Rumat naiset

Absolute truth kyselee seuraavaa: "Kun Mika Häkkisen markkina-arvo on selkeästi korkein mahdollinen, miksi hän tyytyy 42-vuotiaaseen entiseen matkaoppaaseen?...Olen varma, että tähänkin on olemassa jonkin matemaattinen kaava, jonka vain Trio Erektus osaa formuloida." Jotta kysymystä ei tarvitse toistella jatkuvalla syötöllä, niin minä vastaan siihen Trio Erektuksen puolesta:

Iltalehden mukaan Erja ja Mika Häkkisen romanssi on kaunein suomalainen rakkaustarina. On itsestään selvää, että on olemassa suhteita, joihin markkina-arvoteoria ei yllä. Kauneimmissa rakkaustarinoissa on kyse siitä, että laivat kohtaavat yössä. Silloin laivojen pelleillä ei ole väliä. Erja olisi aivan hyvin voinut olla 50-vuotias, 50 kiloa ylipainoinen lähihoitaja Espoosta ja rakkaus olisi roihunnut samalla intensiteetillä. Tosirakkaus ei taivu matemaattisiin kaavoihin.

Absolute Truthilla on myöskin pientä parodiointia blogilistasijoituksensa seuraajia kohtaan. Koska kaikki kuitenkin seuraavat blogilistasijoitustaan silmä kovana, niin sijoituksen seuraamistakin naurettavampaa on väittää, että ei seuraa sijoitustaan tai naurettavuuden huippuna parodioida toisia oman salaisen paheen tekemisestä.

Tiramisu esittää minun väittäneen seuraavaa: "Naiset pihtaavat kiusallaan ja miehet siksi että nainen on ruma..." En minä muista sanoneeni, että miehet pihtaisivat siksi, että nainen on ruma. En minä ole ainakaan pihdannut koskaan siitä tai mistään muustakaan syystä. Ehkä Tiramisulla ovat menneet blogikirjoitukset ja omat kokemukset sekaisin? En kuitenkaan usko, että Tiramisulla on mitään hätää, sillä hän pystyy varmasti löytämään itselleen kaltaiseni mitään pihtaamattoman karpaasin. Ja toisekseen, ainahan voi käyttää perunasäkkiä.

Blogien lukijat ja tilaajat

Ilkka Kokkarinen pohtii blogissaan, miksi Merten on Top-listalla korkeammalla, vaikka hänen blogillaan on kaksi kertaa enemmän lukijoita? Tässä joitakin selitysyrityksiä:

1. Mertenin blogi ei ole hakukonerobottien indeksoinnissa mukana, jotenka Googlettajia käy hänen sivullaan harvemmin. Tuosta muodostuu arveluni mukaan n. 20-60 kävijän päivittäinen ero.
2. Ilkan kirjoitukset vetävät Pinserin listasta tietämättömiä lukijoita puoleensa, koska Ilkan kirjoitukset käsittelevät joitakin harvemmin käsiteltyjä erikoisaiheita, kuten tietotekniikan opetusta.
3. Ilkka on henkilönä tunnetumpi kuin Merten, jotenka Ilkan blogissa käy enemmän Pinserin listasta innostumattomia tuttavia.
4. "Kauniit ja rohkeat"-ilmiö. Harva tunnustaa katsovansa Kauniita ja rohkeita, mutta kaikki tietävät juonen. Monet Ilkan blogin lukijat eivät tilaa sitä periaatteellisista syistä.

Blogin päivittämisellä on vaikutusta blogin lukijamääriin, mutta kuitenkin vähemmän vaikutusta kuin luulisi. Päivittämisellä ei ole juurikaan vaikutusta sijoitukseen Top-listalla. Kuten Ikuisen kahvitauon tai Sinulle jota en tunnen pistekertymäkaaviosta näkyy, noilla blogeilla riittää aktiivisesti käyviä tilaajia tunnista tuntiin päivittämättömyydestä huolimatta. Itse käyn lukemassa tilaamiani blogeja lähinnä vain silloin, kun niitä on päivitetty. Miksi päivittämättömilläkin blogeilla riittää tilaajakävijöitä miltei yhtä runsaasti kuin päivitetyilläkin?

Blogger tuntuu tekevän omituisia temppuja. Tänään oman blogini osoitteesta löytyi hetken aikaa Queer Joe´s knitting blog! Huomasinkin yllättäen kuuluvani Queerknittingin webringiin, josta löytyykin paljon mukavaa shoppailtavaa. Kysyn vaanillakin oli jonkin hetken ajan sijaisblogi.

Puhummeko samaa kieltä?

Deborah Tannen käsittelee vuonna 1990 ilmestyneessä bestsellerissään Puhummeko samaa kieltä miesten naisten puhetapojen eroja. Kirja on varsin oivaltavasti ja aika mielenkiintoisesti kirjoitettu, joskin loppua kohti lukemisinto alkaa hyytyä. Kirjassa esitetyt ajatukset vaikuttavat pikaisesti maisteltuina hyvin maaliinsa osuneilta. Päinvastoin kuin suomalaisen kuin suomalaisen kollegan, Liisa Tainion ajatukset. Tässä poimintoja Tannenin kirjasta:

Usein kuulee väitettävän, että naiset puhuvat liikaa ja ainakin enemmän kun miehet, mutta pitääkö se paikkansa? Kysymys saa ratkaisunsa, kun tehdään ero yksityisen ja julkisen puheen välillä. Miehet ovat useimmiten luontevia puhuessaan julkisesti, kun taas naiset puhuessaan yksityisesti. Toinen termi ilmaista nuo erot on käyttää termejä asiapuhe ja tunnepuhe. Naisille keskustelu on paljolti tunnekieltä, keino luoda yhteyksiä ja hoitaa suhteita. Miehille puhe on keino riippumattomuuden säilyttämiseen ja statuksen hankkimiseen.

Eräässä sarjakuvien vakiotilanteessa mies lukee sanomalehteä ja nainen tuijottaa sanomalehden takasivua. Mies saattaa kysyä ennen lukemaan ryhtymistään, onko vaimolla asiaa, eikä sitä silloin tietenkään ole. Heti kun mies alkaa lukea lehteä, vaimo keksii jotain sanottavaa. Miehelle puhuminen on informaation välittämistä, mutta naiselle vuorovaikutusta. Juuri miehen syventyessä lukemaan lehteä vaimo tuntee vuorovaikutuksen tarpeen suurimmaksi ja alkaa puhumaan. Monet naiset ovat loukkaantuneita, koska mies ei puhu heille kotona ja miehet ovat turhautuneita, koska ovat tuottaneet kumppanilleen pettymyksen ymmärtämättä, mitä he ovat tehneet väärin.

"Tutkimukset osoittavat, että jos naiset ja miehet puhuvat ryhmässä yhtä paljon, niin silloin ihmisten mielestä naiset puhuvat enemmän...Toisaalta naiset tuntuvat puhuvan paljon, koska naiset puhuvat sellaisissa tilanteissa, joissa miehet itse eivät puhuisi...Koti on kehys perinteiselle amerikkalaiselle kuvalle puheliaasta naisesta ja hiljaisesta miehestä...Yhä uudelleen ja naiset valittavat, että heidän miehellään on vaikka kuinka paljon asiaa muille, mutta ei heille."

Naisten käyttämä logiikka jäsentää maailmaa yksityisemmältä kannalta, kun taas miehet pitäytyvät enemmänkin tieteellisentyylisessä logiikassa. Miehet haluavat käsitellä jotakin ongelmaa loogisesti askel askeleelta kun taas naiset ovat taipuvaisempia muuttamaan suuntaa kesken kaiken.

Naisten puheen leimaaminen juoruiluksi johtuu siitä, että he ovat kiinnostuneet puhumaan toistensa elämän yksityiskohdista. Oman elämän ja ystävien elämän tapahtumista kertominen on aikuinen muunnelma salaisuuksien kertomisesta, mikä on tyttöjen ja naisten ystävyyden ydin. Ystävien pitäminen omian elämänsä tapahtumien tasalla ei ole pelkkä oikeus, vaan velvollisuus naisille. Yksityiskohtien salaaminen typistäisi naisten ystävyyden siivet. Salaisuuksien puuttuminen vaarantaa ystävyyden, koska silloin nainen vetää pelistä pois omat korttinsa siitä puhekumppanuudesta, joka muodosti ystävyyden.

Valitusvirret ovat osa kansanperinnettä. Naisten piirissä on yleistä, että vaikeuden liittävät yhteen. Miesten keskuudessa se on harvinaisempaa. Monet miehet eivät puhu vaikeuksistaan kenellekään ja jos puhuvat, niin mieluummin naispuolisille ystävilleen. Naisten tapa puhua vaikeuksistaan hämmentää miehiä, jotka tulkitsevat sen usein väärin neuvon kysymiseksi.

"Vuonna 1712 englantilaiset ajattelivat, että heidän aikakaudelleen on tyypillistä uutisten himo. Köyhimmätkin puodinpitäjät ja viettivät kokonaisia päiväiä kahviloissa kuullakseen uutisia."

Feminismi kannustaa itsekkääseen elämäntapaan?

Sovinistinurkkauksen elämän aksioomat edustavat melko tarkkaan menneen ajan uskonnollista arvomaailmaa. Nuo aksioomat ovat hyviä monessa suhteessa. Suomen ongelmia ovat liian pieni syntyvyys ja suuri avioerojen määrä. Elämän aksioomien noudattaminen toimisi osittaisratkaisuna noihin mainittuihin ongelmiin. Malli, jossa vaimo on kotona ja mies töissä ja perheenpäänä on myöskin tasa-arvoinen epäsymmetrisellä tavalla. Sekä miehellä että vaimolla on omat velvollisuutensa ja oikeutensa. Jos jompi kumpi jättää aksioomien esittämät velvollisuudet tekemättä, malli on vaarassa kaatua.

Onko feministeillä joku toimivampi parisuhdemalli, joka ratkaisee syntyvyyden ja avioerojen ongelmat(vai ovatko nuo edes sellaisia ongelmia, jotka kaipaavat ratkaisua)? Alpin MacLarenilla itsellään on hänen oppiensa mukaan toimiva avioliitto, joten voi sanoa, että hänellä on "varaa" opastaa muita. Missä ovat kritiikkiä pursuavien sinkkunaisten toimivat mallit?

Eräs moderni parisuhdemalli voisi olla se, että pariskunta elelee yhdessä tai itsekseen ja antaa toisilleen vapauden mennä omien mieltymystensä mukaan. Kaikilta ei löydy kuitenkaan halua tai kykyä tuollaiseen suhteeseen, eikä tuollainen malli muutenkaan oikein kestä lasten hankintaa. Sovinistinurkkauksen mallin eräs ongelma on sen vaativuudessa. Sekä miehelle että naiselle annetaan oikeuksia ja velvollisuuksia. Kuinka moni ihminen pystyy pitämään kiinni noista velvollisuuksista? Toisaalta, naiset ovat tänä päivänä varsin fiksuja ja mallin toimivuuden kannalta olisi suotavaa, että mallin esittämässä parisuhteessa mies olisi vallan haltijana naista fiksumpi tai ainakin kohtuullisen fiksu. Mistään ei löydy noin paljoa fiksuja miehiä kaikille naisille aviomiehiksi.

Alpin MacLaren väittää, että feministit ovat naistenvihaajia ja että turmio tulee heidän sivuiltaan. Feminismi hajottaa perheet jättäen naiset yksinhuoltajiksi. Kotiäideille pitäisi antaa heille kuuluva arvo. Tulemme toimeen ilman naissotilaita tai ilman naislakimiehiä, mutta sivilisatio romahtaa ilman kotiäitejä. Feministit välittävät vain itsestään. Eivät he välitä miehistään tai lapsista. Heidän narsistinen tapansa elää on kaikkea sitä vastaan, mikä on tehnyt yhteiskunnasta menestyksekkään. Lapsia abortoidaan feminististen oppien uhreina. Feministit pitävät naisten kiltteyttä ja hyvää luontoa pilkkanaan.

Mitä enemmän naisia siirtyy työelämään, sitä suuremmiksi kasvavat avioeroluvut. Lapset imevät arvonsa ja etiikkansa perheestä. Nykylapsilla ei ole läsnä olevaa äitiä siirtämään heille eettisiä periaatteita. Kun lapset tulevat murrosikään, yh-äideillä ei ole antaa varsinkaan pojille oikeaa suuntaa elämään. Naisille opetetaan roolimalleja, joissa he pukeutuvat seksikkäiksi, ajattelevat lähinnä seksiä ja joissa heidät samaistetaan miehiin. Kotiäideistä tehdään naurunalaisia ja ainoastaan töissä käyvillä naisilla on arvoa.

Kauneimmat rakkaustarinat

Iltalehden lukijat ovat äänestäneet kauneimmat suomalaiset rakkaustarinat. Kärjessä ovat mm. 1. Erja ja Mika Häkkinen (1995-), 2. Irina Björklund ja Peter Franzén (1994-) , 3. Vanessa Forsman ja Jari Kurri (2000-) , 4. Hilkka ja Matti Ahde (1976-), 5. Tanja Karpela ja Sauli Niinistö (2000-) , 6. Karita Tuomola ja Joonas Hytönen (2001-), 7. Nina Herala ja Wallu Valpio (2002-) ja 8. Tiina Jylhä ja Juhani Palmu (2001-2002). Millaisista henkilöistä media luo ihmisten mieliin suuria tarinoita?

Naiset listalla ovat pääosaltaan malleja tai missejä. Kauniita naisia löytyy varmasti muistakin ammateista, mutta ilmeisesti päästäkseen suuren rakkaustarinan sankarittareksi naisen pitää olla päässyt sinne nimenomaan kauneudellisilla ansioillaan. Rakkaustarinan miehen ei tarvitse olla komea. Tarinan mies voi myöskin olla kaksi kertaa vanhempi kuin nainen. On eduksi, jos miehellä on keskivertoväestöön verrattuna kovaäänisen röyhkimyksen tai jopa naistenahdistelijan maine.

Ihmiset ovat kirjoittaneet syitä rakkaustarinan valinnalleen. Syyt paljastavat, että valinnat perustuvat tunteitten luomille mielikuville. Toisaalta, mille muulle ne voisivatkaan perustua? "Ruma ja tyhmä mieskin voi saada kauniin vaimon kunhan on vaan kuuluisa.", "Jari on päällikkö. Jos itse voisin saada tuon ikäisenä noin kauniin vaimokkeen itselleni, antaisin toisen kivekseni.", "Niinistö ja Karpela vain jotenkin sopivat niin hyvin yhteen, heistä tulisi komea presidenttipari Suomeen".

Naiset löivät miehet matematiikan testissä, kertoo otsikko. Siinäpä kiinnostava tiedeuutinen. Yksityiskohdat tosin paljastavat, että naiset olivat parempia laskemaan yhdestä kolmeen. Eli nopeampia laskemaan, ovatko kaikki lapset jo autossa. Mutta olivat kuitenkin parempia kuin miehet, elikkä eivät naiset aivan lahjattomia ole matematiikan alueellakaan.

Vammaisten olympialaiset

Muistatteko kun Steffi Graf voitti Andre Agassin tenniksessä? Entäs sen, kun Gail Devers voitti Donovan Baileyn olympialaisten sadan metrin juoksussa? Häh, eikö muistu mieleen? Entäs sitten se, kun Suomen leijonat hävisivät MM-lätkässä naisten maajoukkueelle? No, jos nuo tapahtumat eivät muistu teille mieleen, niin ei se mitään - eivät ne muistu minullekaan.

Alpin MacLaren ehdottaa luolamiehen sovinistisivullaan, että naisten lajit tulisi siirtää vammaisten olympialaisiin, mikä vaikuttaa ihan hyvältä idealta. Oikeat olympialaiset tulisi säästää oikeille maailman parhaille urheilijoille. Ei oikeissa olympialaisissa selvitellä sitäkään, kuka on nopein yksijalkainen juoksija tai kuka on nopein 50 kiloa ylipainoinen juoksija.

Sovinistikulman elämän aksioomat ovat seuraavat:
- Mies ei saa koskaan lyödä naista.
- Mies ei saa seistä toimettomana kun toinen mies hyökkää naisen kimppuun.
- Avioliitto on tarkoitettu eliniäksi.
- Miehen pitää elättää perheensä.
- Miehen pitää omistaa elämänsä perheensä suojelemiseksi fyysiseltä, henkiseltä ja taloudelliselta uhalta.
- Vaimon pitää olla kotona kaitsemassa lapsia aina kun lapset eivät ole koulussa.
- Seksi kuuluu vain avioliittoon.
- Miehen pitää hallita omaa taloaan.
- Miehen pitää antaa lapset äidin hoivaan ja miehen pitää tarvittaessa toimia kurinpidollisena apuna.
- Miehen pitää kohdella naisia kunnioituksella.
- Naisen paikka ei ole liike-elämässä ja jos hän siellä, niin hänen ei pidä olla miehen esinaisena.

Kiltit tytöt eivät pääse minne vaan

Kirjassa Kiltit tytöt pääsevät taivaaseen, tuhmat tytöt minne vaan, kirjan tekijä Ute Ehrhard kertoo kirjan pohjaideasta seuraavasti: "Älä ole niin kiltti pärjäät paremmin. Naisten on mahdollista edetä alistuneesta kiltteydestä iloiseen ja turvalliseen itsekkyyteen. Kiltteys ei ole menestyksen avain, vaan jarru!"

Tuo takakannen teksti kuulostaa lähinä jonkin huuhaa-puolueen julistukselta ja sitä kirjan sisältö hyvin pitkälti onkin. Muutenkin kirja on aika mielenkiinnottomasti ja puuduttavasti kirjoitettu. Jos tuota tekstiä hiukan analysoi, niin eihän itsekkyys ole mikään "turvallinen" tai edes erityisen iloinen ideologia. Se on kyllä totta, että kiltteys on menestyksen jarru, jos menestyksellä tarkoitetaan menestymistä kilpailutilanteissa ja etenemistä uralla. Jos taas puhutaan menestyksestä elämässä yleensä ja menestyksestä parisuhteessa, niin asia on lähinnä päinvastoin, varsinkin silloin, jos nainen joutuu opettelemaan itsekkäämpään elämäntyyliin "perusluontoaan" vastaan.

Mitään huomiota ei kiinnitetä myöskään siihen, miten naisen muuttuminen itsekkäämmäksi vaikuttaa häntä ympäröivän piirin kokonaisonnellisuuden kehitykseen. Sillä ei kai ole mitään väliä. Toisaalta oletetaan perusteettomasti, että kaikilla naisilla on kiltteydestä luopumisen jälkeen kykyjä ja potentiaalia "menestykseen". Sillekään ei uhrata montaa ajatusta, kuinka vaivalloista kiltteydestä uloskasvaminen on ja onko se vaivansa väärti. Kirjassa esitetään myöskin ilmeisen virheellisiä tieteellisen oloisia väittämiä ilman mitään todisteita niiden oikeellisuudesta.

Kirja väittää näin: "Kaikki se, mitä pidetään luonnostaan naisellisena tai miehekkäänä , iskostetaan lapsen mieleen tiedostamattomasti jo varhaislapsuudessa, ja tulkitaan sitten synnynnäiseksi...Jo kymmenen kuukauden ikäisinä tytöt heijaavat nukkejaan. Jotkut tutkijat nimittävät tätä nukenheijaamisrefleksiksi. Onko se ironiaa vai kitkerää väärin tulkintaa. Tällaista käytöstä tulkitaan virheellisesti äidinvaistoksi, mutta kyseessä on jatkuva tytön naiselliseksi harjoittamisen tulos"

Kirjan mukaan tyttöjä ei pitäisi ilmeisesti kasvattaa suurempaan varovaisuuteen kuin poikia. Koko traditionaalisen kasvatuksen perinne kyseenalaistetaan: "Pikkutytöille opetetaan, että on vaarallista liikkua kodin ulkopuolella...Sen sijaan, että tytöt saisivat vapaasti toteuttaa impulssejaan, heidät suggeroidaan uskomaan, että heidän on parempi pysyä siellä, missä he ovat...Yhtä hienovaraisin menetelmin tyttöjen annetaan ymmärtää, että heillä ei ole matemaattisia eikä johtajan kykyjä"

Kirja avaa uusia mullistavia kasvatusfilosofisia uria: "Monet ymmärtävät varhaisen huolehtivaisen kasvatuksen kohtalokkaat seuraukset, mutta valitettavasti vanhempien kasvatuskeinot eivät silti muutu."

Kirja listaa vaarallisia alistumisen muotoja: "Naiset eivät useinkaan tajua, että he lähettävät hymyllään metaviestin joka tekee heistä avuttomia ja alistuvia...Alistumishymyys liittyy melkein aina alistumiseleitä tai alistumisrituaaleja....Mitä tiukempi hame, sitä sitä rajallisempi liikkumavapaus, mitä korkeammat korot, sitä epävarmemmin seisoo...Riippuvuuskierre vain laajenee ajan mittaan. Kierteen lopussa saattaa olla vaikea henkinen sairaus. Se kehittyy jatkuvasta sopeutumisesta ja alistumisesta."

"Nuoret tytöt oppivat jo varhain sen harhakäsityksen, että ulkonäkö on tärkeämpi kuin äly...Vielä nykyisinkin nuoret tytöt itkevät ulkonäköään."

"Naisen koko olemus viestii: Olen pieni ja avuton...Sohavallakin naiset istuvat usein nurkassa, miehet melkein aina tilaa vievästi...Jo monien naisten katseet ilmaiset selvemmin kuin tuhat sanaa, että he ovat valmiit alistumaan...Miehillä on himokas katse. Jos naiset omaksuvat miesten katselutavan, niin heitä syytetään heti seksuaalisesta vokottelusta tai aggressiivisuudesta...Mene jonkin ystävättäresi kanssa kapakkaan ja katsele siellä olevia miehiä. Silmäile heitä arvioivasti ylös ja alas. Havainnoi omia tunteitasi ja miesten reaktioita."

Miesten ja naisten seksihalut

Feministiblogeissa on virinnyt suuttumus naisten seksihaluihin suhtautumista kohtaan tai johonkin muuhun siihen liittyvää kohtaan. Suuttumuksen kohdetta oli vaikea selvittää useammallakaan lukukerralla. Miehet olivat kuitenkin syyllisiä kaikkeen. Vilkaistaanpa hiukan, mitä tämän hetkinen raamattuni Hormonien sota kertoo seksuaalisuudesta.

"Kinsey-instituutti kertoo raportoi, että ilman yhteiskunnan sosiaalisia sääntöjä lähes kaikki nykyajan miehet harrastaisivat irtosuhteita...Naisen sukupuolivietti voimistuu pikkuhiljaa ja on voimakkaimmillaan 36-38-vuotiaana."

Sitten kirjassa seuraa aika mystinen väite: "19-vuotiaan miehen seksuaalinen kyky sopii naiselle, joka on n. 40-vuotias. 40-vuotiaan miehen miehen sukupuolivietti vastaa noin 20-vuotiaan naisen sukupuoliviettiä. Tämä puolestaan selittää, miksi keski-ikäiset miehet etsivät 20-vuotiaiden naisten seuraa." Kirja siis näyttää esittävän, että samansuuruiset seksihalut omaavat henkilöt etsiytyvät toistensa seuraan niiden takia. Kuulostaa melkoisen keksityltä teorialta.

"Stressi vähentää naisten seksihaluja, mutta miehillä seksi toimi unilääkkeenä stressiin...American Demographics -lehti kertoo(varsin epäilyttävään tutkimukseen perustuen), että "mitä älykkäämpi ihminen on, sitä vähemmän hän harrastaa seksiä"...On lukuisia tutkimuksia siitä, että seksi parantaa terveyttä...Hillitsemättöminä useimmat miehet vajoaisivat naimisen suohon...Yhdysvaltain terveysviraston tutkimus osoitti, että 82% pojista ja 2% tytöistä haluaisi osallistua orgioihin."

Tässä löytyy syy sille, miksi miehetkin näyttävät joskus haluttomilta: "Kukko pystyy parittelemaan tauotta 60 kertaa päivässä. Se ei kuitenkaan pysty parittelemaan saman kanan kanssa kuin viidesti päivässä...Sonni menettää mielenkiintonsa astuttuaan saman lehmän seitsemän kertaa...mutta innostuu taas uudesta lehmästä. Kun se on päässyt kymmenenteen lehmään, sen suorituskyky on edelleen vakuuttava...Pässi ei astu yhtä uuhta useammin kuin viidesti, mutta voi astua muita uuhia erittäin kiihkeästi...Vaikka pässin aiemmat seksikumppanit olisi naamioitu parfyymilä tai vetämällä niille säkki päähän, pässistä ei ole mihinkään...Myös terveellä nuorella miehellä rakastelukertojen määrä on suunnilleen viisi päivässä saman naisen kanssa. Jos esiin astuu uusi nainen, mies kihottuu jälleen."

"Eroottisia alusvaatteita käyttävillä naisilla on yleensä uskollisempi mies kuin halpahallin alusvaatteita käyttävillä naisilla...Uroseläimen uskollisuus on suhteessa kivesten kokoon. Ihmisten kivesten painon suhde kokonaispainoon on kädellisten keskitasoa...Miehet tietävät paremmin, mitä naiset toivovat pitkäaikaiselta kumppanilta kuin päinvastoin...Miehetkin haluavat rakkautta, mutta saavat sen ainoastaan seksin kautta."

"Asioita, jotka saavat miehet kiihottumaan, kuvataan usein epäoikeudenmukaisesti likaisiksi, inhottaviksi, raaoiksi ja kieroituneiksi...Monet miehet jäävät tyydyttymättä ja monet miehet tuntevat syyllisyyttä ja mielipahaa. Kun mies ja nainen tuntevat halujensa evoluution, heidän on helpompi ymmärtää ja hyväksyä halunsa ilman suuttumusta...Kun nainen näkee muita naisia käytettävän seksiobjekteina, hänen omanarvontuntonsa voi vahingoittua...Näyttää siltä, että suorituskykyodotukset vaikuttavat enemmän miehiin kuin naisiin."

"Mitä eroa on eroottisella ja perverssillä? Eroottista on se, että käytetään höyhentä. Perverssiys on sitä, että käytetään koko kanaa...Naisasialiike vapautti naisten seksuaaliset asenteet, mutta ei voimistanut heidän sukupuoliviettiään...Onnellisesti naimisissa oleva nainen tekee harvoin syrjähyppyjä, mutta onnellisesti naimisissa oleva mies voi tehdä niitä usein...Miehen lokeroituneet aivot pystyvät erottamaan rakkauden seksistä."

78 miesten ja naisten geenien eroa

Mitkä ovat miesten ja naisten erot tavallisten ihmisten mielestä?

- Jos naiselta kysyy tietä kaupungilla, hän neuvoo tien käyttäen kauppoja maamerkkeinä, miehet käyttävät maamerkkeinään pubeja.

- Naisilla on kalenterigeeni, jolla he muistavat merkkipäivät vaivattomasti.

- Miehet osaavat arvostaa 42 tuuman näytön ihanuutta, naiset eivät.

- Naiset voivat käyttää seksiä saadakseen mitä haluavat, miehet eivät, koska he haluavat seksiä.

- Miehet puhuvat lauseita, naiset kappaleita.

- Kello 2 yöllä on miehelle aika nukkua, naiselle se on aika keskustella suhteen tilasta.

- Kootessaan huonekaluja miehet eivät katso ohjeita. Silti he katsovat tuntikausia ohjeita autoihin ja pyöriin, joita heillä ei koskaan tule olemaan.

- Häissä naiset ensin itkevät ja tulevat sitten humalaan, miehet tulevat häissä ensin humalaan ja itkevät sitten.

- Miehet eivät suostu maksamaan 10 euroa enempää husten leikkuusta, sillä se ei ole kovin tärkeää.

- Naiset nauttivat häiden suunnittelusta.

- Miehet pystyvät katsomaan kokonaisen elokuvan lävitse kysymättä "kuka tuo on?" ja "mitä hän tekee?".

- Mies pystyy ostamaan kengät 90 sekunnissa internetistä.

- Miehet osaavat ajaa katsomatta itseään peilistä.

- Miehet osaavat vastata vaikka kuinka tärkeään kysymykseen mumisemalla "Mmm".

- Naiset muistavat kaikki vaatteet, mitä heillä on ollut päällään viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Miehet eivät muista edes eilisiä vaatteitaan katsomatta sängyn sivuun lattialle.

- Jos miehen tuttu saa lapsen, mies muistaa lapsen sukupuolen ja nimen - jos olet onnekas. Nainen muistaa noiden lisäksi painon, syntymäajan ja kuinka kauan synnytys kesti.

- Miehet pystyvät seuraamaan kuutta tv-kanavaa tietämättä yhdenkään noilta kanavilta tulevan ohjelman nimeä.

- Naiset tilaavat vihanneksiä ja syövät miehen ranskalaiset.

- Miehet pystyvät kirjoittamaan nimensä selvästi lumeen.

Eläimiin sekaantuminen ei ole rikos

"Suomen rikoslaista eläimiinsekaantuminen poistui vuonna 1971. Eduskunta hyväksyi lain muutoksen suurella äänten enemmistöllä." kerrotaan Pekka Kilpisen artikkelissa. Päinvastoin kuin jotkut luulevat, eläimiin sekaantujalta ei saa hakata paskoja pihalle eikä häntä saa syöttää koirille, sillä se on rikos.

Feministit ovat korostaneet miehille, että mikään ei oikeuta lyömistä - ei, vaikka nainen nalkuttaisi ja käyttäytyisi kuinka sietämättömästi tahansa, koska lyöminen on rikos. Analogisesti mikään ei oikeuta eläimiin sekaantujan väkivaltaista kohtelemista tai edes siitä haaveilemista. Ei feministejäkään saa lyödä vain siksi, että joku inhoaa heitä ja se on aivan oikein. Inho ei oikeuta väkivaltaan. Ahdasmielisten ihmisten tulisi kehittää itseään suvaitsevimmiksi erilaisia laillisia käytöstapoja kohtaan. Lakien kunnioitus on sivistyneen ihmisen merkki.

Pekka Kilpinen käsittelee artikkelissaan eläimiin sekaantumisen historiaa: "Eläimiinsekaantuminen koettiin niin pahaksi ongelmaksi, että siihen oli toistuvasti puututtava kiristyvillä säädöksillä. Varjellakseen nuorisoa kiusaukselta kielsi kuninkaallinen asetus käyttämästä poikia karjapaimenina...Lisäpiinaa aiheutti pelko epäsikiöistä. Monet eläimiinsekaantujat pyrkivät siksi estämään ei-toivotun raskauden."

Artikkeli Sodomia ja suomalainen kansankulttuuri kertoo eläimiin sekaantumisesta seuraavasti: "Eläimiin sekaantuminen on keskiajalta 1800-luvulle saakka luokiteltu Ruotsi-Suomen laissa suureksi rikokseksi... Itse teosta tavattu tapettiin oitis, usein ilman oikeudenkäyntiä, joko elävältä hautaamalla yhdessä eläimen kanssa tai ensin tappamalla ja sitten polttamalla sekä tekijä että eläinpartneri."

"Oli yleisesti tiedossa, että Jukolan ravintolan navetassa kävi mies nimeltä "Laiska-Lipponen" sikoja naimassa. Niinpä nurmekselaisilla oli tapana sanoa ravintolan pihvejä maistaessaan: "Nyt syyvvään Laiska-Lipposen morsiinta.""

"Sekaantujat ovat folkloressa yleensä miehiä. Poikkeuksellisista naisista huomattavin on keisarinna Katariina Suuri. Hänen kerrotaan kuolleen yhtyessään oriiseen. Jotkut tavalliset naiset nauttivat kaskujen mukaan siitä, että lehmä nuolee heidän sukuelintään; jotkut onnettomat taas synnyttävät, seurauksena koiran kanssa olosta, sekasikiön. Miespuolisista korkeinta säätyä edustaa sadun kuningas, jonka viekas paimenpoika pakottaa naimaan tammaa ja jolta hän saman tien - kuninkaan pelätessä että häpeä paljastuu - kiristää vaimokseen tyttären."

"Yleisimmät partnerit ovat tamma ja lehmä. Erään kaskun mukaan venäläisten ja suomalaisten ero on se, että venäläiset naivat tammaa, suomalaiset lehmää. Aineistossa kuitenkin molemmat ovat vahvasti edustettuja. Seuraavaksi tulevat lammas, sika ja koira, jonka partnerina on aina nainen. Yhdessä tarinassa venäläisten seksikumppaneita ovat sudet. Absurdeissa vitseissä puhutaan poroista ja hirvistä (nyt meikäläistä alkoi porottaa tai hirvittää), kissoista ja linnuista."

Puhekyky ja avaruudelliset taidot

Otteita kirjasta Hormonien sota: "Miksi miehet ovat huonoja puhumaan? Miehillä puhekyky ei ole aivojen erillinen ominaisuus. Se toimii vain vasemmassa aivolohkossa. Miehillä puhehäiriöt johtuvat yleen vasemman aivopuoliskon takaosan vaurioista ja naisilla vasemman aivopuoliskon etuosan vaurioista...Naisilla on selvästi erottuva puhekeskus vasemman aivopuoliskon etuosassa ja toinen pienempi puhekeskus oikeassa aivolohkossa...Koska tytöillä on erillinen aivoalue puhetta varten, he oppivat paremmin kieliä."

"Miesten aivot pystyvät järjestelemään päivän aikana kertyneet ongelmat. Naisen aivot eivät tallenna tietoja näin - ongelmat pyörivät jatkuvasti naisen päässä."

Miehet puhuvat äänettömästi itsekseen...Naiset ajattelevat ääneen...Naiset käyttävät puhumista keinona lievittää stressiä...Siksi suurin osa terapeuteista ja terapeuttien asiakkaista on naisia." Johtuisikohan tuosta erosta se, että minä en oikein ymmärrä, miksi suruista, murheista tai ongelmista pitäisi puhua, vaikka monelta taholta toitotetaan, että "pura huolesi" tai "puhuminen helpottaa". En minä ole huomannut puhumisessa mitään helpottavaa vaikutusta - en tosin kirjoittamisessakaan.

"Miehen virkkeet ovat lyhyempiä ja selkeärakenteisempia kuin naisen. Niissä on tavallisesti yksinkertainen aloitus ja selkeä päämäärä...Naiset pystyvät puhumaan monesta asiasta yhtä aikaa - joskus jopa yhdessä virkkeessä...Tällainen kyky pitää monta lankaa käsissään on naisille tavanomaista...Iso-Britanniassa 99,1% sihteereistä on naisia...Kun nainen puhuu, hänen kumpikin aivolohkonsa toimii ja myös hänen kuulonsa toimii häiriöittä...Miehet voivat joko kuunnella tai puhua."

"Sanojen määritelmät ja merkitykset eivät ole tärkeitä naiselle, sillä hän odottaa viestin tulevan selväksi intonaatiosta ja tunnesisällön kehonkielestä...Miehille sanojen merkitys on tärkeä ja miehet käyttävät määritelmiä päästäkseen etulyöntiasemaan verrattuna toisiin ihmisiin...Naiset käyttävät hiljaisuutta rangaistuksena...Keskimääräiseltä mieheltä kuluu 9 minuuttia ennen kuin hän tajuaa hiljaisuuden rangaistukseksi...Epäsuora puhe vahvistaa naistenvälisiä suhteita, mutta ei toimi miesten kanssa, koska nämä eivät ymmärrä sääntöjä."

"Kun mies puhuu matalalla äänellä ja nainen korkealla, niin he yrittävät todennäköisesti tehdä vaikutuksen toisiinsa...Väitellessään naisen kanssa mies määrittelee naisen sanoja päästäkseen voitolle". Tuo kuulostaa varsin tutulta.

"Tytöt pystyvät ajattelemaan kaksiulotteisesti, mutta pojilla mukana on kolmas ulottuvuus...Poikien avaruudelliset taidot ovat noin neljä kertaa paremmat kuin tytöillä ja parhaat tytötkin hävisivät usein heikoimmin menestyneille pojille...Miehillä kyseessä on erityinen aivotoiminto, joka sijaitsee neljässä eri paikassa...Naisilla ei ole erillistä avaruudellisen ajattelun keskusta...Tuhannet tieteelliset tutkimukset vahvistavat miesten avaruudellisten taitojen ylivoimaisuuden...Matematiikassa menestyvien poikien ja tyttöjen suhde on 13:1...Pojat osaavat arvioida kulmia ja pintojen tasaisuutta ja koota palikkataloja tyttöjä paremmin...Siksi miehet ovat ylivoimaisia arkkitehtuurin, kemian rakentamisen ja tilastotieteen kaltaisilla aloilla."

"Useimmille naisilla on vaikeuksia lukea karttaa, koska he tarvitsevat kolmiulotteisen perspektiivin...Miehet osaavat muuttaa kartan mielessään kolmiulotteiseksi...Onnellisen elämän ohje: Älä koskaan vaadi naista lukemaan karttaa...Naiset arvostelevat miesten ajotapaa, koska mies tekee avaruudellisten taitojensa ansiosta ratkaisuja, jotka näyttävät naisten mielestä vaarallisilta."

Miesten ja naisten määrä avaruudellisia kykyjä vaativissa ammateissa(miesten osuus): Lentomekaanikko 100%, mekaanikko 100%, kilpa-ajaja 99,8%, ydinfyysikko 98,3%, lentäjä 98%, lennonohjaaja 98%, arkkitehti 91%...Voivatko naiset parantaa avaruudellisia taitojaan? Kyllä, testosteronihoidolla, mutta sillä on sivuvaikutuksina mm. kaljuus ja parta, jotka eivät sovi useimmille naisille"(paitsi feministeille).

Syy Homouteen

Kirja Hormonien sota käsittelee kattavasti homouteen liittyvien ilmiöiden alkuperää. Sinällään kirjasta ei kuitenkaan käy ilmi, mitkä asiat ovat tutkittua "varmaa" tietoa, mitkä tutkittua epävarmaa tietoa ja mitkä tekijöiden tai muiden tahojen tekemiä päätelmiä. Noista seikoista johtuen kirjan antamaan informaatioon lienee syytä suhtautua sopivalla varauksella. Oli miten oli, tässä kirjasta poimittuja tiedonmurusia:

"Homoseksuaalisuus johtuu geeneistä eikä valinnasta...Kasvuympäristöllä on vielä pienempi vaikutus kuin on luultu...Homomiehiä on 8-10 kertaa enemmän kuin lesboja...Homoseksuaaliset taipumukset vakiintuvat viidenteen ikävuoteen mennessä, eivätkä ole sen jälkeen muutettavissa...Jos toinen idettinen kaksonen on homoseksuaali, niin toinenkin on sitä 50-70% todennäköisyydellä...Noin 10% prosentilla miehistä on "homogeeni" ja noinpuolesta heistä tulee homoseksuaali sen takia...Todennäköisyys, jolla homogeenin kantajasta tulee homoseksuaali, riippuu siitä testosteronimäärästä, jolle sikiö altistuu 6-8 viikkoa hedelmöityksen jälkeen."

"Miesten homoseksuaalisuus säilyy suvussa...useimmat homoseksuaalit ovat äidin sukulaisia...Havainto, jonka tukijat tietävät, mutta josta he eivät suostu keskustelemaan: sikiön sukupuoli voidaan vaihtaa ennen syntymää antamalla hormoniruiske oikealla hetkellä...Jos sikiö on miespuolinen ja testosteronimäärä on raskauden tietyssä vaiheessa pienempi, todennäköisyys, että lapsesta tulee naismainen tai homoseksuaali kasvaa merkittävästi...Jos sikiö on tyttö, lapsesta voi tulla äärimmäisen feminiininen ja avaruudellisilta taidoiltaan heikko."

Kun yhdistetään kahden miehen seksuaalivietti on helppo ymmärtää, miksi miksi homomiesten elämä näyttää pyörivän seksin ympärillä...Ei ole harvinaista, että homomiehillä on satoja tai tuhansia kumppaneita...Lesboilla on kehossaan enemmän testosteronia kuin heteronaisilla ja siksi heidän seksuaaliviettinsä on voimakkaampi...Miksi joitakin homomiehiä on vaikea tunnistaa? Aivoissa on kaksi homoseksuaaliseen käyttäytymiseen liittyvää keskusta: "Pariutumiskeskus" ja "käyttäytymiskeskus". Jos käyttäytymiskeskus saa sikiön kehitysvaiheessa liian vähän mieshormonia, mies käyttäytyy silmiinpistävän feminiinisesti."

Henna Vänninen, Olavi Uusivirta ja Selviytyjät

Hennan ja Olavin juontama uusi keskusteluohjelma Zulu(todella huono nettisivu) käsitteli ensimmäisessä osassaan sukupuolten välisiä eroavaisuuksia. "Asiantuntijoiksi" oli kutsuttu muun muassa Jonne Aaron(naisen näköinen rokkari), Samuli Putro(kalju wannabe lyyrinen viisas) ja Maria Järvenhelmi(Isotissinen brunetti blondi). Zulu on tarkoitettu kaikenikäisille katsojille. Kuten arvata saattaa, aiheen käsittely vaikutti lähinnä tonttujen höpinältä. Jonne sanoo: "Mä käyn sotaa rakkauden puolesta". Kun Samulilta kysytään sukupuolten eroista, niin hän vastaa: "Hei, eihän sillä ole väliä kuka tiskaa" ja kun Marialta tiedustellaan, eivätkö miehet silitä, niin Maria sanoo, että: "Kyllä mää näin kerran miehen silittämässä." Eikö tyhjänpäiväiselle small talkille ole parempia paikkoja kuin prime timessä televisiossa?

Selviytyjät loppui ja arvattavasti Brian voitti. Hiukan ihmettelen sitä, että miksi ihmeessä muut eivät tajunneet äänestää Briania pois ennen loppukaksikkoa, koska hän oli kaikista sympaattisin ja tulisi todennäköisesti voittamaan kenet tahansa muun loppuäänestyksessä. Siinähän on sentään pelissä miljoona dollaria. Varsinkin naiset tuntuvat raahaavan pahimpia uhkaajiaan mukana, vaikka juuri sympaattisimmat henkilöt kannattaisi äänestää pois.

Hovard Kunstler kirjoittaa amerikkalaisesta elämänmenosta Ilkka Kokkarisen kautta bongatussa artikkelissa. Howard manailee paluutaan USAhan ja siellä tepastelevia ihmisvalaita. Myöskin masennuslääkkeiden käytön yleisyys ihmetyttää. Kolmasosa kansasta käyttää masennuslääkkeitä. Mistä tuo kaikki johtuu ja miksi tuollaista on nimenomaan Amerikassa?

Howard löytää selitykseksi ihmisten eristäytymisestä johtuvan yksinäisyyden. Ihmiset ajelevat yksin autoissaan lähiöiden ja ostoskeskusten väliä. Ihmiset elävät yksikköinä tai korkeintaan pareina - missään ei näe Euroopasta tuttuja yhteistä aikaa viettäviä porukoita. Kansallinen varallisuus on upotettu autoilevaan elämäntapaan, jossa kävely on mahdotonta ja jota vastaan on suojauduttava psykologisesti ylensyömällä ja masennuslääkkeillä. Tuollaisessa ympäristössä tervekin romahtaa helposti masennukseen. Eristäytymisestä ja lihomisesta tulee lopulta kierre, joka voimistaa itseään. Drive-in utopia ei ole ihmisen hankiseltä kannalta toimiva vaihtoehto.

Amerikkalaiset eivät helposti ymmärrä itsekään, kuinka eristettyjä ja yksinäisiä he ovat ostoskeskuksissaan. Ei ole ihme, että ihmiset turvautuvat ruokaan ja masennuslääkkeisiin nostaakseen mielialaansa. Koko elämäntapa perustuu uusiutumattomille energialähteille, joille niiden loppuessa on luultavasti mahdoton keksiä toimivaa vaihtoehtoa tuollaisen elämäntavan ylläpitämiseksi. Ehkä sitten ihmiset joutuvat pakosta palaamaan inhimillisempää elämäntyyliin takaisin.

Hormonien sota, osa 1

Kirjassaan Hormonien sota Allan ja Barbara Pease analysoivat miesten ja naisten biologisia eroavaisuuksia. Kirja on varsin hauska ja sisältää ainakin minulle yllättävän paljon uutta tutkimustietoa sukupuolten välisistä eroista. Vähentääkseen syytöksiä seksismistä kirjan kirjoittajat tuntuvat antavan suurimman osan käyttäytymismuutosneuvoista miehille, koska naisten neuvominen tulkitaan ilmeisesti sovinistiseksi vallankäyttöksi

"Miehen tunteet sijaitsevat oikeassa aivopuoliskossa, joten ne voivat olla erillään muista aivotoiminnoista. Väittelyssä mies voi käyttää logiikkaa sekoittamatta tunteita mukaan...Nainen saattaa muuttua tunteelliseksi keskustellessaan tunneperäisestä asiasta, mutta mies ei todennäköisesti muutu...näin mies näyttää säilyttävän tunteittensa hallinnan."

"Naisen pitää ymmärtää, että kun mies katsoo televisiota tai lukee lehteä, niin hän ei kuule eikä muista paljoakaan, joten hänen kanssaan on vaikea puhua. Mies inhoaa arvostelua, ja siksi hän haluaa mennä naimisiin neitsyen kanssa."

"Äidit kaikkialla valittavat, että heidän poikansa eivät puhu heille...Äidin, joka haluaa keskustella poikansa kanssa enemmän, pitäisi valita itselleen sama harrastus kuin pojalla on...Pojat eivät pidä liiallisesta katsekontaktista, mutta äidit rakastavat sitä."

"Hermostuneet miehet juovat alkoholia ja hyökkäävät naapurimaahan. Hermostuneet naiset syövät suklaata ja hyökkäävät ostoskeskuksiin...Hermopaineessa naiset puhuvat ajattelematta ja miehet toimivat ajattelematta. Siksi 90% vangeista on miehiä ja 90% terapeuttien asiakkaista on naisia."

"Progesteroni on hormoni, joka laukaisee äidin- ja hoivaamisvaiston.Kun nainen näkee vauvan, hänessä vapautuu progesteronia. Hormonin vapautumisen ratkaisee vauvan muoto...progesteronia erittyy myöskin naisen nähdessä vauvaa muistuttavan pehmolelun...Miehiltä puuttuu progesteroni...Hormonin erittyminen voi selittää sen, miksi äidilliset naiset menevät naimisiin lihavien, pulleaposkisten miesten kanssa."

"Vaaleat hiukset ovat suuren estrogeenimäärän merkki ja siksi blondit vetävät miehiä puoleensa...Lasten synnyttämisen jälkeen blondien hiukset tummenevat"

"Mitä eroa on keski-iän kriisissä olevalla miehellä ja klovnilla? Klovni tietää, että hänellä on hassut vaatteet."

Seurustelukoulu

Iltalehti kertoo seurustelukoulusta: "14 vuotiaan tytön poikaystävä jäi pois, koska kurssi oli hänestä tarpeeton usean kuukauden seurustelun jälkeen." Mikäs siinä, hienoahan tuo on, että seurustelutaidot ovat hallinnassa jo noin nuorena. Kuulostaahan tuo tosin hiukan siltä, kuin että paperiliidokin lennättelijä pitäisi itseään valmiina astronauttina. "Tänään puhutaan siitä "kuinka seurustelussa pääsee alkuun"." Tuolle tunnille alempitasoisten miestenkin pitäisi päästä.

"Seurustelukoulun seuraavassa vaiheessa mietitäänkin, mitä ominaisuuksia kurssilaiset eivät hyväksyisi kumppaniltaan missään nimessä. Alkoholi, huumeet, väkivaltaisuus ja välinpitämättömyys tyrmätään yksimielisesti." Hohhoijaa. Piirustuslaudan ääressä voi suunitella mitä vaan. Todellisuus on toista.

"Minä katselen luennoitsijoiden jakamaa tinkimislistaa ja mietin seuraavaa kysymystä: voisinko rakastua mieheen, joka ei osallistu kotitöihin?" Älä nyt hulluja mieti, tottakai voisit, jos mies on tarpeeksi rikas, charmikas tai kuuluisa. Toisaalta, eihän rakastumisessa ole kyse tietoisesta valinnasta. Miehen kotitöitten tekemättömyydellä ei liene mitään merkitystä naisen alitajuiselle rakastumisprosessille.

"Tytön listalla lukee: ei laiha, ei kaljamahaa, siisti, hyvä peppu, rehellinen, uskollinen ja luotettava." Haloo, eikö seurustelukurssilla opeteta olleenkaan markkina-arvoteoriaa? Tai sitä, että mieheltä ei kannata vaatia toinen toisensa poissulkevia ominaisuuksia, kuten hyvää peppua ja uskollisuutta.

"Naisessa on tärkeää ulkomuoto, urheilullisuus, älykkyys ja epäitsekkyys." ...Jos satut olemaan tosiuros, joka kykenee saamaan tuollaisen naisen ja jota tuon tekstin kirjoittanut poika ei toisiaan ole, koska kökkii nössönä jollakin tyttöjen seurustelukurssilla.

"Teini-ikäisistä ja nuorista aikuisista koostuvaa kuulijakuntaa usutetaan ylipäätään ottamaan riskejä." Elikkä yrittämään känniääliötaktiikkaa jokaiseen hameväen edustajaan.

Markkina-arvoteorian pitäisi kattaa suurimman osan tuollaisen kurssin opetuksesta. Muuten kurssilta valmistuu vain turhautuneita teinejä. Ensin tehtäisiin ihannelista seurustelukumppanin toivotuista ominaisuuksista. Sitten pyyhittäisiin ne kaikki yli, paitsi että tytöt saisivat pitää yhden. Pakkien saamisen kestämisen psykologiaa olisi käsiteltävä usealla tunnilla. Kuten myös todennäköistä tulevaa "uraa" toiveikkaasta teinistä katkeroituneeksi harpuksi tai haaveissaan eläväksi saamattomaksi vanhaksipojaksi. Seurusteluvinkki pojille: Älkää kuunnelko, millaisia miehiä naiset sanovat haluavansa, vaan katsokaa, millaisia miehiä he tosiasiassa valitsevat.

Naisen logiikka

Isosisko kirjoittaa: "Luulin, että naisen logiikka olisi jäänyt Speden sketseihin 1980-luvulle. Eivät ne vitsit naurattaneet silloinkaan, ja vielä vähemmän ne naurattavat 2000-luvulla. Tuollainen huumori perustuu naisten halveksimiseen ja pitää yllä seksismiä ja epätasa-arvoa. Siksi en sitä hyväksy." Naisen logiikka elää ja voi hyvin Isosiskon omassa blogissakin. Jos naisen logiikasta halutaan eroon, niin silloin naisten pitää ruveta käyttämään oikeaa logiikkaa sen sijaan.

Isosisko jatkaa: "Rinnastan sukupuolierottelun rotuerotteluun, ja pidän feminismin tavoitteena sukupuolikategorioiden purkamista." Tarkoittaako sisko sitä, että vaikkapa armeijan pitäisi olla pakollinen kaikille henkilöille ja että urheilussa tulisi olla vain yksi sarja kaikille henkilöille? Ja sitä, että palkkaepätasa-arvoa ei enää olisi sukupuolten välillä, koska ei olisi enää sukupuolia?

Isosisko kirjoittaa: "Ihannetulevaisuudessa ei luokitella ihmisiä sen enempää silmien värin kuin sukupuolenkaan perusteella hierarkkisiin luokkiin eikä tarvita nimityksiä, joista käy ilmi sukupuoli." Tuo olisi siinä mielessä kätevää, että sen jälkeen ei olisi enää syrjintää mitään ihmiskategoriaa kohtaan, koska niitä ei enää olisi.

Isosisko on huolissaan lastenhoidon käsittämisestä naisten rooliksi: "Äiti hoitaa lapset, ja vanhemmat matkustelevat. Isä on marginaalinen henkilö lastenhoidosta puhuttaessa." Naiset ovat yksinkertaisesti paljon kyvykkäämpiä lasten hoidossa kuin miehet. Naiset pystyvät lukemaan vauvojen kehonkieltä paljon paremmin kuin miehet. Erään tilaston mukaan lentäjistä 99,6% on miehiä, koska miehillä on synnynnäisesti paremmat ominaisuudet lentäjän ammatissa toimimiseen. Naisten vahvuudet ovat eri tehtävissä, kuten lasten hoidossa. Miksi laittaa syntyjään epäpäteviä henkilöitä hoitamaan kykyjään vastaamattomia tehtäviä?

Schizoblog linkittää lutkien puolustussivustolle. Siellä hehkutetaan eettisen lutkuuden perään, mutta kuinka paljon sellaisia lutkia on olemassa? Lutkia, joilla elämä on hallinnassa, jotka valitsevat seksiparnerinsa moraaliset näkökohdat huomioon ottaen ja jotka ovat tyytyväisiä osaansa? Sivulla myönnetään, että on olemassa lutkia, jotka tarvitsevat terapiaa ja jotka käyttävät seksiä peittääkseen epävarmuutensa ja tyytymättömyytensä elämään.

Lutkia voi verrata miehiin, jotka alkavat naisen tavatessaan kehuskelemaan rahoillaan ja statuksellaan. Tuollaiset miehet lyövät heti pöytään ainoan valttikorttinsa, koska heillä ei ole muuta tarjottavanaan. Samalla tavalla lutkat lyövät heti pöytään oman valttikorttinsa. Jos valtit kuluvat jo pelin alussa, niin loppupelissä ei ole enää toivoa.

Naiset ja eläinseksi

Tiramisu kirjoittaa: "Äijä halusi nussia koiriani. Hyi helvetti. Jos olisin väkivaltaista tyyppiä TAI edes vähän isompi olisin hakannut äijästä paskat pihalle. Koirat olisivat saaneet syödä raadon jos se niille olisi kelvannut. Siis millainen ihminen tuntee vetoa eläimiin? Miksi näistä asioista ei puhuta?" Isot pojat ovat kertoneet, että netistä löytyy helposti kymmeniätuhansia kuvia, joissa NAISET harrastavat seksiä eri lajisten eläinten kanssa. Yleensä koirien tai harvemmin hevosten kanssa. Naisen ja ison koiran väliseen intiimiin suhteeseen suhtaudutaan lähinnä huumorilla. Tyttöjen hevosharrastuksessakin on mukana eroottinen puoli. Onko jossakin muuten tehty tutkimusta siitä, onko seksi ihmisten kanssa koirille a) mukavaa vai b) vastenmielistä? Ja jos se on mukavaa, niin pitäisikö ihmisiä suorastaan kannustaa siihen eläinrakkauden nimissä? Ei minulla sinänsä ole mitään sitä vastaan, että hevostytöt ja koiranaiset suljetaan pakkolaitoksiin ja avain heitetään jorpakkoon. Ensiksi pitäisi kuitenkin tuomita sellaiset pervertikot, joille tulee halu hakata toisia ihmisiä paskaksi ja syöttää sitten ruumiit koirille. Se on todella sairasta.

Pieni katsaus Hesarin tämän päivän uutisiin. EU:n perustuslaki koventaa Suomen rangaistuskäytäntöä. Se on varmaan kansan enemmistön mieleen. Mistä johtuu, että enemmistö ihmisistä tuntuu aina olevan rangaistusten koventamisen kannalla, kaikentyyppisissä rikoksissa? Kuinka kovia rangaistusten tulisi olla, jotta ne olisivat kansalle riittävän kovia? Unohtavatko kansalaiset kovia rangaistuksia vaatiessaan, että rangaistusten tulee joka tapauksessa olla oikeudenmukaisessa suhteessa toisiinsa? Ei pahoinpitelystä voi tuomita ankarammin kuin taposta. Jos jonkin yksittäisen rikostyypin rangaistuksia kovennetaan huomattavasti, niin luultavasti koko asteikkoa pitää ruuvata ankarammaksi.

Kolme kuoli terästehtaan räjähdyksessä, yksi loukkaantui vakavasti pudottuaan parvekeremontin yhteydessä. Osaatteko arvata, kumpaan sukupuoleen uhrit kuuluivat? Tällaisia uutisia näkee lähes päivittäin. Naisten ja miesten työt pitäisi todellakin saada tasa-arvoisempaan asemaan. Muutamien prosenttien palkkaero ei ole mitään tuollaisten tragedioitten rinnalla.

Toivottavasti tällä herralla käy hyvä flaksi.

Kallis auto

Ylempitasoisen miehen ottaminen on kuin kalliin auton hankkiminen. Kummankin hankkimiseen tulee olla varaa ja käyttökustannusten maksaminen on kallista. Hankittuaan kalliin auton naisen pitää miettiä, miten hän pystyy maksamaan sen; tekemällä lisätöitä vaiko säästämällä omista menoistaan? Aluksi uusi hieno auto on aivan ihana, mutta ajan myötä sen loistokkuus hiipuu - elämä on muutakin kuin hienon auton omistamista ja sillä ylpeilyä. Hienosta autosta tuleekin taakka.

Miettikää itseänne tilanteessa, jossa saisitte yllättäin hienon auton itsellenne. Sillä pitäisi ajaa varovasti ja sitä pitäisi pitää silmällä kaiken aikaan varkaitten varalta. Elämä alkaisi pyöriä auton ympärillä. Te olisitte yhtä kuin omistamanne auto. Eikö teillä alkaisi alkaisi olla ikävä entistä karvanoppacorollaanne? Corollalla voisitte revitellä välittämättä vahingoista. Entiset arvonne nousisivat auton tilalle. Olisiko uusi hieno auto teille vain vitsaus, joka kääntäisi ajatuksenne pois oleellisesta?

Olkaasnyn kirjoitus nettideitteiluista käy hermojen päälle: "Sukeltelin itse deittinetin maailmassa viimeksi useampia vuosia sitten. Naiset tosiaan saavat ilmoituksiinsa satoja vastauksia, ja niistä on ihan oikeasti vaikea seuloa esille mitään järkevää." Ei niistä seulominen ole vaikeaa. Jos saat satoja vastauksia ja etkä pysty seulomaan niistä mitään järkevää, niin olet liian ronkeli tai et vain osaa seuloa yhtään mitään. Jos joku ei pysty löytämään sadoista ehdokkaista mieleistään, niin syy löytyy peilistä.

Veistä käännetään taas läskien haavassa. Iltalehti uutisoi: Helena laihdutti muutamassa kuukaudessa lähes 25 kiloa."Olisinpa tajunnut aiemmin kuinka yksinkertaista tämä on. Laihduttaminen on mielettömän yksinkertaista!" vakuuttaa Helena Kanerva. - "Tunti päivässä kuntoilua ja mistään ei tarvitse luopua."

Kissaihmiset, väkivaltapelit ja epätoivoiset miehet

Birdy kirjoittaa kissaihmisistä: "Kissaihmiset ovat hieman introverttejä, yksilöllisempiä. He eivät sitoudu laumaan, sillä he ovat lojaalimpia omalle sisäiselle tunteelleen. He saattavat olla kylmän älyn edustajia (mikä pelottaa koiraihmisiä) tai hyvin avoimen tunteellisia (mikä oudoksuttaa koiraihmisiä). He tarkastelevat outouksia ja normaaliuksia täsmälleen samalla observoivalla 'välinpitämättömyydellä', mikä usein on älyn lukitsemaa tunnetta." Tuo kuvaus sopii hyvin minuun ja minähän olen aina ollut kissaihminen. Komentelu on minulle vierasta. Jos omistaisin koiran, niin joutuisin varmaan opettelemaan uuden auktoriteettivaihteen, jotta koirasta tulisi hyvin kasvatettu. Parasta kissoissa on kuitenkin niiden helppohoitoisuus.

Lumikki kirjoittaa: "Totuus taitaa olla, että sellaiset kirjoittajat kuin nyt esimerkiksi Birdy, ovat "AT"-miehen ystäviä." Jos AT-miesten ystävät todellakin ovat tuollaisia, niin vihamiehille ei ole tarvetta ollenkaan.

Kysyn vaan kirjoittaa: "Kyllä ihmisen päässä täytyy olla muutenkin jotain vikaa, jos ampuu ihmisiä. Ei siitä voi pelejä syyttää, yhtään enempää kuin väkivaltaisia tv-ohjelmia... tai uutiskuvia sodasta... tai väkivaltaisia luontodokumentteja... Mikä on niin vaikeaa vastuun ottamisessa omista teoistaan?" Tällaisissa kysymyksissä on erotettava toisistaan vastuu sekä yhteiskunnan hyviksi kokemat ratkaisut rikosten vähentämiseksi ja elinolojen parantamiseksi. Vaikka vastuu teosta sälytettäisiin tekijälle, ei ole poissuljettua muokata ympäristöä sellaiseksi, että rikosten määrä vähenee.

Kyse on lopulta siitä, millaisessa ympäristössä haluamme elää ja millaisilla esimerkeillä haluamme lapsemme kasvattaa. Kärjistetysti voisi esittää, että tokihan hermomyrkyt ja atomipommitkin voitaisiin sallia ja jos joku niitä käyttäisi, niin laitettaisiin sitten täysi vastuu käyttäjälle tai alaikäisen tapauksessa vanhemmille. Käytännössä raja on vedettävä johonkin. Minä voisin aivan hyvin kuvitella eläväni sellaisessa ympäristössä, jossa ei ole väkivaltaisia pelejä, sarjakuvalehtiä, elokuvia tai uutisia. Olisiko tuollainen elinympäristö köyhempi kuin väkivallan kyllästämä ympäristö?

Viikon "epätoivoisin kaksikko"-palkinto menee Benropelle Ja Mitvitille, jotka ovat orgasmin partaalla kuullessaan päässensä Tiramisun deittikalenterin Top-sadan tavoitellumman oletetun poikamiehen joukkoon. Ahdistaa.

Jätä miehet rauhaan

Kirjan Jätä miehet rauhaan(Cheryl Bernard, Edit Schlaffer) perusviesti on se, että naisen tulee rakastaa enemmän itseään ja vähemmän miestään. Miestä ei kannata yrittää muuttaa eikä naisen kannata yrittää muuttaa itseään. Kirjan pohjavire on feministinen, vaikka nimi saattaisi antaa ymmärtää muuta.

Kirjan kirjoittajat arvostelevat ihmissuhdekirjallisuutta siitä, että niissä annetaan paljon ohjeita, mutta että ne eivät muuta mitään. Moderni nainen uskoo psykologiseen tietoon. Kun naisella on ongelma, hän kääntyy asiantuntijan puoleen ja uskoo, että ongelma on ratkaistavissa oikean tekniikan avulla. Usein ongelmana on mies, jolloinka nainen etsii ohjeita korjatakseen miehen. Tai sitten korjattava ongelma on naisessa itsessään. On tietenkin hiukan paradoksaalista, että kirja, joka antaa samantyyppisiä analyysejä ja ohjeita naisille kuin muutkin ihmissuhdekirjat, arvostelee muita kirjoja noitten ohjeitten antamisesta.

Kirjassa seikkailevat ylempitasoiset ihmiset. Eräs kirjan esimerkkinaisista oli pettynyt, kun hänen miehestään oli tullut vain keskitason johtaja. Kaikki kirjassa esiintyvät ihmiset ovat älykkäitä, lahjakkaita ja aikaansaapia tai ainakin olisivat, jos he eivät erehtyisi jäämään kotirouviksi. Eräässä kirjan esimerkkitapauksessa voivotellaan presidentti Reaganin neuvonantajana ja suurlähettiläänä olleen naisen kohtaloa, kun hän luopui omasta urastaan ja meni naimisiin hotelliketjun omistajan kanssa. Kirjassa pidetään itsestäänselvänä, että nainen ottaa itselleen niin menestyvän miehen kuin pystyy, eikä ymmärretä tai osoiteta ymmärtävän sitä, että juuri siinä on usein ongelmien alkulähde.

Kirjan naisilla on menestyvä ja kunnianhimoinen mies. Siitä seuraa ongelmia. Naiselle tulee paine tai houkutus jäädä kotiin ja jättää uransa. Mies keskittyy itsensä kehittämiseen siinä missä nainen ajautuu sivuraiteelle. Miestä näkyy harvoin kotona. Nainen alkaa vaatia mieheltään lisää aikaa, mikä loitontaa miestä entisestään. Välttääkseen stressin suhteessa mieheen naisen tulee seistä omilla jaloillaan ja antaa miehen olla vastuussa omasta itsestään.

"Nainen tahtoo muodostaa parin kaikkien sääntöjen mukaan, mutta mies haluaa pysyä itsenään, mutta sellaisena jonka elämää suhde helpottaa. Kykenemättömyys solmia suhteita tai vaikeus näyttää tunteita eivät ole syynä siihen, että monet miehet vihaavat keskusteluja suhteen laadusta ja tavoista parantaa suhdetta. Siksi, että suhde sellaisenaan sopii miehille erinomaisesti ja jokainen muutos voi olla vain muutos huonompaan suuntaan. Naisen parannusehdotukset eivät siis ole todellisia parannusehdotuksia miehen näkökulmasta. Mies jättää ne rekisteröimättä niin kauan kuin pystyy ja toivoo, että nainen pian lopettaisi niistä puhumisen. Jos nainen jatkaa vaatimistaan ja lopulta suuttuu, miehelle tulee tilaisuus leimata nainen hysteeriseksi ja hermostuneeksi ja jatkaa vaikenemistaan."

Kirjassa puidaan Jean-Paul Sartren ja Simone de Beauvoirin suhdetta. Suhdetta, joka on ollut esimerkkinä monille feministeille ja jossa Simone ei tarrautunut Sartreen kuin takiainen, vaan antoi tämän rillutella omien "bändäriensä" kanssa. On helpompaa katsella muita naisia sormien lävitse jos mies sattuu olemaan suurmies. Tavallisiin liittoihin tällaisista esimerkeistä ei saa paljoakaan aineksia. "Naiset ovat pikkuhiljaa tajunneet ettei prinssiä ole olemassa. Mutta sen sijaan että he alistuisivat tuohon he tahtovat väkisin muuttaa saatavilla olevan materiaalin toisenlaiseksi"

"Mitä enemmän mies ja nainen pitävät kiinni riippumattomuudestaan ja mitä itsenäisemmin molemmat kehittävät persoonallisuuttaan, sen todennäköisempää on, että heidän suhteensa tyydyttää molempia. On paradoksaalista, että suhde on usein onnistunut silloin kun molemmat osapuolet eivät ponnistele mitenkään tietoisesti sen eteen."

"Loppusanat: Rakkaus on niin hyödyllistä miehille, että on uskottava heidän keksineen sen. He kehräävät rakkauden vuoksi silkkisen, tahmean verkon; sitten he istuvat sen reunalla ja odottavat kärpästä." On huomattava, että puhuessaan miehistä kirjoittajat tarkoittavat ylempitasoisia miehiä. Muilla ei ole väliä tai he eivät ole miehiä ollenkaan.

Tunteettomien ammattiyhdistys

Miten ajattelisit naisena, jos joku mies etsisi käsiinsä salaisen puhelinumerosi ja seuraisi sinun perässäsi ulkomaille? Olisitko innostunut romanttisesta ihailijasta vaiko kauhuissasi perverssistä läähättäjästä? Luultavasti vastaus olisi: "Riippuu miehestä." Niinpä, seksuaalinen ahdistelu on eräs harvoista rikoksista, joissa rikoksen tapahtuminen ei aina riipu teosta itsestään, vaan teon suorittajan persoonasta. Jos perverssi läähättäjä paljastuukin pääministeriksi, niin kyseessä onkin kirjan arvoinen romanssi.

Kirja Jätä miehet rauhaan kuvaa miesten etulyöntiasemaa avioliitossa seuraavasti: "Se, että miehillä on toive saada etulyöntiasema on mahtava väline, sillä normaali nainen ei edes huomaa sitä eikä pysty sitä jäljittelemäänkään. Nainen luulee, että heidän suhteessaan vallitsee rauha ja ettei kummankaan mielessä liiku muuta kuin rakkaus, harmonia ja onnellisuus. Sitten tulevat psyykkiset terrori-iskut, sillä mies pelaa toisenlaista peliä. Mies tekee mitä absurdeimpia asioita ja nainen epäilee omaa järkeään; niin älykäs mies kuin hänen miehensä ei toimisi tuolla tavoin, joten ongelman on oltava naisen omassa havaintokyvyssä tai jossakin naisen tekemässä laiminlyönnissä. Jo tuo lähtökohtakin on väärä. Älykäskin mies tulee toimimaan aina samoin mikäli hän haluaa valta-aseman naiseen nähden ja senhän hän haluaa." Tuo kirjan esittämä malli sopii hyvin yksiin Birdyn kokemusten kanssa.

Kirja esittää teesin: "Miesten emotionaalinen umpimielisyys ja sulkeutuneisuus ei ole minkään kasvatusvirheen tai väärinkäsityksen tulosta vaan kollektiivinen etu jota kaikki miehet käyttävät yhdessä ja erittäin yksimielisesti hyväkseen"

"Miesten sulkeutuneisuus ei ole mikään vamma. Miehen vaikeneminen ja kylmyys murentaa naisen. Mitä pieninkin kiltteyden osoitus otetaan vastaan haltioituneena...Miehet ovat muodostaneet kartellin - tunteettomien henkilöitten ammattiyhdistyksen."

"On oikeastaan ihme, että jokin avioliitto yleensä toimii. Naiset valitsevat itselleen miehen välittämättä siitä, onko mies vaikealuonteinen, ei erityisen älykäs ja täynnä kuvitelmia joista nainen ei tiedä mitään. Naisia vaivaa suuruudenhullu käsitys, että he ja avioliitto pystyisivät saamaan miehen järkiinsä."

"Avioliiton lähtökohta on miehillä ja naisilla perustavanlaatuisesti erilainen. Nainen haluaa muodostaa parin ja saavuttaa miehensä kanssa jotakin uutta. Mies tahtoo pysyä omana itsenään ja vieläpä parantaa suhteen avulla omaa asemaansa."

Deitti-ilmoitusten laatu

Hassuja heräämisiä ihmettelee deitti-ilmoitusten heikkoa tasoa seuraavasti: "Ja kyllä minua ihmetyttää, miten tällaiset tyypit ovat päässeet edes palkkatyöhön, jos naista hakiessaankin tokaisevat "No en mä tähän jaksa ihmeempiä kirjoitella, mut textaa tai mailaa."" Olen kirjoittanut aiheesta ennenkin ja tulin siihen johtopäätökseen, että naisten kannattaa vastata nimenomaan huonoimmin kirjoitettuihin deitti-ilmoituksiin, koska tarkoitus on löytää mies, eikä nettideittailua puoliammattimaisesti harrastavaa Runebergiä.

Kuinka moni nainen selvittää baarissa tapaamansa miehen kirjoitustaidot? Ei kukaan. Miksi kirjoitustaidolla sitten pitäisi olla merkitystä etsittäessä kumppania netistä? Pilkkuvirheisiin puuttuminen kertoo suuresta valinnanvarasta miesten suhteen, sekä kyvyttömyydestä erotella deitti-ilmoituksia oleellisten kriteerien perusteella. Deitti-ilmoituksia ei pitäisi arvioida tunteella, vaan asiallisen rationaalisesti. Toki kliseet ja kirjoitusvirheet ärsyttävät, mutta niillä on hyvin vähän korrelaatiota suhteessa vastaajan muihin ominaisuuksiin, vaikka mieli tekisikin ajatella toisin.

Tässä osanottoni Hassujen Heräämisten fiktiivisten seuranhakuilmoitusten kilpailuun:

Arvoisa neiti. Olen ATM, eikä se valitettavasti tarkoita automaatiotieteitten maisteria. Toivon sinun olevan kaunis ja viehättävä, vaikka itse en ole, sillä en usko markkina-arvoteoriaan - ethän sinäkään? En ole macho sika, vaan jään hoitamaan kiltisti kotia sinun huolehtiessasi ansaitsemispuolesta. En lyö naisia - olen niin hintelä ja pelokas, että en siihen edes kykenisikään. Olen täysin uskollinen. Kolmetoista vuotta olen yrittänyt vongata, enkä ole saanut keneltäkään. Lapsia rakastan ja olen valmis hankkimaan niitä heti, jos se ylipäänsä on mahdollista näin pienellä vehkeellä. Jos tämä viesti ei kolahda sinuun, niin ei se mitään, ei se ole kolahtanut keneenkään muuhunkaan.

Tiede huonon käytöksen oikeutuksena

Tässä kommenttiosastolta löytynyt linkki evoluutiopsykologiseen tutkimukseen, joka osoittaa, että miehet haluavat seksiä enemmän kuin naiset. Minä olisin voinut toki kertoa tuon tutkimattakin. Sinällään kyselytutkimukset ovat lähes hyödyttömiä tutkittaessa ihmisten seksi- ja partnerinvalintakäyttäytymistä. Ihmiset vastaavat toista ja tekevät toista. Olisi tutkittava ihmisten käyttäytymistä todellisissa tilanteissa. Tutkijat olivat itsekin huomanneet, että naiset vastasivat seksihalujaan koskeviin kysymyksiin erilailla riippuen vastaustilanteesta. Käytännön testit antaisivat toisaalta aivan toisenlaiset tulokset.

Olen hiukan hämmentynyt tuossa artikkelissa esiintyneestä suuresta huolesta tutkimuksen tuloksia kohtaan. Pelkona on, että miesten suurempi taipumus uskottomuuteen johtaa sen käyttöön tekosyynä: "En voinut itselleni mitään, koska me miehet vain olemme tällaisia." Pitääkö "vääriä" tutkimustuloksia pelätä? Eikö suurempi vääryys tapahdu silloin, jos miehiltä tai naisilta vaaditaan sellaista, mihin heidän biologiset ominaisuutensa eivät sovellu? Toki naisilta voidaan vaatia samanlaisten raskaiden taakkojen nostelua kuin miehiltä ja kyllähän he siihen pystyisivätkin, jos he viitsisivät harjoitella tarpeeksi. Samalla tavalla miehiltä voitaisiin vaatia uskollisuutta, johon hekin varmaan kykenisivät, jos he viitsisivät harjoitella tarpeeksi. Pitäisi sukupuolten väliset erot ottaa huomioon heille esitetyissä vaatimuksissa? Olisiko se tutkimustulosten väärinkäyttöä, niin kuin artikkelissa väitetään?

Kyselytutkimus miesten ja naisten seksihaluista ja -fantasioista johtaa harhaan ainakin kahdella tavalla: 1) Naisilla on haluja ja fantasioita, mutta ne ovat vain fantasioita, joita he eivät yleensä toteuttaisi tositilanteissa. 2) Miehillä ei useinkaan edes ole oikeaa käsitystä siitä, kuinka paljon he harrastaisivat seksiä, jos sitä olisi tarjolla rajattomasti ja laadukkaasti. Tuollaisessa tilanteessa miehen testosteronikäyrä luultavasti nousisi ja tekisi hänet seksihulluksi kaniksi. Toisaalta, jossakin vaiheessa tulisi varmaan kyllästyminen ja aikalisän paikka.

Pamela Regan sanoo, että samankaltaisen kasvatuksen saaneena naisten ja miesten seksuaalikäyttäytyminen lähenee toisiaan. Tavallisesti kasvatuksessa poikia kannustetaan löyhempään seksuaalimoraaliin kuin tyttöjä. Tuo pitää varmaan paikkansa, mutta suurin vaikutus on markkinoiden rajallisuudella. Pojilla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuuksia harrastaa seksiä niin paljon kuin he haluavat. Olisi hyödyllisempää tutkia niitä miehiä ja naisia, joille on tarjolla riittävästi laadukasta seksiä. Minä arvelen, että tuollainen tutkimus antaa tulokseksi miesten paljon naisia suuremman seksihalukkuuden.

Artikkelissa viitataan myöskin tutkimukseen, jota taisin kommentoida jo aikaisemminkin ja jossa sanottiin, että ihmiset eivät etsi yleisen luulon mukaan mahdollisimman rikkaita ja kauniita partnereita, vaan itsensä kaltaisia partnereita. Tottakai on järkevämpää etsiä omaa markkina-arvoa vastaavia partnereita kuin itselleen liian tasokkaita partnereita, jotka eivät ole sinuun tyytyväisiä.

Lopuksi artikkelissa sanotaan: "On selvää, että geenit eivät lopulta päätä, mitä ihmiset tekevät." Tuo on tietenkin ylevää uskoa ihmisen rationaalisuuteen, mutta vailla perustumattomuutta todellisuuteen. Kannattaa mieluummin katsella ympärilleen ja päätellä, päättävätkö ihmiset omista asioistaan ja missä suhteessa geeniensä määräämisiin kuin esitellä yleviä päätelmiä. Eikö tiedettä saisi käyttää huonon käytöksen oikeutuksena?

Avioliitto ulkomaalaisen kanssa, osa 2

Seuraavat lainaukset ovat Sinikka Artevan kirjasta Rakastuin ulkomaalaiseen. Helena kertoo avioliitostaan kiinalaisen miehen kanssa: "En tuntenut olevani osa miehen perhettä...he kohtelivat minua kuin ulkomaalaista...kavojen säilyttäminen oli tärkeää...en voinut missään arvostella miestäni...jos tein jotain sen suuntaistakin, hän suuttui...mieheni ei osannut englantia tai suomea, eikä halunnut edes oppia...miehelle ystävät olivat aina tärkeämpiä kuin perhe...lopullinen niitti avioliitolle oli Helenan saama hyvä työpaikka...miehen ystävät ilkkuivat "sinulla on itseäsi parempi vaimo"..mies kosti toveripiirin ilkeydet Helenalle etääntymällä ja hankkimalla uusia rakastajattaria...Helena alkoi inhota kiinalaista kulttuuria...aina oli pidettävä puolensa, etuiltava ja hyvitettävä palvelus vastapalveluksella."

Olli ja hänen kiinalainen vaimonsa kertovat seuraavanlaisista kulttuurien kohtaamisista: "Kiinalaiset eivät opi sulkemaan ovia...ruoka on suuri ongelmakohta...Aprilin mukaan suomalaiset eivät suhtaudu ruokaan riittävän vakavasti...Kiinassa ajatellaan koko perhettä ja rahat ovat suvulle yhteisiä...Kiinassa hieman miestään vanhemman vaimon katsotaan olevan hyvä ratkaisu...pari vitsailee, että naimakaupassa Olli menetti demokratian, mutta sai vastineeksi hyvää ruokaa ja kunnon taloudenpidon...Aprilin mielestä parasta Ollissa on rehellisyys...Kiinasta on vaikea löytää rehellistä ja uskollista miestä...Olli on kaikkea, mitä kiinalainen nainen haluaa aviomieheltään...luulen myös, että kiinalaisena voin olla parempi vaimo...suomalaiset naiset ovat hirveän itsellisiä...he eivät keitä kotona ja panosta täysillä perheeseensä."

Hannu ja Hiro ovat suomalais-japanilaisessa avioliitossa. Hannu miettii rakastumistaan Hiroon: "Ehkä yksi syy oli se, että suomalaiset naiset eivät osaa laittaa ruokaa...japanilaiset naiset osaavat ja hoitavat kodin."

Anna ja Santos olivat chileläisessä-suomalaisessa avioliitossa: "Latinomiehille pitää puhua kuin äiti pojalle...machoilustaan huolimatta chileläiset miehet elävät naisten määräysvallassa...vaikka naiset eivät ole itsenäisiä, niin heillä on tukenaan voimakas naisverkosto...Anna ei pidä enää latinalaisista miehistä...he ovat itsekkäitä ja haluavat alistaa naisen...Anna pitää chileläisten miesten tavasta liehakoida ja pelata eroottista peliä, mutta ei pidä heidän mustasukkaisuudestaan...heidän on vaikea hyväksyä naisen vapautta ja itsenäisyyttä...Naisen pitää olla Chilessä sensuelli ja vetovoimainen, mutta toisaalta toiset miehet eivät saa katsella häntä...on myös tärkeää, että nainen hoitaa hyvin kodin ja laittaa hyvää ruokaa...Chile on hyväksyvämpi miesten uskottomuuden suhteen."

Avioliitto ulkomaalaisen kanssa, osa 1

Sinikka Arteva on kirjoittanut kirjan Rakastuin ulkomaalaiseen, jossa käsitellään kahden kulttuurin avioliittoja. Yleisvaikutelmaksi kirjasta jää havainto kahden kulttuurin avioliittojen hankaluudesta. Mitä enemmän kumppanien tavat eroavat toisistaan, sitä enemmän sopeutumiskykyä tarvitaan. Suhteen alkuhuumassa kulttuurierot eivät häiritse, mutta myöhemmin niistä voi muodostua ylipääsemätön ongelma. Ongelmia aiheutuu arkipäivän asioista kuten ruuasta, uskonnosta, lasten kasvatuksesta ja asuinmaan valinnasta. Parhaassa tapauksessa aviopari kykenee näkemään eroavaisuudet rikkautena - useimmiten kuitenkin ei.

Jos tarkastellaan keskivertoa suomalaista miestä tai naista, niin minulle muodostui sellainen kuva, että suomalaisen miehen ja kaukaisen kulttuurin naisen liitolla oli parempi ennuste kuin että jos sukupuolet olisivat toisin päin. Suomalaisen naisen ja vieraskulttuurisen miehen käsitykset suhteen roolijaosta ovat niin kaukana toisistaan, että harmoninen liitto on hyvin vaikea saavuttaa. Eronneisuus seka-avioliitoissa on suurta. Avioeroon päätyvät todennäköisimmin ne naiset, jotka avioituvat turkkilaisen tai marokkolaisen miehen kanssa. Noista avioliitoista purkautuu vuosittain 15%. Saksalaiset sitävastoin ovat helppoja aviomiehiä.

Pastori Timo Keskitalon mielestä ongelmat syntyvät siitä, että naisella on Suomessa hyvin vahva rooli: "Toisesta kulttuurista tulevalle miehelle on järkytys, kun hän huomaa, miten vahva suomalainen nainen on. Asia korostuu, kun pari muuttaa Suomeen. Ongelmat voivat kasvaa niin suuriksi, että mies pyrkii suorastaan pakoon." No, ulkomaalainen mies voi sentään pötkiä tiehensä - suomalaisen miehen on kärsittävä tuomio loppuun saakka. "Ulkomaalainen mies tulee Suomeen lähes aina kulttuurista, jossa miehen asema on vahva. Mies joutuu alakynteen ja hänen itsetuntonsa horjuu. Erityisesti afrikkalaiset miehet ovat haavoittuvassa asemassa."

Suomalaisilla miehillä on erilaiset "ongelmat" ulkomaalaisen puolisonsa kanssa: "Latinalaisesta Amerikasta tulevat naiset haluavat usein palvella aviomiestään Suomessa samalla tavalla kuin heidän kulttuurissaan tehdään". Olen aika usein väittänyt, että alempitasoisilla miehillä mikään asia ei ole paremmin kuin naisilla. Nyt täytyy kyllä myöntää, että avioituessaan ulkomaalaisen kanssa alempitasoiset miehet ovat paljon suomalaisia naisia paremmassa asemassa.

Mitä on nalkutus?

Iltalehdessä päiviteltiin rasistisen järjestön kysymystä, "Miksi koko poliisivoimat valjastetaan poliitikon murhan tutkintaan, mutta jos tavallinen heppu puukotetaan, niin asian tutkimiseen käytettävät resurssit ovat paljon pienemmät?" Minusta kysymys on aiheellinen. Eivätkö ihmiset ole tasa-arvoisia rikosten selvittämisessä? Ja jos eivät ole, niin kuka on tehnyt päätöksen, että eivät ole ja millä oikeutuksella?

Kuka tiesi, että Keuruulla on tiputettu kaksi miestä ilmeisesti tahallaan parvekkeelta, joista toinen mies on kuollut ja toinen loukkaantunut vakavasti? Eikö tuon pitäisi olla tärkeämpi uutinen kuin kuoleman Ruotsissa? Olisiko uutisointi ollut erilaista, jos Äiti ja lapsi olisi pudotettu parvekkeelta? Miksi miehiä syrjitään rikosten uutisoinnissa ja rikosten selvittämiseen käytetyssä resurssien määrässä?

Mitvit kirjoittaa kommenttiosastolla: "Tuossa siiliemon tappamisessa ei liene kysymys siilin suremisesta vaan ihmetys ja suru kohdistuu pikemminkin turhan, järjettömän ja julman teon suorittajiin" Siili on söpö eläin ja söpön eläimen kuolema aiheuttaa surua. Missään ei näe uutisia, että "lapset räjäyttivät käärmeen, kalan tai madon." Heittäytymällä psykologiseksi voisin sanoa, että ihmiset kavahtavat omaa raadollista perusluonnettaan nähdessään lasten julmaksi tulkittavan käytöksen.

Kevyesti kirjoittaa: "Ei kai kukaan vaadi, että jokaista ihmistä pitäisi surra samalla intensiteetillä?" Toki jokainen saa surra sillä intensiteetillä, millä itse haluaa. Tiedotusvälineiltä ja poliisilta voi sen sijaan vaatia tasapuolisuutta. Ihmisten tulisi olla samanveroisia lain edessä. Tuo tasaveroisuus ei toteudu, jos toinen saa kaikki poliisivoimat taakseen siinä missä toiselle jää rippeet. Poliisi toimii tiedotusvälineiden aiheuttamien paineiden alla. Ehkäpä poliitikon murhien selvittelyyn pitäisi laittaa se sama yksi poliisipartio, mikä perusmiehen murhan selvittelyyn laitetaan. Onko poliisin velvollisuus mielistellä julkisuutta?

Kevyesti kirjoittaa: "Anna Lindh antaa kasvot järjettömän väkivallan uhreille, joita yhteiskunnan olisi pitänyt pystyä suojelemaan" Ei kai yhteiskunta voi millään suojella kaikkia kansalaisia järjettömältä väkivallalta? Pitäisikö poliitikoiksi valita vain sellaisia henkilöitä, jotka ovat valmiit menemään politiikkaan oman turvallisuutensakin uhalla? Kuinka paljon yhteiskunnan rahoja kannattaa laittaa sen jäsenten tai poliitikkojen suojeluun järjettömältä väkivallalta?

Miikka kirjoittaa: "Näin yleisesti toisten tunteiden kyseenalaistaminen on itsekeskeistä, ihan kuin minun tapani tuntea olisi jotenkin absoluuttisella tavalla oikea." Tuo on totta, mutta on oikein kyseenalaistaa tiedotusvälineiden tapa nostaa esille "oikeita" tuntemisen objekteja.

Tässä muutamia osuvia Daniel Mocsny sitaatteja Ilkka Kokkariselta: "Nalkutus on sitä, että joku ei hyväksy sanaa "ei" vastaukseksi. Mikä on yllättävää, kun ottaa huomioon, miten tärkeää naisille on se, että miehet ottavat heidän "einsä" tosissaan."

"Useimmilla naisilla on tapana pihdata seksiä. Se on ensivaikutelma, mikä useimmista naisista jää miehille. Naiset haluavat tehdä selväksi alusta alkaeni, että he voivat pihdata seksiä ihan milloin he itse haluavat."

Seuraavassa asiassa kokemukseni osuvat yksiin Mitvitin kanssa: "Kokemukseni mukaan miehet eivät koskaan, korostan, eivät koskaan vertaile tahi muuten kommentoi tyttöystäviensä peppuja ja rintoja."

Tuntemattomien ihmisten suremispakko

Tiedotusvälineistä saamme kuulla, kuinka koko Suomi on vaipunut surun valtaan kuullessaan Anna Lindhin kuolemasta. Anteeksi vaan, mutta minä en vaivu surun valtaan kuullessani tuntemattomien ihmisten kuolemasta. Ei minuun tehoa yhteisen surun hehkutus. Minulla on omat omaiseni ja ystäväni, joiden puolesta voin surra.

Jos minä vaipuisin surun valtaan aina kun joku ihminen maailmassa kuolee, niin enpä paljon muuta ehtisi tehdäkään. Kaikkien kuolevien suremisessa ei ole mitään järkeä. Onko olemassa joku kirjoittamaton laki, että jos kuollut tuntematon henkilö on a) riittävän merkittävässä asemassa ja b) riittävän läheisessä maassa, niin hänen puolestaan tulee surra? Millä oikeudella tiedotusvälineet lietsovat tuollaisissa tapauksissa perustelematonta surua? Uskon kyllä, että useimmat ihmiset saadaan henkilökuvien esittelyllä ja liikuttavilla kuvilla suremaan myöskin tuntemattomia kuolleita, mutta mikä pointti tuollaisessa suremisessa on? Eikö sekin aika kannattaisi käyttään johonkin muuhun? Mistä löytyy suruton tiedotusväline, joka antaa minun olla yrittämättä saada minua suremaan tuntemattomien puolesta?

Murhan jälkiseuraamusten miettimisessa kannattaisi käyttää enemmän järkeä kuin tunnetta. Taas kerran alkavat pohdinnat, voivatko poliitikot Ruotsissa tai Suomessa liikkua vapaasti ilman turvamiehiä. Ehkäpä kannattaisi laskea hiukan todennäköisyyksiä sille, mikä on vaaran suuruus joutua väkivallan uhriksi poliitikkona tai muuten? On varmaan olemassa kymmeniä vaarallisempia ihmisrooleja kuin ilman turvamiehiä kulkevien poliitikkojen roolit. Suomipopbaareissa pitäisi turvallisuudentunteen logiikan mukaan jokaisella olla turvamies.

Tällaisia surukerettiläisiä mielipiteitä ei voi esittää paljon muualla kuin blogeissa. Muuten tulee leimatuksi tunteettomaksi ääliöksi ja sittenkin. Saako virallista surun diskurssia kyseenalaistaa?

Tässä yhteydessä tulee mieleen myöskin tapaus, jossa pikkupojat räjäyttivät siiliemon hengiltä. Eläimiä tapetaan joka päivä syystä tai toisesta lukuisin määrin ja eläinten tappaminen on ollut iät ja ajat pikkupoikien huvitus ja luutavasti tulee olemaan edelleenkin. Ymmärrän kyllä että tuollainen julmalta kuulostava söpön eläimen tappaminen saa ihmiset suunniltaan, mutta järjellä ajatellen kyse ei ole mistään poikkeavasta tai ihmeellisestä. Maailmassa tapetaan ja kidutetaan eläimiä hengiltä sadoittain joka sekunti. Ei jokaisen eläimen puolesta voi surra. Se, että jonkun eläimen kuolemasta uutisoidaan, ei tee siitä järjellä ajatellen yhtään sen parempaa suremiskohdetta.

Uutiset keskittyvät väkivaltaan ja kuolemantapauksiin ja saavat siten ihmiset kerta toisensa jälkeen surun, kauhun ja iljetyksen valtaan. Olenko minä epänormaali, kun en halua tieten tahtoen joutua noitten tunteitten uhriksi. Miksei minun kaltaisilleni ihmisille, jotka haluavat kuulla ilosta ja onnistumisesta ole omia tiedotusvälineitä? Kyllä minä ymmärrän, että ihmisiä kuolee ja kauheita asioita tapahtuu, mutta miksi minut pakotetaan kuulemaan minulle merkityksettömistä kauheista tapahtumista? Elämä on sitä onnellisempaa mitä vähemmän elämästä kuluu suremiseen ja kauheuksien voivotteluun. Vai onko?

Rakkauden vangit, osa 1

Timo Airaksinen käsittelee rakkautta filosofisen pohdiskelevassa teoksessaan Rakkauden vangit. Ajatukset soljuvat Timon kirjoituksissa eteenpäin jättäen kysymykset toisinaan avoimiksi ja toisinaan kantaaottavan vastatuiksi. Seuraavassa poimintoja kirjan esittämistä ajatuksista ja huomioista.

"Nuoren miehen ja vanhan naisen rakkaus on harvinaista...Tämä järjestely liittyy oman yhteiskuntamme sukupuoliroolien järjestelyyn käytännön seksuaalipolitiikan lakien mukaan...Ei kannata mennä väittämään, että tällainen rakkauden jakautumisen kaava olisi jotenkin luonnollinen ja väistämätön biologinen totuus." Minä kyllä väittäisin, että kyseessä on hyvin pitkälti luonnollinen biologinen totuus. Ei nuoren miehen ja vanhan naisen rakkauden estämiseksi tarvitse tehdä mitään erityisiä seksuaalipoliittisia esteitä.

"Äidinrakkaus ja eroottinen rakkaus tulisi erottaa toisistaan. Äiti ei voi vaihtaa rakkautensa kohdetta. Rakkaus ei ole oikullista sillä tavalla kuin usein oletetaan niin että kuka tahansa voi rakastua keneen tahansa"

Timo vaikuttaa olevan markkina-arvoteorian kannattaja: "Rikkaat menevät naimisiin rikkaiden kanssa, kauniit kauniiden kanssa, joten kyllä vakka kantensa valitsee. Ei Lola ottaisi rumaa...Ihminen pohtii omia mahdollisuuksiaan: kannattaako mennä tanssipaikalle vai yrittää työpaikkarakkautta? Minkä ikäiseen kumppaniin minulla on varaa? Entä ulkonäköni, antaako se mahdollisuuden oikein ihanan kumppanin valloittamiseen? Jos minulla jo on rakas, hyödynkö mitään hänen vaihtamisessaan parempaan vai onko vanhassa vara parempi?"

"Rakkauden halu on haavetta, joka sijoitetaan tunteen politiikan säätelemään ympäristöön aina sen mukaan, mihin kullakin on varaa ja millainen ympäröivän maailman uskotaan olevan."

"Suojaton ja kokematon pikkutyttö voi kokeilla rakkauden halujaan rakastamalla hänelle tarjottua kuvitteellista ja keinotekoista maailmaa ja sen asukkeja. Jostakin syytä poikia ei kehoteta näin tekemään, mikä myöhemmin johtaa siihen, että rakkaudesta tulee tyttöjen oma valtakunta, jossa pojat ja miehet ovat aina hieman vieraita. Näinhän kulttuurimme rakkauden politiikka toimii. Tyttöjen oletetaan rakastavan ja poikien haluavan seksiä"

"Ihminen rakentaa itselleen rakkauden kohteen niistä monista, mutta epämääräisistä merkeistä, joita informaatioympäristömme tarjoaa. Rakkaus tekee kohteensa. Ehkä vaimonikin on minulle vain tarjolla olevien merkkien kummallinen kooste, johon voin kohdistaa rakkauden haaveeni niin, että niistä tulee aivan oikea tunne. Jotenkin vain on kyettävä luottamaan siihen, että rakkauden kohde on olemassa ja aito."

Oikaisuja epämääräisiin huhuihin

Tiramisu piikittelee tänne suuntaan: "Niinhän se on että "parhaat" avioliittoneuvojat ovat usein naimattomia. Minuakin huvittaa suuresti se, että nämä suurimmat nais- ja parisuhdeasiantuntijat ovat miltei tyystin vailla kokemuksia molemmista." Olenko minä jossain sanonut olevani vailla kokemuksia tai naimisuutta? Tuskin. Linjani on puhua yleisellä tasolla yksityiselämääni blogiini sekoittamatta. Panulle myöskin tiedoksi, että otan toki mielelläni vastaan asiantuntevia neuvoja ihmissuhteisiin liittyen, mutta syynä siihen ei ole mikään "oikea" tarve, vaan pelkästään puhdas sivistyksen himo. Ja mitä tulee parisuhdeneuvojen jakamiseen, niin minulla ei ole siinä suhteessa henkilökohtaista ongelmaa pätevyyden suhteen.

Tiramisu kirjoittaa: "Viisas vaimo pelaa tällaisen(charmikkaan ja menestyneen) miehen kanssa sen omaa peliä: manipuloi, flirttailee, leikkii saavuttamatonta, elää vilkasta omaa elämää." Tarkoittaako Tiramisu sitä, että Susanna Sievinen, Pirjo Kankkunen ja muut vastaavat vaimot pelaavat miehiensä kanssa tuollaista peliä? Nuo vaimothan huolehtivat minun tietääkseni yksin lasten-ja kodinhoidosta. Ei heillä ole mahdollisuutta vilkkaaseen omaan elämään eikä motiivia saavuttamattoman leikkimiseen. Riittää, että he hoitavat leiviskänsä kunnolla ja kiltisti.

Tiramisu kirjoittaa: "Kyllä, tämä on avointa vähättelya, vittuilua ja riidan haastamista. Tarkoitus on nostaa TiraMisua listalla." Tuossa Tiramisu on oikeilla jäljillä. Paras keino nousta listalla on hyppiä isompiensa varpailla kuin raivotautinen kääpiö, kuten Mitvitin käppyrä asian osoittaa.

Syyskuu ihmettelee bloggaajien oikeistolaisvaltaisuutta seuraavin sanoin: "Joissakin selailemissani blogeissa esiintyi ehkä (erittäin) hillityn feministisiä kantoja, mutta vasemmistolaisia sellaisia ei juuri ollenkaan. Miksi? Onko Suomen "sivistyneistö" (G.H. von Wrightin kuoltua) täysin oikeistolaista? Onko blogitus oikeistolainen harrastus?" Jostain ihmeellisestä syytä tämäkin blogi on liitetty oikeistolaisblogien joukkoon, vaikka - herran tähden - minähän olen legendaarisen IhmissuhdeKommunismin perustaja! Ja jos feminismi tarkoittaa tasa-arvon ajamista, niin minua feministisempää feministiä ei löydy mistään.

Ymmärtäisin kyllä jos vertailukohdiseni olisi otettu Karl Marx, Friedrich Engels tai vaikkapa Mao Tse Tung, mutta että oikeistolaisuus. Enhän minä ole edes äänestänyt oikeistolaisia muuten kuin kerran Asko Ehoa presidentinvaaleissa ja silloinkin ääni meni ihan hukkaan.

Parku-Matin pärinöitä

Birdyllä luovuus sen kun lisääntyy sitä mukaa kun järjen valo himmenee. Birdyn satukirjassa seikkailevat lapsille tutut hahmot Parku-Matti, Mottipää ja Puusilmä. Birdy tulkitsee kirjoituksiani seuraavasti: "Rakkauden vähäosainen' puhuu rakkaudesta vaikka tarkoittaa pimpan saantia. Hän puhuu naimisiin pääsystä vaikka tarkoittaa vakituista pimpan saantia." Pelkään pahoin, että en voi enää kirjoittaa juuri mistään ilman, että sitä tulkittaisiin pimpan kaipuuksi. Jos mieleni tekee karjalanpiirakkaa, niin oikeasti minun tekee mieleni pimppaa. Jos haluan hämiksen lemmikiksi, niin silloinkin mieleni tekee pimppaa.

Schizoblog mietiskelee ylipiston tuottavuutta seuraavasti: "Jos yritysmaailmassa toimittaisiin samalla intensiteetillä kuin yliopistolla, niin Suomi menisi konkurssiin kaksi kertaa päivässä. Onneksi näin ei ole." Pitääkö tuo paikkansa ja jos pitää, niin miksi yliopistoilta ei vaadita parempaa tehokkuutta?

Ilta-Sanomien mukaan siivoava mies on naisten mielestä seksikäs. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että on parempi tarkkailla todellisuutta kuin kuunnella naisten omia sanomisia heidän preferensseistään. Naiset luultavasti tarkoittavat, että jos miljonääri-palomies-malli siivoaa, niin se on seksikästä.

Viikonlopun Iltalehdessä esikoiskirjailija Sofi Oksanen kysyy: "Miksei koskaan puhuta terveelliseen ruokaan tai hullun tavalla salilla käymiseen addiktoitumisesta(mutta anoreksiasta tai bulimiasta puhutaan)?" Johtuisikohan tuo ilmiö siitä, että ruuan kanssa leikkimistä pidetään jotenkin syntisenä ja luonnottomana?

Sofi pohtii, miksi miehet ovat alkaneet pihdata? Ovatko miehet huomanneet objektina olemisen nöyryyttävyyden? Voi asia noinkin olla, tosin vain hyvin harvalukuisen miesjoukon kohdalla. Seksiobjektina olemisesta on kuitenkin paljon enemmän hyötyä kuin haittaa.

Kevyesti kysyy: "Mitä merkitsee parisuhteen kehitykselle se, että miehen markkina-arvo näyttää nousevan avioliiton aikana?" Se merkitsee ensisijassa miehen lisääntynyttä valtaa parisuhteessa. Pitääkseen parisuhteen tasa-painossa, vaimo joutuu tekemään yhä enemmän myönnytyksiä omien vaatimustensa suhteen ja tyytymään vähempään. Jos vaimo ei suostu alemman markkina-arvonsa sanelemaan asemaan, niin koko avioliitto vaarantuu tai mies etääntyy yhä kauemmas.

Naiset ovat sikäli miehiä paremmassa asemassa avioliitoissa, joissa kumppanin markkina-arvo on noussut, että naiset pystyvät kompensoimaan markkina-arvonsa aleneman vähentämällä vallankäyttöään. Vaimon markkina-arvon noustessa liiton aikana miehellä ei ole samanlaista sopeutumismahdollisuutta, jolloinka liitto päättyy helpommin eroon. Mies ei voi kompensoida markkina-arvonsa alenemaa vähentämällä vallankäyttöään, sillä silloin hän vaikuttaa vain entistä nössömmältä ja epähoukuttelevammalta.

Kevyesti kysyy edelleen: "Naiset kuitenkin panevat miehiä useammin eron vireille - vaikka heidän mahdollisuutensa ulkoisesti samantasoiseen kumppaniin eivät olekaan vuosien mittaan parantuneet vaan huonontuneet. Miksi näin?" Naiset ovat vaativampia avioliiton tason suhteen kuin miehet. Siinä missä avioliitto on miehille vain osa elämää, naisille se on koko elämä. Naiset tuntuvat myöskin olevan biologisesti "koodattuja" sietämään huonoakin miestä raskausaikanaan ja silloin, kun lapset ovat pieniä. Sitten kun lapset kasvavat, myöskin vaatimustaso miehen käytöksen suhteen kasvaa. Nainen herää todellisuuteen, jossa mies ei ole muuttunut naisen toivomaan suuntaan, korkeintaan huonommaksi.

Voiko naista rakastaa? osa 2

Voiko naista rakastaa? kirjan hyödyttömyys on lähinnä siinä, että siitä ei löydy ratkaisuja väitettyyn patriarkaalisen järjestelmän aiheuttamaan sortoon. Lainsäädännössä ei kirjan kirjoittajien mukaan ole mitään erityisen törkeästi epätasa-arvoistavaa ja korjattavaa. Vika vain jotenkin mystisestikin on yhteiskunnan piilorakenteissa ja miehissä itsessään. Sekään ei oikein selviä, miten miesten pitäisi muuttua, mitkä realistiset mahdollisuudet tuollaisen muutoksen aikaansaamiseen olisivat ja mikä olisi lopputulos. Luultavasti miesten pitäisi olla kirjoittajien mukaan pehmompia ja "naistapaisempia". Kirjoittajat eivät kuitenkaan ota kantaa siihen, että naiset eivät keskimäärin pidä naistapaisista pehmomiehistä, jotka ylistävät rakkauttaan naiseensa aina kuin ehtivät.

Seuraavassa esimerkki kirjan puolueellisesta ja puusilmäisestä tavasta tehdä tulkintoja. Kirjassa on ensin lainaus Kari Kiianmaan artikkelista Kauneus ja terveys lehdestä: "Esimerkiksi 1950-luvulla perhe-elämässä oli enemmän yhteisöllisyyttä. Oli asuinyhteisö ja pihat, joilla touhuttiin yhdessä. Nyt jokainen menee omiin harrastuksiinsa eikä yhteistä toimintaa paljoa ole, tästähän on osoituksenamuun muassa se, että lasten perinteiset leikit ovat hävinneet. Aikuisilla on omat harrastukset. Kun nainen menee bodaamaan, se ei ole kovin sosiaalista toimintaa."

Kirja tarttuu viimeiseen lauseeseen irrallisena ja alkaa analysoida sitä naistutkijasilmälasien lävitse. Katsokaa ihaillen, millaisen tulkintojen viidakon naistutkimus pystyy saamaan aikaan viattomasta sivulauseesta: "Ongelmana on siis naisten meneminen omiin harrastuksiinsa...meistä näyttää, että naiset menevät kuntosalille porukoissa ja siis sangen sosiaalisina...Niinpä kysymme: mistä paikasta käsin kysyttynä naisten bodaaminen on menemistä ja ei kovin sosiaalista? Niidenkö näkökulmasta, jotka jäävät kotiin? Eli miesten ja lasten, jotka nainen jättää bodaamisensa ajaksi hoitamaan tehtäviä, joita naisen oikeastaan kuuluisi hoitaa? ...Olisiko vielä arveluttavampaa, jos nainen menisi bodaamaan naisten kuntosalille?...Entä miksi naisten kuntosalille menemistä kutsutaan bodaamiseksi? Vähentääkö kuntosali perheen yhteisöllisyyttä senkin vuoksi, että lihaskunnon kartuttaminen ja voiman lisääminen eivät kuulu perinteiseen naiskuvaan?"

Muutama poiminta kirjan arvosteluista, joita löytyy tästä, tästä, tästä ja tästä: "Onkin vielä monin verroin hämmentävämpää, että Jokinen ja Veijola silti vain asettuvat odottamaan sitä oikeasti muuttunutta, uutta miestä, joka olisi valmis kohtaamaan naisen aidossa irigaraylaisessa hengessä, miestä joka olisi kiinnostunut vaimostaan muunakin kuin lastensa äitinä. Tästä ongelman sijoittamisesta yksiselitteisesti mieheen ei ole Jokisen ja Veijolan tapauksessa edes sitä terapeuttis-katarttista etua, että miehelle näin voitaisiin sysätä myös syyllisyys nykyiseen sukupuolten kohtaamisen vaikeuteen. Kun nimittäin kulttuurintutkimusta tehdään, on mieskin vain kulttuurinen konstruktio: ei ole ketään, jota syyttää siitä, että naisen rakastamiselle puuttuu kulttuurinen paikka ja muotti."

"Valtiotieteen tohtori Soile Veijola ja yhteiskuntatieteen tohtori Eeva Jokinen kertovat pakinassaan Voiko naissosiologia rakastaa?, että naisen elämä on kovaa, mutta ei silloin, kun nainen haluaisi."

"Naistutkimus pitää yllä myyttiä aviopuolisoiden epätasa-arvosta ehkä sen takia, että naistutkimus voisi oikeuttaa olemassaolonsa. Jotenkin tulee mieleen marxismi-leninismi tutkimussuuntauksena.

Voiko naista rakastaa?

Soile Veijola ja Eeva Jokinen ovat kirjoittaneet puusilmäfeministisen kirjan, Voiko naista rakastaa? Kirjan nimen ja takakansitekstin tarkoitus on ilmeisesti peitellä sitä faktaa, että kirjan mukaan vika naisen rakkauden puutteeseen on aina miehissä. Aika ovela konsti saada uusia pahaa aavistamattomia lukijoita. Positiivista kirjassa ovat mielenkiintoiset aikauslehtiartikkelianalyysit ja se, että termi "patriarkaalisen järjestelmän aiheuttama sorto" esiintyy kirjassa vain n. 300 kertaa.

On ymmärrettävää, että tämän kaltaisessa tai juuri minkään muunkaan kaltaisessa analyysikirjassa ei voida ottaa kaikkia näkökulmia ja tarkastelutapoja huomioon. Valitettavasti kuitenkin pitäytyminen sosiologisessa ja naistutkimuspohjaisessa näkökulmassa vie kirjalta uskottavuuden. Kirjassa on kolme pahaa puutetta:

1) Evoluutiopsykologisen näkökulman puuttuminen. Ihmisten käyttäytymistä tarkastellaan ilman yhteyttä heidän biologiseen luontoonsa. Kaikki ilmentyy puolitietoisena, ei vaistonvaraisena käyttäytymisenä. Naisten vaistonvaraisia tai tietoisia käyttäytymismalleja ei kyseenalaisteta. Oletetaan, että miesten pehmokäyttäytyminen ratkaisisi ongelmia jollain tasolla. Sitä ei mainita, että pehmomiehet eivät sytytä naisia, eivätkä naiset valitse pehmomiehiä puolisoikseen.

2) Pahin vika kirjassa on parisuhdemarkkina-arvonäkökulman puuttuminen. Kirja käsittelee esimerkkiensä osalta pääasiassa huippumiesten ja heidän vaimojensa välisiä suhteita, eivätkä kirjan tekijät näytä ymmärtävän, että parien markkina-arvojen erotuksella on ratkaiseva vaikutus suhteen laatuun.

3) Kirja ei esitä mitään toimivaa yhteiskuntamallia siinä esitettyjen sortomekanismien korvaamiseksi. Kaikki heitetään miesten harteille. Miesten olisi jotenkin kollektiivisesti muutettava käytöstään patriarkaalisen järjestelmän sorron lopettamiseksi, mutta sitä ei juuri pohdita, onko tuollaisessa ajattelussa mitään realistista pohjaa. Jää myöskin varsin epäselväksi, miten miesten olisi toimittava eri lailla.

Kirjan motto on seuraava: "Osaamme rakastaa miehiä, lapsia ja äitiä. Naisia halutaan, ostetaan, omistetaaan. Naista ei voi rakastaa" Tuota mottoa perustellaan aikakausilehtiartikkeleista napatuilla poiminnoilla, joissa esiintyvät mm. Juha Kankkunen, Esa-Pekka Salonen, Renny Harlin, Jani Sievinen ja Ari Sulander perheineen. Nuo miehet viilettävät maailmalla jättäen vaimonsa selviytymään yksin arjesta. Sitten kun koittaa loma, nuo miehet sanovat viettävänsä sen lapsiensa, eivätkä suinkaan vaimonsa kanssa. Esimerkeillään kirjoittajat haluavat osoittaa, että vaimolla ei ole sijaa miehen rakkaudessa.

Kirjan tekijät eivät valitettavasti näytä ymmärtävän, että on aiva eri asia olla naimisissa menestyvän huippumiehen kuin tavallisen tallaajan kanssa. Naisten miesvalintoja ei kyseenalaisteta millään lailla. Valitun miehen markkina-arvon merkitystä suhteen laatuun ei näytetä ymmärtävän ollenkaan. Missään ei sanota, että: "Nuo naiset olisivat voineet mennä naimisiin työttömän muurarin kanssa, jolta he olisivat saaneet yllin kyllin intiimiä yhdessäoloaikaa." Silläkään ei spekuloida, olisiko artikkelien pareissa "kulissiliittolaisia" tai vastaavia pareja, jolloinka intiimiyden puuttuminen olisi varsin ymmärrettävää. Naisten osa noissa avioliitoissa nähdään rakkaudettomana ja surkeana. Sille ei anneta mitään arvoa, että nuo naiset elävät hyvin leveästi miestensä huippukyvyillään ansaitsemilla rahoilla. Noita naisia ei verrata marketin kassalla työskentelevään ja penniä venyttävään yksinhuoltajaan, vaan heidät nähdään surkeina rakkaudettomuuden uhreina.

Miten kirjoittajat suhtautuisivat avioliittoon, jossa mies olisi kotona ja eläisi leveästi naisen ansaitsemilla rahoilla? Olisiko mies samanlainen rakkaudettoman avioliiton uhri? Vai kävisikö niin kuin todennäköistä olisi, että kirjoittajat syyllistäisivät laiskan kotona makoilevan loisen vieläkin rankemmin? Oli mies sitten kotona makoileva loinen tai maailmalla viilettävä huippumies, niin joka tapauksessa hän on armoton patriarkaalinen sortaja.

Onnellisuustutkimus

Kysyn vaan tarkastelee todella mielenkiintoista onnellisuustutkimusta(vaatii rekisteröitymisen), jonka mukaan ihmiset eivät kykene ennustamaan sitä onnellisuuden tai surun määrää, mikä seuraa heidän teoistaan tai sattumanvaraisista tapahtumista. Kysyn vaan tiivistää onnellistumisen perusteet seuraaviin havaintoihin: "Mikä sitten tekee ihmisen onnelliseksi? Siitä on vähän yksimielisyyttä. Sosiaalinen kanssakäyminen ja ystävyydet tuovat elämään pysyvää iloa. Siitä kaikki ovat yhtä mieltä. Lasten saaminen ei nosta onnellisuutta, mutta se vähentää tyytyväisyyttä avioliittoon. Artikkelin mukaan keskitasoinen elintaso riittää. Sen jälkeen elintason nostaminen ei nosta onnellisuutta. Tämä johtaa kiintoisaan päätelmään: sosiaalidemokratia, eli tulojen tasaaminen, tekee ihmiset onnellisiksi."

Ongelma ei tutkimuksen mukaan ole niinkään siinä, että henkilö ei saa sitä mitä haluaa, vaan siinä, että henkilö ei tiedä, mitä hän oikeasti haluaa, jotta hän tulisi onnelliseksi. Ihmisen olisi osattava havitella niitä asioita, jotka tekevät hänet oikeasti onnelliseksi. Tiedämmekö edes, mikä tekee meidät onnellisiksi, puhumattakaan siitä, mikä tekee meidät onnellisiksi pitkällä aikavälillä?

Ihmisillä on "psyykkinen immuunisysteemi", joka suojelee mieltä pahoilta takaiskuilta. Tuosta puolustusmekanismista johtuen pieni vastoinkäyminen voi tuntua meistä kauheammalta kuin paha takaisku.

Onnellisuus on suhteellista. Ihminen tottuu hyvin äkkiä siihen, mitä hänellä on. Aivot hakeutuvat hyvin nopeasti onnellisuuden tasapainotilaan. Siinä ei ole sinänsä mitään ihmeellistä, että ihminen kyllästyy äkkiä uusiin ja hienoihin asioihin, mutta ihmeellisyys on lähinnä siinä, että ihmiset eivät osaa ottaa huomioon tuota kyllästymisefektiä huomioon päätöksiä tehdessään.

Lasten hankinta ei paranna hyvinvointia, mutta laskee tyytyväisyyttä avioliittoon dramaattisesti. Mitä tuosta pitäisi ajatella?

Tutkimus osoittaa, että vasemmistolainen politiikka lisää onnellisuutta paljon enemmän kuin oikeistolainen politiikka. Hyvätuloisten veronkevennykset auttavat onnellistumisessa hyvin vähän, mutta vähäosaisten auttaminen nostaa onnellisuusastetta valtavasti. Sama pätee tuosta päätellen tietenkin myös ihmissuhteisiin. Ihmissuhdekommunismi, jossa miehet jaetaan tasaisemmin naisten kesken nostaa rakkauden vähäosaisten onnellisuutta valtavasti siinä missä haaremiasukaslukumäärän kasvattaminen nostaa onnellisuutta vain vähän.

Syömisriippuvuus ja laihdutus

A.J Kaijanaho kirjoittaa laihduttamisneuvojen hyödyllisyydestä seuraavasti: "Laihduttaminen sairaalloisen lihavalle on käsittämättömän vaikeaa, siihen ei varmasti auta 'söisit vähemmän' -neuvot, vaan pikemminkin tällaiset 'neuvot' vain raivostuttavat kuulijaa ja aiheuttavat negatiivisen asennoitumisen moukkamaista 'neuvon' antajaa kohtaan." Tuossa on varmasti perää. Laihdutuskehotukset tuskin laihduttavat ketään. Ylipainoiset voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: Laiha-lihaviin ja lihava-lihaviin. Laiha-lihavat ovat joskus olleet laihoja, mutta elintavat ovat tuoneet liikakiloja. He pystyisivät laihduttamaan itsensä tarvittaessa kohtuullisella motivaatiomäärällä. Lihava-lihavat ovat olleet aina paksuja. He ovat koettaneet kaikki laihdutus konstit ja kensties olleet viipyvän hetken laihoja. Aina he kuitenkin lihovat takaisin vähintään yhtä paksuiksi kuin mitä he ovat olleet. Lopulta he usein luopuvat iän myötä laihtumisen toivosta.

Lihava-lihavien lihavuus johtuu alkoholismiin verrattavasta riippuvuudesta, jossa kyse ei ole "oikeasta" nälästä, vaan ruoan tuomasta mielialan noususta, jossa laihdutus ja laihtuminen hävittävät tuon mielialanosteen. Suklaapatukat ovat Lihava-lihavalle kuin huume, jota hänen on saatava päivittäin. Lihava-lihavuudesta ei parane täysin koskaan, kuten ei alkoholismistakaan. Laihduttajista 2-3 prosenttia pysyy laihana enemmän kuin kolme vuotta.

Lihava-lihavien kehitys menee usein näin: Lapsesta asti he ovat olleet paksuja. Jossain vaiheessa he keksivät laihduttaa ja onnistuvatkin ensilaihduttajan innolla. Sitten he lihovat takaisin ja laihduttavat jne. Lopulta laihdutusinto alkaa hiipua, koska he tietävät lopputuloksen jo etukäteen. Sitten on tehtävä valinta: Jatkaako laihdutusta välillä kärsien ja välillä laihtumistuloksista nauttien vaiko ylipainonsa ja siitä seuraava markkina-arvon ja elintason laskun hyväksyen. Kumpikaan vaihtoehto ei ole houkutteleva, mutta niistä on valittava.

Onko sitten oikein puhua syömishäiriöstä tai alkoholismia vastaavasta riippuvuudesta? Siinä mielessä ei ole, että syömisinnokkuushan on evoluution myötä muotoutunut ominaisuus, joka on ollut joissakin puutteen olosuhteissa ollut ihmisen selviytymisen kannalta välttämätön. Lihavat ihmiset ovat olemassa siksi, että heidän esi-isänsä olivat kovia syömään. Häiriöstä ja riippuvuus puhuminen on oikein siinä mielessä, että lihavuus on ihmiselle monessakin mielessä ihmiselle vakava vamma, josta olisi hyödyllistä päästä eroon.

Norsu nailoneissa kirjassa kirjoitetaan Nicaraguasta, jossa lihavuus on toivottu ominaisuus: "Kokoni herättää jokaisessa talossa innokasta keskustelua. "Hän on lihavampi kuin viimeksi." "Eipäs, hän on hoikempi" "Ei, kyllä hän on aivan selvästi lihonut." Tilaisuuden tullen eräs nainen vilkaisee sääriäni ja taputtaa ihastuneena reisiäni: "Voi miten paksut sääret!" Ja joku kysyy "Miten sinusta on tullut noin lihava?" Nicaragualainen nainen hämmästelee, miten joku voi haluta laihduttaa? Hänen ympäristössään kenenkään ei ole nähty laihduttavan tai hölkkäävän.