topi purkaa turhautumistaan.
Ja toisaalta:
– On vaikea löytää mieleistä, kun ei ole välillä itsellekään mieliksi.
Topi – Nuoren miehen elämää tänään TV2:lla kello 22.15 & Areenassa. Katso kaikkien dokumenttisarjojen ohjelmatiedot Telkusta.
Sukupuolten välisiä palkkaeroja tulee pienentää, mutta palkkojen avoimuus on siihen huono väline
Ovatko suomalaiset oikeasti halukkaita tarjoamaan kaikkien nähtäväksi sen, miten heidän työsuoritustaan arvioidaan rahallisesti?
JOITAKIN aloitteita on hyvin vaikea vastustaa. Sosiaali- ja terveysministeriön johtaman työryhmän ajatus palkkojen avoimuudesta on juuri tällainen. Miten sitä kehtaisikaan olla vastaan, jos tavoitteena on tasa-arvo. Mutta jos ruma sana sanotaan niin kuin se on, niin ehdotuksessa on kyllä ongelmiakin.
Palkkojen avoimuutta pohtinut työryhmä jätti maanantaina erimielisenä esityksensä tasa-arvoministeri Thomas Blomqvistille (r). Työryhmä ehdottaa, että työntekijä voisi pyytää kollegansa tai kollegojensa palkkatiedot nähtäväksi, jos epäilee tulevansa syrjityksi sukupuolen perusteella. Työnantaja ei voisi kieltäytyä tietojen luovuttamisesta. Ehdotusta ovat tukeneet työntekijäjärjestöt, ja sitä ovat arvostelleet työnantajat.
Lähtökohta on kannatettava. Tarkoitus on estää esimerkiksi sukupuoleen perustuva palkkasyrjintä työpaikoilla. Keinoista sitten voikin olla eri mieltä.
ONGELMIA voi syntyä idean sovituksesta työmarkkinoiden kehitystarpeisiin. Työmarkkinoilla on yritystä irtautua kollektiivisista palkkajärjestelyistä ja luoda enemmän henkilökohtaisia kannustimia. Avoimuus kuitenkin tekee palkkaeroista helposti ongelman.
Jos palkkatieto on julkinen, onko julkista sekin, miten työnantaja arvioi työntekijän henkilökohtaista suoriutumista?
Voi olla, että edes pienipalkkaiset eivät ole valmiita oman – palkan perusteella vaatimattoman – suorituksensa esittelyyn. Entä haluaako esimerkiksi ikääntynyt työntekijä koko työyhteisön tietävän, että hän on työvuosiensa ansiosta päässyt paremmalle palkalle kuin ehkäpä mittavamman työsuorituksen tarjoava nuori työntekijä?
Ainakaan ehdotus ei lisäisi työnantajan halua lisätä henkilökohtaisia kannustimia, mikä voi jarruttaa palkkatason yleistäkin nousua.
Sukupuolten välisten palkkaerojen pienentäminen on tärkeä tavoite, mutta suurin osa eroista johtuu sukupuolten mukaan eriytyneestä ammattirakenteesta ja urakehityksen erilaisuudesta. Niitä ongelmia tämä ehdotus ei korjaa.
Kansanedustaja purkaa seksityön myyttejä – ”Eivät sen alisteisempia kuin Wolt-kuskit”
Suomessa keskustelu seksityöläisten oikeuksista on jäänyt ihmisoikeuspuheen alle, sanoo kansanedustaja Anna Kontula (vas).
Yksi syy seksityöläisten järjestäytymättömyyteen on alan luonteeseen kuuluva tilapäisyys.
Työnantajien joukosta löytyy Kontulan mukaan ”monenlaista vipeltäjää”.
Suomessa parannettavaa olisi ainakin lain ja asenteiden puolella.
Eroottisessa tanssimisessa ja muussa seksityössä on useita piirteitä, jotka tekevät alalla työskentelevien järjestäytymisen hyvin hankalaksi.
Näin sanoo seksityöstä väitöskirjan tehnyt kansanedustaja Anna Kontula (vas). Kontula on myös seksi- ja erotiikka-aloilla työskenteleville tukipalveluja tarjoavan Pro-tukipisteen hallituksen puheenjohtaja.
Asia nousi esille, kun kaksi erotiikka-alan työntekijää kertoi Iltalehdelle alan epämääräisistä työoloista. Toinen heistä suunnitteli ammattiliiton perustamista.
Ei vahvaa järjestäytymistä
Yksi syy järjestäytymättömyyteen on seksialojen luonteeseen kuuluva tilapäisyys. Kontula sanoo, että hyvin harva jaksaa tehdä seksialalla töitä elämänmittainen ura mielessä.
– Usein kyse on nuoren ihmisen lisätulosta tai tiettyyn elämänvaiheeseen kuuluvasta työstä.
Kun seksityössä viivytään vähän aikaa, alalle ei muodostu kovaksi keitettyjä konkareita, jotka ajaisivat oikeuksiaan julkisuudessa ja toimisivat järjestäytymisen selkärankana.
– Järjestäytymisen kulttuuri ei viime vuosikymmeninä ole ollut kauhean vahva, Kontula sanoo.
Kontula oli aikanaan perustamassa seksialan liitto Sallia. Se ei kuitenkaan lähtenyt lentoon. Salli perustettiin vuonna 2002, mutta yhdistys purettiin vuonna 2010. Kontulan mukaan seksialalle tarvitaan oma puolestapuhuja.
– Muualla maailmassa seksityöntekijöillä on voimakkaita etujärjestöjä. Suomi on tässä poikkeus.
Kontulan mukaan Suomessa vaikuttaa anglosaksisista, eli äidinkielenään englantia puhuvista maista juontuva kulttuuri. Siinä seksityöstä puhutaan ihmisoikeuksien kautta, eli korostamalla seksityöläisten ihmisarvoa.
Espanjankielisessä maailmassa lähestymistapa on käytännönläheisempi, ja seksityöntekijät ovat läheisessä yhteistyössä ammattiyhdistysliikkeen kanssa.
– Meillä ei ole syntynyt työoikeusajattelua, joka on latinalaisessa amerikassa normaalia, Kontula kertoo.
Esimerkiksi Argentiinassa seksityöläiset ovat lakkoilleen opettajien palkkojen puolesta.
Erilaisia tekijöitä
Seksityötä tekevät ovat usein nuoria ja heillä on monesti siirtolaistausta. Työtä tehdään yrittäjänä, jolloin työntekijöillä ei välttämättä ole käsitystä omista oikeuksistaan tai halua pitää niistä kiinni.
Alalla on lisäksi sisäistä erottautumista. Jotkut stripparit myyvät seksiä, ja joillakin seksiä myyvillä eroottinen tanssi on osa palveluita. Toiset taas ovat hyvinkin tarkkoja siitä, mitä tekevät.
– Ne, jotka saavat rahansa seksin myynnistä, haluavat erottautua strippareista, koska he tienaavat kunnolla. Stripparit saattavat vetää rajan siihen, etteivät he myy seksiä ja ovat kunniallisempaa porukkaa, sanoo Anna Kontula.
Toisaalta Kontula korostaa, että alalla on paljon ihmisiä, jotka suhtautuvat seksialan kaikkiin laillisiin muotoihin vapaamielisesti.
”Monenlaista vipeltäjää”
Anna Kontula sanoo, että erotiikka-alaan liittyy alisteisia suhteita, kuten kiskonnan tapaista työsyrjintää tai jopa ihmiskauppaa. Se ei kuitenkaan ole alan työntekijöiden keskuudessa pääsääntö.
– Eivät he ole sen alisteisempia kuin Foodora- tai Wolt-kuskit.
Kontulan mukaan erotiikka-alan työnantajista on hankala muodostaa selvää joukkoa. Esimerkiksi eroottista tanssia järjestetään paitsi ravintolaympäristössä, myös seksivälinekauppojen takahuoneissa sekä yksityisissä tapahtumissa ja tiloissa.
Kontula arvelee, että alan työntekijöiden joukosta ei löydy paljoakaan pakottamista tai raskasta rikollisuutta, vaan niin sanotusti epämääräistä yrittämistä.
– Ei tiedetä tarkkaan, mikä on työsopimus, ylityöpalkka tai eläkemaksu. Alalla on monenlaista vipeltäjää.
Uusi syytös taistelussa autotunnelista: Haitat kohdistuvat naisiin
Feministipuolueen puheenjohtajan mukaan Helsingin Sörnäistentunneli olisi ”vahvasti sukupuolittunut”.
Liikennesuunnittelija ja diplomi-insinööri Emilia Taskinen kirjoittaa Helsingin Sanomain yleisönosastossa näkemyksestään. Sen mukaan pääkaupunkiin suunnitellun Sörnäistentunnelin haitat kohdistuvat enemmän naisiin kuin miehiin.
Emilia Taskisen mukaan tunneli tekee autoilusta houkuttelevamman vaihtoehdon katuliikenteen rinnalle.
– Autoiluun nojaavilla suunnitelmilla suositaan parempituloisia, ja haitat kohdistuvat enemmän naisiin kuin miehiin, hän katsoo.
– Lisäksi naiset ovat tutkitusti aktiivisempia joukkoliikenteen käyttäjiä kuin miehet, jotka valitsevat auton useammin kuin naiset.
– Investointi olisi siis vahvasti sukupuolittunut, kun taas vaihtoehtoisilla ratkaisuilla vaikutus voisi olla paljon tasa-arvoisempi.
Helsingin kaupunginhallitus hyväksyi torstaina äänestyksessä Sörnäistentunnelista. Riitaa siitä käydään vihreiden ja Sdp:n välillä ennen valtuuston päätöstä.
Kumppania etsivät tekevät usein yhden virheen – saatat kävellä onnesi ohi, sanoo deittailuguru
Itsearvostus on Katri Grunerin mukaan valttia nettideittimaailmassa.
Ei tästäkään mitään tule.
Olen kuitenkin toisen mielestä ihan nolo ja epämiellyttävä.
Olispa tuo henkilö VIHDOIN elämäni suuri rakkaus.
Tällainen asenne ja ajatukset kannattaa unohtaa! Muuten saatat itse sabotoida uuteen ihmiseen tutustumisen ja kumppanin löytämisen.
Tämän tietää nettideittailumaailmaa tunteva Katri Gruner, joka on myös uuden Lovena-nettideittipalvelun perustaja.
Gruner on nähnyt sadoittain erilaisia profiileja ja lukenut lukuisten sinkkujen kertomuksia heidän nettideittailukokemuksistaan ja -toiveistaan.
– Yksi selvä ongelma on se, jos et keskity yhteen kerrallaan, vaan olet koko ajan kiikarit päässä etsimässä parempaa, Gruner sanoo.
– Silloin saatat kävellä onnesi ohi.
Siis missata tyypin, johon olisi kannattanut tutustua paremmin.
– Treffit kannattavat, mieluiten kannattaa käydä kaksilla treffeillä, Gruner vinkkaa.
Mikäli toiseen ihmiseen oikeasti mielii tutustua, se vaatii aikaa. Puhumattakaan siitä, että löytäisi sielunkumppanin. Se onnistuu harvemmin sormia napsauttamalla.
Pikaratkaisuja rummuttavaan kulttuuriin ajan antaminen ei tunnu istuvan.
– Jatkuva valikoiman läpikäyminen on itsellekin kuluttavaa. Siitä tulee vain turhautunut ja ikävä olo.
Grunerin tuntuman mukaan ihmiset ovat jo alkaneet väsyä niin sanottuun fast food -deittailukulttuuriin. Lovenan yksi lupaus on olla vastavoima tälle.
– Olemme pohtineet paljon sitä, miten voisimme helpottaa ihmisten tutustumista toisiinsa niin, että deittailu ei tuntuisi suorittamiselta.
Kiirettä ja painetta pukkaa ihmisille muutenkin joka suunnasta.
Toisiin tutustumista voi sujuvoittaa itsekin. Ensinnäkin siten, että ei jätä kaikkea netin varaan vaan kohtaa ihmisiä rohkeammin myös kasvotusten.
– Ihminen on ihan erilainen livenä kuin chattiboksissa, siitä on tuhansia esimerkkejä.
Toiseksi kannattaa varautua joustamaan ja tekemään kompromisseja, ainakin jos haluaa löytää itselleen pysyvämmän kumppanin.
– Et voi etsiä ihmistä, joka istuu kuin hansikas elämäntyyliisi ja -tilanteeseesi.
Lähetä kommentti