Lumi antaa selityksensä sille, miksi Panun solvaavaa käytöstä nyysseissä katsotaan läpi sormien ja miksi naiset suhtautuvat Panuun naminami-asenteella: "Ihmissuhteissa oletetaan, että koska P. Höglundin silmille ei syljetä uutisryhmissä, niin se sitten todistaisi jotenkin sen puolesta, että naiset haluavatkin tulla kohdelluksi huonosti. Ei pidä paikkaansa. Pikemminkin tuo ilmiö todistaa naisten kyvyn tuntea myötätuntoa olevan melkein pohjaton."

Ehkäpä kannattaisi laittaa joku raja myötätunnollekin, varsinkin silloin kun puhutaan toistuvasti "rautatangoilla raiskaamisesta" sun muusta vastaavasta. Eikö juuri tuollainen myötätunto kannusta miehiä aivan vääränlaiseen käytökseen? Ehkäpä olen vain katkera, mutta kun minä olen kirjoitellut keskusteluryhmissä ja vaikkakin kirjoitan provosoivasti, niin kuitenkin olen yrittänyt olla asiallinen, olen perustellut väitteeni ja olen ollut valmis puolustamaan väitteitäni, enkä ole sortunut henkilökohtaisuuksiin. Tuosta asiallisuudesta ja rauhallisuudesta minut on palkittu sillä, että puolet naisista ei ole edes suostunut vastaamaan viesteihini ja suuri osa muistakin on suhtautunut minuun varsin kylmäkiskoisesti. Naminami-asennetta ei näy missään.

Se mikä tässä erityisesti korpeaa on se, että vaikka Panu on muuttunut feminististä raivoavaksi sovinistiapinaksi ja minä lievästä sovinistista täyttä tasa-arvoa kannattavaksi feministiksi, niin naisten myötätunto ja flirtti on täysin Panun puolella. Viimeiset sata vuotta olen lukenut naistenlehdistä ja kaikista muistakin lehdistä, että pitäisi kulkea kohti tasa-arvoa ja tasa-arvoon on vielä matkaa ja että tasa-arvoa kannattavat miehet ovat uskomattoman ihania. No niin, tässä on täydellistä tasa-arvoa kannattava ihana(?) mies, mutta naminamia ei näy vieläkään missään.

Lumi kirjoittaa edelleen: "Jos muuten minulta kysytään, niin naiselta siedettäisiin paljon vähemmän vastaavaa käyttäytymistä. Tätähän emme tietenkään koskaan pääse empiirisesti testaamaan, koska naiset harvemmin alkavat kostaa kaikkia elämässään kärsimiä vääryyksiä uutisryhmissä, mutta muistakaa sanani. Naiset ovat valmiita - vastoin kaikkia logiikan lakeja - aina etsimään vikaa itsestään ja oikeuttamaan huononkin käytöksen."

Mitä empiiriseen kokeiluun tulee, niin taidat olla sen verran tuore tapaus nyyssiympyröihin liittyen, että et ole kokenut aikoja, jolloinka Panun naispuolinen klooni julisti ilosanomaansa tähän tyyliin. Ja vastoin kaikkia logiikan lakeja tuo klooni ei löytänyt koskaan vikaa itsestään. Tietenkin voidaan mainita myös tapaus Sami Sihvonen. Hänen sovinistiset fantasiansa eivät ole esteenä tai hidasteena perässä roikkuvalle naisfanilaumalle.

Minun teoriani on(jota tapaus Panu tukee), että aluksi, kun naisia solvaava mies tulee mukaan kuvioihin, naiset yrittävät lannistaa tämän kollektiivisellä halveksunnalla. Ja jos solvaava mies ei suostukaan alistumaan naisten joukkovoiman edessä, vaan lisääkin koko ajan kierroksia solvauksiinsa, niin naiset alistuvatkin itse tuon päättömästi karjuvan rosvopäällikön edessä. Naisten alkuperäinen halveksunta onkin siis vain testi siitä, onko mies alistuja vai johtajatyyppi. Jos mies ei alistu, vaan osoittautuuTosi Mieheksi, niin naiset muodostavat kuin yhteisestä päätöksestä haaremin tyylisen palvovan fanilauman.

Bloggauksen kuukausikatsaus: No niin, tällä blogistilla on nyt kuukausi kirjoittelua takanapäin ja reilut pari viikkoa siitä Pinserin listalla. Olen ollut ihan tyytyväinen päätökseeni aloittaa bloggaaminen ja erityisen yllättynyt blogistiyhteisön mukavasta ilmapiiristä: Seinät leveällä ja lattia matalalla.

Oma mielipiteeni bloggaamisesta on se, että jokainen pitäköön sellaista blogia, kuin itse haluaa ja lukekoot niitä blogeja, jotka kiinnostavat. Ihmisillä on erilaisia motiiveja kirjoittamisiinsa ja jokainen tulkoot omilla motiiveillaan autuaaksi. Mielestäni blogistiyhteisön etu on asettaa rima mahdollisimman matalalle aloittamisen suhteen. Lukijat äänestäkööt hiirikäsillään ja lopputoksen voi lukea top-listalta.

Omia bloggausmotiivejani voi hakea nettikirjoitteluhistoriastani: Joskus vuosia sitten aloitin nyyssikirjoittelun ihmissuhderyhmässä ja muistankin Markun kommentoineen ensimmäisiä kirjoituksiani suunnilleen näin: "Kirjoitat ihan asiaa, mutta jätä pilkun jälkeen välilyönti". Sen jälkeen olen aina jättänyt pilkun jälkeen välilyönnin. Markun kanssa olimme innokkaina keskusteluissa mukana - Ilkkalla ja Tommilla oli jo tuolloin kirjoituksissaan bloggausasenne: Vähemmän väittelyä ja enemmän harkittuja viisauksia. Myöskin Birdy oli väittelyissä innokkaana mukana. Voi olla varsin mahdollista, että emme olleet Birdyn kanssa koskaan samaa mieltä mistään asiasta.

Vuosien kuluessa minusta alkoi tuntua, että olin käynyt kaikki väittelyt moneen kertaan lävitse, eikä minulla ollut sillä saralla enää paljon paukkuja jäljellä. Kirjoitteluni keskusteluryhmissä meni enemmänkin julistamiseksi kuin dialogiksi. Ja koska blogi on oikea media "miehille, jotka rakastavat omaa ääntään", niin näin jälkikäteen ajatellen siirtyminen blogistiyhteisöön oli oikea ratkaisu.

Blogi-ideaan sisäänpääsy vei minulta aika kauan. Ensikosketus tuli Tommipommiin tutustumisen kautta. Se tuntui minusta aluksi aika omituiselta. Sitten Ilkka alkoi myöskin pitämään blogiaan. Jossain vaiheessa aloin seuraamaan noita blogeja tiiviimminkin. Tietenkin oman blogin perustamisen idea kävi mielessä, mutta hiukan minua mietitytti, että jaksaisinko kirjoittaa ja se, että riittäisikö minulla sanottavaa, koska en tulisi kirjoittamaan päiväkirjamaisia tekstejä tai esittämään hupsuja linkkejä ja koska minulla on Henri Hansenin sanoin "suppea diskurssi".

Blogien top-listalla olen sijalla 27 ja tilaajia on 40. Sitemeterin kävijämittari näyttää 196:n kävijäkeskiarvoa. Olen aika tyytyväinen noihin lukemiin. En jaksaisi pitää blogia, jos lukijoita ei olisi. Ja sen verran kilpailuhenkeä löytyy, että on jännää seurata kävijämäärän ja listasijoituksen vaihtelua. Merkittävin osa kävijöistä tulee Pinserin ja Ilkan sivuilta, joten kiitokset sinne päin. Tavoitteita tulevalle en viitsi kauheasti asettaa, koska en viitsi ottaa liikaa paineita itselleni. Listalla tavoite voisi olla pysyminen parhaan kymmenen prosentin joukossa, koska joku on sanonut, että 90 prosenttia kaikesta on paskaa. Kävijöitä voisi ehkäpä houkutella lisää kirjoittamalla netin ihmissuhderyhmiin ja harjoittamalla piilomainontaa.

Blogistipiirien historia on vahvasti uusmediassa ja tietokonehemmoissa. Tilanne on edelleenkin samankaltainen. Lisää blogeja tulee koko ajan ja tilaajamäärä kasvaa. Vaikka näin sisältäpäin ehkä näyttääkin, että kaikki blogaavat, niin todellisuus taitaa olla se, että blogitietoisuus on hyvin pientä blogiyhteisön ulkopuolella. Jos bloggaajien määrä jatkaa kasvuaan, niin voi olla, että jossain vaiheessa saavutetaan kriittinen massa, joka levittää ilosanomaa laajemminkin "tuulipukunettikansan" pariin.

Ja tähän väliin laitetaan nimimerkki "epätietoisen" lukijakysymys: Ilkka Kokkarisella on tapana piruilla tekniikasta mitään tietämättömälle, paksulle, öyhöttävälle, valkoiselle roskasakille. Mikset sinä toimi samoin? Vastaus: Itseironiani ei ole vielä kehittynyt sille asteelle.

Mitä tekniseen puoleen tulee, niin kateudella katson muiden hienoja blogeja. Sinulle jota en tunne kehottaa kaikkia hankkiutumaan eroon Bloggerin ikeestä. Hyvä vinkki, mutta teknisesti rajoittuneena henkilönä siihen voi mennä oma aikansa.

Muista kuin suosikkiblogeistani voisin nostaa esiin tietenkin Plökin ja pitäjänsä Panun. Panu, entinen feministinen älykkönössö, nykyinen öyhöttävä nettiapinamies, on transformaatiollaan osoittanut itsensä eläväksi todisteeksi teoriastaan, että mitä huonommin naisia kohtelee, sitä kiinnostuneempia ne ovat. Panu on solvannut naisia ainakin nyysseissä kaikilla nykysuomen sanakirjasta löytyvillä sanoilla ja muutamilla keksityilläkin. Lopputulos on se, että nykyään nyyssien naiset lähes syövät Panun kädestä ja flirttailevat kuin pikkutytöt. Kommentointiosastollani kunnostautunut "kevyesti" on myös vanha ihmissuhdekirjoittelututtavuus, joka ei päästä minua niin helpolla kuin muut - hänellä on taito puristaa minusta sellaisia ajatuksia, joita en edes tiennyt päässäni olevankaan. Naistensarjan ihmissuhdekirjoittajien parhaimmistoa.

Blogauksen suhteen etenen tulevaisuuteen hattu kourassa, parhaani tehden ja katsoen, mihin se riittää. Uhota en viitsi, koska olen lukenut useampaa blogia, joissa alkuinnostus on ollut suuri, mutta vauhti on sittemmin hyytynyt mäessä. Blogistiyhteisön voima on sen elävyydessä. Uusia tulee ja vanhoja lähtee. Sitkeimmät pysyvät. Muutamista jo loppuneista laihdutusblogeista tulee mieleeni laihdutuksen ja bloggauksen yhteneväisyydet. Alussa mennään painonvartijoihin, hankitaan sykemittari ja kuntopyörä, lasketaan kaloreita ja puhkutaan intoa täynnä. Lopussa todetaan, että paino on siinä samassa, mistä aloitettiinkin. Paska reissu, mutta kyllä kannatti.

Ilkka heittää minulle leikkimielisen haasteen pohdiskella lihavuutta ja sen aiheuttamia yhteiskunnallisia kustannuksia. Se onkin hyvin kiinnostava aihe, kuten läskeihin ja laihduttamiseen liittyvät aiheet yleensäkin. Pohdiskeluni pohjalla on oletus siitä, että lihavuus aiheuttaa yhteiskunnalle merkittäviä sairaanhoidollisia kustannuksia ja kysymyksenasetteluna se, pitäisikö yhteiskunnan ja veronmaksajien maksaa nuo kustannukset vai kuuluisiko maksajan osa läskeille itselleen kokonaan tai ainakin osittain?

Lähdetään aluksi demokratian pohdiskelusta. Demokratiassa vahvoilla ovat sellaiset ihmiset, jotka kuuluvat suureen, vihaiseen ja valittavaan ryhmittymään, joka kerää enemmistön säälin, ymmärryksen ja myötätunnon tunteet puolelleen. Lihavat ovat juuri tuollainen ryhmittymä, verrattuna vaikkapa tupakoijiin ja huumeiden käyttäjiin. On vaikeaa tai miltei mahdoton nähdä, miten poliittinen enemmistö saataisiin läskien rangaistusveron puolelle.

Toisena ajatuksena tulevat läskistä aiheutuneiden sairauskulujen määrittely. Tupakka- ja alkoholisairauksien maksattamista asianosaisilla on väläytelty usein, mutta sekään ponsi ei ole edennyt aietta pidemmälle, vaikka tiettyjen noista aineista aiheutuneiden sairauksien määrittely on paljon yksiselitteisempää. Oletetaan kuitenkin, että läski on sinällään vaarallista ja joutaa verolle ilman sairauksien erotteluakin.

Kun nyt ollaan saatu julistettua läski kalliiksi ja poliittinen enemmistö läskiveron taakse, niin seuraa läskien ihmisten määrittely ja heille määrättävät maksut läskiylimäärän mukaan. Siitäkin on vaikeaa päästä yksimielisyyteen, mutta sinällään määrittely onnistuisi varmaan kohtuullisen oikeudenmukaisesti.

Seuraavaksi läskit vaatisivat, että muutkin vaaralliset harrastukset, kuin syöminen, olisi laitettava verolle kunkin harrastuksen kustannusten mukaan: Vuorikiipeily, rullaluistelu, jäillä kävely, ratsastus ja monet muut. Sitten olisikin päästy lähemmäksi kustannusvastaavaa tilaa, jossa jokainen on vastuussa itselleen aiheuttamien terveysriskien mahdollisista kustannuksista. Ajatus sinällään kuulostaa hyvältä, koska en minä halua maksaa, jos joku keksii niinkin hullun idean, kuin että lähtee vuorelle kiipeämään ja loukkaantuu.

Ajatusta voidaan kehittää edelleenkin niin, että sikiöt testattaisiin geneettisesti ja jos joku haluaisi synnyttää kallista perinnöllistä sairautta sairastavan lapsen, niin hänen olisi maksettava lapsestaan aiheutuneet kustannukset.

Helpoiten tuo kaikki hoituisi tietenkin Amerikan mallin mukaisella henkilökohtaisella sairausvakuutuksella, jossa kaikki edellämainitut kohdat on otettu huomioon. Amerikan malli johtaa köyhimpien ihmisten olojen kurjistumiseen, mutta enemmistön elämänhallinnan ja elintason lisääntymiseen, koska he voivat tehdä paremmin päätöksiä omaa entistä suurempaa rahapottiaan koskien. Kai tässä lopulta päädytään vertaamaan pohjoismaista hyvinvointimallia ja Amerikan mallia. Kummassakin on puolensa ja noitten puolien yhteismitallinen vertaaminen on vaikeaa.

Jos kuitenkin ajateltaisiin, että olisi niin viisas tietokone, että se näyttäisi sen riskiprosentin, millä ihminen elämäänsä elää ja ne kustannukset, jotka hän riskistään joutuisi maksamaan, niin haluttaisiinko tuo kone ottaa käyttöön? Jokaisen kotona olisi näyttö, jossa lukisi hänen vuosittainen sairasvakuutusmaksunsa ja ohjeet tuon maksun alentamiseksi. Ja munkkia haukatessa kone pärähräisi huutamaan kuin Tarzan kiimassa.

Naiset, jotka laittavat ilmoituksensa deittinetteihin kertovat, että he saavat 50-200 vastausta, mutta eivät silti löydä sieltä ketään. Missä on vika? Vika voi olla jossakin seuraavista asioista: 1) Kukaan vastanneista miehistä ei ole edes likimäärin kelvollinen, 2) Joukossa on ihan hyviäkin miehiä, mutta nainen on silti liian ronkeli tai 3) Naisella ei ole taitoa tai halua nähdä vaivaa miehen setvimiseksi tuosta joukosta.

Mitä olen deittinettikeskusteluja seurannut, niin vaihtoehto 1 tuskin pitää paikkansa. Kelvollisia miehiä on olemassa - netissäkin. Vaihtoehto 2 pitää paikkansa pienen naisjoukon osalta. Heillä on rima korkealla. Ylivoimainen naisenemmistö kuuluu kuitenkin kategoriaan kolme. Miksi ihmeessä he eivät onnistu seulomaan vastanneista miehistä esiin kelvollista ja sopivaa miestä?

Vika on siinä, että ensinnäkin naiset ovat liian laiskoja käymään koko miestarjontaa lävitse ja se osa, minkä he käyvät lävitse, ei ole se osa, joka heidän olisi kannattanut käydä lävitse alunperinkään. Ja toisaalta, naiset eivät käy lävitse tasoisiaan miehiä, vaan vastanneiden miesten parhaimmistoa. Naiset unohtavat, että he eivät itse ole parhaimmistoa, vaan keskitasoa, jolloinka kannattaisi keskittyä vastaustensa perusteella keskitasoisiin miehiin.

Jos naiset selviytyvät valintavaiheesta löytämällä miehen, niin he ovat todennäköisesti valkanneet itselleen liian tasokkaan miehen, jolla on mielessään vain seksi. Jos mies on vastannut naisen ilmoitukseen, niin se ei kerro muuta kuin sen, että mies on kiinnostunut seksistä ja jos nainen osoittautuu riittävän tasokkaaksi(mitä ei välttämättä tapahdu usein), niin ehkäpä muustakin.

Nettideittailussa kirjoitustaidon osuus korostuu kohtuuttomasti. Kuka naisista laittaa vaikkapa baarissa painoa miehen kynäilytaidoille? Ei kukaan. Entäs arkielämässä? Ei kukaan sielläkään. Nettideittailussakin pitäisi ymmärttä, että vaikka mies ei vaikuta miltään Shakespearelta, niin arkielämässä hän saattaa olla juuri se oikea. Nainen löytää varmasti miehen netistä itselleen, jos hän vain kiinnittää huomion oikeisiin asioihin, ei etsi liian seuraa liian tasokkaista miehistä ja jaksaa ahkerasti käydä läpi vastauksia ja vastanneita miehiä.

Nettideittaaminen on ongelmallista rationaaliselle miehelle. Kun joskus muinoin harrastin nettideittailua, niin vastausprosenttini oli hyvä, koska olin hyvä kirjoittaja ja tiesin, millaisilla teksteillä naisten ilmoituksiin kannatti vastata. Ongelmaksi muodostui se, että minun käsitykseni rationaalisesta tavasta toimia nettideittailussa ja toisaalta naisiin tehoava tapa toimia ja kirjoittaa olivat liian kaukana toisistaan. Mitä oikein tarkoitan?

Sellaisen miehen - jolla on työ ja harrastuksia ja muutakin tekemistä kuin istua päivät tietokoneen ääressä - kannattaa järkevästi ajatellen tehdä yksi ilmoitusteksti, jossa hän kertoo elämänsä faktat, omat ominaisuutensa ja mahdolliset minimikriteerit naisen suhteen. Koska nuo ominaisuudet ja faktat eivät muutu yhtenään, eikä menevällä miehellä ole aikaa kirjoittaa jokaiselle persoonallista vastausta, eikä mies voi olla tunteikas tuntematonta naista kohtaan tai omaperäinen(koska omaperäisesti tuntemattomia ihmisiä lähestyvät henkilöt ovat omituisia), niin siksi tuollainen lähestymistapa nettideittailuun vaikuttaa järkevältä.

Miehestä, joka lähettää kopioituja vastauksia voi päätellä lähinnä sen, että hänellä on tähdellisempääkin tekemistä kuin istuksia koneen ääressä ja sen, että kyseessä ei ole viimeisen päälle hiottu nettihurmuri, joka rustaa jokaiselle naiselle omaperäisen sepustuksen. Ja siitä voi päätellä myös sen, että mies saattaa olla suhteellisen fiksu, koska hän käyttää tulos-panossuhteessa optimaalista nettideittailustrategiaa.

Koettakaapa arvata, tehoaako tuollainen järkevä ja optimaalinen strategia naisiin tai edes fiksuihin akateemisiin naisiin? Juu, hyvin arvattu - ei tosiaankaan. Naiset haluavat saada tietenkin personoidun ja omaperäisen vastauksen, joka erottuu kaikista muista. Ensinnäkin, ottaen huomioon, että mies saa kohtuullisen hyvilläkin kirjoituksillaan vastauksen vain 10-20 prosentilta naisia ja ottaen huomioon sen, että vastauksen saaminen ei vielä takaa yhtään mitään, niin on aika älytöntä voimavarojen tuhlausta kirjoittaa jokaiselle naiselle omaperäinen vastaus. Ainoastaan tyhjäntoimittajilla on siihen aikaa ja sellaista miestähän nainen ei juuri halua. Toiseksi, omaperäisiä kirjoituksia tuntemattomille kirjoittavat lähinnä sellaiset henkilöt, jotka eivät ymmärrä, että sosiaalisen koodin mukaan tuntemattomia lähestytään neutraalisti. Mutta tietenkin naiset tulkitsevat sen omaperäisyyden luovuudeksi tai romanttisuudeksi ja sitten livedeitillä ihmettelevät, että "minkä helvetin propellipään kanssa sitä onkin tullut mailailtua".

Mikseivät naiset voi ymmärtää, että fiksut ja menevät miehet lähettävät kopioituja vastauksia, koska se säästää aikaa ja vaivaa ja että sosiaalisen koodin hallitsevat miehet lähettävät tylsiä faktakuvauksia itsestään, koska omaperäisille tunneilmaisuille ei ole sijaa järkevässä tavassa etsiä kumppania? Mutta kun ei. Naiset suuttuvat, kun havaitsevan kopioidun vastauksen ja faktavastauksen nähdessään päättelevät, että mies on tylsä. Ja sitten valittavat, että: "Kun se ihanan romanttisia ja omaperäisiä maileja lähettänyt mies olikin täysi huijari ja tyhjäntoimittaja".

Iltalehden(vaatii rekisteröitymisen) mukaan Britanniassa suunnitellaan rekisteriä väkivaltaisista miehistä. Nainen tapaa uuden miehen, mutta pelkää törmänneensä mukiloijaan. Entä jos asian voisi tarkistaa rekisteristä?

Ajatushan on mainio, jos naisia todellakin estettäisiin tapailemasta väkivaltaisia miehiä. Silloinhan nössömiehille avautuisivat uudet suuret naismarkkinat. Jos pelkästään tehdään lista väkivaltaisista miehistä - ilman sanktioita heidän kanssaan deittailusta - niin siitähän muodostuu uusi tavoitelluimpien poikamiesten lista. Eräänlainen vaihtoehtolista vankiluettelolle. Steen Christensen ja Mika Muranen saivat vankilaan säkkikaupalla fanipostia. Samalla lailla väkivaltaisten miesten top 10 vetäisi puoleensa naisia kuin kärpäspaperi.

Jos ajatusta listoista kehitellään eteenpäin, niin eikö naisistakin voisi tehdä nalkuttajien ja pihtaajien listan? Kaikki miehet eivät pidä nalkuttajista ja pihtaajista, jolloinka lista antaisi heillekin mahdollisuuden vältellä ei-toivottuja naisia. Oikeastaan väkivaltaiset miehet ja nalkuttaja-pihtaajat voisi parittaa keskenään, jotta saataisiin luotua ikiliikkujapari: Ensin nainen nalkuttaisi ja pihtaisi ja sitten mies löisi, jonka seurauksena nainen nalkuttaisi jne.

Aikaisemmissa kirjoituksissani minua on syytetty naisten syyllistämisestä miesten väkivaltaisuuteen liittyen. Jos nyt kuitenkin Suomessakin otettaisiin väkivaltaisten miesten lista käyttöön ja nainen kuitenkin ottaisi tuolta listalta miehen ja mies hakkaisi naisen, niin olisiko syy edelleenkin pelkästään miehen? Saako nainen valita ja tehdä mitä vaan ilman, että naista saisi koskaan syyllistää?

Mikä on alempitasoisen miehen(ATM) määritelmä? Tuohon voisi antaa vastaukseksi monta erilaista määrittely-yritystä: Mies, jolla ei käy flaksi, mies joka ei saa seksiä, mies joka ei pääsee suhteisiin naisten kanssa jne. Alempitasoisen miehen määrittely-yritykset voidaan karkeasti jakaa kahteen kategoriaan: Suppeaan ja laveaan. Suppea määrittely voisi olla: Alempitasoinen mies on sellainen, joka ei pääse seurustelu- tai seksuhteisiin naisten kanssa ollenkaan tai jolle suhteen muodostumisen todennäköisyys on hyvin pieni. Laveampi määrittely voisi olla: Mies, joka ei saa riittävästi seksiä suurinpiirtein haluamiensa naisten kanssa.

Miksi sitten seksin saamattomuus ja suhteeseen pääsemättömyys näyttelevät pääosaa alempitasoisuudessa? Miksi ei vaikkapa huono auto, rähjäiset vaatteet, ruma ulkonäkö tai köyhyys? Siksi, että seksi ja suhteet ovat tärkein tekijä nyky-yhteiskunnassa, joista on jatkuva pula ja koska seksi ja naissuhteeseen pääsy on miehille hyvin tärkeää. Ja toisaalta, miehen taso on helppo havaita seksinsaannin ja suhteisiin pääsyn kautta, koska arvioijina on koko naiskunta, jolla on vahvat motiivit päätyä oikeaan taso-arvioon.

Miksi sitten puhutaan aina alempitasoisista miehistä, eikä juuri koskaan alempitasoisista naisista? Onko alempitasoisia naisia edes olemassa? Alempitasoisista miehistä puhutaan siksi, että heitä kymmeniä kertoja enemmän, kuin alempitasoisia naisia. Melkein kaikki naiset saisivat määrällisesti riittävästi seksiä, jos vain haluaisivat. Toki voidaan sanoa, että: "Entäs sitten, mitä sillä määrällä on väliä, laatu ratkaisee." ja väittää, että miehet ja naiset ovat puutteessa samalla lailla. Tuossa päättelyssä on se vika, että ihmisen ruokahalu kasvaa syödessä. Jos ihmisellä on riittävästi ruokaa, niin tottakai hän seuraavaksi miettii, että olisipa parempaa ruokaa. Ei kuitenkaan voida väittää, että kronkelius perusruuan suhteen olisi yhtä paha tai likikään yhtä paha ongelma kuin se, että ruokaa on liian vähän tai ei ollenkaan.

Alempitasoisten tasa-arvoistumisen esteenä on kolme pahaa estettä: 1) Naiset halveksivat alempitasoisia miehiä, eivät halua auttaa heitä tasa-arvoon, eivätkä oikeastaan halua edes kuulla heidän olemassaolostaa. 2) Naisten hännystelijämiehet tukevat naisten oikeutta halveksia alempitasoisia miehiä ja onhan heillä asiassa myös omakin lehmänsä ojassa. 3) Alempitasoiset miehet eivät voi itse tehdä juuri mitään asiansa eteen, koska demokratia on valitusyhteiskunta ja tosi mies ei valita ja jos valittaa, niin hänen tasonsa alentuu entisetäänkin. Jotain olisi keksittävä.

Tiramisu lukee herra Ambomaalaisen blogia: "Meillä täälä Ambomaasa olla kurjuus ja puute. Ei olla mitään syötävää." Seuraavana päivänä Tiramisu lukee taas herra Ambomaalaisen blogia: "Länsimaala olla liikakin suuhun pantava - heistä kaikista kasva älytön pötkylä. Meillä taas ei olla mitään purtava. Ei tämä kyllä ole se kuulusa tasa-arvo ja globaalinen solidaarisuus." Tiramisu on saanut tarpeekseen ja ryhtyy toimeen.

Tiramisu kirjoittaa omaan blogiinsa: "Kuulkaas nyt herra Ambomaalainen! Ei tuollaista valitusta jaksa kuunnella kukaan. Ai niin, voisit tietenkin kokeilla sellaista ihmettä kuin säännöllistä ja pitkäkestoista ateriointia, jossa syöminen on kaikkien oikeus ja ruoka jaetaan tasapuolisesti tarpeen mukaan. Tekisit niinkuin mekin ja kävisit Siwassa - se on yllättävän lähellä! Niin, tai kolmas vaihtoehto on tietenkin jatkaa samaa nurinaa kuin tähänkin asti elämän epäoikeudenmukaisuudesta. Arvatkaapa vain, mitä vaihtoehtoa Tiramisu arvelee herra Ambomaalaisen kokeilevan? Uffafa uffafa, hihi hihi hi!"

Tiramisu kertoo mielipiteekseen drinkkien tarjoamisesta miehille sen, että voihan sitä tarjota, jos miehellä on riittävästi markkina-arvoa. Mitähän sekin sitten tarkoittaa? Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa naiset tarjoavat yhtä paljon drinkkejä ja muita etuuksia miehille kuin miehet naisille. Ei feministien palkkamallissakaan makseta palkkaa siten, että muutamille hyvin harvoille naisille maksetaan kuten miehille ja muille naisille ei mitään.

Niin ja rattopojan ura on tietenkin vapaasti valittavissa kenelle vaan - jos on ilmaisten drinkkien tarpeessa - kertoo Tiramisu. Ihan hienoa, mutta ei naisten tarvitse ruveta huoriksi saadakseen ilmaista juotavaa. Huoh, välillä sitä kuulisi mielellään ihan oikeastikin tasa-arvoisia ehdotuksia.

Lumi Adela kysyy, miksi en nostanut "Valkoinen nauha"-kampanjaa koskevassa kirjoituksessani esiin naisten joutumista parisuhdeväkivallan uhreiksi ja siitä koituvia kustannuksia? No, olisin voinut nostaakin, jos naiset ja hännystelijämiehet tunnustaisivat naisen vastuun väkivallan osasyyllisenä. Tyypillisinä femistiseen diskurssiin aivopestyinä sätkynukkeina Valkoisen nauhan porukka näkee kuitenkin vikaa vain miehissä. Se potuttaa.

Väkivaltaisia miehiä voidaan verrata painonvartijoissa käyviin naisiin. Uutena vuotena tai keväällä tehdään pyhä lupaus, että: "Nyt tämä syöminen/hakkaaminen loppuu ja alkaa uusi elämä". Uutta elämää kestää pariviikkoa, sitten tulee ensimmäinen emotionaalinen kriisi ja sitten taas syödään kuin siat tai käytetään vaimoparkoja nyrkkeilysäkkinä. Paksukaiset tai väkivaltaiset ihmiset eivät muuksi muutu. Ja kun eivät muutu, niin kysyn taas, miksi ihmeessä naiset eivät ota tai heitä ei laiteta vastuuseen väkivaltaisten miesten hyysäämisestä?

Oleellisin ja helpoin vaihe väkivallan estämisessä on aviomiehen valitseminen. Tarvitaan vain hiukan logiikkaa(niin no, helppoa ja helppoa). Miettikää nyt itse, että jos haluatte ei-väkivaltaisen miehen, niin millaisen miehen otatte? Kyllä, vastaus on itsestään selvä: Flegmaattisen, pienen, heikon ja nössön miehen. Ensinnäkin, tuo mies tuskin on väkivaltainen ja vaikka olisikin, niin hänestä ei ole vastusta vaimolle. Jos te sen sijaan otatte ison, vahvan, aggresiivisen ja impulsiivisen miehen, niin älkää tulko tänne itkemään, että taas se hakkasi. Totta ihmeessä se hakkasi, koska tuo mies on ominaisuuksiltaan erinomainen hakkaajatyyppi. Senhän näkee kilometrin päähän.

Ja logiikkaa parinvalinnassa voi jatkaa helposti edelleen. Todella monet naiset valittavat, että heillä on uskoton mies. Tottakai heillä on uskoton mies, koska he ovat valinneet sen komean ja viriilin supliikkimiehen. Jos haluatte uskollisen miehen, niin ottaa helvetin ruma, impotentti ja mykkä mies. Se ei käy vieraissa. Ja jos haluatte väkivallattoman ja uskollisen miehen, niin ottakaa se pieni, flegmaattinen, heikko, nössö, helvetin ruma, impotentti ja mykkä mies. Kumppanin valinta on helppoa kun sen osaa.

Miehet pitävät hoikista naisista ja naiset uskollisista ja väkivallattomista miehistä - kun naisilta ja miehiltä kysytään heidän tärkeimpiä kriteereitään tulevan kumppanin suhteen. Tässäkin asiassa miehet ovat paljon huonommassa asemassa! Siinä missä melkein kaikki hoikat naiset ovat jo varattuina, niin kuvailemiani uskollisia ja väkivallattomia sinkkumiehiä on vapaina sinkkuina pilvin pimein. Kyllä naisten kelpaa.

Jokaisella ihmisellä on parisuhde- ja seksisuhdemarkkina-arvo. Miehillä kumpikin markkina-arvo on suunnilleen sama, mutta naisilla seksisuhdemarkkina-arvo keskimäärin paljon korkeampi, kuin naisen parisuhdemarkkina-arvo. Markkina-arvot eivät ole pysyviä, vaan vaihtuvat kaiken aikaa ihmisten ominaisuuksien ja ulkoisten resurssien muuttuessa.

Ihmisen markkina-arvo on helpoimmin havaittavissa sinä hintana, mitä hän saa "myydessään" itsensä pari- tai seksisuhteeseen. Hinta koostuu vastakkaisen sukupuolen yleisesti tavoiteltuina pidetyistä ominaisuuksista. Naisten hinta riippuu suurimmalta osiltaan naisen kauneudesta. Miesten hinta koostuu useammista tasavertaisemmista ominaisuuksista, kuten varallisuudesta, statuksesta ja ulkonäöstä.

Ihmisen markkina-arvon kannalta ei ole oleellista, kuinka moni vihaa ja inhoaa ihmistä. Tony Halme saattaa olla useimpien mielestä vihattu persoona, mutta silti hänen markkina-arvonsa on korkea, koska hän saa itsestään hyvän hinnan. Ei ole oleellista, kuinka moni vihaa, vaan se, rakastaako kukaan "kallis" ihminen. Eräs tie miehille suureen markkina-arvoon on nousta kiistellyksi persoonaksi ja monien vihaamaksi. Kalliisiin naisiin vaikutuksen tekee joka tapauksessa julkisuus ja erottuvuus.

Ihmisten markkina-arvoja on kätevintä verrata autojen markkina-arvoihin. Pakettiauton ja henkilöauton markkina-arvo voi olla aivan sama, vaikka ne vetoavat eri ihmisiin ja eri tarpeisiin. Samalla tavalla eri ihmiset voivat vedota eri markkinasegmenttiin, vaikka heidän markkina-arvonsa olisi tismalleen samat. Malleja ja missejä voidaan verrata vaikkapa Ferrareihin. Kalliita, näyttäviä ja tavoiteltuja unelmien kohteita, mutta toisaalta epäkäytännöllisiä ja kalliita ylläpidettäviksi.

Suhde saman markkina-arvon omaavan henkilön kanssa onnistuu todennäköisemmin kuin jos suhteen osapuolten välinen markkina-arvoero on suuri. Vaikka suhteen osapuolten välinen markkina-arvoero olisi suuri, niin eroa ei välttämättä tule ihmisille luontaisten kiintymystaipumusten ja sosiaalisten paineiden vuoksi. Auton pitämisessä samanlaista kiintymis- ja sosiaalista painetta ole, missä sitten tuleekin esiin ihmissuhde- ja automarkkinoiden välinen suurin ero.

Meinaan melkein pudota perseelleni, kun lueskelen kaikenmaailman miessakkien toimintaohjelmia. Pahempia akkojen hännystelijöitä ei löydy mistään. Fiksuahan se toki on siinä mielessä, että naiset tykkäävät, mutta joku roti pitää naisten perseennuolennassakin olla.

Valkoisen nauhan sivuilta löytyi seuraavanlaisia tekstejä: "Lue artikkeleita, esseitä ja kirjoja maskuliinisuudesta, sukupuolten välisestä epätasa-arvosta ja seksuaalisen väkivallan perimmäisistä syistä. Kasvata itseäsi ja muita tiedostamaan laajempien sosiaalisten voimien välisiä yhteyksiä sekä yksittäisten naisten ja miesten välisiä konflikteja." Kappas vaan, tuo pätkähän oli melkolailla asiaa. Ihme on tapahtunut.

"Esimerkkejä tyypillisestä seksistisestä, hyväksikäyttävästä ja loukkaavasta käyttäytymisestä:
- Naisten pilkkaaminen ja ivaaminen
- naisten julkinen nolaaminen
- Naisten kontrollointi hyökkäävällä puhetavalla,
- Verbaalinen naisten kimppuun naurunalaiseksi tekemällä, arvostelemalla, syyttelemällä ja vähättelemällä"
Juu myönnän, syyllinen niin kuin syytetään, mutta minkäs minä sille voin, että naisten logiikka on mitä on.

"Vastusta seksistisiä, rasistisia, homofobisia ja muita suvaitsemattomia huomautuksia ja vitsejä. Boikotoi ja buuaa koomikoita, jotka hyökkäävät verbaalisesti naisten kimppuun esityksessään." En kai minä nyt rupea tuollaisia vitsejä boikotoimaan, koska ne juuri ovat niitä hauskimpia. Ja turha ruveta buuailemaan siellä kotikatsomoissa tänne suuntaan.

"Tue poliittisia ehdokkaita, jotka ovat sitoutuneet naisten täydelliseen sosiaaliseen, taloudelliseen ja poliittiseen tasa-arvoisuuteen. Vastusta aktiivisesti ehdokkaita, jotka eivät tätä ole." Minä taidan olla suurinpiirtein ainoa henkilö, joka kannattaa täydellistä tasa-arvoa. Ei kun vaan feministit uurnille minua äänestämään ensi vaaleissa.

"Kehota poikien ja miesten urheilujoukkueiden valmentajia vaatimaan pelaajiaan osallistumaan seksismiä ja miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa käsitteleviin työpajoihin ja seminaareihin." Kuule, ihan varmaan kehotan, jos haluan saada aikaan mojovat naurut.

"Organisoi tai liity sellaisiin miesten ryhmiin koulussa, työpaikalla tai ystävien kesken, jotka työskentelevät seksismin ja väkivallan poistamiseksi." No, osaltaan juuri siksihän Trio erektus on olemassa.

Pitäisikö jokaisella ihmisellä olla velvollisuus valita tasoaan vastaava parisuhdekumppani, jotta mahdollisimman suurelle osalle ihmisistä löytyisi edes joku kumppani? Sanoisin, että kyllä. Eräs harkinnanarvoinen malli olisi sellainen, että lajiteltaisiin sinkut tasonsa mukaan kymmeneen eri kategoriaan. Kumppanin saisi valita vain oman tasoistensa joukosta. Jos henkilö pystyisi nostamaan omaan tasoonsa vaikuttavia ominaisuuksia, niin hän saisi toki hakea siirtoa ylempään kategoriaan. Paria hakiessaan henkilö saisi listan omaan tasokategoriaansa kuuluvista vastakkaisen sukupuolen sinkuista. Kukin saisi pitää vain yhtä kumppania kerrallaan, jotta sinkut eivät loppuisi kesken.

Tasomallini olisi paljon tasa-arvoisempi kuin nykyinen "viidakon laki"-malli. Kaikki ymmärtävät sen, että jos esim. kutsuilla jokaista varten on varattu yksi pizza, niin pizzoja saa ottaa vain yhden, jotta kaikille riittäisi. Miksi ihmeessä sitten parinmuodostuksessa on niin vaikea päästä oikeudenmukaiseen 1+1 malliin. Miksi huippumiesten annetaan sitouttaa ympärilleen "haaremeita" heistä kiinnostuneista naisista? Jos esimerkiksi jollakin rokkarilla on 10 bändäriä, niin 9 miestä jää silloin kokonaan ilman naista. Onko se muka oikeudenmukaista?

Tasomallissani naisten ei tarvitsisi enää juosta huippumiesten ja rokkareiden perässä, koska naisille sanottaisiin suoraan, että nuo miehet eivät ole teidän kanssanne samassa tasokategoriassa. Te olette samassa kategoriassa tavallisten miesten kanssa, joten unohtaa haihattelut ja valitkaa tasoisenne mies. Tasomallini lisäisi onnellisuusastetta, koska kumppani löytyisi yhä useammalle sinkulle ja jokainen saisi omaa tasoaan vastaavan kumppanin.

Kysytte ehkä, että: "Miten se taso sitten määräytyisi?" No, perustettaisiin esimerkiksi tasolautakunta, jolla olisi apunaan taso-tietokoneohjelma. Tuohon ohjelmaan syötettäisiin henkilön tiedot: Ikä, painoindeksi, kauneusaste, varallisuus, status, kuntoindeksi jne. Sitten kone sylkäisisi vastaansanomattoman tuomionsa: Kuulutte 7. tasokategoriaan. Tässä on teille lista saman kategorian vastakkaisen sukupuolen edustajista...Hauskoja hetkiä kumppaninetsinnän parissa!

Naiset eivät pärjää miehille shakissa tai missään muussakaan älylajissa huipputasolla. Naiset eivät pärjää tietenkään myöskään fyysisissä lajeissa. Mikä hämmästyttävintä, ero älylajeissa näyttää olevan miesten hyväksi suurempi kuin fyysisissä lajeissa. Shakissa on yksi nainen 100 parhaan listalla ja sekin on hyvin poikkeuksellista ottaen huomioon shakkihistorian viimeisen sadan vuoden ajalta.

Feministit ovat väittäneet, että naiset ja miehet ovat yhtä älykkäitä. Tuo väite voi pitää paikkansa keskimääräärin, mutta on ilmeistä, että huipputasolla miehet ovat selvästi älykkäämpiä kuin naiset. Kun tarkastellaan tuossa valossa vaatimusta saada lisää naisia huippujohtopaikoille, niin ei voi kuin ihmetellä, onko vaatimukselle perusteita. Jos huippuälykkäissä ylivoimainen enemmistö on miehiä, niin eikö olisi järkevää valita huippujohtajiksikin miehiä? Samalla lailla kun on järkevämpää valita painonnostojoukkueeseen miehiä kuin naisia, koska huipputasolla miehet ovat vahvempia kuin naiset.

On tietenkin valitettavaa, että yritysten ja valtioiden johdossa ei ole naisten sarjoja, kuten kilpailulajeissa. Naiset usein selittävät pärjäämättömyyttään älylajeissa sillä, että: "Eihän minua edes kiinnosta tuollaiset lajit" ja sillä, että: "Naisia on harrastajina vähemmän kuin miehiä, joten huipullakin on vähemmän naisia". Nuo ovat tietenkin arkielämästä tyypillisiä luusereitten selityksiä ja naiset varmaan selittävät pärjäämättömyytensä painonnostossakin sillä, että kun naisia on niin vähän painonnoston harrastajina ja kun heitä ei edes huvita nostaa painoja.

On tietenkin mahdollista, että naisten huonommuus johtuu jostakin kosmisesta äärimmäisen epätodennäköisestä yhteensattumasta ja että naisilla on sellaisia kilpailussa ei-mitattavia ominaisuuksia, jotka kompensoivat kilpailussa tarvittavaa älyllistä suorituskykyä, mutta miksi ottaa riski? Miehet ovat osoittaneet ylivoimaisen paremmuutensa sekä fyysisellä että henkisellä huipputasolla. Onko silloin järkevää valita huipputehtävään nainen toivoen, että tuo nainen olisi kyvyiltään joku luonnonoikku ja kykenisi pärjäämään miesten suorituskyvylle? Ei todellakaan ole.

Itse asiassa on aika ihmeellistä, että feministit eivät ole älähtäneet erillisistä naisten sarjoista shakissa. Naisethan ovat yhtä älykkäitä kuin miehet. Vai ovatko sittenkään?

No niin, ensimmäinen elokuvakäsikirjoitukseni on vihdoinkin valmis. Elokuvan nimi on Pertti Jalaksen Blogi. Elokuvan päähenkilö Pertti on tavallinen, vähän yli kolmekymppinen sinkkumies, jolla on ongelmia elämänhallinnan kanssa. Pertti laihduttaa ja laihduttaa, mutta ei laihdu ja nainenkin pitäisi löytää. Pertti on hiukan höpö - kikattelee väärissä paikoissa, eikä miesten hommatkaan suju luontaisella varmuudella. Kaikki elämänsä tapahtumat Pertti kirjaa ylös Blogiinsa.

Pertin isä järjestää Pertille sokkotreffejä kauniiden, mutta dorkien naisten kanssa. Pertti tuntee olonsa kaikilla noilla treffeillä lähinnä vaivautuneeksi. Pertti on töissä nosturikoneenkuljettajana. Pertin pomona rakennusfirmassa on kuvankaunis, mutta flirttaileva ja Pertille härskejä ehdotuksia tekevä nainen. Pomo havittelee Perttiä lähinnä seksilelukseen ja Pertti mietiskeleekin, kehittyykö suhde mihinkään. Kuvioissa on mukana myös toinen nainen. Kuvankaunis asianajaja, joka on hyväkäytöksinen kotitalousihminen, mutta toisaalta liian sovinnainen ja tylsä. Loppuelokuvan jännitys tiivistyy siihen, kumman näistä sairaan upean näköisistä naisista Pertti lopulta valitsee.

Ai niin, Tässä välillä on tosi hauska kohtaus, jonka tarkoituksena on korostaa Pertin höpöyttä ja Pertin onnettomia miestyötaitoja. Pertti lupaa mennä tapiseeraamaan kaverin kämpän, mutta kun Pertti on niin höpö, niin hän juo liisterin ja naulaa tapetit seiniin.

Lopulta tietenkin käy niin, että näiden kahden maailmanluokan kaunottaren väliltä Pertti päätyy siihen tylsempään vaihtoehtoon. Pertin osaan olen kaavaillut Mikko Kivistä. Pertin pomon osa menisi Janina Frostellille ja tylsänä lakinaisena olisi Viivi Avellan. Jos Renny Harlin tai Aki Kaurismäki sattuu lukemaan tätä blogia, niin ottakaa pojat rohkeasti vaan yhteyksiä tännäpäin. Kyllä tämä juoni taipuu toimintapläjäykseksi tai ankeaksi neuvostorealismiksikin.

"Miehet pelkäävät koulutettuja ja menestyviä naisia!" Kukapa ei olisi kuullut tuota väitettä. Pitääkö väite paikkansa? Osittain pitää ja osittain ei. Miehet tosiaankin pelkäävät menestyviä ja koulutettuja naisia. Miehet eivät kuitenkaan pelkää heitä siksi, että he ovat koulutettuja menestyviä, vaan siksi, että kouluttautuneisuus ja menestyneisyys naisessa korreloi vahvasti muiden miesten hyvin negatiivisina pitämien ominaisuuksien kanssa. Koulutetut naiset ovat vaativampia miestä kohtaan. Koulutetut naiset vaativat suurempaa päätäntävaltaa parisuhteessa.

Useimmille miehille on tärkeää omata suurin osa parisuhteen päätäntävallasta. Mitä vähemmän valtamahdollisuuksia miehellä on ylipäänsä ja mitä vähemmän menestystä miehellä on parisuhteen ulkopuolella, niin sitä tärkeämpää hänelle on valta parisuhteessa. Naisen menestys luo painetta suhteen komentosuhteisiin, jolloinka seurauksena on valtataistelu. Kioskit, jossa on pomo ja työntekijä, toimivat paremmin kuin kioskit, joissa on kaksi pomoa. Jos kaksi pomoa on jostain asiasta eri mieltä ja kummallakin on saman verran päätäntävaltaa, jäädään helposti pattilanteeseen.

Menestyminen nyky-yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla vaatii miehistä käyttäytymismallia: Aggressiivisuutta ja kyynärpäätaktiikkaa. Menestyneillä naisilla nuo taktiikat eivät jää pelkästään työmaailmaan. Menestyvä nainen haluaa valtaa myös kotioloissa.

Pitäisikö miesten sitten alistua menestyvien naisten suurempaan valtaan parisuhteessa? Vastaus on kyllä ja ei. Miehen pitää alistua niin, että nainen kokee, että mies ei alistu, vaan että mies toimii niin kuin toimii siksi, että mies on juuri sellainen. Alistuva mies ei ole kiihottava. Liitto alistumattoman miehen kanssa taas on mahdottomuus. Miehen pitää näytellä, että hän ei ole alistuva, vaikka todellisuudessa onkin. Hyvä keino tuon vaikutelman aikaansaamiseksi on harata tarmokkaasti vastaan yhdentekevissä asioissa: "Minä vaadin, että tämä kuppi on laitettava tähän hyllyyn, tai muuten ei hyvä seuraa!"

Väärien ajatusten kata-logi kirjoittaa 23.5 uudesta "Vaimot vaihtoon"-sarjasta. Itsekin sen katsoin ja kyllä nauratti. Tai oikeastaan itketti - Pötkylöitten perheen isän ja lasten puolesta. Isä oli viimeisen päälle kiltti tossukka. Potentiaalia oli, mutta omaa tahtoa ei ollenkaan. Lapset olivat kelvottoman kasvatuksen uhreja. Vaimo oli melkein niin karsea kuin voi kuvitella: Paksu, laiska ja tyhmä, eikä myöntänyt itsessään olevan mitään vikaa. Paksuus, laiskuus ja tyhmyys vielä menettelevät, jos ne ovat yhdistyneenä nöyryyteen, mutta kun ei.

Kaikkien epätoivoisten vanhojenpoikien pitäisi katsoa tuo jakso ja huomata, että on olemassa kauheampiakin kohtaloita, kuin vanhapoikuus. Sekin kävi selväksi, että kilteille miehille jää musta Pekka käteen elämän korttipelissä.

Kaikista eniten jäi mietityttämään lasten kasvatus. Perhe Pötkylöitten vanhemmat olivat kasvattaneet lapsistaan markkina-arvoltaan samanlaista pohjasakkaa kuin mitä itse olivat. Toinen lapsista oli kiltti, ujo ja paksu, niin kuin isänsä. Potentiaalia oli, mutta miten hän tulisi pärjäämään perheen ulkopuolella? Tuntui siltä, että lapsilta ei oltu vaadittu paljon mitään itsekuria tai ulkopuoliseen kuriin tottumista. Se ei tiedä hyvää "oikeaa" elämää silmälläpitäen. Toinen tyttö oli paksu ja rääväsuinen kopio äidistään. Ja aika karsean näköinen, varsinkin ikänsä huomioonottaen. Tytöille ei oltu opetettu varmaan mitään kauneudenhoidosta. Kun vaihtovaimo oli perheessä ja laittoi ujomman tytön kauniiksi, niin tyttö suorastaan säteili onnesta.

Saako lapsensa kasvattaa miten tahansa? Jos vetää viinaa ja huumeita, sosiaalihuolto tulee hakemaan lapset pois. Jos sen sijaan kasvattaa lapsensa paksuksi, rumaksi pohjasakaksi, niin kukaan ei sano mitään. Kaikki lapset eivät todellakaan pääse lähtemään elämän taistoihin yhtäläisistä lähtökohdista. Ja mikä pahinta, perhe Pötkylöitä riittää tuhansittain.

Blogiryhmäläisten pitäisi satsata enemmän yhteishengen luontiin. Eräs tapa olisi perustaa miesryhmä. TrioErektus kaipaisi toimintaansa juuri tuollaista yhteishengen kipinää. Onnekkaasti löysin miesryhmä Adoniksen sivut(nimi kuvaa osuvasti sisäistä ja ulkoista habitustamme), joista voisimme ottaa mallia:

Voisimme aloittaa vaikkapa voimapiirillä: "Istutaan lattialla kehässä, pidetään toisiamme kädestä, hiljaa, jonkun minuutin aikana ja koetaan miehisen energian virtaavan lävitsemme."

Sitten voisimme tehdä Bloggerin kanssa äkämystyneille Ilkalle ja Tommille mieskehdon: "Mies joka tarvitsee voimaa menee pitkäkseen lattialle ja muut istuutuvat hänen ympärilleen ja koskettavat häntä käsillään. Kaikki kumartuvat eteenpäin hänen ylitseen ja rupeavat hyräilemään ensin omaa, sitten yhteistä säveltä joka sitten saa voimistua ja elää omaa elämäänsä tilanteen ja etukäteistoivomusten mukaan."

Seuraavaksi kutsuisimme Lumin ja Mintun kiinniottajiksi turvakaatumiseen: "Mies seisoo piirin keskellä. Hän sulkee silmänsä ja antaa vähitellen itsensä kaatua johonkin suuntaan, luottaen siihen että muut ottavat hänet vastaan ennen kuin hän osuu lattiaan."

Lopuksi esittäisimme psykodraaman: "Dramatisoi vaikea kokemus. Ensin kerro se ryhmässä. Valitse sitten ryhmästä miehiä näyttelemään kaikki kokemuksesi tärkeät henkilöt tai esineet ja kerro kullekin kaikki mitä hänen tarvitsee tietää osatakseen näytellä roolia. Voit myös valita jonkun toisen esittämään omaa rooliasi jos haluat siihenetäisyyttä. Ohjaa sitten kokemuksesi ja ole tietoinen omista tunteistasi. Voi vaatia psykodraamakoulutusta onnistuakseen." Voisimme esittää vaikkapa kohtauksen "Pakit ravintolassa" tai kohtauksen "Humanistien pilkan kohteena".

Tiramisu on seurannut huvittuneena kirjoituksiani seksuaaliepätasa-arvosta. Kappas vaan, minäkin melkein nauran ääneen, kun joku tohtii ottaa esiin Taleban-naisten kohtalon.

Selvennyksenä Tiramisulle, että en suinkaan syytä naisia tästä tai paljon muistakaan epätasa-arvoisuuksista. Vika on tälläkin kertaa järjestelmässä, joka sallii seksin räikeän epätasa-arvoisen jakautumisen. Siinä mielessä toki syytän naisia, että naisia on ollut mukana politiikassa päättämässä tällaisen järjestyksen ylläpitämisestä. Toki minä ymmärrän sen, että jos on sallittua pitää kymmenen naisen haaremia, niin osa miehistä pitää sellaista ja jos naisilla on mahdollisuus liittyä sellaiseen, niin osa naisista liittyy sellaiseen. On muutettava järjestelmää niin, että se ei ole sallittua.

En aja naisille velvollisuutta antaa kaikille. Ajan pieniä askeleita seksin tasa-arvoisempaan jakautumiseen. Yksi mies yhtä naista kohden-periaate. Mitä esillenostamaasi viettelyyn tulee, niin toki olisi tasa-arvoisempaa, jos naistenkin pitäisi vietellä miehiä siinä missä miehet viettelevät naisia. Olisi mukavaa, jos naiset tarjoaisivat välillä drinkkejä, illallisia ja veisivät lopuksi unelmalomalle Bahamalle.

Kirjoitat, että naiset käyttävät tuhottomasti aikaa ja rahaa kuntosaliin, vaatteisiin ja meikkeihin saadakseen seksiä. Juupa juu. Laitapas vaikkapa internettiin joskus ilmoitus, jossa ruma, kuntoilematon ja meikkaamaton nainen haluaa seksiä. Saat parisensataa vastausta. Sitten kutsut ne kaikki yksitellen kotiisi ja jos kaikki kieltäytyvät sinut nähdessään seksistä, niin olet oikeassa.

Tiramisu kiteyttää ajatuksensa: "Hassu poika, mutta ehkä se joskus vielä ymmärtää, että perustarpeiden tyydyttämisessä solidaarisuutta ei ole, eikä tule." Ihan samat sanat sanottiin puuvillapellolla Texasissa vuonna 1745. Ja katso, mihin Amerikka on tullut.

Ajankohtaiskatsaus: Häkämies hakkasi naisystävänsä, nyt he ovat riemulomalla etelässä. Upi hakkasi Saija Varjuksen, nyt Saija pitää ovia auki Upille, koska Saija on pitkämielinen ja harkitsevainen ihminen. Voiko näistä ja lukemattomista vastaavista tapauksista tehdä loogisia päätelmiä(humanistien ei kannata vaivautua, jotta aivosolu ei nyrjähdä)? Toki voi tehdä.

Tärkein päätelmä on se, että miehen väkivaltaisuudella ei ole naisille juuri mitään väliä. Tylsän vitsin kertonut mies jätetään kuin märkä rätti, mutta hakkaavalle miehelle pidetään ovet auki. Miksi ihmeessä feministit eivät säädä sellaista lakia, että kukaan nainen ei saa mennä takaisin suhteeseen hakkaavan miehen kanssa. Kaikkihan tietävät, että jos lyö kerran, niin lyö toisenkin kerran. Miettikää, mitä tuollaiset hakkaavan miehen takaisin ottavat naiset viestivät? Niin juuri, he viestivät sitä, että "Saa hakata, ei haittaa mitään, suhde jatkuu." On turha pitää väkivallan vastaisia kampanjoita, jos todellisuus antaa täysin päinvastaisen viestin.

Eros Ramazotti on eronnut. Nyt hän on menettänyt uskonsa naisiin. Eros meni naimisiin parikymmentä vuotta nuoremman mallin kanssa, joka ei jäänytkään kotiäidiksi, vaan halusi edetä urallaan. Voi hellanduudeli! Miksi ihmeessä pitää ottaa vaimokseen juuri kuvankaunis malli, jos haluaa kotiäidin. Onko Eros aivan dille? Kuka tahansa paksu ja kouluttamaton tyttö olisi suostunut Erokselle kotiäidiksi, mutta Eros meni ottamaan mallin. Ei kannata ostaa Ferraria, jos mielii autoa nelihenkisen perheen tarpeisiin. Kannattaa ostaa mieluummin vaikkapa Lada. Nomen est omen.

Ilta-Sanomat kysyy, miksi nainen ajaa autoa paremmin? Paremmin tarkoittaa Ilta-Sanomien kielellä sitä, että körötellään kolmeakymppiä moottoritiellä ja odotetaan risteyksessä niin kauan, että yhtään autoa ei ole tulossa kilometrin säteellä. Voihan rähmä, onko feministinen diskurssi vallannut jo autoiluartikkelitkin? Ihmissuhdeasioissa feministinen diskurssi on itsestäänselvyys, mutta että autoilussakin? Yksinkertainen mies kuvittelisi, että jos autolla ajaa ripeästi ja sujuvasti, niin se olisi hyvin ajettu, mutta kun ei - Pitäisi ajaa niin kuin naiset tai satavuotiaat eläkeläiset, niin sitten on hyvä ajaja. Näin se homma etenee.

Puhutaanpa hiukan viherpipertäjistä. Viherpipertäjistä siksi, että en sotkisi vegaaneja, lakto-vegeteristeja ja sun muita greenpeacelaisia toisiinsa. Miettikööt kukin keskenään, kuuluuko hän esittelemääni ryhmään.

Viherpipertäjien logiikka on mietityttänyt minua. Ensinnäkin, minua ihmetyttää se, miksi viherpipertäjät haluavat lopettaa loukkaantuneen eläimen? Tai ymmärränhän minä sen siinä tapauksessa, jos he haluavat lopettaa myöskin loukkaantuneen mummon. Selitykseksi tarjotaan sitä, että loukkaantunut eläin kärsii ja sen kannalta on parasta kuolla. Minä uskon, että kärsivä eläin haluaa kuolla, sinä päivänä, kun näen loukkaantuneen kissan tai koiran vetämässä itseään puun oksaan rasvatun hamppuköyden jatkoksi. Eivät eläimet halua kuolla - eivät edes loukkaantuneina. Huonokin elämä on arvokkaampaa kuin ei elämää ollenkaan.

Viherpipertäjät haluavat lopettaa loukkaantuneet eläimet siksi, että he eivät itse kestä katsoa niitä. Eläin kyllä kestää loukkaantumisensa ja se taistelisi katkeraan loppuun saakka, ellei "ystävällinen" viherpipertäjä tulisi tekemään päätöstä sen puolesta. Jos loukkaantuneen mummon lopettaminen on murha, niin loukkaantuneen eläimen lopettaminen on eläinmurha. Ei minulla sinällään ole mitään sitä vastaan, jos joku haluaa lopettaa loukkaantuneet eläimet. Toivoisin vain, että hän tunnustaisi rehellisesti, että syynä on se, että hän ei itse kestä katsoa loukkaantunutta eläintä, eikä valehtelisi toimivansa eläimen parhaaksi.

Toinen häiritsevä piirre viherpipertäjissä on lajirasismi. Söpöjä eläimiä suojellaan, mutta ei-söpöt jätetään vapaasti kidutettaviksi. Kalastus on eräs törkeimmistä kidutuksen muodoista, mutta viherpipertäjät pipertelevät aivan eri ongelmien parissa. Jos joku korottaa ääntään koiralleen, niin jo on Greenpeacen iskujoukko kahleilla kiinni koiran takajaloissa. Tasa-arvoa niin rumille kuin lutuisillekin eläimille.

Lumi kysyy blogissaan, miksi monet miehet(minä mukaan lukien) kuvittelevat, että irtoseksi lukemattomien miesten kanssa olisi naisten keskuudessa arvostettu juttu? Tuohon voisi vastata vaikkapa niin, että ei ole kovin oleellista tasa-arvon kannalta, kuinka arvostettua irtoseksi on eri sukupuolten keskuudessa - oleellista on, että mahdollisuudet irtoseksin harrastamiseen ovat sitä haluaville yhtälaiset. Minä en tykkää lukea kirjoja, mutta silti verovaroin ylläpidetyissä kirjastoissa käymiseen on melkolailla tasapuoliset mahdollisuudet.

Lumi kirjoittaa: "Minusta ei ole mikään suunnaton etuoikeus saada seksiä milloin vain. Voi olla, että joidenkin ihmisten mielestä tämä on hieno juttu, minusta ei." Tuohon voisi vastata metaforalla: "Minusta syöminen ei ole mikään suunnaton etuoikeus. Syöminen vain lihottaa. Voihan olla, että jotkut Namibialaiset pitävät syömistä hienona juttuna, mutta minä en." Seksin ja ruuan arvon huomaa vasta sitten, kun niitä ei ole.

Lumi kysyy myöskin, olisiko naisilla sitten vastaavasti oikeus vaatia miehiltä romantiikkaa ja uskollisuutta, jos miehet kerran vaativat seksiä? Niin no, minä tunnen useita nössömiehiä, joista tulisi romanttisia, rakastavia ja uskollisia aviomiehiä. Jostain ihmeen syytä he eivät kuitenkaan kelpaa naisille.

Kuinka miesten seksin puute sitten käytännössä ratkaistaisiin? No, ensimmäinen askel olisi päästä konsensukseen siitä, että seksin epätasainen jakautuminen on tasa-arvo-ongelma. Kun tuon ongelman olemassolo on myönnetty, päästään itse ratkaisun hakemisen kimppuun. Oleellisinta olisi rajata huippumiesten haaremikoko lainsäädännöllisesti yhteen naiseen per mies. Silloin naisia riittäisi muillekin. Eräs ratkaisu voisi olla yhteiskunnan tukemat bordellilipukkeet, joilla pääsisi ilotaloon leffalipun hinnalla. Noilla parilla konstilla päästäisiin jo hiukan lähemmäs tasa-arvoista yhteiskuntaa.

Laihdutus ja läskit ovat olleet tarkastelun alla ainakin Ilkan, Markun, Lumin ja tietenkin Kutrin blokeissa. Pohdintaa on sellaisista ikuisuuskysymyksistä, kuten: Saako ihminen olla niin läski kuin haluaa? Pitäisikö läskien maksaa enemmän veroa kattaakseen suuremmat hoitokulunsa? Onko laihtuminen ylipäänsä mahdollista?

Laihtumisessa hankalaa on se, että 95 prosenttinen tai jopa 99 prosenttinenkaan suoritus ei riitä. Jos jossakin urheilulajissa tekee 95 prosenttia harjoitteista, niin voi olla tyytyväinen ahkeruuteensa. Jos laihduttaessa on syömättä 95 prosenttia ajasta, mutta syö 5 prosenttia ajasta kuin sika, niin itsekuriinsa ei voi olla täysin tyytyväinen. Pitäisi pystyä vähintään Jutilan 110 prosentin suoritukseen(Tosin epäilen, pystyykö Juti pääsemään laihdutuksessa aivan tuohon lukemaan).

Laihdutuksessa vastakkain ovat munkin tuoma lyhyen tähtäimen nautinto ja munkittomuuden tuoma pitkän tähtäimen tyytyväisyys. Kun ihmisellä on tsemppi päällä ja motivaatio ladattuna, pitkän tähtäimen suunnitelma voittaa. Kun taas ihminen on allapäin, munkki on ainut lohtu ja pitkät tähtäimet saavat unohtua. Ihmisen elämä on täynnä valintoja lyhyen ja pitkän tähtäimen välillä. Lukeako tenttiin vai katsoako telkkua? Mennäkö lenkille vai löhöilemään? Ihminen joka valitsee aina sen hauskimman vaihtoehdon, on pian ihmisraunio. Ihmiseltä, joka valitsee aina sen tylsemmän vaihtoehdon, puuttuu elämästä hauskuus. Olisi löydettävä sopva kompromissi.

Mitä lihavuuden vähentämiseen tulee, niin suhtaudun epäilevästi ehdotettuihin lihavien pilkkaamismetodeihin. Minä voisin kannattaa vaikkapa cooperin testin perusteella annettavia verohyvityksiä, jolloinka huonokuntoiset joutuisivat maksamaan enemmän. Jokainen kuntalainen saisi käydä vuoden aikana juoksemassa ja sairasvakuutusmaksut määräytyisivät sen mukaan. Tietenkin läskeille pitäisi hyvittää alentunut elinikä eläkemaksujen alentamisella. Aiheuttaako alkoholi, läskit ja tupakointi enemmän kuluja sairastumisten kautta kuin mitä ne säästävät eläkemaksujen kautta?

Kutri manailee sitä, kuinka suuri huomio mediassa annetaan liian suuren laihdutusinnon tuomitsemiseen. No, media antaa muutenkin aina väärät mittasuhteet ongelmien välisen suuruuden vertailussaan. Liiallinen laihdutus ja anokreksia saavat kohtuuttoman suuren huomion verrattuna läskiyden aiheuttamiin markkina-arvo-ongelmiin. Toisaalta kirjat ja artikkelit korostavat aivan liikaa terveyden merkitystä laihdutuksen motiivina. 95 prosenttia laihduttamisen todellisista motiiveista liittyy oman markkina-arvon nostoon. Jos syömisellä olisi vain terveydellisiä haittoja, mutta ei ulkonäöllisiä ja markkina-arvollisia haittoja, niin juuri kukaan ei jaksaisi laihduttaa.
On se syöminen sen verran hauskaa.

Sarjassamme arkistojen helmiä: Ilkka Kokkarisen vesivertaus 18.4:

Kuvitellaan ajatusleikkinä seuraava, hieman todellisuudesta yksinkertaistettu maailma. Jokainen kyseisen maailman asukas tarvitsee vettä juodakseen. Kuitenkin vain puolella maailman asukkaista, nk. "vedellisillä", on kullakin hallussaan yksi vesilähde, joka pulppuaa tarpeeksi juotavaa kahden ihmisen tarpeiksi päivässä. Oletetaan lisäksi, ettei saviruukkuja tai muitakaan astioita ole keksitty, eikä vettä voi siten varastoida, eli jos jostain lähteestä ei jonain päivänä juo kukaan, vesi valuu hukkaan. Ihmiskunnan toinen puoli, "vedettömät", joutuu hankkimaan juotavansa joko pyytämällä sitä joltakin vedelliseltä, tai vaihtoehtoisesti juomalla maassa olevista lätäköistä pahanmakuista vettä, joka kyllä pitää sitä juovan hengissä muttei lainkaan tyydytä janontunnetta. Oletetaan vielä lopuksi, etteivät vesilähteet pysy ikuisesti puhtaina ja raikkaina, vaan vuosien myötä kunkin "vedellisen" oman lähteen laatutaso huononee vähitellen, kunnes noin 40 vuoden jälkeen kyseisen lähteen vesi maistuu oikeastaan jopa pahemmalta kuin lätäkköjen kuravesi.

Tuosta päästäänkin sujuvasti keskustelemaan vallasta. Onko kukaan kuullut lausetta: "Valta on edelleenkin miehillä"? Tuo lause viittaa siihen, että miehillä on edelleenkin suurin osa johtopaikoista hallussaan. Jokaisella yksittäiselläkin ihmisellä on kuitenkin enemmän tai vähemmän valtaa. Valta on kykyä saada toinen toimimaan haluamallaan tavalla, vallan avulla voi saada haluamiaan hyödykkeitä ja vallan voi usein muuttaa rahaksi. Raha on valtaa ja valta on rahaa.

Missä piilee tavallisen ihmisen valta? Tavallisella köyhällä opiskelijatytölläkin on enemmän valtaa, kuin mitä useimmilla miehillä koko elämänsä aikana. Köyhä opiskelijatyttö voi vallallaan saada vaikkapa ilmaisia aterioita tai drinkkejä baarissa tai hän voi saada kantoapua raskaiden tavaroiden nosteluun tai apua Windowsin asennukseen. Opiskelijatyttö voi saada valtaansa käyttämällä asunnon käyttöönsä ilman vuokraa tai hän voi valtaansa käyttämällä tienata pienen omaisuuden - ilman mitään koulutusta. Ilmaista seksiä opiskelijatyttö saa vallallaan treenattujen nuorukaisten kanssa niin paljon kuin haluaa.

Kuinkahan paljon valtaa on vastaavalla tavallisella köyhällä opiskelijapojalla? Ei juuri minkäänlaista valtaa. Hänellä ei ole mahdollisuutta vuokrattomaan asumiseen, vallalla hankittuun rahaan tai ylenmääräiseen seksiin treenattujen nuorten naisten kanssa. Vaikka pienellä osalla miehistä on valtaa enemmän kuin kenelläkään muilla, niin silti miesten ylivoimaisella enemmistöllä on valtaa vähemmän, kuin kenelläkään muilla. Suurin tasa-arvo-ongelma valtaan liittyen on se, mitenkä osa tavallisten naisten vallasta saataisiin siirrettyä tavallisille miehille. Naiset tuskin luopuvat vallastaan vapaaehtoisesti, jotenka valtaa tasoittavalle lainsäädännölle olisi olemassa sosiaalinen tilaus.

2. Näytös. Sokrates ja nainen robottitehtaalla.

Sokrates: - Minulla olisi sinulle pieni tehtävä. Suostuisitko sinä auttamaan minua?
Nainen: - Millainen tehtävä?
Sokrates: - Kyse on tasa-arvo-ongelmasta, jonka ratkaisemiseen tarvitsisin apuasi.
Nainen: - No, sellaisessa ongelmassa olen aina valmis auttamaan! Olenhan lukenut naistutkimusta ja olen myöskin jäsenenä lukuisissa tasa-arvolautakunnissa!
Sokrates: - Kyse on eräästä robottitehtaasta. Tuon tehtaan robottimaassa on tasa-arvo-ongelma.
Nainen: - Millainen ongelma?
Sokrates: - No, robottimaassa on kolmenlaisia robotteja: Hainen-robotteja, Huippuhies-robotteja ja tavallisia Hies-robotteja.
Nainen: - Hih, onpas roboteilla hupsut nimet! Mikä ongelma niillä on?
Sokrates: - Kaikki nuo robotit pitävät heksistä. Ongelma on siinä, että Hainen-roboteilla on tarpeeksi heksiä, Huippuhies-roboteilla on heksiä enemmän kuin tarpeeksi, mutta tavallisilla Hies-roboteilla ei ole heksiä ollenkaan tai sitä on liian vähän.
Nainen: - Kelpaisikohan ratkaisuksi se, että Hainen-robotit ja Huippuhiesrobotit antaisivat osan heksistään tavallisille Hies-roboteille, jotta kaikki robotit pääsisivät nauttimaan heksin iloista!
Sokrates: - Periaatteessa kyllä, mutta Hainen-robotit ja Huippuhies-robotit eivät suostu luovuttamaan osaakaan heksistään pois.
Nainen: - Robottimaahan pitäisi sitten varmaan säätää sellainen laki, että ne joilla on heksiä paljon, joutuvat luovuttamaan osan heksistään niille, joilla on sitä vähän tai ei juuri ollenkaan.
Sokrates: - Tuo kuulostaa mainiolta ratkaisulta, mutta vaihdetaanpa hetkeksi puheenaihetta aivan kokonaan.
Nainen: - Sopii minulle.
Sokrates: - Keskustellaanpa hetki tavallisista miehistä. Olisiko heilläkin mielestäsi samanlailla oikeus seksiin, kuten naisilla ja huippumiehilläkin?
Nainen: - Ei todellakaan! Jos mies ei pysty iskemään naista, niin olkoon ilman! Jokaisella on oikeus omaan ruumiiseensa. Ei seksi ole mikään perustarve. Tasa-arvolla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa! Mutta...eikö voitaisi unohtaa nämä inhottavat seksinhaluiset tavalliset miehet ja puhua taas niistä mukavista roboteista? Jookos?

Tommipommi esitti 20.5 allardilaisen nelikenttänsä. Tässä on minun versioni siitä ihmissuhdekenttään sopeutettuna:

Cargo-kultisti: Uskoo ihmissuhteissa yössä kohtaaviin laivoihin ja prinssitarinoihin. Elää enemmän haave- kuin reaalimaailmassa. Jos kokematon, niin voi olla mies tai nainen, mutta kokeneempana aina nainen. Tuhahtelee parisuhdemarkkina-arvoteorioille. Jotkut ihmiset vain sopivat toisilleen paremmin kuin toiset. Tavoittelee vain parasta tai sitä oikeaa. Luulee oikeasti, että Kauniit ja Rohkeat on dokumentti. Cargo-kultisti on yleensä hyvännäköinen ja sosiaalinen, ei koskaan ruma. Cargo-kultistilla kaikki voi mennä hänen tasonsa ansiosta loistavasti tai päättyä katastrofiin ja kyyniseen realismiin.

Huijari on yleensä mies. Hänellä on lähinnä seksi mielessään ja hän tietää, mitä satuja naisille kertomalla sitä saa. Huijari ymmärtää, miten lihamarkkinat toimivat ja mistä naruista kannattaa vedellä. Huijari ei kuuntele, mitä naiset sanovat haluavansa, koska hän tietää, mitä he todellisuudessa haluavat. Naishuijarilla on mielessään raha. Hän tietää mitä miehet haluavat: Olla ihailtuja, flirtin kohteena ja tietenkin seksiä. Mieshuijarista ei tule mitään erityistä - hän vain nauttii seksistä. Naishuijarista tulee rikas leski tai useimmiten rikas eronnut.

Tekijöissä on miehiä ja naisia. Tekijä kuuntelee, mitä vastakkaisen sukupuolen edustajat sanovat haluavansa. Naistekijä laihduttaa, liittyy marttakerhoon ja on iloinen. Naistekijä menestyy kovalla työllä, mutta häviää toisinaan nopealiikkeiselle naishuijarille. Miestekijä on surkea tapaus. Hän lukee Anna-lehdestä, että naiset pitävät kilteistä miehistä, jotka tekevät kotitöitä, eivät ryyppää ja ovat rehellisiä. Baarissa miestekijä sanoo naiselle rehellisesti: "Olisinhan minä voinut mennä muitakin sinun kanssasi yhtä hyvän näköisiä naisia iskemään, mutta sinä olit lähempänä." Tekijämies puurtaa ja puurtaa, mutta valmista ei tule koskaan, koska huijarit hallitsevat markkinoita. Tekijänaisista tulee perheenäitejä ja tekijämiehistä kunnollisia, raittiita ja vakavaraisia vanhoja poikia tai yksinhuoltajaäidin apupoikia.

Teknoluddiitit ovat naisia. Heillä on kovat vaatimukset miesten suhteen, mutta heillä ei itsellään ole mitään erityistä tarjottavaa. Jos heitä neuvoo kehittämään heidän luonnettaan miellyttävämmäksi, kotityö- tai seksitaitojaan paremmiksi, niin he sanovat: "Tällainen minä olen ja tällaisena minun on kelvattava. Ihmisen on kelvattavana omana itsenään." Miehistä he tosin ovat sitä mieltä, että miesten tulisi tehdä jotain itselleen kelvatakseen. Teknoluddiitit ovat nuorina huijarimiesten patjoja ja vanhoina katkeria vanhojapiikoja.

Naisen maineen merkitys on puheenaiheena Elleissä. Keskustelun aloittajalla on värikäs menneisyys, jonka hän ei soisi paljastuvan miehelleen, joka on sitä mieltä(omasta rellestelymenneisyydestään huolimatta), että naisen tulisi olla taustaltaan siveä: Tässä kommenttejani keskustelusta poimittuihin lausahduksiin:

"Eihän maineessasi ole mitään vikaa! Jos todella pelkäät miehesi jättävän sinut, jos joku aukaisee suunsa "kyseenalaisesta maineestasi", niin eiköhän koko suhde ole pohjautunut hieman kohtuuttomille vaateille ja arvostuksille."

Kyllä maineessa on vikaa, jos sitä pitää salata mieheltään. Olen lukenut monien naisten toivovan, että heidän miehensä olisi melko pitkä, jotta nainen voisi käyttää korkkareita näyttämättä naurettavalta. Kai siveän taustan vaatimus on vähintään yhtä kohtuullinen kuin miehen pituuden vaatimus?

"Jos naisella/miehellä on itsetunto kohdallaan, niin eivät kai muiden määrittelyt paljon vaa'assa paina?"

Jos runsaasti seksisuhteita harrastaneet naiset tuntuvat miehestä iljettäviltä hutsuilta, niin eipä siinä jää paljoa merkitystä muitten määrittelyille ja itsetunnolle.

"Minulle merkitsee ainostaan se, että itse tiedän kuka olen ja mitä olen tehnyt. Kuka tahansa saa ajatella minusta mitä lystii."

Kuulostaa hienolta, mutta kukaan ihminen ei ole tuollainen. Ja joku ihminen olisi tuollainen, hän olisi niin sietämätön sosiopaatti, että hänet olisi laitettava pikaisesti kaltereiden taa. Ja toisaalta, henkilöllä, jolle muitten mielipiteet eivät merkitse mitään, ei ole tarvetta selitellä mitään.

"Ihmiset, rakkaat, olisko suvaitsevaisuus mitään? :)"

Tarkoitat siis, että miehen pitäisi iloisena suvaita sitä, että hänen vaimonsa on iljettävä hutsu? No, mikä ettei sinä päivänä, kun naiset suvaitsevat, että heidän miehensä on megaläski runkkarinörtti. Pliis, naiset - lisää suvaitsevuutta kehiin.

"Etsin sitä oikeaa, välillä menen sänkyyn, välillä en. Jos joku pitää helppona, I don't give a fuck."

Juu, selitellään vaan lisää, miten sillä ei ole väliä, mikä käsitys miehillä sinusta on. Miksi sitten meikkaat ja laihdutat, jos miesten käsityksillä ei ole väliä?

"Hyviä vastauksia on sulle tullut. Eli olet oma itsesi ja JOS mies jättää sinut menneisyytesi takia ei hän ole sinun arvoinen."

Elikkä jos nainen on iljettävä hutsu - joita mies ei voi sietää - niin mies ei ole naisen arvoinen. Jo on logiikkaa.

"Jos nainen taas yleisesti tunnetaan siitä, että hänellä on ollut tosi useita one night standeja tms. niin sanon kyllä että se on aika paha turn-off monelle miehelle. Kaksinaismoralismia, mutta minkäs teet."

Samalla lailla kaksinaismoralismia kuin se, että naiset haluavat pitkän miehen, vaikka ovat itse lyhyitä. Minkäs teet.

Kari Kiianmaa kertoo 17.5 Keskisuomalaisessa parisuhteen valtataistelusta. Kun kuherruskuukausi on ohitse, alkaa taistelu vallasta. Tällöin kumpikin pyrkii muuttamaan toisen sellaiseksi, millainen itse haluaisi tämän olevan.

Valtaistelun lopputulos määräytyy sen mukaan, miten sopeutuvia suhteen osapuolet ovat. Jotta suhteella olisi onnistumisen mahdollisuus, vähintään jomman kumman on oltava sopeutuvaa tyyppiä. Jos itse ei ole ollenkaan sopeutuva, niin olisi syytä pyrkiä valitsemaan vastaavasti sopeutumiskykyisempi partneri.

Sopeutumiskyvyn puute tulee selvästi esiin Mintun selibaattipäiväkirjan osassa 3. Ei ole oleellista kuka valtataistelun aloittaa, sillä se tulee ennenpitkään kuitenkin. Oleellista on se, kumpi sopeutuu. Minttu päivittelee sitä, että naisen alistumista miehen komentoon pidetään normaalina. Ei se ole sen normaalinpaa kuin miehen alistuminen naisen komentoonkaan. Naiset eivät vain usein huomaa omia vallankäytön muotojaan, koska he pitävät niitä "luontaisina" käytösmuotoinaan, siinä missä mies käyttää valtaa harkitummin. Naisen vallankäyttöä voi olla esimerkiksi se, että seksi ei enää kiinnosta kumppanin kanssa. Se, että kyse on luontaisesta kiinnostamattomuudesta, ei tee vallankäytöstä juuri yhtään vähäisempää tai hyväksyttävämpää verrattuna siihen, kuin että nainen vain pihtaisi tahallaan.

Mintulla virhe on tapahtunut jo parinvalintaviheessa. Hänellä on ilmeisestikin taipumuksenaan valita kumppaneikseen voimakastahtoisia miehiä tai liian korkean markkina-arvon omaavia miehiä, mikä on hänen tapauksessaan selkeä virhe, sillä hän ei itse ole alistuva tai riittävän sopeutumiskykyinen persoona. Jos kumpikaan ei ole sopeutumiskykyinen, parisuhde on tuomittu epäonnistumaan. Suomessa on yllin kyllin heikkotahtoisia miehiä, jotka kykenisivät suhteeseen Mintun kanssa, mutta he eivät ilmeisesti Mintulle kelpaa, kuten hän toisaalla antaa ymmärtääkin. Vaihtoehdoksihan ei sitten jää muuta kuin pidättäytyminen suhteista.

Jos henkilö ei osaa valita itselleen soveltuvia kumppaneita tai on liian ronkeli, vaikka tietääkin, että tietyntyyppiset kumppanit ovat hänelle vääriä, niin ei kannattaisi kauheasti valittaa maailman ja muitten pahuutta, vaan tarkastella itseään ja etsiä vikaa sieltä suunnasta. Kari Kiianmaan sanoin: "On otettava vastuu omasta onnellisuudestaan".

Lumi Adela kirjoittaa 16.5 yli nelikymppisistä sinkkumiehistä. Lumi kertoo aivan oikein, että tuollaisten sinkkumiesten on hyvin vaikea löytää itselleen nuorta tai lapsetonta kumppania - tai yleensä ketään kumppania. Lumi neuvoo myöskin, että nelikymppinen mies ei tule löytämään sielunsiskoa parikymppisestä menohaluisesta nuoresta naisesta ja että suuri ikäero kaataisi kuitenkin todennäköisesti suhteen. Olen paljolti samaa mieltä.

Muutama asia tuossa jää kuitenkin askarruttamaan. Olen itse neuvonut monituisen kerran sinkkunaisia, että jos sinkkuus vaivaa ja alituiseen tulee tarve valittaa, että: "Ei löydy ketään", niin silloin pitäisi laskea rimaa kumppanille asetettavien vaatimusten suhteen. Naisten vastaus minulle on lähes poikkeuksetta seuraavan tyylinen: "Ihan hieno ajatus, mutta en oikein voi millään alkaa suhteeseen sellaisen henkilön kanssa, jota kohtaan en tunne mitään erityistä vetovoimaa. Suhteen aloittaminen olisi petos sekä kumppania ja itseäni kohtaan ja todennäköisesti suhde loppuisi pian. En valitettavasti voi tyytyä vähempään."

Tuo vastaus on minusta ihan järkeenkäypä ja siksi kysynkin: Miksi miesten sitten pitäisi tyytyä vähempään kuin mitä he haluavat? Jos joku mies haluaa seurustella parikymppisten neitojen kanssa, niin eikö hänellä ole oikeus pyrkiä tuohon tavoitteeseensa iästään riippumatta? Eikö jokaisen kannata tavoitella sellaista kumppania, johon tuntee oikeasti vetoa?

Sitä paitsi, vaikka parikymppiset kollit ovat toki hyvän näköisiä ja samalla aaltopituudella samanikäisten tyttöjen kanssa, niin siihen heidän avunsa loppuvatkin. Parikymppisellä miehellä ei yleensä ole juurikaan omaisuutta tai mainittavia tuloja, hän ei ole valmis sitoutumaan nyt tai pitkiin aikoihin, eikä hänellä ole suurta kokemusta parisuhteen hoidosta. Nelikyppisellä miehellä on valtteinaan valmius sitoutumiseen, rahaa, asunto, auto ja elämänkokemusta riittämiin.

Kaikki näkökohdat huomioonottaen minusta tuntuu, että vanhemmat miehet ovat parempi vaihtoehto pysyvää suhdetta hakevalle neidolle kuin samaikäiset miehet - johtuen pääasiassa vanhempien miesten paremmasta sitoutumisvalmiudesta. Siksi olisikin syytä mieluummin kannustaa kuin lannistaa nelikymppisiä miehiä suhteisiin nuorten neitojen kanssa.

Katsoin osittain Sunnuntaivekkaria 18.5. Kupletin juoni oli se, että vierailevasta pariskunnasta mies oli hyvin kiltti ja sympaattinen: Piti ainoana firmasta vuoden hoitovapaan, hoiti kotia, hoiti lapset ja sairaat lapset. Nainen oli tullut liittoon suoraan vanhempiensa luota. Jossain vaiheessa liittoa hän kyllästyi kilttiin mieheensä ja halusi päästä maistelemaan sinkkuelämän iloja. No, erilleen muutto tuli. Mies hoiti lapset ja sairaat lapset. Vaimo rietasteli muitten miesten kanssa. Mies hoiti lapset.

Kuten arvata saattaa, aikansa hilluttuaan nainen tulee katumapäälle. Eihän noista kelvottomista rentuista ole mihinkään. Mutta eipä hätää. Juhahan on niin kiltti mies, että hän ottaa kyllä vaimon takaisin, vaikka kärsikin koko eron ajan vaimon rietasteluista - Koska Juha on niin kiltti mies. Vaimo oli oikeassa. Juha oli niin kiltti, että ei voinut hylätä rakasta vaimoaan, vaikka vaimo oli se sika mikä oli(Tässä vaiheessa katsoja olisi halunnut nähdä numeron 47 lapikkaan kuvan vaimon persuuksissa).

Katsojalle tulee tässä vaiheessa mieleen se kysymys, että miksi ihmeessä tuo pariskunta oli mennyt televisioon? Jos minä olisin tuo kiltti Juha, niin minua hävettäisi silmät päästäni, että olisin antanut vaimon lähteä pelehtimään kesken avioliiton ja jos olisin tuo nainen, niin tuntisin itseni niin suureksi siaksi, että ei tulisi mieleenikään mennä silmät sädehtien kertomaan tuota tarinaa.

Kaikesta tuosta tulee mieleen, että viimeisten 50 vuoden aikana naisten taso parisuhdekumppaneina on mennyt koko ajan alaspäin, kun taas miesten taso ylöspäin. Naiset ovat uskottomampia ja kotityötaidottomampia, miehet kiltimpiä ja kotityöintoisempia. Miettikää, jos otettaisiin mies ja nainen 50-luvulta tähän päivään? Kelpaisiko 50-luvun mies tämän päivän naiselle? Entäs 50-luvun nainen tämän päivän miehelle? Ei ole kovin vaikea pähkinä. Jos tasoerojen kehityssuunta jatkuu tätä vauhtia, kestävien parisuhteiden muodostus muuttuu mahdottomaksi.

Blogini saamasta palautteesta: Kehuja on tullut yllättävän paljon, ottaen huomioon, että blokini on ollut Pinserin listalla vasta viisi päivää ja varsinkin muistellen nyysseilyaikojani, jolloinka selvästi yleisin kuulemani kommentti oli: "Voi v***u, mitä p****a. Plonk!" Ehkäpä mainittava osa sivulleni eksyneistä vain ajattelee nuo sanat mielessään, samalla kun toinen käsi etsii epätoivon vimmalla selaimen Back-nappulaa ja toinen käsi koneen Reset-nappulaa.

Ilkka Kokkarinen kehuu blokiani maailman toiseksi parhaaksi. Kiitoksia vaan. Ilkka taitaa kuitenkin liioitella - no, ehkä olen kymmenen sakissa, mutta toisena...Toisaalta, kaikkihan tietävät, minne suuntaan huipulta pääsee. Tommipommi on tehnyt mielenkiintoisen BlokiRyhmät-sivun, jossa Väärien ajatusten kata-logi ja tämä blogi ovat ylennettyinä TrioErektuksen roudareiksi. No, hyvän bändin roudarina on aina ilo olla(kaljapalkalla).

Lumi Adela vertaa allekirjoittanutta Candace Bushnelliin - Sinkkuelämää-sarjan kirjoittajaan. Hän ei tosin kerro, onko kopio parempi kuin alkuperäinen. Olen otettu vertauksesta joka tapauksessa. Ande taas kertoo blogini olevan "tämän hetken suosikkinsa". Kirjoituksesta ei tosin selviä, onko tuo hetki 13 oluen ja kahden viskin jälkeen hiukan ennen sammumista.

Jokaisen itseään kunnioittavan blogistin velvollisuuksiin kuuluu toisinaan julkaista huumorilinkkejä. Aluksi huumorikuva miesten tekopyhyydestä. Auts! Nyt sattuu.

Sitten on luvassa hauskaa verbaalista huumoria. Yksinkertaisempia lukijoita varten kommentoin niitä kohtia, joissa kannattaa nauraa:

"Minulle anarkismi ja feminismi merkitsevät pohjimmiltaan samaa oppia erilaisin painotuseroin. Molemmissa on kyse luovuudesta ja vapaudesta."

Haha hah hih hii, aivan uskomatonta huumoria!

"Mutta mitä ovat ihmisoikeudet? Niistä voidaan tehdä listoja - oikeus olla joutumatta kidutetuksi, oikeus syödä, oikeus puhua ja ilmaista itseään vapaasti..."

...oikeus seksiin, oikeus kieltäytyä armeijasta, oikeus osallistua aborttipäätökseen...

"Anarkismi myöntää yksilöiden oikeuden elää luovasti elämäänsä ja olla vapaita. Se halveksii Valtiota, koska Valtion tehtävänä on rajoittaa - ellei peräti tuhota - yksilön luovuutta: hänen kykyään olla vapaasti vuorovaikutuksessa maailman kanssa."

Hmm...tuossa on itua. Ilman valtiota jokainen jokainen mies saisi vapaasti toteuttaa luovuuttaan ja harrastaa seksiä kenen naisen kanssa haluaa.

"Luin äskettäin artikkelin SPD:sta ja oli todella järkyttävää huomata mitä naiset joutuivat kestämään tuossa liikkeessä. Naisia halvennettiin avoimesti SPD:n lehdissä."

Ei hyvänen aika. Nyt kaikki äkkiä vaihtamaan puoluetta kokoomuksen Ilkka Kanervan hellään huomaan.

"Toinen syy miksi feminististen kysymysten syrjäänsysääminen ei ole hyväksyttävää, on se, että naisten sorto on todella erilaatuista kuin köyhien ja työväenluokkien sorto. Naisten sorto on pikemminkin rasismin kaltaista, sillä rasismissakin on kyse ihmisten alentamisesta ja heidän kelpoisuutensa mitätöinnistä:"

- Jos et pysty naista iskemään, niin ole sitten ilman!
- Nelikymppiset ukot kuvittelevat, että nuoret naiset olisivat heistä kiinnostuneita. Eivät todellakaan ole!
- Jos kolmikymppisellä miehellä ei ole ollut seksisuhteita, niin hänessä on jotain pahasti vialla!

"On hyvä pitää vallankumous käynnissä, koska on välttämätöntä ylläpitää jännitettä kerrostuneen yhteiskuntamme joka tasolla, jotta lopulta kaikki tasot romahtavat kasaan."

Juu hienoa, jatkakaa samaan malliin vaan.

"Feminismin perimmäinen tavoite on saavuttaa jotakin hyvin paljon anarkistista utopiaa muistuttavaa: itsensä organisoiva yhteiskunta, joka perustuu vapaaseen kanssakäymiseen ylivallan sijasta."

Hyvä, että tavoitteet ovat sentään realistisella tasolla.

"Anarkismi ja feminismi ovat molemmat tarpeellisia ja kykeneviä käsitteellistämistapoja muutoksen aikaansaamiseksi."

Hah haa, hih hih, hoo hoo! Kiitos!

Hesarin Nyt-liitteessä 16.5 on pöyristyttävä artikkeli urheilijoiden vaimoista. Siitä, miten huonosti heidän sikamiehensä heitä kohtelevat. Marko Asellin vaimo kantaa kaiken vastuun kodinhoidosta ja kolmesta lapsesta, vaikka Marko urheilu-ura on jo päättynyt. Pirjo Kankkunen on vaihdattanut autonrenkaat ja maksanut sähkölaskut. Juhalle harvat kotikäynnit ovat lomailua ja silloinkin hänen pitää olla kaiken toiminnan keskipiste.

Mikseivät feministit ja naistenlehtikolumnistit nosta hirveää älämölöä tuollaisesta naisten kohtelusta ja vaadi, että nuo sikamiehet tekisivät oman osansa kotitöistä - tai edes jotain. Silloin harvoin, kun minä huudan naisten oikeuksien perään, muut naiset vaikenevat. Miksei Eva Biaudet ole jo telkkarissa vaahtoamassa, että tuollaisten sikamiesten pitäis kasvaa 2000-luvun tasa-arvovaatimusten tasalle? Missä on Eva, kun häntä todella tarvittaisiin? Jättäisi vaikkapa prostituution vastustamisen vähemmälle ja keskittyisi kerrankin konkreettisiin ongelmiin.

Mikä on feministien selitys sille, että he vaativat hyvin valikoivasti miehiä tekemään osansa kotitöistä? Voiko sikamiehien käytöksen kuitata sanomalla, että: "Itsepähän vaimot ovat tietoisina tulevasta miehensä valinneet, joten kestäkööt sitten seurauksetkin". Vai onko noissa naisissa jotain erityistä, mikä saa heidät heidät alistumaan kotiorjiksi? Puuttuuko heiltä rohkeutta vaatia oikeuksiaan? Ovatko he vain yksinkertaisesti tyhmiä? Mistä tuollaisia naisia löytäisi muillekin miehille? Kauniista ja ahkerista kotiorjista on huutava pula aviomarkkinoilla.

Feminismi ei kyllä liikahda piiruakaan eteenpäin niin kauan kun se ei nouse puolustamaan heikko-osaisia ja tasa-arvossa sorrettuja naisiaan. Urheilijoiden vaimot saattavat ehkäpä olla olla alistuvia, masokisteja, tyhmiä ja pelkureita, mutta heille kuuluvat silti samanlaiset tasa-arvo-oikeudet kuin muillekin. Oikein hävettää feministien puolesta.

Falmawen kirjoittaa 16.5 blogissaan ärsyttävistä peeloista. Peelot ovat laittaneet hänet babeista koostuvaan irc-kuvagalleriaan. Galleriassa on kolmen tasoisia naisia: Mega-babet, babet ja normaalit. Hmm...normaalit, onpas valjun oloinen osasto. Ilmeisestikin normaaleihin laitetaan kaikki ultraläskit ja "juoskaa niin kovaa kuin pääsette"-naiset. Eivät nuo peelot taida ihan peeloja kuitenkaan olla, kun sentään ymmärtävät, että naisia saa toki kehua tyyliin "megabeibi", mutta ei kertoa totuutta tyyliin "ultraläski".

En oikein ymmärtänyt Falmawenin suuttumisen syytä, mutta kukapa naisia ymmärtäisi muutenkaan? Olisiko osasyynä suuttumiseen se, että hän itse oli vain keskikastissa, eli beibi-osastossa? Vai se, että nettipeelot käyttävät babe-galleriaa runkkumateriaalinaan? Vaiko feministinen tuohtumus siitä, että naiset esineellistetään luokittelemalla heidät ja vihjaamalla, että heidän ihmisarvonsa riippuu heidän ulkonäöstään?

Huvittavaa tässä on se, että naiset pynttäävät, meikkaavat, laihduttavat ja kuntoilevat näyttääkseen hyviltä ja sitten kun joku mies huomioi ihastuttavan ulkomuodon, niin sitten suututaan. Olisiko vika tässäkin tapauksessa siinä, että väärät miehet ovat huomanneet Falmawenin babe-tason? Ei kukaan nainen meikkaa päästäkseen peelojen runkkugalleriaan. Baareissakin naiset parhaimmissaan tuskastuvat eniten siitä, että he joutuvat väärien - liian heikkotasoisten miesten iskuyritysten kohteiksi.

Falmawen haaveilee myöskin omasta listastaan: "IRC-Gallerian idiootit, peelot ja muut kusipäät". En kyllä ymmärrä, miten tuollainen lista olisi verrannollinen babelistaan. Babelistassahan ylistetään naiskauneutta ja huonoinkin kategoria on normaali. Nuo peelothan tekevät vain sitä, mitä kaikki miehet tekevät alituiseen: Katselevat ja arvottavat naisia.

Sen lisäksi, että peelot eivät saa naisia, he eivät naisten mielestä saisi edes haaveilla naisista tai katsella heidän kuviaan. Näin alempitasoisia miehiä pyritään polkemaan. Falmaveniltä ja naisilta yleensäkin inhimillinen suhtautumistapa babe-galleriaan olisi ilo siitä, että peelot pääset nauttimaan edes naisten katsomisesta ja runkkaamisesta. Peeloille pitäisi antaa lisää naisvirikkeitä - eikä suinkaan ottaa niitä pois.

Laskeeko pukiksi leimautuminen miehen parisuhdemarkkina-arvoa? Laskee, usein enemmänkin kuin jakorasiaisuus naisilla. Miten sitten on mahdollista, että kovimmilla julkipukeilla on eniten naisia, myös sitoutumishaluisia naisia? Ja kun asiaa miettii, niin jakorasioillahan on eniten miehiä. Eikö pukkina tai jakorasiana oleminen olekaan paha asia? On se.

Mietitään ensiksi, mitä pukiksi ja jakorasiaksi pääseminen vaatii. Jakorasiaksi pääseminen vaatii, että osaa levittää jalat(tai mennä kontilleen) ja osaa olla sanomatta ei. Ei kovin vaativaa. Pukiksi pääseminen vaatii, että on rikas, komea ja karismaattinen supliikkimies. Se on hyvin vaikeaa. Huomaamme, että jakorasiaksi ryhtyminen ei vaadi mitään lahjoja ja että siihen kykenee jokainen nainen. On paljon vaativampaa yrittää kelvata miehille ilman antamista. Antamalla nainen kelpaa toki hyvin monille moni seksiin ja lyhytaikaisiin suhteisiin, mutta useimmissa heti antavissa naisissa on se vika, että antaminen on hänen paras tai ainut avunsa hänen miehen sitouttamisyrityksessään. Antamista ja suhteeseen pääsyä voisi verrata korttipeliin: Kummassakin kannattaa säästää valtit viimeiseksi. Muuten jää musta Pekka käteen.

Entäs sitten naiset, jotka eivät ehkä haluakaan päästä suhteisiin ja jotka antavat heti saadakseen itse seksiä, vaikka ovat muiltakin ominaisuuksiltaan huippuluokkaa? No, heitä esiintyy lähinnä saduissa. Toki heitä on olemassa, mutta mitättömän pieni määrä verrattuna valttinsa liian aikaisin käyttävien jakorasioiden määrään. Ja tuo valtittomien jakorasioiden huima määrä leimaa valtillisetkin antajat samaan kategoriaan.

Naisten on yksinkertaisesti hyväksyttävä se, että jos tavaraa alkaa jakamaan ilmaiseksi ympäriinsä, niin miehet alkavat kokemaan tavaran ympärillä olevan pakkauksen niin nuhjuiseksi, että se ei kelpaa kuin koekäyttöön. Jos haluaa säilyttää maineensa tahriintumattomana, niin silloin kannattaa antaa säästeliäästi ja jos ei ole antanut säästeliäästi, niin kannattaa valehdella ja jos kukaan ei usko, niin on muutettava paikkakuntaa ja on antanut tosi, tosi paljon, niin on vaihdettava maata.

Haluaisitko seurustella jakorasian kanssa? Onko asialla mitään väliä? Jokaisella on oma menneisyytensä, eikä sitä voi muuttaa. Vain nykyhetki merkitsee, vai merkitseekö?

Menneisyydellä on väliä. Miehet eivät halua seurustella jakorasioitten kanssa. Onko tuo kriteeri epäoikeudenmukainen? Ei se ole sen epäoikeudenmukaisempi kuin naisten haluttomuus deittailla lyhyitä miehiä. Jokaisella on oikeus valita omat kriteerinsä seurustelukumppaneidensa suhteen, kunhan ne eivät vain ole yhteisöllisesti katsoen vahingollisia.

Tässä välissä naiset huutavat: "On epistä, että naisia mollataan kutsumalla heitä jakorasioiksi. Miksei miehille ole vastaavia haukkumanimiä? Niin, onhan pukki tai jotain, mutta se on enempi kehusana." Mietitäänpä tässä välissä hetki haukkumasanoja ja niiden alkuperää yleensäkin. Jotta jollakin haukkumasanalla olisi tehoa, sen tulisi kohdistua johonkin epätoivottavaan ja ihmisten epämiellyttäväksi kokemaan piirteeseen. Siksi "Olet läski!" on tehokkaampi haukkumatapa kuin "Olet normaalipainoinen!".

On tietenkin mahdollista päättää, että jakorasiaksi sanominen on rumaa ja niin ei saa tehdä tai että se ei ole ainakaan kohteliasta. Se ei kuitenkaan muuta miesten suhtautumista jakorasioihin yhtään suvaitsevammaksi. Jos jakorasina oleminen olisi yhtä hyvä asia kuin jakorasiana olemattomuus, jakorasiat voisivat perustaa vaikkapa yhdistyksen, jonka slogani olisi: "Olemme jakorasioita ja ylpeitä siitä." Emme kuitenkaan tule näkemään tuollaista yhdistystä, koska jakorasioiden suvaitsemistakin ajavat tuntevat sisimmässään, että ei ole yhtä autuasta antaa, kuin olla antamatta.

Olenko sitten kieltämässä naisilta seksin ilot ja suitsemassa heitä patriarkaatin tuttuun siveyspakkopaitaan? En suinkaan. Jos joku haluaa ripustaa nenäänsä kilon rautaa roikkumaan, koska se on nastaa, niin tehköön vapaasti niin, mutta on turha kuvitella, että sen näköinen naama vetäisi miehiä puoleensa(tai mistä minä mitään tiedän, nykynuorillahan on kaikilla kilo rautaa naamassaan). Pitäisikö sitten lopettaa jakorasioiden kutsuminen sellaisiksi ja sanoa vaikkapa muita naisia seksuaalipartnerinumeerisesti rajoittuneiksi? Ehkäpä, pitää kysyä kielitoimistolta.

Naiset siis haluavat lapselleen turpiinvetäjän geenit. Entäs sitten? Suomihan on vapaa maa. Jokainen nainen saa valita lapsensa isäksi kenet haluaa. Vai onko asia sittenkään niin itsestään selvä?

Turpiinvetäjän geeneillä varustetussa lapsessa on se valmistusvika, että siitä kasvaa ennen pitkää turpiin vetävä mies. Pääasiassa tyttöystäväänsä turpiinvetävä mies. Miettikää kuinka täynnä media ja naistenlehdet ovat parisuhdeväkivallan(lue: hakkaavien miesten) päivittelyä. Jotta parisuhdeväkivaltaluvut saataisiin laskuun, olisi satsattava turpiinottajan geeneillä varusteltuihin lapsiin. Miten se onnistuisi käytännössä?

Naisten valinnanvapautta lapsen isän suhteen tulisi rajoittaa. Myöskin väkivaltaisten miesten oikeutta lisääntymiseen tulisi rajoittaa. Nössömiesten geeneissä piilee arvaamaton voimavara taistelussa väkivaltaa vastaan. Naisia pitäisi jo pienestä pitäen kasvattaa rakastumaan nössömiehiin. Elokuvien sankarien tulisi olla tietokonenörttejä(hmm...aika useinhan ne ovatkin) ja koti-isäinsinöörejä. Ei mitään ramboja tai pahoja poikia. Rikollisten ja väkivaltaisten miesten kanssa vehtaamisesta tulisi antaa rikesakko.

Väkivalta ja perheväkivalta aiheuttavat vuosittain valtavat kustannukset veronmaksajille. Väkivaltaiset geenit omaaville miehille ei ole paljoa tehtävissä. Olisi satsattava ennaltaehkäisyyn. Olisi panostettava nössöihin. Nössöt isiksi ja karpaasit seksikieltoon, niin Suomi pelastuu.

Elleistä poimittu moderni kansanviisaus:

Nainen haluaa lapselleen mieluummin turpaanvetäjän kuin -ottajan geenit.

Eivätkö naiset pidäkään kilteistä miehistä? Monet naiset kuitenkin sanovat, että heillä on kiltti mies ja että he ovat iän myötä kypsyneet ymmärtämään, että kiltti mies on lopulta parempi vaihtoehto kuin renttu. Niin, naiset todellakin kypsyvät tarvitsemaan kilttejä miehiä. Koko kuvio on päivänselvä.

Tultuaan sukukypsiksi nuoriksi neidoiksi naiset tuntevat suurta vetoa luokan häiriköitä ja jengijohtajia kohtaan. Kiltit pojat ovat evvk. Prätkäjengiläiset panevat tytön paksuksi ja häipyvät ja panevat ja häipyvät. Tyttö oppii hitaasti, mutta varmasti, että renttuihin ei voi luottaa. Tulee valaistus! Voi itsestäänselvyyksien itsestäänselvyys! Onhan olemassa kiltti mies, tuo kouluaikojen jalkarätti. Kyllä kiltille miehelle kelpaa vähän käytetty nainen, kun kaupanpäällisiksikin saa, pari pientä tenavaa! Ja kiltistä miehestähän on tullut oikein insinööri - kauheat tulot ja kaikkea. Kyllä tuollaisen miehen ottaa mielellään kotia puunaamaan ja lapsia kaitsemaan.

Aikaa kuluu ja suhteeseen kasvaa suuri mörkö: Kyllähän kiltti mies on mainio paperilla ja anoppikin tykkää...mutta, kun kiltti mies ei kiihota sitten yhtään. Ei, vaikka miettisi Mel Gibsonin persettä koko toimituksen ajan. Jotain olisi keksittävä, eihän nainen ilman seksiä voi elää. Hei, mutta onhan prätkäjengiläinen vielä hengissä! Vähän haalistunut ja alkoholisoitunut, mutta aah, aina niin kiihottava! Seksinhän voi hoidella hänen kanssaan sillä aikaa kun kiltti mies huhkii kodinpidon eteen. Ja näin onnellisesti päättyy tarinamme tää. Niin nainen, prätkäjengiläinen, kuin kiltti mieskin ovat löytäneet heille kuuluvan ekologisen lokeronsa. Ja kaikki elävät onnellisesti elämänsä loppuun saakka(prätkäjengiläinenkin seuraavat puolitoista vuotta alkoholistiasuntolassa ennen menehtymistään vanhuuden heikkouteen.)

1. Näytös. Sokrates ja nainen keskustelevat miehenvalintakriteereistä:

Sokrates: - Onko sinulla mitään kriteereitä valitessasi miestä?
Nainen: - On toki.
Sokrates: - Nimeä kaksi sellaista ominaisuutta, jotka olisivat kaikista epämieluisimmat piirteet miehessä.
Nainen: - Tuohon minun on vastattava, että väkivaltaisuus ja uskottomuus.
Sokrates: - Kuulostaa järkevältä. Onko olemassa joitain erityisiä paikkoja, joista sinä etsit miestä.
Nainen: - On. Yleensä etsin miestä baarista.
Sokrates: - Voisitko kuvailla, miten ja millainen mies tekee sinuun vaikutuksen?
Nainen: - Mielelläni. Baarissa ollessani tsekkailen miehiä ja eritoten miesten perseitä. Jos minua lähestyy miellyttävät kasvot ja hyvän perän omaava mies, niin päästän hänet juttusille.
Sokrates: - Hyvä. Miten tilanne jatkuu siitä eteenpäin?
Nainen: - Sitten kuuntelen miehen aloitusrepliikin. Sen pitää olla omaperäinen. Se kertoo, että mies on jollain tapaa erityinen. Sitten alamme keskustelemaan ja jos mieheltä juttu luistaa ja hän vaikuttaa muutenkin ok tyypiltä, niin meistä saattaa ennen pitkää tulla pari.
Sokrates: - Selvä. Palaan siihen, mistä aloitimme. Esitän sellaisen oletuksen, että miehissä on olemassa tiettyjä luonteenpiirteitä, jotka viittaavat siihen, että mies saattaa todennäköisesti väkivaltainen tai uskoton.
Oletko samaa mieltä?
Nainen: - En tiedä varmasti. Mitähän ne sellaiset luonteenpiirteet olisivat?
Sokrates: - No, äkkipikaisuus, juoppous ja aggressiivisuus viittaisivat ehkäpä mahdolliseen väkivaltaisuustaipumukseen. Voimakkaat seksihalut, kokemushakuisuus ja flirttailevuus ehkäpä mahdolliseen uskottomuustaipumukseen.
Nainen: - Kun asetat sanasi noin, niin en voi olla muuta kuin samaa mieltä.
Sokrates: - Vastaa sitten tähän kysymykseen. Sinulle on tärkeintä, että mies ei ole väkivaltainen eikä uskoton. Toisaalta, sinulla on tarkat metodit miehen peräosaston ja aloitusrepliikin selvittämiseksi. Miten pyrit selvittämään, että miehellä ei ole väkivaltaisuus- tai uskottomuustaipumuksia?
Nainen: - En mitenkään.
Sokrates: - Et mitenkään!(Sokrates menettää täysin malttinsa, alkaa repimään tunikaansa naama punaisena ja huutaa) Miten niin et mitenkään! Mitä järkeä tässä on! Miten pystyt selittämään käytöksesi?
Nainen: - Jos villi arvaus sallitaan, niin kyse lienee siitä kuuluisasta naisen logiikasta.

Tunnen joitakin kolmikymppisiä sinkkunaisia. Ihan hyvän tai vähintään tavallisen näköisiä. Ei mitään läskejä, vetelehtijöitä, friikkejä tai blondeja. Noilla sinkkunaisilla ei ole säpinää miesrintamalla. Kun katson heitä, minusta tuntuu, että he ovat menettäneet toivonsa miesten suhteen. Jotenkin heistä aistii sellaisen kokemuksen, että se mitä heillä on tarjottavanaan miehille ja mitä miehillä on tarjottavanaan heille, on valovuosien päässä toisistaan. Läheiselle suhteelle olisi tarve, mutta edellytyksiä tuollaisen suhteen syntymiseksi ei ole. Miten tähän on jouduttu?

Parisuhde vaatii sopeutumista, itsensä muokkaamista ja alistumista toisen tahtoon. Vastineena tulee suhde ja sosiaalinen arvonnousu. Nämä tuntemani sinkkunaiset ovat itsenäisiä, tottuneet olemaan itsekseen, saaneet tahtonsa lävitse ja tehneet, kuten itselle parhaiten sopii. Parisuhteessa pitäisi käyttäytyä päinvastoin: Antaa valta toiselle, tehdä mikä kumppania miellyttää ja miten kumppanille sopii. Siinä on sinkkuilun ja parisuhteen välinen kuilu. Voiko tuon kuilun yli ponnistaa?

Ihmiset ja varsinkin naiset kasvatetaan nykyisin itsenäisyyteen ja itsekkyyteen, ei rakastaviksi ja sopeutuviksi ideaalikumppaneiksi. Hinta on maksettava jollain ja tuo hinta on vanhapiikuus. Joillekin vanhapiikuus sopii, useimmille ei. Minä näen lähinnä tragediana sen, että ihmiset kasvavat sellaiseen, malliin, jolla ei voi tulla onnelliseksi kuin nuoruudessa. Itseään voi muokata parisuhdemyönteisemmäksi kypsemmälläkin iällä, mutta se vaatii paljon työtä ja myönnytyksiä. Parisuhdekelvollisuus sopeutumisen osa-alueella ei ole itsestäänselvyys. Siihen pitää kasvaa.

Miksei Suomessa ole yhtään miestenlehteä? Tai siis on, mutta tarkoitan vastaavaa lehteä kuin mitä naistenlehdet ovat ja joka tarkastelisi ihmissuhde- ja tasa-arvoasioita miesnäkökulmasta, eikä pitäytyisi poliittisesti korrektissa naispropagandassa. Lehden pääkirjoituksen kolumnissa ihmeteltäisiin, miksi tasa-arvo ei ole toteutunut vieläkään pakkoarmeijan suhteen ja miksi seksitöissä naiset saavat paljon parempaa palkkaa kuin miehet. (Sivumennen sanoen, miksi ihmeessä naiset eivät aja pontevammin samanpalkaisuutta myös seksialoille. Ei Henry the Greatkaan pelkällä kiitoksella elä.)

Parisuhteen ongelmapalstalla käsiteltäisiin pihtaamisen ja nalkutuksen haitallisia vaikutuksia parisuhteisiin ja haukuttaisiin tuollaisia naisia sioiksi tai paremminkin lehmiksi, joiden pitäisi saada mitä pikimmin apua tuohon psyykkiseen ongelmaansa. Mukana oli vihaisten miesuhrien kirjoituksia siitä, mitä kärsimyksiä tuollaiset nalkuttajalehmät ovat heille aiheuttaneet ja kuinka sellaiset pitäisi hirttää tisseistään.

Perheosiossa esiteltäisiin miehisiä ihanneperheitä, joissa vaimot olisivat simpsakoita kotitalousihmisiä, jotka eivät nalkuttaisi ja jotka olisivat aina valmiita seksiin ja kannustaisivat miestään menemään iltaisin pubiin rentoutumaan. Perheen mies kertoisi parhaita vinkkejään, kuinka vaimo saadaan pysymään ahkerana ja kuuliaisena. Sisustusosiossa esiteltäisiin perheen jääkaappi, jonka vaimo pitää aina täynnä olutta siltä varalta, että isännälle tulee jano. Tuollaisen lehden minä tilaisin.

Sekundaprinssi kirjoittaa Elleissä:

Meikäläinen on tämän prinssitaudin saanut jo nuorena. Homman nimi on se että naisen pitäisi olla kaunis ja tietysti luonteeltaan kiltti, uskollinen jne. Jos en nyt ihan mitään missejä/huippumalleja kaipaa niin tavallisia kaunottaria kuitenkin. Kiva olisi myös, jos hän olisi kouluja käynyt.

Eipä tuossa kai mitään. Moni haaveilee samaa. Mutta kun itsellä ei ole vastaavaa annettavaa. Naisen pitäisi olla kaunis, vaikka itse en ole komea. Pituutta ei ole liikaa eikä hiuksiakaan edes tässä kolmenkympin iässä. Liikunta kiinnostaa vähän liian satunnaisesti ja kroppa voisi olla paljon timmimmässä kunnossa. Silti kaipaisi vierelle jotain nättiä prinsessaa. Vastineeksi ei ole kovin paljon mammonaakaan tarjota. No, senverran lievää tämä minun prinssitauti on että en haikaile sentään lääkäriä tai juristia isoine palkkoineen, vaikka itsellä pohjalla vain vähemmän arvostettu yliopistotutkinto (miehistä turhamaisuutta??). Tämä prinssitauti siis koskee enimmäkseen ulkonäkö ja luonneasioita. Olisikohan miehillä ulkonäkö yleensäkin tärkeämpää kuin naisilla?

Olen kyllä sitä mieltä, että ei kannata alkaa suhteeseen ihmisen kanssa joka ei miellytä. Olkoonkin itse sitten vaan turhamainen ja epärealistinen. Mikään laki ei pakota naimisiin/suhteeseen. Jos alkaisi vakavampaan suhteeseen sellaisen kanssa, joka ei miellytä niin jotenkin sitä kokisi pettävänsä toista. Pelko on, että ajattelisin ja etsisin kokoajan parempaa.

Joskus kyllä yksinäisyys yllättää. Ainakin miehille on tärkeää saada joskus seksiä. Tässä tulee käyttäydyttyä aika sikamaisesti joskus. Sitä ottaa tähtäimeen sellaisen naisen, jonka suhteen katsoo olevan mahdollisuuksia. Esim. pullukat yh-äidit tai jotain, nuorempana myös ujot tyttöset (ei yhtään teitä vastaan, olette kaikki hienoja ihmisiä, minä en ole!!) Tavis-mies ei pääse helposti tällaisenkaan sänkyyn. Näissä jutuissa teeskentelen olevani naisesta paljon kiinnostuneempi kuin olen. Annan toiveita kaikenlaisesta syvemmästä suhteesta. En kyllä suoraan lupaa mitään. Sänkyyn päästyä ehkä kuvittelen olevani jonkun ihan muun kanssa. Jonkun unelmaprinsessan. Toisen ihon kosketus auttaa kuvittelemisessa. Sitten täytyy myöhemmin kohteliaasti yrittää kiemurrella irti. En voi sanoa tietenkään: anteeksi halusin vain seksiä, en sinua. Ei tätä usein tapahdu tietenkään mutta jotenkin tuolla pohjalla ovat kaikki seksikokemukseni kyllä.

Saa haukkua ja moittia vapaasti. Miten opettaisi itselle realismia, että osaisi oikeasti tyytyä niihin mahdollisuuksiin mitä on?

On eräs elämän suuria tragedioita, jos oma taso ja kumppanille asetettavat vaatimukset eivät täsmää. Tuolloin ihminen rakastuu toistuvasti sellaisiin henkilöihin, joihin hänellä ei ole saumoja. Jos nainen rakastuu liian tasokkaaseen mieheen, niin naisella on usein ekstra optiona saada tuosta miehestä osaomistus rakastajattarena toimien tai pieni siivu irtoseksiin päästen. Jos mies rakastuu liian tasokkaaseen naiseen, niin miehellä ei ole mahdollisuutta minkään valtakunnan osaomistukseen. Parhaimmillaan(tai huonoimmillaan) mies pääsee ystäväksi, jolla teetetään palveluksia, mutta jolla ei ole mahdollisuuksia enempään.

Ihmisten tasovaatimuskorjaukset toimivat alitajunnan kautta. Toistuvat pettymykset johtavat masennukseen ja sitä kautta riman alenemiseen. Jos ihminen säästelee itseään todellisuuden kohtaamiselta, hän voi elätellä kuvitelmiaan korkeatasoisista partnereista loputtomiin. Omaa sisäistä termostaattiaan voi yrittää säätää alemmas yksinkertaisesti yrittämällä iskeä haluamiaan naisia ja pyrkimällä katastrofiin. Iskuyritykset ja naisten halveksuvat naurahdukset johtavat tietenkin itseinhoon ja itsetuhoisiin ajatuksiin. Jos tuosta myllystä selviää hengissä, niin pystyy helpommin ajattelemaan, että olisipa edes joku - kuka tahansa. Silloin rima on lähtenyt toivottuun laskuun.

Miehillä on lisäongelmana alituinen seksinpuute. Ideaalikumppanista ei ole toivoa, mutta seksiä olisi saatava edes joskus. Silloin on käytössä a) rehellinen ratkaisu ja b) valehteleva ratkaisu. Kumpaakin voi testata naisiin seksinpuutteessa ja katsoa, antavatko naiset rehelliselle vaiko valehtelevalle miehelle. Rehellinen ratkaisu a): Mies sanoo naiselle, että: "Et ole ihannenaiseni, etkä lähelläkään sitä, mutta minulla on seksinhimo. Haluaisin panna sinua tänä yönä, kunhan juttu jää siihen". Valehteleva ratkaisu b): Yritetään saada nainen viihtymään ja luodaan sellainen tunnelma, että nainen saattaa kuvitella miehen haluavan enempääkin kuin vain seksiä. Ei missään tapauksessa paljasteta, että tiedetään jo melko varmasti, että tästä ei seuraa seksiä enempää. Käytäntö on osoittanut, että valehteleva mies skoraa merkittävästi rehellistä paremmin, vaikka mystisesti naiset väittävätkin pitävänsä enemmän rehellisistä miehistä.